Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)
16 päivänä toukokuuta 2024 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaalipolitiikka – Direktiivi (EU) 2019/1158 – Vanhempien työ- ja yksityiselämän tasapainottaminen – Yksinhuoltajaperhe – Yhdenvertainen kohtelu verrattuna perheisiin, joissa on kaksi huoltajaa – Äitiysvapaan keston jatkaminen – 5 artikla – Vanhempainvapaa – Ennakkoratkaisupyynnön tutkimatta jättäminen
Asiassa C‑673/22,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Juzgado de lo Social no 1 de Sevilla (Sevillan työ- ja sosiaaliasioiden tuomioistuin nro 1, Espanja) on esittänyt 28.9.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 27.10.2022, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
CCC
vastaan
Tesorería General de la Seguridad Social (TGSS) ja
Instituto Nacional de la Seguridad Social (INSS),
UNIONIN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja F. Biltgen, toisen jaoston puheenjohtaja A. Prechal (esittelevä tuomari), joka hoitaa seitsemännen jaoston tuomarin tehtäviä, ja tuomari M. L. Arastey Sahún,
julkisasiamies: L. Medina,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Tesorería General de la Seguridad Social (TGSS) ja Instituto Nacional de la Seguridad Social (INSS), edustajinaan M. Sánchez Jiménez ja A. R. Trillo García, letrados,
– Espanjan hallitus, asiamiehenään I. Herranz Elizalde,
– Euroopan komissio, asiamiehinään I. Galindo Martín ja E. Schmidt,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta ja neuvoston direktiivin 2010/18/EU kumoamisesta 20.6.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1158 (EUVL 2019, L 188, s. 79) 5 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat CCC sekä Tesorería General de la Seguridad Social (TGSS) (yleinen sosiaaliturvakassa, Espanja) ja Instituto Nacional de la Seguridad Social (INSS) (kansallinen sosiaaliturvalaitos, Espanja) ja jossa on kyse siitä, että viimeksi mainitut ovat kieltäytyneet pidentämästä CCC:n, joka muodostaa yksinhuoltajaperheen lapsensa kanssa, äitiyslomaa 16 viikolla.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Direktiivi 92/85/ETY
3 Toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19.10.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY (kymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (EYVL 1992, L 348, s. 1) 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Äitiysloma”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet varmistaakseen 2 artiklassa mainituille työntekijöille oikeuden vähintään 14 viikon pituiseen yhtämittaiseen äitiyslomaan, joka kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti ajoittuu ennen ja/tai jälkeen synnytyksen.
2. Kohdassa 1 määriteltyyn äitiyslomaan pitää sisältyä vähintään kahden viikon pakollinen äitiysloma, joka kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti ajoittuu ennen ja/tai jälkeen synnytyksen.”
Direktiivi 2019/1158
4 Direktiivin 2019/1158 johdanto-osan 37 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Jäsenvaltioita kannustetaan arvioimaan, olisiko isyysvapaata, omaishoitovapaata ja joustavia työjärjestelyjä koskevan oikeuden käyttämistä koskevia perusteita ja niitä koskevia yksityiskohtaisia järjestelyjä mukautettava erityistarpeisiin, kuten yksinhuoltajien, adoptiovanhempien, vammaisten vanhempien, vammaisten tai pitkäaikaissairaiden lasten vanhempien tai esimerkiksi monisynnytyksiin ja ennenaikaisiin synnytyksiin liittyvissä erityistilanteissa olevien vanhempien erityistarpeisiin, tämän vaikuttamatta vaatimukseen arvioida, olisiko vanhempainvapaan myöntämisperusteita ja sitä koskevia yksityiskohtaisia järjestelyjä mukautettava erityisen heikossa asemassa olevien vanhempien erityistarpeisiin.”
5 Kyseisen direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:
”1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan
a) ’isyysvapaalla’ isille tai vastaaville toisille vanhemmille, jos ja siinä määrin kuin nämä tunnustetaan kansallisessa lainsäädännössä, lapsen syntymän johdosta hoivatarkoituksia varten tarkoitettua vapaata työstä;
b) ’vanhempainvapaalla’ vanhemmille lapsen syntymän tai adoptoinnin vuoksi lapsesta huolehtimiseksi tarkoitettua vapaata työstä;
– –”
6 Direktiivin 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Isyysvapaa”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että isillä tai vastaavilla toisilla vanhemmilla, jos ja siinä määrin kuin heidät tunnustetaan kansallisessa lainsäädännössä, on oikeus kymmenen työpäivän isyysvapaaseen, joka on pidettävä työntekijän lapsen syntymän yhteydessä. Jäsenvaltiot voivat määrittää, onko isyysvapaa mahdollista pitää osittain ennen lapsen syntymää vai ainoastaan sen jälkeen ja onko tällainen vapaa mahdollista pitää joustavilla tavoilla.
2. Isyysvapaaoikeudelle ei saa asettaa työssäoloa tai palvelusajan pituutta koskevaa vähimmäisedellytystä.
3. Oikeus isyysvapaaseen on myönnettävä riippumatta työntekijän kansallisessa lainsäädännössä määritellystä siviilisäädystä tai perheasemasta.”
7 Saman direktiivin 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Vanhempainvapaa”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että jokaisella työntekijällä on oikeus neljän kuukauden vanhempainvapaaseen, joka on pidettävä ennen kuin lapsi saavuttaa tietyn iän, joka on enintään kahdeksan vuotta ja joka täsmennetään kansallisessa lainsäädännössä tai työehtosopimuksissa. Kyseinen ikä on määritettävä sen varmistamiseksi, että kumpikin vanhempi pystyy tosiasiallisesti ja yhdenvertaisesti käyttämään oikeuttaan vanhempainvapaaseen.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaksi kuukautta vanhempainvapaasta on sellaista, että sitä ei voida siirtää.
– –
8. Jäsenvaltioiden on arvioitava, onko vanhempainvapaan myöntämisperusteita ja sen soveltamista koskevia yksityiskohtaisia järjestelyjä tarpeen mukauttaa adoptiovanhempien, vammaisten vanhempien ja vammaisten tai pitkäaikaissairaiden lasten vanhempien tarpeisiin.”
8 Direktiivin 2019/1158 20 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 2 päivänä elokuuta 2022. – –”
Espanjan oikeus
Työntekijöitä koskevat säännöt
9 Työntekijöitä koskevien sääntöjen (Estatuto de los Trabajadores), sellaisena kuin ne perustuvat työntekijöitä koskevista säännöistä annetun lain konsolidoidun toisinnon hyväksymisestä 23.10.2015 annettuun kuninkaan asetukseen 2/2015 (Real Decreto Legislativo 2/2015, por el que se aprueba el texto refundido de la Ley del Estatuto de los Trabajadores; BOE nro 255, 24.10.2015, s. 100224) (jäljempänä työntekijöitä koskevat säännöt), 48 §:n 4 momentissa säädetään seuraavaa:
”Lapsen syntymä, joka kattaa synnytyksen ja alle 12 kuukauden ikäisen lapsen hoitamisen, keskeyttää biologisen äidin työsuhteen 16 viikon ajaksi, josta synnytystä välittömästi seuraavat kuusi ensimmäistä viikkoa on otettava kokoaikaisena äidin terveyden suojelun varmistamiseksi.
Lapsen syntymä keskeyttää muun vanhemman kuin biologisen äidin työsuhteen 16 viikon ajaksi, josta synnytystä välittömästi seuraavat kuusi ensimmäistä viikkoa on otettava kokoaikaisena siviililain [(Código Civil)] 68 §:ssä tarkoitettujen hoitovelvoitteiden täyttämiseksi.
– –
Kun synnytystä välittömästi seuraavat kuusi ensimmäistä viikkoa ovat kuluneet loppuun, ajanjakso, jonka ajan kummankin vanhemman työsuhde on keskeytyneenä lapsen hoidon vuoksi, voidaan jakaa vanhempien tahdon mukaan viikon pituisiin jaksoihin, jotka on pidettävä yhtäjaksoisesti tai useammissa jaksoissa synnytystä seuraavan pakollisen työsuhteen keskeytyksen päätyttyä, ja ne on pidettävä viimeistään siihen mennessä, kun lapsi on täyttänyt 12 kuukautta. Biologinen äiti voi kuitenkin käyttää tätä oikeutta vähintään neljä viikkoa ennen laskettua synnytysaikaa. – –
– –”
Yleinen sosiaaliturvalaki
10 Yleisen sosiaaliturvalain konsolidoidun toisinnon (texto refundido de la Ley General de la Seguridad Social), joka on hyväksytty 30.10.2015 annetulla kuninkaan asetuksella 8/2015 (Real Decreto Legislativo 8/2015; BOE nro 261, 31.10.2015, s. 103291), sellaisina kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan (jäljempänä yleinen sosiaaliturvalaki), 177 §:ssä, jonka otsikko on ”Suojatut tilanteet”, säädetään seuraavaa:
”Tässä jaksossa säädetyn, lapsen syntymän johdosta hänestä huolehtimiseksi myönnettävän etuuden osalta suojattuina tilanteina pidetään syntymää, adoptiota, huoltoa adoptiota varten ja sijoittamista sijaisperheeseen asiaa säätelevien siviililain tai itsehallintoalueiden siviililakien mukaisesti (kunhan tässä viimeksi mainitussa tapauksessa se kestää ainakin yhden vuoden) näissä tilanteissa [työntekijöitä koskevien sääntöjen] 48 §:n 4, 5 ja 6 momentin sekä julkisia virkamiehiä ja toimihenkilöitä koskevista säännöistä annetun lain konsolidoidun toisinnon [(texto refundido de la Ley del Estatuto Básico del Empleado Público)] 49 §:n a, b ja c kohdan säännösten mukaisesti myönnettyjen vapaiden ajan.”
11 Yleisen sosiaaliturvalain 178 §:ssä, jonka otsikko on ”Edunsaajat”, säädetään seuraavaa:
”1. Tähän yleiseen järjestelmään kuuluvilla henkilöillä, jotka pitävät edellä olevassa pykälässä tarkoitettuja vapaita, on sukupuolestaan riippumatta oikeus saada lapsen syntymän johdosta maksettavaa avustusta lapsesta huolehtimiseksi edellyttäen, että he täyttävät 165 §:n 1 momentissa asetetun yleisen edellytyksen ja asetuksella vahvistetut muut edellytykset ja osoittavat täyttäneensä seuraavat vähimmäismaksukaudet.
a) Jos työntekijä ei ole täyttänyt vielä 21 vuotta, kun lapsi syntyy tai kun hallinnollinen päätös sijaisperheeseen sijoittamisesta tai huollosta adoptiota varten tehdään tai adoption toteava tuomioistuinratkaisu annetaan, mikään vähimmäismaksuaika ei ole tarpeen.
b) Jos työntekijä on täyttänyt 21 vuotta mutta on vielä alle 26-vuotias, kun lapsi syntyy tai kun hallinnollinen päätös sijaisperheeseen sijoittamisesta tai huollosta adoptiota varten tehdään tai adoption toteava tuomioistuinratkaisu annetaan, vaadittu vähimmäismaksuaika on 90 päivää vapaan alkamista välittömästi edeltäneiden seitsemän vuoden aikana. Edellä mainitun edellytyksen katsotaan täyttyneen, jos toissijaisesti asianomainen osoittaa suorittaneensa maksuja 180 päivältä kyseistä ajankohtaa aikaisemman työelämänsä aikana.
c) Jos työntekijä on täyttänyt 26 vuotta, kun lapsi syntyy tai kun hallinnollinen päätös sijaisperheeseen sijoittamisesta tai huollosta adoptiota varten tehdään tai adoption toteava tuomioistuinratkaisu annetaan, vaadittu vähimmäismaksuaika on 180 päivää vapaan alkamista välittömästi edeltäneiden seitsemän vuoden aikana. Edellä mainitun edellytyksen katsotaan täyttyneen, jos toissijaisesti asianomainen osoittaa suorittaneensa maksuja 360 päivältä kyseistä ajankohtaa aikaisemman työelämänsä aikana.
2. Kun kyseessä on lapsen syntymä, edellä olevassa kohdassa mainittu ikä on ikä, jossa asianomainen on vapaan alkaessa, ja tarkastettaessa sitä, onko mahdollisesti vaadittu vähittäismaksujakso näytetty toteen, huomioon otetaan synnytyksen ajankohta.
– –”
12 Kyseisen lain 179 §:ssä on säännöt, joita sovelletaan maksettavan rahaetuuden määrittämiseksi.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
13 Pääasian kantaja synnytti lapsen 5.11.2021. Hän ja hänen lapsensa muodostavat yksinhuoltajaperheen. Hän haki INSS:ltä Espanjan yleiseen sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvana työntekijänä äitiysetuutta.
14 INSS myönsi pääasian kantajalle 10.12. ja 14.12.2021 tehdyillä päätöksillä kyseisen järjestelmän mukaisen avustuksen hänen äitiysvapaansa ajalle eli 5.11.2021 ja 24.2.2022 väliselle ajalle.
15 Pääasian kantaja teki 22.2.2022 INSS:lle hakemuksen siitä, että äitiysvapaata pidennetään 16 viikolla sen vuoksi, että hän on yksinhuoltajavanhempi. Hän väitti tämän pyyntönsä tueksi, että vanhempainvapaata sääntelevällä Espanjan säännöstöllä lapsia, jotka syntyvät yksinhuoltajaperheisiin, syrjitään verrattuna lapsiin, jotka syntyvät perheisiin, joissa on kaksi huoltajaa, koska ensimmäiseksi mainitut eivät saa jälkimmäisten tavoin hyväkseen 16 viikon ajanjaksoa, jonka aikana perheissä, joissa on kaksi vanhempaa, muu vanhempi kuin biologinen äiti huolehtii lapsista.
16 INSS ja TGSS hylkäsivät tämän hakemuksen sillä perusteella, että yleinen sosiaaliturvalain 177 §:ssä määritetään vanhempainvapaata saavat vanhemmat yksilöllisesti ja kyseessä olevien etuuksien myöntämiselle asetettujen edellytysten noudattamisen kannalta. Yksinhuoltajaperheissä vanhempainvapaata koskevan oikeuden myöntäminen ei siis ole automaattista, koska jokaisen vanhemman on yksilöllisesti täytettävä lakisääteiset edellytykset mainittujen etuuksien myöntämiselle. Se, että yksinhuoltajaperheeseen syntyneen lapsen biologiselle äidille myönnetään automaattisesti koko se vanhempainvapaa, jonka sellaisen perheen vanhemmat voisivat saada, joissa on kaksi huoltajaa (eli 16 viikkoa hänen omaa vapaataan, johon lisätään ne 16 viikkoa, jotka myönnetään muulle vanhemmalle kuin biologiselle äidille), merkitsisi INSS:n ja TGSS:n mukaan sellaisten perheiden syrjintää, joissa on kaksi vanhempaa ja joiden osalta kummallekaan vanhemmalle ei voida myöntää automaattisesti oikeutta saada 16 viikkoa vanhempainvapaata.
17 Pääasian kantajan hakemuksen hylkäämisen johdosta hän nosti INSS:ää ja TGSS:ää vastaan kanteen Juzgado de lo Social no 1 de Sevillassa (Sevillan työ- ja sosiaaliasioiden tuomioistuin nro 1, Espanja), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, jotta hänen äitiysvapaataan pidennettäisiin avustuksineen siten, että se on 32 viikkoa.
18 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii vanhempainvapaata koskevan Espanjan säännöstön yhdenmukaisuutta direktiivin 2019/1158 kanssa siltä osin kuin kyseisessä säännöstössä ei oteta huomioon yksinhuoltajaperheiden, jotka ovat epäedullisemmassa asemassa suhteessa sellaisten perheiden vanhempiin, joissa on kaksi huoltajaa, erityistä tilannetta siltä osin kuin on kyse työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta ja lapsesta huolehtimiseen käytetystä ajasta.
19 Se pohtii erityisesti, onko kyseinen säännöstö yhdenmukainen direktiivin 2019/1158 kanssa, vaikka siinä suljetaan pois kaikki sellaisen äidin, joka muodostaa yksinhuoltajaperheen lapsensa kanssa, mahdollisuudet pidentää vanhempainvapaata ja se johtaa siis kyseisen äidin ja sellaisten perheiden, joissa on kaksi huoltajaa ja joilla on ainakin mahdollisuus saada vanhempainvapaata enintään 32 viikkoa, joista 10 viikkoa on tarkoitettu yksinomaan kummallekin vanhemmalle kuuluvan lapsesta huolehtimista koskevan velvoitteen täyttämiseen, epäyhdenvertaiseen kohteluun. Se, ettei Espanjan säännöstössä ole säännöksiä, joissa säädetään yksinhuoltajaperheisiin sovellettavista helpottavista toimenpiteistä tai ehdoista, ilmenee siinä, että näillä perheillä on vähemmän aikaa huolehtia lapsesta suhteessaan siihen aikaan, jonka sellaisen perheen vanhemmat, joissa on kaksi huoltajaa, voivat antaa lapselleen, jos he täyttävät tältä osin asetetut edellytykset.
20 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii näin ollen, voivatko yksinhuoltajaperheet kuulua direktiivin 2019/1158 5 artiklan 8 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin johdanto-osan 37 perustelukappaleen – jonka mukaan vanhempainvapaan myöntämisperusteita ja sen soveltamista koskevia yksityiskohtaisia järjestelyjä voidaan mukauttaa adoptiovanhempien, vammaisten vanhempien ja vammaisten tai pitkäaikaissairaiden lasten vanhempien tarpeisiin – kanssa, soveltamisalaan. Se pohtii myös, sisältävätkö jäsenvaltioita sitovat unionin vähimmäissäännöt velvollisuuden ottaa käyttöön säädöskehys, jota on mukautettu yksinhuoltajaperheiden erityistarpeisiin siltä osin kuin on kyse työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta.
21 Tässä tilanteessa Juzgado de lo Social no 1 de Sevilla päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Voidaanko sitä, että Espanjan lainsäätäjä on [työntekijöitä koskevien sääntöjen] 48 §:n 4 momentin ja [yleisen sosiaaliturvalain] 177, 178 ja 179 §:ssä jättänyt antamatta säännöksiä, joissa edellytetään yksinhuoltajaperheiden työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen liittyvien erityistarpeiden arvioimista, mikä vaikuttaa vastasyntyneen lapsen hoitoon saatavan vapaan kestoon verrattuna sen kestoon tilanteessa, jossa lapsi syntyy kahden huoltajan perheeseen, jossa kumpikin vanhempi voi odottaa saavansa palkallisen vapaan edellyttäen, että he molemmat täyttävät sosiaaliturvaetuuden myöntämisperusteet, pitää direktiivin 2019/1158 mukaisena, kun kyseisessä direktiivissä velvoitetaan ottamaan vanhempainvapaan myöntämisperusteita ja sitä koskevia yksityiskohtaisia järjestelyjä määritettäessä erityisesti huomioon muun muassa se, että lapsi syntyy yksinhuoltajaperheeseen?
2) Onko lapsen syntymän perusteella työstä annettavan vapaan pitämiselle asetettuja edellytyksiä, sosiaaliturvan korvauksen myöntämisperusteita ja vanhempainvapaan käyttämistä koskevaa järjestelmää ja erityisesti vanhempainvapaan mahdollista pidentämistä sillä perusteella, että perheessä ei ole biologisen äidin lisäksi toista vanhempaa, joka hoitaisi lasta, tulkittava siinä tapauksessa, että Espanjan lainsäätäjä ei ole antanut niistä erityisiä säännöksiä, joustavasti unionin oikeuden nojalla?”
Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen
22 Aluksi on muistutettava, että yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityspiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkintaa, unionin tuomioistuimen on siten lähtökohtaisesti ratkaistava ne. Olettamana on siis, että unionin oikeutta koskevilla kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2021, Sumal, C‑882/19, EU:C:2021:800, 27 ja 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
23 Kuten SEUT 267 artiklan sanamuodostakin ilmenee, pyydetyn ennakkoratkaisun on oltava tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ”antaa päätöksen” käsiteltäväkseen saatetussa asiassa (tuomio 22.3.2022, Prokurator Generalny (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaosto – Nimitys), C‑508/19, EU:C:2022:201, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
24 On siis välttämätöntä, että kansallinen tuomioistuin selvittää ennakkoratkaisupyynnössä pääasian tosiseikat ja oikeudelliset seikat ja esittää edes vähäisen selostuksen niistä syistä, joiden perusteella se on valinnut ne unionin oikeuden säännökset tai määräykset, joiden tulkintaa se pyytää, ja toteaa näiden säännösten tai määräysten ja sen kansallisen lainsäädännön, jota sovelletaan sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa, välisen yhteyden. Nämä ennakkoratkaisupyynnön sisältöä koskevat kumulatiiviset vaatimukset esitetään nimenomaisesti unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklassa (tuomio 4.6.2020, C.F. (Verotarkastus), C‑430/19, EU:C:2020:429, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
25 Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuin voi lisäksi kieltäytyä ratkaisemasta kansallisen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisukysymyksen ainoastaan silloin, kun on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden säännösten ja määräysten tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2021, Sumal, C‑882/19, EU:C:2021:800, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
26 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta tulkitsemaan vanhempainvapaata koskevia unionin oikeussääntöjä, joista säädetään direktiivissä 2019/1158, ja erityisesti kyseisen direktiivin 5 artiklan 8 kohtaa, luettuna yhdessä direktiivin johdanto-osan 37 perustelukappaleen kanssa.
27 Ensimmäiseksi on kuitenkin huomautettava direktiivin 2019/1158 vanhempainvapaata koskevan 5 artiklan aineellisesta soveltamisesta, että pääasia koskee hakemusta äitiysvapaan pidentämisestä 16 viikolla siitä syystä, että pääasian kantaja on yksinhuoltajavanhemman asemassa. Työntekijöitä koskevien sääntöjen 48 §:n 4 momentilla ja yleinen sosiaaliturvalain 177–179 §:llä, joiden yhteensopivuuden kyseisen oikeutta vanhempainvapaaseen koskevan 5 artiklan kanssa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kyseenalaistaa, näytetään säänneltävän äitiys- tai isyysvapaata.
28 Vanhempainvapaan, isyysvapaan ja äitiysvapaan käsitteillä on kuitenkin unionin oikeudessa täsmällinen ja erillinen merkitys. Vanhempainvapaa määritellään näet direktiivin 2019/1158 5 artiklassa, luettuna yhdessä direktiivin 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, siten, että sillä tarkoitetaan vanhemmille lapsen syntymän tai adoptoinnin vuoksi lapsesta huolehtimiseksi tarkoitettua neljän kuukauden vapaata työstä, ja vanhempainvapaa on pidettävä ennen kuin lapsi saavuttaa tietyn iän, joka on enintään kahdeksan vuotta. Isyysvapaalla tarkoitetaan kyseisen direktiivin 4 artiklan, luettuna yhdessä direktiivin 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa, mukaan isille tai vastaaville toisille vanhemmille, jos ja siinä määrin kuin nämä tunnustetaan kansallisessa lainsäädännössä, tarkoitettua kymmenen työpäivän vapaata työstä, ja isyysvapaa on otettava lapsen syntymän johdosta hoivatarkoituksia varten. Kuten direktiivin 92/85 8 artiklassa todetaan, äitiysvapaa on vähintään 14 viikon pituinen vapaa raskaana oleville tai synnyttäneille työntekijöille, ja se ajoittuu ennen ja/tai jälkeen synnytyksen.
29 Unionin tuomioistuin on lisäksi täsmentänyt, että vanhempainvapaalla ja äitiysvapaalla pyritään eri tarkoituksiin. Vanhempainvapaa myönnetään vanhemmille, jotta nämä voisivat huolehtia lapsestaan, ja se on pidettävä ennen kuin lapsi saavuttaa tietyn iän, joka on enintään kahdeksan vuotta, kun taas äitiysvapaan tarkoituksena on suojella naisen ruumiillista hyvinvointia sekä äidin ja lapsen välistä erityistä suhdetta raskautta ja synnytystä seuraavana aikana, jotta tämä suhde ei häiriintyisi samanaikaisesta työnteosta johtuvan kaksinkertaisen rasituksen vuoksi (ks. vastaavasti tuomio 16.6.2016, Rodríguez Sánchez, C‑351/14, EU:C:2016:447, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 Kun otetaan huomioon pääasia, joka koskee äitiysvapaan pidentämistä koskevaa hakemusta, on siis todettava, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selitä syytä, jonka vuoksi se pyytää tulkitsemaan direktiivin 2019/1158 5 artiklaa, joka koskee vanhempainvapaata, eikä yhteyttä, joka sen mukaan on kyseisen säännöksen ja niiden kansallisen oikeuden säännösten välillä, joihin se vetoaa ja jotka sääntelevät äitiys- tai isyysvapaata.
31 Unionin tuomioistuimen presidentti lähetti 4.10.2023 ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle tietopyynnön, jossa hän kehotti tätä täsmentämään, koskeeko pääasian kantajan hakemus äitiysvapaata, isyysvapaata vai vanhempainvapaata. Siinä tilanteessa, että pääasian kantajan hakemus koskee vanhempainvapaata, ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta kehotettiin täsmentämään INSS:n rooli ja sen toiminnan luonne tällaisen hakemuksen yhteydessä. Jos tämä hakemus koskee äitiys- tai isyysvapaata, ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta kehotettiin täsmentämään, miltä osin direktiivin 2019/1158 vanhempainvapaata koskevan 5 artiklan tulkinta on tarpeen pääasian ratkaisemiseksi.
32 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoitti vastauksena tähän tietopyyntöön, että direktiivin 2019/1158 5 artiklassa tarkoitettu vanhempainvapaa ja yleisen sosiaaliturvalain 177 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä säännelty palkallinen äitiysvapaa ovat luonteeltaan selvästikin samankaltaisia ja että äitiysvapaalla suojataan oikeudellisesti ensisijaisesti äitiyttä. Se täsmensi lisäksi, että sen ennakkoratkaisupyynnöllä pyritään selvittämään, onko sosiaaliturvaa koskeva Espanjan lainsäädäntö direktiivin 2019/1158 mukainen siltä osin kuin kyseisessä lainsäädännössä ei säännellä yksinhuoltajaperheiden erityistä tilannetta eikä säädetä siitä, ja näin on riippumatta kyseessä olevien vapaiden ajalta maksettavaa palkkaa koskevasta kysymyksestä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin väittää myös, että vastaus sen kysymyksiin on tarpeen, jotta voidaan välttää se, että oikeus haettuun äitiysvapaan pidentämiseen evätään järjestelmällisesti soveltamalla suppeasti Espanjan säännöstöä, mikä voi heikentää yksinhuoltajaperheisiin syntyneiden lasten oikeuksia suhteessa sellaisiin perheisiin syntyneiden lasten oikeuksiin, joissa on kaksi huoltajaa, joilla on Espanjan oikeuden mukaan mahdollisuus saada 32 viikkoa vanhempainvapaata.
33 Tällä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen vastauksella ei kuitenkaan selvennetä yhtäältä pääasian, joka koskee työntekijöitä koskevien sääntöjen 48 §:n 4 momentilla ja yleisen sosiaaliturvalain 177–179 §:llä säännellyn äitiysvapaan pidentämistä koskevaa hakemusta, ja toisaalta direktiivin 2019/1158 5 artiklan, jossa kullekin vanhemmalle annetaan yksilöllinen oikeus vanhempainvapaaseen ja esitetään yksityiskohtaisesti sitä koskevat järjestelyt, tulkinnan välistä yhteyttä. Kyseisen direktiivin 5 artikla ei koske äitiysvapaata eikä siinä säännellä siis kysymystä äitiysvapaan pidentämisestä siitä syystä, että äiti muodostaa yksinhuoltajaperheen lapsensa kanssa; tätä ei voida kyseenalaistaa vanhempainvapaan ja äitiysvapaan välisillä väitetyillä samankaltaisuuksilla eikä vaaralla siitä, että Espanjan säännöstöä, jossa ei oteta huomioon yksinhuoltajaperheiden erityistilannetta, sovelletaan suppeasti.
34 Ei siis ole osoitettu, että direktiivin 2019/1158 5 artiklaa sovelletaan aineellisesti pääasiaan. Kyseisen säännöksen tulkinta ei siis ole tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voisi ratkaista pääasian.
35 Toiseksi on huomautettava direktiivin 2019/1158 ajallisesta soveltamisesta, että direktiivin 20 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden oli saatettava direktiivi osaksi kansallista oikeusjärjestystään viimeistään 2.8.2022. Pääasian kantaja teki nyt käsiteltävässä asiassa 22.2.2022 hakemuksen siitä, että hänen äitiysvapaataan pidennetään 24.2.2022 lähtien 16 viikolla.
36 Sekä kyseisen hakemuksen tekemisajankohta että pääasiassa kyseessä olevan äitiysvapaan mahdollinen pidentämisjakso edeltävät direktiivissä 2019/1158 säädetyn täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymisajankohtaa. Unionin tuomioistuimen käytössä olevassa asiakirja-aineistossa ei ole myöskään mitään seikkaa, jonka nojalla voitaisiin katsoa, että työntekijöitä koskevien sääntöjen 48 §:n 4 momentti ja yleinen sosiaaliturvalain 177–179 § on annettu kyseisen direktiivin vanhempainvapaata koskevien säännösten täytäntöönpanovelvollisuuden ennakoimiseksi.
37 Koska pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan direktiivin 2019/1158 täytäntöönpanolle varattu määräaika ei ollut päättynyt eikä kyseistä direktiiviä ollut saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, sen säännöksiä ei ole syytä tulkita pääasian oikeudenkäyntiä varten (ks. vastaavasti tuomio 15.3.2001, Mazzoleni ja ISA, C‑165/98 EU:C:2001:162, 17 kohta).
38 On siis todettava, ettei niitä unionin oikeuden säännöksiä, joiden tulkintaa pyydetään, sovelleta aineellisesti eikä ajallisesti pääasian olosuhteissa ja että nyt käsiteltävässä asiassa esitetyt kysymykset ovat siis hypoteettisia.
39 Tästä seuraa, ettei ennakkoratkaisupyyntöä voida ottaa tutkittavaksi.
Oikeudenkäyntikulut
40 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Juzgado de lo Social no 1 de Sevillan (Sevillan työ- ja sosiaaliasioiden tuomioistuin nro 1, Espanja) 28.9.2022 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö jätetään tutkimatta.
Allekirjoitukset