Tiedonanto virallisessa lehdessä
Lafarge S.A:n 14.2.2003 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne
(Asia T-54/03)
oikeudenkäyntikieli: ranska
Lafarge S.A., kotipaikka Pariisi (Ranska), on nostanut 14.2.2003 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Henry Lesguillons, Nathalie Jalbert-Doury, Jean-Cyril Bermond, Antoine Winckler, François Brunet ja Igor Simic.
Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
(kumoaa Euroopan yhteisöjen komission asiassa COMP/E-1/37.152 27.11.2002 tekemän päätöksen siltä osin kuin se koskee Lafarge S.A:ta ja Lafarge Gypsum International S.A:ta
(toissijaisesti kumoaa kyseisessä päätöksessä sille määrätyn sakon tai alentaa sen määrän
(velvoittaa Euroopan yhteisöjen komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:
Käsiteltävänä olevan kanteen kohteena oleva päätös koskee BPB:n, Gebrüder Knauf Westdeutsche Gipswerke AG:n, Gyproc Beneluxin ja kantajan välistä yhteistoimintaa kipsilevyjen markkinoilla.
Kantaja vetoaa väitteidensä tueksi siihen, että komissio on soveltanut virheellisesti EY 81 artiklaa ja tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä siltä osin kuin päätöksessä on katsottu, että Lafarge S.A. on ollut osallisena yhtenä kokonaisuutena pidettävässä monitahoisessa ja jatketussa kilpailusääntöjen rikkomisessa, minkä kantaja kiistää.
Kantaja katsoo myös,
(että vastaaja on loukannut Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa taattua kantajan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin,
(että vastaaja on rikkonut olennaisia menettelymääräyksiä ja puolustautumisoikeuksia. Tältä osin kantaja väittää, että vastaaja on käyttänyt hyväksi menettelyn osapuolten lausumia ja että asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden toistuva loukkaaminen on tehnyt menettelyn pätemättömäksi, ja
(että vastaaja on loukannut puolueettomuusperiaatetta.
Toissijaisten väitteidensä tueksi kantaja vetoaa siihen, että vastaaja on rikkonut asetuksen N:o 17/62 15 artiklan 2 kohtaa ja EY 253 artiklaa sekä loukannut suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta
(määrätessään kantajalle sakon, joka on suurempi kuin 10 prosenttia kantajan maailmanlaajuisesta liikevaihdosta,
(määrätessään kantajalle yhteisen sakon väitetysti erillisistä kilpailusääntöjen rikkomisista,
(korottaessaan "perusmäärää" ehkäisevän vaikutuksen ja raskauttavien asianhaarojen perusteella,
(soveltaessaan liiallista kerrointa ja
(jättäessään sakon määrän alentamatta lieventävien asianhaarojen perusteella tai soveltamalla sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevaa tiedonantoa
1.