Asia T-341/09

Consejo Regulador de la Denominación de Origen Txakoli de Álava ym.

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Hakemus sanamerkin TXAKOLI rekisteröimiseksi yhteisön yhteismerkiksi – Ehdottomat hylkäysperusteet – Kuvailevuus – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta – Asetuksen N:o 207/2009 66 artiklan 2 kohta – Erottamiskyvyn puuttuminen – Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta

Tuomion tiivistelmä

1.      Maatalous – Yhteinen markkinajärjestely – Viini – Viinien kuvaus ja esittely – Asetukset N:o 1493/1999 ja N:o 753/2002 – Maantieteellisten merkintöjen ja perinteisten täydennysmerkintöjen erottelu

(Neuvoston asetuksen N:o 1493/1999 47 artiklan 2 kohdan e alakohta; komission asetuksen N:o 753/2002 23 artikla)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön yhteismerkit – Merkit tai merkinnät, joita voidaan käyttää osoittamaan tavaroiden tai palvelujen maantieteellistä alkuperää – Poikkeus – Suppea tulkinta

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 66 artiklan 2 kohta; neuvoston asetus N:o 1234/2007)

1.      Maantieteellisten merkintöjen – laajassa merkityksessä – ja perinteisten täydennysmerkintöjen erottelu ilmeni selvästi viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annetusta asetuksesta N:o 1493/1999 – joka oli maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) annettua asetusta N:o 1234/2007 edeltävä perusasetus ja johon asetuksen N:o 1493/1999 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen viinituotteiden kuvauksen, nimityksen, tarjontamuodon ja suojauksen osalta annettu asetus N:o 753/2002 perustui –, kun 47 artiklan 2 kohdan e alakohdassa säädettiin, että säännöt, jotka koskevat tiettyjen asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden kuvausta, nimitystä ja tarjontamuotoa sekä tiettyjen merkintöjen suojaa, sisältävät säännöksiä, jotka koskevat maantieteellisten ja perinteisten merkintöjen käyttöä.

Yksi näistä säännöksistä on asetuksen N:o 753/2002, joka on kumottu asetuksen N:o 479/2008 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen viinialan tuotteiden suojattujen alkuperänimitysten, maantieteellisten merkintöjen ja perinteisten merkintöjen sekä merkintöjen ja esittelyn osalta annetulla asetuksella N:o 607/2009, 23 artikla, jossa perinteinen täydennysmerkintä määriteltiin ilmaisuksi, ”jota perinteisesti käytetään tuottajajäsenvaltiossa kuvaamaan [maantieteellisellä merkinnällä varustettuja pöytäviinejä ja määritetyllä alueella tuotettuja laatuviinejä] ja joka viittaa erityisesti viinin tuotanto-, valmistus- tai vanhentamismenetelmään taikka viinin laatuun, väriin, [paikan tyyppiin] tai kyseiseen viiniin liittyvään historialliseen tapahtumaan ja joka määritellään tuottajajäsenvaltion lainsäädännössä käytettäväksi kyseisten niiden alueella tuotettujen viinien kuvauksessa”. Asetuksessa N:o 753/2002 tarkoitetut perinteiset täydennysmerkinnät olivat näin ollen ilmaisuja, jotka kuvasivat tiettyjä viinin tyypillisiä piirteitä, valmistuspaikkaa tai historiaa eikä sen maantieteellistä alkuperää.

(ks. 27 ja 28 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 66 artiklan 2 kohdassa säädetään, että poiketen siitä, mitä 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, 1 kohdassa tarkoitettuna yhteisön yhteismerkkinä voi olla merkki tai merkintä, jota voidaan kaupassa käyttää tarkoittamaan tavaroiden tai palvelujen maantieteellistä alkuperää. Kyseisen 66 artiklan 2 kohtaa, jossa säädetään 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan hylkäysperustetta koskevasta poikkeuksesta, ei pidä tulkita niin laajasti, että se kattaisi merkit, jotka ovat vain pohjimmiltaan maantieteellisiä merkintöjä.

Viinimarkkinoiden erityisluonteesta on todettava, että kun sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) esitettyä rekisteröintihakemusta tutkitaan, sen myöntäminen, että haettu ilmaisu normaalisti osoittaa tai sitä voidaan kohdeyleisön näkökulmasta katsottuna normaalisti käyttää osoittamaan valtiota kyseisen viinin maantieteellisenä alkuperänä, merkitsi niiden viranomaisten toimivallan loukkaamista, jotka osallistuvat menettelyihin, joissa luodaan uusia ilmaisun sisältäviä suojattuja alkuperänimityksiä tai maantieteellisiä merkintöjä tai joissa lisätään näihin merkintöihin liittyvien nimitysten määrää.

Näiden viranomaisten tehtävänä on kuitenkin määritellä harkintavaltansa rajoissa – ja tutkittuaan kaikki merkitykselliset tekijät –, onko ilmaisua suojattava tavaran maantieteellisen alkuperän osoituksena, ja tämä on tehtävä noudattamalla maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) annetussa asetuksessa N:o 1234/2007 säädettyä erityistä menettelyä, jossa muun muassa henkilöille, joita asia koskee, on annettu erityisiä oikeuksia ja joka mahdollistaa komission asiaa koskevan lopullisen päätöksen riitauttamisen unionin tuomioistuimissa.

(ks. 35–37 kohta)