Kanne 24.6.2014 – Espanja v. komissio

(Asia T-466/14)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: Abogado del Estado A. Rubio González)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan osittain komission 14.4.2014 tekemän päätöksen, jolla todetaan, että tuontitullien peruuttaminen yhteisön tullikoodeksin (asetus (ETY) N:o 2913/92) 236 artiklan nojalla, luettuna yhdessä sen 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan kanssa, on ollut perusteltua ja että erään toisen rahamäärän osalta tuontitullien peruuttaminen ei ole ollut oikeutettua yksittäistapauksessa (päätös REM 02/2013), jossa tuontitullien peruuttaminen on aiheettomasti evätty perusteettomana

velvoittamaan vastaajana olevan toimielimen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamiseen tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, s. 1) 872 a artiklan yhteydessä.

Tältä osin kanteessa väitetään, että tullien peruuttamisen kaltaisessa menettelyssä, jossa komissiolla on oikeus pyytää kaikki aiheellisiksi katsomansa lisätiedot ja velvollisuus ilmoittaa kielteisen päätöksen tekemisen perusteet, kielteinen päätös muilla kuin komission aikaisempaan ilmoitukseen sisältyneillä perusteilla on Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan vastainen.

Toinen kanneperuste, joka perustuu yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1) 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan rikkomiseen.

Kantajan mielestä asiassa täyttyvät vakiintuneessa oikeuskäytännössä todetut edellytykset, joihin useat komission aikaisemmin tekemät tullien peruuttamista koskevat myönteiset päätökset tonnikalan osalta ovat perustuneet. Erityisesti asiassa täyttyvät samanaikaisesti säännöstön monimutkaisuus ja se, ettei viejä ole antanut virheellisiä tietoja, säännöstön epäyhtenäinen tulkinta paikkansa pitävien tosiasioita koskevien tietojen pohjalta, komission osittainen vastuu ja se, että toimivaltaisten viranomaisten virheellinen menettely on jatkunut pitemmän aikaa siten, etteivät ne ole milloinkaan soveltaneet säännöstöä oikein.