UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(muutoksenhakujaosto)

8 päivänä lokakuuta 2015

Asia T‑464/14 P

Risto Nieminen

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Ylennyskierrokset 2010 ja 2011 – Päätös jättää valittaja ylentämättä palkkaluokkaan AD 12 – Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin – Puolustautumisoikeudet – Tuomioistuimen harjoittaman valvonnan laajuus ensimmäisessä oikeusasteessa – Ilmeinen arviointivirhe – Se, ettei ole tehty oikeudellista virhettä eikä vääristetty selvitysaineistoa – Selvästi täysin perusteeton valitus

Aihe:      Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) 10.4.2014 antaman tuomion Nieminen v. neuvosto (F‑81/12, Kok. H., EU:F:2014:50) kumoamista.

Ratkaisu:      Valitus hylätään. Risto Nieminen velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu virkamiestuomioistuimen suorittama selvitysaineiston arviointi, paitsi jos se on otettu huomioon vääristyneellä tavalla

(SEUT 257 artiklan 3 kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohta)

2.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittama valvonta virkamiestuomioistuimen kieltäydyttyä määräämästä prosessinjohtotoimia tai asian selvittämistoimia – Ulottuvuus

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I oleva 11 artikla)

3.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Hallinnon harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

4.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Hallinnon harkintavalta – Ulottuvuus – Arviointikertomusten huomioon ottaminen – Muut huomioon otettavat seikat

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

5.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Yksityiskohtaiset menettelysäännöt – Velvollisuus suorittaa kaikkien ylennyskelpoisten virkamiesten vertailu – Ulottuvuus

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

1.      SEUT 257 artiklan 3 kohdan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohdan nojalla unionin yleiseltä tuomioistuimelta voidaan hakea muutosta vain oikeuskysymysten osalta, sillä ainoastaan virkamiestuomioistuin on toimivaltainen toisaalta määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston, lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi virkamiestuomioistuimelle toimitetusta aineistosta, ja toisaalta arvioimaan tätä tosiseikastoa, paitsi jos se on otettu huomioon vääristyneellä tavalla. Tosiseikkojen arviointi ei siis ole, tuomioistuimelle esitetyn selvitysaineiston vääristämistä koskevaa tapausta lukuun ottamatta, oikeudellinen kysymys, joka kuuluisi unionin yleisen tuomioistuimen valitusta käsittelevänä tuomioistuimena harjoittaman valvonnan piiriin. Unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen ainoastaan harjoittamaan tosiseikaston oikeudelliseen luonnehdintaan ja virkamiestuomioistuimen sen pohjalta tekemiin oikeudellisiin päätelmiin kohdistuvaa valvontaa.

(ks. 26 ja 35 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: määräys 16.9.2013, Bouillez v. neuvosto (T‑31/13 P, Kok. H., EU:T:2013:521, 34 ja 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja määräys 20.9.2013, Van Neyghem v. neuvosto (T‑113/13 P, Kok. H., EU:T:2013:568, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

2.      Virkamiestuomioistuin voi lähtökohtaisesti harkintavaltansa nojalla arvioida, onko sen käsiteltäväksi saatettujen oikeusriitojen ratkaisemiseksi tarpeellista näyttöä määrättävä esitettäväksi. Oikeudenkäyntiasiakirjojen todistusarvo kuuluu sen tosiseikkojen arviointia koskevaan yksinomaiseen toimivaltaan, eikä unionin yleinen tuomioistuin voi tutkia valituksen yhteydessä tosiseikkoja, paitsi jos virkamiestuomioistuimelle esitetty selvitys on otettu vääristyneellä tavalla huomioon tai jos tämän määrittämän tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi oikeudenkäyntiasiakirjoista.

(ks. 27 kohta)

Viittaukset:

Unionin tuomioistuin: tuomio 16.9.2009, Der Grüne Punkt – Duales System Deutschland v. komissio (C‑385/07 P, Kok., EU:C:2009:456, 163 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

3.      Nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden vertailua varten, ja unionin tuomioistuinten valvonnan on rajoituttava koskemaan sitä, onko hallintoviranomainen pitäytynyt sallituissa rajoissa kun otetaan huomioon ne keinot ja perusteet, joihin se on voinut perustaa arvionsa, ja ettei se ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen väärin. Unionin tuomioistuimet eivät siis voi korvata nimittävän viranomaisen hakijoiden pätevyydestä ja ansioista tekemää arviointia omalla arvioinnillaan.

Tältä osin sen harkintavallan tehokkaan vaikutuksen varmistamiseksi, jonka lainsäätäjä on halunnut myöntää nimittävälle viranomaiselle ylennyksiä koskevissa asioissa, unionin tuomioistuimet voivat kumota päätöksen vain sillä perusteella, että ne katsovat, että kyseessä olevat tosiseikat herättävät uskottavia epäilyjä kyseisen viranomaisen arvioinnista tai jopa että nämä tosiseikat osoittavat arviointivirheen olemassaolon. Virkamiestuomioistuimelle ei siis kuulu ylennyskelpoisten hakijoiden kaikkien asiakirja-aineistojen yksityiskohtainen uudelleentarkastelu, jotta se voi varmistaa olevansa samalla kannalla kuin nimittävä viranomainen, koska jos se ryhtyisi tällaiseen toimintaan, se ylittäisi sille kuuluvan laillisuusvalvonnan korvaamalla täten omalla arvioinnillaan nimittävän viranomaisen ylennyskelpoisten hakijoiden ansioista tekemän arvioinnin. Nimittävälle viranomaiselle näin tunnustettua harkintavaltaa rajoittaa kuitenkin se, että hakemuksia on verrattava huolellisesti ja puolueettomasti yksikön edun ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti. Käytännössä tämä vertailu on suoritettava yhdenvertaisin perustein, ja siinä on käytettävä toisiinsa verrattavissa olevia tietolähteitä ja tietoja.

(ks. 36 ja 37 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio 21.4.1983, Ragusa v. komissio (282/81, Kok., EU:C:1983:105, 9 ja 13 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio 15.9.2005, Casini v. komissio (T‑132/03, Kok. H., EU:T:2005:324, 52 kohta)

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio 15.1.2014, Stols v. neuvosto (T‑95/12 P, Kok. H., EU:T:2014:3, 29–32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

4.      Nimittävälle viranomaiselle henkilöstösääntöjen 45 artiklassa säädetty velvollisuus vertailla ylennyskelpoisten virkamiesten ansioita ilmentää sekä virkamiesten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta että urakehityksen periaatetta, ja ansioiden vertailu on siten ratkaiseva peruste. Tältä osin henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ylennyskelpoisten virkamiesten ansioita verratessaan nimittävä viranomainen ottaa virkamiehistä tehtyjen arviointien lisäksi erityisesti huomioon virkamiesten tehtäviensä hoitamisessa käyttämät muut kielet kuin sen kielen, jonka perusteellisen taidon he ovat osoittaneet, sekä tarvittaessa virkamiesten hoitamien tehtävien vastuullisuuden. Tässä säännöksessä jätetään nimittävälle viranomaiselle tietty harkintavalta sen suhteen, minkä painoarvon se antaa ansioiden vertailussa kullekin näistä kolmesta mainitusta arviointiperusteesta siten, että yhdenvertaisuusperiaatetta kuitenkin noudatetaan.

Nimittävä viranomainen voi toissijaisesti tilanteessa, jossa ylennyskelpoisten virkamiesten ansiot ovat henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdassa nimenomaisesti mainittujen kolmen arviointiperusteen valossa samanarvoiset, ottaa huomioon muita seikkoja, kuten virkamiesten iän ja palvelusvuosien määrän palkkaluokassa tai toimielimen palveluksessa, jolloin tällaiset perusteet voivat olla sen valinnassa ratkaisevia.

(ks. 38 ja 39 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio 16.5.2013, Canga Fano v. neuvosto (T‑281/11 P, Kok. H., EU:T:2013:252, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 15.1.2014, Stols v. neuvosto, EU:T:2014:3, 33 ja 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

5.      Virkamiesten yhdenvertaisen kohtelun ja urakehityksen periaatteet merkitsevät sitä, että henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden vertailu ulotetaan koskemaan kaikkia ylennyskelpoisia virkamiehiä heidän hoitamistaan tehtävistä riippumatta. Tältä osin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta annetulla asetuksella N:o 723/2004 lakkautettiin aiempi erottelu muihin kuin kielten alan virkoihin, joita hoitivat ura-alueiden A–D virkamiehet, ja kielten alan virkoihin, joita hoitivat ura-alueen LA virkamiehet, ja otettiin käyttöön uusi urarakenne, joka käsittää kaksi tehtäväryhmää, hallintoavustajien tehtäväryhmän (AST), jolla on tarkoitus korvata aiemmat ura-alueet C ja B, ja hallintovirkamiesten tehtäväryhmän (AD), jolla on tarkoitus korvata aiempi ura-alue A sekä kielten alan ura-alue LA. Koska lainsäätäjä on siis halunnut sulauttaa yhteen ainoaan tehtäväryhmään kaikki hallintovirkamiehet siitä riippumatta, hoitavatko he kielten alan tehtäviä vai muita tehtäviä, nimittävän viranomaisen, jolla on toimivalta päättää ylennyksistä, on tehtävä yksi yhteinen ansioiden vertailu kaikkien kuhunkin palkkaluokkaan kuuluvien ylennyskelpoisten hallintovirkamiesten osalta.

(ks. 40 ja 41 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio 19.3.2003, Tsarnavas v. komissio (T‑188/01–T‑190/01, Kok. H., EU:T:2003:77, 121 kohta)

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio 15.12.2010, Almeida Campos ym. v. neuvosto (F‑14/09, Kok. H., EU:F:2010:167, 35 kohta)