Asia T-466/14

Espanjan kuningaskunta

vastaan

Euroopan komissio

Tulliliitto – El Salvadorista peräisin olevien tonnikalavalmisteiden tuonti – Tuontitullien jälkikanto – Hakemus tuontitullien jälkikannosta luopumiseksi – Asetuksen (ETY) N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 236 artikla – Oikeus hyvään hallintoon asetuksen (ETY) N:o 2454/93 872 a artiklan yhteydessä – Toimivaltaisten viranomaisten tekemä virhe, jota ei voitu kohtuudella havaita

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 15.12.2016

1.      Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tulla kuulluksi – Kansallisilla hallintoviranomaisilla oleva velvollisuus kunnioittaa näitä periaatteita tullien kantamismenettelyssä – Ulottuvuus

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohta sekä 47 ja 48 artikla; komission asetuksen N:o 2454/93 872, 872 a ja 873 artikla)

2.      Euroopan unionin omat varat – Tuonti- tai vientitullien kantaminen jälkitullauksin – Asetuksen N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohdassa mainitut tuontitullien tileihin kirjaamatta jättämisen edellytykset – Kumulatiivisuus

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2700/2000, 220 artiklan 2 kohdan b alakohta)

3.      Tuomioistuinmenettely – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa – Väite, joka on esitetty ensimmäistä kertaa vastauksessa – Tutkimatta jättäminen

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan d kohta ja 84 artiklan 1 kohta)

4.      Euroopan unionin omat varat – Tuonti- tai vientitullien kantaminen jälkitullauksin – Asetuksen N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohdassa mainitut tuontitullien tileihin kirjaamatta jättämisen edellytykset – Tulliviranomaisten erehdys, jota ”velan maksamisesta vastuussa ollut ei ole voinut kohtuudella havaita” – A-alkuperätodistuksessa oleva virhe – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2700/2000, 220 artiklan 2 kohdan b alakohta)

5.      Euroopan unionin omat varat – Tuonti- tai vientitullien kantaminen jälkitullauksin – Asetuksen N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohdassa mainitut tuontitullien tileihin kirjaamatta jättämisen edellytykset – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2700/2000, 220 artiklan 2 kohdan b alakohta)

6.      Euroopan unionin omat varat – Tuonti- tai vientitullien kantaminen jälkitullauksin – Asetuksen N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohdassa mainitut tuontitullien tileihin kirjaamatta jättämisen edellytykset – Tullivelvollisen vilpitön mieli – Käsite – Yhteys edellytykseen, joka koskee tietämättömyyttä tulliviranomaisten tekemästä virheestä

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2700/2000, 220 artiklan 2 kohdan b alakohta)

7.      Euroopan unionin omat varat – Tuonti- tai vientitullien kantaminen jälkitullauksin – Asetuksen N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohdassa mainitut tuontitullien tileihin kirjaamatta jättämisen edellytykset – Tulli-ilmoitusta koskevan voimassaolevan säännöstön noudattaminen – Ulottuvuus

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2700/2000, 220 artiklan 2 kohdan b alakohta)

8.      Euroopan unionin omat varat – Tuonti- tai vientitullien kantaminen jälkitullauksin – Asetuksen N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohdassa mainitut tuontitullien tileihin kirjaamatta jättämisen edellytykset – Tulliviranomaisten erehdys, jota ”velan maksamisesta vastuussa ollut ei ole voinut kohtuudella havaita” – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2700/2000, 220 artiklan 2 kohdan b alakohta)

9.      Euroopan unionin omat varat – Tuonti- tai vientitullien kantaminen jälkitullauksin – Asetuksen N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohdassa mainitut tuontitullien tileihin kirjaamatta jättämisen edellytykset – Velvollisuus antaa tulliviranomaisille kaikki unionin oikeudessa ja kansallisessa oikeudessa säädetyt tarpeelliset tiedot

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2700/2000, 84 artikla)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 39–42 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 47–50 ja 124 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 71–73 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 79–81 ja 86 kohta)

5.      Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan toisesta viidenteen alakohdassa säädetään erityissäännöistä, joiden nojalla tuontitulleja ei kanneta jälkitullauksin, jos tavaran tullietuuskohteluun oikeuttavan aseman määrityksessä on noudatettu hallinnollisen yhteistyön järjestelmää, johon kolmannen maan viranomaiset osallistuvat.

Hakemusta tuontitullien jälkikannosta luopumiseksi on tutkittava yhteisön tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan toisesta viidenteen alakohdan perusteella.

Mainitussa tutkinnassa on kuitenkin otettava huomioon myös tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan ensimmäinen alakohta ja täten siinä asetetut kumulatiiviset edellytykset, joiden on täytyttävä sen edellytyksen lisäksi, joka koskee toimivaltaisten viranomaisten tekemän virheen kohtuullista havaittavuutta, eli edellytykset siitä, että tullivelvollinen on vilpittömässä mielessä ja että se on noudattanut kaikkia voimassa olevassa säännöstössä olevia säännöksiä.

(ks. 106 ja 107 kohta)

6.      Tullivelvollisen vilpitöntä mieltä koskevasta edellytyksestä, josta säädetään yhteisön tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan ensimmäisessä alakohdassa, on todettava, että mainitun säädöksen neljännestä alakohdasta ilmenee, että tullivelallinen voi vedota vilpittömään mieleen, jos se pystyy osoittamaan toimineensa kyseisten kaupallisten toimien aikana asianmukaista huolellisuutta noudattaen varmistaakseen, että kaikki etuuskohtelun edellytykset ovat täyttyneet.

Toimijan vilpitöntä mieltä koskeva edellytys on tietyssä määrin yhteydessä edellytykseen, joka koskee tietämättömyyttä tulliviranomaisten tekemästä virheestä. Sen selvittämiseksi, oliko toimija vilpittömässä mielessä, on erityisesti ratkaistava, olisiko se voinut kohtuudella havaita toimivaltaisten viranomaisten tekemän virheen.

Asetuksen N:o 2913/92 muuttamisesta annetun asetuksen N:o 2700/2000 11 perustelukappale on tulkittava viitteeksi siitä, että tullivelallisen vilpitön mieli on selvitettävä, kun kolmannen maan viranomaisten tekemä virhe johtaa virheellisen todistuksen antamiseen, ja näin on riippumatta virheen alkuperästä eli siitä, johtuuko se itse kyseisistä viranomaisista vai aiheutuiko se viejän antamasta virheellisestä selvityksestä tosiseikoista.

(ks. 108, 110, 112, 118 ja 122 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 125 kohta)

8.      Toimivaltaisten viranomaisten erehdyksen on oltava sellainen, että vilpittömässä mielessä toiminut maksuvelvollinen ei ammatillisesta kokemuksestaan ja häneltä odotetusta huolellisuudesta huolimatta ole kohtuudella voinut havaita virhettä. Pitää toki paikkansa, että kokemus alalla ei itsessään estä toimijan olleen vilpittömässä mielessä eikä tee mahdottomaksi sitä, ettei virhettä voitu havaita. Kokeneen ammattilaisen voidaan kuitenkin olettaa kiinnittävän enemmän huomiota hallinnollisiin ja tosiseikkoja koskeviin seikkoihin, joiden arviointi kuuluu sen tavanomaiseen toimintaan, erityisesti siten, että se voi todeta helpommin kaikki poikkeamat oikeasta tavanmukaisesta toiminnasta. Huolellisuudesta on todettava, että taloudellisen toimijan, jolla on epäilyksiä, on pyydettävä lisätietoja ja hankittava kaikki mahdollinen selvitys, jottei se riko kyseisiä säännöksiä.

On kiistatonta, että edellytys, jonka mukaan toimivaltaisten viranomaisten tekemää virhettä ei ole voitu havaita, liittyy tietyssä määrin tullivelallisen vilpittömään mieleen. Ei kuitenkaan voida myöntää, että siitä seikasta, että virhettä pidetään yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan toisessa alakohdassa olevan säännön, joka lisättiin siihen asetuksella N:o 2700/2000, mukaisena erehdyksenä, jota ei ole voitu kohtuudella havaita, seuraisi automaattisesti ja väistämättä, että tullivelvollisen todetaan olleen vilpittömässä mielessä.

(ks. 131, 133, 134 ja 143 kohta)

9.      Tulli-ilmoituksen tekijän on annettava toimivaltaisille tulliviranomaisille kaikki unionin säännöissä ja niitä mahdollisesti täydentävissä tai ne toimeenpanevissa kansallisissa säännöissä tarkoitetut, asianomaisille tavaroille haetun tullikohtelun kannalta tarpeelliset tiedot.

Tämä velvollisuus käsittää kuitenkin vain sellaiset tiedot, jotka tulli-ilmoituksen tekijä on kohtuudella voinut tietää ja saada, joten riittää, että tällaiset tiedot, vaikka ne olisivatkin virheellisiä, on annettu vilpittömässä mielessä.

(ks. 176 ja 177 kohta)