Kanne 29.10.2010 - Elementis ym. v. Euroopan komissio

(Asia T-43/10)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Elementis plc, Elementis Holdings Ltd, Elementis UK Ltd ja Elementis Services Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: asianajajat T. Wessely, A. de Brousse ja E. Spinelli ja solicitor A. Woods)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Euroopan komission 11.11.2009 asiassa COMP/38.589 - Lämpöstabilisaattorit tekemä päätös K(2009)8682 on kumottava kantajia koskevilta osin

toissijaisesti on kumottava se sakko, joka kantajille on kyseisellä päätöksellä määrätty, tai alennettava tuntuvasti kyseisen sakon määrää

vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien ne kulut, joita kantajille aiheutuu sakon maksamisesta kokonaan tai osittain

on toteutettava kaikki muut yleisen tuomioistuimen asianmukaisiksi katsomat toimenpiteet.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat SEUT 263 artiklan nojalla, että yleinen tuomioistuin kumoaa komission asiassa COMP/38.589 - Lämpöstabilisaattorit 11.11.2009 tekemän päätöksen K(2009)8682, jossa useiden yritysten, kantajat mukaan lukien, todettiin rikkoneen EY 81 artiklaa (nykyään SEUT 101 artikla) ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa osallistumalla kahteen kartelliin, joista toinen liittyi tinastabilisaattorien alaan ja toinen ESBO:n/esterien alaan koko Euroopan talousalueella.

Kantajien oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat seuraavat:

Kantajat väittävät ensinnäkin, että komissio teki oikeudellisen virheen, kun se teki kantajia koskevan sakkopäätöksen perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa (nykyään SEUT 101 ja 102 artikla) vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003¹ (jäljempänä asetus N:o 1/2003) 25 artiklan 5 ja 6 kohtaan sisältyvien vanhentumisaikoja koskevien säännösten vastaisesti. Asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 5 kohdan mukaan ehdoton vanhentumisaika, jonka jälkeen komissio ei enää voi asettaa seuraamuksia kartelleihin liittyvistä kilpailusääntöjen rikkomisista, on kymmenen vuotta siitä, kun rikkominen on päättynyt. Kantajat väittävätkin, että päätös, joka tehtiin yli 11 vuotta sen jälkeen, kun kantajat olivat lopettaneet rikkomisen (2.10.1998), tehtiin kyseisen säännöksen vastaisesti. Kantajat väittävät lisäksi, että komission kanta siitä, että sakko on lainmukainen riippumatta kymmenen vuoden ajanjakson päättymisestä, perustuu komission tekemään, asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 6 kohdassa säädettyä vanhentumisaikaa koskevaan yleissitovaan tulkintaan, joka kantajien mukaan on virheellinen.

Kantajat väittävät toiseksi, että komissio loukkasi niiden puolustautumisoikeuksia, koska tutkimusten tiedonkeruuvaiheen kohtuuton kesto heikensi kantajien kykyä käyttää tehokkaasti puolustautumisoikeuksiaan tässä menettelyssä.

Kantajat väittävät kolmanneksi, että komissio teki ilmeisiä arviointivirheitä laskiessaan kantajille määrättävän sakon määrää, koska se perusti määrättyjen sakkojen määrät i) suhteessa ajanjaksoon, joka edelsi yhteisyritystä ja ii) ehkäisevän vaikutuksen osalta Akcros-yhteisyrityksen toteuttamaan liikevaihtoon eikä kantajien toteuttamaan liikevaihtoon. Kantajien mukaan sakkojen määriä olisi alennettava 50 prosentilla.

Kantajat väittävät neljänneksi, että komissio teki ilmeisiä oikeudellisia virheitä ja loukkasi oikeusvarmuuden ja henkilökohtaisen vastuun periaatteita ja suhteellisuusperiaatetta, koska se jätti erittelemättä (kantajille yhteisvastuullisesti määrätyn) sakon määrää, joka kantajien on maksettava.

____________

¹ - EYVL 2003 L, s. 1.