UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

1 päivänä syyskuuta 2010

Asia T-91/09 P

Carina Skareby

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Vuoden 2005 arviointikierros – Tammi–syyskuulta 2005 laadittu yksinkertaistettu kertomus – Vuoden 2004 urakehitystä koskevassa kertomuksessa, joka on kumottu osittain valituksenalaisen tuomion jälkeen, esitettyjen arviointien toistaminen kokonaisuudessaan

Aihe: Valitus Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-34/07, Skareby v. komissio, 15.12.2008 antamasta tuomiosta (Kok. H., s. I-A-1-477 ja II-A-1-2637), jossa vaaditaan mainitun tuomion kumoamista

Ratkaisu: Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-34/07, Skareby v. komissio, 15.12.2008 antama tuomio (Kok. H., s. I-A-1-477 ja II-A-1-2637) kumotaan siltä osin kuin virkamiestuomioistuin on hylännyt väitteen, jonka mukaan Carina Skarebyn tuotosta tammikuusta syyskuuhun 2005 koskevaa arviointia ei ollut perusteltu. Skarebyn urakehitystä koskevasta kertomuksesta 18.7.2006 tehty päätös kumotaan siltä osin, kuin se koskee ajanjaksolta 1.1.–31.12.2005 laaditun kertomuksen 6.1 kohtaa, jonka otsikkona on ”Tuotos”. Virkamiestuomioistuimessa asiassa F-34/07 nostettu kanne hylätään muilta osin. Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa että virkamiestuomioistuimessa.

Tiivistelmä

1.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Perustelujen puutteellisuus – Edellytykset, joiden täyttyessä virkamiestuomioistuin voi käyttää implisiittisiä perusteluita

(Unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artikla ja liitteessä I oleva 7 artiklan 1 kohta)

2.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Oikeudellinen virhe

(SEUT 256 artikla; unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I oleva 10 artiklan 2 kohta )

3.      Virkamiehet – Kanne – Kanteen kohde – Hallinnolle osoitettu määräys – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 266 artikla; virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 91 artikla)

1.      Vaikka virkamiestuomioistuimen onkin unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan, jota perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohdan nojalla sovelletaan virkamiestuomioistuimeen, mukaisesti perusteltava tuomionsa, tämä perusteluvelvollisuus ei merkitse sitä, että virkamiestuomioistuimen olisi esitettävä selvitys, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä. Perustelut voivat olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi asian ensimmäisenä asteena ratkaissut tuomioistuin ei ole hyväksynyt asianosaisten argumentteja, ja muutoksenhakuasteena toimivalla tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa

(ks. 36 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat C‑120/06 P ja C‑121/06 P, FIAMM ja FIAMM Technologies v. neuvosto ja komissio, 9.9.2008 (Kok., s. I‑6513, 96 kohta); asia C‑431/07 P, Bouygues ja Bouygues Télécom v. komissio, 2.4.2009 (Kok., s. I‑2665, 42 kohta)

2.      Virkamiestuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen hyväksyessään sen, että yksinkertaistetussa kertomuksessa jatketaan arviointia, jota todellisuudessa ei ollut suoritettu, koska virkamiestuomioistuin oli osittain kumonnut edeltävän vuoden urakehitystä koskevan kertomuksen. Virkamiestuomioistuin oli tietoinen riskistä, jonka se otti perustaessaan arviointinsa mainittuun kertomukseen, koska se kiinnitti huomiota siihen seikkaan, että tuomiosta, jonka se oli antanut kertomuksen laillisuudesta, oli valitettu.

(ks. 57 kohta)

3.      Unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole antaa toimielimille määräyksiä eikä myöskään esittää periaatteellisia lausumia tai toteamuksia. SEUT 266 artiklan mukaisesti toimielimen, jonka toimi on julistettu mitättömäksi, on toteutettava kumoamistuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet.

(ks. 70 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑76/03, Meister v. SMHV, 28.10.2004 (Kok. H., s. I‑A‑325 ja II‑1477, 38 kohta)