YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

1 päivänä huhtikuuta 2009

Asia T-385/04

Gregorio Valero Jordana

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Kumoamiskanne – Vahingonkorvauskanne – Ylennys – Etusijapisteiden myöntäminen

Aihe: Kanne, jossa vaaditaan ensimmäiseksi komission oikeudellisen yksikön pääjohtajan sen päätöksen kumoamista, jolla kantajalle myönnettiin yksi ainoa pääosaston etusijapiste vuoden 2003 ylennyskierroksella, joka annettiin kantajalle tiedoksi 7.7.2003 ja jonka nimittävä viranomainen vahvisti 16.12.2003 tiedoksi annetulla päätöksellä; toiseksi kanteessa vaaditaan nimittävän viranomaisen sen päätöksen kumoamista, jolla kantajalle myönnettiin yhteensä 20 pistettä vuoden 2003 ylennyskierroksella ja joka annettiin tiedoksi 16.12.2003, palkkaluokkaan A5 kuuluvien virkamiesten ansioita vuoden 2003 ylennyskierroksella koskevan sen luettelon kumoamista, joka julkaistiin 13.11.2003 hallinnollisissa tiedotteissa nro 69-2003, vuoden 2003 ylennyskierroksella palkkaluokkaan A4 ylennetyistä virkamiehistä laaditun sen luettelon kumoamista, joka julkaistiin 27.11.2003 hallinnollisissa tiedotteissa nro 73-2003, ja sen päätöksen kumoamista, jolla kantaja jätettiin merkitsemättä kyseisiin luetteloihin; kolmanneksi kanteessa vaaditaan nimittävän viranomaisen sen päätöksen kumoamista, jolla kantajalle jätettiin myöntämättä ylimääräisiä etusijapisteitä vuoden 2003 ylennyskierroksella, sellaisena kuin kyseinen päätös ilmenee 22.2.2007 päivätystä kirjeestä ja 17.4.2007 tehdystä päätöksestä, sekä 5 000 euron suuruista vahingonkorvausta.

Ratkaisu: Komission päätökset, joilla Gregorio Valero Jordanan ylennyspisteiden kokonaismääräksi vahvistetaan 20 pistettä ja joilla hänet jätettiin merkitsemättä vuoden 2003 ylennyskierroksella palkkaluokkaan A 4 ylennettyjen virkamiesten luetteloon, kumotaan. Kanne hylätään muilta osin. Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Komission käyttöön ottama ylennysjärjestelmä – Ylennyskierroksen saattaminen päätökseen toimenpiteellä, jossa on päätös ylennetyistä virkamiehistä laaditusta luettelosta ja päätös virkamiehille myönnettyjen pisteiden vahvistamisesta – Itsenäiset päätökset, jotka voivat olla erillisten kanteiden tai yhden kanteen kohteena

(Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohta sekä 90 ja 91 artikla)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Oikeudenkäynnin kohde – Muuttaminen oikeudenkäynnin aikana

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohta; henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Yksityiskohtaiset säännöt – Ansioiden määrällinen arviointi pisteiden myöntämistä varten

(Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohta)

1.      Komission sisäisillä säännöksillä käyttöön otetun ylennysjärjestelmän yhteydessä, jossa ylennysmenettely päätetään luonteeltaan monitahoisella toimenpiteellä, johon kuuluu kaksi erillistä nimittävän viranomaisen päätöstä, joista yhdessä vahvistetaan ylennetyistä virkamiehistä laadittu luettelo ja toisessa vahvistetaan niiden pisteiden kokonaismäärä, jolle edellä mainittu ensimmäinen päätös perustuu, tämä pisteiden kokonaismäärän vahvistamista koskeva päätös on itsenäinen toimi, joka voi sellaisenaan olla valituksen ja tarvittaessa muutoksenhaun kohteena henkilöstösäännöissä säädettyjen oikeussuojakeinojen puitteissa.

Näin ollen virkamies, joka on jäänyt ylentämättä sen vuoksi, että hänelle myönnettiin väitteen mukaan perusteettomasti pistemäärä, joka ei riittänyt siihen, että virkamies olisi saavuttanut ylentämiskynnyksen, voi kohdistaa kanteensa samanaikaisesti nimittävän viranomaisen päätökseen, jolla vahvistettiin pisteiden kokonaismäärä, ja päätökseen, jolla vahvistettiin ylennetyistä virkamiehistä laadittu luettelo.

Sitä vastoin päätös, jolla kantajalle myönnettiin etusijapisteet, ja päätös, jolla hänet jätettiin merkitsemättä ansioituneiden virkamiesten luetteloon, sekä luettelo sellaisenaan ovat valmistelevia toimia, jotka eivät voi olla itsenäisen kumoamiskanteen kohteena. Niiden lainmukaisuus voidaan kuitenkin asettaa kyseenalaiseksi lopullisesta päätöksestä nostetun kanteen yhteydessä.

(ks. 69–72 kohta)

Viittaukset: asia T‑134/02, Tejada Fernández v. komissio, 9.4.2003 (Kok. H., s. I‑A‑125 ja II‑609, 18 kohta) ja asia T‑311/04, Buendía Sierra v. komissio, 19.10.2006 (Kok., s. II‑4137, 90, 93 ja 96–98 kohta).

2.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohtaa, jonka nojalla asian käsittelyn kuluessa saadaan vedota uuteen perusteeseen jos se perustuu käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin, voidaan tietyissä tapauksissa soveltaa vaatimuksiin tehtyihin muutoksiin. Prosessiekonomian vaatimuksen mukaisesti kun riidanalainen toimi korvataan oikeudenkäynnin kuluessa toimella, jonka kohde on sama, tämä viimeksi mainittu on uusi seikka, jonka johdosta kantajat saavat mukauttaa vaatimuksiaan ja perusteitaan. Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklasta kuitenkin seuraa, että kanne, joka koskee virkamiehelle vastaista toimea, joka on nimittävän viranomaisen päätös, otetaan tutkittavaksi vain jos asianomainen on ennalta tehnyt kyseiselle viranomaiselle valituksen ja jos tämä valitus on hylätty nimenomaisesti tai implisiittisesti.

(ks. 76–78 kohta)

Viittaukset: asia T‑161/00, Tsarnavas v. komissio, 6.7.2001 (Kok. H., s. I‑A‑155 ja II‑721, 26–28 kohta) ja asia T‑55/03, Brendel v. komissio, 26.10.2004 (Kok. H., s. I‑A‑311 ja II‑1437, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

3.      Hallinnolla on laaja harkintavalta niiden ansioiden arvioimista varten, jotka on henkilöstösääntöjen 45 artiklan mukaisesti otettava huomioon ylentämispäätöksen yhteydessä ja näin ollen myös sellaisen päätöksen yhteydessä, joka koskee etusijapisteiden myöntämistä ylennysjärjestelmässä, jossa tällainen arviointi tehdään numeerisesti, ja yhteisöjen tuomioistuinten valvonnan on rajoituttava koskemaan vain sitä, onko hallinto pysyttäytynyt sellaisissa rajoissa, joita ei voida arvostella, ja onko se pidättynyt käyttämästä harkintavaltaansa ilmeisen väärin, kun otetaan huomioon keinot ja perusteet, joita hallinto on voinut arvioinnissaan käyttää.

(ks. 131 kohta)

Viittaukset: asia T‑261/04, Crespinet v. komissio, 3.5.2007 (58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).