Kanne 29.4.2020 – Watson v. parlamentti

(asia T-245/20)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Graham R. Watson (Edinburgh, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: asianajajat A. Schmitt ja A. Grosjean)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–    ottaa kanteen tutkittavaksi

–    määrää tarvittaessa prosessinjohtotoimista tai asian selvitystoimista, joilla Euroopan parlamentti velvoitetaan toimittamaan oikeudellisen yksikkönsä lausunnot, jotka olisi pitänyt antaa 16.7.2018 ja 3.12.2018 tai täsmällisistä päivämääristä riippumatta kuitenkin ennen 10.12.2018 tehtyä parlamentin puhemiehistön päätöstä, jolla muutettiin Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeita (2018/C 466/02, EUVL 28.12.2018, C 46, s. 8)

–    kumoaa SEUT 263 artiklan nojalla riidanalaisen päätöksen, jonka Euroopan parlamentin varainhoidon pääosaston alainen parlamentin jäsenten palkkauksesta ja sosiaalisista oikeuksista vastaava yksikkö on antanut kantajalle tiedoksi ja joka koskee kantajan oikeuksia täydentävään (vapaaehtoiseen) eläkkeeseen, siltä osin kuin päätöksessä on sovellettu kyseisen täydentävän (vapaaehtoisen) eläkkeen saamisen osalta ikärajaa, joka on nostettu kantajan osalta 63:sta 65:een vuoteen 1.1.2019 alkaen, sellaisena kuin tästä on määrätty edellä mainitussa 10.12.2018 tehdyssä puhemiehistön päätöksessä

–    kumoaa SEUT 277 artiklan nojalla edellä mainitun 10.12.2018 tehdyn puhemiehistön päätöksen tai toteaa, ettei sitä voida soveltaa, siltä osin kuin sillä on muutettu parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeiden 76 artiklaa ja erityisesti siltä osin kuin siinä nostetaan 1.1.2019 alkaen myönnettävän täydentävän (vapaaehtoisen) eläkeoikeuden ikärajaa

–    velvoittaa parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)    Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee puhemiehistön asiallisen toimivallan puuttumista.

–    kyseinen 10.12.2018 tehty puhemiehistön päätös (jäljempänä puhemiehistön päätös) on tehty Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta 28.9.2005 annetun Euroopan parlamentin päätöksen 2005/684/EY (EUVL 2005, L 262, s. 1; jäljempänä parlamentin jäsenten asemaa koskevat säännöt) vastaisesti. Puhemiehistön päätös on ristiriidassa parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen 27 artiklan kanssa, jossa määrätään ”hankittujen oikeuksien” ja ”odotusoikeuksien” säilymisestä.

–    puhemiehistön päätöksellä otetaan käyttöön vero määräämällä 5 prosentin erityismaksusta, joka peritään eläkkeen nimellismäärästä, vaikka veron käyttöön ottaminen ei kuulu SEUT 223 artiklan 2 kohdan mukaan puhemiehistön toimivaltaan.

2)    Toinen kanneperuste, joka koskee olennaisten menettelymääräysten rikkomista.

–    puhemiehistö on tehnyt päätöksensä noudattamatta SEUT 223 artiklassa vahvistettuja sääntöjä.

–    puhemiehistön päätöstä ei ole perusteltu riittävästi, eli SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa ja Euroopan unioin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettua perusteluvelvollisuutta ei ole noudatettu.

3)    Kolmas kanneperuste, joka koskee hankittujen oikeuksien ja odotusoikeuksien ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista.

–    puhemiehistön päätös loukkaa hankittuja oikeuksia ja odotusoikeuksia, jotka perustuvat sekä yleisiin oikeusperiaatteisiin että parlamentin jäsenten asemaa koskeviin sääntöihin, joissa edellytetään nimenomaisesti, että ne ”säilyvät täysimääräisinä” (27 artikla).

–    puhemiehistön päätös loukkaa luottamuksensuojan periaatetta.

4)    Neljäs kanneperuste, joka koskee suhteellisuusperiaatteen sekä yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista.

–    kantajan oikeuksiin kohdistuvat loukkaukset ovat kohtuuttomia suhteessa puhemiehistön päätöksen tavoitteisiin.

–    puhemiehistön päätöstä ei voida soveltaa yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteiden loukkaamisen vuoksi.

5)    Viides kanneperuste, joka koskee oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista ja siirtymätoimenpiteiden määräämättä jättämistä.

puhemiehistön päätös loukkaa oikeusvarmuuden periaatetta, koska siihen on sääntöjenvastaisesti liitetty taannehtivia vaikutuksia.

puhemiehistön päätöksellä loukataan oikeusvarmuuden periaatetta, koska siinä ei ole määrätty siirtymätoimenpiteistä.

____________