UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu kahdeksas jaosto)
28 päivänä marraskuuta 2019 (*)
Talous- ja rahaliitto – Pankkiunioni – Luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten yhteinen kriisinratkaisujärjestelmä – Yhteinen kriisinratkaisurahasto – Vuoden 2016 ennakollisista vakausmaksuista tehty kriisinratkaisuneuvoston päätös – Kumoamiskanne – Kysymys siitä, koskeeko toimi kantajaa suoraan ja erikseen – Tutkittavaksi ottaminen – Olennaiset menettelymääräykset – Päätöksen todistusvoimaiseksi saattaminen – Päätöksentekomenettely
Asiassa T‑323/16,
Banco Cooperativo Español, SA, kotipaikka Madrid (Espanja), edustajinaan asianajajat D. Sarmiento Ramírez-Escudero ja J. Beltrán de Lubiano Sáez de Urabain,
kantajana,
vastaan
yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB), edustajinaan asianajajat F. Málaga Diéguez, F. Fernández de Trocóniz Robles, B. Meyring, S. Schelo, T. Klupsch ja S. Ianc,
vastaajana,
jota tukee
Euroopan komissio, asiamiehinään J. Rius, A. Steiblytė ja K.-P. Wojcik,
väliintulijana,
jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta, jolla vaaditaan kumoamaan yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2016 suoritettavista ennakollisista vakausmaksuista 15.4.2016 tehty kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon päätös (SRB/ES/SRF/2016/06) kantajaa koskevilta osin,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. M. Collins sekä tuomarit M. Kancheva, R. Barents, J. Passer (esittelevä tuomari) ja G. De Baere,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 27.2.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
1 Käsiteltävä asia liittyy pankkiunionin toiseen pilariin, joka koskee yhteistä kriisinratkaisumekanismia, joka on perustettu yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014, L 225, s. 1). Kriisinratkaisumekanismin perustamisen tarkoituksena on tehostaa kriisinratkaisukehyksen yhdentymistä euroalueen jäsenvaltioissa ja niissä euroalueen ulkopuolisissa jäsenvaltioissa, jotka päättävät osallistua yhteiseen valvontamekanismiin (jäljempänä osallistuvat jäsenvaltiot).
2 Asia koskee tarkemmin sanottuna asetuksen N:o 806/2014 67 artiklan 1 kohdan nojalla perustettua kriisinratkaisurahastoa. Kriisinratkaisurahastoa rahoitetaan rahoituslaitoksilta kansallisella tasolla kannettavilla maksuilla, joihin kuuluu erityisesti saman asetuksen 67 artiklan 4 kohdan mukainen ennakollinen vakausmaksu. Mainitun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan 13 alakohdan mukaan laitoksen käsitteellä tarkoitetaan luottolaitosta tai sijoituspalveluyritystä, joka kuuluu saman asetuksen 2 artiklan c alakohdan mukaisesti konsolidoidun valvonnan piiriin. Maksut siirretään Euroopan unionin tasolla Brysselissä 21.5.2014 allekirjoitetun, kriisinratkaisurahastoon maksettavien vakausmaksujen siirtämistä ja yhdistämistä koskevan hallitustenvälisen sopimuksen (jäljempänä HV-sopimus) mukaisesti.
3 Asetuksen N:o 806/2014 70 artiklassa, jonka otsikko on ”Ennakolliset vakausmaksut”, säädetään seuraavaa:
”1. Kunkin laitoksen yksilöllinen vakausmaksu kerätään vähintään vuosittain, ja se on sama kuin sen velkojen määrä (poislukien omat varat), josta on vähennetty suojatut talletukset, suhteessa kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneiden kaikkien laitosten velkojen kokonaismäärään (poislukien omat varat), josta on vähennetty suojatut talletukset.
2. Kriisinratkaisuneuvosto laskee kunakin vuonna EKP:tä tai kansallista toimivaltaista viranomaista kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa yksilölliset vakausmaksut varmistaakseen, että kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneiden kaikkien laitosten maksettavat rahoitusosuudet eivät ylitä 12,5:tä prosenttia tavoitetasosta.
Yksittäisten laitosten vakausmaksujen laskenta perustuu kunakin vuonna seuraaviin:
a) kiinteä vakausmaksu, joka perustuu laitoksen velkojen määrään (poislukien omat varat ja suojatut talletukset) suhteessa kaikkien kyseisen jäsenvaltion alueella toimiluvan saaneiden laitosten velkojen kokonaismäärään (poislukien omat varat ja suojatut talletukset); ja
b) riskiprofiiliin mukautettu vakausmaksu, joka perustuu direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan 7 kohdassa säädettyihin perusteisiin ja jossa otetaan huomioon suhteellisuusperiaate luomatta vääristymiä jäsenvaltioiden pankkialan rakenteiden välille.
Kiinteän vakausmaksun ja riskiprofiiliin mukautetun vakausmaksun välisessä suhteessa on otettava huomioon vakausmaksujen tasapuolinen jakautuminen erityyppisten pankkien kesken.
Joka tapauksessa kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneiden kaikkien laitosten yksilöllisten vakausmaksujen a ja b alakohdan mukaisesti laskettu kokonaismäärä ei saa vuositasolla ylittää 12,5:tä prosenttia tavoitetasosta.
– –
6. Sovelletaan komission direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan 7 kohdan nojalla hyväksymiä delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään käsitettä vakausmaksujen mukauttamisesta laitosten riskiprofiiliin.
7. Neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta 6 kohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten muodostamassa kehyksessä täytäntöönpanosäädöksiä 1, 2 ja 3 kohdan täytäntöönpanoedellytysten määrittämiseksi erityisesti seuraavien suhteen:
a) yksilöllisten vakausmaksujen laskennassa käytettävän menetelmän soveltaminen;
b) käytännön menettelyt, joilla laitoksille yksilöidään delegoidussa säädöksessä määritetyt riskitekijät.”
4 Asetusta N:o 806/2014 on mainittujen ennakollisten vakausmaksujen osalta täydennetty asetuksen N:o 806/2014 yhdenmukaisista soveltamisedellytyksistä yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen osalta 19.12.2014 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/81 (EUVL 2015, L 15, s. 1).
5 Lisäksi asetuksessa N:o 806/2014 ja täytäntöönpanoasetuksessa 2015/81 viitataan tiettyihin säännöksiin, jotka sisältyvät kahteen muuhun toimeen eli
– yhtäältä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2014/59/EU (EUVL 2014, L 173, s. 190) ja
– toisaalta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien osalta 21.10.2014 annettuun Euroopan komission delegoituun asetukseen (EU) 2015/63 (EUVL 2015, L 11, s. 44).
6 Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB) (jäljempänä kriisinratkaisuneuvosto) on perustettu unionin virastoksi (asetuksen N:o 806/2014 42 artikla). Siihen kuuluvat muun muassa täysistunto ja johdon istunto (asetuksen N:o 806/2014 43 artiklan 5 kohta). Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto toteuttaa kaikki päätökset asetuksen N:o 806/2014 täytäntöönpanemiseksi, jollei mainitussa asetuksessa toisin säädetä (asetuksen N:o 806/2014 54 artiklan 1 kohdan b alakohta).
7 Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto antoi 29.4.2015 tekemällään päätöksellä (SRB/PS/2015/8) kriisinratkaisuneuvoston johdon istuntoa koskevat menettelysäännöt (jäljempänä menettelysäännöt).
8 Menettelysääntöjen 9 artiklan 1–3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Päätöksenteossa voidaan soveltaa myös kirjallista menettelyä, ellei vähintään kaksi 3 artiklan 1 kohdassa mainituista johdon istunnon jäsenistä, jotka osallistuvat kirjalliseen menettelyyn, vastusta sitä ensimmäisten 48 tunnin kuluessa kyseisen kirjallisen menettelyn aloittamisesta. Tällöin asia merkitään seuraavan johdon istunnon esityslistalle.
2. Kirjallinen menettely edellyttää yleensä, että kullakin johdon istunnon jäsenellä on mahdollisuus käyttää asian tutkimiseen vähintään viisi arkipäivää. Jos vaaditaan kiireellistä toimintaa, puheenjohtaja voi vahvistaa lyhyemmän ajan yksimielisen päätöksen tekemistä varten. Ajan lyhentäminen on perusteltava.
3. Jos yksimielisyyttä ei voida saavuttaa kirjallisessa menettelyssä, puheenjohtaja voi aloittaa 8 artiklan mukaisen tavanomaisen äänestysmenettelyn.”
Asian tausta
9 Kantaja Banco Cooperativo Español, SA on osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautunut luottolaitos.
10 Fondo de Reestructuración Ordenada Bancaria (pankkien uudelleenjärjestelyrahasto), joka on Espanjan osalta asetuksen N:o 806/2014 3 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa tarkoitettu kansallinen kriisinratkaisuviranomainen (jäljempänä Espanjan kriisinratkaisuviranomainen), toimitti kantajalle 11.12.2015 tietopyynnön sen vuoden 2016 ennakollisen vakausmaksun laskemista varten.
11 Kantaja vastasi kyseiseen pyyntöön.
12 Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto päätti yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2016 suoritettavista ennakollisista vakausmaksuista 15.4.2016 tekemällään päätöksellä (SRB/ES/SRF/2016/06) (jäljempänä riidanalainen päätös) asetuksen N:o 806/2014 54 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 70 artiklan 2 kohdan nojalla kunkin laitoksen, muun muassa kantajan, ennakollisen vakausmaksun määrän vuodelta 2016. Kyseisen päätöksen liite sisältää taulukkomuodossa kaikkien laitosten vuoden 2016 ennakollisten vakausmaksujen määrät sekä tietyn määrän muita kohtia, kuten ”Method (EA)” (menetelmä (euroalue)) ja ”Risk adjustment factor in the EA environment” (riskiprofiiliin euroalueen ympäristössä perustuva mukautuskerroin).
13 Kriisinratkaisuneuvosto ilmoittaa antaneensa riidanalaisen päätöksen 15.4.2016 tiedoksi Espanjan kriisinratkaisuviranomaiselle, siltä osin kuin se koskee tämän toimivaltaan kuuluvalla alueella sijaitsevia hyväksyttyjä laitoksia.
14 Espanjan kriisinratkaisuviranomainen ilmoitti kantajalle 26.4.2016 päivätyllä kirjeellä tämän ennakollisen vakausmaksun määrän ja vaati tätä suorittamaan maksun Banco de Españalle (Espanjan keskuspankki) 24.6.2016 mennessä.
Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset
15 Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.6.2016 toimittamallaan kannekirjelmällä. Kriisinratkaisuneuvosto jätti vastineensa 6.9.2016.
16 Euroopan komissio toimitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.10.2016 asiakirjan, jossa se pyysi saada osallistua asian käsittelyyn kriisinratkaisuneuvoston vaatimuksia tukevana väliintulijana.
17 Unionin yleisen tuomioistuimen kahdeksannen jaoston puheenjohtaja hyväksyi komission väliintulohakemuksen 25.10.2016 antamallaan määräyksellä.
18 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 89 artiklan nojalla 9.10.2017 annetulla ensimmäisellä prosessinjohtotoimella unionin yleinen tuomioistuin kehotti kriisinratkaisuneuvostoa esittämään täydellisen jäljennöksen riidanalaisen päätöksen alkuperäiskappaleesta ja sen liitteestä.
19 Kriisinratkaisuneuvosto ilmoitti 26.10.2017 päivätyllä asiakirjalla, ettei se pysty noudattamaan 9.10.2017 määrättyä prosessinjohtotoimea, ja vetosi erityisesti riidanalaisen päätöksen liitteeseen sisältyvien tietojen luottamuksellisuuteen.
20 Unionin yleinen tuomioistuin määräsi asian selvittämistoimista 14.12.2017 antamallaan määräyksellä kriisinratkaisuneuvoston yhtäältä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 24 artiklan ensimmäisen kohdan ja toisaalta sen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdan, 92 artiklan 3 kohdan ja sekä 103 artiklan perusteella toimittamaan täydellisen jäljennöksen riidanalaisen päätöksen alkuperäiskappaleesta, mukaan lukien sen liite, luottamuksellisena ja ei-luottamuksellisena versiona.
21 Kriisinratkaisuneuvosto vastasi ensimmäiseen määräykseen 15.1.2018 päivätyllä asiakirjalla ja toimitti luottamuksellisen ja ei-luottamuksellisen version kahdesta asiakirjasta eli ensimmäiseksi riidanalaisen päätöksen tekstin osalta PDF-muotoisen skannatun kappaleen kaksisivuisesta, allekirjoitetusta paperiasiakirjasta ja toiseksi PDF-muotoisen sähköisen asiakirjan, joka muodostaa riidanalaisen päätöksen liitteen.
22 Unionin yleinen tuomioistuin määräsi kriisinratkaisuneuvoston ensimmäiseen määräykseen antaman vastauksen seurauksena 12.3.2018 toisesta prosessinjohtotoimesta ja kehotti kriisinratkaisuneuvostoa ensinnäkin selventämään, missä muodossa liite oli silloin, kun riidanalainen päätös tehtiin, toiseksi siinä tapauksessa, että liite oli esitetty sähköisessä muodossa, antamaan sitä koskevan selvityksen ja toimittamaan kaikki tarvittavat varmentamistekniset tiedot, joilla voidaan osoittaa, että unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetty sähköinen aineisto vastaa aineistoa, joka oli konkreettisesti allekirjoitettavana ja hyväksyttävänä kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon 15.4.2016 pidetyssä kokouksessa, ja kolmanneksi esittämään huomautuksensa riidanalaisen päätöksen oikeudellisesta olemassaolosta ja olennaisten menettelymääräysten noudattamisesta.
23 Kriisinratkaisuneuvosto vastasi toiseen prosessinjohtotoimeen 27.3.2018 päivätyllä asiakirjalla. Edellä 22 kohdassa mainitun toisen kehotuksen osalta kriisinratkaisuneuvosto ilmoitti, ettei se voi noudattaa sitä tiettyjen esitettäväksi määrättyjen asiakirjojen luottamuksellisuuden vuoksi, ja pyysi asian selvittämistoimen määräämistä.
24 Unionin yleinen tuomioistuin antoi 2.5.2018 uuden määräyksen asian selvittämistoimista ja velvoitti kriisinratkaisuneuvoston noudattamaan toista 12.3.2018 annettuun prosessinjohtotoimeen sisältyvää vaatimusta (jäljempänä toinen määräys).
25 Kriisinratkaisuneuvosto vastasi toiseen määräykseen 18.5.2018 päivätyllä asiakirjalla, jota oikaistiin 29.6.2018, ja esitti luottamuksellisen ja ei-luottamuksellisen version asiakirjasta, jonka otsikkona oli ”Tekniset tiedot tunnistamisesta” ja joka sisälsi kolme kriisinratkaisuneuvoston sähköpostiviestiä, jotka oli lähetetty 13.4.2016 kello 17.41 ja 15.4.2016 kello 19.04 ja 20.06, sekä USB-muistitikun, joka sisälsi XLSX- ja TXT‑muotoiset tiedostot.
26 Unionin yleinen tuomioistuin poisti työjärjestyksensä 103 artiklan 1 kohdan mukaisen tutkinnan jälkeen 13.7.2018 tekemällään päätöksellä asiakirja-aineistosta kriisinratkaisuneuvoston vastauksena ensimmäiseen ja toiseen määräykseen toimittamien asiakirjojen luottamukselliset versiot, lukuun ottamatta kriisinratkaisuneuvoston 18.5.2018 toimittamalla USB-muistitikulla olevaa TXT‑muotoista tiedostoa, joka ei sisältänyt mitään luottamuksellisia tietoja ja joka sisällytettiin asiakirja-aineistoon paperimuodossa.
27 Unionin yleinen tuomioistuin kehotti 13.7.2018 työjärjestyksen 89 artiklan nojalla antamallaan kolmannella prosessinjohtotoimella kantajaa ja komissiota esittämään huomautuksensa kriisinratkaisuneuvoston vastauksista edellä 18, 20, 22 ja 24 kohdassa tarkoitettuihin prosessinjohtotoimiin ja asian selvittämistoimiin.
28 Kantaja ja komissio toimittivat 27. ja 30.7.2018 huomautuksensa vastauksena kolmanteen prosessinjohtotoimeen.
29 Unionin yleinen tuomioistuin päätti kahdeksannen jaoston ehdotuksesta siirtää asian työjärjestyksensä 28 artiklan nojalla laajennetulle ratkaisukokoonpanolle.
30 Unionin yleinen tuomioistuin kehotti 20.11.2018 päivätyllä kirjeellä prosessinjohtotoimena asianosaisia muun muassa täsmentämään kantansa siihen, oliko kriisinratkaisuneuvosto noudattanut perusteluvelvollisuuttaan.
31 Asianosaiset noudattivat pyyntöä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.12.2018 toimittamillaan asiakirjoilla.
32 Kantaja vaatii olennaisilta osin, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen.
33 Kriisinratkaisuneuvosto, jota komissio tukee sisällöllisesti, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta
– toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
34 Kantaja esittää nyt käsiteltävän kumoamiskanteen yhteydessä kaksi kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee delegoidun asetuksen 2015/63 5 artiklan 1 kohdan lainvastaisuutta ja toisella vaaditaan kyseisen lainvastaisuuden perusteella riidanalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin sillä rikotaan direktiivin 2014/59 103 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa ja asetuksen N:o 806/2014 70 artiklaa, kun niitä tulkitaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 artiklan ja suhteellisuusperiaatteen valossa.
Tutkittavaksi ottaminen
35 Kriisinratkaisuneuvosto katsoo, että kanne kohdistuu Espanjan kriisinratkaisuviranomaisen toimeen, koska kannekirjelmään on liitetty kyseinen toimi eikä kriisinratkaisuneuvoston päätöstä. Kriisinratkaisuneuvosto ei ole Espanjan kriisinratkaisuviranomaisen toimen tekijä. Niinpä kannetta kyseisestä toimesta ei voida ottaa tutkittavaksi.
36 Jos kuitenkin katsottaisiin, että kanne kohdistuu kriisinratkaisuneuvoston päätökseen, se olisi myös jätettävä tutkimatta, koska sillä, että kriisinratkaisuneuvosto hyväksyi vuodelta 2016 suoritettavat ennakolliset vakausmaksut, ei synnytetä mitään sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voisivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttamalla tämän oikeusasemaa selvästi, eikä sillä varsinkaan synnytetä mitään maksuvelvollisuutta. Tällainen velvollisuus edellyttää kriisinratkaisuneuvoston mukaan kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen päätöstä.
37 Lisäksi kriisinratkaisuneuvosto katsoo, ettei sen suorittama ennakollisten vakausmaksujen laskeminen koske kantajaa suoraan SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.
38 Kriisinratkaisuneuvosto väittää vastaajan vastauskirjelmässään, ettei riidanalaista päätöstä ollut osoitettu kantajalle. Sen mukaan riidanalainen päätös annettiin tiedoksi ainoastaan kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille, jotka antoivat sen jälkeen omat oikeudelliset toimensa riidanalaisen päätöksen mukaisesti ja antoivat ne tiedoksi valvonnassaan oleville laitoksille. Näin ollen kriisinratkaisuneuvoston mukaan on niin, että vaikka kyseinen päätös olisi voinut velvoittaa Espanjan kriisinratkaisuviranomaista, se ei velvoittanut suoraan kantajaa, joka ei edes ollut sen adressaatti.
39 Toisin kuin kantaja väittää, riidanalaisessa päätöksessä ei ”määrätä” kunkin laitoksen maksettavaksi kuuluvien vakausmaksujen täsmällistä määrää. Kriisinratkaisuneuvoston mukaan vasta Espanjan kriisinratkaisuviranomaisen toimella asetettiin kansallisen oikeuden mukaisesti laitoksille velvollisuus maksaa ennakollisia vakausmaksuja.
40 Ennakollisten vakausmaksujen kerääminen perustuu sen mukaan kriisinratkaisuneuvoston ja kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten ”läheiseen yhteistyöhön”. Asiaa koskevat oikeussäännöt eivät kuitenkaan anna selkeää vastausta kysymykseen siitä, millä tuomioistuimella on toimivalta valvoa ennakollisten vakausmaksujen keräämismenettelyä. Asiaa koskevien oikeussääntöjen perusteella voidaan kuitenkin varmistua siitä, että kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset ovat vastuussa maksujen keräämistä koskevan lopullisen päätöksen tekemisestä HV-sopimuksen taustalla olevien periaatteiden mukaisesti. Tästä voidaan kriisinratkaisuneuvoston mukaan päätellä, että lainsäätäjän tarkoituksena oli näin ollen siirtää kansallisille tuomioistuimille toimivalta valvoa ennakollisten vakausmaksujen keräämismenettelyä. Lisäksi kansalliset tuomioistuimet voivat siinä tapauksessa, että unionin toimielinten tai virastojen toimien pätevyyttä tai tulkintaa koskevia kysymyksiä nousee esiin, pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua.
41 Tällaista arviointia tukevat sen mukaan useat esimerkkitapaukset, joissa ennakolliset vakausmaksut on riitautettu kansallisella tasolla toimivaltaisissa tuomioistuimissa tai viranomaisissa. Tietyt kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset ovat omaksuneet saman lähestymistavan ja katsoneet, että kansalliset tuomioistuimet ja elimet ovat toimivaltaisia valvomaan oikeustoimia, jotka ne ovat antaneet ennakollisten vakausmaksujen keräämismenettelyn yhteydessä.
42 Kantaja kiistää kriisinratkaisuneuvoston näkemyksen ja väittää, että kanne on otettava tutkittavaksi.
43 SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen hänelle osoitetusta säädöksestä tai säädöksestä, joka koskee häntä suoraan ja erikseen, sekä sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä.
44 Näin ollen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa rajataan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostamat kumoamiskanteet kolmentyyppisiin toimiin eli ensinnäkin hänelle osoitettuihin toimiin, toiseksi toimiin, joita ei ole osoitettu hänelle mutta jotka koskevat häntä suoraan ja erikseen, ja kolmanneksi sääntelytoimiin, joita ei ole osoitettu hänelle mutta jotka koskevat häntä suoraan ja jotka eivät edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä (ks. määräys 10.12.2013, von Storch ym. v. EKP, T‑492/12, ei julkaistu, EU:T:2013:702, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
45 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee SEUT 263 artiklan ensimmäisen kohdan osalta, että kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia tai päätöksiä ovat vain sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (ks. määräys 21.4.2016, Borde ja Carbonium v. komissio, C‑279/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:297, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
46 Silloin kun on kyse toimista tai päätöksistä, jotka tehdään monivaiheisessa menettelyssä eli esimerkiksi sisäisessä menettelyssä, kannekelpoisia ovat lisäksi ainoastaan sellaiset toimenpiteet, joissa lopullisesti vahvistetaan asianomaisen toimielimen kanta kyseisen menettelyn päätteeksi, eivätkä menettelyn kuluessa toteutetut toimenpiteet, joilla valmistellaan lopullista päätöstä (ks. määräys 9.3.2016, Port autonome du Centre et de l’Ouest ym. v. komissio, T‑438/15, EU:T:2016:142, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
47 Lisäksi oikeuskäytännöstä ilmenee, että silloin, kun muu kuin etuoikeutettu kantaja nostaa kumoamiskanteen toimesta, jota ei ole osoitettu sille, vaatimus siitä, että riidanalaisen toimen sitovien oikeusvaikutusten on vaikutettava kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi, menee päällekkäin SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa asetettujen vaatimusten kanssa (ks. määräys 6.3.2014, Northern Ireland Department of Agriculture and Rural Development v. komissio, C‑248/12 P, ei julkaistu, EU:C:2014:137, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
48 Tässä yhteydessä on mainittava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhtäältä luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolle päätöstä ei ole osoitettu, voi väittää, että päätös koskee sitä erikseen, ainoastaan, jos päätös vaikuttaa siihen sille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella se erottuu kaikista muista ja se voidaan tästä syystä yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu (tuomio 15.7.1963, Plaumann v. komissio, 25/62, EU:C:1963:17, s. 223 ja tuomio 2.4.1998, Greenpeace Council ym. v. komissio, C‑321/95 P, EU:C:1998:153, 7 ja 28 kohta).
49 Toisaalta vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan edellytys siitä, että kanteen kohteena olevan päätöksen pitää koskea luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan, vaatii täyttyäkseen sen, että riidanalaisella toimella on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (ks. tuomio 22.3.2007, Regione Siciliana v. komissio, C‑15/06 P, EU:C:2007:183, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
50 Oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että vaikka se, että riidanalaisella toimella olisi vaikutuksia yksityisten oikeusasemaan, edellyttää väistämättä täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamista, vaatimus, jonka mukaan toimen on koskettava henkilöä suoraan, katsotaan kuitenkin täyttyneeksi, mikäli tällä toimella asetetaan henkilölle, jolle toimi on osoitettu, velvollisuuksia toimen täytäntöönpanemiseksi ja mikäli tämän henkilön on automaattisesti toteuttava toimenpiteitä, joilla muutetaan kantajan oikeusasemaa (ks. vastaavasti tuomio 7.7.2015, Federcoopesca ym. v. komissio, T‑312/14, EU:T:2015:472, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
51 Kuten julkisasiamies Wathelet on muistuttanut ratkaisuehdotuksessaan Stichting Woonpunt ym. v. komissio (C‑132/12 P, EU:C:2013:335, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), jäsenvaltioiden harkintavallan puuttuminen tekee tyhjäksi sen seikan, että unionin toimen ja yksityisen oikeussubjektin suora yhteys selvästi puuttuu. Toisin sanoen on niin, että ollakseen esteenä sille, että unionin toimi koskee henkilöä suoraan, kyseisen toimen täytäntöönpanemiseksi tarkoitetun, välissä olevan toimen toteuttajan harkintavalta ei voi olla pelkästään muodollista. Laajemman harkintavallan puuttuminen aiheuttaa sen, että toimi koskee oikeudellisesti kantajaa.
52 Nyt käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin todettava, että sovellettavasta lainsäädännöstä ja erityisesti asetuksen N:o 806/2014 54 artiklan 1 kohdan b alakohdasta sekä saman asetuksen 70 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että sekä yksilöllisten vakausmaksujen konkreettinen laskija että maksujen vahvistamisesta tehtävän päätöksen tekijä on kriisinratkaisuneuvosto. Kriisinratkaisuneuvoston ja kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten välinen yhteistyö ei muuta tätä toteamusta (määräys 19.11.2018, Iccrea Banca v. komissio ja kriisinratkaisuneuvosto, T‑494/17, EU:T:2018:804, 27 kohta).
53 Ainoastaan kriisinratkaisuneuvostolla on näet toimivalta ”EKP:tä tai kansallista toimivaltaista viranomaista kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa” (asetuksen N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohta) laskea laitosten ennakolliset vakausmaksut. Kansallisilla kriisinratkaisuviranomaisilla on lisäksi unionin oikeuteen perustuva velvollisuus kerätä kyseiset maksut sellaisina, kuin ne on vahvistettu kriisinratkaisuneuvoston päätöksessä (asetuksen N:o 806/2014 67 artiklan 4 kohta).
54 Kriisinratkaisuneuvoston päätös, jolla vahvistetaan asetuksen N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohdan nojalla ennakolliset vakausmaksut, on siis luonteeltaan lopullinen.
55 Riidanalaista päätöstä ei näin ollen voida luokitella puhtaasti valmistelevaksi toimenpiteeksi tai menettelyn aikaiseksi toimenpiteeksi, koska sillä vahvistetaan lopullisesti kriisinratkaisuneuvoston kanta vakausmaksuihin menettelyn päätteeksi.
56 Toiseksi on mainittava, että riippumatta täytäntöönpanoasetuksen 2015/81 5 artiklan eri kieliversioiden välisistä terminologisista vaihteluista, elimiä, joille ennakollisten vakausmaksujen vahvistamista koskevan päätöksen tehnyt kriisinratkaisuneuvosto on sen osoittanut, ovat kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset eivätkä laitokset. Kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset ovat tosiasiallisesti ja sovellettavan lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi ainoat elimet, joille kyseisen päätöksen tekijän on lähetettävä kyseinen päätös, ja ne ovat näin ollen viime kädessä kyseisen päätöksen adressaatteja SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla (määräys 19.11.2018, Iccrea Banca v. komissio ja kriisinratkaisuneuvosto, T‑494/17, EU:T:2018:804, 28 kohta).
57 Toteamusta siitä, että kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset ovat kriisinratkaisuneuvoston päätöksen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettuja adressaatteja, tukee sitä paitsi se, että ne ovat asetuksella N:o 806/2014 käyttöön otetussa järjestelmässä vastuussa kriisinratkaisuneuvoston päättämien yksilöllisten vakausmaksujen keräämisestä laitoksilta kyseisen asetuksen 67 artiklan 4 kohdan mukaisesti (määräys 19.11.2018, Iccrea Banca v. komissio ja kriisinratkaisuneuvosto, T‑494/17, EU:T:2018:804, 29 kohta).
58 Vaikka laitokset eivät ole riidanalaisen päätöksen adressaatteja, kyseinen päätös koskee kuitenkin niitä erikseen ja suoraan, koska se vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella laitokset erottuvat kaikista muista ja ne voidaan tästä syystä yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu, ja koska kyseisellä päätöksellä on välittömiä vaikutuksia laitosten oikeusasemaan eikä sillä jätetä sen adressaateille, jotka ovat vastuussa sen täytäntöönpanosta, mitään harkintavaltaa.
59 Tältä osin on yhtäältä todettava, että riidanalaisessa päätöksessä mainitaan erikseen kaikki laitokset ja vahvistetaan niiden yksilölliset maksut. Tästä seuraa, että riidanalainen päätös koskee erikseen laitoksia, joihin kantaja kuuluu.
60 Toisaalta siitä, koskeeko riidanalainen päätös kantajaa suoraan, on todettava, että kansallisilla kriisinratkaisuviranomaisilla, joiden tehtävänä on riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano, ei ole minkäänlaista harkintavaltaa kyseisessä päätöksessä määritettyjen yksilöllisten maksujen määrien osalta. Kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset eivät erityisesti voi muuttaa kyseisiä määriä, ja niiden on kerättävä ne kyseessä olevilta laitoksilta.
61 Kriisinratkaisuneuvoston HV-sopimukseen sen, että päätös koskisi kantajaa suoraan, kyseenalaistamiseksi esittämän viittauksen osalta on lisäksi todettava, että kyseinen sopimus ei koske kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten suorittamaa vuoden 2016 ennakollisten vakausmaksujen keräämistä vaan ainoastaan kyseisten maksujen siirtämistä kriisinratkaisurahastoon.
62 Kuten asetuksen N:o 806/2014 säännöksistä (ks. mainitun asetuksen johdanto-osan 20 perustelukappale ja 67 artiklan 4 kohta) ja HV-sopimuksesta (ks. HV-sopimuksen johdanto-osan seitsemäs kohta, 1 artiklan a alakohta ja 3 artikla) ilmenee, maksut kerätään unionin oikeuden nojalla (ks. direktiivi 2014/59 ja asetus N:o 806/2014), kun taas kyseiset maksut siirretään kriisinratkaisurahastoon HV-sopimuksen nojalla.
63 Näin ollen on niin, että vaikka laitosten oikeudellinen velvollisuus suorittaa ennakollisten vakausmaksujensa määrät kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten ilmoittamille tileille edellyttää kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kansallisia toimia, kriisinratkaisuneuvoston päätös, jossa niiden yksilölliset maksut on määritetty, koskee suoraan kyseisiä laitoksia.
64 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että riidanalainen päätös koskee kantajaa erikseen ja suoraan.
65 Kriisinratkaisuneuvoston väite, jonka mukaan kanne on jätettävä tutkimatta, koska se nostettu Espanjan kriisinratkaisuviranomaisen toimesta, joka on ainoa kannekirjelmään liitetty toimi, eikä sen omasta päätöksestä, on hylättävä seuraavassa esitettävistä syistä.
66 Kantaja mainitsee kannekirjelmässä toistuvasti ja jatkuvasti vuodelta 2016 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen vahvistamisesta annetun kriisinratkaisuneuvoston päätöksen toimena, jonka kumoamista se vaatii. Kannekirjelmästä ilmenee, että Espanjan kriisinratkaisuviranomaisen 26.4.2016 päivättyä kirjettä ei liitetty siihen vaan se mainittiin ainoastaan välineenä, jolla kyseinen päätös annettiin tiedoksi kantajalle.
67 Kantaja mainitsee lisäksi pyytäneensä Espanjan kriisinratkaisuviranomaiselta turhaan kriisinratkaisuneuvoston päätöksen tekstiä ja huomauttaa, ettei kriisinratkaisuneuvosto julkaissut kyseistä päätöstä, mitä kriisinratkaisuneuvosto ei ole kiistänyt.
68 Näin ollen – ja toisin kuin kriisinratkaisuneuvosto esittää – kannekirjelmässä ei ole mitään epäselvyyttä sen toimen osalta, jonka kumoamista kantaja vaatii.
69 Edellä esitetyn perusteella kriisinratkaisuneuvoston esittämä oikeudenkäyntiväite, jolla pyritään siihen, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää kanteen, on hylättävä.
Asiakysymys
70 On syytä tutkia oikeusjärjestyksen perusteita koskeva kanneperuste, joka perustuu olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen, joka unionin tuomioistuinten on oikeuskäytännön mukaan otettava esiin viran puolesta (ks. tuomio 13.12.2013, Unkari v. komissio, T‑240/10, EU:T:2013:645, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ja tutkia samassa yhteydessä kysymys riidanalaisen päätöksen tekemistä koskevien menettelysääntöjen noudattamisesta.
71 Kuten edellä 22 kohdassa mainittiin, unionin yleinen tuomioistuin kehotti 12.3.2018 prosessinjohtotoimena kriisinratkaisuneuvostoa esittämään huomautuksensa riidanalaisen päätöksen oikeudellisesta olemassaolosta ja olennaisten menettelymääräysten noudattamisesta päätöksen tekemisen yhteydessä.
72 Kriisinratkaisuneuvosto väitti 27.3.2018 antamassaan vastauksessa, että riidanalainen päätös oli oikeudellisesti olemassa. Olennaisten menettelymääräysten osalta se katsoi, että niitä oli noudatettu. Sen mukaan päätöksentekomenettelyyn ei ollut liittynyt mitään kyseisten määräysten vastaista.
73 Komissio ja kantaja asettuivat 26. ja 30.7.2018 esittämissään huomautuksissa olennaisilta osin riidanalaisen päätöksen oikeudellisen olemassaolon ja olennaisten menettelymääräysten noudattamisen kannalle.
74 On muistutettava unionin tuomioistuimen todenneen, että koska toimen intellektuaalinen ja muodollinen puoli muodostavat jakamattoman kokonaisuuden, toimen kirjalliseen muotoon saattaminen on välttämätöntä sen hyväksyneen viranomaisen tahdon ilmaisemiseksi (tuomio 15.6.1994, komissio v. BASF ym., C‑137/92 P, EU:C:1994:247, 70 kohta ja tuomio 6.4.2000, komissio v. ICI, C‑286/95 P, EU:C:2000:188, 38 kohta).
75 Toimen todistusvoimaiseksi saattamisella pyritään takaamaan oikeusvarmuus vahvistamalla lopullisesti toimen antajan hyväksymä teksti, ja se on olennainen menettelymääräys (tuomio 15.6.1994, komissio v. BASF ym., C‑137/92 P, EU:C:1994:247, 75 ja 76 kohta ja tuomio 6.4.2000, komissio v. ICI, C‑286/95 P, EU:C:2000:188, 40 ja 41 kohta).
76 Unionin tuomioistuin on myös katsonut, että jo toimen todistusvoimaiseksi saattamatta jättäminen merkitsee olennaisen menettelymääräyksen rikkomista ilman, että olisi tarpeen osoittaa lisäksi, että toimea rasittaa jokin muu virhe tai että todistusvoimaiseksi saattamatta jättämisestä on aiheutunut vahinkoa siihen vetoavalle (tuomio 6.4.2000, komissio v. ICI, C‑286/95 P, EU:C:2000:188, 42 kohta).
77 Todistusvoimaiseksi saattamista koskevan muotomääräyksen noudattaminen ja näin ollen toimen luotettavuus on tarkistettava ennen minkään muun seikan, kuten toimen antajan toimivallan, kollegisen päätöksenteon periaatteen noudattamisen tai toimen perusteluvelvollisuuden noudattamisen varmistamista (tuomio 6.4.2000, komissio v. ICI, C‑286/95 P, EU:C:2000:188, 46 kohta).
78 Jos unionin tuomioistuimet toteavat niille esitettyä toimea tarkastellessaan, että sitä ei ole saatettu sääntöjenmukaisesti todistusvoimaiseksi, niiden on viran puolesta otettava huomioon peruste, jonka mukaan olennaista menettelymääräystä on rikottu, koska todistusvoimaiseksi saattamista ei ole tehty sääntöjenmukaisesti, ja tämän johdosta kumottava toimi, jota rasittaa tällainen virhe (tuomio 6.4.2000, komissio v. ICI, C‑286/95 P, EU:C:2000:188, 51 kohta).
79 Tältä osin sillä, että todistusvoimaiseksi saattamisen puuttumisesta ei ole aiheutunut mitään vahinkoa kenellekään riidan asianosaisista, ei ole merkitystä. Toimien todistusvoimaiseksi saattaminen on oikeusvarmuuden kannalta oleellinen, SEUT 263 artiklassa tarkoitettu olennainen menettelymääräys, jonka rikkomisen johdosta toimi, jota virhe rasittaa, on kumottava ilman, että olisi tarpeen osoittaa tällaisen vahingon olemassaoloa (tuomio 6.4.2000, komissio v. ICI, C‑286/95 P, EU:C:2000:188, 52 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 8.9.2016, Goldfish ym. v. komissio, T‑54/14, EU:T:2016:455, 47 kohta).
80 Kuten edellä on jo todettu, unionin yleinen tuomioistuin on nyt käsiteltävässä asiassa joutunut toteuttamaan tiettyjä prosessinjohtotoimia ja asian selvittämistoimia, jotka koskevat pääasiallisesti riidanalaista päätöstä, sen olemassaoloa ja olennaisten menettelymääräysten noudattamista.
81 Kriisinratkaisuneuvosto toimitti 15.1.2018 vastauksena ensimmäiseen määräykseen, jolla se velvoitettiin esittämään täydellinen jäljennös riidanalaisen päätöksen alkuperäiskappaleesta, mukaan lukien sen ainoa liite, riidanalaisen päätöksen tekstin osalta kahden sivun mittaisen skannatun PDF-muotoisen, allekirjoitetun paperiasiakirjan, minkä perusteella voitiin ajatella, että kyseiset sivut todella olivat jäljennöksiä alkuperäiskappaleista eli toisin sanoen jäljennöksiä asiakirjasta, joka oli virallisesti esitetty allekirjoitettavaksi ja jonka kriisinratkaisuneuvosto oli hyväksynyt johdon istunnossaan. Kriisinratkaisuneuvosto ei ole toimittanut jäljennöstä liitteen alkuperäiskappaleesta vaan ainoastaan numerotietoa sisältävän PDF-muotoisen, sähköisen asiakirjan, johon ei liity tietoja, joiden avulla sen aitous voitaisiin varmistaa.
82 Toisella prosessinjohtotoimella ja sitten toisella määräyksellä unionin yleinen tuomioistuin pyysi kriisinratkaisuneuvostoa selventämään, millaisessa muodossa liite oli riidanalaisen päätöksen tekohetkellä, ja siinä tapauksessa, että kyseinen liite oli esitetty sähköisessä muodossa, selostamaan ja toimittamaan kaikki tarvittavat todistusvoimaiseksi saattamista koskevat tekniset tiedot sen osoittamiseksi, että unionin yleiselle tuomioistuimelle esitetty PDF-muotoinen asiakirja vastaa allekirjoituksen yhteydessä konkreettisesti käytettävissä ollutta ja kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon 15.4.2016 pidetyssä kokouksessa hyväksyttyä asiakirjaa. Unionin yleinen tuomioistuin pyysi kriisinratkaisuneuvostoa myös esittämään huomautuksensa riidanalaisen päätöksen oikeudellisesta olemassaolosta ja olennaisten menettelymääräysten noudattamisesta.
83 Kriisinratkaisuneuvosto esitti toiseen prosessinjohtotoimeen ja toiseen määräykseen antamassaan vastauksessa ensimmäisen kerran, että riidanalaista päätöstä ei ollut tehty kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon jäsenten kokouksessa vaan sähköisesti kirjallisessa menettelyssä menettelysääntöjen 7 artiklan 5 kohdan – jonka mukaan kaikki johdon istunnon kannalta merkityksellinen viestintä ja asiakirjojen toimittaminen tapahtuu lähtökohtaisesti sähköisesti menettelysääntöjen luottamuksellisuutta koskevien 15 artiklan säännösten mukaisesti – ja menettelysääntöjen 9 artiklan mukaisesti.
84 Riidanalaisen päätöksen tekomenettelyn osalta asiakirja-aineistosta ilmenee, että kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon kokouksen jäsenille 13.4.2016 klo 17.41 osoitetussa sähköpostiviestissä, johon sisältyi kolme yhdistettyä asiakirjaa, joista yksi oli PDF-muotoinen asiakirja otsikoltaan ”Memorandum2_Final results.pdf”, pyydettiin vuoden 2016 ennakollisten vakausmaksujen määrien hyväksymistä 15.4.2016 klo 12 pidettävässä kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnossa.
85 Kriisinratkaisuneuvosto mainitsi 15.4.2016 klo 19.04 lähetetyssä sähköpostiviestissä, että maksujen laskemisessa oli tehty virhe, ilmoitti, että asiakirjasta, jonka otsikko oli ”Memorandum 2”, lähetettäisiin oikaistu versio, ja mainitsi, että jo annetun hyväksynnän ymmärretään kattavan myös oikaistut määrät, elleivät vastaanottajat tätä vastusta.
86 Ilmoitettu asiakirja toimitettiin 15.4.2016 klo 20.06 lähetetyllä sähköpostiviestillä XLSX-muodossa ja otsikolla ”Final results15042016.xlsx”.
87 Kriisinratkaisuneuvosto on istunnossa väittänyt, että sen puheenjohtaja allekirjoitti riidanalaisen päätöksen sähköisesti.
88 On kuitenkin todettava, että kriisinratkaisuneuvosto ei ole esittänyt eikä edes ilmoittanut esittävänsä tällaisen väitteen tueksi näyttöä eli lähtökohtaisesti kappaletta digitaalisesta päätösasiakirjasta ja sähköisen allekirjoituksen aitouden takaavaa varmennetta, vaan se on esittänyt seikkoja, jotka todellisuudessa puhuvat kyseistä väitettä vastaan.
89 Riidanalaisen päätöksen tekstin osalta kriisinratkaisuneuvosto nimittäin on esittänyt PDF-asiakirjan, jonka viimeisellä sivulla on käsinkirjoitetulta näyttävä allekirjoitus, joka voi olla tehty kopioimalla ja liittämällä kuvatiedosto, ja johon ei liity sähköistä allekirjoitusta koskevaa varmennetta.
90 Myöskään riidanalaisen päätöksen liitteessä, joka sisältää maksujen määrät ja on näin ollen päätöksen olennainen osa, ei ole mitään sähköistä allekirjoitusta, vaikka se ei liity erottamattomasti riidanalaisen päätöksen tekstiin.
91 Osoittaakseen riidanalaisen päätöksen liitteen aitouden kriisinratkaisuneuvosto on esittänyt toiseen määräykseen annettuna vastauksena TXT‑muotoisen asiakirjan, jolla on tarkoitus osoittaa, että kyseisen liitteen hajautusarvo on sama kuin 15.4.2016 klo 20.06 lähetettyyn sähköpostiin liitetyn XLSX-muotoisen asiakirjan hajautusarvo.
92 On kuitenkin huomautettava, että kriisinratkaisuneuvoston olisi pitänyt sen osoittamiseksi, että riidanalainen päätös oli sen väittämän mukaisesti allekirjoitettu sähköisesti (ks. edellä 87 kohta), pitänyt esittää kyseiseen liitteeseen liittyvä sähköisen allekirjoituksen varmenne eikä hajautusarvoa sisältävää TXT‑asiakirjaa. Tällaisen TXT‑asiakirjan esittäminen antaa aiheen olettaa, ettei kriisinratkaisuneuvostolla ollut hallussaan sähköisen allekirjoituksen varmennetta ja että riidanalaisen päätöksen liitettä ei sen väittämän vastaisesti ollut allekirjoitettu sähköisesti.
93 Kriisinratkaisuneuvoston toimittama TXT‑asiakirja ei myöskään liity objektiivisesti ja erottamattomasti kyseessä olevaan liitteeseen.
94 Lopuksi on mainittava täydentävästi, että vaadittu todistusvoimaiseksi saattaminen ei missään tapauksessa voi koskea luonnosta, joka toimitettiin hyväksyttäväksi 15.4.2016 klo 20.06 lähetetyllä sähköpostiviestillä, vaan päätösasiakirjaa, joka on ilmeisesti laadittu kyseisen hyväksymisen jälkeen. Päätösasiakirja on nimittäin laadittu ja saatettu todistusvoimaiseksi allekirjoituksella vasta hyväksymisen jälkeen.
95 Edellä esitetystä seuraa, että riidanalaisen päätöksen todistusvoimaiseksi saattamista koskeva vaatimus ei täyty.
96 Näiden riidanalaisen päätöksen todistusvoimaiseksi saattamisen laiminlyöntiä koskevien toteamusten, jotka jo sellaisenaan riittävät edellä 76–79 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan riidanalaisen päätöksen kumoamiseen, lisäksi unionin yleinen tuomioistuin katsoo asianmukaiseksi esittää tiettyjä seikkoja, jotka liittyvät kyseisen päätöksen tekomenettelyyn.
97 Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtanut kirjallinen menettely aloitettiin – kuten edellä 84 kohdassa mainittiin – 13.4.2016 klo 17.41 lähetetyllä sähköpostiviestillä, jossa kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon jäsenille annettiin päätösluonnoksen hyväksymistä varten 15.4.2016 klo 12 päättyvä eli siis alle kahden työpäivän mittainen määräaika, vaikka menettelysääntöjen 9 artiklan 2 kohdan mukaan määräajan on oltava ”yleensä – – vähintään viisi arkipäivää”. Toisin kuin menettelysäännöissä edellytetään, 13.4.2016 päivätyssä sähköpostiviestissä ei esitetä mitään syytä, joka oikeuttaisi määräajan lyhentämiseen. Siinä ei mainita myöskään menettelysääntöjen 9 artiklan 2 kohtaa.
98 Lisäksi ja ylimääräisenä perusteluna on mainittava, että kriisinratkaisuneuvosto ei ole osoittanut, että oli kiireellistä tehdä päätös 15.4.2016 eikä 20.4.2016, joka olisi ollut menettelysääntöjen mukainen ajankohta. Tältä osin on huomautettava, että 15.4.2016 ei ole säännöstössä asetettu ajankohta. Kyseinen päätöksen tekemistä koskevan määräajan lyhentäminen on ensimmäinen menettelyllinen sääntöjenvastaisuus.
99 Lisäksi on mainittava, että menettelysääntöjen 9 artiklan 1 kohdan mukaan päätökset voidaan tehdä kirjallisessa menettelyssä, ellei vähintään kaksi johdon istunnon jäsentä ilmaise 48 tunnin kuluessa kirjallisen menettelyn aloittamisesta vastustavansa tätä.
100 Kriisinratkaisuneuvosto rikkoi myös tältä osin menettelysääntöjä, koska kirjallisen menettelyn kesto vahvistettiin kuusi tuntia lyhyemmäksi kuin kirjallisen menettelyn vastustamista varten säädetty 48 tunnin määräaika. Vaikka katsottaisiin, että päätös olisi pitänyt tehdä 15.4.2016, sille, että vastausmääräajaksi olisi asetettu klo 18 kyseisenä päivänä, ei olisi ollut mitään esteitä. Tämä on toinen menettelyllinen sääntöjenvastaisuus.
101 Kriisinratkaisuneuvosto pyrkii virheellisesti perustelemaan näitä menettelysääntöjen rikkomisia sillä, että sen johdon istunnon jäsenet eivät esittäneet vastalauseita. On riittävää todeta yhtäältä, että kriisinratkaisuneuvostolla on velvollisuus soveltaa päätöksentekomenettelyään koskevaa säännöstöä, jossa säädetään täsmällisesti mahdollisuudesta lyhentää määräaikoja sillä edellytyksellä, että tiettyjä sääntöjä noudatetaan, ja toisaalta, että vastalauseiden väitetty puuttuminen ei millään tavoin poista alun perin eli siinä vaiheessa, kun kriisinratkaisuneuvosto vahvisti menettelysääntöjen vastaisen määräajan, tapahtunutta rikkomista.
102 Vaikka 13.4.2016 päivätyssä sähköpostiviestissä kehotettiin kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon jäseniä toimittamaan virallinen hyväksyntänsä kriisinratkaisuneuvoston tätä varten käyttämään sähköpostiosoitteeseen, kriisinratkaisuneuvosto ei ole esittänyt mitään hyväksymistä koskevia sähköpostiviestejä. Ainoa hyväksymiseen viittaava seikka on kriisinratkaisuneuvoston perjantaina 15.4.2016 klo 19.04 lähettämässä sähköpostiviestissä esitetty väite hyväksymisen antamisesta.
103 Lisäksi kriisinratkaisuneuvosto mainitsi kyseisessä perjantaina 15.4.2016 klo 19.04 lähetetyssä sähköpostiviestissä, jota ei osoitettu – ainakaan aluksi – kaikille johdon istunnon jäsenille (kriisinratkaisuneuvoston jäsen A ei ollut kyseisen viestin vastaanottaja vaan viesti lähetettiin hänelle 21 minuuttia myöhemmin), ennakollisten vakausmaksujen laskemisessa tapahtuneesta virheestä ja ilmoitti, että ”muistiosta 2” lähetettäisiin oikaistu versio erillisellä sähköpostiviestillä. Klo 19.04 lähetetyssä sähköpostissa lisättiin vielä, että kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon jäsenten hyväksynnän katsotaan koskevan myös maksujen oikaistuja määriä, elleivät jäsenet vastusta tätä, asettamatta mitään määräaikaa mahdollisille vastaväitteille. Näin menetellessään kriisinratkaisuneuvosto käynnisti vastustamatta jättämiseen perustuvan hyväksymismenettelyn, jonka menettelysäännöt tuntevat mutta joka aloitettiin epätavallisissa olosuhteissa, kun otetaan huomioon, ettei päätöksen tekemistä koskevasta määräajasta ollut mitään mainintaa. Tämä muodostaa edellä 97–100 kohdassa mainittujen kahden sääntöjenvastaisuuden ohella kolmannen menettelyllisen sääntöjenvastaisuuden.
104 Samana päivänä klo 20.06 lähettiin kriisinratkaisuneuvoston erillinen sähköpostiviesti, jonka liitteenä oli XLSX-asiakirja otsikkonaan ”Final results15042016.xlsx”. Tätäkään sähköpostiviestiä ei lähetetty A:lle. Tämä on neljäs menettelyllinen sääntöjenvastaisuus.
105 Lisäksi riidanalaisen päätöksen tekoajankohdasta (15.4.2016) ilmenee, että vaikka 15.4.2016 klo 19.04 lähetetyssä sähköpostiviestissä ei ilmoitettu mitään määräaikaa, yksimielisyys katsotaan saavutetuksi samana päivänä eli näin ollen loogisesti keskiyöllä. On totta, että kriisinratkaisuneuvosto ilmaisi 13.4.2016 lähettämässään sähköpostiviestissä (joka liitettiin 15.4.2016 klo 19.04 lähetettyyn sähköpostiviestiin), aikovansa tehdä päätöksen 15.4. Vaikka kyseisen tiedon katsottaisiin riittävän osoittamaan, että vastaväitteet oli muotoiltava ennen 15.4.2016 keskiyötä, on kuitenkin niin, että nyt käsiteltävässä asiassa yksimielisyyteen perustuva hyväksymismenettely aloitettiin perjantai-iltana klo 19.04 siten, että sen oli määrä päättyä samana päivänä keskiyöllä. Nämä seikat vakavoittavat edellä 103 kohdassa todetun kolmannen sääntöjenvastaisuuden vaikutuksia.
106 Yksimielisyyteen perustuvaa päätöksentekomenettelyä on vieläkin vaikeampi pitää asianmukaisena siitä syystä, että sen lisäksi, ettei klo 20.06 lähetettyä sähköpostiviestiä toimitettu A:lle (ks. edellä 104 kohta) – mikä itsessään tekee menettelystä sääntöjenvastaisen –, kriisinratkaisuneuvosto ei ole osoittanut, että sen johdon istunnon jäsenet olisivat saaneet tiedon klo 20.06 lähetetystä sähköpostiviestistä (tai myöskään 19.04 lähetetystä sähköpostiviestistä) tai sen sisällöstä. Kriisinratkaisuneuvosto on toimittanut tiettyjä varmistustietoja, joilla se pyrkii osoittamaan, että klo 19.04 ja 20.06 lähetetyt sähköpostiviestit olivat saapuneet vastaanottajien sähköpostilaatikoihin. Riippumatta siitä, että kyseinen varmistus, joka tehtiin pistokokein, ei koskenut kaikkia kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon jäseniä, se ei kuitenkaan millään tavalla todista, että kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon jäsenet olisivat olleet konkreettisesti tietoisia edes kyseisten sähköpostien lähettämisestä ennen saman päivän keskiyötä.
107 Kun otetaan huomioon, että yksimielisyyteen perustuva menettely on luonteeltaan sellainen, jossa hyväksyminen päätellään vastustamatta jättämisestä, tällainen menettely edellyttää välttämättä ja vähintään sitä, että ennen päätöksen tekemistä näytetään toteen, että yksimielisyyteen perustuvaan menettelyyn osallistuneet henkilöt ovat saaneet tiedon kyseisestä menettelystä ja voineet tutkia hyväksymistään edellyttävän luonnoksen. Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalainen päätös tehtiin viimeistään 15.4.2016 keskiyöllä, kun otetaan huomioon sekä sen tekstistä ilmenevät maininnat että sen lähettäminen samana päivänä kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille (ks. edellä 13 kohta). Kriisinratkaisuneuvosto ei kuitenkaan ole esittänyt näyttöä siitä, että sen johdon istunnon jäsenten on voitu todeta saaneen ennen keskiyötä tiedon muutetusta päätösluonnoksesta tai edes klo 19.04 ja 20.06 lähetettyjen sähköpostiviestien olemassaolosta.
108 Lisäksi ja toissijaisesti on mainittava, että riidanalaisen päätöksen liite, jota ehdotettiin hyväksyttäväksi 13.4.2016, oli PDF-muotoinen sähköinen asiakirja (ks. edellä 84 ja 97 kohta), kun taas 15.4.2016 illalla hyväksyttäväksi ehdotettu liite oli XLSX-muotoinen sähköinen asiakirja (ks. edellä 86 ja 104 kohta).
109 Niinpä on huomautettava, että ilman 15.4.2016 illalla lähetetyissä sähköpostiviesteissä mainittua virhettä (ks. edellä 85 kohta) riidanalaisen päätöksen liitteenä olisi hyväksytty PDF-muotoinen sähköinen asiakirja eikä XLSX-tiedosto.
110 Unionin yleinen tuomioistuin voi todeta kyseisestä erosta vain, että kriisinratkaisuneuvosto, jonka tehtävänä on huolehtia hyväksyttävien asiakirjojen muodollisesta yhtenäisyydestä, on vaihtanut sähköisiä formaatteja. Tämä epätarkkuus aiheuttaa seurauksia, jotka eivät ole luonteeltaan pelkästään menettelyllisiä, koska PDF-tiedostona toimitetuista tiedoista ei ilmene yksityiskohtia XLSX-tiedoston laskentasoluista ja koska tällaisessa PDF-tiedostossa käytetään ainakin tässä tapauksessa pyöristettyjä arvoja toisin kuin XLSX-tiedostossa. Ainoan riidanalaisessa päätöksessä käytetyn mukautustekijän, joka on riskiprofiili eurooppalaisessa asiayhteydessä, osalta kriisinratkaisuneuvoston vastauksiin sisältyvistä tiedoista ilmenee, että riidanalaisessa päätöksessä esitetty arvo, sellaisena kuin se esitettiin vastauksena ensimmäiseen määräykseen – eli PDF-tiedostossa –, ei ole XLSX-tiedostossa käytetty täsmällinen arvo – joka sisältää 14 desimaalia – vaan kahteen desimaaliin pyöristetty arvo, jota ei voida käyttää maksun määrän laskemisen tarkistamiseksi.
111 Edellä esitetystä seuraa, että edellä 95 kohdassa todetun todistusvoimaiseksi saattamista koskevan laiminlyönnin, josta seuraa riidanalaisen päätöksen kumoaminen, lisäksi kyseisen päätöksen tekomenettelyssä ei selvästikään noudatettu sitä, miten kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon jäsenten on hyväksyttävä kyseinen päätös ja miten hyväksyntä hankitaan, koskevia menettelyllisiä vaatimuksia.
112 Tässä yhteydessä on huomautettava, ettei se, etteivät luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt voi vedota sellaisten sääntöjen rikkomiseen, joilla ei ole tarkoitus varmistaa yksityisten suojaa vaan joilla järjestetään yksiköiden sisäinen toiminta hyvän hallinnon turvaamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 7.5.1991, Nakajima v. neuvosto, C‑69/89, EU:C:1991:186, 49 ja 50 kohta), kuitenkaan merkitse sitä, ettei yksityinen voisi koskaan tehokkaasti vedota unionin toimen antamiseen johtavaa päätöksentekomenettelyä koskevan säännön rikkomiseen. Toimielimen sisäisiä menettelyjä koskevien säännösten joukosta on nimittäin erotettava sellaiset säännökset, joiden rikkomiseen luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt eivät voi vedota, koska ne koskevat ainoastaan toimielimen sisäistä toimintaa koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, joiden ei katsota vaikuttavan niiden oikeusasemaan, niistä säännöistä, joiden rikkomiseen voidaan sitä vastoin vedota, koska niillä luodaan oikeuksia ja oikeusvarmuutta kyseisille henkilöille (tuomio 17.2.2011, Zhejiang Xinshiji Foods ja Hubei Xinshiji Foods v. neuvosto, T‑122/09, ei julkaistu, EU:T:2011:46, 103 kohta).
113 Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisen päätöksen tekomenettelyn kulun tarkastelu osoittaa, että useita kirjallisen ja sähköisen päätöksentekomenettelyn järjestämistä koskevia sääntöjä on rikottu. Vaikka menettelysääntöjen 9 artiklassa ei säädetä tästä nimenomaisesti, on itsestään selvää, että jokainen kirjallinen menettely edellyttää väistämättä päätösluonnoksen toimittamista kaikille kyseisen menettelyn suorittavan päätöksentekoelimen jäsenille. Nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan yksimielisyyteen perustuvan päätöksentekomenettelyn (ks. edellä 103–107 kohta) osalta on todettava, että päätöstä ei voida tehdä ilman, että olisi näytetty toteen ainakin se, että kaikki jäsenet ovat voineet etukäteen tutustua päätösluonnokseen. Kyseinen menettely edellyttää myös sellaisen määräajan ilmoittamista, jonka kuluessa kyseisen elimen jäsenet voivat ottaa luonnokseen kantaa.
114 Kyseisiä menettelysääntöjä, joilla pyritään varmistamaan, että kaikkia sähköisesti toteutettavaan kirjalliseen menettelyyn ja yksimielisyyteen perustuvaan menettelyyn liittyviä olennaisia menettelymääräyksiä noudatetaan, rikottiin nyt käsiteltävässä asiassa. Kyseisillä rikkomisilla on välitön vaikutus oikeusvarmuuteen, koska ne johtavat sellaisen päätöksen tekemiseen, jonka osalta ei ole näytetty toteen sitä, että se on toimivaltaisen elimen hyväksymä, eikä edes sitä, että elimen kaikki jäsenet ovat saaneet siitä tiedon etukäteen.
115 Tällaisten hyväksymisen ilmaisemisen kannalta välttämättömien menettelysääntöjen noudattamatta jättäminen merkitsee olennaisten menettelymääräysten rikkomista, jonka unionin tuomioistuimet voivat tutkia viran puolesta (tuomio 24.6.2015, Espanja v. komissio, C‑263/13 P, EU:C:2015:415, 56 kohta ja tuomio 20.9.2017, Tilly-Sabco v. komissio, C‑183/16 P, EU:C:2017:704, 116 kohta).
116 Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetyt seikat riidanalaisen päätöksen ja sen liitteen hyväksymistä koskevien olennaisten menettelymääräysten rikkomisesta, kyseinen päätös on kumottava kantajaa koskevin osin.
Oikeudenkäyntikulut
117 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja ei ole vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista ja koska kriisinratkaisuneuvosto on hävinnyt asian, kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
118 Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kahdeksas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2016 suoritettavista ennakollisista vakausmaksuista 15.4.2016 tehty yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) johdon istunnon päätös (SRB/ES/SRF/2016/06) kumotaan Banco Cooperativo Español, SA:ta koskevilta osin.
2) Banco Cooperativo Español ja kriisinratkaisuneuvosto vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
3) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 28 päivänä marraskuuta 2019.
Allekirjoitukset