UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
14 päivänä helmikuuta 2012 (*)
Oikeus tutustua asiakirjoihin – Asetus (EY) N:o 1049/2001 – Asiakirjat, jotka koskevat päättynyttä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä – Jäsenvaltiolta peräisin olevat asiakirjat – Tutustumisoikeuden myöntäminen – Jäsenvaltion etukäteissuostumus
Asiassa T‑59/09,
Saksan liittotasavalta, asiamiehinään M. Lumma, B. Klein ja A. Wiedmann,
kantajana,
jota tukevat
Espanjan kuningaskunta, asiamiehenään aluksi M. Muñoz Pérez, sittemmin S. Centeno Huerta
ja
Puolan tasavalta, asiamiehenään aluksi M. Dowgielewicz, sittemmin M. Szpunar ja B. Majczyna,
väliintulijoina,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään B. Smulders, P. Costa de Oliveira ja F. Hoffmeister,
vastaajana,
jota tukevat
Tanskan kuningaskunta, asiamiehinään aluksi J. Bering Liisberg ja B. Weis Fogh, sittemmin S. Juul Jørgensen ja C. Vang,
Suomen tasavalta, asiamiehenään J. Heliskoski,
ja
Ruotsin kuningaskunta, asiamiehinään K. Petkovska, A. Falk ja S. Johannesson,
väliintulijoina,
jossa vaaditaan kumoamaan 5.12.2008 tehty komission päätös SG.E.3/RG/mbp D (2008) 10067, jolla kansalaisille myönnettiin oikeus tutustua tiettyihin Saksan liittotasavallan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä nro 2005/4569 toimittamiin asiakirjoihin,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Pelikánová sekä tuomarit K. Jürimäe ja M. van der Woude (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies T. Weiler,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 13.9.2011 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Euroopan yhteisöjen komissio sai 19.7.2008 päivätyllä kirjeellä useisiin eri asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön, joka perustui Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43).
2 Pyydetyt asiakirjat oli laadittu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä nro 2005/4569, jonka komissio oli aloittanut Saksan liittotasavaltaa vastaan ja joka koski mahdollista EY 28 ja EY 30 artiklan rikkomista, jonka väitettiin johtuvan Saksan hallinnollisesta määräyksestä, joka koski maahan tuotujen käytettyjen henkilöautojen rekisteröinnin edellytyksiä. Lähetettyään Saksan liittotasavallalle virallisen huomautuksen 18.10.2005 komissio päätti menettelyn 28.6.2006.
3 Asiakirjat, joiden sisällön ilmaisemista pyydettiin, olivat ensinnäkin Saksan liittotasavallan 16.2.2006 päivätty kirje, jolla vastattiin komission 18.10.2005 päivättyyn viralliseen huomautukseen, toiseksi Saksan viranomaisten ja komission edustajien välisen 27.3.2006 pidetyn kokouksen pöytäkirja ja kolmanneksi komission sisäiseen käyttöön tarkoitettu tiivistelmä, joka koski menettelyn etenemistä. Toinen ja kolmas asiakirja sisälsivät viittauksia Saksan liittotasavallan 16.2.2006 päivättyyn kirjeeseen.
4 Komissio ilmoitti Saksan viranomaisille 23.7.2008 sähköpostitse asiakirjoihin tutustumista koskevasta pyynnöstä.
5 Saksan liittotasavalta ilmoitti 31.7.2008 sähköpostitse komissiolle, että se vastusti yhtäältä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen, joka koskee yleisen edun suojaa kansainvälisten suhteiden osalta, ja toisaalta mainitun asetuksen 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen, joka koskee tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa, nojalla sitä, että mainitut asiakirjat annettaisiin tutustuttavaksi. Saksan viranomaisten mukaan asiakirjojen sisällön ilmaiseminen loukkaisi Saksan liittotasavallan ja komission väliseen luottamukseen perustuvaa yhteistyötä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä. Saksan viranomaiset toivat esiin myös sen, että Saksan oikeudessa Euroopan unionin toimielinten ja Saksan liittotasavallan väliset suhteet kuuluvat kansainvälisten suhteiden käsitteen alaan.
6 Komissio ilmoitti pyynnön esittäjille 5.8.2008 päivätyllä kirjeellä Saksan liittotasavallan vastustuksesta ja syistä, joita se oli esittänyt pyynnön epäämisen tueksi. Komissio ilmoitti pyynnön esittäjille, että se ei näin ollen voinut suostua niiden pyyntöön. Komissio viittasi kuitenkin asiassa C‑64/05 P, Ruotsi vastaan komissio, 18.12.2007 annettuun yhteisöjen tuomioistuimen tuomioon (Kok., s. I‑11389) ja antoi pyynnön esittäjille mahdollisuuden pyytää päätöksen uudelleenkäsittelyä.
7 Pyynnön esittäjät esittivät uudistetun pyynnön ja riitauttivat Saksan liittotasavallan esittämien perustelujen oikeellisuuden.
8 Komissio pyysi 15.9.2008 päivätyllä kirjeellä Saksan liittotasavaltaa tarkastelemaan kantaansa uudelleen asiassa C‑266/05 P, Sison vastaan neuvosto, 1.2.2007 annetun yhteisöjen tuomioistuimen tuomion (Kok., s. I‑1233, 67–72 kohta), joka koski kansainvälisten suhteiden suojaan perustuvaa poikkeusta, ja yhdistetyissä asioissa T‑391/03 ja T 70/04, Franchet ja Byk vastaan komissio, 6.7.2003 (Kok., s. II 2023, 113 kohta) sekä asiassa T‑194/04, Bavarian Lager vastaan komissio, 8.11.2007 annetun tuomion (Kok., s. II‑4523, 148 ja 149 kohta), jotka koskivat tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa koskevaa poikkeusta, perusteella.
9 Saksan viranomaiset toistivat 23.9.2008 päivätyllä kirjeellä kantansa, jonka mukaan mitään oikeutta tutustua kyseisiin asiakirjoihin ei pitänyt myöntää, ja perustelivat sen.
10 Komissio päätti antaa pyynnön esittäjille oikeuden tutustua asiakirjoihin 5.12.2008 tehdyllä päätöksellä SG.E.3/RG/mbp D (2008) 10067 (jäljempänä riidanalainen päätös). Päätöksensä tueksi komissio toi esiin, että Saksan liittotasavallan esittämät perusteet, joilla se vastusti asiakirjojen sisällön ilmaisemista, olivat ensi arviolta perusteettomia ja että näin ollen oli todettava, että Saksan viranomaiset eivät olleet esittäneet riittävästi seikkoja, jotka olisivat perustelleet jommankumman niistä poikkeuksista, joihin se oli vedonnut, soveltamisen. Komission työjärjestyksensä muuttamisesta 5.12.2001 tekemän päätöksen 2001/937/EY, EHTY, Euratom 5 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio ilmoitti Saksan viranomaisille aikeestaan ilmaista kyseisten asiakirjojen sisältö kymmenen työpäivän kuluttua ja kiinnitti niiden huomiota niiden käytettävissä oleviin muutoksenhakukeinoihin asiakirjojen sisällön ilmaisemisen vastustamiseksi.
11 Saksan liittotasavalta ilmoitti komissiolle 18.12.2008 päivätyllä kirjeellä siitä, että se vastusti pyydettyjen asiakirjojen toimittamista. Se ilmoitti aikovansa nostaa kumoamiskanteen ja pyysi, että asiakirjoja ei toimiteta ennen mainitun menettelyn päättymistä.
12 Komissio ilmoitti 30.1.2009 päivätyllä kirjeellä Saksan liittotasavallalle, että se saattoi hakea ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta välitointa, jonka tarkoituksena oli estää pyydettyjen asiakirjojen toimittaminen. Saksan liittotasavalta ei kuitenkaan tehnyt tällaista hakemusta.
13 Komissio toimitti kyseiset asiakirjat pyynnön esittäjille.
Oikeudenkäyntimenettely ja osapuolten vaatimukset
14 Saksan liittotasavalta nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 11.2.2009 toimittamallaan kannekirjelmällä.
15 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 8.6.2009 ja 7.7.2009 jättämillään asiakirjoilla Espanjan kuningaskunta ja Puolan tasavalta pyysivät saada osallistua asian käsittelyyn väliintulijoina tukeakseen Saksan liittotasavallan vaatimuksia.
16 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 18.6., 29.6. ja 1.7.2009 jättämillään asiakirjoilla Ruotsin kuningaskunta, Tanskan kuningaskunta ja Suomen tasavalta pyysivät saada osallistua asian käsittelyyn väliintulijoina tukeakseen komission vaatimuksia.
17 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kuudennen jaoston puheenjohtaja hyväksyi nämä väliintulohakemukset 3.9.2009 antamallaan määräyksellä.
18 Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin ja esittelevä tuomari osoitettiin neljänteen jaostoon, käsiteltävänä oleva asia siirrettiin näin ollen neljännelle jaostolle.
19 Saksan liittotasavalta, jota Espanjan kuningaskunta ja Puolan tasavalta tukevat, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
20 Komissio, jota Tanskan kuningaskunta, Suomen tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta tukevat, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen perusteettomana
– velvoittaa Saksan liittotasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
21 Saksan liittotasavalta vetoaa yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1–3 kohdan ja 5 kohdan, luettuna EY 10 artiklassa määrätyn vilpittömän yhteistyön periaatteen valossa, rikkomiseen.
22 Ensisijaisesti Saksan liittotasavalta vetoaa lähinnä siihen, että koska komissio ei ole kunnioittanut sitä, että Saksan liittotasavalta on vastustanut kyseisten asiakirjojen sisällön ilmaisemista, se on ylittänyt valvontavaltansa rajat, sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuin on sen määritellyt edellä 6 kohdassa mainitussa asiassa Ruotsi vastaan komissio antamassaan tuomiossa, ja että se on näin ollen rikkonut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohtaa.
23 Toissijaisesti Saksan liittotasavalta väittää, että perustelua, jolla se on perustellut kyseisten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemisen vastustustaan ja joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1–3 kohdassa säädettyihin poikkeuksiin, ei voida missään tapauksessa pitää ilmeisen virheellisenä.
Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa säädetty menettely
24 Asianosaiset ja väliintulijat ovat eri mieltä siitä, miten laajasti toimielimen, tässä asiassa komission, on valvottava asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun menettelyn puitteissa jäsenvaltion esittämiä perusteluja silloin, kun jäsenvaltio vastustaa mainitun asetuksen 4 artiklan 1–3 kohdassa säädettyjen poikkeusten perusteella pyydettyjen asiakirjojen saattamista yleisön saataviin.
25 Saksan liittotasavalta, jota Espanjan kuningaskunta tukee, katsoo, että toimielimellä ei ole oikeutta tarkastaa kyseisen jäsenvaltion perustelujen oikeellisuutta. Puolan tasavalta tukee Saksan liittotasavallan vaatimuksia mutta täsmentää, että komissio voi kuitenkin tarkastaa, onko jäsenvaltio vedotessaan poikkeukseen tehnyt asetuksen N:o 1049/2001 säännösten soveltamisessa ilmeisen virheen, josta ei ole epäilystäkään.
26 Komissio, jota Tanskan kuningaskunta, Suomen tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta tukevat, väittää, että sen on tutkittava, onko jäsenvaltion esittämä perustelu ensi arviolta perusteltu, kun otetaan huomioon esillä olevan asian olosuhteet ja oikeuskäytäntö.
27 On muistutettava siitä, että asetuksen N:o 1049/2001 2 artiklan 3 kohdan mukaan oikeus tutustua toimielinten hallussa oleviin asiakirjoihin kattaa näiden toimielinten laatimien asiakirjojen lisäksi myös kolmansilta saadut asiakirjat, ja näihin kolmansiin kuuluvat myös jäsenvaltiot, kuten saman asetuksen 3 artiklan b alakohdassa nimenomaisesti täsmennetään.
28 Näin tehdessään unionin lainsäätäjä on poistanut laatijasäännön, joka oli voimassa ennen asetuksen N:o 1049/2001 antamista. Kun toimielimen hallussa olevan asiakirjan oli laatinut kolmas taho, mainitun säännön mukaan asiakirjaan tutustumista koskeva pyyntö oli osoitettava suoraan asiakirjan laatijalle.
29 Asetuksen N:o 1049/2001 voimaantulon jälkeen kaikki toimielinten hallussa olevat asiakirjat, ovatpa ne toimielinten laatimia tai peräisin jäsenvaltioilta tai muilta kolmansilta tahoilta, kuuluvat mainitun asetuksen soveltamisalaan ja niiden osalta on siis noudatettava kyseisen asetuksen säännöksiä, muun muassa säännöksiä, jotka koskevat aineellisia poikkeuksia oikeudesta tutustua asiakirjoihin.
30 Jos kyse on kolmannelta peräisin olevasta asiakirjasta, asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 4 kohdassa täsmennetään, että toimielin kuulee tätä arvioidakseen, onko mainitun asetuksen 4 artiklan 1 tai 2 kohdassa säädettyjä poikkeuksia sovellettava, paitsi, jos on selvää, että asiakirja on luovutettava tai sitä ei tule luovuttaa.
31 Jäsenvaltiolta peräisin olevista asiakirjoista asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa säädetään, että jäsenvaltio voi pyytää toimielintä olemaan luovuttamatta kyseisestä jäsenvaltiosta peräisin olevaa asiakirjaa ilman jäsenvaltion etukäteen antamaa suostumusta. Oikeuskäytännön mukaan tällä säännöksellä annetaan siis jäsenvaltiolle mahdollisuus osallistua toimielimen tehtävänä olevan päätöksen tekoon ja siinä vahvistetaan tätä varten päätöksentekomenettely sen arvioimiseksi, ovatko 4 artiklan 1–3 kohdassa luetellut aineelliset poikkeukset esteenä sille, että tarkastelun kohteena oleva asiakirja annetaan tutustuttavaksi (ks. vastaavasti edellä 6 kohdassa mainittu asia Ruotsi v. komissio, tuomion 76, 81, 83 ja 93 kohta).
32 Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa annetaan unionin oikeuden sääntöjen täytäntöönpano toimielimen ja kyseisessä 5 kohdassa annettua mahdollisuutta käyttäneen jäsenvaltion yhteiseksi tehtäväksi, ja niillä on velvollisuus EY 10 artiklassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti toimia yhdessä ja tehdä yhteistyötä niin, että mainittuja sääntöjä voidaan tehokkaasti soveltaa (edellä 6 kohdassa mainittu asia Ruotsi v. komissio, tuomion 85 kohta).
33 Tästä seuraa ensinnäkin, että toimielimen, jolle on esitetty pyyntö saada tutustua jäsenvaltiolta saatuun asiakirjaan, ja kyseisen jäsenvaltion on heti, kun tämä toimielin on antanut tämän pyynnön tiedoksi kyseiselle jäsenvaltiolle, aloitettava viipymättä lojaali vuoropuhelu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1–3 kohdassa säädettyjen poikkeusten mahdollisesta soveltamisesta, ja niiden on otettava huomioon erityisesti tarve mahdollistaa kyseisen toimielimen kannanotto siinä määräajassa, jossa se velvoitetaan tämän asetuksen 7 ja 8 artiklassa tekemään päätös tällaisesta asiakirjaan tutustumista koskevasta pyynnöstä (edellä 6 kohdassa mainittu asia Ruotsi v. komissio, tuomion 86 kohta).
34 Tämän jälkeen kyseessä oleva jäsenvaltio, joka tämän vuoropuhelun jälkeen vastustaa kyseessä olevan asiakirjan luovuttamista, on velvollinen perustelemaan tätä vastustusta mainitut poikkeukset huomioon ottaen. Toimielin ei voi hyväksyä jäsenvaltion siltä peräisin olevan asiakirjan luovuttamista koskevaa vastalausetta, jos sitä ei ole mitenkään perusteltu tai jos esitetyissä perusteluissa ei ole tukeuduttu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1–3 kohdassa mainittuihin poikkeuksiin. Jos toimielimen kyseessä olevalle jäsenvaltiolle osoittamasta nimenomaisesta kehotuksesta huolimatta tämä ei esitä tällaisia perusteluita, kyseisen toimielimen täytyy antaa oikeus tutustua pyydettyyn asiakirjaan, jos se puolestaan katsoo, että mitään mainituista poikkeuksista ei voida soveltaa (edellä 6 kohdassa mainittu asia Ruotsi v. komissio, tuomion 87 ja 88 kohta).
35 Tästä on muistutettava, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa ei millään muotoa anneta jäsenvaltiolle yleistä ja ehdotonta veto-oikeutta, jonka nojalla jäsenvaltio voisi estää täysin vapaan harkintansa mukaan ja ilman perusteluvelvollisuutta kaikkien toimielimen hallussa olevien asiakirjojen luovuttamisen ainoastaan siitä syystä, että kyseessä oleva asiakirja on peräisin tältä jäsenvaltiolta (edellä 6 kohdassa mainittu asia Ruotsi v. komissio, tuomion 58 kohta).
36 Kuten muun muassa kyseisen asetuksen N:o 1049/2001 7 ja 8 artiklasta käy ilmi, toimielimellä itsellään on velvollisuus perustella kielteinen päätöksensä, jonka se osoittaa asiakirjaan tutustumista pyytäneelle. Tällainen velvollisuus merkitsee sitä, että toimielin toteaa tässä päätöksessään paitsi kyseisen jäsenvaltion vastustavan pyydetyn asiakirjan luovuttamista myös syyt, joihin kyseinen jäsenvaltio vetoaa päätellessään, että on sovellettava jotakin kyseisen asetuksen 4 artiklan 1–3 kohdassa säädetyistä poikkeuksista oikeudesta tutustua asiakirjoihin. Tällaisten tietojen perusteella pyynnön esittänyt voi ymmärtää sen pyynnön epäämisen alkuperän ja syyt ja toimivaltainen tuomioistuin voi tarpeen vaatiessa harjoittaa sille kuuluvaa valvontaa (edellä 6 kohdassa mainittu asia Ruotsi v. komissio, tuomion 89 kohta).
37 Edellä esitetystä käy ilmi, että oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa annetaan kyseiselle jäsenvaltiolle lupa vastustaa siltä peräisin olevien asiakirjojen luovuttamista vain asetuksen 4 artiklan 1–3 kohdassa mainittujen poikkeusten perusteella ja perustelemalla asianmukaisesti kantansa (edellä 6 kohdassa mainittu asia Ruotsi v. komissio, tuomion 99 kohta).
38 Lisäksi on todettava, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 4 kohdasta ilmenee, että jos kyseessä oleva toimielin katsoo, että on selvää, että oikeus tutustua jäsenvaltiolta saatuun asiakirjaan on evättävä saman artiklan 1 tai 2 kohdassa säädettyjen poikkeusten perusteella, se epää hakijalta tutustumisoikeuden ilman, että sen olisi edes kuultava jäsenvaltiota, jolta asiakirja on saatu, riippumatta siitä, onko tämä jäsenvaltio esittänyt aikaisemmin mainitun asetuksen 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun pyynnön vai ei. Tällaisessa tapauksessa on näin ollen ilmeistä, että toimielin tekee tutustumispyyntöä koskevan päätöksen ottamalla huomioon vain ne poikkeukset, jotka johtuvat suoraan unionin oikeuden säännöksistä (edellä 6 kohdassa mainittu asia Ruotsi v. komissio, tuomion 68 kohta).
39 Tässä asiassa Saksan liittotasavalta tuo esiin, että edellä 6 kohdassa mainitussa asiassa Ruotsi vastaan komissio annetun tuomion (88 kohta) mukaan on vain kaksi tilannetta, joissa komissio voi jäsenvaltion vastustuksesta huolimatta luovuttaa asiakirjat, eli ensinnäkin silloin, kun vastalausetta ei ole mitenkään perusteltu EY 253 artiklassa tarkoitetulla tavalla, tai toiseksi silloin, kun esitetyissä perusteluissa ei ole tukeuduttu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1–3 kohdassa mainittuihin poikkeuksiin. Se viittaa tältä osin vilpittömän yhteistyön periaatteeseen sekä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 4 kohdan, jossa säädetään muiden kolmansien tahojen kuin jäsenvaltioiden asiakirjojen osalta pelkästä kuulemismekanismista, ja mainitun asetuksen 4 artiklan 5 kohdan, jossa annetaan jäsenvaltioille oikeus edellyttää, että asiakirja annetaan tutustuttavaksi vain niiden suostumuksella, välillä olevaan selvään eroon.
40 Istunnossa Saksan liittotasavalta on myös väittänyt, että EY 255 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan, joka julistettiin Nizzassa 7.12.2000 (EYVL C 364, s. 1; jäljempänä perusoikeuskirja), 42 artiklassa viitataan oikeuteen tutustua toimielinten asiakirjoihin eikä jäsenvaltioilta peräisin oleviin asiakirjoihin.
41 Ensinnäkin Saksan liittotasavallan viittauksesta EY 255 artiklaan ja perusoikeuskirjan 42 artiklaan on huomautettava, että EY 255 artiklan 2 kohdassa annetaan neuvostolle tehtäväksi määrittää asiakirjoihin tutustumisoikeutta koskevat yleiset periaatteet ja kyseisen oikeuden rajoitukset. Asetuksella N:o 1049/2001, jonka Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet ja jonka laillisuutta Saksan liittotasavalta ei kiistä, laajennetaan kuitenkin oikeus tutustua asiakirjoihin kaikkiin toimielimen hallussa oleviin asiakirjoihin (ks. edellä 27 ja 28 kohta).
42 On selvää, että jäsenvaltiot ovat vahvasti mukana unionin lainsäädäntö- ja täytäntöönpanomenettelyssä sekä siten, että ne ovat edustettuna neuvostossa, että niin, että ne osallistuvat lukuisiin neuvoston perustamiin komiteoihin (ks. vastaavasti edellä 6 kohdassa mainittu asia Ruotsi v. komissio, tuomion 63 kohta). Se, että lukuisat jäsenvaltioilta peräisin olevat asiakirjat eivät kuuluisi EY 255 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun oikeuden tutustua asiakirjoihin soveltamisalaan, olisi mainitulla artiklalla tavoitellun ja perusoikeuskirjan 42 artiklalla taatun avoimuuden päämäärän vastaista lukuun ottamatta tiettyjä poikkeuksia, joita on tulkittava suppeasti (edellä 8 kohdassa mainittu asia Sison v. neuvosto, tuomion 63 kohta ja edellä 6 kohdassa mainittu asia Ruotsi v. komissio, tuomion 66 kohta).
43 Amsterdamin sopimuksen päätösasiakirjan liitteenä olevassa EY 255 artiklan 1 kohdasta annetussa julistuksessa N:o 35 täsmennetään, että konferenssi on yhtä mieltä siitä, että mainitussa artiklassa tarkoitettujen periaatteiden ja edellytysten mukaan jäsenvaltio voi vaatia, ettei komissio tai neuvosto toimita kolmansille osapuolille kyseisestä jäsenvaltiosta peräisin olevaa asiakirjaa, ellei kyseinen valtio ole siihen etukäteen antanut suostumusta. Tästä seuraa, etteivät kyseisen sopimuksen laatijat ole aikoneet sulkea jäsenvaltioiden asiakirjoja EY 255 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle.
44 Saksan liittotasavallan väitettä, jonka mukaan unionin primäärioikeuden mukaan oikeutta tutustua jäsenvaltioilta peräisin oleviin asiakirjoihin on tulkittava suppeasti, ei siis voida hyväksyä.
45 Toiseksi sen valvonnan tasosta, jota toimielin voi harjoittaa niiden perusteluiden osalta, jotka jäsenvaltio on esittänyt perustellakseen sitä, että se vastustaa asiakirjan luovuttamista, on muistutettava, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa annetaan mainitun asetuksen tavoitteiden täytäntöönpano yhteisesti toimielimen ja jäsenvaltion tehtäväksi. Siinä vahvistetaan tätä varten päätöksentekomenettely, jossa toimielimen ja jäsenvaltion on tehtävä EY 10 artiklan vaatimusten mukaisesti vilpitöntä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että mainitun asetuksen säännöksiä sovelletaan tehokkaasti ja oikeuskäytännön mukaisesti.
46 Tältä kannalta on kuitenkin katsottava, että Saksan liittotasavallan kanta ei ole sopusoinnussa asetuksen N:o 1049/2001 systematiikan ja tavoitteiden kanssa, koska Saksan liittotasavallan mukaan asetuksen 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa menettelyssä toimielin kunnioittaa järjestelmällisesti jäsenvaltion kieltäytymistä, kunhan kyseinen kieltäytyminen perustuu jonkinlaiseen perusteluun ja kyseiset perustelut nojautuvat mainitun asetuksen 4 artiklan 1–3 kohdassa lueteltuihin poikkeuksiin. Mainitunlainen tilanne ei nimittäin vastaa toimielimen ja jäsenvaltion vilpitöntä vuoropuhelua, johon niillä on velvollisuus ryhtyä varmistaakseen asetuksen N:o 1049/2001 tehokkaan täytäntöönpanon.
47 Seuraavaksi on muistutettava, että asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan mukaan lopullinen vastuu sen oikeasta soveltamisesta on toimielimellä ja toimielimen on puolustettava päätöksen pätevyyttä unionin tuomioistuimissa tai oikeusasiamiehen käsittelyssä. Jos toimielimen olisi automaattisesti seurattava jäsenvaltion ehdottamia perusteluja, sen olisi puolustettava sille henkilölle, joka on esittänyt asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön, ja mahdollisesti valvontaelinten edessä sellaisia kantoja, joita se ei itsekään pidä puolustettavina.
48 Tästä on täsmennettävä, että asetuksen N:o 1049/2001 säännöksissä säädetään, että siinä säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta toimielimen, jolle asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö on osoitettu, on pantava tehokkaasti täytäntöön oikeus tutustua kaikkiin toimielimen hallussa oleviin asiakirjoihin, eikä vasta unionin tuomioistuimissa nostetun kanteen jälkeen. Saksan liittotasavallan väitettä, jonka mukaan mahdollisuus nostaa tällainen kanne vie kyseiseltä toimielimeltä sen vallan valvoa jäsenvaltion esittämiä perusteluja, ei siis voida hyväksyä.
49 Lopuksi puhtaasti jäsenvaltion ilmaiseman vastustuksen muodollisiin näkökohtiin rajoittuva valvonta mahdollistaisi sen, että jäsenvaltio voisi estää minkä hyvänsä luovuttamisen, jopa vaikkei todellisia syitä, jotka perustelevat sen, että asetuksen N:o 1049/2001 2 artiklan 1 kohdassa esitetystä periaatteesta poiketaan, olisi, vain perustelulla, jossa muodollisesti viitattaisiin mainitun asetuksen 4 artiklan 1–3 kohdassa mainittuihin aineellisiin poikkeuksiin. Mainitunlainen vain muotoseikkojen valvonta merkitsisi sitä, että käytännössä otettaisiin uudelleen käyttöön laatijasääntö, joka on poistettu asetuksella N:o 1049/2001, ja olisi vastoin periaatetta, jonka mukaan mainitun asetuksen 4 artiklan 5 kohdassa kyseiselle jäsenvaltiolle annetun toimivallan käyttöä rajoittavat 4 artiklan 1–3 kohdassa säädetyt aineelliset poikkeukset (edellä 6 kohdassa mainittu asia Ruotsi v. komissio, tuomion 76 kohta).
50 Edellä esitetystä seuraa, että Saksan liittotasavalta on virheellisesti väittänyt, että jäsenvaltion asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdan puitteissa ilmaiseman vastalauseen johdosta toimielimen on ennen kuin se tekee kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti päätöksen, jossa esitetään perustelut sille, että pyydettyä asiakirjaa ei anneta tutustuttavaksi, tarkastettava vain jäsenvaltion vastalauseen muoto eli vain katsottava, ettei kyseinen vastalause ole täysin perustelematon ja että perusteluissa viitataan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1–3 kohdassa mainittuihin poikkeuksiin.
51 Päinvastoin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa käyttöön otettu päätöksentekomenettely edellyttää, että kyseinen toimielin ja jäsenvaltio pitäytyvät tämän asetuksen 4 artiklan 1–3 kohdassa säädetyissä aineellisissa poikkeuksissa (edellä 6 kohdassa mainittu asia Ruotsi v. komissio, tuomion 83 kohta). Toimielimellä on näin ollen toimivalta varmistua siitä, että jäsenvaltion pyydetyn asiakirjan luovuttamisen vastustamisen tueksi esittämät perustelut, jotka on mainittava asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehdyssä päätöksessä, jolla asiakirjoihin tutustuminen evätään, eivät ole perusteettomia.
52 Tältä osin ei voida katsoa, kuten Saksan liittotasavalta väittää toissijaisesti asiassa 283/81, Cilfit ym., 6.10.1982 annetussa tuomiossa (Kok., s. 3415, Kok. Ep. VI, s. 537, 13 kohta) vahvistettuja arviointiperusteita analogisesti soveltaen, että toimielin voi suorittaa valvontaa vain tapauksissa, joissa riidanalaisesta tilanteesta on jo annettu unionin tuomioistuinten tuomio samanlaisessa tai samankaltaisessa asiassa, tai silloin, kun oikeuden oikea soveltaminen on niin ilmeistä, ettei siitä ole mitään kohtuullista epäilystä. Ei ole kyse myöskään siitä, että on määritettävä, ovatko kyseisen jäsenvaltion esittämät perustelut virheellisiä ilman mitään epäilyksen mahdollisuutta, kuten Puolan tasavalta väittää.
53 Toimielimen tarkastelu koostuu sen määrittämisestä, ovatko esillä olevan asian olosuhteet ja sovellettavat oikeussäännöt huomioon ottaen jäsenvaltion vastustuksensa tueksi esittämät perustelut luonteeltaan sellaisia, että ne voivat ensi arviolta perustella asiakirjoihin tutustumisen epäämisen (ks. analogisesti asia C‑445/00 R, Itävalta v. neuvosto, yhteisöjen tuomioistuimen presidentin määräys 23.2.2001, Kok., s. I‑1461, 73 ja 74 kohta), ja näin ollen, voiko mainittu toimielin näillä perusteilla täyttää sille asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklalla annetun tehtävän.
54 On huomattava, että toimielimen kannalta kyse ei ole siitä, että se pakottaisi hyväksymään oman näkemyksensä tai korvaisi kyseisen jäsenvaltion arvion omalla arviollaan, vaan sellaisen päätöksen tekemisen välttämisestä, jonka se ei katso olevan puolustettavissa. Toimielin on asiakirjojen antamista tutustuttavaksi tai sen epäämistä koskevan päätöksen tekijänä vastuussa päätöksen laillisuudesta. Ennen jäsenvaltiolta peräisin olevaan asiakirjaan tutustumisen epäämistä sen on siis tutkittava, onko viimeksi mainittu perustanut vastalauseensa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1–3 kohdassa säädettyihin aineellisiin poikkeuksiin ja onko se perustellut kantansa asianmukaisesti, kun kyseiset poikkeukset otetaan huomioon (ks. vastaavasti edellä 6 kohdassa mainittu asia Ruotsi v. komissio, tuomion 99 kohta).
55 On korostettava sitä, että tämä tarkastelu on tehtävä vilpittömässä vuoropuhelussa, joka luonnehtii asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdalla käyttöön otettua päätöksentekomenettelyä, koska toimielimellä on velvollisuus antaa jäsenvaltiolle mahdollisuus esittää perustelunsa paremmin tai arvioida niitä uudelleen, jotta niitä voidaan pitää ensi arviolta puolustettavissa olevina (ks. edellä 53 kohta).
56 Tämä tarkastelu on tehtävä myös niin, että otetaan asianmukaisesti huomioon periaate, jonka mukaan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa mainittuja poikkeuksia yleisön oikeudesta saada tutustua toimielinten asiakirjoihin on tulkittava ja sovellettava suppeasti, kun otetaan huomioon mainitun asetuksen tavoitteet ja erityisesti sen johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa esitetty toteamus siitä, että kyseinen oikeus tutustua asiakirjoihin liittyy unionin toimielinten demokraattiseen luonteeseen, ja se, että mainitun asetuksen johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa todetaan ja sen 1 artiklassa säädetään, että asetuksen tarkoituksena on taata yleisölle mahdollisimman laaja oikeus tutustua asiakirjoihin (edellä 8 kohdassa mainittu asia Sison v. neuvosto, tuomion 63 kohta ja edellä 6 kohdassa mainittu asia Ruotsi v. komissio, tuomion 66 kohta).
57 Edellä esitetystä seuraa, että Saksan liittotasavallan väite, jonka mukaan komissio on tutkiessaan niiden perustelujen oikeellisuuden, joita Saksan liittotasavalta oli esittänyt vastalauseensa tueksi, ylittänyt sillä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa säädetyssä menettelyssä olevan valvontavallan rajat, on hylättävä perusteettomana.
Perustelut, joihin Saksan liittotasavalta on vedonnut perustellakseen asiakirjojen luovuttamista koskevan vastalauseensa
58 Edellä esitetystä (ks. edellä 32, 33, 45, 46 ja 55 kohta) seuraa, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdan täytäntöönpano sen määrittämiseksi, voidaanko jäsenvaltiolta peräisin olevaan asiakirjaan tutustumisen epääminen perustella kyseisen artiklan 1–3 kohdassa säädetyillä poikkeuksilla, perustuu toimielimen ja kyseisen jäsenvaltion väliseen vilpittömään yhteistyöhön. Toimielin voi siis päättää sivuuttaa jäsenvaltion vastustuksensa tueksi esiin tuomat perustelut vasta avoimen ja rakentavan vuoropuhelun, joka koskee mahdollisuutta perustella asiakirjaan tutustumisen epääminen asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1–3 kohdalla, jälkeen, jos se katsoo, etteivät kyseiset perustelut ole puolustettavissa.
59 Esillä olevassa asiassa Saksan liittotasavalta ja komissio ovat olleet yhteydessä useita kertoja ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä. Komissio on pyytänyt erityisesti 15.9.2008 päivätyssä kirjeessään perustellen Saksan liittotasavaltaa arvioimaan kantaansa uudelleen. Viimeksi mainittu ei kuitenkaan ole arvioinut uudelleen päätöstään evätä asiakirjoihin tutustuminen. Komissio on tehnyt riidanalaisen päätöksen vasta tämän kirjeenvaihdon jälkeen. Toisin kuin Saksan liittotasavalta väittää, komissio ei siis ole vain korvannut Saksan viranomaisten analyysiä omalla analyysillään. Päinvastoin riidanalainen päätös on tehty asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa määritellyn päätöksentekomenettelyn mukaisesti vilpittömän vuoropuhelun jälkeen.
60 Seuraavaksi on määritettävä, saattoiko komissio katsoa, kuten se väittää, että Saksan liittotasavallan pyydettyjen asiakirjojen luovuttamista koskevan vastalauseensa tueksi esittämät perustelut eivät ensi arviolta olleet perusteltuja.
61 Ensinnäkin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetystä poikkeuksesta, joka koskee kansainvälisten suhteiden suojaa, Saksan liittotasavalta on katsonut, että perusteet, joita se oli esittänyt komissiolle vastalauseensa tueksi, olivat ainakin puolustettavissa.
62 Tästä on todettava ensinnäkin, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa oleva kansainvälisten suhteiden käsite on unionin oikeuden oma käsite eikä se näin ollen voi olla riippuvainen sisällöstä, joka sille jäsenvaltioiden kansallisissa oikeuksissa annetaan. Kyseisen asetuksen 4 artiklan 5 kohta ei – kuten eivät myöskään tämän saman artiklan 1–4 kohta – sisällä mitään viittausta kansallisen oikeuden säännöksiin (edellä 6 kohdassa mainittu asia Ruotsi v. komissio, tuomion 69 kohta).
63 Tämän jälkeen on muistutettava siitä, että – kuten komissio huomauttaa – unionin perussopimuksilla on, toisin kuin tavallisilla kansainvälisillä sopimuksilla, perustettu uusi oikeusjärjestys, johon kuuluu omia toimielimiä, jonka hyväksi jäsenvaltiot ovat rajoittaneet suvereeneja oikeuksiaan yhä laajemmilla aloilla ja jonka oikeussubjekteja ovat sekä nämä valtiot että niiden kansalaiset (asia 26/62, Van Gend & Loos, tuomio 5.2.1963, Kok., s. 1 ja 3, Kok. Ep. I, s. 161 ja lausunto 1/91, 14.12.1991, Kok., s. I‑6079, Kok. Ep. XI, s. I‑565, 21 kohta). Unionin päämäärien saavuttamiseksi niillä aloilla, jotka se kattaa, jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten väliset suhteet kuuluvat perussopimuksilla luodun perustuslakia vastaavan asiakirjan soveltamisalaan.
64 Tämä koskee etenkin jäsenvaltion ja komission välistä yhteydenpitoa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä, joka on aloitettu sen varmistamiseksi, että jäsenvaltio noudattaa velvollisuuksia, jotka sillä perussopimusten mukaan on.
65 Lopuksi on huomautettava, että Saksan liittotasavallan väitteestä, jonka mukaan sen ja unionin toimielinten välinen yhteydenpito kuuluu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetun kansainvälisten suhteiden käsitteen alaan, seuraisi, että yleisön oikeutta tutustua toimielinten asiakirjoihin ei sovellettaisi erittäin suureen osaan unionin toiminta-alueisiin liittyvistä asiakirjoista. Tällainen tulos kumoaisi kuitenkin asetuksella N:o 1049/2001 tavoitellun avoimuustavoitteen, eikä se olisi sopusoinnussa edellä kuvatun periaatteen kanssa, jonka mukaan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1–3 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia on tulkittava ja sovellettava suppeasti (ks. edellä 42 ja 56 kohta).
66 Näin ollen komissio on aivan oikein katsonut, ettei peruste, johon Saksan liittotasavalta on vedonnut ja joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuun kansainvälisten suhteiden suojaan, ollut ensi arviolta perusteltu.
67 Tästä on vielä täsmennettävä, ettei tämä toteamus sulje pois sitä, että yleisiä tai yksityisiä etuja suojaavia kansallisia säännöksiä voitaisiin pitää etuna, joka on turvattava asetuksessa N:o 1049/2001 säädettyjen poikkeusten nojalla. Kansallisen oikeuden ja unionin oikeuden käsitteet voivat nimittäin olla päällekkäisiä tai toisiaan täydentäviä, tai niissä voidaan viitata toinen toisiinsa (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C‑46/93 ja C‑48/93, Brasserie du pêcheur ja Factortame, tuomio 5.3.1996, Kok., s. I‑1029, 27 kohta ja edellä 6 kohdassa mainittu asia Ruotsi v. komissio, tuomion 84 kohta).
68 Toiseksi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetystä poikkeuksesta, joka koskee tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa ja johon Saksan liittotasavalta on myös vedonnut, on todettava ensinnäkin, että komission EY 226 artiklan nojalla aloittamat jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat menettelyt ovat mainitussa säännöksessä tarkoitettuja tutkintatoimia.
69 Seuraavaksi on muistutettava siitä, että päätettäessä asiakirjaan, jonka sisältämien tietojen ilmaisemista on pyydetty, tutustumisen epäämisestä toimielimen on selitettävä, miten kyseiseen asiakirjaan tutustuminen saattaisi konkreettisesti loukata asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1–3 kohdassa tarkoitettua etua, johon on vedottu. Toimielin voi tarvittaessa käyttää perusteluina yleisiä olettamia, joita sovelletaan tiettyihin asiakirjojen luokkiin, koska samankaltaiset yleisluonteiset toteamukset saattavat olla sovellettavissa luonteeltaan samanlaisia asiakirjoja koskeviin tiedonsaantipyyntöihin (yhdistetyt asiat C‑39/05 P ja C‑52/05 P, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, tuomio 1.7.2008, Kok., s. I‑4723, 49 ja 50 kohta ja asia C‑139/07 P, komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, tuomio 29.6.2010, Kok., s. I‑5885, 53 ja 54 kohta).
70 Lopuksi silloin, kun jäsenvaltio vastustaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa vahvistetussa menettelyssä siltä peräisin olevien asiakirjojen sisällön ilmaisemista, sen on esitettävä toimielimelle kaikki seikat, joiden perusteella se voi perustella mainittuihin asiakirjoihin tutustumisen epäämistä koskevan päätöksen.
71 Tässä asiassa asiakirjoista ilmenee, että Saksan liittotasavalta on vedonnut pyydettyjen asiakirjojen sisällön ilmaisemista koskevan vastalauseensa tueksi siihen, että niiden sisällön ilmaiseminen kolmansille estäisi Saksan liittotasavallan ja komission välisiä luottamuksellisia suhteita ja niiden välistä yhteistyötä, jotka ovat luonteenomaisia niiden suhteille, kun ne hakevat unionin oikeuden mukaista ratkaisua jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevissa menettelyissä. Tältä osin Saksan liittotasavalta on viitannut asiassa T‑191/99, Petrie ym. vastaan komissio, 11.12.2001 annettuun tuomioon (Kok., s. II‑3677, 68 ja 69 kohta) ja asiassa T‑309/97, Bavarian Lager vastaan komissio, 14.10.1999 annettuun tuomioon (Kok., s. II‑3217, 46 kohta).
72 Saksan liittotasavalta on esittänyt, että tätä näkökohtaa olisi sovellettava vielä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn päättymisen jälkeenkin, koska mainitunlainen menettely on sellaisten neuvottelutaktiikoiden, kompromissilinjojen ja strategioiden näyttämö, joita saatetaan käyttää uudelleen tulevissa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevissa menettelyissä. Sen mukaan mainittua etujen kuvausta on suojattava siinäkin tapauksessa, ettei ole olemassa mitään erityistä vaaraa tietyssä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä. Saksan liittotasavalta on korostanut, että tässä asiassa pyydettyihin asiakirjoihin sisältyi sellaisia tosiasioita koskevia esityksiä ja tietoja aloitettujen tai suunniteltujen menettelyjen vaiheista, joita ei sopinut luovuttaa, jotta voidaan varmistaa sen ja komission välinen vilpitön yhteistyö ja jotta joustavien ja nopeiden ratkaisujen hakemista ei estetä.
73 Tästä on todettava, että oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyllä poikkeuksella ei pyritä suojaamaan tutkintatoimia sellaisinaan vaan näiden toimien tarkoitusta, joka jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä on se, että kyseinen jäsenvaltio saadaan noudattamaan yhteisön oikeutta (ks. vastaavasti asia T‑36/04, API v. komissio, tuomio 12.9.2007, Kok., s. II‑3201, tuomion 127 ja 133 kohta sekä edellä 8 kohdassa mainittu asia Bavarian Lager v. komissio, tuomio 8.11.2007, 149 kohta).
74 Tästä syystä eri tutkintatoimiin saatetaan edelleen soveltaa kyseessä olevaa poikkeusta niin kauan kuin tätä tavoitetta ei ole saavutettu, vaikka sitä asiakirjaa koskeva tutkinta tai tarkastus, johon tutustumista koskevaa oikeutta on haettu, olisikin päättynyt (edellä 8 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Franchet ja Byk v. komissio, tuomion 110 kohta; ks. analogisesti vuoden 1993 käytännesääntöjen soveltamisen osalta asia T‑20/99, Denkavit Nederland v. komissio, tuomio 13.9.2000, Kok., s. II‑3011, 48 kohta).
75 On kuitenkin huomattava, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisen perustelemiseksi on näytettävä, että kyseisten asiakirjojen luovuttaminen voi tosiasiallisesti vahingoittaa kyseessä olevien jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevien komission tutkintatoimien tarkoitusten suojaa (ks. vastaavasti edellä 8 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Franchet ja Byk v. komissio, tuomion 105 ja 109 kohta ja edellä 73 kohdassa mainittu asia API v. komissio, tuomion 127 kohta). Asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen käsittelyssä edellytettävän tutkimisen on oltava luonteeltaan konkreettinen ja suojatun edun vahingoittumisen riskin on oltava kohtuudella ennustettavissa eikä puhtaasti hypoteettinen (edellä 8 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Franchet ja Byk v. komissio, tuomion 115 kohta; edellä 8 kohdassa mainittu asia Bavarian Lager v. komissio, tuomio 8.11.2007, 151 kohta ja edellä 69 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Ruotsi ja Turco v. neuvosto, tuomion 43 ja 63 kohta).
76 Esillä olevassa asiassa on selvää, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely, jonka yhteydessä asiakirjat, joihin tutustumista on pyydetty, on toimitettu, on päättynyt 28.6.2006 eli yli kaksi vuotta ennen kuin asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö on esitetty 19.7.2008. Saksan liittotasavalta ei siis voi vedota edellä 71 kohdassa mainituissa asioissa Petrie ym. vastaan komissio ja Bavarian Lager vastaan komissio annettuihin tuomioihin, koska kyseiset tuomiot koskevat tapauksia, joissa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely oli riidanalaisten päätösten tekohetkellä vielä käynnissä hallinnollisessa tai oikeudenkäyntivaiheessa.
77 Tässä asiassa ei siis voida kiistää sitä, että mitkään tutkintatoimet, joiden tarkoitus olisi voinut vaarantua kyseisten asiakirjojen sisällön ilmaisemisesta, eivät olleet käynnissä silloin, kun asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö tehtiin heinäkuussa 2008.
78 Saksan liittotasavallan väitteestä, jonka mukaan asiakirjoihin tutustuminen on evättävä sen vuoksi, että on tarpeen säilyttää komission ja Saksan liittotasavallan välisen yhteydenpidon luottamuksellisuus jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevissa menettelyissä (ks. edellä 71 ja 72 kohta), on ensinnäkin huomautettava, että toisin kuin käynnissä olevissa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevissa menettelyissä ei ole olemassa sellaista yleistä olettamaa, jonka mukaan komission ja jäsenvaltion jo päättyneessä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä käymän keskustelun sisällön ilmaiseminen vaarantaisi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetut tutkintatoimien tarkoitukset.
79 Toiseksi on todettava, että Saksan liittotasavalta ei ole esittänyt mitään seikkoja, joiden perusteella olisi mahdollista ymmärtää, miten pyydettyjen asiakirjojen sisällön ilmaiseminen kaksi vuotta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn päättymisen jälkeen vaarantaisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti kyseisen tutkinnan tai siihen liittyvien muiden tutkintojen tarkoituksen. Se ei etenkään ole mitenkään tuonut esiin sen todennäköisyyttä, että komissio aloittaisi uudelleen 28.6.2006 päätetyn menettelyn tai että olisi olemassa kyseiseen menettelyyn liittyvä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely, jonka kulkuun pyydettyjen asiakirjojen luovuttaminen olisi saattanut vaikuttaa.
80 On myös hylättävä Espanjan kuningaskunnan väite, jonka mukaan on niin, että koska komissiolla on rajoittamaton mahdollisuus aloittaa uudelleen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevia menettelyjä, komission ja jäsenvaltioiden välisen yhteydenpidon näissä menettelyissä on aina kuuluttava asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen, joka koskee tutkintatoimien tarkoitusten suojaa, alaan. Mainittu väite perustuu nimittäin puhtaasti hypoteettiseen järkeilyyn, koska Espanjan kuningaskunta ei ole osoittanut, että nyt kyseessä olevan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn uudelleen aloittaminen on kohtuudella ennustettavissa.
81 Näin ollen on todettava, että Saksan liittotasavallan asiakirjojen sisällön ilmaisemisen vastustamisen tueksi esittämät perustelut olivat abstrakteja ja puhtaasti hypoteettisia, eivätkä ne näin ollen olleet omiaan antamaan riittävää oikeudellista perustaa, jolla komissio olisi voinut perustella päätöksen, jolla se olisi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan nojalla evännyt asiakirjoihin tutustumisen.
82 Näin ollen komissio on aivan oikein katsonut, että Saksan liittotasavallan esittämät perustelut pyydettyjen asiakirjojen toimittamisen vastustuksen perustelemiseksi olivat ensi arviolta perusteettomia.
83 Kanne on näin ollen hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
84 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Saksan liittotasavalta on hävinnyt asian ja komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, on päätettävä, että Saksan liittotasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
85 Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen Tanskan kuningaskunta, Espanjan kuningaskunta, Suomen tasavalta, Puolan tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Saksan liittotasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.
3) Tanskan kuningaskunta, Espanjan kuningaskunta, Suomen tasavalta, Puolan tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Pelikánová | Jürimäe | Van der Woude |
Julistettiin Luxemburgissa 14 päivänä helmikuuta 2012.
Allekirjoitukset