Language of document : ECLI:EU:T:2019:96

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu yhdeksäs jaosto)

14 päivänä helmikuuta 2019 (*)

Henkilötiedot – Yksilöiden suojelu näiden tietojen käsittelyssä – Oikeus tutustua näihin tietoihin – Asetus (EY) N:o 45/2001 – Tutustumisoikeuden epääminen – Kumoamiskanne – Kirje, jossa viitataan aikaisempaan tutustumisoikeuden osittaiseen epäämiseen tarkastelematta asiaa uudelleen – SEUT 263 artiklassa tarkoitetun kannekelpoisen toimen käsite – Pelkän vahvistavan toimen käsite – Sovellettavuus henkilötietoja koskevan tutustumisoikeuden alalla – Uudet ja olennaiset tosiseikat – Oikeussuojan tarve – Tutkittavaksi ottaminen – Perusteluvelvollisuus

Asiassa T‑903/16,

RE, edustajanaan asianajaja S. Pappas,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään H. Kranenborg ja D. Nardi,

vastaajana,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kumota komission henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosaston turvallisuudesta vastaavan linjan johtajan 12.10.2016 päivätty kirje siltä osin, kuin siinä hylätään kantajan pyyntö saada tutustua tiettyihin häntä koskeviin henkilötietoihin,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu yhdeksäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Gervasoni sekä tuomarit L. Madise, R. da Silva Passos, K. Kowalik-Bańczyk (esittelevä tuomari) ja C. Mac Eochaidh,

kirjaaja: hallintovirkamies N. Schall,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 20.9.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Kantaja RE toimii [luottamuksellinen](1) tehtävissä Euroopan komission kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosastossa.

2        Komission henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosaston turvallisuudesta vastaava linja (jäljempänä turvallisuudesta vastaava linja) toteutti kantajan osalta hallinnollisen tutkimuksen (jäljempänä hallinnollinen tutkimus). Tämä tutkimus koski kantajan oletettua osallistumista salaisten palvelujen toimintaan ja erityisesti hänen toimintaansa kahden kolmannen valtion välisessä konfliktissa, jonka kuluessa kantajan epäiltiin olleen liian läheisessä yhteydessä toiseen näistä valtioista ja luovuttaneen sille ilman lupaa tiettyjä luottamuksellisia tietoja.

3        Kantaja pyysi 5.12.2013 lähettämällään sähköpostilla yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18.12.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (EYVL 2001, L 8, s. 1) 13 artiklan perusteella turvallisuudesta vastaavaa linjaa toimittamaan hänelle kaikki sillä olevat, häntä koskevat henkilö- ja ammattitiedot.

4        Turvallisuudesta vastaavan linjan johtaja totesi 25.2.2014 päivätyllä kirjeellä, että kantajalle oli jo luovutettu 27.11.2013 tiettyjä asiakirjoja, ja epäsi tältä oikeuden tutustua muihin häntä koskeviin henkilötietoihin sillä perusteella, että näihin tietoihin sovellettiin asetuksen N:o 45/2001 20 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa säädettyjä poikkeuksia ja rajoituksia.

5        Kantaja katsoi, että tutustumisoikeuden epääminen oli vastoin asetuksen N:o 45/2001 13 artiklaa ja 20 artiklan 1 kohtaa, ja hän teki asetuksen N:o 45/2001 32 artiklan 2 kohdan perusteella 18.4.2014 päivätyllä kirjeellä kantelun Euroopan tietosuojavaltuutetulle.

6        Euroopan tietosuojavaltuutettu ilmoitti 26.2.2016 antamallaan päätöksellä, että ottaen huomioon tavan, jolla turvallisuudesta vastaava linja oli soveltanut asetuksen N:o 45/2001 20 artiklan 1 kohdassa säädettyjä poikkeuksia, se ei ollut käsitellyt moitteettomasti tiettyjä kantajaa koskevia henkilötietoja.

7        Turvallisuudesta vastaava linja tarkasteli Euroopan tietosuojavaltuutetun päätöksen antamisen jälkeen uudelleen kantajan pyynnön saada tutustua häntä koskeviin henkilötietoihin.

8        Turvallisuudesta vastaavan linjan johtaja hyväksyi tämän uudelleentarkastelun päätteeksi 8.3.2016 tekemällään päätöksellä (jäljempänä 8.3.2016 tehty päätös) kantajan pyynnön osittain ja antoi hänelle oikeuden tutustua tiettyihin näistä henkilötiedoista sekä luovutti hänelle lisäksi kahdeksan asiakirjaa (asiakirjat nro 44, 59–62, 67, 69 ja 71). Tämän päätöksen liitteenä on taulukko, jossa yksilöidään 71 turvallisuudesta vastaavan linjan hallussa olevaa asiakirjaa ja selostetaan kunkin asiakirjan osalta päiväys, kohde, sen sisältämien henkilötietojen luonne, lyhyt selostus näiden tietojen sisällöstä, niiden lähde sekä kaikkiaan 71 asiakirjasta 35:n (asiakirjat nro 1, 6–9, 11, 12, 14–16, 18, 20, 21, 27, 28, 31, 32, 35, 36, 41, 42, 45, 46, 48–52, 54–57, 66, 68 ja 70) osalta syyt, joiden vuoksi tiettyjä näistä tiedoista ei voida luovuttaa asetuksen N:o 45/2001 20 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdan nojalla. Näihin asiakirjoihin sisältyi asiakirja nro 57, joka on 23.1.2012 päivätty ”kirje, joka koskee [kantajan] palvelukseenottoa [luottamuksellinen] tehtävään [Euroopan komission kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosastoon] (jäljempänä asiakirja nro 57).

9        Kantaja totesi 29.4.2016 lähettämässään, turvallisuudesta vastaavalle linjalle osoittamassaan sähköpostilla saaneensa tiedon 8.3.2016 tehtyyn päätökseen sisältyvistä vastauksista ja ilmoitti haluavansa tutustua ”rajoitettuun määrään asiakirjoja [mainittuun päätökseen liitetyssä taulukossa olevista asiakirjoista]”. Kantaja pyysi tässä yhteydessä myös, että hänelle ilmoitettaisiin päivä, jolloin hallinnollinen tutkimus päättyisi.

10      Tämän jälkeen kantaja teki Euroopan tietosuojavaltuutetulle 5.7.2016 uuden kantelun, jossa hän väitti, että turvallisuudesta vastaava linja ei ollut 8.3.2016 tekemässään päätöksessä vieläkään noudattanut Euroopan tietosuojavaltuutetun 26.2.2016 tekemää päätöstä, jolla ratkaistiin hänen aikaisempi kantelunsa.

11      Euroopan tietosuojavaltuutettu katsoi 25.7.2016 tekemässään päätöksessä (jäljempänä Euroopan tietosuojavaltuutetun 25.7.2016 tekemä päätös), että turvallisuudesta vastaava linja oli 8.3.2016 tekemässään päätöksessä toteuttanut täysin Euroopan tietosuojavaltuutetun 26.2.2016 tekemässä päätöksessä esittämät suositukset ja katsoi näin ollen, ettei 8.3.2016 tehdyssä päätöksessä rikottu asetuksen N:o 45/2001 13 artiklaa tai 20 artiklan 1 kohtaa.

12      Turvallisuudesta vastaava linja vastasi 14.9.2016 kantajan 29.4.2016 lähettämään sähköpostiin. Turvallisuudesta vastaava linja katsoi, että sille oli esitetty asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43) perusteella, ja se kehotti kantajaa mainitun asetuksen 6 artiklan 2 kohdan perusteella täsmentämään hakemustaan siten, että se voisi yksilöidä asiakirjat, joihin hän halusi tutustua. Lisäksi se ilmoitti kantajalle, että hallinnollinen tutkimus oli saatettu päätökseen 31.8.2016.

13      Kantaja pyysi 21.9.2016 päiväämällään, turvallisuudesta vastaavalle linjalle osoittamallaan kirjeellä (jäljempänä 21.9.2016 esitetty pyyntö) saada tutustua 42:een 8.3.2016 tehdyssä päätöksessä yksilöidyistä 71 asiakirjasta (asiakirjat nro 1–5, 8, 11, 13, 14, 19, 21–30, 33, 34, 37–43, 47–53, 56–58 ja 63–65) tai ainakin näihin asiakirjoihin sisältyviin ”tietoihin”, ja vetosi yhtäältä asetuksen N:o 45/2001 13 artiklaan ja toisaalta asetuksen N:o 1049/2001 6 artiklaan. Kantaja jakoi tässä yhteydessä asiakirjat ja tiedot, joihin se pyysi saada tutustua, neljään ryhmään, joita asianosaiset kutsuvat A-ryhmäksi (asiakirjat nro 2–5, 13, 19, 22–26, 29, 30, 33, 34, 37–40, 43, 47, 53, 56, 58 ja 63), B‑ryhmäksi (asiakirjat nro 8, 11, 41, 42, 48, 49 ja 51), C‑ryhmäksi (asiakirjat nro 48, 49 ja 51, jotka kaikki sisältyvät jo B‑ryhmään) ja D‑ryhmäksi (asiakirjat nro 1, 14, 21, 27, 28, 50, 52 ja 57), ja täsmensi kunkin näistä ryhmistä osalta syyt, joiden vuoksi hän katsoi, että hänen pyyntönsä oli hyväksyttävä.

14      Turvallisuudesta vastaavan linjan johtaja vastasi 21.9.2016 esitettyyn pyyntöön 12.10.2016 päivätyllä kirjeellä (jäljempänä riidanalainen kirje), jossa todetaan seuraavaa:

”1.      Viittaatte 21.9.2016 päivätyssä [pyynnössänne] asetuksen N:o 45/2001 13 artiklaan ja pyydätte saada tutustua tiettyyn määrään asiakirjoja. Viittaan [tässä yhteydessä] 8.3.2016 tehtyyn päätökseen – –

Lisäksi viittaan Euroopan tietosuojavaltuutetun 25.7.2016 tekemään päätökseen, jossa todetaan selvästi, että Euroopan tietosuojavaltuutetulla ei ole tiedossaan seikkoja, joiden perusteella olisi katsottava, että turvallisuudesta vastaava linja olisi loukannut oikeuttanne saada tutustua teitä koskeviin henkilötietoihin. Katson näin ollen, että turvallisuudesta vastaava linja on käsitellyt moitteettomasti pyyntönne saada tutustua teitä koskeviin henkilötietoihin.

2.      Mainitsette [21.9.2016 esittämässänne pyynnössä] myös asetuksen N:o 1049/2001 – – ja pyydätte saada tutustua [8.3.2016 tehtyyn päätökseen liitetyssä taulukossa] mainittuun [teitä koskevaan] asiakirja-aineistoon sisältyviin tiettyihin asiakirjoihin. Kiinnitän tässä yhteydessä huomiotanne siihen, että asiakirjat, jotka luovutetaan teille tämän asetuksen perusteella, ovat tulevaisuudessa kaikkien muiden niitä pyytävien henkilöiden saatavilla ja niistä tulee siten tosiasiallisesti julkisia, tarvittaessa siten, että niistä poistetaan teitä koskevat henkilötiedot.

Esittämänne asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön käsittely päättyy edellä esitetyistä syistä. Mikäli olette esittänyt pyyntönne henkilökohtaisia tarkoituksia varten, pyydän teitä ilmoittamaan siitä ja toimittamaan meille yksityisen posti- ja sähköpostiosoitteenne.”

 Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset

15      Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.12.2016 toimittamallaan kannekirjelmällä nyt esillä olevan kanteen.

16      Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä toimittamallaan erillisellä asiakirjalla saada esiintyä asiassa nimettömänä. Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi tämän pyynnön 18.1.2017 tekemällään päätöksellä.

17      Komissio esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 5.4.2017 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan mukaisen oikeudenkäyntiväitteen.

18      Kantaja jätti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.5.2017 huomautuksensa oikeudenkäyntiväitteestä.

19      Unionin yleinen tuomioistuin päätti 18.10.2017 antamallaan määräyksellä käsitellä komission esittämän oikeudenkäyntiväitteen pääasian yhteydessä.

20      Unionin yleinen tuomioistuin esitti työjärjestyksensä 89 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdan nojalla päättämällään prosessinjohtotoimella osapuolille kirjallisia kysymyksiä, joihin pyydettiin vastaamaan kirjallisesti.

21      Asianosaiset vastasivat tähän pyyntöön asetetussa määräajassa.

22      Komissio jätti vastineensa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.12.2017.

23      Unionin yleinen tuomioistuin esitti työjärjestyksensä 89 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdan nojalla päättämällään prosessinjohtotoimella osapuolille kirjallisia kysymyksiä, joihin oli tarkoitus vastata istunnossa.

24      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää oikeudenkäyntiväitteen

–        kumoaa riidanalaisen kirjeen siltä osin, kuin siinä hylätään hänen pyyntönsä saada tutustua tiettyihin häntä koskeviin henkilötietoihin

–        velvoittaa komission maksamaan hänelle 10 000 euroa korvauksena hänelle aiheutuneesta aineettomasta vahingosta, joka johtui siitä, että turvallisuudesta vastaava linja kieltäytyi antamasta hänelle mahdollisuutta tutustua häntä koskeviin henkilötietoihin

–        velvoittaa komission maksamaan hänelle 30 000 euroa korvauksena hänelle aiheutuneesta aineettomasta vahingosta, joka johtui siitä, että turvallisuudesta vastaava linja käsitteli ja levitti lainvastaisesti häntä koskevia henkilötietoja

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

25      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        jättää kanteen tutkimatta tai toissijaisesti toteaa sen perusteettomaksi

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

26      Kantaja vaatii lisäksi unionin yleistä tuomioistuinta asian selvittämistoimena määräämään, että komission on esitettävä asiakirja nro 57 työjärjestyksen 91 artiklan c alakohdan tai toissijaisesti työjärjestyksen 104 artiklan nojalla.

27      Kantaja ilmoitti istunnossa luopuvansa vaatimuksistaan, jotka koskivat hänelle aiheutuneiden kahden väitetyn aineettoman vahingon korvaamista. Lisäksi hän täsmensi ja rajasi kumoamista koskevia vaatimuksiaan toteamalla, että niillä ei pyritty riitauttamaan sitä, että häneltä oli evätty mahdollisuus tutustua henkilötietoihin, jotka sisältyivät kanteessa mainittuihin asiakirjoihin mutta joita ei mainittu 21.9.2016 esitetyssä pyynnössä. Koska komissio ei esittänyt huomautuksia luopumisesta eikä täsmennyksestä, siitä tehtiin merkintä istunnon pöytäkirjaan.

 Oikeudellinen arviointi

 Kumoamisvaatimukset

28      On tutkittava ensin, voidaanko kumoamisvaatimukset ottaa tutkittavaksi, ja mikäli näin on, tämän jälkeen, ovatko nämä vaatimukset perusteltuja.

 Kumoamisvaatimusten tutkittavaksi ottaminen

29      Komissio on esittänyt kolme oikeudenkäyntiväitettä. Se väittää ensin, että riidanalaisessa kirjeessä ei tehty ratkaisua kantajan oikeudesta saada tutustua häntä koskeviin henkilötietoihin. Toiseksi tämä kirje ei ole missään tapauksessa pelkkä vahvistava toimi. Kolmanneksi kantajalla ei ole todellista oikeussuojan tarvetta nostaa kannetta mainitusta kirjeestä.

–       Riidanalaisen kirjeen kohde ja sen selvittäminen, oliko kantajalta evätty mahdollisuus tutustua henkilötietoihin

30      Komissio väittää, että 21.9.2016 esitetty pyyntö koski yksinomaan oikeutta tutustua asiakirjoihin asetuksen N:o 1049/2001 perusteella. Tästä seuraa sen mukaan, että turvallisuudesta vastaava linja ei ole riidanalaisessa kirjeessä tehnyt ratkaisua kantajan oikeudesta saada tutustua häntä koskeviin henkilötietoihin asetuksen N:o 45/2001 perusteella.

31      Kantaja kiistää komission väitteet. Hän toteaa, että 21.9.2016 esitetty pyyntö sisälsi sekä asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön että henkilötietoihin tutustumista koskevan pyynnön.

32      Aluksi on muistutettava, että asetuksilla N:o 1049/2001 ja N:o 45/2001 on eri tavoitteet. Ensiksi mainitulla asetuksella pyritään turvaamaan viranomaisten päätöksentekomenettelyn ja niiden päätösten perusteena olevien tietojen mahdollisimman laaja avoimuus. Sillä pyritään siis tekemään asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden käyttö mahdollisimman helpoksi sekä edistämään hyviä hallintokäytäntöjä. Toiseksi mainitulla asetuksella pyritään turvaamaan se, että luonnollisten henkilöiden perusvapauksia ja ‑oikeuksia, erityisesti heidän oikeuttaan yksityisyyteen, suojellaan henkilötietoja käsiteltäessä (tuomio 29.6.2010, komissio v. Bavarian Lager, C‑28/08 P, EU:C:2010:378, 49 kohta). Tästä seuraa, että toisin kuin asetuksella N:o 1049/2001, asetuksella N:o 45/2001 ei pyritä helpottamaan asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden käyttöä (ks. vastaavasti tuomio 17.7.2014, YS ym., C‑141/12 ja C‑372/12, EU:C:2014:2081, 47 kohta).

33      Tässä asiayhteydessä näissä kahdessa asetuksessa säädetyillä tutustumisoikeuksilla ei ole samaa kohdetta eivätkä ne koske samoja tutustumiseen oikeutettuja henkilöitä. Asetuksen N:o 1049/2001 2 artiklassa näet pyritään antamaan yleisölle eli jokaiselle unionin kansalaiselle sekä jokaiselle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin. Asetuksen N:o 45/2001 13 artiklassa puolestaan pyritään antamaan ainoastaan rekisteröidyille oikeus saada tutustua heitä koskeviin henkilötietoihin eli tietoihin, jotka koskevat heitä tunnistettuina tai tunnistettavissa olevina henkilöinä, mutta siinä ei säädetä, että mainitut henkilöt voisivat tällä perusteella saada myös pääsyn nämä tiedot sisältäviin asiakirjoihin. Tässä yhteydessä on huomattava, että asetuksen N:o 45/2001 13 artiklan c alakohdassa säädetään ainoastaan, että rekisteröidyllä on oikeus saada ”käsiteltävät tiedot itselleen ymmärrettävässä muodossa”.

34      Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava ensinnäkin, että riidanalainen kirje on luonteeltaan kieltävä, koska siinä vastataan 21.9.2016 esitettyyn pyyntöön ja koska on kiistatonta, että siinä ei anneta kantajalle mahdollisuutta tutustua häntä koskeviin henkilötietoihin eikä näitä tietoja sisältäviin asiakirjoihin.

35      Kun päätös on luonteeltaan kieltävä, sitä on arvioitava sen pyynnön luonteen mukaan, johon sillä vastataan (tuomio 8.3.1972, Nordgetreide v. komissio, 42/71, EU:C:1972:16, 5 kohta ja tuomio 24.11.1992, Buckl ym. v. komissio, C‑15/91 ja C‑108/91, EU:C:1992:454, 22 kohta). Riidanalaisen kirjeen kohdetta on näin ollen arvioitava erityisesti 21.9.2016 esitetyn pyynnön sisällön valossa.

36      Tässä yhteydessä on todettava aluksi, että 21.9.2016 esitetyn pyynnön otsikkona on ”Henkilötiedot”.

37      Lisäksi 21.9.2016 esitetyssä pyynnössä mainitaan sekä asetus N:o 1049/2001 että asetus N:o 45/2001. Yhtäältä näet tämä pyyntö on nimenomaisesti esitetty sekä asetuksen N:o 1049/2001 6 artiklan että asetuksen N:o 45/2001 13 artiklan perusteella. Toisaalta tähän pyyntöön sisältyy kunkin edellä 13 kohdassa mainitun neljän asiakirjojen ryhmän osalta perusteluja, jotka koskevat asetuksen N:o 45/2001 20 artiklan 1 kohdassa säädettyjä poikkeuksia tai rajoituksia.

38      Lisäksi kantaja mainitsee 21.9.2016 esittämässään pyynnössä useaan kertaan sekä asiakirjoja että näihin asiakirjoihin sisältyviä ”tietoja”. Hän totesi aluksi ja yleisesti haluavansa tutustua tiettyihin asiakirjoihin tai ainakin niiden sisältämiin tietoihin. Lisäksi kantaja toistaa nimenomaisesti tämän tutustumispyynnön D‑ryhmään kuuluviin asiakirjoihin sisältyvien tietojen osalta. Hän kiistää myös sen, että C‑ryhmään kuuluvien asiakirjojen tai niihin sisältyvien tietojen luovuttaminen voisi haitata turvallisuudesta vastaavan linjan tutkimusmenetelmiä ja ‑keinoja. Lopuksi kantaja mainitsee A-ryhmään kuuluviin asiakirjoihin siirretyt tai lainatut tiedot ja täsmentää, että nämä asiakirjat koskevat häntä henkilökohtaisesti ja suoraan.

39      Näiden seikkojen perustella on selvää, että 21.9.2016 esitettyyn pyyntöön sisältyi asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön lisäksi pyyntö saada tutustua näihin asiakirjoihin sisältyviin, kantajaa koskeviin henkilötietoihin.

40      Toiseksi on todettava, että turvallisuudesta vastaavan linjan johtaja mainitsi riidanalaisessa kirjeessä kantajan pyynnön saada tutustua häntä koskeviin henkilötietoihin. Hän täsmensi myös Euroopan tietosuojavaltuutetun 25.7.2016 tekemään päätökseen nojautuen, että hän katsoi, että turvallisuudesta vastaava linja oli käsitellyt moitteettomasti tämän pyynnön. Turvallisuudesta vastaava linja mainitsi siten itse riidanalaisessa kirjeessä sekä kyseisiin asiakirjoihin tutustumista että myös näihin asiakirjoihin sisältyviin henkilötietoihin tutustumista koskevan kysymyksen ja korosti sitä, että 8.3.2016 tehdyllä päätöksellä ei loukattu kantajan oikeutta saada tutustua mainittuihin tietoihin.

41      Komissio ei ole myöskään osoittanut eikä edes väittänyt, että turvallisuudesta vastaava linja olisi jossakin muussa vaiheessa vastannut kirjallisesti tai suullisesti, nimenomaisesti tai implisiittisesti 21.9.2016 esitettyyn pyyntöön siltä osin, kuin se koski henkilötietoihin tutustumista.

42      Näissä olosuhteissa on katsottava, että komissio ratkaisi riidanalaisessa kirjeessä kantajan pyynnön saada tutustua tiettyihin häntä koskeviin henkilötietoihin. Tästä seuraa, että on katsottava, että tällä kirjeellä, jossa ei hyväksytty mainittua pyyntöä, evättiin oikeus tutustua mainittuihin tietoihin.

–       Onko riidanalainen kirje pelkkä vahvistava toimi

43      Komissio väittää, että vaikka katsottaisiin, että turvallisuudesta vastaava linja teki riidanalaisessa kirjeessä ratkaisun henkilötietoja koskevasta tutustumisoikeudesta, mainitulla kirjeellä joka tapauksessa pelkästään vahvistetaan 8.3.2016 tehty päätös, jota kantaja ei ole riitauttanut kanteen nostamiselle asetetussa määräajassa.

44      Kantaja kiistää komission väitteet. Hän toteaa, että se, että hallinnollinen tutkimus saatettiin päätökseen 31.8.2016 ja se, että 21.9.2016 esitettiin pyyntö saada tutustua henkilötietoihin, joista on poistettu osia, olivat uusia ja olennaisia seikkoja, jotka velvoittivat turvallisuudesta vastaavan linjan tarkastelemaan uudelleen, oliko 8.3.2016 tehty päätös perusteltu.

45      Ensinnäkin komission väitteen perusteella herää kysymys, voidaanko oikeuskäytäntöä, jonka mukaan kannetta toimesta, jolla ainoastaan vahvistetaan aikaisempi päätös, ei voida ottaa tutkittavaksi, jos sitä ei ole nostettu aikaisemman päätöksen riitauttamiselle varatussa määräajassa (tuomio 17.5.2017, Portugal v. komissio, C‑337/16 P, EU:C:2017:381, 51 kohta), soveltaa toimielimen päätöksiin, jotka on tehty vastauksena henkilötietoihin tutustumista koskevaan pyyntöön, joka on esitetty asetuksen N:o 45/2001 13 artiklan perusteella.

46      Tässä yhteydessä on muistutettava yhtäältä, että asetuksen N:o 45/2001 13 artiklan c alakohdassa säädetään, että ”rekisteröidyllä on oikeus saada milloin tahansa esteittä rekisterinpitäjältä kolmen kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta ja maksutta – – käsiteltävät tiedot itselleen ymmärrettävässä muodossa – –”. Tästä säännöksestä, jossa annetaan rekisteröidylle mahdollisuus saada tutustua ”milloin tahansa” häntä koskeviin henkilötietoihin, seuraa, että tällä henkilöllä on jatkuva ja pysyvä oikeus tutustua mainittuihin tietoihin.

47      Toisaalta on niin, että vaikka asetuksen N:o 45/2001 20 artiklan 1 kohdassa säädetään poikkeuksia ja rajoituksia rekisteröidyn oikeuteen saada tutustua häntä koskeviin henkilötietoihin, tässä säännöksessä täsmennetään, että toimielimet voivat rajoittaa saman asetuksen 13 artiklan soveltamista vain, ”jos tällainen rajoitus on välttämätön”. Tästä seuraa, että mainitun asetuksen 20 artiklan 1 kohdassa säädettyjä poikkeuksia ja rajoituksia voidaan soveltaa vain sen aikaa, kun ne ovat välttämättömiä.

48      Lisäksi on korostettava, että henkilötietojen suoja, joka johtuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan 1 kohdassa määrätystä nimenomaisesta velvollisuudesta, on erityisen tärkeä sen 7 artiklassa vahvistetun yksityiselämän kunnioitusta koskevan oikeuden kannalta (tuomio 8.4.2014, Digital Rights Ireland ym., C‑293/12 ja C‑594/12, EU:C:2014:238, 53 kohta).

49      Unionin tuomioistuin on siten suosinut Euroopan unionin sellaista tulkintaa, joka johtaa henkilötietojen korkeatasoiseen suojaan. Se on erityisesti ottanut huomioon sen, että henkilötietojen käsittelyn alalla rekisteröidyn tosiasiallinen ja oikeudellinen tilanne saattaa muuttua, koska pelkkä ajan kuluminen on omiaan tekemään alun perin laillisesta tietojenkäsittelystä tarpeetonta tai jopa laitonta (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 13.5.2014, Google Spain ja Google, C‑131/12, EU:C:2014:317, 92 ja 93 kohta).

50      Tästä seuraa, että asetuksen N:o 45/2001 nojalla henkilö voi milloin tahansa esittää uuden pyynnön saada tutustua henkilötietoihin, joita koskeva tutustumisoikeus on aikaisemmin evätty. Tällainen pyyntö velvoittaa kyseisen toimielimen tutkimaan, onko aikaisempi tutustumisoikeuden epääminen yhä perusteltu.

51      Näin ollen uusi tutkimus, jossa selvitetään, onko aikaisempi henkilötietoihin tutustumista koskevan mahdollisuuden epääminen yhä perusteltu asetuksen N:o 45/2001 13 ja 20 artiklan valossa, johtaa siihen, että annetaan uusi toimi, joka ei ole pelkkä aikaisemman toimen vahvistava toimi, vaan toimi, josta voidaan nostaa kumoamiskanne SEUT 263 artiklan nojalla.

52      Kantaja esitti nyt käsiteltävässä asiassa komissiolle 21.9.2016 pyynnön saada tutustua eri asiakirjoissa oleviin häntä koskeviin henkilötietoihin. Edellä 50 kohdassa todetusta seuraa, että komission oli tutkittava tämä pyyntö. Kuten edellä 42 kohdassa on todettu, on katsottava, että komissio on ratkaissut tämän pyynnön ja evännyt sen riidanalaisella kirjeellä. Tästä syystä, ja ottaen huomioon edellä 51 kohdassa mainitun periaatteen, tämä kirje on kannekelpoinen toimi siitä huolimatta, että kantajan oikeus tutustua kyseisiin tietoihin oli aikaisemmin jo osittain evätty 8.3.2016 tehdyllä päätöksellä. Näin ollen komissio ei voi tehokkaasti vedota siihen, että riidanalainen kirje on pelkkä vahvistava toimi.

53      Toiseksi on niin, että vaikka katsottaisiin, että edellä 45 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa, on muistutettava, että toimen voidaan katsoa olevan pelkästään aikaisemman toimen vahvistava toimi vain, jos siihen ei sisälly mitään aikaisempaan toimeen nähden uutta seikkaa (tuomio 10.12.1980, Grasselli v. komissio, 23/80, EU:C:1980:284, 18 kohta ja tuomio 31.5.2017, DEI v. komissio, C‑228/16 P, EU:C:2017:409, 33 kohta). Lisäksi uudet ja olennaiset tosiseikat voivat olla perusteena sellaisen vaatimuksen esittämiselle, joka koskee lopulliseksi tulleen aiemman päätöksen uudelleentarkastelua (ks. tuomio 7.2.2001, Inpesca v. komissio, T‑186/98, EU:T:2001:42, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Sellaista päätöstä vastaan nostettu kanne, jolla kieltäydytään tarkastelemasta uudestaan lopulliseksi tullutta päätöstä, on otettava tutkittavaksi, jos on olemassa uusia ja olennaisia tosiseikkoja (ks. vastaavasti tuomio 7.2.2001, Inpesca v. komissio, T‑186/98, EU:T:2001:42, 49 kohta). Tosiseikkojen on katsottava olevan ”uusia ja olennaisia”, kun yhtäältä kantaja tai viranomainen ei tiennyt tai voinutkaan tietää kyseisestä tosiseikasta aikaisempaa päätöstä tehdessään ja kun toisaalta kyseinen tosiseikka on omiaan muuttamaan olennaisesti kantajan tilannetta verrattuna tilanteeseen, jonka perusteella lopulliseksi tullut aikaisempi päätös tehtiin (ks. vastaavasti 7.2.2001, Inpesca v. komissio, T‑186/98, EU:T:2001:42, 50 ja 51 kohta).

54      Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja vetoaa erityisesti siihen seikkaan, että hallinnollinen tutkimus oli saatettu päätökseen 31.8.2016, voidakseen osoittaa, että kyseessä ovat uudet ja olennaiset tosiseikat.

55      Komissio väittää, että kantaja tyytyi 21.9.2016 esittämässään pyynnössä kiittämään turvallisuudesta vastaavaa linjaa siitä, että se oli ilmoittanut 14.9.2016 hallinnollisen tutkimuksen päätökseen saattamisesta, ja ettei hän tuossa yhteydessä väittänyt, että mainittu päätökseen saattaminen oli uusi ja olennainen tosiseikka, jolla voitiin oikeuttaa 8.3.2016 tehdyn päätöksen uudelleentarkastelu.

56      Tässä yhteydessä on muistutettava, että asetuksen N:o 45/2001 missään säännöksessä tai erityisesti sen 13 artiklassa, joka koskee tiedonsaantioikeutta ”esteittä”, ei edellytetä, että rekisteröidyn on perusteltava tai oikeutettava pyyntönsä saada tutustua häntä koskeviin henkilötietoihin. Tästä seuraa, että kantaja voi henkilötietoja koskevan tutustumisoikeuden alalla vedota unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen kohteena olevan toimen toteuttamishetkellä olemassa oleviin uusiin ja olennaisiin tosiseikkoihin, joilla voidaan oikeuttaa uudelleentarkastelu, vaikka hän ei olisi maininnut niitä pyynnössään.

57      Näissä olosuhteissa ja koska komissiolla oli jo tiedossaan hallinnollisen tutkimuksen päätökseen saattaminen hetkellä, jona sille toimitettiin 21.9.2016 esitetty pyyntö, kantaja voi tehokkaasti vedota unionin yleisessä tuomioistuimessa hallinnollisen tutkimuksen päätökseen saattamiseen voidakseen osoittaa uuden ja olennaisen tosiseikan olemassaolon.

58      Yhtäältä on todettava, että kyseinen päätökseen saattaminen tapahtui 8.3.2016 tehdyn päätöksen jälkeen, joten se on edellä 53 kohdassa viitatussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla uusi.

59      Toisaalta tämä tapahtuma on myös samassa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla olennainen. On näet muistutettava, että evätessään kantajalta 8.3.2016 tehdyssä päätöksessä oikeuden tutustua tiettyihin häntä koskeviin henkilötietoihin turvallisuudesta vastaava linja vetosi kyseisten eri tietojen osalta yhtäältä asetuksen N:o 45/2001 20 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyyn poikkeukseen, jolla pyritään turvaamaan ”rikosten torjunta, tutkinta, selvittäminen ja syytteeseenpano”, ja toisaalta saman asetuksen 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettyyn poikkeukseen, jonka tarkoituksena on erityisesti ”– – muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojelu”. Turvallisuudesta vastaava linja totesi asetuksen N:o 45/2001 20 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn poikkeuksen osalta, että mikäli kyseiset tiedot luovutettaisiin, sen tutkimusmenetelmät ja ‑keinot paljastuisivat. Se katsoi mainitun asetuksen 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn poikkeuksen osalta, että kyseisten tietojen luovuttaminen vaarantaisi muiden, henkilötietojen käsittelyn kohteena olevien henkilöiden eli hallinnollisen tutkimuksen aikana kuultujen todistajien ja tietolähteiden oikeudet. Näin ollen on selvää, että perusteet, joiden nojalla kantajalta evättiin osittain tutustumisoikeus 8.3.2016 tehdyllä päätöksellä, liittyivät ainakin epäsuorasti kantajaa koskevaan hallinnolliseen tutkimukseen. Näin ollen ei voida sulkea pois sitä, että tämän tutkimuksen päätökseen saattaminen on muuttanut merkittävällä tavalla kantajan tilannetta.

60      Tätä päättelyä ei voida asettaa kyseenalaiseksi komission väitteellä, jonka mukaan tarve yhtäältä olla vaarantamatta turvallisuudesta vastaavan linjan käyttämiä tutkimusmenetelmiä ja ‑keinoja ja toisaalta suojata todistajia ja tietolähteitä jatkui hallinnollisen tutkimuksen päätökseen saattamisen jälkeen. Tällä väitteellä pyritään näet asettamaan kumoamisvaatimusten tutkittavaksi ottaminen täysin riippuvaiseksi kantajan tutustumisoikeuden epäävän uuden päätöksen perusteltavuudesta. Sen katsomiseksi, että hallinnollisen tutkimuksen päätökseen saattaminen oli uusi ja olennainen tosiseikka, jolla voidaan oikeuttaa kantajan tilanteen uudelleentarkastelu, riittää, kun todetaan, että tällä tapahtumalla saattoi olla vaikutusta asetuksen N:o 45/2001 20 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa säädettyjen poikkeusten soveltamiseen, ilman että tällä on vaikutusta mahdollisuuteen evätä kantajalta mainitun uudelleentarkastelun päätteeksi uudelleen tutustumisoikeutta mahdollisesti näiden samojen poikkeusten perusteella.

61      Tästä seuraa, että hallinnollisen tutkimuksen päätökseen saattaminen oli uusi ja olennainen tosiseikka, jolla voidaan oikeuttaa kantajan häntä koskeviin henkilötietoihin tutustumista koskevan oikeuden uudelleentarkastelu.

62      Tämä uudelleentarkastelu oli nyt käsiteltävässä asiassa sitäkin oikeutetumpaa, koska kantaja oli odottanut huomattavan pitkän ajan, ennen kuin hän esitti turvallisuudesta vastaavalle linjalle uuden pyynnön saada tutustua häntä koskeviin henkilötietoihin. Mainittu 21.9.2016 tehty pyyntö esitettiin näet yli kuusi kuukautta sen jälkeen, kun kantajan tutustumisoikeus oli osittain evätty 8.3.2016 tehdyllä päätöksellä.

63      Näissä olosuhteissa komissio ei voi missään tapauksessa perustellusti väittää, että riidanalaisella kirjeellä pelkästään vahvistetaan 8.3.2016 tehty päätös.

–       Kantajan oikeussuojan tarve

64      Komissio katsoo, että koska kantaja on jo saanut oikeuden tutustua kokonaan tai osittain häntä koskeviin henkilötietoihin ja erityisesti kaikkiin A-ryhmään kuuluviin asiakirjoihin sisältyviin tietoihin, ja koska hän tosiasiassa pyytää tutustumisoikeutta asiakirjoihin, hänellä ei ole todellista oikeussuojan tarvetta riitauttaa riidanalainen kirje.

65      Vaikka kantaja ei erityisesti riitauta komission väitteitä, hänen kaikista kirjelmistään käy ilmi, että hän katsoo, että häneltä on riidanalaisella kirjeellä perusteettomasti evätty mahdollisuus tutustua häntä koskeviin henkilötietoihin.

66      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama kumoamiskanne voidaan tutkia vain siltä osin, kuin tällä henkilöllä on intressi saada riidanalainen toimi kumotuksi. Tällainen intressi edellyttää, että riidanalaisen toimen kumoamisella voi itsessään olla oikeusvaikutuksia ja että kanne voi mahdollisesti tuloksellaan tuottaa kantajalle jotakin hyötyä (tuomio 17.9.2009, komissio v. Koninklijke FrieslandCampina, C‑519/07 P, EU:C:2009:556, 63 kohta ja tuomio 17.9.2015, Mory ym. v. komissio, C‑33/14 P, EU:C:2015:609, 55 kohta).

67      Nyt käsiteltävässä asiassa on katsottava, kuten edellä 42 kohdassa on jo todettu, että komissio on evännyt riidanalaisella kirjeellä kantajalta oikeuden tutustua 21.9.2016 esitetyssä pyynnössä mainittuihin kaikkiin henkilötietoihin.

68      On totta, että kantaja on jo voinut tutustua tiettyihin häntä koskeviin henkilötietoihin. Komissio näet luovutti hänelle 8.3.2016 tehtyyn päätökseen liitetyssä taulukossa tiettyjä tietoja, joiden osalta se ei vedonnut mihinkään asetuksen N:o 45/2001 20 artiklassa säädetyistä poikkeuksista ja rajoituksista. Näin on yhtäältä komission yksilöimien, A-ryhmään kuuluviin asiakirjoihin sisältyvien kaikkien henkilötietojen osalta, lukuun ottamatta asiakirjaa nro 56, ja toisaalta komission yksilöimien, B‑, C‑ ja D‑ryhmiin kuuluviin asiakirjoihin sekä asiakirjaan nro 56 sisältyvien joidenkin henkilötietojen osalta.

69      Edellä 46 kohdassa on kuitenkin jo todettu, että rekisteröidyllä on asetuksen N:o 45/2001 yhteydessä jatkuva ja pysyvä oikeus tutustua häntä koskeviin henkilötietoihin. Hän voi tämän oikeuden nojalla muun muassa esittää henkilötietoihin tutustumista koskevan pyynnön, myös silloin, kun hän on jo voinut tutustua kaikkiin tai osaan näistä tiedoista, voidakseen esimerkiksi varmistua siitä, että kaikki toimielimen hallussa olevat henkilötiedot on todella yksilöity ja luovutettu, tai saadakseen tietää, käsitteleekö toimielin yhä näitä tietoja, ja mikäli näin on, onko niitä muutettu vai ei.

70      Lisäksi on niin, että vaikka kantaja ei voikaan häntä koskeviin henkilötietoihin tutustumista koskevan pyynnön avulla saada tutustua nämä tiedot sisältäviin asiakirjoihin, tällä seikalla ei sellaisenaan ole vaikutusta kantajan intressiin saada tutustua näihin tietoihin.

71      Tässä tilanteessa riidanalaisen kirjeen, jolla kantajalta evättiin oikeus tutustua kaikkiin 21.9.2016 esitetyssä pyynnössä mainittuihin häntä koskeviin henkilötietoihin, kumoamisella voi olla oikeusvaikutuksia kantajaan ja se voi tuottaa hänelle jotakin hyötyä.

72      Tästä seuraa, että kumoamisvaatimukset voidaan tutkia ja että komission esittämät oikeudenkäyntiväitteet on hylättävä.

 Kumoamisvaatimusten perusteltavuus

73      Kantaja väittää kumoamisvaatimustensa tueksi, että riidanalainen kirje ei täytä SEUT 296 artiklassa määrättyä perusteluvelvollisuutta koskevia vaatimuksia. Mainitussa kirjeessä näet vain viitataan 8.3.2016 tehtyyn päätökseen, eikä siinä selosteta syitä, joiden vuoksi kantaja ei saanut tutustua häntä koskeviin henkilötietoihin. Mainittua 8.3.2016 tehtyä päätöstä ei ole perusteltu A-ryhmään kuuluviin asiakirjoihin sisältyvien henkilötietojen osalta, joten myös riidanalaista kirjettä rasittaa perustelujen puuttuminen. Riidanalaisessa kirjeessä ei selosteta B‑, C‑ ja D‑ryhmiin kuuluviin asiakirjoihin sisältyvien henkilötietojen osalta, miksi asetuksen N:o 45/2001 20 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa säädettyjen poikkeusten ja rajoitusten, joihin on viitattu 8.3.2016 tehdyssä päätöksessä, soveltaminen oli yhä perusteltua sen jälkeen, kun hallinnollinen tutkimus oli saatettu päätökseen, vaikka turvallisuudesta vastaavalle linjalle oli esitetty uusi pyyntö saada tutustua kyseisiin tietoihin, joista on poistettu osia.

74      Komissio ei hyväksy kantajan väitteitä. Se väittää yhtäältä, että A‑ryhmään kuuluviin asiakirjoihin sisältyvien henkilötietojen osalta, joihin kantaja oli jo saanut tutustua, ei edellytetty erityisiä perusteluja, ja toisaalta, että kantajalle oli 8.3.2016 tehtyyn päätökseen liitetyssä taulukossa annettu riittävällä tavalla tiedoksi syyt sille, miksi tiettyjä häntä koskevia henkilötietoja, jotka sisältyivät B‑, C‑ ja D‑ryhmään kuuluviin asiakirjoihin, ei ollut luovutettu hänelle.

75      On muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklassa edellytettyjen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimenpiteen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, ja siten, että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimenpiteen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille päätös on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, koska sitä, ovatko päätöksen perustelut SEUT 296 artiklan mukaisia, tutkitaan paitsi päätöksen sanamuodon myös asiayhteyden ja kaikkien asiaa koskevien oikeussääntöjen suhteen (tuomio 2.4.1998, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, C‑367/95 P, EU:C:1998:154, 63 kohta ja tuomio 1.7.2008, Chronopost ja La Poste v. UFEX ym., C‑341/06 P ja C‑342/06 P, EU:C:2008:375, 88 kohta).

76      Lisäksi asetuksen N:o 45/2001 20 artiklan 3 kohdasta seuraa, että jos jotain saman asetuksen 20 artiklan 1 kohdassa säädettyä poikkeusta tai rajoitusta sovelletaan rekisteröidyn osalta, viimeksi mainitulle on ilmoitettava pääasialliset syyt tämän poikkeuksen tai rajoituksen soveltamiseen.

77      Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että riidanalaisesta kirjeestä – jonka sanamuoto on toistettu edellä 14 kohdassa – puuttuvat lähes täysin tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat perustelut. Tähän kirjeeseen ei näet sisälly mitään varsinaisia perusteluja. Siinä ei selosteta syitä, joiden vuoksi kantajalle ei voida myöntää oikeutta tutustua 21.9.2016 esitetyssä pyynnössä mainittuihin, häntä koskeviin henkilötietoihin. Tosiasiassa riidanalaisessa kirjeessä vain viitataan 8.3.2016 tehtyyn päätökseen ja Euroopan tietosuojavaltuutetun 25.7.2016 tekemään päätökseen, jossa katsotaan, että kantajan oikeutta tutustua häntä koskeviin henkilötietoihin ei ole loukattu. Mainitussa kirjeessä todetaan vain ilman muita perusteluja ja Euroopan tietosuojavaltuutetun näkemykseen viitaten, että tutustumispyyntö oli käsitelty moitteettomasti.

78      Viittauksen muodossa esitetyt perustelut voidaan kuitenkin hyväksyä tietyissä tapauksissa (ks. vastaavasti tuomio 19.11.1998, parlamentti v. Gaspari, C‑316/97 P, EU:C:1998:558, 27 kohta). Oikeuskäytännössä on erityisesti hyväksytty perustelut, jotka on esitetty viittauksella aikaisempaan päätökseen (ks. vastaavasti tuomio 12.5.2016, Zuffa v. EUIPO (ULTIMATE FIGHTING CHAMPIONSHIP), T‑590/14, ei julkaistu, EU:T:2016:295, 43 kohta ja tuomio 5.2.2018, Edeka-Handelsgesellschaft Hessenring v. komissio, T‑611/15, EU:T:2018:63, 32–38 kohta).

79      Näin ollen on arvioitava, onko riidanalainen kirje riittävästi perusteltu viittauksella 8.3.2016 tehtyyn päätökseen ja Euroopan tietosuojavaltuutetun 25.7.2016 tekemään päätökseen.

80      Tässä yhteydessä on todettava ensinnäkin A-ryhmään kuuluviin asiakirjoihin (lukuun ottamatta asiakirjaa nro 56) sisältyvien henkilötietojen osalta, että taulukkoon, joka on liitetty 8.3.2016 tehtyyn päätökseen ja jossa hyväksyttiin täysin tutustumispyyntö – ainakin komission kyseisissä asiakirjoissa yksilöimien henkilötietojen osalta – ei sisälly mitään tutustumisoikeuden epäämistä koskevia perusteluja. Tästä syystä viittauksella 8.3.2016 tehtyyn päätökseen ei voida perustella sitä, että kantajalta evättiin ensimmäisen kerran riidanalaisessa kirjeessä tutustumisoikeus kaikkiin A-ryhmään kuuluviin asiakirjoihin sisältyviin henkilötietoihin.

81      Toiseksi B‑, C‑ ja D‑ryhmään kuuluviin asiakirjoihin sisältyvien henkilötietojen osalta on muistutettava, että kuten edellä 52 ja 61 kohdassa on todettu, komission oli tutkittava, oliko 8.3.2016 tehdyssä päätöksessä tehty kantajan tutustumisoikeuden epääminen yhä perusteltua. Sen oli tätä tarkoitusta varten muun muassa selvitettävä kaikkien kyseessä olevien henkilötietojen osalta, oliko asetuksen N:o 45/2001 20 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa säädettyjen poikkeusten ja rajoitusten, joihin vedottiin 8.3.2016 tehdyssä päätöksessä, soveltaminen yhä perusteltua, kun otetaan huomioon oikeudellisten seikkojen tai tosiseikkojen mahdollinen muuttuminen. Komission oli erityisesti otettava huomioon se, että hallinnollinen tutkimus oli tällä välin saatettu päätökseen, ja se, että oli kulunut yli kuusi kuukautta.

82      Yhtäältä on todettava, että riidanalaiseen kirjeeseen ei sisälly mitään perusteluja, joissa tarkasteltaisiin uudelleen konkreettisesti ja yksityiskohtaisesti kantajan oikeutta tutustua häntä koskeviin henkilötietoihin. Siihen ei sisälly myöskään perusteluja edellä 81 kohdassa mainittujen seikkojen mahdollisesta vaikutuksesta. Toisaalta pelkkä viittaus 8.3.2016 tehtyyn päätökseen ja Euroopan tietosuojavaltuutetun 25.7.2016 tekemään päätökseen ei voi selvästikään muodostaa asianmukaisia ja riittäviä perusteluja, koska uudelleentarkastelun jälkeen tehty uusi tutustumisoikeuden epääminen ei voi perustua yksinomaan tätä uudelleentarkastelua edeltävissä päätöksissä selostettuihin perusteluihin. Näin ollen viittaus näihin kahteen päätökseen ei täytä perusteluvelvollisuutta siltä osin, kuin kantajalta evättiin riidanalaisessa kirjeessä uudelleen oikeus tutustua B‑, C‑ ja D‑ryhmään kuuluviin asiakirjoihin sisältyviin henkilötietoihin.

83      Tästä seuraa, että perusteluvelvollisuuden loukkaamista koskeva kanneperuste on hyväksyttävä.

84      Näin ollen riidanalainen kirje on kumottava siltä osin, kuin siinä evätään kantajan pyyntö saada tutustua tiettyihin häntä koskeviin henkilötietoihin.

 Kantajan esittämä asian selvittämistoimea koskeva pyyntö

85      Kantaja vaatii, että komissio on velvoitettava esittämään asiakirja nro 57.

86      Kuten kantaja on myöntänyt istunnossa, pyydetty asian selvittämistoimi liittyy kuitenkin vahingonkorvausvaatimuksiin. Koska kantaja on luopunut mainituista vaatimuksista ja siitä tehtiin merkintä pöytäkirjaan (edellä 27 kohta), asiakirjan nro 57 esittäminen ei ole millään tavalla hyödyllistä nyt käsiteltävän asian kannalta.

87      Kantajan esittämää asian selvittämistoimea koskevaa pyyntöä ei näin ollen ole syytä hyväksyä.

 Oikeudenkäyntikulut

88      Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

89      Koska komissio on pääosin hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan esittämien vaatimusten mukaisesti, tarvitsematta ottaa huomioon sitä, että kantaja on luopunut osittain vahingonkorvausvaatimuksistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu yhdeksäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Euroopan komission henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosaston turvallisuudesta vastaavan linjan johtajan 12.10.2016 päivätty kirje kumotaan siltä osin, kuin siinä hylätään RE:n 21.9.2016 esittämä pyyntö saada tutustua tiettyihin häntä koskeviin henkilötietoihin.

2)      Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Gervasoni

Madise

da Silva Passos

Kowalik-Bańczyk

 

      Mac Eochaidh

Julistettiin Luxemburgissa 14 päivänä helmikuuta 2019.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: englanti.


1      Luottamukselliset tiedot poistettu.