Asia T‑643/11

(julkaistu otteina)

Crown Equipment (Suzhou) Co. Ltd

ja

Crown Gabelstapler GmbH & Co. KG

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Polkumyynti – Kiinasta peräisin olevien käsikäyttöisten haarukkatrukkien sekä niiden keskeisten osien tuonti – Uudelleentarkastelu – Asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 2 kohta – Puolustautumisoikeudet – Tosiseikkoja koskeva virhe – Ilmeinen arviointivirhe – Perusteluvelvollisuus

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 12.12.2014

1.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyynnin vastainen menettely – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tulla kuulluksi – Ulottuvuus

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohta; neuvoston asetus N:o 1225/2009)

2.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyynnin vastainen menettely – Oikeus hyvään hallintoon – Ulottuvuus

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohta; neuvoston asetus N:o 1225/2009)

3.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Uudelleentarkastelumenettely – Toimielinten velvollisuus ottaa huomioon kaikki olennaiset ja asianmukaisesti asiakirjoilla osoitetut todisteet – Ulottuvuus

(Neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 11 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta)

1.      Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen on unionin oikeuden perustavanlaatuinen periaate, jonka erottamaton osa on oikeus tulla kuulluksi, jota sovelletaan kaikkiin.

Erityisesti polkumyyntiä koskevien tutkimusmenettelyjen yhteydessä puolustautumisoikeuksien ja kuulluksi tulemista koskevan oikeuden kunnioittamisella on näissä menettelyissä ensiarvoisen tärkeä merkitys. Näiden oikeuksien kunnioittaminen edellyttää muun muassa, että asianomaisille yrityksille on hallinnollisen menettelyn aikana annettava mahdollisuus esittää tehokkaasti kantansa väitettyjen tosiseikkojen ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä ja merkityksellisyydestä ja niistä todisteista, joita komissio käyttää polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon olemassaoloa koskevan väitteensä tukena.

Sitä vastoin näiden oikeuksien kunnioittaminen ei voi tarkoittaa, että unionin toimielinten on yhdyttävä asianomaisten yritysten kantaan. Se, että asianomaiset yritykset esittävät kantansa tehokkaasti, edellyttää nimittäin vain, että kanta on voitu esittää niin ajoissa, että unionin toimielimet pystyvät saamaan sen tietoonsa ja arvioimaan vaaditulla huolellisuudella, mikä on sen merkitys toteutettavan toimen sisällölle.

(ks. 38, 40, 41 ja 43 kohta)

2.      Vaikka komissiota tai neuvostoa ei voida pitää Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettuna ”tuomioistuimena”, kyseisten toimielinten on hallinnollisen menettelyn kuluessa kuitenkin kunnioitettava unionin perusoikeuksia, joihin kuuluu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettu oikeus hyvään hallintoon. Komission ja neuvoston hallinnollista menettelyä, joka koskee polkumyynnillä muista kuin unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumista, säännellään juuri viimeksi mainitulla perusoikeuskirjan artiklalla eikä sen 47 artiklalla.

Tässä yhteydessä oikeus hyvään hallintoon edellyttää huolellisuusvelvollisuutta, joka velvoittaa toimivaltaisen toimielimen tutkimaan huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävän tapauksen kannalta merkitykselliset seikat.

(ks. 45 ja 46 kohta)

3.      Päätökseen tulevien polkumyyntitoimenpiteiden uudelleentarkastelun yhteydessä unionin toimielinten päätelmissä otetaan polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen N:o 1225/2009 11 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan nojalla huomioon kaikki olennaiset ja asianmukaisesti asiakirjoilla osoitetut todisteet, jotka liittyvät kysymykseen siitä, jatkuisivatko polkumyynti ja vahinko kyseisten polkumyyntitoimenpiteiden päättymisen vuoksi tai alkaisivatko ne uudelleen tästä syystä.

Velvollisuus ottaa nämä todisteet huomioon on täytetty muun muassa silloin, kun unionin toimielimet ottavat huomioon kannattavuuden, tuotannon, myyntimäärän, kapasiteetin käyttöasteen, työllisyyden ja tuottavuuden kehityksen unionissa merkityksellisenä ajanjaksona.

(ks. 51 ja 52 kohta)