YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (neljäs jaosto)
29 päivänä syyskuuta 1999 (1)
Kumoamiskanne Euroopan sosiaalirahasto Rahoitustuen määrän
pienentäminen Perusteltu luottamus Oikeusvarmuus Hyvä hallinto
Perustelujen puutteellisuus
Asiassa T-126/97,
Sonasa Sociedade Nacional de Segurança, Lda., Portugalin oikeuden mukaan
perustettu yhtiö, kotipaikka Lissabon, edustajanaan asianajaja Nuno Morais
Sarmento, Lissabon, prosessiosoite Luxemburgissa c/o asianajaja Victor Gillen, 13
rue Aldringen,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet
Maria Teresa Figueira ja Knut Simonson, prosessiosoite Luxemburgissa c/o
oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner,
Kirchberg,
jossa kantaja vaatii komission 16.12.1996 tekemän sellaisen päätöksen K(96) 3451
kumoamista, jolla pienennettiin Euroopan sosiaalirahastosta kantajalle myönnettyä
rahoitustukea,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. M. Moura Ramos sekä tuomarit
V. Tiili ja P. Mengozzi,
kirjaaja: hallintovirkamies A. Mair,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 25.3.1999 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
- 1.
- Euroopan sosiaalirahaston tehtävistä 17 päivänä lokakuuta 1983 tehdyn neuvoston
päätöksen 83/516/ETY (EYVL L 289, s. 38) 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa
määrätään, että Euroopan sosiaalirahasto (jäljempänä ESR) osallistuu ammatillista
koulutusta ja ammatinvalintaa koskevien toimien rahoittamiseen.
- 2.
- Ainoastaan jäsenvaltio tai sen määräämä yksikkö voivat esittää näiden toimien
rahoittamista koskevia hankkeita, jotka komissio hyväksyy hyväksymispäätöksellä.
Päätöksen 83/516/ETY 2 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltion, jonka nimissä
hanke on esitetty, on taattava sen moitteeton toteuttaminen.
- 3.
- Päätöksen 83/516/ETY soveltamisesta 17 päivänä lokakuuta 1983 annetun
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2950/83 (EYVL L 289, s. 1) 5 artiklan 4 kohdassa
säädetään yhtäältä, että tuen loppuosan maksamista koskevaan pyyntöön on
liitettävä yksityiskohtainen selvitys koulutushankkeen sisällöstä, tuloksista sekä
rahoitusnäkökohdista, ja toisaalta, että asianomaisen jäsenvaltion on vahvistettava,
että näissä pyynnöissä olevat tosiseikkoja ja kirjanpitoa koskevat tiedot ovat oikein.
- 4.
- Asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että silloin, kun ESR:n tukea ei ole
käytetty hyväksymispäätöksen ehtojen mukaisesti, komissio voi keskeyttää tuen
maksamisen, pienentää sen määrää tai peruuttaa tuen varattuaan asianomaiselle
jäsenvaltiolle tilaisuuden tulla kuulluksi.
- 5.
- Asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa säädetään, että maksetut summat, joita ei ole
käytetty hyväksymispäätöksessä asetettujen ehtojen mukaisesti, on palautettava.
Kanteen perustana olevat tosiseikat
- 6.
- Departamento para os Assuntos do Fundo Social Europeu (Euroopan
sosiaalirahastoa koskevia asioita käsittelevä osasto, jäljempänä DAFSE) edustaa
Portugalin valtiota ESR:lle kuuluvissa asioissa. Se on yhtäältä ESR:n rahoittamista
toimenpiteistä vastaavien komission yksiköiden ja toisaalta ESR:sta tukea hakevien
julkisten ja yksityisten laitosten ainoa portugalilainen neuvottelukumppani.
- 7.
- Kantaja Sonasa Sociedade Nacional de Segurança, Lda (jäljempänä Sonasa) esitti
DAFSElle hakemuksen ESR:n rahoitustuen saamiseksi ammatillista koulutusta
koskevalle hankkeelle, joka oli määrä toteuttaa tilivuoden 1989 aikana (jäljempänä
tukihakemus).
- 8.
- DAFSE esitti tämän jälkeen kyseisen hakemuksen komissiolle kantajan lukuun
Portugalin valtion nimissä.
- 9.
- Hanke, jolle tukea oli haettu, hyväksyttiin komission 22.3.1989 tekemällä
päätöksellä K(89) 0570 (jäljempänä hyväksymispäätös), jolla kantajalle myönnettiin
35 083 325 Portugalin escudoa (PTE) 249:n alle 25-vuotiaan henkilön kouluttamista
varten.
- 10.
- Portugalin hallitus sitoutui puolestaan rahoittamaan kantajan hanketta
28 704 538 PTE:lla Orçamento da Segurança Social/Instituto de Gestão Financeira
da Segurança Socialin (sosiaaliturvamäärärahat/sosiaaliturvan rahoittamista hoitava
viranomainen, jäljempänä OSS/IGFSS) välityksellä.
- 11.
- Koulutushankkeen toteuttamisaikana kantaja sai 8.5. ja 5.7.1989 ESR:n ja
OSS/IGFSS:n myöntämästä tuesta ennakkoa.
- 12.
- DAFSE totesi heinäkuussa 1989 toteuttamansa tarkastuksen perusteella, että
koulutusohjelman kesto oli lyhentynyt ja alun perin ennakoitu osanottajamäärä oli
alentunut, minkä takia se katsoi, että tukea oli pienennettävä. Se kuitenkin muutti
kantansa ja suositteli 6.3.1990 päivätyssä, komissiolle osoitetussa kirjeessään, että
alkuperäinen hyväksymispäätös pysytettäisiin.
- 13.
- Toteutettuaan koulutushankkeen kantaja esitti DAFSE:lle sitä koskevan
kustannuslaskelman, jonka mukaan kokonaiskustannukset olivat alun perin arvioitua
pienemmät, ja pyynnön tuen loppuosan maksamisesta. Molemmat toimitettiin
komissiolle 27.10.1990.
- 14.
- Kun DAFSE tutki pyyntöä loppuosan maksamiseksi ensimmäistä kertaa, se epäili,
että hakemuksessa mainitut tiedot eivät olleet sääntöjenmukaisia. Kuitenkin se
maksoi 27.6.1991 jälleen osasuorituksen täsmentäen, että edellytyksenä on, että
komissio katsoo hanketta koskevan kustannuslaskelman olevan sääntöjenmukainen.
- 15.
- DAFSE ilmoitti komissiolle 20.8.1991, että tutkittuaan asiakirja-aineiston uudelleen
se hyväksyi Sonasan esittämän kustannuslaskelman.
- 16.
- Kun komissio oli saanut tämän DAFSEn ilmoituksen, se pyysi sitä tutkimaan
tarkemmin kantajaa koskevan asiakirja-aineiston.
- 17.
- DAFSE ilmoitti 12.10.1992 kantajalle, että se oli antanut riippumattoman yrityksen
tehtäväksi suorittaa kantajan ammatillista koulutusta koskevan hankkeen
rahoituksen ja kirjanpidon tarkastuksen.
- 18.
- Yritys, jonka tehtäväksi tarkastus oli annettu, totesi lokakuussa 1993 antamassaan
selvityksessä, että Sonasan ammatillista koulutusta koskevaa hanketta varten
myönnetyn tuen määrää on pienennettävä, koska joitakin menoista ei voida
hyväksyä. Tässä selvityksessä todettiin muun muassa, että harjoittelijoilla oli ollut
ainoastaan yksi viikko käytännön harjoittelua ja että heidät oli otettu töihin ikään
kuin he olisivat olleet yrityksen tavanomaisia työntekijöitä.
- 19.
- Sonasa ja DAFSE vaihtoivat useaan otteeseen näkemyksiään rahoituksen ja
kirjanpidon tarkastusta koskevasta selvityksestä, minkä jälkeen DAFSE teki
Portugalin hallintolainkäyttölain 100 §:ssä säädettyjen menettelyjen mukaisesti
1.2.1996 päätöksen siitä, että se ehdottaa komissiolle rahoitustuen määrän
pienentämistä.
- 20.
- DAFSE vaati 20.3.1996 päivätyllä kirjeellään kantajaa maksamaan takaisin osan
sille koulutushanketta varten myönnetyistä ennakoista täsmentäen, ettei tällä
palauttamisvaatimuksella ole yhteyttä päätökseen, jonka komissio tekee ja joka
koskee ESR:n myöntämän tuen lopullista määrää.
- 21.
- Portugalin valtio toimitti komissiolle rahoituksen ja kirjanpidon tarkastuksen
tulokset 5.9.1996.
- 22.
- Komissio teki asetuksen N:o 2950/83 6 artiklan 1 kohdan nojalla 16.12.1996
päätöksen K(96) 3451 (jäljempänä riidanalainen päätös), joka annettiin kantajalle
tiedoksi 19.2.1997 ja jolla komissio pienensi ESR:n alun perin Sonasan ammatillista
koulutusta koskevaa hanketta varten myöntämän tuen määrää.
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
- 23.
- Tässä tilanteessa kantaja nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 22.4.1997
toimittamallaan kannekirjelmällä nyt käsiteltävänä olevan kanteen riidanalaisen
päätöksen kumoamiseksi.
- 24.
- Esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin (neljäs jaosto) päätti aloittaa suullisen käsittelyn ja esittää kirjallisia
kysymyksiä komissiolle, joka vastasi niihin 3.3.1999.
- 25.
- Asianosaisten lausumat kuultiin 25.3.1999 pidetyssä julkisessa istunnossa.
- 26.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa riidanalaisen päätöksen;
velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 27.
- Vastaaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen perusteettomana;
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Pääasia
- 28.
- Kantaja vetoaa kolmeen kumoamisperusteeseen, jotka koskevat ensinnäkin
oikeusvarmuuden, luottamuksensuojan ja hyvän hallintotavan periaatteiden
loukkaamista, toiseksi saavutettujen oikeuksien koskemattomuutta koskevan
periaatteen loukkaamista ja kolmanneksi riidanalaisen päätöksen perustelujen
puutteellisuutta.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee oikeusvarmuuden periaatteen,
luottamuksensuojan periaatteen ja hyvän hallintotavan periaatteen loukkaamista
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 29.
- Kantaja väittää seuraavaa:
a) DAFSE ja komissio ovat koulutusohjelman hyväksyttyään useasti
muuttaneet mieltään sen toteuttamiseksi myönnettävän rahoitustuen määrän
osalta. Ne päätyivät pienentämään tätä määrää sillä perusteella, että
teoriaopetukseen kuuluva niin sanottu teoriaharjoittelu olikin käytännöllistä,
millä oli rikottu sääntöä, jonka mukaan käytännön harjoittelua ei voi olla
enempää kuin teoriaopetusta.
b) Kantaja väittää erityisesti, että DAFSE oli oikaissut ohjelman etenemisestä
ensin antamaansa kielteistä arviota ja tunnustanut virallisesti tehneensä
arvioinnissa aineellisen virheen mutta oli myöhemmin, kun ohjelma oli jo
saatettu päätökseen ja DAFSE oli ilmoittanut komissiolle tuen loppuosan
maksamista koskevassa pyynnössä olleita kulurakennetta ja
rahoitustaulukkoa koskevan hyväksymisensä ja jopa maksanut kansallisen
viranomaisen toimivaltaan kuuluvan osan rahoitustuesta, toistanut tämän
kritiikkinsä ja uudestaan pienentänyt alun perin luvattua tuen määrää
vaatimalla, että osa maksetusta tuesta palautetaan.
c) Komissio ei reagoinut DAFSElta saamiinsa kirjeisiin, mikä saattoi tarkoittaa
ainoastaan sitä, että se oli yhtynyt DAFSEn päätelmiin ja vahvisti ne.
d) Koska DAFSE oli maksanut tuen loppuosan hyväksyttyään sen maksamista
koskevassa pyynnössä olleen rahoituslaskelman, kantajalle oli syntynyt
perusteltu luottamus siihen, että hänen oikeutensa tukeen tunnustetaan.
e) Komissio teki riidanalaisen päätöksen vahvistamalla DAFSEn rahoitustuen
määrän pienentämistä koskevan lopullisen kannan tutkimatta missään
vaiheessa, olivatko kansallisen elimen väitteet tai rahoitusta ja kirjanpitoa
koskevaan selvitykseen sisältyvät väitteet perusteltuja, minkä lisäksi
komissiolta kului aikaa seitsemän vuotta tuen loppuosan maksamistakoskevan pyynnön vastaanottamisesta lukien.
- 30.
- Näissä kohdissa mainittujen seikkojen perusteella kantaja väittää, että komissio on
törkeällä tavalla loukannut oikeusvarmuuden, luottamuksensuojan ja hyvän
hallintotavan yleisiä periaatteita.
- 31.
- Vastaaja vastaa seuraavalla tavalla:
a) Riidanalainen päätös ei perustu pelkästään niin sanotun teoriaharjoittelun
luokitteluun vaan myös siihen, että kantajan koulutushankkeeseen osallistui
vain 137 harjoittelijaa alun perin ilmoitettujen 249:n sijasta, sekä siihen, että
hyväksytyn hakemuksen täytäntöönpanolle asetettuja muita ehtoja ei ollut
noudatettu.
b) Se, että DAFSE oli maksanut toistaiseksi sekä kansallisen tuen että ESR:n
tuen loppuosan, ei osoita, että ESR olisi katsonut, että maksettu määrä
pitäisi tosiasiallisesti maksaa. Asiassa sovellettavassa Portugalin
lainsäädännössä todetaan erittäin selvästi, että tämä maksu suoritetaan sillä
varauksella, mitä komission myöhemmin toteuttamasta kirjanpidon
tarkastuksesta ilmenee sen tehdessä päätöksen tuen loppuosan
hyväksymisestä.
c) Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komissio tekee päätökset, jotka
koskevat tuen loppuosan maksamista koskevia pyyntöjä, eivät kansalliset
viranomaiset.
d) ESR:ään sovellettavan yhteisön lainsäädännön mukaan komissiolla ei ole
velvollisuutta toteuttaa tilannetta koskevaa riippumatonta tutkimusta, ja se
voi perustaa lopullisen päätöksensä jäsenvaltion asianmukaisesti
perusteltuihin päätelmiin.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 32.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että on tarkoituksenmukaista tutkia
peräkkäin jokainen kantajan esittämistä kolmesta kanneperusteen osasta.
Luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen
- 33.
- Kaikilla taloudellisilla toimijoilla, joille toimielimen toiminnan vuoksi on syntynyt
perusteltuja odotuksia, on oikeus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen (asia
T-81/95, Interhotel v. komissio, tuomio 14.7.1997, Kok. 1997, s. II-1268, 45 kohta).
- 34.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on kuitenkin niin, ettei yritys voi vedota
luottamuksensuojan periaatteeseen, jos se on selvästi rikkonut voimassa olevaa
oikeutta (yhdistetyt asiat T-551/93, T-231/94, T-232/94, T-233/94 ja T-234/94,
Industrias Pesqueras Campos ym. v. komissio, tuomio 24.4.1996, Kok. 1996,
s. II-247, 76 kohta).
- 35.
- Aluksi on todettava, että riidanalainen päätös on tehty asetuksen N:o 2950/83
6 artiklan 1 kohdan nojalla, jossa säädetään, että silloin, kun ESR:n tukea ei ole
käytetty hyväksymispäätöksen ehtojen mukaisesti, komissio voi keskeyttää tuen
maksamisen, pienentää sen määrää tai peruuttaa tuen varattuaan asianomaiselle
jäsenvaltiolle tilaisuuden tulla kuulluksi.
- 36.
- Tästä säännöksestä ilmenee selvästi, että ESR:n tuen myöntämisen edellytyksenä
on, että tuen saaja noudattaa komission hyväksymispäätöksessä toimenpiteelle
asettamia ehtoja. Jos näitä ehtoja ei noudateta, tuen saaja ei siis voi perustellusti
odottaa, että sille maksetaan koko hyväksymispäätöksessä myönnetty määrä.
- 37.
- Asetuksen N:o 2950/83 perusteella komissiolla siis oli oikeus tarkastaa, oliko ESR:n
tuki käytetty siinä hyväksymispäätöksessä asetettujen ehtojen mukaisesti, jolla
kantajalle myönnettiin 35 083 325 PTE:n suuruinen rahoitustuki 249 henkilön
koulutushanketta varten. Käsitellessään tuen loppuosan maksamista koskevaa
pyyntöä komission oli kyseistä jäsenvaltiota kuultuaan arvioitava, oliko näitä edellä
tarkoitettuja ehtoja mahdollisesti rikottu siten, että tuen määrää voitiin tällä
perusteella pienentää asetuksen N:o 2950/83 6 artiklan mukaisesti (asia T-73/95,
Oliveira v. komissio, tuomio 19.3.1997, Kok. 1997, s. II-384, 30 ja 31 kohta).
- 38.
- On selvää, että Sonasan koulutushankkeeseen osallistuvien harjoittelijoiden määrä
pieneni huomattavasti (249 henkilöstä 137:ään) ja että hankkeen kestoa lyhennettiin
selvästi. Komissio on lisäksi voinut rahoituksen ja kirjanpidon tarkastusta koskevan
selvityksen perusteella todeta, että harjoittelijoilla oli ainoastaan yhden viikon
pituinen käytännön harjoittelu ja että heidät oli otettu töihin ikään kuin he olisivat
yrityksen tavanomaisia työntekijöitä.
- 39.
- Tästä seuraa, että kantaja ei selvästikään ole noudattanut ESR:n tuen saamiseksi
asetettuja ehtoja. Tämän takia se ei voi vedota luottamuksensuojan periaatteeseen
riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksen tueksi.
- 40.
- Kantaja ei voi perustellusti väittää myöskään, että sille olisi syntynyt perusteltu
luottamus siihen, että alun perin myönnetty tuki maksetaan kokonaisuudessaan, sillä
perusteella, että DAFSE oli maksanut koko tuen tai osan siitä hyväksyttyään tuen
loppuosan maksamista koskevassa pyynnössä esitetyn rahoituslaskelman.
- 41.
- On nimittäin muistettava, että komissio antaa ratkaisut tuen loppuosan maksamista
koskevien pyyntöjen osalta ja että ainoastaan sillä on toimivalta pienentää ESR:n
rahoitustukea asetuksen N:o 2950/83 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti (asia T-85/94
(122), komissio v. Branco, tuomio 13.12.1995, Kok. 1995, s. II-2993, 23 kohta).
- 42.
- Vaikka DAFSElla on samalla tavalla kuin muillakin ESR:n toimenpiteiden
rahoituksen osalta toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla mahdollisuus ehdottaa
asetuksen N:o 2950/83 5 artiklan 4 momentin mukaisesti komissiolle tuen
loppuosan maksamista koskevassa pyynnössä ESR:n myöntämän taloudellisen tuen
hyväksymistä tai pienentämistä, ainoastaan komissiolla on toimivalta tehdä tästä
päätös. Lisäksi jokaista toimivaltaisten kansallisten viranomaisten suorittamaa
maksua on pidettävä väliaikaisena, sillä komissio tekee asiassa lopullisen päätöksen.
- 43.
- Asiakirja-aineistosta ilmenee myös, että DAFSE oli jatkuvasti ilmoittanut kantajalle
suoritettujen maksujen olevan väliaikaisia ja riippuvan tästä päätöksestä.
- 44.
- Tästä seuraa, että ilmoituksia, jotka DAFSE toimitti kantajalle ja komissiolle ja
jotka koskivat ESR:n myöntämän tuen hyväksymistä tai mahdollista pienentämistä,
on pidettävä pelkkinä kansallisen viranomaisen ehdotuksina, joita se on tehnyt
valvoessaan koulutusta koskevien toimenpiteiden moitteetonta toteuttamista, mihin
sillä on velvollisuus päätöksen 83/516 2 artiklan 2 kohdan mukaan.
- 45.
- Tästä seuraa, ettei kantaja voi tässä asiassa vedota luottamuksensuojan
periaatteeseen riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksen tueksi.
- 46.
- Tämä kanneperusteen osa ei siis ole perusteltu.
Oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen
- 47.
- Kantaja ei voi myöskään vedota oikeusvarmuuden periaatteeseen riidanalaisen
päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksen tueksi. Ei nimittäin voida katsoa, että
tässä asiassa olisi loukattu tätä periaatetta, joka edellyttää, että oikeussäännöt ovat
selviä ja täsmällisiä ja jonka tarkoituksena on taata niiden tilanteiden ja
oikeudellisten suhteiden ennakoitavuus, joihin yhteisön oikeutta sovelletaan (asia
C-63/93, Duff ym., tuomio 15.2.1996, Kok. 1996, s. I-569, 20 kohta), koska
sovellettavassa lainsäädännössä nimenomaisesti säädetään mahdollisuudesta periä
rahoitustuki takaisin siinä tapauksessa, että tuen myöntämisen yhteydessä asetettuja
ehtoja ei ole noudatettu (em. asia Interhotel v. komissio, tuomion 61 kohta).
- 48.
- Tämä kanneperusteen osa ei siis ole perusteltu.
Hyvän hallintotavan periaatteen loukkaaminen
- 49.
- On todettava, että komissio on toiminut vaadittavaa huolellisuutta noudattaen.
- 50.
- Ensinnäkin se teki riidanalaisen päätöksen 16.12.1996 saatuaan 5.9.1996 rahoitusta
ja kirjanpitoa koskevan selvityksen.
- 51.
- Toiseksi riidanalainen päätös ei perustu pelkästään tähän selvitykseen eikä
myöskään niin sanotun teoriaharjoittelun sisällön arviointiin. Riidanalaisen
päätöksen perusteluista päinvastoin ilmenee selvästi, että komissio perusti
päätöksensä kaikkiin DAFSEn sille toimittamiin asiakirjoihin.
- 52.
- Kolmanneksi ESR:n rahoitustuen myöntäminen perustuu komission ja
jäsenvaltioiden kiinteään yhteistyöhön, mistä seuraa, että jäsenvaltio on velvollinen
myötävaikuttamaan siihen, että komissio voi valvoa, ovatko toteutetut tai
toteutettavat hankkeet asiassa sovellettavien direktiivien mukaiset (asia T-85/94,
Branco v. komissio, tuomio 12.1.1995, Kok. 1995, s. II-47, 35 kohta ja asia 310/81,
EISS v. komissio, tuomio 15.3.1984, Kok. 1984, s. 1341, 14 kohta). Lisäksi on
muistettava, että päätöksen 83/516/ETY 2 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltion,
jonka nimissä hanke on esitetty, on taattava sen moitteeton toteuttaminen. Tästä
seuraa, että kantaja ei voi moittia komissiota siitä, että se on perustanut
päätelmänsä kyseessä olevan jäsenvaltion keräämiin tietoihin.
- 53.
- Huolimatta siitä, että tuen loppuosan maksamista koskevan pyynnön
vastaanottamisen ja riidanalaisen päätöksen tekopäivän välillä on kulunut pitkä
aika, komissio on nyt käsiteltävänä olevassa asiassa perustellusti odottanut tuloksia
DAFSEn pyytämästä rahoituksen ja kirjanpidon tarkastusta koskevasta selvityksestä,
jonka pyytäminen oli sinänsä perusteltua joidenkin asiakirja-aineistosta ilmenevien
sääntöjenvastaisuuksien takia (ks. 38 kohta). Sitä, että komissio odotti tämän
tarkastuksen tuloksia, ei voida pitää hyvän hallintotavan periaatteen loukkaamisena.
- 54.
- Se seikka, että komissiolla oli tiedossaan DAFSEn erilaiset kannanotot, ei
mitenkään tarkoita, että se olisi vastuussa kansallisen viranomaisen toiminnasta.
Vaikka komissio olisi tosin voinut vaatia kansallista viranomaista toimimaan
ripeämmin, se oli silti velvollinen tekemään päätöksensä kaikkien niiden seikkojen
perusteella, joilla saattoi olla merkitystä lopputuloksen kannalta (em. asia Oliveira
v. komissio, tuomion 32 kohta). Tässä tilanteessa komissiota ei voida moittia siitä,
että se odotti kansallisen viranomaisen suorittaman selvityksen päätöstä ennen kuin
se teki päätöksensä.
- 55.
- Kolmas kanneperusteen osa ei siis ole perusteltu.
- 56.
- Tästä seuraa, että koko ensimmäinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
Toinen kanneperuste, joka koskee saavutettujen oikeuksien koskemattomuuden
periaatteen loukkaamista
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 57.
- Kantaja väittää, että tosiseikoista ilmenee riidattomalla tavalla komission
loukanneen suoraan kantajan saavutettuja oikeuksia. Hyväksymispäätöksessä sille
nimittäin annettiin subjektiivisia oikeuksia, joiden perusteella se saa vaatia tuen
maksamista kokonaisuudessaan.
- 58.
- Vastaajan mukaan sellaisen tuen saaja, jota koskevan hakemuksen komissio on
hyväksynyt, ei tällä perusteella saa mitään lopullista oikeutta koko tuen saamiseen,
jos tuen saaja ei noudata hyväksymispäätöksessä asetettuja ehtoja. Tästä seuraa,
ettei kantaja voinut perustellusti odottaa, että kaikki alkuperäisen tukihakemuksen
perusteella huomioon otetut kulut hyväksyttäisiin lopullisesti.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 59.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuen saaja, jonka esittämän hakemuksen
komissio on hyväksynyt, ei tällä hyväksymisellä saavuta minkäänlaista lopullista
oikeutta saada koko tuen määrää, jos se ei noudata tuen saamiseksi asetettuja
ehtoja (em. asia Interhotel v. komissio, tuomion 62 kohta).
- 60.
- Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo edellä 38 ja 39 kohdassa
todennut, nyt käsiteltävässä asiassa kantaja ei ole noudattanut koulutushankkeelle
asetettuja ehtoja.
- 61.
- Tästä seuraa, että myös toinen kanneperuste, joka koskee saavutettujen oikeuksien
koskemattomuutta koskevan periaatteen loukkaamista, on hylättävä.
Kolmas kanneperuste, joka koskee perustelujen puutteellisuutta
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 62.
- Kantaja moittii komissiota siitä, että se otti päätöstä tehdessään huomioon
ainoastaan DAFSEn päätelmät, jotka taas perustuivat yksinomaan rahoituksen ja
kirjanpidon tarkastuksesta tehtyyn selvitykseen, joka nojautui olettamuksiin. Tästä
seuraa kantajan mukaan, että komissio ei ole perustellut päätöstään täsmällisellä
tavalla, minkä lisäksi se ei ole perustellut sitä kokonaisuudessaan vaan on
turvautunut vastaavia puutteellisuuksia sisältäviin asiakirjoihin.
- 63.
- Vastaaja puolestaan väittää, että sen päätöksen on katsottava olevan
asianmukaisesti perusteltu, jos siinä viitataan riittävän selvästi jäsenvaltion
ehdotukseen pienentää alun perin myönnetyn tuen määrää, kun komissio
pelkästään vahvistaa tällaisen ehdotuksen, kuten nyt käsiteltävänä olevassa
tilanteessa on asia.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 64.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan velvollisuudella perustella yksittäinen päätös
tavoitellaan sitä, että yhteisöjen tuomioistuimet voivat valvoa päätöksen laillisuutta,
ja sitä, että sille, jota asia koskee, annetaan riittävästi tietoja sen selville saamiseksi,
onko päätös asianmukainen tai onko siinä sellainen virhe, jonka johdosta päätöksen
pätevyys voidaan riitauttaa. Tämän velvollisuuden ulottuvuus riippuu kyseessä
olevan toimenpiteen luonteesta ja siitä asiayhteydestä, jossa se on toteutettu (em.
asia Branco v. komissio, tuomion 32 kohta).
- 65.
- ESR:n myöntämän tuen pienentämistä koskevan päätöksen perustelujen osalta
yhteisöjen tuomioistuimet ovat jo todenneet, että tämänkaltaisen päätöksen tuen
saajalle mahdollisesti aiheuttamien vakavien seurausten vuoksi päätöksessä on
selvästi osoitettava perustelut, jotka oikeuttavat alun perin myönnetyn tuen määrän
pienentämisen (asia T-450/93, Lisrestal v. komissio, tuomio 6.12.1994, Kok. 1994,
s. II-1177, 52 kohta).
- 66.
- On siis tutkittava, täyttääkö tässä asiassa riidanalainen päätös EY:n
perustamissopimuksen 190 artiklassa (josta on tullut EY 253 artikla), sellaisena kuin
yhteisöjen tuomioistuimet ovat sitä tulkinneet, määrätyt edellytykset.
- 67.
- On jo todettu, että sekä sovellettavasta lainsäädännöstä että oikeuskäytännöstä
ilmenee, että ESR:n rahoitustuen myöntäminen perustuu komission ja
jäsenvaltioiden kiinteään yhteistyöhön.
- 68.
- Tämän vuoksi tutkittavana olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa komissio ainoastaan
ja pelkästään vahvistaa jäsenvaltion ehdotuksen pienentää alun perin myönnetyn
tuen määrää, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että
komission päätöstä on pidettävä perustamissopimuksen 190 artiklassa tarkoitetulla
tavalla asianmukaisesti perusteltuna, jos tuen pienentämiseen oikeuttavat perusteet
ilmenevät selvästi päätöksestä itsestään, tai silloin, kun näin ei ole, jos siinä
viitataan riittävän selvästi asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen
toimeen, jossa viranomainen selvästi selostaa pienentämisen perusteet (em. asia
Branco v. komissio, tuomion 36 kohta).
- 69.
- Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa riidanalaisessa päätöksessä on mainittu
täsmällisesti perusteet, joiden takia komissio on pienentänyt alun perin myönnetyn
rahoitustuen määrän, sekä DAFSEn asiakirjat, joihin komissio on vedonnut.
- 70.
- Tästä seuraa, että myös kolmas kanneperuste, joka koskee perustelujen
puutteellisuutta, on hylättävä perusteettomana.
- 71.
- Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
- 72.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt
asian ja vastapuoli on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on
velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(neljäs jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Kanne hylätään.
2) Kantaja velvoitetaan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.
Moura RamosTiili
Mengozzi
|
Julistettiin Luxemburgissa 29 päivänä syyskuuta 1999.
H. Jung
R. M. Moura Ramos
kirjaaja
jaoston puheenjohtaja