Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
LAILA MEDINA
7 päivänä maaliskuuta 2024 (1)
Yhdistetyt asiat C‑771/22 ja C‑45/23
Bundesarbeitskammer
vastaan
HDI Global SE
(Ennakkoratkaisupyyntö – Bezirksgericht für Handelssachen Wien (Wienin kaupallisten asioiden piirioikeus, Itävalta))
sekä
A,
B,
C ja
D
vastaan
MS Amlin Insurance SE
(Ennakkoratkaisupyyntö – Nederlandstalige Ondernemingsrechtbank Brussel (Brysselin hollanninkielinen kauppatuomioistuin, Belgia))
Ennakkoratkaisupyyntö – Kuluttajansuoja – Matkapaketit ja yhdistetyt matkajärjestelyt – Direktiivi (EU) 2015/2302 – Väistämättömät ja poikkeukselliset olosuhteet – Covid-19-pandemia – Matkanjärjestäjän maksukyvyttömyys – 17 artiklan 1 kohta – Matkapakettisopimuksen peruuttaminen ennen maksukyvyttömyyttä – Vakuus matkustajien suorittamien tai matkustajien puolesta suoritettujen kaikkien maksujen palauttamiseksi – Maksukyvyttömyyssuojan laajuus
I Johdanto
1. Matkustus- ja matkailuala oli yksi niistä aloista, joihin covid-19-pandemia vaikutti eniten, ja vaikutus koko matkustusalaan oli ennennäkemätön.(2) Pandemian puhkeaminen johti pakettilomien massiivisiin peruutuksiin, eikä uusia varauksia tehty. Tämä aiheutti vakavia maksuvalmiusongelmia matkapakettien järjestäjille, jotka saivat paljon maksujen palauttamista koskevia vaatimuksia. Tässä yhteydessä nyt käsiteltävässä asiassa nousee esiin kysymys matkustajien suojan laajuudesta direktiivin (EU) 2015/2302(3) 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa matkanjärjestäjien maksukyvyttömyystilanteessa.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
Euroopan unionin oikeus
2. Direktiivin 2015/2302 johdanto-osan 39 ja 40 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(39) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että matkapaketin ostavat matkustajat saavat täyden suojan matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden varalta. Jäsenvaltioiden, joihin matkanjärjestäjät ovat sijoittautuneet, olisi varmistettava, että ne asettavat vakuuden matkustajien itsensä tai heidän puolestaan suoritettujen kaikkien maksujen palauttamiseksi ja, jos matkapakettiin sisältyy matkustajien kuljetus, matkustajien paluukuljetuksen takaamiseksi matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden varalta. Olisi kuitenkin oltava mahdollista tarjota matkustajille matkapaketin jatkamista. Vaikka jäsenvaltioille jätetään harkintavalta maksukyvyttömyyssuojan järjestämistavan suhteen, niiden olisi kuitenkin varmistettava, että suoja on tehokas. Tehokkuus tarkoittaa, että suojan olisi oltava käytettävissä heti, kun matkapalveluja ei matkanjärjestäjän maksuvalmiusongelmien vuoksi suoriteta, niitä ei tulla suorittamaan tai ne tullaan suorittamaan vain osittain tai jos palveluntarjoajat vaativat matkustajia maksamaan niistä. Jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia, että matkanjärjestäjät antavat matkustajille todistuksen, joka osoittaa, että näillä on välitön oikeus maksukyvyttömyyssuojan tarjoajaa kohtaan.
(40) Jotta maksukyvyttömyyssuoja olisi tehokas, sen olisi katettava ennakoitavissa olevat maksujen määrät, joihin matkanjärjestäjän maksukyvyttömyys vaikuttaa, ja tarvittaessa ennakoitavissa olevat paluukuljetusten kustannukset. Tämä tarkoittaa, että suojan olisi oltava riittävä kattamaan kaikki ennakoitavissa olevat maksut, jotka matkustajat ovat suorittaneet tai jotka on suoritettu matkustajien puolesta matkapaketeista huippusesonkina, ottaen huomioon tällaisten maksujen saamisen ja loman tai matkan päättymisen välinen aika, sekä tarvittaessa ennakoitavissa olevat paluukuljetusten kustannukset. – – Tehokkaassa maksukyvyttömyyssuojassa ei kuitenkaan olisi tarpeen ottaa huomioon erittäin vähäisiä riskejä, joita ovat esimerkiksi useiden suurimpien matkanjärjestäjien samanaikainen maksukyvyttömyys, jos tämä vaikuttaisi suhteettomasti suojan kustannuksiin ja heikentäisi näin sen tehokkuutta. Tällaisissa tapauksissa maksujen palautuksia koskeva takuu voi olla rajoitettu.”
3. Direktiivin 2015/2302 12 artiklassa, jonka otsikko on ”Matkapakettisopimuksen purkaminen ja peruuttamisoikeus ennen matkapaketin alkamista”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että matkustaja voi purkaa matkapakettisopimuksen koska tahansa ennen matkapaketin alkamista. Jos matkustaja purkaa matkapakettisopimuksen tämän kohdan nojalla, matkustajaa voidaan vaatia maksamaan asianmukainen ja perusteltu peruutusmaksu matkanjärjestäjälle. – –
2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, matkustajalla on oikeus purkaa matkapakettisopimus ennen matkapaketin alkamista peruutusmaksua maksamatta, jos matkakohteessa tai sen välittömässä läheisyydessä vallitsevat väistämättömät ja poikkeukselliset olosuhteet, jotka vaikuttavat merkittävästi matkapaketin toteuttamiseen tai jotka vaikuttavat merkittävästi matkustajien kuljetukseen matkakohteeseen. Tämän kohdan nojalla tapahtuvassa matkapakettisopimuksen purkamisessa matkustajalla on oikeus siihen, että hänelle palautetaan kaikki matkapaketista suoritetut maksut, mutta hänellä ei ole oikeutta lisäkorvaukseen.
3. Matkanjärjestäjä voi purkaa matkapakettisopimuksen ja palauttaa matkustajalle kaikki matkapaketista suoritetut maksut, mutta sillä ei ole velvollisuutta maksaa lisäkorvausta, jos
– –
b) väistämättömät ja poikkeukselliset olosuhteet estävät matkanjärjestäjää toteuttamasta sopimusta, ja matkanjärjestäjä ilmoittaa matkustajalle sopimuksen purkamisesta ilman aiheetonta viivytystä ennen matkapaketin alkamista.
4. Matkanjärjestäjän on suoritettava kaikki 2 ja 3 kohdan nojalla vaadittavat palautukset tai, 1 kohdan osalta, palautettava maksut, jotka matkustaja on suorittanut tai jotka on matkustajan puolesta suoritettu matkapaketista, vähennettynä asianmukaisella peruutusmaksulla. Tällaiset palautukset tai korvaukset on suoritettava matkustajalle ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa viimeistään 14 päivän kuluttua matkapakettisopimuksen purkamisesta.
– –”
4. Direktiivin 2015/2302 17 artiklassa, jonka otsikko on ”Maksukyvyttömyyssuojan tehokkuus ja laajuus”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneet matkanjärjestäjät asettavat vakuuden matkustajien suorittamien tai matkustajan puolesta suoritettujen kaikkien maksujen palauttamiseksi, siltä osin kuin asiaankuuluvia palveluja ei suoriteta matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi. Jos matkapakettisopimukseen sisältyy matkustajien kuljetus, matkanjärjestäjien on asetettava vakuus myös matkustajien paluukuljetuksen osalta. Matkapaketin jatkamista voidaan tarjota.
– –
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun vakuuden on oltava tosiasiallinen, ja sen on katettava kohtuudella ennakoitavissa olevat kustannukset. Sen on katettava matkustajien matkapaketeista suorittamien tai matkustajien puolesta suoritettujen maksujen määrät, ottaen huomioon etumaksujen ja loppumaksujen ja matkapakettien päättymisen välisen ajan pituus, sekä arvioidut paluukuljetusten kustannukset matkanjärjestäjän maksukyvyttömyystilanteessa.
– –
5. Kunkin suorittamattoman matkapalvelun osalta maksujen palautukset on suoritettava ilman aiheetonta viivytystä matkustajan pyynnön jälkeen.”
Kansalliset oikeussäännöt
Itävallan oikeus
5. Matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelystä annetun digitalisaatiosta ja liiketoimintamahdollisuuksista vastaavan liittovaltion ministerin asetuksen (Verordnung der Bundesministerin für Digitalisierung und Wirtschaftsstandort über Pauschalreisen und verbundene Reiseleistungenin) 3 §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Matkapalvelujen tarjoamiseen oikeutettujen on varmistettava, että matkustajalle palautetaan
1. jo maksetut maksut (etu- ja loppumaksut), mikäli matkapalvelujen tarjoamiseen oikeutetun maksukyvyttömyyden seurauksena matkapalveluja ei suoriteta kokonaan tai osittain tai palveluntarjoaja vaatii matkustajaa maksamaan nämä palvelut;
– –”
Belgian oikeus
6. Matkapakettien, yhdistettyjen matkajärjestelyjen ja matkapalvelujen myynnistä 21.11.2017 annetun Belgian lain (Loi relative à la vente de voyages à forfait, de prestations de voyage liées et de services de voyage, Moniteur belge nro 2017014061, 1.12.2017, s. 106673; jäljempänä matkapakettilaki) 54 §:n ensimmäisessä virkkeessä säädetään seuraavaa:
”Belgiaan sijoittautuneet matkanjärjestäjät ja matkanvälittäjät asettavat vakuuden matkustajien suorittamien tai matkustajan puolesta suoritettujen kaikkien maksujen palauttamiseksi, siltä osin kuin asiaankuuluvia palveluja ei suoriteta matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi.”
7. Maksukyvyttömyyssuojasta matkapakettien, yhdistettyjen matkajärjestelyjen ja matkapalvelujen myynnissä 29.5.2018 annetussa kuninkaan päätöksessä (Arrêté Royal relatif à la protection contre l’insolvabilité lors de la vente de voyages à forfait, de prestations de voyage liées et de services de voyage, Moniteur belge nro 2018012508, 11.6.2018, s. 48438; jäljempänä kuninkaan päätös) määritellään tapa, jolla matkapakettilain 54 §:ssä säädetty vakuus on annettava.
8. Kuninkaan päätöksen 12 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Matkanjärjestäjän maksukyvyttömyystilanteen varalta vakuutussopimuksessa määrätään seuraavien turvaamisesta:
1 matkapaketin jatkaminen, jos se on mahdollista;
2 elinkeinonharjoittajan kanssa tehdyn sopimuksen yhteydessä suoritettujen kaikkien maksujen palauttaminen;
3 sellaisten maksujen palauttaminen, jotka on suoritettu matkapakettipalveluista, joita ei voida suorittaa elinkeinonharjoittajan maksukyvyttömyyden vuoksi;
4 matkustajien paluukuljetus, kun elinkeinonaharjoittajan kanssa tehdyn sopimuksen täyttäminen on jo alkanut – –”
9. Kuninkaan päätöksen 13 §:n ensimmäisessä virkkeessä säädetään seuraavaa:
”Palautus koskee kaikkia maksuja, jotka korvauksensaaja on suorittanut matkanjärjestäjälle matkapakettisopimuksen perusteella, jos sopimusta ei täytetä matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi, tai kaikkia maksuja, jotka on maksettu maksupalveluista, jotka jäävät suorittamatta matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi.”
III. Pääasiat ja ennakkoratkaisupyynnöt
Asia C‑771/22
10. Itävaltalainen kuluttaja teki 3.3.2020 matkanjärjestäjä Flamenco Sprachreisen GmbH:n (jäljempänä Flamenco) kanssa matkapakettisopimuksen matkasta Espanjaan. Matkan oli tarkoitus toteutua 3.5.2020–2.6.2020. Kuluttaja maksoi matkan kokonaishinnan 9.3.2020.
11. Kuluttaja peruutti matkapakettisopimuksen 16.3.2020 covid-19-epidemiaan liittyvien väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi. Pääasiassa ei ole kiistetty oikeutta peruuttaa sopimus.
12. Flamencon omaisuuden osalta aloitettiin 20.5.2020 konkurssimenettely Landesgericht Linzissä (osavaltion tuomioistuin, Linz, Itävalta). Flamencon liiketoiminta lopetettiin. Yrityksen varojen lopullisen jaon jälkeen konkurssi päätettiin 9.6.2022 annetulla lainvoimaisella päätöksellä.
13. Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjä ilmoitti 8.6.2020 virallisesti matkapakettisopimuksen peruuttamisesta.
14. Kuluttaja siirsi Flamencoa vastaan esittämänsä vaatimuksen pakettimatkasta maksamiensa summien palauttamisesta Bundesarbeitskammerille (liittovaltion työkamari, Itävalta), joka on pääasian kantaja.
15. Kantaja nosti kanteen Flamencon vakuutuksenantaja HDI Global SE:tä vastaan. HDI Global väitti, ettei se ollut velvollinen maksamaan korvausta kuluttajalle, koska maksukyvyttömyys ei ollut syynä matkapalvelujen suorittamatta jättämiseen. Kantaja väitti, että direktiivin 2015/2301 17 artiklan 1 kohdassa ei edellytetä tällaisen syy-yhteyden olemassaoloa.
16. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ja kansallisesta täytäntöönpanosäännöksestä ilmenee, että maksukyvyttömyyden ja matkapalvelujen suorittamatta jättämisen välillä on oltava syy-yhteys. Tämä tarkoittaisi sitä, että maksukyvyttömyyssuoja ei kata palautusvaatimuksia silloin, kun matkapakettisopimus peruutetaan ennen kuin matkanjärjestäjästä tulee maksukyvytön. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa kuitenkin, että direktiivin 2015/2302 johdanto-osan 39 perustelukappale ei tue tätä, koska siinä velvoitetaan jäsenvaltiot asettamaan vakuus ”matkustajien itsensä tai heidän puolestaan suoritettujen kaikkien maksujen” palauttamiseksi. Tulkintaa, jonka mukaan 17 artiklan 1 kohta koskee kaikkien maksujen palauttamista, tukee SEUT 114 artiklan 3 kohdan ja SEUT 169 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 38 artiklan mukainen kuluttajansuojan korkea tason saavuttamista koskeva tavoite.
17. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii myös sitä, onko direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdan tulkinnan kannalta merkitystä sillä, että matkanjärjestäjästä tuli maksukyvytön, kun matka oli tarkoitus toteuttaa, tai sillä, että sopimuksen peruuttamisen ja välillisesti maksukyvyttömyyden syy on sama poikkeuksellinen olosuhde eli covid-19-pandemia.
18. Bezirksgericht für Handelsachen Wien (Wienin kaupallisten asioiden piirioikeus, Itävalta) katsoi, että sen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisu riippuu direktiivin 2015/2302 tulkinnasta, ja päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko [direktiivin 2015/2302] 17 artiklaa tulkittava siten, että maksut, jotka matkustaja on suorittanut matkanjärjestäjälle ennen matkan alkamista, on suojattu vain, jos matka ei maksukyvyttömyyden vuoksi toteudu, vai onko myös sellaiset maksut suojattu, jotka suoritettiin matkanjärjestäjälle ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista, jos matkustaja ennen maksukyvyttömyyttä peruuttaa matkan mainitun direktiivin 12 artiklassa tarkoitettujen poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella?
2) Onko [direktiivin 2015/2302] 17 artiklaa tulkittava siten, että maksut, jotka matkustaja on suorittanut matkanjärjestäjälle ennen matkan alkamista, on suojattu, jos matkustaja peruuttaa matkan vielä ennen maksukyvyttömyyden ilmenemistä mainitun direktiivin 12 artiklassa tarkoitettujen poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella, mutta matkanjärjestäjä tulee maksukyvyttömäksi varatun matkan aikana?
3) Onko [direktiivin 2015/2302] 17 artiklaa tulkittava siten, että maksut, jotka matkustaja on suorittanut matkanjärjestäjälle ennen matkan alkamista, on suojattu, jos matkustaja peruuttaa matkan vielä ennen maksukyvyttömyyden ilmenemistä mainitun direktiivin 12 artiklassa tarkoitettujen poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella ja matkanjärjestäjä on tullut maksukyvyttömäksi näiden poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi?”
19. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet pääasian asianosaiset, Kreikan hallitus ja Euroopan komissio. Nämä osapuolet esittivät suulliset lausumansa 7.12.2023 pidetyssä istunnossa.
Asia C‑45/23
20. Kantajat ovat kuluttajia, kun taas vastaaja MS Amlin Insurance SE on matkanjärjestäjä Exclusive Destinations NV:n maksukyvyttömyyssuojaa koskevan vakuutuksen vakuutuksenantaja.
21. Ensimmäinen kantaja teki 13.11.2019 matkanvälittäjän välityksellä Exclusive Destinationsin kanssa matkapakettisopimuksen. Matkapaketin suunniteltu ajankohta oli maaliskuu 2020.
22. Matkan ajankohtaa siirrettiin marraskuulle 2020 covid-19-pandemian vuoksi, ja sen hintaa nostettiin. Alkuperäinen hinta oli jo maksettu matkanjärjestäjälle.
23. Lokakuussa 2020 matkanvälittäjä ilmoitti kuluttajien pyynnöstä matkanjärjestäjälle kuluttajien päätöksestä peruuttaa sopimus ja vaatia palauttamaan kaikki matkapaketista suoritetut maksut. Matkanjärjestäjä vahvisti ryhtyvänsä tätä varten tarvittaviin toimenpiteisiin.
24. Ondernemingsrechtbank Gent (Gentin kauppatuomioistuin, Belgia) totesi 8.12.2020 antamallaan tuomiolla matkanjärjestäjän maksukyvyttömäksi.
25. Matkanvälittäjä palautti 9.12.2020 kuluttajille sen osan matkapaketin hinnasta, jota ei ollut vielä tilitetty matkanjärjestäjälle.
26. MS Amlin Insurance velvoitettiin 22.1.2021 palauttamaan kaikki matkasta suoritetut maksut. Vastaaja kieltäytyi palauttamasta maksuja, koska sopimuksen peruuttaminen ei johtunut matkanjärjestäjä Exclusive Destinationsin maksukyvyttömyydestä.
27. Kuluttajat vaativat matkapaketista suorittamiensa maksujen palauttamista ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa. Kanteensa tueksi he väittivät, että MS Amlin Insurancen ja Exclusive Destinationsin välisen vakuutussopimuksen yleiset ehdot kattavat selvästi vakuutetulle matkanjärjestäjälle sopimuksen tekemisen yhteydessä tai sen jälkeen suoritettujen maksujen palauttamisen matkustajalle (matkustajille).
28. MS Amlin Insurance kiistää, että vakuutussopimus kattaa kantajien tilanteen, sillä perusteella, että vakuutusturva koskee vain niiden maksujen palauttamista, jotka liittyvät matkaan, joka ei toteutunut matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi.
29. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vakuus koskee vain tilanteita, joissa asiaankuuluvia palveluja ei suoriteta matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi. Sen mukaan direktiivissä 2015/2302 ei säädetä pakollisesta vakuudesta sellaisen tilanteen varalta, jossa palveluja ei suoriteta muusta syystä kuin matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi, kuten siitä syystä, että matkustaja peruuttaa matkapakettisopimuksen väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi direktiivin 2015/2302 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
30. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että matkapakettilain, jolla direktiivi 2015/2302 on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, 54 §:n sanamuoto vastaa olennaisilta osin direktiivin 17 §:n 1 momentin sanamuotoa, eikä siinä säädetä laajemmasta suojasta.
31. Kun otetaan huomioon direktiivin 2015/2302 sanamuoto ja sen kansallinen täytäntöönpano, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että kuluttajien pääasiassa esittämä vaatimus ei kuulu vakuutusturvan piiriin ja että se olisi yleensä hylättävä.
32. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kuitenkin, onko tällainen lopputulos yhteensopiva kuluttajansuojan korkean tason saavuttamista koskevan tavoitteen kanssa ja voiko se johtaa epäyhdenvertaiseen kohteluun.
33. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa erityisesti ensinnäkin, että unionin tuomioistuin on direktiivin 90/314/ETY(4) nojalla katsonut, että kuluttajan suorittamien maksujen palauttamista koskevan vakuuden tarkoituksena on suojata kuluttajaa matkanjärjestäjän maksukyvyttömyydestä tai konkurssista aiheutuvilta taloudellisilta riskeiltä.(5)
34. Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että maksukyvyttömyystilanteessa on lähinnä kaksi matkustajaryhmää, joilla on matkasta suoritettuun maksuun liittyvä taloudellinen riski. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat matkustajat, joiden matka ei voi toteutua matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi. Näille matkustajille aiheutuu taloudellista vahinkoa, koska he menettävät matkasta suoritetun maksun. Toiseen ryhmään kuuluvat matkustajat, joilla on oikeus siihen, että heille palautetaan kaikki matkasta suoritetut maksut, koska matkapakettisopimus peruutetaan väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella. Näille matkustajille aiheutuu taloudellista vahinkoa myös silloin, kun matkanjärjestäjästä tulee maksukyvytön matkapakettisopimuksen peruuttamisen jälkeen mutta ennen kuin matkasta suoritetut maksut on palautettu heille.
35. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että molemmilla matkustajaryhmillä on sama taloudellinen riski. Se myöntää, että näiden kahden matkustajaryhmän tilanteet ovat muilta osin erilaiset. Esimerkiksi matkanjärjestäjän maksukyvyttömyys tekee matkapakettisopimuksen täyttämisen lopullisesti mahdottomaksi, kun taas väistämättömät ja poikkeukselliset olosuhteet ovat yleensä tilapäisiä. Lisäksi ensimmäiseen ryhmään kuuluvilla matkustajilla on matkapakettisopimus, kun matkanjärjestäjästä tulee maksukyvytön, kun taas toiseen ryhmään kuuluvat matkustajat ovat peruuttaneet sopimuksensa ennen matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyttä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kuitenkin, missä määrin nämä seikat voivat oikeuttaa erilaisen kohtelun.
36. Nederlandstalige Ondernemingsrechtbank Brussel (Brysselin hollanninkielinen kauppatuomioistuin, Belgia) katsoo, että sen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisu riippuu direktiivin 2015/2302 tulkinnasta, joten se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko [direktiivin 2015/2302] 17 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että siinä säädetty pakollinen vakuus koskee matkustajien suorittamien tai matkustajan puolesta suoritettujen kaikkien maksujen palauttamista myös, jos matkustaja peruuttaa matkapakettisopimuksen saman direktiivin 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella ja matkanjärjestäjä asetetaan konkurssiin sen jälkeen, kun matkapakettisopimus on peruutettu tällä perusteella, mutta ennen kuin maksut on tosiasiallisesti palautettu matkustajalle, ja matkustajalle aiheutuu tästä syystä taloudellista menetystä, ja hän myös kantaa siten taloudellisen riskin siinä tapauksessa, että matkanjärjestäjä asetetaan konkurssiin?”
37. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet pääasian asianosaiset, Belgian, Tanskan ja Kreikan hallitukset, Euroopan unionin neuvosto, Euroopan parlamentti ja komissio. Tanskan hallitusta lukuun ottamatta nämä osapuolet esittivät suulliset lausumansa 7.12.2023 pidetyssä istunnossa.
38. Unionin tuomioistuimen 24.10.2023 tekemällä päätöksellä asiat C‑771/22 ja C‑45/23 yhdistettiin kirjallista ja suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten.
IV Oikeudellinen arviointi
Asiassa C‑771/22 esitetty ensimmäinen kysymys ja asiassa C‑45/23 esitetty ainoa kysymys
39. Ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet pyrkivät kysymyksillään, jotka on syytä käsitellä yhdessä, selvittämään lähinnä direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdassa säädetyn matkustajien suorittamien kaikkien maksujen palauttamiseksi annetun maksukyvyttömyyssuojan laajuutta.
40. Tarkemmin sanottuna ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet tiedustelevat asiassa C‑771/22 esitetyllä ensimmäisellä kysymyksellä ja asiassa C‑45/23 esitetyllä ainoalla kysymyksellä lähinnä sitä, kattaako maksujen palauttamista koskeva vakuus matkustajan suorittamat tai matkustajien puolesta suoritetut maksut ainoastaan silloin, kun matka tai loma ei toteutunut matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi, vai myös niiden matkustajien suorittamat tai niiden matkustajien puolesta suoritetut maksut, jotka ovat peruuttaneet sopimuksen direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi ennen matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyttä.
41. Aluksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on, ja tarvittaessa sen syntyhistoria.(6)
42. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että unionin oikeuden säännöksen tulkinta ei saa johtaa siihen, että säännöksen selvältä ja täsmälliseltä sanamuodolta viedään kokonaan sen tehokas vaikutus. Näin ollen on niin, että jos unionin oikeuden säännöksen merkitys ilmenee yksiselitteisesti sen sanamuodosta, unionin tuomioistuin ei voi poiketa tästä tulkinnasta.(7)
43. Lopuksi siltä osin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii asiassa C‑45/23 direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdan pätevyyttä, on muistutettava, että yleisen tulkintaperiaatteen mukaan unionin tointa on tulkittava niin pitkälle kuin mahdollista tavalla, joka ei aseta sen pätevyyttä kyseenalaiseksi, ja kaiken primaarioikeuden sekä erityisesti perusoikeuskirjan määräysten mukaisesti. Niinpä tilanteessa, jossa unionin johdettua oikeutta voidaan tulkita eri tavoin, etusija on annettava tulkinnalle, jonka ansiosta säännös on primaarioikeuden mukainen, eikä tulkinnalle, jonka johdosta säännöksen todetaan olevan ristiriidassa sen kanssa.(8)
44. Aluksi on näin ollen tutkittava, voidaanko 17 artiklan 1 kohdan sanamuotoa tulkita eri tavoin.
(a) Voidaanko direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdan sanamuotoa tulkita eri tavoin?
45. Direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdassa säädetään, että matkanjärjestäjät asettavat vakuuden matkustajien suorittamien tai matkustajan puolesta suoritettujen kaikkien maksujen palauttamiseksi, ”siltä osin kuin asiaankuuluvia palveluja ei suoriteta matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi”.
46. Molemmissa asioissa ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet katsovat, että 17 artiklan 1 kohdan sanamuoto edellyttää syy-yhteyttä maksukyvyttömyyden ja palvelujen suorittamatta jättämisen välillä, jolloin palautusvaatimusten hyväksyminen edellyttää maksukyvyttömyydestä johtuvaa palvelujen suorittamatta jättämistä. Tämän syy-yhteyden tai tämän edellytyksen vaikutuksena näyttäisi olevan, että vakuuden ulkopuolelle jäävät (riidattomat) jäljellä olevat palautusvaatimukset, jotka syntyivät sopimuksen peruuttamisen vuoksi ennen matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyttä.
47. Osapuolet ovat kirjallisissa huomautuksissaan eri mieltä siitä, suljetaanko 17 artiklan 1 kohdassa pois täyttämättä olevat vaatimukset vai voidaanko sitä tulkita eri tavoin. HDI Global, MS Amlin Insurance, Belgian ja Tanskan hallitukset sekä komissio katsovat, että 17 artiklan 1 kohdan sanamuoto edellyttää selvää syy-yhteyttä maksukyvyttömyyden ja sopimuksen täyttämättä jättämisen (tai sopimusrikkomuksen) välillä. Bundesarbeitskammer, A ja Kreikan hallitus ovat päinvastaista mieltä. Euroopan parlamentti totesi, että on mahdollista tulkita 17 artiklan 1 kohtaa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen valossa siten, että se kattaa kaikkien matkustajien vaatimukset, jolloin pätevyyttä koskeva kysymys ei ylipäätään tule esiin. Neuvosto ei ottanut kantaa tähän näkökohtaan.
48. Tältä osin on todettava, että ilmaisua ”siltä osin kuin asiaankuuluvia palveluja ei suoriteta matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi” ja erityisesti ilmaisua ”vuoksi” voitaisiin ensi näkemältä tulkita siten, että maksujen palautuksia koskeva vakuus edellyttää syy-yhteyttä palvelujen suorittamatta jättämisen ja maksukyvyttömyyden välillä. Myös tämän säännöksen ranskankielistä versiota(9) sekä muita kieliversioita(10) voitaisiin tulkita samalla tavalla, koska niissä kaikissa korostetaan, että sopimuksen täyttämättä jättämisen on oltava välitön seuraus maksukyvyttömyydestä.
49. Tämän säännöksen tulkintaa koskeva kysymys voitaisiin ratkaista, jos hyväksyttäisiin Bundesarbeitskammerin argumentti, jota myös Kreikan hallitus tuki istunnossa ja joka koskee käsitteen ”asiaankuuluvat palvelut” merkitystä. Bundesarbeitskammerin ja Kreikan hallituksen huomautusten mukaan asiaankuuluvien palvelujen käsite on ymmärrettävä laajasti siten, että se käsittää kaikki matkanjärjestäjän matkasopimukseen liittyvät velvoitteet, mukaan lukien maksujen palautus.
50. En ole vakuuttunut siitä, että palvelujen käsite olisi ymmärrettävä siten, että se kattaa palautusvaatimuksen. Ensinnäkin palautus on oikeudelliselta luonteeltaan vaatimus, joka matkustajalla on matkanjärjestäjää kohtaan. Matkustajan maksun palautusta koskevaa vaatimusta ei voida luokitella ”palveluksi”, joka on suoritettava.
51. Asiayhteydestä, johon direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohta kuuluu, käy selvästi ilmi, että ”asiaankuuluvilla palveluilla” tarkoitetaan ”matkapalveluja”. Direktiivin 3 artiklan 1 alakohdan mukaan matkapalveluilla tarkoitetaan matkustajien kuljetusta, majoitusta, autojen vuokraamista ja muuta matkailupalvelua, joka ei ole olennainen osa matkapalvelua. Direktiivin 17 artiklan 5 kohdassa todetaan, että kunkin suorittamattoman ”matkapalvelun” osalta maksujen palautukset on suoritettava ilman aiheetonta viivytystä. Johdanto-osan 39 perustelukappaleessa viitataan myös siihen, että ”matkapalveluja ei – – suoriteta”. Direktiivin 19 artiklan 1 kohdassa, jossa säädetään yhdistettyjä matkapalveluja koskevasta maksukyvyttömyyssuojasta, viitataan siihen, että ”matkapalvelua” ei suoriteta. Yleisemmin direktiivin 13 artiklan 1 kohdassa, jossa säännellään vastuuta matkapaketin toteuttamisesta, viitataan matkapakettisopimukseen sisältyvien ”matkapalvelujen” toteuttamiseen. Tästä seuraa, että direktiivin 2015/2302 asiayhteydessä palvelujen käsitettä on tulkittava matkapalvelut kattavan matkapakettisopimuksen yhteydessä.
52. Vaikka lakisääteistä palautusvaatimusta ei voida ymmärtää ”asiaankuuluvaksi palveluksi”, on kuitenkin todettava, että sillä on olennainen yhteys matkasopimuksen täyttämiseen. Tämä voisi viitata siihen, että palautusvaatimuksen vakuutusturvaa koskevat seuraukset eivät voi olla erilaisia sen mukaan, perustuuko kyseessä oleva vaatimus matkasopimuksen peruuttamiseen vai matkapalvelujen suorittamatta jättämiseen.
53. Lisäksi on todettava, että direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohta voitaisiin ymmärtää, kuten Bundesarbeitskammer lähinnä totesi, siten, että jo osittain suoritetuista matkapalveluista suoritettuja maksuja ei palauteta maksukyvyttömyystilanteessa.
54. Kyseisen direktiivin 17 artiklan 1 kohta voitaisiin myös ymmärtää siten, että siinä säädetään vakuutusturvasta kaikissa tilanteissa, joissa matkustajat suorittivat maksut saamatta matkanjärjestäjältä palveluja matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi.
55. Jos 17 artiklan 1 kohta ymmärretään viimeksi mainitulla tavalla, sillä parannetaan maksukyvyttömyyssuojan tehokkuutta siten, että se kattaa kaikki tilanteet, joissa matkapalveluja ei suoriteta matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi, mutta tarkoitus ei kuitenkaan ole sulkea pois (riidattomia) jäljellä olevia palautusvaatimuksia.
56. Direktiivin johdanto-osan 39 perustelukappale vahvistaa tätä 17 artiklan 1 kohdan viimeksi mainittua tulkintaa. Kyseisen perustelukappaleen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että matkapaketin ostavat matkustajat saavat ”täyden suojan” matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden varalta ja että asetetaan vakuus matkustajien itsensä tai heidän puolestaan suoritettujen ”kaikkien maksujen” palauttamiseksi. Kyseisessä perustelukappaleessa todetaan myös, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että suoja on ”tehokas”.
57. On myös tärkeää todeta, että ilmaisut, joita direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdassa käytetään, muistuttavat ilmaisuja, joita on käytetty unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä sen edeltäjän eli direktiivin 90/314 7 artiklan tulkinnassa. Tuomiossa Verein für Konsumenteninformation(11) oli kyse erityisesti siitä, oliko viimeksi mainittua säännöstä tulkittava siten, että se kattaa tilanteen, jossa hotellinpitäjä pakottaa matkustajan maksamaan majoituspalvelut väittäen, että se ei saa maksua matkanjärjestäjältä, joka on maksukyvytön. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että direktiivin 90/314 7 artikla kattoi tällaisen tilanteen, kun otetaan huomioon sen tavoite eli kuluttajien suojaaminen matkanjärjestäjän maksukyvyttömyydestä aiheutuvilta riskeiltä. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että matkustajan matkanjärjestäjälle maksamat maksut on palautettava, koska ”matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi matkustaja ei ole saanut sovittuja palveluita matkanjärjestäjältä”.(12) Tästä oikeuskäytännöstä seuraa, että direktiivin 90/314 7 artiklan soveltamisalaan kuuluvat tilanteet oli ymmärrettävä laajasti.
58. Direktiivin 2105/2302 17 artiklan 1 kohdassa nyt käytetyn ilmaisun ”matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi” voitaisiin ymmärtää kuvastavan tuomiota Verein fur Konsumenteninformation. Sen sijaan, että 17 artiklan 1 kohdan sanamuoto ymmärrettäisiin siten, että jäljellä olevat palautusvaatimukset jätettäisiin maksukyvyttömyysvakuuden ulkopuolelle, se voitaisiin ymmärtää siten, että se kattaa kaikki matkanjärjestäjän maksukyvyttömyydestä johtuvat riskitilanteet.
59. Unionin tuomioistuimelle kirjallisia huomautuksia esittäneet hallitukset esittivät eriäviä näkemyksiä 17 artiklan 1 kohdan sanamuodon merkityksestä. Belgian hallitus katsoi, että tämä säännös ei kata jäljellä olevia palautusvaatimuksia, mutta Kreikan hallitus(13) oli päinvastaista mieltä. Tanskan hallitus väitti, että unionin oikeutta ei ole yhdenmukaistettu tältä osin ja että jäsenvaltioilla olisi edelleen oltava toimivalta säätää korkeammasta suojan tasosta (mikä on tilanne Tanskassa).(14) Tällaiset kansallisten hallitusten eriävät näkemykset osoittavat ainakin sen, että 17 artiklan1 kohdan sanamuodolla ei voida katsoa suljettavan yksiselitteisesti pois täyttämättä olevat palautusvaatimukset.(15)
60. Syy-yhteyttä koskevasta sanamuodosta riippumatta direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohta sisältää toisen ilmaisun, jota voidaan tulkita eri tavoin. Kyseisessä säännöksessä viitataan ”matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyteen”. Direktiivin johdanto-osan 39 perustelukappaleessa viitataan kuitenkin laajemmin ”maksuvalmiusongelmiin”. Kuten Bundesarbeitskammer korosti, on nimittäin niin, että jos käsite ”matkanjärjestäjän maksukyvyttömyys” olisi ymmärrettävä suppeasti maksukyvyttömyysmenettelyn muodolliseksi aloittamiseksi, tämä merkitsisi sitä, että vakuus ei kattaisi palautusvaatimuksia, jotka koskevat suorittamatta jääneitä palveluja ja jotka syntyivät vähän ennen maksukyvyttömyyden alkamisajankohtaa maksuvalmiusongelmien vuoksi.
61. Edellä esitetyn perusteella katson, että 17 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ei käy täysin selvästi ilmi, että matkustajien ennen maksukyvyttömyyttä syntyneet palautusvaatimukset eivät kuulu kyseisen säännöksen suojan piiriin.(16)
(b) Direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdan syntyhistoria: oliko lainsäätäjän tarkoitus heikentää kuluttajansuojaa
62. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeussäännön syntyhistoriasta voi myös ilmetä sen tulkinnan kannalta merkityksellisiä seikkoja.(17)
63. Komissio esitti kirjallisissa huomautuksissaan ja suullisissa lausumissaan direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdan syntyhistoriaan liittyviä argumentteja, joista sen mukaan voidaan päätellä, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena oli jättää vakuuden ulkopuolelle sellaiset palautusvaatimukset, jotka syntyvät ennen kuin matkanjärjestäjästä tulee maksukyvytön. Jotta komission kantaa voitaisiin tarkastella asianmukaisesti, on hyödyllistä käydä lyhyesti läpi 17 artiklan 1 kohdan syntyhistoria sen edeltäjästä alkaen.
64. Direktiivin 90/314 7 artiklan mukaan matkanjärjestäjän oli asetettava ”maksukyvyttömyyden varalta riittävä vakuus suoritettujen maksujen palauttamisen ja kuluttajan paluukuljetuksen turvaamiseksi”. Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuomiosta Dillenkofer(18) lähtien tämän säännöksen ”tarkoituksena on kuluttajien kaikkien tässä säännöksessä mainittujen oikeuksien suojaaminen ja siis kuluttajien suojaaminen kaikkien tässä artiklassa määriteltyjen riskien varalta, jotka johtuvat matkanjärjestäjän maksukyvyttömyydestä”.(19) Nämä riskit liittyvät ”kuluttajan ja matkapaketin järjestäjän väliseen sopimukseen” ja ne ”johtuvat siitä, että matka maksetaan etukäteen”.(20)
65. Komissio totesi, että direktiivin 90/314 kumoamista koskevan ehdotuksen(21) yleisenä tavoitteena oli saavuttaa SEUT 169 artiklassa vahvistettu kuluttajansuojan korkea taso. Maksukyvyttömyyssuojan osalta komissio selitti, että ehdotuksen tarkoituksena oli säilyttää sama suojan taso. Komission ehdotuksen johdanto-osan 34 perustelukappale ja 15 artikla perustuivat siis nykyiseen suojan tasoon.(22)
66. Komissio selitti kuitenkin, että lainsäädäntömenettelyn aikana maksukyvyttömyyssuojan laajuuden osalta tapahtui suunnan muutos.
67. Tältä osin komissio viittaa neuvoston perusteluihin, sen lainsäädäntöehdotuksen ensimmäisen käsittelyn kantaan.(23) Neuvosto totesi asiakirjan 15 kohdassa, että (maksukyvyttömyyssuojaa koskevan direktiivin) tekstissä esitetään, että ”maksukyvyttömyyssuojan olisi tarjottava riittävä kattavuus kaikissa todennäköisissä olosuhteissa ja kuvastettava elinkeinonharjoittajan toiminnan edustaman taloudellisen riskin tasoa, mutta tämän vastuun ei pitäisi olla rajaton”. Samassa kohdassa todetaan, että ”maksukyvyttömyyssuojajärjestelmän vastuun olisi katettava ainoastaan sellaiset olosuhteet, jotka kuvastavat tavanomaista riskin arviointia” ja että ”tehokkaassa maksukyvyttömyyssuojassa ei pitäisi kuitenkaan olla tarpeen ottaa huomioon erittäin etäisiä riskejä”.
68. Komission mukaan direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdan sanamuoto, sellaisena kuin lainsäätäjä sen lopulta hyväksyi, ”poikkeaa huomattavasti” direktiivin 90/314 7 artiklan sanamuodosta ja komission ehdotuksen 15 artiklasta.
69. Edellä esitettyjen seikkojen perusteella komissio katsoo, että kyseisen direktiivin 17 artiklan 1 kohdassa edellytetään syy-yhteyttä maksukyvyttömyyden ja matkapalvelujen suorittamatta jättämisen välillä, mikä sulkee pois jäljellä olevat palautusvaatimukset.
70. Suositus (EU) 2020/648(24) perustuu komission 17 artiklan 1 kohdan soveltamisalan suppeaan tulkintaan. Suosituksen johdanto-osassa todetaan, että ”jos matkanjärjestäjästä – – tulee maksukyvytön, monet matkailijat – – eivät välttämättä saa minkäänlaista takaisinmaksua, koska heidän vaatimuksiaan matkanjärjestäjältä – – ei ole turvattu”.(25) Matkailijoiden suojelemiseksi tältä riskiltä komissio suositteli, että matkakupongit olisi katettava suojalla maksukyvyttömyyttä vastaan.(26)
71. Komissio esitys direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdan syntyhistoriasta herättää epäilyjä sen merkityksestä. Pelkästään tämän esityksen perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, että lainsäätäjällä olisi ollut selkeä aikomus poiketa aikaisemmasta suojan tasosta ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ja sulkea pois matkailijoiden palautusvaatimukset, jotka olivat olemassa ennen maksukyvyttömyyttä.
72. Komissiosta poiketen parlamentti väittää, että direktiivin 2015/2302 sanamuodolla pyritään turvaamaan ”jatkuvuus” direktiivin 90/314 7 artiklan ja direktiivin 2015/2302 17 artiklan välillä. Viimeksi mainitun säännöksen tavoitteena on edelleen varmistaa matkailijoiden suojelun korkea ja yhtenäinen taso ”laajentamalla ja vahvistamalla” tätä suojaa.
73. Parlamentti muistuttaa erityisesti, että direktiivin 90/314 7 artiklaa koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kyseistä säännöstä on tulkittu siten, että se merkitsee ”velvollisuutta saavuttaa tietty tulos eli antaa matkapaketin ostajille oikeus vakuuteen, joka kattaa suoritettujen maksujen palauttamisen ja heidän paluukuljetuksensa matkanjärjestäjän joutuessa konkurssiin”.(27) Tämä velvollisuus saavuttaa tietty tulos oli selvä jo silloin, kun direktiivi 2015/2302 annettiin, eikä tältä osin ollut epätäsmällisyyksiä, jotka oli poistettava, tai puutteita, jotka oli korjattava.(28)
74. Parlamentti huomautti lisäksi, että kyseisen direktiivin yhdessäkään säännöksessä tai johdanto-osan perustelukappaleessa ei ole mainintaa siitä, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut vaikuttaa tähän velvollisuuteen saavuttaa tietty tulos matkustajien suojan osalta. Se totesi, että olisi logiikan ja vakiintuneen oikeuskäytännön vastaista katsoa, että direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdassa annettua suojaa ei sovelleta, jos matkustaja käyttäisi direktiivin 12 artiklan 2 kohdassa vahvistettua oikeuttaan peruuttaa sopimus.
75. Parlamentti otti suullisissa lausumissaan kantaa myös neuvoston perustelujen merkityksellisyyteen. Parlamentti toteaa, että näistä perusteluista voitiin päätellä ainoastaan, että komission ehdotukseen tehdyillä mukautuksilla pyrittiin selventämään tapaa, jolla jäsenvaltioiden oli otettava käyttöön maksukyvyttömyysmekanismit. Nämä mukautukset koskivat lähinnä riskin laskemista liikevaihdon, ennakkomaksujen tai kausivaihtelujen kaltaisten tekijöiden perusteella. Parlamentti toteaa lisäksi, että direktiivin 2015/2302 johdanto-osan 40 perustelukappaleen viimeisessä osassa ilmaistu lainsäätäjän tarkoitus varmistaa, että tehokkaassa maksukyvyttömyyssuojassa ei olisi tarpeen ottaa huomioon erittäin epätodennäköisiä riskejä, ei liity mihinkään säännökseen, jolla rajoitettaisiin matkustajan suojaa siinä tapauksessa, että sopimus peruutetaan ennen maksukyvyttömyyttä.
76. Neuvosto ei ottanut kirjallisissa huomautuksissaan kantaa 17 artiklan 1 kohdan tulkintaan eikä tarkemmin sanottuna siihen, oliko lainsäätäjän tarkoituksena jättää tietyt matkustajien vaatimukset maksukyvyttömyyssuojan ulkopuolelle.
77. Istunnossa komissiolle ja neuvostolle esitettiin kysymys, jossa pyydettiin selvittämään mahdollista syytä sille, että direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdan sanamuotoa muutettiin lainsäädäntömenettelyn aikana. Tältä osin komissio totesi, että direktiivin 12 artiklan 2 kohdassa otettiin käyttöön matkustajan uusi oikeus peruuttaa sopimus väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden vallitessa, kun taas vastaavaa oikeutta palautukseen ei sisällytetty kyseisen direktiivin 17 artiklan 2 kohdan suojan piiriin. Komission mukaan kuluttajansuojan tasoa ei heikennetty verrattuna aikaisemman direktiivin tarjoaman suojan tasoon, koska maksukyvyttömyyssuojan ulkopuolelle jättäminen koskee vaatimusta, joka perustuu sellaisen oikeuden käyttämiseen, jota ei aiemmin ollut olemassa.
78. Vastauksena samaan kysymykseen neuvosto totesi, että jos unionin tuomioistuin katsoo, että direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että maksukyvyttömyyssuojan ulkopuolelle jätetään matkustajien palautusvaatimukset, jotka syntyvät ennen kuin matkanjärjestäjästä tulee maksukyvytön, lainsäätäjän voitaisiin katsoa tehneen poliittisen päätöksen erityisen suojajärjestelmän käyttöönotosta. Neuvosto ei kuitenkaan ole nimenomaisesti vahvistanut, että lainsäätäjän tarkoituksena oli sulkea pois tietyt vaatimusten ryhmät.
79. Ymmärtääkseni komission puolustama kanta tarkoittaa, että on olemassa eräänlainen ”vastapainon” logiikka, jolla selitetään, miksi komission mielestä 17 artiklan 1 kohdassa suljetaan pois täyttämättä olevat palautusvaatimukset. Vastapainona matkustajille annetulle uudelle oikeudelle peruuttaa sopimus on tämän oikeuden maksukyvyttömyyssuojan rajoittaminen. Koska oikeus peruuttaa sopimus on uusi, komission argumentin mukaan kyseessä ei ole heikennys verrattuna unionin oikeuden mukaisen kuluttajansuojan vakiintuneeseen tasoon.
80. Tämän kannan ongelmana on se, että se perustuu olettamuksiin. Komissio totesi istunnossa, se ”uskoo” tämän olevan syynä siihen, että sen ehdotuksen ja lopulta hyväksytyn direktiivin tekstin sanamuoto on erilainen.
81. Lisäksi ajatus siitä, että lainsäätäjän tarkoitus oli luoda eräänlainen ”puolinainen oikeus”, nimittäin oikeus palautukseen sopimuksen peruuttamisen jälkeen 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti mutta ilman vastaavaa suojaa maksukyvyttömyyttä vastaan, ei ilmene perustelukappaleista tai asiakirjoista, joihin komission vetosi. Kuten parlamentti pääasiallisesti totesi, neuvoston perustelut, joihin komissio viittasi, koskevat kysymystä vakuuden rajoittamisesta silloin, kun on kyse erittäin epätodennäköisistä riskeistä, mikä on toisen säännöksen eli 17 artiklan 2 kohdan aiheena.
82. Mielestäni kuluttajansuojan tasoa koskeva argumentti on myös epäjohdonmukainen. On totta, että matkustajalla ei ollut direktiivin 90/314 nojalla oikeutta peruuttaa sopimusta väistämättömissä ja poikkeuksellisissa olosuhteissa. Jos direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohtaa olisi tulkittava siten, että ennen maksukyvyttömyyttä syntyneet matkustajien vaatimukset suljetaan pois, tämän poissulkemisen ei pitäisi koskea ainoastaan vaatimuksia, jotka johtuvat sopimuksen peruuttamisoikeuden käyttämisestä väistämättömissä ja poikkeuksellisissa olosuhteissa, vaan sen pitäisi koskea myös palautusvaatimuksia, jotka johtuvat siitä, että matkanjärjestäjä tai matkustaja käyttää oikeuttaan päättää sopimus muissa direktiivissä 2015/2302 säädetyissä olosuhteissa. Matkustajalla on esimerkiksi oikeus maksujen palautukseen, jos matkanjärjestäjä päättää sopimuksen direktiivin 2015/2301 12 artiklan 3 kohdan nojalla tai jos sopimus peruutetaan 11 artiklan 5 kohdan nojalla. Tämä oikeus maksujen palautukseen oli olemassa jo direktiivin 90/314 nojalla.(29) Tällaisissa tilanteissa kuluttajansuoja heikkenisi aikaisempaan järjestelmään verrattuna, jos katsottaisiin, että maksukyvyttömyyssuoja ei enää kattaisi kyseisiä palautusvaatimuksia.
83. Joka tapauksessa on niin, että kun otetaan huomioon se, että yksi lainsäätäjistä eli parlamentti on omaksunut vakaan kannan, jonka mukaan lainsäätäjän tarkoituksena ei ollut rajoittaa 17 artiklan 1 kohdan mukaisen maksukyvyttömyyssuojan laajuutta, ei ole mahdollista havaita selkeää vastakkaista lainsäätäjän tarkoitusta.(30)
84. Edellä esitetyn perusteella on seuraavaksi tutkittava asiayhteyttä, johon kyseinen säännös kuuluu, ja sillä säännöstöllä tavoiteltuja päämääriä, jonka osa säännös on, ennen kuin sitä tulkitaan unionin kaiken primaarioikeuden mukaisesti.
(c) Asiayhteys, johon direktiivin 2015/2303 17 artiklan 1 kohta kuuluu, ja sen säännöstön tavoitteet, jonka osa 17 artiklan 1 kohta on
85. Sen asiayhteyden osalta, johon direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohta kuuluu, on todettava, että ensimmäisen virkkeen alkuosassa täsmennetään, että vakuus koskee ”matkustajien suorittamien tai matkustajan puolesta suoritettujen kaikkien maksujen” palauttamista. Direktiivin 17 artiklan 5 kohdassa todetaan, että ”kunkin suorittamattoman matkapalvelun osalta maksujen palautukset on suoritettava ilman aiheetonta viivytystä matkustajan pyynnön jälkeen”. Johdanto-osan 39 perustelukappaleessa esitetään syyt, joiden vuoksi kyseinen säännös annettiin, ja siinä todetaan, että matkustajat ”saavat täyden suojan matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden varalta” ja että matkanjärjestäjien on varmistettava, että ne asettavat vakuuden ”suoritettujen kaikkien maksujen” palauttamiseksi. Saman perustelukappaleen mukaan ”tehokkuus tarkoittaa, että suoja olisi oltava käytettävissä heti, kun matkapalveluja ei matkanjärjestäjän maksuvalmiusongelmien vuoksi suoriteta – –”.
86. Kuten edellä on todettu,(31) maksukyvyttömyyssuojan ”aktivointi”, siltä osin kuin asiaankuuluvia palveluja ei suoriteta matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi, on yhteydessä maksukyvyttömyyssuojan tehokkuuteen. Direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohtaa ei näin ollen voida tulkita siten, että tietyt palautusvaatimusten ryhmät jätetään maksukyvyttömyyssuojan soveltamisalan ulkopuolelle.
87. On todettava, että direktiivin 2015/2302 17 artiklan 2 kohdan soveltamisala on eri kuin sen 17 artiklan 1 kohdan, sillä se koskee maksujen palautuksia koskevan vakuuden rajoittamista. Rajoitus koskee ”kohtuudella ennakoitavissa olevien kustannusten” kattamista. Johdanto-osan 40 perustelukappaleessa selitetään, että ”tehokkaassa maksukyvyttömyyssuojassa ei kuitenkaan olisi tarpeen ottaa huomioon erittäin vähäisiä riskejä, joita ovat esimerkiksi useiden suurimpien matkanjärjestäjien samanaikainen maksukyvyttömyys, jos tämä vaikuttaisi suhteettomasti suojan kustannuksiin ja heikentäisi näin sen tehokkuutta”.
88. Sitä, että matkustajat ainoastaan käyttävät oikeuttaan peruuttaa sopimus direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja siihen liittyvää matkanjärjestäjän velvollisuutta palauttaa kaikki suoritetut maksut 12 artiklan 4 kohdan mukaisesti ei voida pitää ”erittäin vähäisenä riskinä”, joka sulkisi ennakkomaksut vakuuden ulkopuolelle.
89. Tältä osin on huomattava, että 12 artiklan 2 kohdassa tunnustetaan oikeus peruuttaa sopimus väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden vallitessa. Matkustajilla on oikeus siihen, että hänelle palautetaan kaikki suoritetut maksut. Tämä oikeus on, kuten direktiivin 23 artiklan 2 ja 3 kohdasta ilmenee, pakottava.(32) Direktiivin 17 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että varmistetaan, että 12 artiklan 2 kohdan mukainen oikeus peruuttaa sopimus ja oikeus siihen, että hänelle palautetaan kaikki suoritetut maksut, on täysin tehokas, eikä siten, että kyseisen oikeuden tehokkuutta rajoitetaan. Jos matkustaja menettää maksukyvyttömyyssuojan pelkästään sen vuoksi, että hän on peruuttanut sopimuksen ennen maksukyvyttömyyttä, tämä saattaisi estää matkustajia käyttämästä oikeuksiaan. Kuten parlamentti pääasiallisesti totesi, 12 artiklan 2 kohta menettäisi tehokkaan vaikutuksensa, jos katsottaisiin, että maksukyvyttömyyssuojaa ei sovelleta matkustajiin, jotka käyttivät direktiivissä säädettyä oikeutta.
90. Laajemmin tarkasteltuna toisenlainen tulkinta asettaisi matkustajat, jotka päättävät peruuttaa sopimuksen ennen matkapaketin alkamista direktiivin 2015/2302 12 artiklan 1 kohdan nojalla heti, kun he huomaavat maksuvalmiusongelmat, epäedullisempaan asemaan kuin matkustajat, jotka päättävät olla tekemättä näin. Tällaisessa tilanteessa voi nimittäin olla matkustajia, jotka mieluummin maksavat peruutusmaksun ja saavat korvauksen jäljellä olevasta määrästä 12 artiklan 4 kohdan mukaisesti sen sijaan, että he ottaisivat riskin mahdollisesta paluukuljetuksesta matkan aikana ilmenneen maksukyvyttömyyden vuoksi.
91. Seuraavaksi on todettava, että direktiivin 2015/2302 17 artiklan 2 kohdan mukaan vakuus kattaa ”matkustajien matkapaketeista suorittamien tai matkustajien puolesta suoritettujen maksujen määrät”. Vakuuden kattaman määrän laskemisessa käytettäviin parametreihin kuuluu ”etumaksujen ja loppumaksujen ja matkapakettien päättymisen välisen ajan pituus”. Johdanto-osan 40 perustelukappaleessa täsmennetään, että ”suojan olisi oltava riittävä kattamaan kaikki ennakoitavissa olevat maksut, jotka matkustajat ovat suorittaneet tai jotka on suoritettu matkustajien puolesta matkapaketeista huippusesonkina”.(33) Saman perustelukappaleen mukaan tämä tarkoittaa yleensä sitä, että vakuuden on katettava ”riittävän suuri prosenttiosuus matkanjärjestäjän liikevaihdosta matkapakettien osalta”. Direktiivin 17 artiklan 2 kohdasta ja johdanto-osan 40 perustelukappaleesta ilmenee, että kaikki paketteihin liittyvät maksut otetaan huomioon liikevaihtotietoihin perustuvan maksukyvyttömyyssuojan laskennassa.(34) Sen sijaan näiden maksujen palautusvaatimuksen oikeusperustalla ei näytä olevan merkitystä tarvittavan vakuuden laskemisessa.
92. Jäljellä olevien vaatimusten jättäminen maksukyvyttömyyssuojan ulkopuolelle aiheuttaisi vakavan epäjohdonmukaisuuden 17 artiklan 1 kohdan sekä sellaisten tietojen välillä, jotka on annettava matkustajille ennen sopimuksen tekemistä liitteessä I olevassa A tai B osassa olevia asiaankuuluvia lomakkeita käyttäen. Näiden vakiotietojen sisällöstä ilmenee, että ”jos matkanjärjestäjästä tai, joissakin jäsenvaltioissa, matkanvälittäjästä tulee maksukyvytön, suoritetut maksut palautetaan”.(35) On todettava, että matkustajalle toimitettujen tietojen sisällössä ei ole minkäänlaista mainintaa siitä, että maksukyvyttömyyssuoja on poissuljettu. Ei voida hyväksyä, kuten Bundesarbeitskammer lähinnä totesi, että lainsäätäjä olisi aiheuttanut sen, että matkustajat ymmärtävät asiakirjat väärin antamalla vakiomuotoisessa tietolomakkeessa virheellisen vaikutelman siitä, että kaikkia matkustajia suojataan maksukyvyttömyydeltä, jos todellisuudessa vain tietyt matkustajat saavat suojaa.
93. Direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdan erityisenä tavoitteena on suojata matkustajia matkanjärjestäjän maksukyvyttömyydestä aiheutuvilta riskeiltä. Tuomiossa Verein für Konsumenteninformation yhteisöjen tuomioistuin katsoi aiemman direktiivin 90/314 perusteella, että matkustajan ja matkanjärjestäjän väliseen sopimukseen liittyvät maksukyvyttömyydestä aiheutuvat riskit johtuvat siitä, että matka maksetaan etukäteen.(36) Yhteisöjen tuomioistuin katsoi siten, että kyseisen direktiivin 7 artiklassa säädettyyn tulokseen sisältyy se, että pakettimatkan ostajalle annetaan oikeuksia, joilla taataan hänen suorittamiensa maksujen palauttaminen. Maksukyvyttömyydestä aiheutuva riski ei ole muuttunut nykyisen direktiivin nojalla. Näin ollen direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdasta on myös seurattava, että pakettimatkustajille annetaan oikeuksia, joilla taataan heidän suorittamiensa maksujen palauttaminen, mukaan lukien ennen maksukyvyttömyyttä olemassa olleet vaatimukset.
94. Tulkintaa, jonka mukaan kaikki matkustajat, myös ne, jotka ovat peruuttaneet sopimuksen ennen matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyttä, saavat täyden suojan maksukyvyttömyyden varalta, tukee myös direktiivin 2015/2302 tavoite, joka on, kuten sen 1 artiklassa todetaan, kuluttajansuojan korkean tason saavuttaminen. Kuluttajansuojan korkean tason varmistamista koskeva tavoite on vahvistettu myös primaarioikeudessa (SEUT 169 artikla ja perusoikeuskirjan 38 artikla). Kuten Kreikan hallitus totesi, toisenlainen tulkinta merkitsisi sitä, että matkustaja kantaisi matkanjärjestäjän myöhempään maksukyvyttömyyteen liittyvän taloudellisen riskin.
95. Edellä esitetyn perusteella asiayhteys, johon direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohta kuuluu, ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on, tukevat päätelmää, jonka mukaan maksukyvyttömyyssuoja kattaa myös ennen matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyttä syntyneet matkustajien palautusvaatimukset.
(d) Direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdan tulkinta yhdenvertaisen kohtelun periaatteen valossa
96. Kuten edellä on jo todettu,(37) yleisen tulkintaperiaatteen mukaan unionin tointa on tulkittava niin pitkälle kuin mahdollista tavalla, joka ei aseta sen pätevyyttä kyseenalaiseksi. Samoin silloin, kun unionin oikeuden säännöstä voidaan tulkita usealla tavalla, etusija on annettava tulkinnalle, jolla voidaan varmistaa säännöksen tehokas vaikutus.(38)
97. Tältä osin kaikkia unionin toimia on tulkittava kaiken primaarioikeuden mukaisesti ja näin ollen myös yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti, joka edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tilanteita ei kohdella samalla tavalla, ellei tällaista eroa voida objektiivisesti perustella.(39)
98. Kun otetaan huomioon primaarioikeudessa vahvistettu(40) kuluttajansuojan korkean tason varmistamista koskeva tavoite ja direktiivin 2015/2302 17 artiklan erityinen tavoite, joka on matkustajien suojaaminen maksukyvyttömyydestä aiheutuvalta riskiltä,(41) kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja tilanteita on verrattava erityisesti ottamalla huomioon matkustajille aiheutuva taloudellinen riski.
99. Tässä tapauksessa niiden matkustajien tilannetta, jotka esittävät palautusvaatimuksen peruutettuaan matkasopimuksensa (väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi), on verrattava niiden matkustajien tilanteeseen, jotka esittävät palautusvaatimuksen, koska matkapalveluja ei suoriteta matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi. Kuten Kreikan hallitus korosti istunnossa, molempiin matkustajaryhmiin kohdistuu sama taloudellinen riski, joka liittyy ennakkomaksuihin, jotka matkustajat suorittivat myöhemmin maksukyvyttömäksi tulleelle matkanjärjestäjälle.
100. Komissio, neuvosto ja Belgian hallitus sekä parlamentti väittivät toissijaisesti, että eri matkustajaryhmiä ei kohdella yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti, koska niiden tilanne ei ole rinnastettavissa toisiinsa. Yhtäältä matkustajilla, jotka ovat peruuttaneet sopimuksensa ennen maksukyvyttömyyttä, ei ole sopimusperusteista vaatimusta matkapalvelujen suorittamisesta; heillä on ainoastaan rahamääräinen vaatimus suoritettujen maksujen palauttamisesta. Toisaalta matkustajilla, jotka eivät olleet peruuttaneet sopimustaan maksukyvyttömyyshetkellä, on matkapalvelujen suorittamista koskeva vaatimus.
101. Komission, neuvoston, parlamentin ja Belgian hallituksen kuvaama ero sopimuspuolten oikeussuhteissa maksukyvyttömyyshetkellä ei kuitenkaan ole asianmukainen vertailukohta. Sopimussuhteessa olevista eroista huolimatta molempien ryhmien matkustajilla on sama palautusvaatimus, joka koskee kaikkia suoritettuja maksuja. Kuten olen jo huomauttanut ja kuten Kreikan hallitus totesi, vertailukohtana on matkustajille aiheutuva taloudellinen riski. Koska riski saada tosiasiallisesti palautetuksi kaikki maksut, jotka matkustajat, jotka olivat peruuttaneet sopimuksensa maksukyvyttömyyshetkellä, ja matkustajat, jotka eivät vielä ole peruuttaneet sopimusta maksukyvyttömyyshetkellä, ovat suorittaneet, on sama, näitä riskejä ei voida kohdella eri tavalla loukkaamatta yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, kun otetaan huomioon direktiivin 2015/2302 tavoite, joka on kuluttajansuojan korkean tason varmistaminen kaikille matkustajille.(42)
102. Edellä esitetyn perusteella katson, että direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdenvertaisen kohtelun periaatteen valossa, on tulkittava siten, että maksujen palauttamista koskeva vakuus käsittää vaatimuksen kaikkien matkustajien suorittamien tai matkustajien puolesta suoritettujen maksujen palauttamisesta, mukaan lukien matkustajat, jotka peruuttavat sopimuksen ennen kuin matkanjärjestäjästä tulee maksukyvytön.
(e) Oikeusvarmuuden periaate
103. HDI Global totesi suullisissa huomautuksissaan, että laskiessaan vakuutusehtojen(43) osalta kannettavan riskin suuruutta ja vakuutusmaksuja, jotka matkanjärjestäjien on maksettava, se tukeutui asiaa koskeviin oikeussääntöihin. HDI Globalin näkemyksen mukaan direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdassa edellytetään selvästi syy-yhteyttä maksukyvyttömyyden ja matkapalvelujen suorittamatta jättämisen välillä, joten poikkeaminen tästä tulkinnasta olisi vastoin oikeusvarmuuden periaatetta, joka on unionin oikeuden perusperiaate.
104. Tältä osin, kuten edellä on todettu,(44) unionin tuomioistuin ei nimittäin voisi poiketa tästä tulkinnasta, jos 17 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee yksiselitteisesti, että siinä edellytetään tällaista syy-yhteyttä. Kuten edellä osoitettiin ((a) osa), 17 artiklan 1 kohdan sanamuoto ei kuitenkaan yksiselitteisesti sulje pois sellaisten matkustajien vaatimuksia, jotka ovat peruuttaneet sopimuksen väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi. Se on näin ollen tulkinnanvarainen. Tässä ratkaisuehdotuksessa esitetyn näkemyksen mukaan tämä tulkinta johtaa siihen, että kaikkia suoritettuja maksuja on suojattava maksukyvyttömyystilanteessa.
105. Lisäksi on mainittava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tulkinnalla, jonka unionin tuomioistuin SEUT 267 artiklassa sille annettua toimivaltaa käyttäen antaa unionin oikeussäännölle, selvennetään ja täsmennetään kyseisen oikeussäännön merkitystä ja ulottuvuutta niin, että unionin tuomioistuimen tulkinnasta ilmenee, miten tätä oikeussääntöä pitää tai olisi pitänyt tulkita ja soveltaa sen voimaantulosta lähtien. Tästä seuraa, että kansalliset tuomioistuimet voivat ja niiden täytyy soveltaa näin tulkittua sääntöä myös oikeussuhteisiin, jotka ovat syntyneet ja jotka on perustettu ennen tulkintapyynnöstä annettua tuomiota, jos edellytykset kyseisen oikeussäännön soveltamista koskevan asian käsittelylle toimivaltaisissa tuomioistuimissa muuten täyttyvät.(45)
106. Unionin tuomioistuin voi ainoastaan poikkeustapauksissa unionin oikeusjärjestykseen kuuluvaa yleistä oikeusvarmuuden periaatetta soveltaen rajoittaa kaikkien asianomaisten henkilöiden mahdollisuutta vedota sen tulkitsemaan oikeussääntöön vilpittömässä mielessä perustettujen oikeussuhteiden pätevyyden kyseenalaistamiseksi. Jotta tällainen rajoittava päätös voitaisiin tehdä, kahden olennaisen edellytyksen, eli asianomaisten vilpittömän mielen ja vakavien vaikeuksien uhan, on täytyttävä.(46)
107. Nyt käsiteltävässä asiassa pääasian asianosaisina olevat vakuutusyhtiöt ja Belgian hallitus eivät kuitenkaan pyytäneet unionin tuomioistuinta rajoittamaan annettavan tuomion ajallisia vaikutuksia oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä. Vaikka tällainen pyyntö olisi esitetty, kyseiset osapuolet eivät ole vedonneet sellaisiin vakaviin taloudellisiin seurauksiin, jotka oikeuttaisivat rajoittamaan tulevan tuomion ajallisia vaikutuksia, jos siinä noudatettaisiin tässä ratkaisuehdotuksessa ehdotettua tulkintaa.(47)
108. On myös syytä todeta, että pääasiassa kyseessä olevat sopimukset on tehty ennen komission suositusta 2020/648, joka voisi viitata siihen, että ennen maksukyvyttömyyttä syntyneitä matkustajien vaatimuksia ei suojata. Pääasian asianosaisina olevat vakuutusyhtiöt eivät olisi voineet laatia vakuutussopimustaan kyseisessä suosituksessa annetun tulkinnan perusteella. Lisäksi, kuten edellä on jo todettu,(48) riskin laskentaperusteena on kaikkien niiden maksujen määrä, jotka matkustajat ovat suorittaneet tai jotka on suoritettu matkustajien puolesta matkapaketeista. Tässä säännöksessä vakuutusyhtiöille ilmoitetaan selvästi vakuutusmaksujen laskentaperusteet.
109. Ohimennen voidaan todeta, että covid-19-pandemian puhkeamisen yhteydessä unionin oikeudessa otettiin käyttöön erityistoimenpiteitä, jotta jäsenvaltiot voisivat hyödyntää täysin joustavasti valtiontukisääntöjä matkanjärjestäjien ja vakuutuksenantajien tukemiseksi sekä matkustajien suojelemiseksi matkanjärjestäjien maksukyvyttömyyden seurauksilta.(49)
110. Edellä esitetyn perusteella oikeusvarmuuden periaate ei ole esteenä tulkinnalle, jonka mukaan direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdan mukainen vakuutusturva kattaa kaikki matkustajan ennen maksukyvyttömyyttä suorittamat maksut.
111. Kaiken edellä esitetyn perusteella direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohtaa, kun otetaan huomioon sen sanamuoto, asiayhteys ja tarkoitus sekä yhdenvertaisen kohtelun periaate, on tulkittava siten, että maksujen palauttamista koskeva vakuus kattaa paitsi matkustajien suorittamat tai matkustajien puolesta suoritetut maksut, kun matka tai loma ei toteutunut matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi, myös sellaisten matkustajien suorittamat tai sellaisten matkustajien puolesta suoritetut maksut, jotka ovat peruuttaneet sopimuksen direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi ennen matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyttä.
Asiassa C‑771/22 esitetyt toinen ja kolmas kysymys
112. Asiassa C‑771/22 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää toisen ja kolmannen kysymyksen siltä varalta, että sen ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi. Näillä kysymyksillä, joihin voidaan vastata yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioisuin kysyy lähinnä, onko direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se koskee niitä matkustajia, jotka ovat peruuttaneet sopimuksen ennen matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyttä väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi, ainakin seuraavissa kahdessa tapauksessa: ensinnäkin silloin, kun maksukyvyttömyysmenettely aloitettiin sinä aikana, jona matkan oli tarkoitus tapahtua, ja toiseksi silloin, kun sopimuksen peruuttaminen ja maksukyvyttömyys johtuvat samoista poikkeuksellisista olosuhteista.
113. Jos unionin tuomioistuin päättää noudattaa tässä ratkaisuehdotuksessa esitettyä tulkintaa, näihin kysymyksiin ei ole tarpeen vastata. Jos näin ei ole, vastaan näihin kysymyksiin kieltävästi. Jos 17 artiklan 1 kohdan mukainen vakuus ei kata ennen maksukyvyttömyyttä syntyneitä palautusvaatimuksia, kyseisen vakuuden ulottuvuus ei voi olla erilainen riippuen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kuvaamista olosuhteista. Kuten komissio on todennut, tämän oikeusäännön soveltamisen laajuus ei voi vaihdella sen mukaan, minä ajankohtana matka oli tarkoitus toteuttaa, eikä sen mukaan, johtivatko olosuhteet, joiden väitetään oikeuttavan sopimuksen peruuttamisen, matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyteen.
114. Edellä esitetyn perusteella katson, että direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdan soveltamisalaa tulkittaessa ei ole ratkaisevaa, oliko matka tarkoitus toteuttaa maksukyvyttömyyden aikana vai sen jälkeen tai johtuuko maksukyvyttömyys samoista väistämättömistä ja poikkeuksellisista olosuhteista, joihin matkustaja vetosi sopimuksen peruuttamiseksi kyseisen direktiivin 12 artiklan 2 kohdan nojalla.
V Ratkaisuehdotus
115. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Bezirksgericht für Handelssachen Wienin ja Nederlandstalige Ondernemingsrechtbank Brusselin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
Matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelyistä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 90/314/ETY kumoamisesta 25.11.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohtaa, kun otetaan huomioon sen sanamuoto, asiayhteys ja tarkoitus sekä yhdenvertaisen kohtelun periaate,
on tulkittava siten, että maksujen palauttamista koskeva vakuus kattaa paitsi matkustajien suorittamat tai matkustajien puolesta suoritetut maksut silloin, kun matka tai loma ei toteutunut matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi, myös niiden matkustajien suorittamat tai niiden matkustajien puolesta suoritetut maksut, jotka ovat peruuttaneet sopimuksen direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi ennen matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyttä.
Toissijaisesti direktiivin 2015/2302 17 artiklan 1 kohdan soveltamisalan tulkinnassa ratkaisevaa ei ole se, oliko matka tarkoitus toteuttaa maksukyvyttömyyden aikana vai sen jälkeen vai johtuuko maksukyvyttömyys samoista väistämättömistä ja poikkeuksellisista olosuhteista, joihin matkustaja vetosi sopimuksen peruuttamiseksi direktiivin 12 artiklan 2 kohdan nojalla.