UNIONIN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (valituslupajaosto)
17 päivänä joulukuuta 2020 (*)
Muutoksenhaku – EU-tavaramerkki – Valitusluvan myöntäminen – Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 170 b artikla – Hakemus, jossa ei osoiteta unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta tärkeää kysymystä – Valituslupaa ei myönnetä
Asiassa C‑404/20 P,
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 25.8.2020,
Brands Up OÜ, kotipaikka Tallinna (Viro), edustajinaan M. Welin, asianajaja, ja J. Kaulo, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja,
valittajana,
ja muuna osapuolena
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO),
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (valituslupajaosto),
toimien kokoonpanossa: unionin tuomioistuimen varapresidentti R. Silva de Lapuerta sekä tuomarit M. Ilešič (esittelevä tuomari) ja I. Jarukaitis,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon esittelevän tuomarin ehdotuksen ja kuultuaan julkisasiamies M. Szpunaria,
on antanut seuraavan
määräyksen
1 Brands Up OÜ vaatii valituksellaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 25.6.2020 antaman tuomion Brands Up v. EUIPO (Credit24) (T-651/19, ei julkaistu, EU:T:2020:288; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valittajan kanteen, jolla vaadittiin kumoamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) toisen valituslautakunnan 16.7.2019 tekemä päätös (asia R 465/2019-2), joka koskee kuviomerkin ”Credit24” rekisteröimistä EU-tavaramerkiksi.
Valituksen tutkittavaksi ottaminen
2 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 a artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisusta, joka koskee EUIPO:n riippumattoman valituslautakunnan päätöstä, tehdyn valituksen tutkiminen edellyttää, että unionin tuomioistuin myöntää ensin valitusluvan.
3 Perussäännön 58 a artiklan kolmannen kohdan mukaan valituslupa myönnetään valitukselle kokonaisuudessaan tai osittain unionin tuomioistuimen työjärjestyksessä vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, jos siihen liittyy unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta tärkeä kysymys.
4 Työjärjestyksen 170 a artiklan 1 kohdan mukaan valittajan on liitettävä perussäännön 58 a artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuissa asioissa valituskirjelmäänsä valituslupahakemus, jossa valittajan on selostettava valituksen kohteena oleva unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta tärkeä kysymys ja johon on sisällytettävä kaikki unionin tuomioistuimen valituslupahakemuksen ratkaisemiseksi tarvitsemat tiedot.
5 Työjärjestyksen 170 b artiklan 1 ja 3 kohdan mukaan unionin tuomioistuin ratkaisee valituslupahakemuksen viipymättä perustellulla määräyksellä.
6 Valittaja esittää valituslupahakemuksensa tueksi, että sen valitukseen liittyy unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden ja kehityksen kannalta tärkeitä kysymyksiä.
7 Valittaja väittää yleisesti, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sen tavoitteen vastaisesti ja poikkesi vakiintuneesta oikeuskäytännöstä tulkitsemalla haetun tavaramerkin kuvailevuutta liian laajasti. Näistä syistä se pitää kyseisen asetuksen soveltamisen ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön yhtenäisyyden kannalta tärkeänä, että unionin tuomioistuin ottaa kantaa kyseisen artiklan soveltamiseen.
8 Tarkemmin sanottuna valittaja väittää ensinnäkin, että ensimmäiseen valitusperusteeseen liittyy unionin oikeuden yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden kannalta tärkeä kysymys, sillä palvelujen, joita varten rekisteröintiä on haettu, vertailun on oltava ennakoitavissa ja vastattava tavoiteltua päämäärää eikä se saa olla ristiriidassa aikaisemman oikeuskäytännön kanssa. Erityisesti se katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se katsoi, että ilmaisu ”credit” kuvailee kiinteistö-, neuvonta-, konsultointi- ja tiedotuspalveluja, joita varten haettu tavaramerkki on tarkoitettu, huolimatta omasta oikeuskäytännöstään, jonka mukaan finanssipalveluilla on eri luonne, kohderyhmä, käyttötarkoitus ja jakelukanavat kuin kiinteistöpalveluilla (tuomio 11.7.2013, Metropolis Inmobiliarias y Restauraciones v. SMHV – MIP Metro (METRO), T-197/12, ei julkaistu, EU:T:2013:375, 34–39 kohta ja tuomio 17.9.2015, Bankia v. SMHV – Banco ActivoBank (Portugal) (Bankia), T-323/14, ei julkaistu, EU:T:2015:642, 41–51 kohta).
9 Toiseksi valittaja väittää pääasiallisesti, että toiseen valitusperusteeseen liittyy unionin oikeuden kehityksen kannalta olennainen kysymys, sillä tavaramerkin haltijan oikeussuojan kannalta on tärkeää, että rekisteröityjen tavaramerkkien ulkoasua voidaan päivittää. Valittaja katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, että haettu tavaramerkki on kuvaileva, koska yleinen etu edellyttää, että se on kaikkien vapaasti käytettävissä. Valittaja nimittäin kiistää tällaisen vapaana pitämisen tarpeen ja väittää onnistuneensa jo vuonna 2007 rekisteröimään EUIPO:ssa nyt haettavan tavaramerkin aikaisemman version, joka vastaa sitä erottamiskyvyltään, samoja palveluja varten ilman, että siihen olisi katsottu liittyvän vapaana pitämisen tarvetta.
10 Tuolloin kyse oli EU-kuviomerkistä N:o 5 444 526:
11 Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä nyt on haettu, on sen sijaan seuraava kuviomerkki:
12 Kolmanneksi valittaja väittää, että sen kolmanteen valitusperusteeseen liittyy unionin oikeuden yhtenäisyyden kannalta tärkeä kysymys, sillä valituksenalainen tuomio on ristiriidassa 20.9.2001 annetun tuomion Procter & Gamble v. SMHV (C‑383/99 P, EU:C:2001:461) kanssa. Valittaja katsoo viimeksi mainitussa tuomiossa todetun tavoin, että haettuun tavaramerkkiin sisältyvä yhdistelmä ”Credit24” ei ole tunnettu englanninkielinen ilmaisu kyseessä olevien palvelujen kuvaamiseksi. Näin ollen se moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että tämä totesi, että sanan ”credit” ja luvun 24 yhdistelmä kuvailee haetun tavaramerkin kattamien palvelujen ominaisuuksia.
13 Neljänneksi valittaja väittää, että neljänteen valitusperusteeseen liittyy unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden ja kehityksen kannalta olennainen kysymys, koska käytännön elinkeinoelämän näkökulmasta on täysin kestämätöntä, että tavaramerkin haltija ei voisi rekisteröidä uutta versiota aikaisemmasta, jo rekisteröidystä tavaramerkistään. Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon sitä, että tavaramerkin erottamiskyky ei ollut heikentynyt sen päivittämisen, joka koski ainoastaan tavaramerkin ulkoasua, jälkeen. Se nimittäin väittää, että haettu tavaramerkki ei eroa kuvailevuutensa tai erottamiskykynsä kannalta aikaisemmasta tavaramerkistä. Valittaja korostaa tältä osin, että tavaramerkin päivittäminen on elinkeinoelämässä hyvin yleinen käytäntö, joka on välttämätön tavaramerkin kehittymiseksi.
14 Aluksi on mainittava, että valittajan tehtävänä on osoittaa, että sen valitukseen liittyy unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta tärkeitä kysymyksiä (määräys 29.10.2020, Peek & Cloppenburg v. EUIPO, C‑307/20 P, ei julkaistu, EU:C:2020:883, 12 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
15 Kuten Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 a artiklan kolmannesta kohdasta, luettuna yhdessä työjärjestyksen 170 a artiklan 1 kohdan ja 170 b artiklan 4 kohdan kanssa, ilmenee, valituslupahakemuksessa on oltava kaikki ne seikat, jotka ovat tarpeen, jotta unionin tuomioistuin voi ratkaista, myönnetäänkö valituslupa, ja määrittää siinä tapauksessa, että valituslupa myönnetään vain osittain, ne valitusperusteet tai valituksen osat, joihin vastineessa on vastattava. Koska perussäännön 58 a artiklassa tarkoitetun valituslupamenettelyn tarkoituksena on rajata unionin tuomioistuimen valvonta sellaisiin kysymyksiin, jotka ovat unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta tärkeitä, unionin tuomioistuimen on muutoksenhaun yhteydessä tutkittava ainoastaan ne valitusperusteet, jotka koskevat tällaisia kysymyksiä ja joihin valittaja vetoaa (määräys 29.10.2020, Peek & Cloppenburg v. EUIPO, C‑307/20 P, ei julkaistu, EU:C:2020:883, 13 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
16 Valituslupahakemuksessa on näin ollen joka tapauksessa selostettava selkeästi ja täsmällisesti kyseiset valitusperusteet, ja siinä on mainittava samoin selkeästi ja täsmällisesti kuhunkin valitusperusteeseen liittyvä oikeuskysymys ja täsmennettävä, onko kysymys tärkeä unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta, ja selostettava erikseen syyt, joiden vuoksi kyseinen kysymys on tärkeä esitetyn kriteerin kannalta. Erityisesti valitusperusteiden osalta on todettava, että valituslupahakemuksessa on täsmennettävä unionin oikeussääntö tai oikeuskäytäntö, jota valituksen kohteena olevalla tuomiolla tai määräyksellä väitetään rikotun, esitettävä tiivistetysti, minkä oikeudellisen virheen unionin yleisen tuomioistuimen väitetään tehneen, ja ilmoitettava, missä määrin kyseinen virhe on vaikuttanut valituksenalaisen tuomion tai määräyksen lopputulokseen (ks. vastaavasti määräys 29.10.2020, Peek & Cloppenburg v. EUIPO, C‑307/20 P, ei julkaistu, EU:C:2020:883, 14 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
17 Jos väitetty oikeudellinen virhe johtuu oikeuskäytännön noudattamatta jättämisestä, valituslupahakemuksessa on selostettava lyhyesti mutta selvästi ja täsmällisesti ensinnäkin, mitä väitetty ristiriita koskee, yksilöimällä sekä valittajan riitauttamat valituksen kohteena olevan tuomion tai määräyksen kohdat että ne unionin tuomioistuimen tai unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun kohdat, jotka on jätetty huomioimatta, ja toiseksi ne konkreettiset syyt, joiden vuoksi kyseinen ristiriita tuo esiin unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta tärkeän kysymyksen (määräys 29.10.2020, Kerry Luxembourg v. EUIPO, C‑305/20 P, ei julkaistu, EU:C:2020:882, 13 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
18 Valituslupahakemuksella, joka ei sisällä edellisessä kohdassa mainittuja seikkoja, ei siten lähtökohtaisesti voida osoittaa, että valitukseen liittyy unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta tärkeä kysymys, joka oikeuttaa valitusluvan myöntämisen (määräys 29.10.2020, Peek & Cloppenburg v. EUIPO, C‑307/20 P, ei julkaistu, EU:C:2020:883, 15 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
19 Siltä osin kuin nyt käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin kyse edellä 8 kohdassa esitetyistä perusteluista, joiden mukaan unionin yleinen tuomioistuin poikkesi aiemmasta oikeuskäytännöstään, on korostettava, että valitusluvan hakijalla olevan selvitysvastuun mukaisesti tällaiset perustelut eivät sellaisenaan riitä osoittamaan, että valitukseen liittyy unionin oikeuden yhtenäisyyden tai johdonmukaisuuden kannalta tärkeä kysymys, vaan valitusluvan hakijan on täyttävä kaikki edellä 16 kohdassa ilmaistut edellytykset (ks. vastaavasti määräys 29.10.2020, Kerry Luxembourg v. EUIPO, C‑305/20 P, ei julkaistu, EU:C:2020:882, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
20 Vaikka valittaja esittää tiettyjä syitä, joiden vuoksi se katsoo, että unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön väitetty ristiriita nostaa esiin unionin oikeuden yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden kannalta tärkeän kysymyksen, se ei kuitenkaan yksilöi niitä valituksenalaisen tuomion kohtia, jotka se riitauttaa. Se ei myöskään esitä riittäviä tietoja valituksenalaisessa tuomiossa ja unionin yleisen tuomioistuimen tuomioissa, joista se katsoo poiketun, kyseessä olevien tilanteiden samankaltaisuudesta, jonka perusteella väitetyn ristiriidan todenperäisyys voitaisiin todeta (ks. vastaavasti määräys 30.9.2020, Giorgio Armani v. EUIPO, C‑240/20 P, ei julkaistu, EU:C:2020:761, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Valittaja nimittäin tyytyy väittämään, että unionin yleinen tuomioistuin poikkesi sekaannusvaaran tutkimisessa omasta palvelujen samankaltaisuutta koskevasta oikeuskäytännöstään, kun se totesi, että sana ”credit” voidaan liittää haetun tavaramerkin kattamiin palveluihin.
21 Toiseksi edellä 9 kohdassa esitetyistä perusteluista, joiden mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan, että haetun tavaramerkin on oltava vapaasti käytettävissä, vaikka sen aikaisempi versio on rekisteröity, on todettava, ettei valittaja osoita oikeudellisesti riittävällä tavalla, miltä osin tällaiseen toteamukseen liittyy unionin oikeuden kehityksen kannalta tärkeä kysymys. Tässä yhteydessä on mainittava, että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 62 kohdassa, ettei vuonna 2007 tehty päätös haetun tavaramerkin kanssa samankaltaisen merkin rekisteröimisestä EU-tavaramerkiksi voi sitoa sitä. Lisäksi on mainittava – kuten unionin yleinen tuomioistuin muistutti valituksenalaisen tuomion 65 kohdassa – että EUIPO:n valituslautakuntien päätösten laillisuutta on arvioitava yksinomaan asetuksen 2017/1001 perusteella, sellaisena kuin unionin tuomioistuimet ovat sitä tulkinneet, eikä EUIPO:n elinten aikaisemman päätöskäytännön perusteella riippumatta siitä, koskeeko päätöskäytäntö kyseessä olevan tavaramerkin aikaisempaa versiota vai eri tavaramerkkiä (ks. vastaavasti määräys 5.12.2019, Agencja Wydawnicza Technopol v. EUIPO, C‑664/19 P, ei julkaistu, EU:C:2019:1048, 17 kohta).
22 Lisäksi on ilmeistä, että valittaja pyrkii näillä perusteluillaan todellisuudessa kyseenalaistamaan unionin yleisen tuomioistuimen suorittaman tosiseikkojen arvioinnin siinä yhteydessä, kun tämä tutki kyseisen merkin kuvailevuuden. Niinpä tällaisiin perusteluihin ei voi missään tapauksessa liittyä unionin oikeuden kehityksen kannalta tärkeää kysymystä (ks. vastaavasti määräys 4.6.2020, Refan Bulgaria v. EUIPO, C‑72/20 P, ei julkaistu, EU:C:2020:443, 14 kohta).
23 Kolmanneksi edellä 12 kohdassa esitetyn perustelun, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin poikkesi eräästä unionin tuomioistuimen tuomiosta, kun se totesi, että yhdistelmä ”Credit24” on haetun tavaramerkin kattamia palveluja kuvaileva, osalta on todettava, etteivät tällaiset perustelut sellaisenaan riitä osoittamaan, että valitukseen liittyy unionin oikeuden yhtenäisyyden kannalta tärkeä kysymys, vaan valittajan on täytettävä kaikki edellä 16 kohdassa mainitut edellytykset. On kuitenkin todettava, että nyt käsiteltävässä asiassa valittaja ei ole täyttänyt kaikkia kyseisiä edellytyksiä.
24 Koska unionin yleisen tuomioistuimen suorittama haetun tavaramerkin kuvailevuuden arviointi edellyttää tosiseikkojen arviointia, on joka tapauksessa mainittava, että kuten edellä 22 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, tällaisilla perusteluilla ei voida osoittaa, että valitukseen liittyisi unionin oikeuden yhtenäisyyden kannalta tärkeä kysymys.
25 Neljänneksi edellä 13 kohdassa esitetyn väitteen, jonka mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt sallia aikaisemmin rekisteröidyn tavaramerkin uuden version rekisteröinti, osalta on mainittava – kun otetaan huomioon edellä 21 ja 22 kohdassa esitetty arviointi – että valittaja ei osoita oikeudellisesti riittävällä tavalla, miten unionin yleisen tuomioistuimen väitetty virhe voisi nostaa esiin unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta tärkeän kysymyksen.
26 Näin ollen on todettava, että valittajan valituslupahakemuksensa tueksi esittämillä perusteluilla ei voida osoittaa, että valitukseen liittyisi unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta tärkeitä kysymyksiä.
27 Edellä esitetyn perusteella valituslupaa ei myönnetä.
Oikeudenkäyntikulut
28 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 137 artiklassa, jota kyseisen työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla sovelletaan valitusmenettelyyn, määrätään, että oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu annetaan määräyksessä, jolla asia lopullisesti ratkaistaan.
29 Koska tämä määräys annetaan ennen kuin valitus on annettu tiedoksi valitusmenettelyn muulle osapuolelle ja näin ollen ennen kuin kyseiselle osapuolelle on voinut aiheutua oikeudenkäyntikuluja, on määrättävä, että valittaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (valituslupajaosto) määrää seuraavaa:
1) Valituslupaa ei myönnetä.
2) Brands UP OÜ vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Annettiin Luxemburgissa 17 päivänä joulukuuta 2020.
A. Calot Escobar | | R. Silva de Lapuerta |
kirjaaja | | valituslupajaoston puheenjohtaja |