YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
14 päivänä heinäkuuta 1998 (1)
Kumoamiskanne Asetus (ETY) N:o 816/92 Kanteen nostamisen määräaika
Tutkittavaksi ottaminen Vahingonkorvauskanne Maito- ja maitotuotealan
yhteinen markkinajärjestely Viitemäärät Lisämaksu Viitemäärien
vähentäminen hyvityksettä
Asiassa T-119/95,
Alfred Hauer, Niederweiler (Saksa), edustajanaan asianajotoimisto François
Neuhaus & Co, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Annick Wurth, 100,
Boulevard de la Pétrusse,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehenään oikeudellinen neuvonantaja Arthur
Brautigam, prosessiosoite Luxemburgissa c/o Euroopan investointipankin
lakiasiainosaston pääjohtaja Alessandro Morbilli, 100 boulevard Konrad Adenauer,
ja
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies
Klaus-Dieter Borchardt, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön
virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantaja vaatii maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä
annetun asetuksen (ETY) N:o 804/68 muuttamisesta 31 päivänä maaliskuuta 1992
annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 816/92 (EYVL L 86, s. 83) kumoamista
sekä sen soveltamisesta kantajalle aiheutuneiksi väitettyjen vahinkojen korvaamista.
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja Bo Vesterdorf sekä tuomarit
C. W. Bellamy ja R. M. Moura Ramos,
kirjaaja: hallintovirkamies A. Mair,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 4.3.1998 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
- 1.
- Asiaa koskevat oikeussäännöt
Vuonna 1984 neuvosto antoi maito- ja maitotuotealan yhteisestä
markkinajärjestelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 804/68 muuttamisesta
31 päivänä maaliskuuta 1984 annetun asetuksen (ETY) N:o 856/84 (EYVL L 90,
s. 10, jäljempänä asetus N:o 856/84) maidon ylituotannon torjumiseksi. Tällä
asetuksella on lisätty 27 päivänä kesäkuuta 1968 annettuun neuvoston asetukseen
(ETY) N:o 804/68 (EYVL L 148, s. 13, jäljempänä asetus N:o 804/68) uusi
5 c artikla, jolla on otettu käyttöön lisämaksu viideksi peräkkäiseksi kahdentoista
kuukauden pituiseksi jaksoksi 1.4.1984 alkaen; lisämaksua sovelletaan viitemäärän
(kiintiön) ylittäviin maitomäärien toimituksiin; viitemäärä määritetään jokaiselle
tuottajalle tai ostajalle (uuden 5 c artiklan 1 kohta) kullekin jäsenvaltiolle
vahvistetun taatun kokonaismäärän rajoissa; taattu kokonaismäärä vastaa
kalenterivuoden 1981 aikana toimitetun maidon kokonaismäärää korotettuna
yhdellä prosentilla (3 kohta) ja sitä täydennetään tarvittaessa yhteisön varastosta
tulevalla lisämäärällä (4 kohta). Lisämaksua voidaan jäsenvaltion valinnan mukaan
periä joko tuottajilta niiden toimitusten määrän perusteella (menettely A) tai
ostajilta tuottajien niille toimittamien määrien perusteella, jolloin lisämaksu
siirretään tuottajien suoritettavaksi niiden toimitusten mukaisessa suhteessa
(menettely B).
- 2.
- Vuonna 1986 maitoalan ylijäämätilanteen jatkumisen vuoksi taattuja
kokonaismääriä vähennettiin hyvityksettä 2 prosentilla jaksolle 1987/1988 ja 1
prosentilla jaksolle 1988/1989 asetuksen N:o 804/68 muuttamisesta 6 päivänä
toukokuuta 1986 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1335/86 (EYVL
L 119, s. 19) ja asetuksen N:o 804/68 5 artiklan c kohdassa tarkoitetun lisämaksun
soveltamista maito- ja maitotuotealalla koskevista yleissäännöistä annetun asetuksen
(ETY) N:o 857/84 muuttamisesta 6 päivänä toukokuuta 1986 annetulla neuvoston
asetuksella (ETY) N:o 1343/86 (EYVL L 119, s. 34). Tähän vähentämiseen liittyi
maitotuotannosta luopumisesta suoritettava hyvitys, jota koskeva järjestelmä on
otettu käyttöön maitotuotannosta lopullisesti luopumista koskevan hyvityksen
vahvistamisesta 6 päivänä toukokuuta 1986 annetulla neuvoston asetuksella (ETY)
N:o 1336/86 (EYVL L 119, s. 21).
- 3.
- Vuonna 1987 asetuksen N:o 804/68 5 c artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen
viitemäärien väliaikaisesta pidättämisestä 16 päivänä maaliskuuta 1987 annetussa
neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 775/87 (EYVL L 78, s. 5 jäljempänä asetus
N:o 775/87) on säädetty neljän prosentin väliaikaisesta pidättämisestä (suspension)
jokaisesta viitemäärästä jaksolla 1987/1988 ja 5,5 prosentin pidättämisestä jaksolla
1988/1989. Vastineeksi tästä pidättämisestä tuottajat saivat hyvityksen, joka oli 10
ecua/100 kg molemmilta ajanjaksoilta.
- 4.
- Asetuksen N:o 775/87 muuttamisesta 25 päivänä huhtikuuta 1988 annetun
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1111/88 (EYVL L 110, s. 30, jäljempänä asetus
N:o 1111/88) mukaisesti jatkettiin sitten asetuksessa N:o 775/87 säädettyä 5,5
prosentin viitemäärien väliaikaista pidättämistä kolmeksi seuraavaksi kahdentoista
kuukauden jaksoksi (1989/1990, 1990/1991 ja 1991/1992). Tämän asetuksen
1 artiklan 2 kohdassa säädetään, että pidättäminen oli hyvitettävä maksamalla
aleneva, suoraan maksettava hyvitys, joka oli 8 ecua/100 kg jaksolla 1989/1990, 7
ecua/100 kg jaksolla 1990/1991 ja 6 ecua/100 kg jaksolla 1991/1992.
- 5.
- Vuonna 1989 taattuja kokonaismääriä vähennettiin suhteellisesti 1 prosentilla
asetuksen N:o 804/68 muuttamisesta 11 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston
asetuksen (ETY) N:o 3879/89 (EYVL L 378, s. ) mukaisesti yhteisön varaston
kartuttamiseksi ja jotta lisäkiintiöitä voitaisiin jakaa tietyille epäedullisessa asemassa
oleville tuottajille. Samanaikaisesti tilapäisesti pidätettyjen viitemäärien
prosenttiosuutta alennettiin 5,5 prosentista 4,5 prosenttiin asetuksen N:o 775/87
muuttamisesta 11 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY)
N:o 3882/89 (EYVL L 378, s. 6) mukaisesti, jotta muiden kuin pidätettyjen
viitemäärien taso pysyisi muuttumattomana; asetuksessa N:o 1111/88 säädettyä
hyvitystä myös korotettiin 10 ecua/100 kg, 8,5 ecua/100 kg, ja 7 ecua/100 kg kullakin
soveltamisjaksolla.
- 6.
- Vuonna 1991 asetuksen N:o 804/68 muuttamisesta 13 päivänä kesäkuuta 1991
annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1630/91 (EYVL L 150, s. 19) mukaisesti
taattuja kokonaismääriä vähennettiin uudelleen 2 prosentilla, mikä hyvitettiin
asetuksen N:o 804/68 5 artiklan c kohdassa tarkoitettujen viitemäärien
vähentämistä koskevan hyvityksen ja maitotuotannosta lopullisesti luopumista
koskevan hyvityksen vahvistamisesta 13 päivänä kesäkuuta 1991 annetun neuvoston
asetuksen (ETY) N:o 1637/91 (EYVL L 150, s. 30) 1 ja 2 artiklassa säädetyn
mukaisesti.
- 7.
- Sitten asetuksen (ETY) N:o 804/68 muuttamisesta 31 päivänä maaliskuuta 1992
annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 816/92 (EYVL L 86, s. 83, jäljempänä
asetus N:o 816/92) pidennettiin ajanjaksolle 1.4.1992 31.3.1993 4,5 prosentin
suuruista viitemäärien vähentämisjärjestelyä ilman siitä maksettavaa hyvitystä.
- 8.
- Asetuksen N:o 816/92 kaksi ensimmäistä perustelukappaletta kuuluvat seuraavasti:
asetuksen (ETY) N:o 804/68 [ ], 5 c artiklalla käyttöön otetun
lisämaksujärjestelmän voimassaoloaika päättyy 31 päivänä maaliskuuta 1992; olisi
säädettävä uudesta vuoteen 2000 sovellettavasta järjestelmästä yhteisen
maatalouspolitiikan uudistuksen mukaisesti; tämän vuoksi olisi tällä välin jatkettava
nykyisen järjestelmän voimassaoloaikaa yhdeksänneksi 12 kuukauden ajanjaksoksi;
komission ehdotusten mukaisesti tässä asetuksessa vahvistettua kokonaismäärää
olisi alennettava korvausta vastaan mainitun ajanjaksoksi jo aloitettujen
saneerauspyrkimysten jatkamiseksi,
asetuksen (ETY) N:o 775/87 mukaisesti [ ] viitemäärien osan [pidättä]minen(2)
väliaikaisesti neljänneltä 12 kuukauden pituiselta ajanjaksolta kahdeksannelle 12
kuukauden pituiselle ajanjaksolle on tullut tarpeelliseksi markkinatilanteen vuoksi;
ylijäämäisenä pysyvä markkinatilanne edellyttää, että 4,5 prosenttia toimitusten
viitemääristä jätetään kokonaismäärien ulkopuolelle yhdeksännellä ajanjaksolla;
yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen mukaisesti neuvosto päättää lopullisesti
mainittujen määrien tulevaisuudesta; tämän oletuksen mukaisesti olisi
täsmennettävä kyseisten määrien suuruus jokaiselle jäsenvaltiolle.
- 9.
- Saman asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa on muutettu asetuksen N:o 804/68
5 c artiklan 3 kohtaa lisäämällä siihen seuraava alakohta:
g) kokonaismäärä tuhansina tonneina ilmaistuna 1 päivän huhtikuuta 1992 ja
31 päivän maaliskuuta 1993 väliseksi ajanjaksoksi vahvistetaan seuraavasti,
sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen toisessa alakohdassa
tarkoitettujen määrien alentamista yhdellä prosentilla kyseisen ajanjakson
aikana ja ottaen huomioon komission ehdotukset yhteisen
maatalouspolitiikan uudistuksen mukaisesti:
[ ]
Saksa: 27 154,205
[ ]
Asetuksessa (ETY) N:o 775/87 tarkoitetut tuhansina tonneina ilmaistut
määrät, joita ei ole otettu huomioon ensimmäisessä alakohdassa, ovat
seuraavat:
[ ]
Saksa: 1 360,215
[ ]
Neuvosto päättää lopullisesti mainittujen määrien vastaisesta käsittelystä
yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen mukaisesti.
Oikeusriidan perustana olevat tosiseikat
- 10.
- Kantaja on saksalainen maidontuottaja. Maito- ja maitotuotealan yhteisen
markkinajärjestelyn sääntöjen mukaisesti hänen maidontuotantoaan rajoitettiin
tosiseikkojen tapahtumisaikaan kansallisten hallintoviranomaisten viitevuoden
aikana toimitettujen määrien perusteella vahvistamaan viitemäärään. Hänellä oli
lisäksi käytössään lisäviitemäärä, jonka hän oli ostanut Saksan viranomaisilta
vuosina 19901991.
- 11.
- Erbeskopf eG:n meijeri, joka on sijoittautunut Thalfangiin (Saksassa) pidätti
29.6.1992 tekemällään päätöksellä kantajan viitemäärästä 4,74 prosenttia
hyvityksettä Milch-Garantiemengen-Verordnungin (Maidon takuumääristä annettu
saksalainen asetus) 4 b VI §:n ja 4 c VI §:n säännösten perusteella; kyseinen asetus
on kansallinen viitemääriä koskeva asetus, jossa toistetaan sovellettavat yhteisön
säädökset.
- 12.
- Kantaja valitti tästä päätöksestä ja Saksan toimivaltaiset viranomaiset hylkäsivät
valituksen 17.8.1993. Ne perustelivat hylkäämisen viittaamalla asetukseen
N:o 816/92.
- 13.
- Kantaja vaati 16.3.1995 päivätyllä kirjeellä komissiota kumoamaan osittain tämän
asetuksen sekä maksamaan hänelle hyvitystä.
Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset
- 14.
- Kantaja nosti 12.5.1995 jätetyllä kannekirjelmällä tämän kanteen.
- 15.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:
kumoaa asetuksen N:o 816/92 siltä osin kuin siinä ei määrätä suoritettavaksi
hyvitystä pidätetystä viitemäärän osasta,
velvoittaa suorittamaan kantajalle vahingonkorvauksena 59 827, 21 DEM,
velvoittaa vastaajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 16.
- Vastaajana oleva neuvosto vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:
jättää kumoamisvaatimukset tutkimatta tai toissijaisesti hylkää ne
perusteettomina,
hylkää vahingonkorvausvaatimukset perusteettomina,
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 17.
- Vastaajana oleva komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:
jättää kumoamisvaatimukset tutkimatta siltä osin kuin ne kohdistuvat siihen,
hylkää vahingonkorvausvaatimukset perusteettomina,
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 18.
- Kantajaa ja komissiota kuultiin 4.3.1998 pidetyssä istunnossa. Neuvosto ei ollut
istunnossa edustettuna.
Kumoamisvaatimukset
Tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 19.
- Neuvosto väittää, että kumoamisvaatimukset on jätettävä tutkimatta, koska kanteen
kohteena oleva asetus ei koske kantajaa suoraan ja erikseen (asia 6/68,
Zuckerfabrik Watenstedt v. neuvosto, tuomio 11.7.1968, Kok. 1968, s. 595 ja asia
C-309/89, Codorniu v. neuvosto, tuomio 18.5.1994, Kok. 1994, s. I-1853). Asetus
koskee kantajaa ainoastaan siten, että tätä on objektiivisesti pidettävä
maidontuottajana kuten ketä muuta taloudellista toimijaa, joka on samassa
tilanteessa.
- 20.
- Komissio väittää, että sillä ei ole asianosaiskelpoisuutta vastaajana neuvoston
antaman asetuksen N:o 816/92 kaltaista säädöstä koskevassa kumoamisasiassa.
Kumoamisvaatimukset on siten jätettävä tutkimatta siltä osin kuin ne kohdistuvat
siihen.
- 21.
- Kantaja ei ole ottanut kantaa näihin väitteisiin ja niiden perusteluihin.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 22.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensiksi, että vakiintuneen
oikeuskäytännön mukaan tuomioistuin ja asianosaiset eivät voi päättää kanteiden
määräajoista, vaan ne ovat luonteeltaan ehdottomia prosessinedellytyksiä (asia
T-514/93, Cobrecaf, tuomio 15.3.1995). Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen on työjärjestyksensä 113 artiklan mukaisesti viran puolesta
tutkittava, onko määräaikaa noudatettu (yhdistetyt asiat T-121/96 ja T-151/96,
Mutual Aid Administration Services v. komissio, tuomio 18.9.1997, Kok.1997,
s. II-1355 39 kohta), vaikka, kuten tässä asiassa, asianosaiset eivät ole lausuneet
tästä kysymyksestä.
- 23.
- Kantajan asetuksen kumoamisvaatimusten osalta kanteen nostamista koskevasta
määräajasta, joka on kaksi kuukautta, on määrätty perustamissopimuksen
173 artiklan viidennessä kohdassa. Koska kysymys on kanteesta, jota koskeva
säädös on julkaistu 1.4.1992, tämä määräaika oli ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohdan mukaisesti laskettava
16.4.1992 alkaen. Kun siihen lisätään 102 artiklan 2 kohdan mukaisesti pitkiä
etäisyyksiä koskevan 6 päivän määräaika, määräaika on päättynyt saman vuoden
kesäkuussa.
- 24.
- Koska kantaja on jättänyt kannekirjelmän 12.5.1995, eli yli 3 vuotta liian myöhään,
kanne on nostettu myöhässä.
- 25.
- Tästä syystä ilman, että olisi tarpeen päättää vastaajien väitteestä, jonka mukaan
kanne on jätettävä tutkimatta, kumoamisvaatimukset jätetään tutkimatta.
Vahingonkorvausvaatimukset
- 26.
- Perustamissopimuksen 215 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu toimielinten
aiheuttamasta vahingosta johtuva yhteisön sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu voi
syntyä vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät: moitittu toiminta on
lainvastainen, vahinko on tosiasiallisesti syntynyt sekä että lainvastaisen toiminnan
ja aiheutuneeksi väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys. Lainsäädäntötoimien osalta
yhteisö voi vakiintuneen oikeuskäytännön (asia 5/71, Zuckerfabrik Schöppenstedt
v. neuvosto, tuomio 2.12.1971, Kok. 1971, s. 975, tuomion 11 kohta ja asia T-390/94,
Schröder ym. v. komissio, tuomio 15.4.1997, Kok. 1997, s. II-501, 52 kohta) mukaan
olla vastuussa moitteenalaisesta toiminnastaan ainoastaan, jos kyseessä on riittävän
ilmeinen ylemmäntasoisen, yksityisiä suojaavan oikeussäännön rikkominen . Jos
toimielin on tehnyt toimen käyttämällä sen tekemisessä laajaa harkintavaltaa, kuten
yhteisen maatalouspolitiikan alalla on laita, edellytyksenä on lisäksi, että tällaisia
oikeussääntöjä on rikottu riittävän ilmeisellä eli selvällä ja vakavalla tavalla
(yhdistetyt asiat C-104/89 ja C-37/90, Mulder ym., v. komissio tuomio 19.5.1992,
Kok. 1992, s. I-3061, 12 kohta ja yhdistetyt asiat T-195/94 ja T-202/94, Quiller ja
Heusmann v. neuvosto ja komissio, 9.12.1997, Kok. 1997, s. II-2247,
48 ja 49 kohta).
- 27.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo tällaisessa tapauksessa, että
ensimmäiseksi on tutkittava, ovatko toimielimet toimineet lainvastaisella tavalla.
Onko olemassa lainvastaista toimea, joka on aiheutuneeksi väitettyjen vahinkojen
syynä
- 28.
- Kantaja vetoaa kumoamisvaatimustensa yhteydessä kolmeen asetuksen N:o 816/92
lainvastaisuutta koskevaan väitteeseen, jotka koskevat omaisuudensuojan
loukkaamista, luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista ja
yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamista.
Omaisuudensuojan loukkaamista koskeva ensimmäinen kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 29.
- Kantajat toteavat, että omaisuudensuoja kuuluu yleisiin oikeusperiaatteisiin, jonka
noudattamisen yhteisöjen tuomioistuimen on turvattava (asia 44/79, Hauer, tuomio
13.12.1979, Kok. 1979, s. 3727, 17 kohta). Tässä tapauksessa se, että kanteen
kohteena olevassa asetuksessa ei ole määrätty suoritettavaksi hyvitystä viitemäärien
vähentämisestä, vaikuttaa hänen mukaansa pakkolunastuksen tavoin siltä osin kuin
kiintiön ylittävästä myydystä maitomäärästä peritään lisämaksu. Vaikutus on sama
kuin silloin kun häneltä kiellettäisiin kaupanpito. Mutta vaikka pakkolunastus
perustuu lakiin, se voi tapahtua kansallisen lain mukaan ainoastaan, jos laissa
säädetään pakkolunastuksen toimitustavasta ja siitä maksettavan hyvityksen
määrästä. Sillä, että hyvitystä ei ole, loukataan omaisuudensuojaa.
- 30.
- Kantaja esittää, että, toisin kuin vastaajat väittävät, hänen tilanteensa eroaa
olennaisessa kohdassa yhteisöjen tuomioistuimen 13.7.1995 yhdistetyissä asioissa
T-466/93, T-469/93, T-473/93, T-474/93 ja T-477/93, O'Dwyer ym. v. neuvosto
(Kok. 1995, s. II-2071) antamassa tuomiossa kysymyksessä olleesta tilanteesta.
Kantaja toteaa tältä osin, että hän on saanut kiintiöitä kansallisilta viranomaisilta.
Näin ollen vastaajien esittämät perustelut eivät sovellu näihin sen vastiketta vastaan
hankkimiin kiintiöihin, joita suojataan omaisuudensuojan nojalla. Kantaja korostaa,
että jos hän olisi tiennyt ostohetkellä, että kiintiöt otetaan pois hyvityksettä, hän ei
olisi ryhtynyt hankkeeseen, josta loppujen lopuksi ainoastaan kansalliset
viranomaiset hyötyivät.
- 31.
- Tätä omaisuudensuojan rajoittamista ei voida perustella yleisellä edulla. Tulojen
riistäminen tuottajalta on täysin ristiriidassa perustamissopimuksen 39 artiklan
tavoitteiden kanssa ja se ei ole oikeassa suhteessa sillä tavoiteltavaan päämäärään
nähden.
- 32.
- Neuvosto korostaa, että maidon viitemäärien omistusoikeutta ei käsitetä erilliseksi
sen maan omistusoikeudesta, johon se liittyy. Näiden viitemäärien esillä olevassa
tapauksessa säädetty vähentäminen ei siten voi periaatteessa rajoittaa asianomaisen
omaisuudensuojaa (asia C-44/89, von Deetzen, tuomio 22.10.1991, Kok. 1991,
s. 5119, 27 kohta).
- 33.
- Sitä paitsi omaisuudensuoja ei ole ehdoton oikeus yhteisön oikeudessa. Erityisesti
yhteisten markkinajärjestelyjen yhteydessä omaisuudensuojaa suojataan ainoastaan
sellaista suhteetonta ja sietämätöntä puuttumista vastaan, jolla vahingoitettaisiin
kyseisen oikeuden keskeistä sisältöä (265/87, Schräder, tuomio 11.7.1989). Esillä
olevassa tapauksessa ei ole kysymys tällaisesta toimenpiteestä; riitautettu rajoitus
vastaa selvästi yleisen edun tavoitetta. Joka tapauksessa vähennyksen vähäisen
määrän takia kantajan maatilalle ei aiheudu uhkaa siten, että hänen
omaisuudensuojansa keskeiseen sisältöön puututtaisiin.
- 34.
- Neuvosto katsoo myös, että perustamissopimuksen 39 artiklan 1 kohdan
b alakohdassa mainittu tavoite maataloustulon takaamisesta on sovitettava yhteen
39 artiklan 1 kohdan c alakohdassa mainitun markkinoiden vakauttamistavoitteen
kanssa; tietyissä olosuhteissa markkinoiden vakauttamistavoitteelle voidaan antaa
tilapäinen etusija (ks. asia 265/85, Van den Bergh en Jurgens ja Van Dijk Food
Products v. komissio, tuomio 11.3.1987, Kok. 1987, s. 1155, 20 kohta ja asia
C-311/90, Hierl, tuomio 19.3.1992, Kok. 1992, s. I-2061, 13 kohta). Tällainen etusija
on sen mukaan perusteltu esillä olevassa tapauksessa.
- 35.
- Komissio väittää, että yhteisöjen tuomioistuin on em. asiassa O' Dwyer ym. v.
neuvosto jo hylännyt kantajan kanneperusteen toteamalla, että asetuksen
N:o 816/92 mukainen viitemäärien pidättäminen hyvityksettä oli perusteltua
maitomarkkinoiden vakaannuttamista ja rakenteellisten ylijäämien vähentämistä
koskevalla tarpeella. Pidättämisen ei itsessään voida katsoa siten loukkaavan
omaisuudensuojaa.
- 36.
- Vastaajien mukaan asioissa O'Dwyer ym. v. neuvosto jotkut kantajat olivat myös
hankkineet lisäviitemääriä. Vastaajat korostavat, että yhteisöjen ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin ei kuitenkaan hyväksynyt viitemäärien pidättämisen
osalta tehtävää eroa viitemäärien alkuperän mukaan. Niiden mukaan sellainen ero
on ristiriidassa markkinoiden vakauttamistarpeen kanssa.
- 37.
- Komissio huomauttaa, että lainsäädännön mukaan viitemäärien osto kansallisilta
viranomaisilta ei ole sallittua, sillä tämäntyyppistä kauppaa saadaan käydä
ainoastaan maidontuottajien kesken. Kantaja ei ole ilmoittanut, minkä oikeudellisen
perustan nojalla se on hankkinut lisäkiintiöt. Kantajan esittämä peruste on siten
vailla merkitystä. Jos kaikkia tuottajien ostamia lisäkiintiöitä ei otettaisi huomioon
vähennystä laskettaessa, huomiotta jätettävän määrän vuoksi olisi mahdotonta
saavuttaa asetuksen N:o 816/92 tavoitteita.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 38.
- On syytä muistaa aluksi, että asetus N:o 816/92 on annettu useiden sellaisten
säännösten antamisen jälkeen, joissa oli myös säädetty viitemääriä koskevista
rajoituksista. Yhteisöjen tuomioistuin on asiassa 203/86, Espanja v. neuvosto
20.9.1988 antamassaan tuomiossa (Kok. 1988, s. 4563, 15 kohta) ja em. tuomiossa
Hierl (tuomion 21 kohta) katsonut, että toisaalta asetuksilla N:o 1335/86 ja
N:o 1843/86, joissa vähennettiin jokaiselle jäsenvaltiolle taattua kokonaismäärää 3
prosentilla ja toisaalta asetuksen N:o 775/87 säännöksellä, joissa säädettiin kaikista
viitemääristä pidätettävistä osista, ei rikota mitään yhteisön oikeuden sääntöä.
Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asiassa O'Dwyer ym. v. neuvosto
antamassaan tuomiossa hylännyt kanteen, jossa vaadittiin, kuten tässä asiassa,
vahingonkorvausta asetuksella N:o 816/92 aiheutetusta vahingosta. Yhteisöjen
tuomioistuin ei ole asiassa C-22/94, Irish Farmers Association ym. 15.4.1997
antamassaan tuomiossa (Kok. 1994, s. I-1809, 42 kohta) havainnut tämän asetuksen
riidanalaista vähentämistä koskevassa säännöksessä yhtään sellaista seikkaa, joka
saattaisi vaikuttaa asetuksen pätevyyteen. Vahingonkorvausvaatimukset on
tutkittava tämän oikeuskäytännön valossa.
- 39.
- Omaisuudensuoja, jota kantaja väittää loukatun, taataan yhteisön
oikeusjärjestyksessä. Tämä suoja ei kuitenkaan ole ehdoton oikeus, vaan se on
otettava huomioon suhteessa sen tehtävään yhteiskunnassa. Tästä syystä yhteisö voi
tavoitellessaan yleisen edun mukaisia tavoitteitaan rajoittaa omaisuudensuojaa
erityisesti yhteisen markkinajärjestelyn yhteydessä, edellyttäen, että rajoitukset
palvelevat todellisuudessa näitä tavoitteita ja ne eivät merkitse rajoituksen tavoite
huomioon ottaen suhteetonta ja sietämätöntä puuttumista (em. asia Hauer,
tuomion 23 kohta; em. asia Schräder, tuomion 15 kohta; asia C-177/90, Kühn,
tuomio 10.1.1992, Kok. 1992, s. I-35, 16 kohta ja em. asia Irish Farmers Association
ym., tuomion 27 kohta sekä em. asia O'Dwyer ym. v. neuvosto, tuomion 98 kohta).
- 40.
- Perustamissopimuksessa yhteisöjen lainsäätäjälle annettuun poliittiseen vastuuseen
liittyy laaja harkintavalta lainsäätäjän pyrkiessä yhteisen maatalouspolitiikantavoitteisiin. Tämän harkintavallan nojalla toimielinten on voitava erityisesti sovittaa
yhteen näiden erillisten tavoitteiden mahdolliset ristiriitaisuudet ja tarvittaessa
annettava jollekin niistä väliaikainen etusija, joka määräytyy niiden taloudellisten
tosiseikkojen tai olosuhteiden mukaisesti, joiden perusteella toimielimet tekevät
päätöksensä (ks. em. asia Espanja v. neuvosto, tuomion 10 kohta ja em. asia Hierl,
tuomion 13 kohta). Siten viitemäärien vähennykset voivat olla sallittuja, jos niillä
pyritään saattamaan kysyntä ja tarjonta tasapainoon ja vakaannuttamaan
maitomarkkinoita.
- 41.
- Tässä tapauksessa asetuksessa N:o 816/92 säädetyt viitemäärien vähentämiset ovat
näiden vaatimusten mukaisia. Nimittäin, kuten asetuksen perustelukappaleista
seuraa, viitemäärien pidättäminen oli perusteltua sen vuoksi, että oli olemassa tarve
jatkaa aikaisempina vuosina toteutettujen samanluonteisten toimenpiteiden (ks.
edellä 27 kohdat) jälkeen maitomarkkinoiden saneerausta.
- 42.
- Kysymyksessä olevalla vähentämisen määrällä ei ylitetty siedettävälle puuttumiselle
asetettavia rajoja ja sillä ei siten vahingoitettu kyseisen omaisuuden suojaa koskevan
oikeuden keskeistä sisältöä. Yhteisöjen tuomioistuin on nimittäin katsonut em.
asiassa Hierl (tuomion 1315 kohta) ja Espanja v. neuvosto (tuomion 1011 kohta),
että ylituotannosta kärsivien markkinoiden vakaannuttamiseksi tehdyllä viitemäärien
väliaikaisella vähentämisellä ei loukata omaisuudensuojaa. Lisäksi edellä mainitusta
asiassa Irish Farmers Association ym. annetusta tuomiosta (tuomion 29 kohta)
seuraa, että vaikka 4,5 prosentin suuruinen viitemäärien väliaikainen vähentäminen
muutettaisiin lopulliseksi määräämättä hyvityksestä, sillä ei loukata tätä oikeutta.
- 43.
- Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että vaikka kantajalle
ilmoitettu vähennys oli kuten kantaja vahvistaa 4,74 prosenttia, eikä asetuksessa
N:o 816/92 säädetty 4,5 prosenttia, vastuu tästä erosta kuuluu kansallisille
viranomaisille.
- 44.
- Edellä olevan perusteella kantajan perustamissopimuksen 39 artiklan rikkomista
koskeva kanneperuste on myös hylättävä. Neuvosto voi siten yhteistä
maatalouspolitiikkaa koskevissa asioissa sille kuuluvan laajan harkintavallan rajoissa
perustellusti antaa väliaikaisen etusijan maitotuotemarkkinoiden
vakauttamistavoitteelle; toteutettavilla toimenpiteillä edesautetaan
perustamissopimuksen 39 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua
maatalousväestön kohtuullisen elintason säilyttämistä kehittämällä tuotantoa
järkiperäisesti (em. asia O'Dwyer ym. v. neuvosto, tuomion 82 kohta ja lisämaksun
perimistä koskevan yleisen järjestelmän osalta asia 84/87, Erpelding, tuomio
17.5.1988, Kok. 1988, s. 2647, 26 kohta).
- 45.
- Siltä osin kuin kysymys on kansallisilta viranomaisilta hankituista lisäviitemääristä,
kantaja ei esittänyt mitään perustetta, jonka perusteella voitaisiin osoittaa, että
maidon lisäkiintiötä olisi käsiteltävä alkuperäisistä viitemääristä erillisinä. Itse
riidanalaisen asetuksen, jonka tarkoituksena on hillitä ylituotantoa, järjestelmän
vastaista olisi olla sisällyttämättä lisäkiintiötä asetuksessa N:o 816/92 tarkoitettuun
vähentämiseen ainoastaan sillä perusteella, että ne on saatu alunperin saaduista
viitemääristä erillään.
- 46.
- Joka tapauksessa, toisin kuin kantaja väittää, edellä mainitussa asiassa O' Dwyer
ym. v. neuvosto, jotkut kantajat olivat myös hankkineet lisäkiintiöitä kansallisilta
viranomaisilta (ks. tuomion 119130 kohta). Se, että tuottajat ovat ostaneet sellaisia
lisäkiintiöitä, on heidän oma taloudellinen valintansa, jonka avulla he voivat nostaa
tuotantomääräänsä. Nämä tuottajat myötävaikuttavat kuitenkin alan rakenteelliseen
ylijäämään ja siten on perusteltua, että heidän pitää osallistua suuremmassa määrin
tuottajilta vaadittuun vähentämiseen liittyviin ponnisteluihin. Asetuksessa
N:o 816/92 säädettyä vähentämistä sovelletaan siten suhteellisella tavalla
viitemäärien kokonaisuuteen niiden alkuperästä riippumatta (ks. em asia O'Dwyer
ym. v. neuvosto, 128 kohta).
- 47.
- Tällaisessa tilanteessa kantajan omaisuudensuojaa koskeva peruste on hylättävä
ilman että olisi tarpeen arvioida, oliko kuten komissio esittää kyseisten
lisäkiintiöiden hankkiminen kyseiseen aikaan voimassa olleen lainsäädännön
vastaista.
- 48.
- Näin ollen ensimmäinen kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.
Luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista koskeva toinen kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 49.
- Kantajan mukaan viitemäärien pidättämisestä maksettiin kanteen kohteena olevan
asetuksen antamiseen asti hyvitystä. Kantajalla oli siten oikeus olettaa, että hän saisi
pitää nämä omaisuuteensa osat ja että ne olisivat hänen käytössään. Lisäksi kantaja
on investoinut saadakseen hyötyä kansallisilta viranomaisilta hankkimistaan
kiintiöistä. Jos hän olisi epäillyt, että tällainen toimenpide toteutetaan, hän ei olisi
hankkinut lisäviitemääriä, eikä tehnyt investointeja.
- 50.
- Kantaja on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pyynnöstä ottanut istunnossa
kantaa edellä mainitussa asiassa Irish Farmers Association ym.:n annetun tuomion
ulottuvuuteen; kantaja totesi, että hänen tilanteensa oli erilainen kuin yhteisöjen
tuomioistuimen tuomiossa erittelemä tilanne siksi, että hän oli ostanut lisäkiintiöt
kansallisten viranomaisten toteuttamien toimenpiteiden yhteydessä. Näin ollen hän
saattoi odottaa voivansa käyttää kiintiöitä, mutta hän joutuikin vuoden päästä
ostosta toteutetun yhteisön säännösten muuttamisen uhriksi.
- 51.
- Neuvosto korostaa, että se, että maidontuottajien perusteltu luottamus siihen, että
hyvitys säilytetään ajallisesti rajoittamattomasti voimassa tunnustettaisiin, tarkoittaisi
tuottajien alalla saavuttamien oikeuksien tunnustamista vakiintuneen
oikeuskäytännön vastaisesti (ks. asia C-250/84, Eridania ym., tuomio 22.1.1986,
Kok. 1986, s. 117 ja em. asia Espanja v. komissio, tuomio).
- 52.
- Viitemääriä oli vähennetty useita muita kertoja; vähentäminen ei ollut aina
väliaikaista, eikä siihen liittynyt joka kerta hyvitystä. Sitä paitsi yhteisöjen
tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan huolellisen ja harkitsevan
taloudellisen toimijan on varauduttava markkinoiden kehityksestä johtuviin
toimenpiteisiin (ks. asia C-350/88, Delacre ym. v. komissio, tuomio 14.2.1990,
Kok. 1990, s. I-395). Kysymyksessä olevat vähennykset olivat kuitenkin täydellisesti
ennakoitavissa tämän kehityksen perusteella.
- 53.
- Komissio väittää, että vakiintuneen oikeuskäytännön, joka on vahvistettu em.
asiassa O'Dwyer ym. v. neuvosto annetussa tuomiossa (48 ja 49 kohta) mukaan
taloudelliset toimijat eivät kuitenkaan voi perustellusti luottaa sellaisen olemassa
olevan tilanteen säilymiseen, jota voidaan muuttaa yhteisön toimielinten
harkintavallan rajoissa. Sen perusteella että, aikaisempien asetusten kohdalla
viitemäärien koko vähennys hyvitettiin, henkilölle ei voi syntyä perusteltua
luottamusta, koska asetuksella N:o 816/92 käyttöönotetun uuden järjestelmän osalta
oli olemassa sellainen harkintavalta.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 54.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensiksi, että kaikilla taloudellisilla
toimijoilla, joille toimielimen toiminnan vuoksi on syntynyt perusteltuja odotuksia,
on oikeus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen. Taloudelliset toimijat eivät
kuitenkaan voi perustellusti luottaa sellaisen olemassa olevan tilanteen säilymiseen,
jota voidaan muuttaa yhteisön toimielinten harkintavallan rajoissa.Näin on erityisesti
maatalouden yhteisten markkinajärjestelyjen kaltaisella alalla, jolla sopeutuksia
tapahtuu jatkuvasti taloudellisen tilanteen vaihtelujen mukaan (ks. em. asia Delarce
ym. v. komissio, 33 kohta; asia C-280/93, Saksa v. neuvosto, tuomio 5.10.1994,
Kok. 1994, s. I-4973, 80 kohta; asia T-489/93, Unifruit Hellas v. komissio, tuomio
15.12.1994, Kok. s. II-1201, 67 kohta ja asia T-472/93, Campo Ebro ym. v. neuvosto,
tuomio 21.2.1995, Kok. 1995, s. II-421, 61 kohta sekä em. asia O'Dwyer ym. v.
neuvosto, 48 kohta). Lisäksi kun huolellinen ja harkitseva taloudellinen toimija voi
varautua sen etuja koskevaan yhteisön toimenpiteen antamiseen, se ei voi vedota
luottamuksensuojan periaatteeseen, kun tällainen toimenpide toteutetaan (em. asia
Van den Bergh en Jurgens ja Van Dijk Food Products v. komissio, tuomion
44 kohta).
- 55.
- Asiassa Irish Farmers Association ym. annetusta tuomiosta (tuomion 22 kohta) käy
ilmi, että neuvosto ja komissio eivät kuitenkaan ole luoneet tilannetta, jonka
perusteella maidontuottajat voisivat perustellusti odottaa, että kyseiseen
ajankohtaan asti tuolloin pidätetyt määrät palautettaisiin. Nimittäin ennen sitä
ajankohtaa, jolloin asetuksella N:o 775/87 käyttöönotetun pidättämistä koskevan
järjestelmän voimassaolon oli määrä päättyä, järjestelmää pidennettiin asetuksella
N:o 1111/88. Tässä asetuksessa säädettiin myös korvauksesta, joka oli toisin kuin
asetuksessa N:o 775/87 säädetty korvaus, luonteeltaan aleneva. Lisäksi komissio oli
esittänyt 31.12.1991 julkaistun (EYVL C 337, s. 35) muodollisen ehdotuksen
viitemäärien vähentämisestä hyvityksettä. Lopuksi sillä hetkellä, kuin näin
pidennettyjen järjestelmien voimassaolo päättyi, eli 31.3.1992, maidontuottajat eivät
voineet olla tuntematta maitotuotteiden tuotannon jatkuvaa ylijäämää, eivätkä
myöskään sitä, että lisämaksujärjestelmä oli tarpeen pitää voimassa. Siten
väliaikaista pidättämistä koskevan järjestelmän voimassaolo oli voimaantulonsa ja
uudistamisensa jälkeen olennaisesti sidottu lisämaksujärjestelmän voimassaoloon.
- 56.
- Näissä olosuhteissa ja koska kantaja ei ole esittänyt yhtään seikkaa, jolla edellä
lausuttu voitaisiin kumota, ei voida väittää, että vastaajana olevat toimielimet
olisivat saaneet aikaan kantajassa perustellun luottamuksen.
- 57.
- Perustellulla luottamuksella ei myöskään voida tukea kantajan päätöstä suorittaa
investointeja sen jälkeen kun hän oli hankkinut lisäviitemääriä kansallisilta
viranomaisilta. Tältä osin on korostettava, että kantaja myöntää hankkineensa nämä
kiintiöt vuosina 1990 ja 1991. Kuitenkin tämän ajanjakson aikana viitemääriä
pidätettiin väliaikaisesti asetuksen N:o 1111/88 perusteella. Siten kyseisten
kiintiöiden hankintahetkellä kantaja ei voinut olla tuntematta maidontuotannon
ylijäämää ja viitemäärien pidättämistoimenpiteitä, jotka siitä huolimatta, että näiden
toimenpiteiden osalta suoritettiin alenevaa korvausta, osoittivat, että tilanne
markkinoilla oli erikoinen. Tällaisessa tilanteessa ja riippumatta siitä, oliko
kiintiöiden hankinta, kuten komissio väittää, siihen aikaan voimassa olleen yhteisön
säännösten vastaista, on todettava, että hankkiessaan lisäkiintiöt kantaja on tehnyt
taloudellisen päätöksen, jonka seuraukset hänen on hyväksyttävä.
- 58.
- Toinen kanneperuste on siten hylättävä.
Yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamista koskeva kolmas kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 59.
- Kantaja katsoo, että asetuksella N:o 816/92 käyttöönotettu viitemäärien
vähentäminen oli lainvastainen, koska siinä säädetään kaikille maatiloille
yhtenäisestä vähentämisprosentista, josta seuraa käytännössä, että vähentämisen
merkitys pienille tiloille on suurempi kuin isoille tiloille. Yhtenäisen
vähentämisprosentin käyttöönotto on siten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen
vastaista. Sillä rikotaan perustamissopimuksen 39 artiklaa.
- 60.
- Neuvosto korostaa, että nämä perustelut muistuttavat yhteisöjen tuomioistuimen
edellä mainituissa asioissa Espanja v. neuvosto ja Hierl hylkäämiä perusteluita.
Yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Hierl antamassaan tuomiossa, että sillä, että
pidättämistä sovelletaan samalla tavalla pieniin ja suuriin maidontuottajiin, ei rikota
perustamissopimuksen 39 artiklaa. Tässä asiassa on katsottava samoin.
- 61.
- Neuvosto väittää, että joka tapauksessa, vaikka kanteen kohteena oleva asetus olisi
lainvastainen, se ei olisi ylemmäntasoisen, yksityisiä suojaavan oikeussäännön
vastainen. Näin ollen se ei ole voinut aiheuttaa syntyneiksi väitettyjä vahinkoja.
- 62.
- Komissio muistuttaa, että asiassa Hierl antamassa tuomiossa (tuomion 19 kohta)
yhteisöjen tuomioistuin katsoi, ettei syrjintää aiheudu siitä, että yhteisen
markkinajärjestelyn yhteydessä käyttöön otetulla toimenpiteellä voi olla erilaisia
vaikutuksia tietyille tuottajille, jos tälle toimenpiteelle on objektiivisia perusteita.
Näin ollen se katsoo, kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut
em. asiassa O' Dwyer ym. v. neuvosto (tuomion 117 kohta), että asetuksella
N:o 816/92 vuosien 1992/1993 osalta toteutettu viitemäärien vähentämisjärjestely
hyvityksettä ei ole lainvastainen toimi. Tähän perusteeseen tuetut
vahingonkorvausta koskevat oikeudet eivät ole komission mukaan siten perusteltuja.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 63.
- Yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että toisiinsa verrattavissa olevissa
tilanteissa ei menetellä eri tavalla, eikä erilaisia tilanteita käsitellä samalla tavalla,
ellei tällaista eroa voida objektiivisesti perustella. Yhteisiin markkinajärjestelyihin
sisältyviä toimenpiteitä ei siten voida soveltaa eri tavalla alueen mukaan taikka
tuotanto- tai kulutusedellytysten mukaan, ellei sille ole objektiivisia perusteita, joilla
taataan etujen ja haittojen suhteellinen jako asianosaisten välillä. (em. asia Espanja
v. neuvosto, tuomion 25 kohta ja Irish Farmers Association ym, tuomion 34 kohta
ja asia O'Dwyer ym. v. neuvosto, tuomion 113 kohta).
- 64.
- Syrjintää ei aiheudu siitä, että yhteisen markkinajärjestelyn yhteydessä käyttöön
otetulla toimenpiteellä voi olla erilaisia vaikutuksia tietyille tuottajille niiden
tuotannon erityisluonteen takia, jos tämä toimenpide perustuu yhteisen
markkinajärjestelyn kokonaisvaltaiseen toimimiseen sopeutettuihin objektiivisiin
perusteisiin (asia 179/84, Bozetti, tuomio 9.7.1985, Kok. 1985, s. 2301, 34 kohta).
Näin on kysymyksessä olevan väliaikaisen pidättämisjärjestelmän suhteen, joka on
järjestetty siten, että pidätetyt viitemäärät ovat suhteellisia viitemääriin nähden (ks.
em. asia Hierl, tuomion 19 kohta ja asia O'Dwyer ym. v. neuvosto, tuomion
117 kohta).
- 65.
- Kolmas kanneperuste on samoin hylättävä.
- 66.
- Edellä olevasta seuraa, että ei ole näytetty, että yhteisön lainvastainen toimi olisi
aiheutuneiksi väitettyjen vahinkojen syynä. Näin ollen vahingonkorvausvaatimukset
on hylättävä ilman että olisi tarpeen tutkia, täyttyvätkö muut vastuuta koskevat
edellytykset.
Oikeudenkäyntikulut
- 67.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt
asian, se on velvoitettava neuvoston ja komission vaatimusten mukaisesti
korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(ensimmäinen jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
- 1.
- Kumoamisvaatimukset jätetään tutkimatta.
- 2.
- Vahingonkorvausvaatimukset hylätään perusteettomina.
- 3.
- Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
VesterdorfBellamy
Moura Ramos
|
Julistettiin Luxemburgissa 14 päivänä heinäkuuta 1998.
H. Jung
B. Vesterdorf
kirjaaja
ensimmäisen jaoston puheenjohtaja