Asia T‑10/13
Bank of Industry and Mine
vastaan
Euroopan unionin neuvosto
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää ydinaseiden levittäminen – Varojen jäädyttäminen – Kumoamiskanne – Kanteen nostamisen määräaika – Tutkittavaksi ottaminen – Lainvastaisuusväite – Oikeudellinen virhe – Oikeasuhteisuus – Omaisuudensuoja – Neuvoston toimivalta – Perusteluvelvollisuus – Puolustautumisoikeudet – Toteutettujen rajoittavien toimenpiteiden uudelleentarkastelu – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Arviointivirhe
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 29.4.2015
1. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttämistä koskeva päätös – Laillisuuden tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus – Päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohta ja päätöksen 201/635 1 artiklan 8 kohta – Ei kuulu soveltamisalaan
(SEU 29 artikla; SEUT 263 artiklan neljäs kohta ja SEUT 275 artiklan toinen kohta; neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP 20 artiklan 1 kohdan c alakohta ja neuvoston päätöksen 2012/635/YUTP 1 artiklan 8 kohta)
2. Kumoamiskanne – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Oikeussuojan tarve – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Kanne, joka on nostettu toimesta, jolla kantajaan kohdistettiin rajoittavia toimenpiteitä – Julkinen yhteisö, joka vetoaa perusoikeuksiin liittyviin suojaan ja takeisiin – Kysymys ei ole perusteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä vaan siitä, onko se perusteltu
(SEUT 263 artiklan neljäs kohta ja SEUT 275 artiklan toinen kohta; neuvoston päätös 2012/635/YUTP; neuvoston asetus N:o 945/2012)
3. Euroopan unionin oikeus – Perusoikeudet – Henkilöllinen soveltamisala – Oikeushenkilöt, jotka ovat kolmansien valtioiden ilmentymiä – Kuuluminen soveltamisalaan – Kolmannen valtion velvollisuus perusoikeuksien kunnioittamiseen alueellaan – Ei ole merkitystä
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17, 41 ja 47 artikla)
4. Euroopan unioni – Toimielinten toimien laillisuuden tuomioistuinvalvonta – Iraniin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet – Ydinaseiden levittämisen torjumisen yhteydessä toteutetut toimenpiteet – Valvonnan ulottuvuus – Rajoitettu valvonta yleisten sääntöjen osalta – Valvonta, joka ulottuu tosiseikkojen arviointiin ja todisteiden tarkastamiseen sellaisten toimien osalta, joita sovelletaan yksittäisiin yhteisöihin
(SEU 29 artikla; SEUT 215 artiklan 2 kohta ja SEUT 275 artiklan toinen kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP 20 artiklan 1 kohdan c alakohta; neuvoston asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohta)
5. Euroopan unioni – Toimielinten toimien laillisuuden tuomioistuinvalvonta – Iraniin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet – Ydinaseiden levittämisen torjumisen yhteydessä toteutetut toimenpiteet – Valvonnan ulottuvuus – Rajoitettu valvonta yleisten sääntöjen osalta – Rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista koskevat arviointiperusteet – Tuki Iranin hallitukselle – Ulottuvuus – Oikeusvarmuuden periaatteen noudattaminen edellyttää, että oikeussäännöt ovat selviä ja täsmällisiä ja että niiden seuraukset ovat ennakoitavissa
(Neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP 20 artiklan 1 kohdan c alakohta ja neuvoston päätöksen 2012/35/YUTP johdanto-osan 13 perustelukappale; neuvoston asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohta)
6. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet – Ydinaseiden levittämisessä mukana olevien tai sitä tukevien henkilöiden, yhteisöjen ja elimien varojen jäädyttäminen – Omaisuudensuojan ja taloudellisen toiminnan harjoittamisen vapauden rajoittaminen – Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen – Ei ole
(Neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP 20 artiklan 1 kohdan c alakohta, neuvoston päätöksen 2012/35/YUTP johdanto-osan 13 perustelukappale ja neuvoston päätöksen 2012/635/YUTP 1 artiklan 8 kohta; neuvoston asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohta)
7. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukaisesti tehty päätös – SEUT 215 artiklan 2 kohdassa asetetut menettelylliset vaatimukset – Soveltamatta jättäminen
(SEU 29 artikla; SEUT 215 artiklan 2 kohta; neuvoston päätös 2012/635/YUTP)
8. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet – Ydinaseiden levittämisessä mukana olevien tai sitä tukevien henkilöiden, yhteisöjen ja elimien varojen jäädyttäminen – Neuvoston valta SEUT 215 artiklaan perustuvien toimenpiteiden alalla käyttää SEUT 291 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä
(SEUT 215 artikla ja SEUT 291 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohta)
9. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet – Ydinaseiden levittämisen torjumisen yhteydessä toteutetut toimenpiteet – Menettely, joka koskee merkitsemistä varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisen kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon – Oikeusperustan valinta – Asetus N:o 267/2012 – SEUT 291 artiklassa asetettujen edellytysten noudattaminen (SEU 24 artiklan 1 kohdan toinen alakohta, SEU 29 artikla ja SEU 31 artiklan 1 kohta; SEUT 215 artikla ja SEUT 291 artiklan 2 kohta; neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP liite II; neuvoston asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohta ja 46 artiklan 2 kohta)
10. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Iraniin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet – Ydinaseiden levittämisessä mukana olevien tai sitä tukevien henkilöiden, yhteisöjen ja elimien varojen jäädyttäminen – Päätös tehty asianomaiselle tutussa asiayhteydessä, minkä vuoksi hän pystyy ymmärtämään itseensä kohdistuvan toimenpiteen ulottuvuuden – Suppeiden perustelujen hyväksyttävyys
(SEUT 296 artiklan toinen kohta; neuvoston päätös 2012/635/YUTP; neuvoston asetus N:o 945/012)
11. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Iraniin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet – Ydinaseiden levittämisessä mukana olevien tai sitä tukevien henkilöiden, yhteisöjen ja elimien varojen jäädyttäminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Oikeuden edellytyksenä on sen hakeminen neuvostolta
(Neuvoston päätös 2012/635/YUTP; neuvoston asetus N:o 945/2012)
12. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Iraniin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet – Iranin hallitusta tukevien henkilöiden, yhteisöjen ja elimien varojen jäädyttäminen – Velvollisuus antaa asianomaisille tiedoksi niitä vastaan puhuvat seikat – Ulottuvuus
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; neuvoston päätös 2012/635/YUTP; neuvoston asetus N:o 945/2012)
13. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet – Ydinaseiden levittämisessä mukana olevien tai sitä tukevien henkilöiden, yhteisöjen ja elimien varojen jäädyttäminen – Neuvoston velvollisuus näiden toimenpiteiden uudelleentarkasteluun säännöllisin väliajoin – Laiminlyönti – Ei vaikutusta näiden toimenpiteiden pätevyyteen – Edellytykset – Uudelleentarkasteluvelvollisuuden tarkoitus toteutettu eikä asianomaisen yhteisön tilanteeseen vaikuteta haitallisesti
(Neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP 26 artiklan 3 kohta; neuvoston asetuksen N:o 267/2012 46 artiklan 6 kohta)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 27–30 kohta)
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 48 ja 49 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 53, 55, 57 ja 58 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 74, 75 ja 170–173 kohta)
5. Neuvostolla on laaja harkintavalta rajoittavien toimenpiteiden oikeudellisten arviointiperusteiden yleisen ja abstraktin määrittelyn ja niiden toteuttamista koskevien menettelytapojen osalta. Tältä osin Iranin hallituksen tukemista koskeva arviointiperuste on muotoiltu niin väljäksi, että sillä annetaan harkintavaltaa neuvostolle. Tämä valta ei kuitenkaan ole kohtuutonta tai mielivaltaista. Ensiksikin oikeusvarmuuden periaatetta, joka on unionin oikeuden yleinen periaate ja edellyttää erityisesti, että oikeussäännöt ovat selviä ja täsmällisiä ja että niiden seuraukset ovat ennakoitavissa varsinkin silloin, kun niillä voi yksityishenkilöiden ja yritysten kannalta olla epäedullisia seurauksia, sovelletaan kyllä siltä osin kuin kyse on rajoittavista toimenpiteistä, jotka vaikuttavat raskaasti asianomaisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeuksiin ja vapauksiin. Toiseksi Iranin hallituksen tukemista koskeva arviointiperuste liittyy oikeudelliseen kehykseen, jota selvästi rajaavat tavoitteet, joihin Iraniin kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä koskevalla säännöstöllä pyritään, erityisesti päätöksen 2012/35, jolla tämä arviointiperuste lisättiin Iraniin kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä koskevan päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohtaan, johdanto-osan 13 perustelukappaleeseen. Kuten tästä päätöksen 2012/35 johdanto-osan 13 perustelukappaleesta käy ilmi, mainittu peruste koskee kohdennetusti ja valikoivasti asianomaisen henkilön tai yhteisön omaa toimintaa, jolla tosin ei sellaisenaan ole mitään suoraa tai välillistä yhteyttä ydinaseiden levittämiseen mutta joka on kuitenkin omiaan edistämään sitä, koska siten tarjotaan Iranin hallitukselle varoja tai aineellisia, rahoituksellisia ja logistisia palveluja siten, että sen on mahdollista jatkaa levittämistoimintaa.
Mainittu arviointiperuste ei siis koske mitä hyvänsä Iranin hallitukselle annettavan tuen muotoa vaan sellaisia tuen muotoja, jotka määrällisen tai laadullisen merkittävyytensä vuoksi edistävät Iranin ydinenergia-alan toimintaa. Siinä määritellään siis objektiivisesti rajattu sellaisten henkilöiden ja yhteisöjen ryhmä, joihin voidaan kohdistaa varojen jäädyttämistä koskevia toimenpiteitä. Niinpä riidanalaista arviointiperustetta voidaan soveltaa jokaiseen yhteisöön, joka antaa tukea Iranin hallitukselle muun muassa rahoitustuen muodossa. Se ei sen sijaan koske kaikkia Iranin hallituksen omistamia tai tähän hallitukseen yhteyksiä pitäviä yhteisöjä kaikista Iranin verovelvollisista puhumattakaan.
(ks. 75–80, 83, 84 ja 88 kohta)
6. Kun otetaan huomioon, että kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilyminen on ensisijaisen tärkeää, neuvosto voi harkintavaltaansa ylittämättä katsoa, että Iranin hallituksen tukemista koskevan arviointiperusteen, josta säädetään päätöksen 2010/413 muuttamisesta annetun päätöksen 2012/35 johdanto-osan 13 perustelukappaleessa ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdassa siinä tarkoituksessa, että tiettyjen tällaista tukea antavien henkilöiden ja julkisten yhteisöjen varat jäädytetään, soveltamisesta seuranneet omaisuudensuojan loukkaukset ovat soveltuvia ja tarpeellisia Iranin hallituksen painostamiseksi, jotta se pakotettaisiin lopettamaan ydinaseiden levittämistoimintansa. Näin ollen tämä peruste on yhteensoveltuva suhteellisuusperiaatteen kanssa, eikä sillä anneta neuvostolle kohtuutonta valtaa.
(ks. 78, 91, 92 ja 195–199 kohta)
7. Se, että ensin annetaan päätös Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston 2 luvun mukaisesti, on välttämätön edellytys sille, että neuvosto voi toteuttaa rajoittavia toimenpiteitä sille SEUT 215 artiklan 2 kohdassa annetun toimivallan nojalla. Tämä toteamus ei kuitenkaan merkitse sitä, että päätöksen antamista Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston 2 luvun mukaisesti koskisivat SEUT 215 artiklan 2 kohdassa asetetut menettelylliset vaatimukset eivätkä itse SEU 29 artiklassa asetetut vaatimukset. Viimeksi mainitun mukaan neuvosto voi tehdä yksin siinä tarkoitetut päätökset.
(ks. 99 ja 101 kohta)
8. Ks. tuomion teksti.
(ks. 105–107 kohta)
9. Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413 muuttamisesta annetun asetuksen N:o 267/2012 kaltaisten asetusten, joissa säädetään SEUT 215 artiklaan perustuvista toimenpiteistä, tarkoituksena on panna EUT-sopimuksen soveltamisalalla täytäntöön EU 29 artiklan nojalla yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) puitteissa annetut päätökset. Asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan nojalla toteutetut rajoittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on painostaa Iranin islamilaista tasavaltaa lopettamaan ydinaseiden levittäminen, liittyvät tarkoituksensa, luonteensa ja tavoitteensa vuoksi kiinteämmin YUTP:n täytäntöönpanoon kuin EUT-sopimuksella unionille annetun toimivallan käyttämiseen.
EU-sopimuksen puitteissa SEU 24 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta, SEU 29 artiklasta ja SEU 31 artiklan 1 kohdasta yhdessä käy ilmi, että yleensä neuvosto voi käyttää päätösvaltaa YUTP:n alalla yksimielisellä päätöksellä. Erityisesti on niin, että neuvosto yksin päättää henkilön tai yhteisön nimen merkitsemisestä päätöksen 2010/413 liitteeseen II. Juuri tämä merkitseminen pannaan EUT-sopimuksen soveltamisalalla täytäntöön toteuttamalla varojen jäädyttämistä koskeva toimenpide asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan nojalla.
Kun otetaan huomioon asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan nojalla toteutettujen toimenpiteiden erityisyys ja tarve varmistaa päätöksen 2010/413 liitteessä II olevan luettelon ja asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevan luettelon yhtenäisyys sekä se, että komissiolla ei ole oikeutta tutustua jäsenvaltioiden tiedustelupalvelujen tietoihin, jotka voivat osoittautua tarpeellisiksi näiden toimenpiteiden täytäntöönpanemiseksi, neuvosto saattaa aivan oikein katsoa, että asetuksen N:o 267/2012 varojen jäädyttämistä koskeva 23 artiklan 2 kohta on SEUT 291 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu erityinen tapaus ja että sillä on siis oikeus pidättää täytäntöönpanovalta itselleen mainitun asetuksen 46 artiklan 2 kohdassa.
Kun kyse on siitä, onko erityisen tapauksen olemassaolo asianmukaisesti perusteltu, oikeutus sille, että täytäntöönpanovalta pidätettiin neuvostolle asetuksen N:o 267/2012 46 artiklan 2 kohdassa, käy ilmi, kun luetaan mainitun asetuksen johdanto-osan perustelukappaleet ja säännökset yhdessä ja siinä asiayhteydessä, jossa EU-sopimuksen ja EUT-sopimuksen asian kannalta merkitykselliset varojen jäädyttämistä koskevat määräykset nivoutuvat toisiinsa.
SEUT 291 artiklan 2 kohdassa asetetut vaatimukset täytäntöönpanovallan myöntämiseksi neuvostolle ovat siis täyttyneet siltä osin kuin kyse on asetuksen N:o 267/2012 46 artiklan 2 kohdasta.
(ks. 109–114 ja 119 kohta)
10. Ks. tuomion teksti.
(ks. 122–127 ja 133–139 kohta)
11. Ks. tuomion teksti.
(ks. 144 kohta)
12. Ks. tuomion teksti.
(ks. 149 ja 151 kohta)
13. Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413 26 artiklan 3 kohdan ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen N:o 267/2012 46 artiklan 6 kohdan nojalla neuvostolla on velvollisuus tarkastella kantajaan kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä uudelleen 12 kuukauden kuluessa päätöksen 2010/413 muuttamisesta annetun päätöksen 2012/635 ja asetuksen N:o 267/2012 täytäntöönpanosta annetun asetuksen N :o 945/2012 antamisesta.
Toteutettujen rajoittavien toimenpiteiden uudelleentarkastelua koskevan velvollisuuden laiminlyönti ei kuitenkaan oikeuta toimien, joilla ne on annettu, kumoamiseen, kun rajoittavien toimenpiteiden määräaikaista tarkastelua koskevien säännösten tarkoitus on toteutettu, vaikkakin myöhässä, eikä se, että neuvosto ei noudattanut uudelleentarkastelun määräaikaa, näin ollen enää vaikuta haitallisesti kantajan tilanteeseen. Kyseessä olevan velvollisuuden tarkoitus on taata se, että tarkistetaan säännöllisesti, että toteutetut rajoittavat toimenpiteet ovat edelleen perusteltuja.
(ks. 155–157, 160-162, 164 ja 165 kohta)