Asia T-214/06
Imperial Chemical Industries Ltd
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Metakrylaattimarkkinat – EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisen toteava päätös – Osallistuminen rikkomisen osaan – Puolustautumisoikeudet – Sakot – Perusteluvelvollisuus – Rikkomisen vakavuus – Varoittava vaikutus – Yhdenvertainen kohtelu – Oikeasuhteisuus – Hyvän hallinnon periaate – Yhteistyö hallinnollisessa menettelyssä – Menettelyn kesto – Oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto
Tuomion tiivistelmä
1. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Näytön laatu – Vetoaminen useisiin aihetodisteisiin – Yksittäin tarkastelluilta aihetodisteilta edellytetty todistusvoima
(EY 81 artiklan 1 kohta)
2. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Osallistuminen yritysten kokouksiin, joilla on kilpailunvastainen tarkoitus – Olosuhteet, joissa yrityksen voidaan katsoa osallistuneen kartelliin, kun se ei ole sanoutunut irti tehdyistä päätöksistä
(EY 81 artiklan 1 kohta)
3. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Rikkomiseen osallistuneiden muiden yritysten antamien ilmoitusten käyttäminen todistuskeinona – Sallittavuus – Sellaisten todisteiden todistusvoima, joita kartellin pääosallistujat esittävät vapaaehtoisesti, jotta niihin sovellettaisiin yhteistyötiedonantoa
(EY 81 artiklan 1 kohta; komission tiedonanto 2002/C 45/03)
4. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet – Syyttömyysolettama – Kilpailualaa koskeva menettely – Sovellettavuus
(EY 81 artiklan 1 kohta)
5. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Rikkominen – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Yrityksen joutuminen vastuuseen kilpailusääntöjen rikkomisesta kokonaisuudessaan – Edellytykset
(EY 81 artiklan 1 kohta)
6. Kilpailu – Sakot – Päätös, jolla määrätään sakkoja – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Niiden arviointiperusteiden ilmoittaminen, joiden avulla komissio on määrittänyt kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden – Riittävä ilmoitus – Komissiolla ei ole velvollisuutta ilmoittaa sakkojen laskentaan liittyviä numerotietoja
(EY 81 artiklan 1 kohta ja EY 253 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)
7. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Velvollisuutta ottaa huomioon konkreettinen vaikutus markkinoihin ei ole – Sakon laskentapohjan laskeminen – Velvollisuutta jakaa tämä määrä kilpailusääntöjä rikkoneen yhtiön peräkkäisten omistajien kesken ei ole
(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 A kohta)
8. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakon varoittava vaikutus – Varoittavan tekijän arviointiperusteet – Kyseisen yrityksen koon ja kokonaisresurssien huomioon ottaminen – Huomioon otettava liikevaihto
(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)
9. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakon varoittava vaikutus – Kertoimen soveltaminen – Tarvetta erotella samaan rikkomiseen osallistuneet yritykset niiden liikevaihdon mukaan ei ole – Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta ei ole loukattu
(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 A kohdan viides kohta)
10. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon määrän alentaminen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyön perusteella – Edellytykset
(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2002/C 45/03)
11. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon määräämättä jättäminen tai alentaminen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyön perusteella – Päätös, jolla komissio kieltäytyy alentamasta sakkoa – Kyseisen päätöksen kiistävän yrityksen todisteluun liittyvät velvollisuudet
(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2002/C 45/03)
12. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon määräämättä jättäminen tai alentaminen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyön perusteella – Objektiivisiin seikkoihin perustuva tutkinnan vaiheiden myöhäinen ilmoittaminen yritykselle – Komissio ei ole vastuussa siitä, että kyseinen yritys jätti sakkoimmuniteettihakemuksen liian myöhään
( EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2002/C 45/03)
13. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission velvollisuus noudattaa hyvän hallinnon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita – Sakkoimmuniteettihakemuksen jättäminen liian myöhään, koska tutkinnan vaiheista ei ollut ilmoitettu – Komission ja toisen yrityksen välinen kirjeenvaihto, jossa kehotetaan pidättyväisyyteen tällaisten tietojen antamisessa – Ensimmäistä yritystä syrjivien lausumien puuttuminen – Hyvän hallinnon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu
(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2002/C 45/03)
14. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Arviointiperusteet – Lieventävät seikat – Edellytykset, joiden täyttyessä yrityksen yhteistyötiedonannon soveltamisalaan kuulumatonta tosiasiallista yhteistyötä menettelyssä voidaan pitää tällaisena seikkana
(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 3 kohdan kuudes luetelmakohta)
15. Unionin oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet – Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin – Kohtuullisen käsittelyajan noudattaminen – Kilpailualan hallinnolliset menettelyt ja tuomioistuinmenettelyt – Soveltaminen
(EY 81 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohta ja 47 artikla)
16. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Tuomioistuinvalvonta – Täysi harkintavalta – Sakon määrän alentaminen kohtuullista käsittelyaikaa koskevan periaatteen loukkaamisen vuoksi – Hyväksyttävyys
(EY 81 artiklan 1 kohta ja SEUT 261 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)
1. Ks. tuomion teksti
(ks. 53–56 kohta)
2. Ks. tuomion teksti
(ks. 57 ja 66 kohta)
3. Ks. tuomion teksti
(ks. 58–62 ja 69 kohta)
4. Ks. tuomion teksti
(ks. 63 ja 64 kohta)
5. Ks. tuomion teksti
(ks. 84–86 kohta)
6. Ks. tuomion teksti
(ks. 97 ja 100 kohta)
7. Ei voida katsoa, että unionin kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arvioinnin pitäisi tiukasti vastata vaikutusta kilpailuun tai sille aiheutuvaa vahinkoa ja että rikkomisen kohteena olleen yhden ainoan omaisuuskokonaisuuden peräkkäiset omistajat myötävaikuttaisivat vain kyseisen rikkomuksen ”yhteen vakavuuteen”.
Kilpailunvastaisen menettelytavan vaikutus ei näet sellaisenaan ole ratkaiseva peruste arvioitaessa sakon asianmukaista määrää.
Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja [HT] 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa korostetaan lisäksi selvästi, että rikkomisen laatu on määräävä seikka, kun sen vakavuutta arvioidaan sakon laskentapohjaa määritettäessä. Suuntaviivoissa asetetaan rikkomisen todellisen vaikutuksen arviointiperusteeksi sen todellinen vaikutus markkinoihin, ja tämä koskee rikkomista kokonaisuudessaan eikä kunkin yrityksen yksittäistä toimintaa, mutta niissä täsmennetään, että se on otettava huomioon vain, jos se on mitattavissa.
Horisontaalisia hintakartelleja tai markkinoiden jakamiseen tähtääviä kartelleja voidaan pitää erittäin vakavina rikkomuksina jo niiden laadun perusteella ilman että komissiolla olisi velvollisuutta osoittaa rikkomisen konkreettista vaikutusta markkinoihin.
Arviointiperuste, joka liittyy kunkin yrityksen rikkomisen todelliseen vaikutukseen kilpailuun ja joka mainitaan suuntaviivojen 1 A kohdan toiseksi viimeisessä kohdassa, on valinnanvarainen arviointiperuste, joka mahdollistaa sakon laskentapohjan muokkaamisen tilanteessa, jossa rikkomukseen syyllistyy useita yrityksiä, eikä mainitun määrän määrittämisen kannalta ratkaisevan tärkeä peruste. Kyseistä perustetta ei myöskään sovelleta silloin, kun määritetään kunkin tiettyyn rikkomiseen osallistuneen yrityksen oman menettelyn kilpailunvastaisten vaikutusten määrää, vaan silloin, kun sakon laskentapohjaa määritettäessä otetaan huomioon niiden väliset mahdolliset objektiiviset erot, kuten muun muassa se, että ne ovat huomattavan erikokoisia.
Tästä seuraa, että vaikka katsottaisiinkin, ettei rikkomisen kohteena olleen yhden ainoan omaisuuskokonaisuuden omistajanvaihdoksesta aiheutunut minkäänlaista lisävahinkoa kilpailulle, tämän asianhaaran nojalla ei ole mahdollista katsoa, että toisiaan seuranneet omistajat olisivat myötävaikuttaneet vain rikkomisen ”yhteen vakavuuteen” ja että sakon laskentapohja olisi siis pitänyt jakaa niiden kesken, jotta kunkin yrityksen rikkomisen todellista vaikutusta kilpailuun ei olisi otettu huomioon kahta kertaa.
(ks. 103, 110, 112, 114 ja 116–118 kohta)
8. Kilpailun alalla yrityksen kokonaisliikevaihto kertoo – vaikkakin vain likimääräisesti ja epätäydellisesti – jotain yrityksen koosta ja sen taloudellisesta vallasta. Komissio saattaa näin ollen vapaasti nojautua asianomaisen yrityksen kokonaisliikevaihtoon vahvistaakseen sakon määrän tasolle, joka varmistaa sen riittävän varoittavuuden.
Vaikka yrityksen kokonaisliikevaihto osoittaa sen koon ja taloudellisen vallan tavalla, joka voi olla likimääräinen ja epätäydellinen, tätä arviointiperustetta saadaan käyttää silloin kun määritetään, kuinka paljon sakkoa on varoittavan vaikutuksen vuoksi korotettava. Tässä ratkaisussa on se kiistämätön hyvä puoli, että komissio voi sakkojen määrää määrittäessään käyttää objektiivista arviointiperustetta ja soveltaa sitä erotuksetta kaikkiin asianomaisiin yrityksiin.
Tästä seuraa, että väite, jonka mukaan jonkin yrityksen liikevaihto heijastaa sen taloudellista valtaa vain epätäydellisesti tai likimääräisesti, ei sellaisenaan riitä siihen, ettei kyseistä perustetta pidettäisi merkityksellisenä määritettäessä, kuinka paljon sakon määrää on varoittavan vaikutuksen vuoksi korotettava.
Kyseisen korotuksen määräämisellä olevaa tavoitetta, jona on sakon määrän muokkaaminen siten, ettei se ei olisi merkityksetön tai päinvastoin kohtuuton muun muassa kyseisen yrityksen taloudelliseen kapasiteettiin nähden, ei tietenkään pidä kadottaa näkyvistä. Tällaisiin perusteluihin vetoavan yrityksen on kuitenkin esitettävä sellaisia seikkoja, joiden nojalla on mahdollista todeta, että sen liikevaihto, jonka komissio otti huomioon, antaa sen taloudellisesta kapasiteetista niin virheellisen kuvan, että kyseinen tavoite on kyseisessä tapauksessa sivuutettu esillä olevassa asiassa.
(ks. 145–149 kohta)
9. Kun otetaan huomioon, että komissiolla on unionin kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen määriä vahvistaessaan harkintavalta, sitä ei voida yhdenvertaisen kohtelun periaatteen eikä suhteellisuusperiaatteen nojalla vaatia varmistamaan, että eri yrityksille määrättyjen varoittavien korotusten tasojen väliset erot vastaisivat tiukasti yritysten liikevaihtojen välisiä eroja. Vaikka liikevaihto onkin merkityksellinen arviointiperuste, kun sakon määrää vahvistetaan sen riittävän varoittavuuden varmistavalle tasolle, asianmukaisen sakon vahvistaminen ei kuitenkaan välttämättä ole liikevaihtoon perustuvan pelkän aritmeettisen laskutoimituksen tulos.
(ks. 174 kohta)
10. Jotta sakkojen lievennystä voitaisiin kilpailun alalla perustella sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun yhteistyötiedonannon perusteella, yrityksen komissiolle toimittamien tietojen on voitava katsoa osoittavan, että yritys on harjoittanut todellista yhteistyötä, kun otetaan huomioon, että sakon lieventämisen tarkoituksena on palkita yritys hallinnollisen menettelyn aikaisesta toiminnasta, jonka avulla komissio on voinut helpommin todeta rikkomisen. Yrityksen on toiminnallaan helpotettava komission tehtävää eli unionin kilpailusääntöjen rikkomisten toteamista ja niistä rankaisemista ja ilmennettävä todellista yhteistyöhenkeä.
Kun alennuksen olemassaolon syy otetaan huomioon, komissio ei voi sivuuttaa annettujen tietojen hyödyllisyyttä, jota on välttämättä tarkasteltava suhteessa sen hallussa jo oleviin todisteisiin.
On katsottu, että lausunto, jossa pelkästään tietyssä määrin vahvistetaan komissiolla jo oleva lausunto, ei helpota komission tehtävää merkittävästi eikä siten siinä määrin, että sen vuoksi olisi perusteltua alentaa sakkoa yhteistyön perusteella. Tästä seuraa, ettei pelkästään sillä seikalla, että jostakin asiakirjasta on tiettyä hyötyä komissiolle ja että se vetoaa siihen päätöksessään, voida perustella sakon lieventämistä yhteistyön perusteella.
(ks. 182, 183 ja 201 kohta)
11. Vaikka komission on perusteltava ne syyt, joiden nojalla se katsoo, että yritysten yhteistyötiedonannon puitteissa toimittamat seikat merkitsevät myötävaikutusta, joka oikeuttaa määrättävän sakon lieventämiseen tai ei, on sitä vastoin yritysten, jotka haluavat riitauttaa komission tästä tekemän päätöksen, tehtävänä osoittaa, ettei komissio olisi ilman näiden yritysten vapaaehtoisesti toimittamia tietoja voinut näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkomisen olennaista osaa eikä siis tehdä päätöstä, jossa määrätään sakkoja.
(ks. 184 kohta)
12. Ks. tuomion teksti
(ks. 208–217 kohta)
13. Ks. tuomion teksti
(ks. 222, 223, 235, 241 ja 244–246 kohta)
14. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja [HT] 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 3 kohdan kuudennen luetelmakappaleen, jossa määrätään lieventävästä olosuhteesta, joka perustuu yrityksen tutkinnan aikana tekemään, sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon soveltamisalaan kuulumattomaan tosiasialliseen yhteistyöhön, soveltamisen on oltava poikkeuksellista.
Suuntaviivojen 3 kohdan kuudennesta luetelmakappaleesta ei voi seurata, että yhteistyötiedonanto menettäisi tehokkaan vaikutuksensa. Kyseisestä tiedonannosta ilmenee selvästi, että siinä määritellään ne rajat, joissa yrityksille, jotka ovat tai ovat olleet osallisina unioniin vaikuttavissa salaisissa yhteistoimintajärjestelyissä, voidaan palkita se yhteistyö, jota ne ovat tehneet komission tutkinnan aikana. Tästä seuraa, että yritykset voivat lähtökohtaisesti saada sakon määrää alennetuksi vain silloin, kun ne täyttävät kyseisessä tiedonannossa asetetut edellytykset.
Sakon määrän alentaminen ei myöskään ole perusteltua jo pelkästään siksi, että yritys ilmoittaa tietoja, jotka ovat laajempia kuin ne tiedot, joita komissio voi asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan nojalla vaatia, kuten sitä vastaan puhuvista seikoista. Sakon määrää ei näin ollen voida alentaa yrityksen tutkinnassa tekemän yhteistyön perusteella silloin, kun kyseinen yhteistyö ei ole mennyt pidemmälle kuin se, mitä yritykselle asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan nojalla kuuluvista velvollisuuksista on seurannut. Päinvastainen toteamus ei kuitenkaan välttämättä ole totta. Jopa asianomaista vastaan puhuvien seikkojen hyödyllisyys komissiolle voi näet olla rajallista muun muassa suhteessa muiden yritysten aikaisempaan myötävaikutukseen. Tiedon hyödyllisyys on ratkaiseva seikka arvioitaessa hakemusta, joka koskee sakon määrän alentamista komission kanssa tehdyn yhteistyön perusteella.
(ks. 252, 258 ja 260–262 kohta)
15. Ks. tuomion teksti
(ks. 282–285 kohta)
16. Unionin yleisellä tuomioistuimella on sille asetuksen N:o 1/2003 31 artiklalla ja SEUT 261 artiklalla annetun täyden harkintavallan nojalla valta muuttaa riidanalaista toimea, jopa silloin, kun sitä ei kumota, ja ottaa huomioon kaikki tosiseikat muuttaakseen esimerkiksi yritykselle unionin kilpailusääntöjen rikkomisesta määrätyn sakon määrää.
Oletettaessa, että kohtuullisen käsittelyajan periaatetta olisi todettava loukatun myös sen vuoksi, että oikeudenkäynti unionin yleisessä tuomioistuimessa on mahdollisesti kestänyt pitkään, viimeksi mainittu voisi riidanalaista päätöstä muuttamalla velvoittaa yrityksen maksamaan määrän, josta tarvittaessa voitaisiin vähentää kohtuullinen hyvitys menettelyn liiallisen keston vuoksi. Tällainen täyden harkintavallan käyttäminen voi olla välttämätöntä muun muassa prosessiekonomisista syistä ja sen takaamiseksi, että kohtuullisen käsittelyajan periaatteen loukkaaminen korjataan välittömästi ja tehokkaasti.
Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan yrityksen nimenomaisen vaatimuksen, joka koskee sakon määrän alentamista menettelyn liiallisen keston vuoksi myös siltä osin kuin se koskee oikeudenkäynnin kestoa unionin yleisessä tuomioistuimessa.
(ks. 292–296 kohta)