Asia T-15/14

Simet SpA

vastaan

Euroopan komissio

Valtiontuet – Italian viranomaisten myöntämä taannehtiva hyvitys julkisesta palvelusta – Alueiden välisen linja-autoliikenteen palvelut vuosina 1987–2003 – Päätös, jossa tuki todetaan soveltumattomaksi sisämarkkinoille – Julkisen palvelun velvoitteen voimassa pitäminen – Hyvityksen myöntäminen – Asetus (ETY) N:o 1191/69

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 3.3.2016

1.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Oikeussuojan tarve – Jo syntyneen ja edelleen olemassa olevan intressin edellytys – Kanne komission valtiontukipäätöksestä – Yritys, joka on peruuttanut kansallisen tuomioistuimen tuomion, jossa määrätään maksettavaksi kyseiselle yritykselle hyvitys julkisen palvelun toteuttamisen aiheuttamista kustannuksista, täytäntöönpanoa koskevan kanteensa – Mahdollisuus nostaa kansallisessa tuomioistuimessa uusi kanne, jolla on sama kohde – Tutkittavaksi ottaminen

(SEUT 108 artiklan 2 kohta ja SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

2.      Valtiontuki – Käsittely komissiossa – Se, etteivät osapuolet ole esittäneet huomautuksia – Vaikutuksettomuus komission päätöksen pätevyyteen – Velvollisuus tutkia viran puolesta seikat, joihin ei ole nimenomaisesti vedottu – Tällaisen velvollisuuden puuttuminen

(SEUT 108 artiklan 2 kohta)

3.      Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Perustelujen puuttuminen tai puutteellisuus – Erottaminen väitteistä ja lausumista, joilla pyritään kiistämään päätöksen perusteltavuus

(SEUT 263 artikla ja SEUT 296 artikla)

4.      Liikenne – Julkisen palvelun velvoitteet – Hintavelvoite – Käsite

(Neuvoston asetuksen N:o 1191/69 2 artiklan 5 kohta)

5.      Liikenne – Liikenteelle myönnetty tuki – Käsitteen ”julkisten palvelujen käsitteeseen olennaisesti kuuluvat velvoitteet” ja käsitteen ”sopimus julkisista palveluista” erottaminen toisistaan – Kuljetussopimukset, jotka on tehty vapaaehtoisesti tarjouskilpailun seurauksena

(Neuvoston asetuksen N:o 1191/69 14 artiklan 1 ja 2 kohta)

6.      Liikenne – Liikenteelle myönnetty tuki – Julkisten palvelujen käsitteeseen rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä olennaisesti kuuluvat velvoitteet – Maantieliikenne – Käsitteen ”taloudellinen haitta” ja liiallisen hyvityksen riskin erottaminen toisistaan

(Neuvoston asetuksen N:o 1191/69 5, 10 ja 11 artikla)

7.      Tuomioistuinmenettely – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa – Kanneperuste, joka on esitetty ensimmäistä kertaa kantajan vastauskirjelmän vaiheessa ja jossa ei ole kyse aikaisemmin esitetyn kanneperusteen laajentamisesta – Tutkimatta jättäminen

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohta)

1.      Oikeussuojan tarve on luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostaman kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytys. Tällainen tarve edellyttää, että riidanalaisen toimen kumoamisella saattaa sinällään olla oikeudellisia seurauksia ja että kanteen lopputuloksesta voisi näin olla hyötyä sen nostajalle. Oikeussuojan tarpeen on siten oltava jo syntynyt ja edelleen olemassa kanteen nostamispäivänä ja sen on lisäksi oltava olemassa tuomioistuimen ratkaisun julistamiseen saakka sillä uhalla, että lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

Kun kantaja on peruuttanut jäsenvaltion tuomioistuimen tuomion, jossa kyseisen valtion viranomaiset on velvoitettu maksamaan kantajalle hyvitys ja jonka täytäntöönpanosta nämä viranomaiset ovat kieltäytyneet, täytäntöönpanoa koskevan kanteensa, siitä, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaisi komission päätöksen, jossa hyvityksen on katsottu olevan valtiontukea, seuraisi, että kyseisillä kansallisilla viranomaisilla säilyisi joka tapauksessa velvollisuus panna jäsenvaltion kyseessä olevan tuomioistuimen tuomio täytäntöön, ja asia on näin siitä riippumatta, onko kantaja peruuttanut kyseisen tuomion täytäntöönpanoa koskevan kanteensa. Niinpä kantajalla, joka on nostanut valtiontukipäätöksestä kumoamiskanteen, on edelleen intressi asian ratkaisuun ja kantajan kanne on otettava tutkittavaksi.

(ks. 64–66, 69, 72 ja 74 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 117 kohta)

3.      Valvoessaan sitä, onko perusteluvelvollisuutta noudatettu, unionin yleinen tuomioistuin ei voi tutkia niiden perustelujen aineellista lainmukaisuutta, joihin komissio on päätöksensä perusteeksi vedonnut. Tästä seuraa, että perustelujen puuttumista tai niiden puutteellisuutta koskevan kanneperusteen yhteydessä esitetyt väitteet ja lausumat, joilla pyritään kiistämään riidanalaisen päätöksen perusteltavuus, ovat tehottomia ja merkityksettömiä.

(ks. 130 ja 147 kohta)

4.      Julkisten palvelujen käsitteeseen rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä olennaisesti kuuluvia velvoitteita koskevista jäsenvaltioiden toimenpiteistä annetun asetuksen N:o 1191/69 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitetulle hintavelvoitteelle on ominaista paitsi kuljetusmaksujen vahvistaminen tai hyväksyminen viranomaisteitse myös kaksi kumulatiivista edellytystä, joiden mukaan kyse on oltava ”tietyistä” tiettyjä matkustaja- tai tavararyhmiä koskevista hintatoimenpiteistä tai tietyistä ja lisäksi yrityksen taloudellisen edun vastaisista reiteistä. Tällaista tulkintaa tukee 2 artiklan 5 kohdan toinen alakohta, jossa täsmennetään, että hintavelvoitteita eivät ole hintapoliittiset toimenpiteet eivätkä kuljetusmaksuja ja -ehtoja yleisesti koskevat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on kuljetusmarkkinoiden tai niiden osan järjestely. Tästä seuraa, että yleisesti sovellettavaa lakisääteistä velvoitetta, jonka mukaan kuljetusmaksut on saatettava viranomaisen hyväksyttäviksi, ei voida yksinään pitää asetuksen N:o 1191/69 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuna hintavelvoitteena.

(ks. 159 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 173 kohta)

6.      Kun kyse on valtiontuesta ja erityisemmin sellaisen hyvityksen arvioimisesta, joka on vastike palveluista, joita tuensaajayritykset ovat tarjonneet julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi, taloudellinen haitta ja liiallisen hyvityksen riski ovat kaksi erillistä seikkaa. Niinpä julkisten palvelujen käsitteeseen rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä olennaisesti kuuluvia velvoitteita koskevista jäsenvaltioiden toimenpiteistä annetun asetuksen N:o 1191/69 5, 10 ja 11 artiklan mukaan taloudellisen haitan osoittaminen on tarpeen sellaisen hyvityksen määrän määrittämiseksi, joka kuljetusyritykselle on maksettava julkisen palvelun velvoitteiden yksipuolisesta asettamisesta. Liiallisen hyvityksen riski sitä vastoin voi johtua useista tekijöistä, jotka voivat johtaa suurempaan hyvitykseen kuin yritykselle olisi asetuksen perusteella maksettava.

(ks. 178 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 197 kohta)