UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
4 päivänä lokakuuta 2018 (*)
Henkilöstö – Virkamiehet – Koulutus – Päiväkotiin hyväksyminen – Päätös lapsen ilmoittamisesta toiseen päiväkotiin kuin mihin tämä oli aiemmin ilmoitettu – Vastaajan mainitseminen virheellisesti kannekirjelmässä – Tutkimatta jättäminen – Vastuu
Asiassa T‑17/17,
Radu Constantinescu, kotipaikka Kreuzweiler (Saksa), edustajinaan asianajajat S. Rodrigues ja A. Blot,
kantajana,
vastaan
Euroopan parlamentti, asiamiehinään E. Taneva ja L. Deneys,
vastaajana,
jossa on kyse SEUT 270 artiklaan perustuvasta kanteesta, jossa vaaditaan yhtäältä kumoamaan Luxemburgin infrastruktuuri- ja logistiikkatoimiston (OIL) päätös myöntää kantajan lapselle paikka Bertrange-Mamerin Eurooppa-koulun (Luxemburg II) päiväkodista ja siten evätä lapselta paikka Kirchbergin Eurooppa-koulun (Luxemburg I) päiväkodista sekä Euroopan parlamentin 7.10.2016 tekemä päätös, jolla hylättiin kantajan tekemä hallinnollinen valitus, ja toisaalta vaaditaan korvausta kantajalle väitetysti aiheutuneesta aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. M. Collins sekä tuomarit R. Barents (esittelevä tuomari) ja J. Passer,
kirjaaja: hallintovirkamies M. Marescaux,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 8.3.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja Radu Constantinescu on Euroopan parlamentin infrastruktuurin ja logistiikan pääosaston (PO) virkamies ja hänen asemapaikkansa on Luxemburg (Luxemburg). Hän asuu Kreuzweilerissa (Saksa).
2 Kantajalla on kaksi lasta, jotka olivat kanteen nostamishetkellä 4- ja 2-vuotiaita. Kummallakin oli aluksi paikka Kirchbergissä sijaitsevien unionin toimielinten lastentarhassa Luxemburgissa.
3 Kantajan vanhemman pojan saavutettua lastentarhan yläikärajan kantaja otti 12.1.2016 postitse yhteyttä Kirchbergin Eurooppa-kouluun (Luxemburg I) (jäljempänä Kirchbergin Eurooppa-koulu) ilmoittaakseen lapsensa koulun päiväkotiin (jäljempänä CPE tai päiväkoti). Kirchbergin Eurooppa-koulusta vastattiin postitse 19.1.2016, että kyseisen koulun johtaja ja Bertrange-Mamerin Eurooppa-koulun (Luxemburg II) (jäljempänä Mamerin Eurooppa-koulu) johtaja päättäisivät yhdessä uusista ilmoittautumisista ja päätökset tehtäisiin vasta, kun ilmoittautumisasiakirjat on tarkasteltu pääsiäisloman jälkeen.
4 Toukokuussa 2016 kantaja sai Luxemburgin infrastruktuuri- ja logistiikkatoimistolta (OIL) vahvistuksen, että hänen poikansa oli saanut paikan päiväkodista, mutta ilman tietoa tarkemmasta sijoituspaikasta.
5 OIL ilmoitti 27.5.2016 sähköpostitse kantajalle, että tämän poika sijoitettaisiin Mamerin Eurooppa-koulun päiväkotiin ja ettei poikkeusta ollut mahdollista saada kaikkien vanhempien ja lasten yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi (jäljempänä riidanalainen päätös).
6 Kantaja teki 6.6.2016 päivätyllä kirjeellä parlamentille nimittävän viranomaisen ominaisuudessa valituksen OIL:n päätöksestä, jolla hänen pojaltaan evättiin paikka Kirchbergin Eurooppa-koulun päiväkodista. Kantaja esitti samalla pyynnön asian käsittelemisestä päiväkodin komiteassa lausunnon saamiseksi.
7 Kantaja ilmoitti 29.8.2016 OIL:lle, ettei hänen poikansa menisi Mamerin Eurooppa-koulun päiväkotiin.
8 Päiväkodin komitea ilmoitti 16.9.2016 kantajalle, että arvioituaan asiakirjat se katsoi, että päiväkotiin hyväksymistä ja sen toimintaa koskevaa ohjesääntöä oli sovellettu asianmukaisesti.
9 Parlamentti hylkäsi 7.10.2016 kantajan tekemän valituksen (jäljempänä valituksen hylkäämispäätös).
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
10 Kantaja nosti käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.1.2017 toimittamallaan kannekirjelmällä.
11 Parlamentti pyysi 1.2.2017 päivätyllä kirjeellä unionin yleistä tuomioistuinta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 42 artiklan nojalla nimeämään Euroopan komission osapuoleksi asiassa, jotta unionin yleisen tuomioistuimen tuomioon voidaan vedota kokonaisuudessaan tätä vastaan.
12 Unionin yleinen tuomioistuin pyysi 15.2.2017 työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena parlamenttia toimittamaan tiettyjä asiakirjoja.
13 Parlamentti vastasi 24.2.2017 ja kantaja esitti huomautuksensa 21.3.2017.
14 Parlamentti toimitti vastinekirjelmänsä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.4.2017.
15 Kantaja toimitti 7.6.2017 erillisen vastauskirjelmän sekä pyynnön prosessinjohtotoimien toteuttamisesta ja asian selvittämistoimista, ja parlamentti toimitti 24.7.2017 vastauksensa, joka sisälsi tämän huomautukset pyyntöön prosessinjohtotoimien toteuttamisesta ja asian selvittämistoimista.
16 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– kumoaa hallinnollisen valituksen hylkäämispäätöksen
– myöntää vahingonkorvausta aiheutuneesta aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä, ja
– velvoittaa parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
17 Parlamentti vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen perusteettomana, ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
18 Unionin yleinen tuomioistuin (kahdeksas jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn.
19 Asianosaisten suulliset lausumat ja unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 8.3.2018 pidetyssä istunnossa.
Oikeudellinen arviointi
Kanteen kohde
20 Aluksi on todettava, että kantaja vaatii sekä riidanalaisen päätöksen että valituksen hylkäämispäätöksen kumoamista. Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun valituksen hylkäämisestä tehty päätös on vailla itsenäistä sisältöä, muodollisesti tällaiseen päätökseen kohdistuvien kumoamisvaatimusten vaikutuksena on, että tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetaan toimi, josta valitus on tehty (tuomio 17.1.1989, Vainker v. parlamentti, 293/87, EU:C:1989:8, 8 kohta). Esillä olevassa asiassa valituksen hylkäämispäätös on vailla itsenäistä sisältöä, minkä vuoksi kanteen on katsottava kohdistuvan pelkästään riidanalaiseen päätökseen. Näin voi olla erityisesti silloin, kun valituksen hylkäämispäätös ei ole peräisin samalta toimielimeltä kuin hallinnollisen valituksen kohteena ollut päätös, siltä osin kuin sillä pelkästään vahvistetaan viimeksi mainittu päätös, ja kun sen kumoamisella ei näin ollen ole asianomaisen oikeudelliseen tilanteeseen mitään sellaista vaikutusta, joka poikkeaisi valituksen kohteena olleen päätöksen kumoamisen vaikutuksesta (ks. vastaavasti tuomio 21.9.2011, Adjemian ym. v. komissio, T‑325/09 P, EU:T:2011:506, 33 kohta).
Kumoamisvaatimusten tutkittavaksi ottaminen
21 Parlamentti väittää unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan mukaista muodollista oikeudenkäyntiväitettä esittämättä, ettei se ole laatinut päätöstä, jonka kumoamista asiassa vaaditaan.
22 Parlamentti ilmoitti 1.2.2017 päivätyssä kirjeessään, että se käsitteli hallinnollisen valituksen, koska sillä on kantajan suhteen nimittävän viranomaisen yksinomainen toimivalta, myös Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 artiklan kannalta (jäljempänä henkilöstösäännöt). Tätä toimivaltaa ei ollut siirretty parlamentilta OIL:lle. Valituksessa riitautettu päätös, jonka kumoamista kanteessa ensisijaisesti vaaditaan, on kuitenkin peräisin OIL:ltä eikä parlamentilta.
23 Parlamentti täsmentää 24.2.2017 päivätyssä vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen pyyntöön esittää yhtäältä säädökset, joiden nojalla se on voinut toimia nimittävänä viranomaisena, ja toisaalta säädökset, joiden nojalla komissio on siirtänyt tietyt täytäntöönpanotehtävät OIL:lle, että nimittävän viranomaisen ja työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen valtuuksien määrittelystä 13.1.2014 tehdyn puhemiehistön päätöksen liitteen X kohdan mukaan parlamentin viranomaisilla on nimittävän viranomaisen toimivalta parlamentin henkilöstön tekemien valitusten osalta riippumatta käsiteltävästä asiasta. OIL:ää koskevien oikeusriitojen osalta parlamentti ei ole siirtänyt henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisia nimittävän viranomaisen valtuuksia komissiolle eikä OIL:lle, ja siten se on tältä osin edelleen toimivaltainen käsittelemään näitä asioita koskevat valitukset.
24 Istunnossa parlamentti ilmoitti myös, että kanne voitiin ottaa tutkittavaksi, mutta se oli perusteeton.
25 Kantaja on 21.3.2017 päivätyissä huomautuksissaan yhtä mieltä parlamentin kanssa ja täsmentää, että päiväkodin ohjesääntöjen mukaan parlamentti vastaa lastentarhan hallinnoinnista ja komissio vastaa päiväkodin ja opintokeskuksen hallinnoinnista. Kaikkien Luxemburgissa sijaitsevien Euroopan unionin toimielinten ja elinten päiväkotien hallinnointitehtävät on hänen mukaansa siirretty OIL:lle. Lisäksi parlamentti ei ole kantajan mukaan missään vaiheessa kiistänyt toimivaltaansa ja se on näin ollen toimivaltainen tutkimaan kantajan valituksen. Nimittävän viranomaisen ja työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen valtuuksien määrittelystä tehty parlamentin puhemiehistön päätös tukee tätä näkemystä.
26 Ensiksi on todettava, että henkilöstösääntöjen 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, että yksi tai useampi toimielin voi siirtää nimittävälle viranomaiselle annetun toimivallan osittain tai kokonaan jollekin toimielimistä taikka toimielinten yhteiselle elimelle, lukuun ottamatta virkamiesten nimityksiin, ylennyksiin ja siirtoihin liittyviä päätöksiä. Lisäksi henkilöstösääntöjen 91 a artiklan mukaan kanteet aloilla, joihin on sovellettu 2 artiklan 2 kohdan säännöksiä, nostetaan sitä toimielintä vastaan, jonka alaisuuteen nimittävän viranomaisen siirretyn toimivallan haltija kuuluu.
27 Toiseksi infrastruktuuri- ja logistiikkatoimiston perustamisesta 6.11.2002 tehdyn komission päätöksen 2003/524/EY (EUVL 2003, L 183, s. 40) 1 artiklan mukaan toimisto toimii komission henkilöstön ja hallinnon pääosaston (PO) alaisuudessa. Päätöksen 2003/524 11 artiklassa säädetään, että ”[t]oimiston johtaja toimii [OIL:n] nimittävänä viranomaisena sekä viranomaisena, jolla on toimivalta tehdä työsopimuksia komission voimassaolevien sääntöjen mukaisesti ja komission antamien valtuuksien rajoissa”.
28 Kolmanneksi päätöksen 2003/524 15 artiklan 3 kohdan mukaan ”[h]enkilöstösääntöjen 90 artiklan mukaisesti tämän päätöksen 11 artiklan nojalla [infrastruktuuri- ja logistiikkatoimiston] johtajalle myönnettyjen valtuuksien käyttöön liittyvät vaatimukset ja valitukset tehdään henkilöstön ja hallinnon PO:lle” ja ”[m]ahdolliset kanteet näillä aloilla nostetaan komissiota vastaan”.
29 Esillä olevassa asiassa on täysin selvää, että OIL teki riidanalaisen päätöksen. Kun sovellettavia säännöksiä luetaan yhdessä erityisesti henkilöstösääntöjen 91 a artiklan kanssa, komissio voidaan yksilöidä vastaajaksi silloin kun on kyse OIL:n päätöksestä nostetusta kanteesta.
30 Kuten unionin tuomioistuin ja unionin yleinen tuomioistuin ovat jo todenneet useissa tuomioissaan, henkilöstösääntöjen 2 artiklasta seuraa yhtäältä, että nimittävä viranomainen toimii sen nimenneen toimielimen nimissä siten, että niitä toimenpiteitä, jotka vaikuttavat virkamiesten oikeudelliseen asemaan ja jotka voivat olla heille vastaisia, on pidettävä sen toimielimen toimenpiteenä, jonka palvelukseen virkamiehet on nimitetty, ja toisaalta, että mahdollinen kanne on nostettava virkamiehelle vastaisen toimenpiteen toteuttanutta toimielintä vastaan (tuomio 19.3.1964, Schmitz v. ETY, 18/63, EU:C:1964:15, s. 163 ja tuomio 22.11.1990, Mommer v. parlamentti, T‑162/89, EU:T:1990:72, 18 kohta).
31 Tämän on parlamentti itsekin vahvistanut, ja se toteaa, että riidanalainen päätös on OIL:n eikä parlamentin tekemä, ja että komissio olisi näin ollen nimettävä osapuoleksi asiassa, jotta annettavaan tuomioon voidaan vedota kokonaisuudessaan sitä vastaan.
32 Tältä osin on täsmennettävä, että vaikka Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 42 artiklan mukaan kolmannet osapuolet voivat vaatia asian käsittelemistä uudelleen, unionin yleisellä tuomioistuimella ei kuitenkaan tämän perusteella ole valtuuksia antaa komission osallistua asiaan väliintulijana.
33 Kuten unionin tuomioistuin on todennut työjärjestyksessään, jonka sanamuoto on tältä osin sama kuin unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklassa, se, että kannekirjelmässä mainitaan erehdyksessä vastaajana muu kuin riidanalaisen toimen laatija, ei johda kanteen tutkimatta jättämiseen, jos kannekirjelmä sisältää riidanalaisen toimen ja sen laatijan mainitsemisen kaltaisia seikkoja, joilla voidaan yksiselitteisesti yksilöidä asianosainen, jota vastaan kanne nostetaan. Tällöin vastaajana on pidettävä riidanalaisen toimen laatijaa, vaikkei tätä mainittaisikaan kannekirjelmän johdanto-osassa. Tällainen tapaus on kuitenkin erotettava tapauksesta, jossa kantaja jatkaa viittaamista kannekirjelmän johdanto-osassa mainittuun vastaajaan täysin tietoisena siitä, ettei tämä ole riidanalaisen toimen laatija. Tässä viimeksi mainitussa tapauksessa on otettava huomioon vastaaja, joka on mainittu kannekirjelmässä, ja tehtävä tästä maininnasta tarvittaessa päätelmät kanteen tutkittavaksi ottamisen kannalta (ks. määräys 16.10.2006, Aisne et Nature v. komissio, T‑173/06, ei julkaistu, EU:T:2006:320, 17 ja 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Tältä osin kantaja totesi 21.3.2017 esittämissään huomautuksissa (ks. edellä 13 kohta) muun muassa, että hän ”[voi] vain todeta – ja pitää valitettavana –, että nimittävän viranomaisen toimivaltaan [näyttää] liittyvän epäselvyyttä, koska Euroopan parlamentin ja komission vastaukset eivät [näytä] olevan samanlaiset”, että ”hän osoitti hallinnollisen valituksensa Euroopan parlamentin pääsihteerille nimittävänä viranomaisena, joka ei missään vaiheessa kiistänyt toimivaltaansa tältä osin”, ja että hän ”[edelleen katsoi], että Euroopan parlamentti oli viranomainen, jolla oli toimivalta tutkia hänen valituksensa”.
35 Edellä esitetystä seuraa, että kumoamisvaatimukset on jätettävä tutkimatta, koska niitä ei ole kohdistettu komissioon.
Vahingonkorvausvaatimus
36 Henkilöstöasioita koskevassa vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että jos vahingonkorvausvaatimus liittyy läheisesti kumoamisvaatimukseen, viimeksi mainitun vaatimuksen tutkimatta jättäminen tai hylkääminen perusteettomana johtaa myös vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämiseen (ks. tuomio 30.9.2003, Martínez Valls v. parlamentti, T‑214/02, EU:T:2003:254, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
37 Esillä olevassa asiassa kumoamisvaatimukset liittyvät läheisesti vahingonkorvausvaatimuksiin.
38 Koska kumoamisvaatimukset on hylätty, on myös vahingonkorvausvaatimukset näin ollen hylättävä.
39 Edellä esitetystä seuraa, että kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
40 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 135 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, myös asian voittanut asianosainen, voidaan kuitenkin velvoittaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut osittain tai kokonaan, jos se katsotaan perustelluksi kyseisen asianosaisen menettelyn takia, ottaen huomioon myös tämän menettely ennen asian vireilletuloa.
41 Tässä tuomiossa esitetyillä perusteilla kantaja on hävinnyt asian. Lisäksi parlamentti on nimenomaisesti vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
42 Tämän tuomion perusteella kuitenkin yhtäältä se seikka, että parlamentti totesi olevansa toimivaltainen käsittelemään kantajan tekemän hallinnollisen valituksen, vaikka tämä oli kohdistettu OIL:n tekemään päätökseen (ks. edellä 22 kohta), ja toisaalta se, ettei parlamentti missään vaiheessa kiinnittänyt kantajan huomiota siihen, ettei se ollut riidanalaisen päätöksen laatija, on osoitus parlamentin harjoittamasta huonosta hallinnosta, joka saattoi johtaa kantajan harhaan ja saada hänet nostamaan kyseisen kanteen yksinomaan parlamenttia vastaan.
43 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo näin ollen, että – työjärjestyksen 135 artiklan 2 kohdan säännökset huomioon ottaen –, tämän asian olosuhteita arvioidaan asianmukaisesti, kun parlamentti velvoitetaan vastaamaan omien oikeudenkäyntikulujensa lisäksi myös kantajan oikeudenkäyntikuluista.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Euroopan parlamentti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 4 päivänä lokakuuta 2018.
E. Coulon
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |