UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)
14 päivänä heinäkuuta 2022 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Asetus (EY) N:o 715/2007 – Moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntä – 5 artiklan 2 kohta – Estolaite – Moottoriajoneuvot – Dieselmoottori – Päästöjenrajoitusjärjestelmä – Moottorinohjausjärjestelmään kuuluva ohjelmisto – Pakokaasujen takaisinkierrätysventtiili (EGR-venttiili) – Typen oksidien (NOx) päästöjen vähentämistä rajoittava lämpötilaikkuna – Päästöjenrajoitusjärjestelmien tehokkuutta vähentävien estolaitteiden käytön kielto – 5 artiklan 2 kohdan a alakohta – Poikkeus tästä kiellosta – Kuluttajansuoja – Direktiivi 1999/44/EY – Kulutustavaroiden kauppa ja niihin liittyvät takuut – 2 artiklan 2 kohdan d alakohta – Käsite ”tavara, jonka laatu ja ominaisuudet ovat sellaisia kuin vastaavanlaisilla tavaroilla tavanomaisesti ja sellaisia kuin kuluttaja voi kohtuudella edellyttää ottaen huomioon tavaroiden luonne” – EY‑tyyppihyväksytty ajoneuvo – 3 artiklan 6 kohta – Käsite ”vähäinen virhe”
Asiassa C‑145/20,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Oberster Gerichtshof (ylin tuomioistuin, Itävalta) on esittänyt 17.3.2020 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 24.3.2020, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
DS
vastaan
Porsche Inter Auto GmbH & Co. KG ja
Volkswagen AG,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, varapresidentti L. Bay Larsen, jaostojen puheenjohtajat A. Arabadjiev, A. Prechal, K. Jürimäe, C. Lycourgos ja I. Ziemele sekä tuomarit M. Ilešič, J.-C. Bonichot, F. Biltgen, P. G. Xuereb (esittelevä tuomari), N. Piçarra ja N. Wahl,
julkisasiamies: A. Rantos,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– DS, edustajanaan M. Poduschka, Rechtsanwalt,
– Porsche Inter Auto GmbH & Co. KG ja Volkswagen AG, edustajinaan H. Gärtner, F. Gebert, F. Gonsior, C. Harms, N. Hellermann, F. Kroll, M. Lerbinger, S. Lutz-Bachmann, L.‑K. Mannefeld, K.‑U. Opper, H. Posser, J. Quecke, K. Schramm, P. Schroeder, W. F. Spieth, J. von Nordheim, K. Vorbeck, B. Wolfers ja B. Wollenschläger, Rechtsanwälte,
– Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller ja D. Klebs,
– Euroopan komissio, asiamiehinään M. Huttunen, M. Noll-Ehlers ja N. Ruiz García,
kuultuaan julkisasiamiehen 23.9.2021 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20.6.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 (EUVL 2007, L 171, s. 1) 5 artiklan 2 kohdan sekä kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25.5.1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY (EYVL 1999, L 171, s. 12) 2 artiklan 2 kohdan d alakohdan ja 3 artiklan 6 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä DS ja toisaalta Porsche Inter Auto GmbH & Co. KG ja Volkswagen AG ja joka koskee vaatimusta sellaisen moottoriajoneuvon kauppasopimuksen purkamisesta, joka on varustettu ohjelmistolla, joka vähentää kyseisen ajoneuvon pakokaasujen takaisinkierrätystä muun muassa havaitun lämpötilan mukaan.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Direktiivi 1999/44
3 Direktiivi 1999/44 kumottiin tietyistä tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista, asetuksen (EU) 2017/2394 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta sekä direktiivin 1999/44/EY kumoamisesta 20.5.2019 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2019/771 (EUVL 2019, L 136, s. 28) 1.1.2022 alkaen. Pääasian tosiseikkojen tapahtuma-ajan perusteella pääasiaan sovelletaan kuitenkin edelleen direktiiviä 1999/44.
4 Direktiivin 1999/44 johdanto-osan 1 ja 10–12 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:
”1) [EY] 153 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti yhteisön olisi myötävaikutettava korkeatasoisen kuluttajasuojan toteuttamiseen toimenpiteillä, jotka se toteuttaa 95 artiklan nojalla,
– –
10) jos tavara on virheellinen, kuluttajalla olisi oltava oikeus saada tavara saatetuksi sopimuksenmukaiseksi vastikkeetta joko valintansa mukaan korjaamalla tai vaihtamalla tai, jos tällaista oikaisua ei suoriteta, saada hinnanalennusta tai purkaa kauppa,
11) kuluttaja voi ensi sijassa vaatia myyjää korjaamaan tai vaihtamaan tavaran, paitsi jos tällainen oikaisu olisi mahdoton tai epäsuhtainen; olisi määritettävä objektiivisesti, milloin oikaisua on pidettävä epäsuhtaisena; oikaisu voi olla epäsuhtainen, jos siitä muuhun oikaisutapaan verrattuna aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia; jotta kustannuksia olisi pidettävä kohtuuttomina, oikaisun kustannusten olisi oltava huomattavasti korkeammat kuin muun oikaisutavan kustannukset,
12) kun tavara on virheellinen, myyjä voi aina tarjota kuluttajalle sovintoon pääsemiseksi jotain käytettävissä olevaa oikaisutapaa; kuluttaja päättää kyseisen ehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä”.
5 Kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdan f alakohdassa säädettiin seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
– –
f) ’korjaamisella’ tavaran saattamista kauppasopimuksen mukaiseksi, jos tavarassa on virhe.”
6 Mainitun direktiivin 2 artiklan, jonka otsikko on ”Sopimuksenmukaisuus”, 1–3 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”1. Myyjän on luovutettava kulutustavarat kuluttajalle kauppasopimuksen mukaisina.
2. Kulutustavaroiden oletetaan olevan sopimuksen mukaisia, jos:
a) ne ovat myyjän niistä antaman kuvauksen mukaisia ja niillä on samat ominaisuudet kuin myyjän kuluttajalle esittämällä näytteellä tai mallilla;
b) ne soveltuvat siihen erityiseen tarkoitukseen, johon kuluttaja niitä tarvitsee, jonka kuluttaja on sopimuksen tekohetkellä saattanut myyjän tietoon, ja jonka myyjä on hyväksynyt;
c) ne soveltuvat tarkoituksiin, joihin vastaavanlaisia tavaroita yleensä käytetään;
d) niiden laatu ja ominaisuudet ovat sellaisia kuin vastaavanlaisilla tavaroilla tavanomaisesti ja joita kuluttaja voi kohtuudella edellyttää ottaen huomioon tavaroiden luonne sekä myyjän, tuottajan tai tämän edustajan erityisesti mainoksissa tai päällysmerkinnöissä niistä antamat tavaroiden erityisiä ominaisuuksia koskevat julkiset maininnat.
3. Tätä artiklaa sovellettaessa virhettä ei katsota olevan, jos kuluttaja sopimuksentekohetkellä tiesi tai hänen olisi kohtuudella pitänyt tietää virheestä, tai jos virhe on johtunut kuluttajan toimittamista aineista tai tarvikkeista.”
7 Saman direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Kuluttajan oikeudet”, säädettiin seuraavaa:
”1. Myyjä on vastuussa kuluttajalle virheestä, joka on olemassa tavaran luovutushetkellä.
2. Virheen johdosta kuluttajalla on oikeus saada tavara saatetuksi sopimuksen mukaiseksi vastikkeetta korjaamalla tai vaihtamalla tavara 3 kohdan mukaisesti taikka saada asianmukainen hinnanalennus tai purkaa sopimus kyseisten tavaroiden osalta 5 ja 6 kohdan mukaisesti.
3. Ensi sijassa kuluttaja voi vaatia myyjää korjaamaan tai vaihtamaan tavaran, molemmissa tapauksissa vastikkeetta, jollei tämä ole mahdotonta tai epäsuhtaista.
Oikaisua pidetään epäsuhtaisena, jos siitä aiheutuu myyjälle kustannuksia, jotka vaihtoehtoiseen oikaisutapaan verrattuna ovat kohtuuttomia ottaen huomioon
– tavaran arvo, jos se olisi sopimuksen mukainen,
– virheen merkitys ja
– voitaisiinko asia oikaista vaihtoehtoisella tavalla aiheuttamatta kuluttajalle huomattavaa haittaa.
Korjaaminen tai vaihtaminen on tehtävä kohtuullisen ajan kuluessa ja aiheuttamatta kuluttajalle huomattavaa haittaa ottaen huomioon tavaran luonne ja se tarkoitus, jota varten kuluttaja hankki tavaran.
4. Edellä 2 ja 3 kohdassa olevalla ilmauksella ’vastikkeetta’ tarkoitetaan tavaran sopimuksen mukaiseksi saattamisesta aiheutuvia välttämättömiä kuluja, erityisesti lähetyskuluja sekä työ- ja materiaalikustannuksia.
5. Kuluttaja voi vaatia asianmukaista hinnanalennusta tai purkaa kaupan
– jos kuluttajalla ei ole oikeutta vaatia korjaamista eikä vaihtamista, tai
– jos myyjä ei ole suorittanut oikaisua kohtuullisen ajan kuluessa, tai
– myyjä ei ole suorittanut oikaisua aiheuttamatta kuluttajalle huomattavaa haittaa.
6. Kuluttajalla ei ole oikeutta purkaa kauppaa, jos virhe on vähäinen.”
Asetus N:o 715/2007
8 Asetuksen N:o 715/2007 johdanto-osan ensimmäisessä ja neljännestä seitsemänteen perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(1) – – Moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnässä sovellettavat päästöjä koskevat tekniset vaatimukset olisi yhdenmukaistettava, jotta vältytään toisistaan poikkeavilta vaatimuksilta eri jäsenvaltioissa ja voidaan varmistaa ympäristönsuojelun korkea taso.
– –
(4) – – liikenteen alan (ilma-, meri- ja maaliikenne), kotitalouksien ja energia-alan, maatalouden ja teollisuuden päästöjä on saatava vähennettyä edelleen, jotta Euroopan unionin ilmanlaatua koskevat tavoitteet voidaan saavuttaa. Ajoneuvojen päästöjen vähentämistä olisi tässä yhteydessä pidettävä kattavan strategian yhtenä osana. Euro 5- ja Euro 6 ‑standardi ovat yksi näistä toimenpiteistä, joilla pyritään vähentämään hiukkaspäästöjen ja typen oksidien ja hiilivedyn kaltaisten otsonia muodostavien yhdisteiden päästöjen määrää.
(5) Euroopan unionin ilmanlaatua koskevien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää jatkuvia pyrkimyksiä ajoneuvojen päästöjen vähentämiseksi. – –
(6) Erityisesti dieselkäyttöisistä ajoneuvoista peräisin olevien typpioksidipäästöjen huomattava vähentäminen on tarpeen ilmanlaadun parantamiseksi ja saastepäästöjä koskevien raja-arvojen noudattamiseksi. – –
(7) Päästönormeja asetettaessa on tärkeää ottaa huomioon niiden vaikutukset markkinoihin ja valmistajien kilpailukykyyn, liiketoiminnalle aiheutuvat suorat ja välilliset kustannukset sekä innovaatioiden edistämisestä, paremmasta ilmanlaadusta, pienenevistä terveydenhuoltokustannuksista ja elinajanodotteen kasvamisesta saatava hyöty samoin kuin niiden merkitys hiilidioksidipäästöjen kokonaisvaikutuksen kannalta.”
9 Kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tällä asetuksella säädetään yhteiset tekniset vaatimukset, jotka koskevat moottoriajoneuvojen, jäljempänä ’ajoneuvot’, ja niiden varaosien, kuten pilaantumista rajoittavien laitteiden, tyyppihyväksyntää niiden päästöjen osalta.”
10 Mainitun asetuksen 3 artiklan 10 alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa ja sen täytäntöönpanotoimenpiteissä tarkoitetaan
– –
10) ’estolaitteella’ rakenteeseen kuuluvaa laitetta, joka havainnoi lämpötilaa, ajoneuvon nopeutta, moottorin pyörimisnopeutta, vaihdetta, imusarjan painetta tai jotain muuta parametriä aktivoidakseen, muuttaakseen, viivästääkseen tai poistaakseen päästöjenrajoitusjärjestelmän jonkin osan toiminnan taikka joka vähentää päästöjenrajoitusjärjestelmän tehokkuutta sellaisissa olosuhteissa, joiden voidaan kohtuudella odottaa esiintyvän ajoneuvon tavanomaisen toiminnan ja käytön aikana”.
11 Saman asetuksen 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Valmistajan on osoitettava, että kaikki yhteisössä myydyt, rekisteröidyt tai käyttöön otetut uudet ajoneuvot on tyyppihyväksytty tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisesti. Valmistajan on myös osoitettava, että kaikki uudet tyyppihyväksytettävät korvaavat pilaantumista rajoittavat laitteet, jotka myydään tai otetaan käyttöön yhteisössä, on tyyppihyväksytty tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisesti.
Nämä velvollisuudet sisältävät liitteessä I ja 5 artiklassa tarkoitetuissa täytäntöönpanotoimissa asetettujen päästörajojen noudattamisen.
2. Valmistajan on taattava, että tyyppihyväksyntämenettelyjä, joiden tarkoituksena on tuotannon vaatimustenmukaisuuden, pilaantumista rajoittavien laitteiden kestävyyden ja käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuuden tarkistaminen, noudatetaan.
Valmistajan toteuttamilla teknisillä toimenpiteillä on lisäksi voitava varmistaa, että pakokaasupäästöjä ja haihtumispäästöjä rajoitetaan tämän asetuksen mukaisesti tehokkaasti ajoneuvojen tavanomaisen elinkaaren ajan tavanomaisissa käyttöolosuhteissa. – –
– –”
12 Asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Valmistajan on varustettava ajoneuvot siten, että ne osat, jotka voivat vaikuttaa päästöjen määrään, on suunniteltu, valmistettu ja asennettu siten, että ajoneuvo on tavanomaisessa käytössä tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukainen.
2. Päästöjenrajoitusjärjestelmien tehokkuutta vähentävien estolaitteiden käyttö on kielletty. Tätä kieltoa ei sovelleta, jos
a) laite on perustellusti tarpeen moottorin suojaamiseksi vaurioitumiselta tai vahingolta ja ajoneuvon turvallisen toiminnan varmistamiseksi;
b) laite ei toimi muutoin kuin moottorin käynnistämiseksi;
tai
c) edellytykset sisältyvät olennaisilta osiltaan haihtumispäästöjen ja keskimääräisten pakokaasupäästöjen tarkistamista koskeviin testimenettelyihin.”
13 Kyseisen asetuksen liitteessä I, jonka otsikko on ”Päästörajat”, säädetään muun muassa typen oksidien (NOx) päästöjen raja-arvoista.
Asetus N:o 692/2008
14 Asetuksen N:o 715/2007 täytäntöönpanosta ja muuttamisesta 18.7.2008 annettua komission asetusta (EY) N:o 692/2008 (EUVL 2008, L 199, s. 1) muutettiin 8.6.2011 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 566/2011 (EUVL 2011, L 158, s. 1) (jäljempänä asetus N:o 692/2008). Asetus N:o 692/2008 kumottiin 1.1.2022 alkaen asetuksen N:o 715/2007 täydentämisestä, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY, asetuksen N:o 692/2008 ja komission asetuksen (EU) N:o 1230/2012 muuttamisesta ja asetuksen N:o 692/2008 kumoamisesta 1.6.2017 annetulla komission asetuksella (EU) 2017/1151 (EUVL 2017, L 175, s. 1). Pääasian tosiseikkojen tapahtuma-ajan perusteella pääasiaan sovelletaan kuitenkin edelleen asetusta N:o 692/2008.
15 Asetuksen N:o 692/2008 10 artiklan, jonka otsikko on ”Pilaantumista rajoittavat laitteet”, 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Valmistajan on varmistettava, että korvaaville pilaantumista rajoittaville laitteille, jotka on tarkoitus asentaa asetuksen (EY) N:o 715/2007 soveltamisalaan kuuluviin EY-tyyppihyväksynnän saaneisiin ajoneuvoihin, on myönnetty EY‑tyyppihyväksyntä [puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5.9.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston] direktiivin 2007/46/EY [(Puitedirektiivi) (EUVL 2007, L 263, s. 1)] 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuina erillisinä teknisinä yksikköinä tämän asetuksen 12 ja 13 artiklan sekä liitteen XIII mukaisesti.
Katalysaattoreita ja hiukkasloukkuja pidetään tätä asetusta sovellettaessa pilaantumista rajoittavina laitteina.
– –”
16 Asetuksen N:o 692/2008 liitteessä I, jonka otsikko on ”EY-tyyppihyväksyntää koskevat hallinnolliset määräykset”, olevassa 3.3 kohdassa, jonka otsikko on ”Pilaantumista rajoittavien laitteiden kestävyyttä koskevat laajennukset (tyyppi 5 ‑testi)”, säädettiin seuraavaa:
”3.3.1 Tyyppihyväksyntä voidaan laajentaa koskemaan erilaisia ajoneuvotyyppejä, kunhan ajoneuvon, moottorin tai pilaantumista rajoittavan järjestelmän seuraavassa kuvatut ominaisuudet ovat identtiset tai annettujen toleranssien sisällä.
3.3.1.1 Ajoneuvo:
– –
3.3.1.2 Moottori
– –
3.3.1.3 Pilaantumista rajoittavan järjestelmän ominaisuudet:
a) Katalysaattorit ja hiukkasloukut:
– –
– –
c) Pakokaasujen takaisinkierrätys:
käytössä vai ei
tyyppi (jäähdytetty tai jäähdyttämätön, aktiivinen tai passiivinen ohjaus, korkea paine tai matala paine).
– –”
Direktiivi 2007/46
17 Direktiivi 2007/46, sellaisena kuin se oli muutettuna 10.12.2012 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 1229/2012 (EUVL 2012, L 353, s. 1), kumottiin moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta 30.5.2018 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2018/858 (EUVL 2018, L 151, s. 1) 1.9.2020 alkaen. Pääasian tosiseikkojen tapahtuma-ajan perusteella pääasiaan sovelletaan kuitenkin edelleen kyseistä direktiiviä.
18 Kyseisen direktiivin johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:
”Järjestelmiin, osiin, erillisiin teknisiin yksiköihin ja ajoneuvoihin sovellettavat tekniset vaatimukset olisi yhdenmukaistettava ja määritettävä säädöksissä. Näillä säädöksillä olisi ensisijaisesti pyrittävä varmistamaan liikenneturvallisuuden, terveyden suojelun, ympäristönsuojelun, energiatehokkuuden ja luvattoman käytön estämisen korkea taso.”
19 Saman direktiivin 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Kohde”, säädettiin seuraavaa:
”Tässä direktiivissä luodaan yhdenmukaistetut puitteet, joihin kuuluvat hallinnolliset säännökset ja tekniset vaatimukset, jotka koskevat kaikkien direktiivin soveltamisalaan kuuluvien uusien ajoneuvojen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksyntää, jolloin tavoitteena on helpottaa niiden rekisteröintiä, myyntiä ja käyttöönottoa yhteisössä.
– –
Ajoneuvojen rakentamista ja toimintaa koskevat erityiset tekniset vaatimukset hyväksytään tämän direktiivin mukaisesti säädöksissä, joiden tyhjentävä luettelo on liitteessä IV.”
20 Direktiivin 2007/46 3 artiklan, jonka otsikko on ”Määritelmät”, 5 ja 36 alakohdassa säädettiin seuraavaa:
”Tässä direktiivissä ja liitteessä IV luetelluissa säädöksissä, ellei niissä toisin säädetä, tarkoitetaan:
– –
5) ’EY-tyyppihyväksynnällä’ tyyppihyväksyntämenettelyä, jossa jäsenvaltio varmentaa, että ajoneuvon, järjestelmän, osan tai erillisen teknisen yksikön tyyppi on tämän direktiivin ja liitteessä IV tai XI lueteltujen säädösten sisältämien, sitä koskevien hallinnollisten säännösten ja teknisten vaatimusten mukainen;
– –
36) ’vaatimustenmukaisuustodistuksella’ tämän direktiivin liitteessä IX esitettyä asiakirjaa, jonka valmistaja toimittaa todistuksena siitä, että ajoneuvo, joka kuuluu tämän direktiivin mukaisesti hyväksytyn tyypin sarjaan, on tuotantohetkellä kaikkien säädösten mukainen”.
21 Kyseisen direktiivin 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Jäsenvaltioita koskevat velvoitteet”, säädettiin seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hyväksyntää hakevat valmistajat täyttävät tämän direktiivin mukaiset velvoitteensa.
2. Jäsenvaltiot saavat hyväksyä ainoastaan sellaiset ajoneuvot, järjestelmät, osat tai erilliset tekniset yksiköt, jotka täyttävät tämän direktiivin vaatimukset.
3. Jäsenvaltiot saavat rekisteröidä ainoastaan sellaiset ajoneuvot, osat tai erilliset tekniset yksiköt, jotka täyttävät tämän direktiivin vaatimukset, ja sallia ainoastaan näiden myynnin tai käyttöönoton.
– –”
22 Mainitun direktiivin 8 artiklan 6 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Hyväksyntäviranomaisen on viipymättä ilmoitettava muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille epäämistään tai peruuttamistaan ajoneuvon hyväksynnöistä ja päätöksensä syistä.”
23 Saman direktiivin 13 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Valmistajan on viipymättä ilmoitettava EY-tyyppihyväksynnän myöntäneelle jäsenvaltiolle kaikista muutoksista hyväksyntäasiakirjojen tietoihin. Kyseisen jäsenvaltion on tässä luvussa annettujen sääntöjen mukaisesti päätettävä, mitä menettelyä on noudatettava. Tarvittaessa jäsenvaltio voi valmistajaa kuultuaan päättää, että on myönnettävä uusi EY-tyyppihyväksyntä.”
24 Direktiivin 2007/46 18 artiklan, jonka otsikko on ”Vaatimustenmukaisuustodistus”, 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Ajoneuvon EY-tyyppihyväksynnän haltijana valmistajan on toimitettava vaatimustenmukaisuustodistus, joka seuraa jokaista valmista, keskeneräistä tai valmistunutta, hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaisesti valmistettua ajoneuvoa.
– –”
25 Kyseisen direktiivin 26 artiklan, jonka otsikko on ”Ajoneuvojen rekisteröinti, myynti ja käyttöönotto”, 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Jäsenvaltiot saavat rekisteröidä ajoneuvot ja sallia niiden myynnin ja käyttöönoton ainoastaan, jos ne on varustettu voimassa olevalla vaatimustenmukaisuustodistuksella, joka on annettu 18 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 29 ja 30 artiklan soveltamista.
– –”
26 Mainitun direktiivin liitteen IV, jonka otsikko on ”Ajoneuvojen EY‑tyyppihyväksyntää koskevat vaatimukset”, I osassa, jonka otsikko on ”Luettelo rajoittamattomina sarjoina valmistettavien ajoneuvojen EY‑tyyppihyväksyntää koskevista säädöksistä”, mainitaan asetus N:o 715/2007 otsikon ”Kevyiden hyötyajoneuvojen päästöt (Euro 5 ja Euro 6) / tietojen saatavuus” alla.
Itävallan oikeus
27 Yleisen siviililain (Allgemeines bürgerliches Gesetzbuch, jäljempänä ABGB), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 922 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Sen, joka luovuttaa esineen toiselle vastiketta vastaan, on taattava, että esine on sopimuksen mukainen. Luovuttaja vastaa myös siitä, että esineellä on sopimuksessa määritetyt tai tavanomaisesti edellytettävät ominaisuudet, että esine vastaa kuvaustaan, näytettä tai mallia ja että esinettä voidaan käyttää oikeustoimen luonteen tai tehdyn sopimuksen mukaisesti.”
28 ABGB:n 932 §:n 1 ja 4 momentissa säädetään seuraavaa:
”(1) Luovutuksensaaja voi puutteellisuuden vuoksi vaatia puutteen korjaamista (vian korjaaminen tai puuttuvan suorituksen jälkitoimitus), esineen vaihtamista, vastikkeen kohtuullista alentamista (hinnanalennus) tai sopimuksen purkamista (purku).
– –
”(4) Jollei puutteen korjaaminen eikä vaihto ole mahdollinen tai jos niistä aiheutuisi luovuttajalle suhteettoman suuria kustannuksia, luovutuksensaajalla on oikeus hinnanalennukseen tai, jos puute ei ole vähäinen, oikeus sopimuksen purkamiseen. – –”
Saksan oikeus
29 Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden EY-tyyppihyväksynnästä annetun asetuksen (Verordnung über die EG-Genehmigung für Kraftfahrzeuge und ihre Anhänger sowie für Systeme, Bauteile und selbstständige technische Einheiten für diese Fahrzeuge (EG-Fahrzeuggenehmigungsverordnung)) (jäljempänä EG-FGV) 25 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:
”Jo käyttöön otettujen ajoneuvojen, osien tai erillisten teknisten yksiköiden puutteiden korjaamiseksi tai vaatimustenmukaisuuden takaamiseksi liittovaltion moottoriajoneuvovirasto voi antaa jälkikäteen liitännäissäännöksiä.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
30 Kuluttaja DS osti 21.12.2013 Volkswagen-merkkisen ajoneuvon, joka on varustettu EA 189 -tyyppisellä Euro 5 ‑sukupolven dieselmoottorilla, Volkswagenin itsenäisenä jälleenmyyjänä toimivalta Porsche Inter Autolta.
31 Ajoneuvo oli varustettu ohjelmistolla, jolla pakokaasujen takaisinkierrätysjärjestelmä ohjattiin toimimaan kahdella eri moodilla (jäljempänä kytkentäjärjestelmä). Ensimmäinen moodi aktivoitiin ainoastaan laboratoriossa suoritettavan New European Driving Cycle (NEDC) ‑nimisen tyyppihyväksyntätestauksen aikana. Tällä moodilla pakokaasujen takaisinkierrätysaste oli korkeampi kuin jälkimmäisellä moodilla, joka aktivoituu todellisissa ajo-olosuhteissa. Kraftfahrt-Bundesamt (Saksan liittovaltion moottoriajoneuvoliikennevirasto, jäljempänä KBA), joka on hyväksyntäviranomainen Saksassa, on hyväksynyt kyseisen ajoneuvotyypin. Kyseiselle viranomaiselle ei ollut ilmoitettu siitä, että ajoneuvoon oli asennettu kytkentäjärjestelmä.
32 Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että jos KBA olisi tiennyt tästä järjestelmästä, se ei olisi hyväksynyt tätä ajoneuvotyyppiä. Siitä ilmenee myös, että DS olisi ostanut kyseisen ajoneuvon siinäkin tapauksessa, että hän olisi ollut tietoinen mainitusta järjestelmästä.
33 KBA määräsi EG-FGV:n 25 §:n 2 momentin nojalla 15.10.2015 tekemällään päätöksellä Volkswagenin poistamaan kytkentäjärjestelmän, jotta EA 189 ‑tyyppiset moottorit palautettaisiin asetuksen N:o 715/2007 mukaisiksi. KBA ilmoitti 20.12.2016 päivätyllä kirjeellä Volkswagenille, että tämän tuomion 31 kohdassa tarkoitetun ohjelmiston ehdotettu päivitys (jäljempänä ohjelmiston päivitys) soveltui tämän vaatimustenmukaisuuden palauttamiseen. KBA ei tämän jälkeen peruuttanut kyseessä olevan ajoneuvotyypin EY-tyyppihyväksyntää.
34 DS teetti 15.2.2017 ajoneuvonsa ohjelmiston päivityksen. Tällä päivityksellä kytkentäjärjestelmä korvattiin ohjelmoinnilla, jonka mukaan vähäpäästöinen moodi aktivoidaan paitsi tämän tuomion 31 kohdassa tarkoitetun tyyppihyväksyntätestin aikana myös silloin, kun ajoneuvoa käytetään tieliikenteessä. Pakokaasujen takaisinkierrätys oli kuitenkin täysin tehokas vain ulkolämpötilan ollessa 15–33 °C (jäljempänä lämpötilaikkuna).
35 DS nosti Landesgericht Linzissä (Linzin alioikeus, Itävalta) kanteen, jolla hän vaatii ensisijaisesti kyseessä olevan ajoneuvon kauppahinnan palauttamista ajoneuvon palauttamista vastaan, toissijaisesti kyseisen ajoneuvon hinnan alentamista ja viimesijaisesti sen toteamista, että Porsche Inter Auto ja Volkswagen ovat vastuussa asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdassa kielletyn estolaitteen asentamisesta aiheutuneista vahingoista.
36 Kyseinen tuomioistuin hylkäsi kanteen 12.12.2018 antamallaan tuomiolla.
37 Oberlandesgericht Linz (Linzin ylioikeus, Itävalta) pysytti kyseisen tuomion 4.7.2019 antamallaan tuomiolla.
38 DS teki tästä tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen Oberster Gerichtshofiin (ylin tuomioistuin, Itävalta) Revision-valituksen sillä perusteella, että kyseessä oleva ajoneuvo oli virheellinen, koska kytkentäjärjestelmä oli asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kielletty estolaite. DS katsoo, että koska ohjelmiston päivittäminen ei korjannut tätä virhettä, ajoneuvo on vaarassa menettää arvonsa ja kärsiä kyseisestä päivityksestä aiheutuvia vahinkoja.
39 Porsche Inter Auto ja Volkswagen vetoavat siihen, että lämpötilaikkuna on asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan nojalla sallittu estolaite. Niiden mukaan KBA yhtyy tähän näkemykseen.
40 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että kytkentäjärjestelmä on asetuksen N:o 715/2007 3 artiklan 10 alakohdassa ja 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kielletty estolaite. Sen mukaan kyseinen ajoneuvo on joka tapauksessa ollut ABGB:n 922 §:ssä tarkoitetulla tavalla virheellinen, koska KBA:lle ei ollut ilmoitettu siitä, että ajoneuvoon oli asennettu kyseinen estolaite.
41 Tässä yhteydessä kyseinen tuomioistuin pohtii, onko kyseessä oleva ajoneuvo direktiivissä 1999/44 tarkoitetulla tavalla virheellinen, kun otetaan huomioon velvollisuus toimittaa ajoneuvo, jota ei ole varustettu tällaisella estolaitteella. Jos näin on, kyseisen tuomioistuimen mukaan olisi tutkittava, oliko kyseinen ajoneuvo varustettu kielletyllä estolaitteella vielä takaisinkierrätysjärjestelmän toimintaa ohjaavan ohjelmiston päivityksen jälkeen, ja täsmennettävä oikeudelliset seuraukset siitä, että virhe on mahdollisesti olemassa ohjelmiston päivityksen jälkeenkin.
42 Tarkemmin sanottuna ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii ensinnäkin, onko kyseinen ajoneuvo siinä tapauksessa, että se on sille myönnetystä EY‑tyyppihyväksynnästä huolimatta varustettu estolaitteella, jonka käyttö on kielletty asetuksen N:o 715/2007 3 artiklan 10 alakohdan ja 5 artiklan 2 kohdan nojalla, sellainen direktiivin 1999/44 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettu ominaisuuksiltaan tavanomainen vastaavanlainen tavara, jota kuluttaja voi kohtuudella edellyttää ja jonka on siten oletettava olevan sopimuksen mukainen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo tältä osin, että kun kyse on ajoneuvon kaltaisesta tuotteesta, jonka on täytettävä lakisääteiset vaatimukset, tavanomaisesti valistunut sekä kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja odottaa todella, että näitä vaatimuksia noudatetaan. Se, että ajoneuvojen on läpäistävä EY-tyyppihyväksyntämenettely, ei ole välttämättä esteenä mainitun 2 artiklan 2 kohdan d alakohdan tällaiselle tulkinnalle.
43 Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voiko lämpötilaikkuna kuulua asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyn poikkeuksen, johon Porsche Inter Auto ja Volkswagen vetoavat, soveltamisalaan vai onko tämä joka tapauksessa suljettu pois, kuten DS katsoo. Kyseinen tuomioistuin vetoaa tältä osin siihen, että kun otetaan huomioon asetuksen N:o 715/2007 johdanto-osan ensimmäisestä ja kuudennesta perustelukappaleesta johtuva ympäristönsuojelutavoite, kyseisen 5 artiklan 2 kohdassa säädettyjä poikkeuksia on tulkittava suppeasti. Mainitun tuomioistuimen mukaan on kuitenkin niin, että koska on yleisesti tunnettua, että osassa unionin aluetta, mukaan lukien Itävalta, keskimääräinen lämpötila on alle 15 °C useiden kuukausien ajan vuodessa, ulkolämpötilaa, jossa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen ajoneuvon pakokaasujen kierrätys on täysin tehokas, ei näin ollen keskimäärin saavuteta suurena osana vuodesta. Näissä olosuhteissa vaikuttaa mahdottomalta oikeuttaa näin usein toimivaa estolaitetta jollakin näistä poikkeuksista.
44 Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voidaanko sitä, että ajoneuvossa on asetuksen N:o 715/2007 3 artiklan 10 alakohdassa tarkoitettu estolaite, jonka käyttö on kielletty kyseisen asetuksen 5 artiklan 2 kohdan nojalla, pitää direktiivin 1999/44 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuna vähäisenä virheenä, jos asianomainen kuluttaja olisi ostanut kyseisen ajoneuvon siinäkin tapauksessa, että hän olisi ollut tietoinen kyseisen laitteen olemassaolosta ja toiminnasta.
45 Tässä tilanteessa Oberster Gerichtshof päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko – – direktiivin 1999/44 2 artiklan 2 kohdan d alakohtaa tulkittava siten, että ajoneuvon, joka kuuluu – – asetuksen – – N:o 715/2007 – – soveltamisalaan, laatu on sellainen kuin vastaavanlaisilla tavaroilla tavanomaisesti ja jota kuluttaja voi kohtuudella edellyttää, jos ajoneuvo on varustettu asetuksen N:o 715/2007 3 artiklan 10 alakohdassa ja 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla kielletyllä estolaitteella, mutta ajoneuvotyypille on silti myönnetty voimassa oleva EY-tyyppihyväksyntä, jolloin ajoneuvoa voidaan käyttää tieliikenteessä?
2) Onko asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että [kyseisen] asetuksen 3 artiklan 10 alakohdassa tarkoitettu estolaite, joka on suunniteltu siten, että laboratorio-olosuhteissa tapahtuvan testauksen ulkopuolella ajoneuvon todellisissa olosuhteissa pakokaasujen takaisinkierrätys toimii täysitehoisesti vain silloin, kun ulkolämpötila on [lämpötilaikkunassa], voi olla kyseisen asetuksen 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla sallittu, vai onko mainitun poikkeuksen soveltaminen jo alun alkaenkin poissuljettua sen vuoksi, että pakokaasujen takaisinkierrätys toimii täysitehoisesti ainoastaan olosuhteissa, jollaiset Euroopan unionin tietyissä osissa vallitsevat vain noin puolet vuodesta?
3) Onko direktiivin 1999/44 3 artiklan 6 kohtaa tulkittava siten, että virhettä, jonka ajoneuvon varustaminen asetuksen N:o 715/2007 3 artiklan 10 alakohdassa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 5 artiklan 2 kohdan kanssa, kielletyllä estolaitteella muodostaa, on pidettävä kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla vähäisenä, jos ostaja olisi ostanut ajoneuvon siinäkin tapauksessa, että hän olisi ollut tietoinen mainitun laitteen olemassaolosta ja toiminnasta?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
46 Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 1999/44 2 artiklan 2 kohdan d alakohtaa tulkittava siten, että asetuksen N:o 715/2007 soveltamisalaan kuuluvan moottoriajoneuvon laatu on sellainen kuin vastaavanlaisilla tavaroilla tavanomaisesti ja jota kuluttaja voi kohtuudella edellyttää ja että ajoneuvon on näin ollen oletettava olevan siitä tehdyn kauppasopimuksen mukainen, jos ajoneuvo on varustettu estolaitteella, jonka käyttö on kielletty kyseisen asetuksen 5 artiklan 2 kohdan nojalla, vaikka ajoneuvolla on voimassa oleva EY‑tyyppihyväksyntä ja sitä voidaan näin ollen käyttää tieliikenteessä.
47 Direktiivin 1999/44 2 artiklan 1 kohdassa säädetään myyjälle velvollisuus luovuttaa kulutustavarat kuluttajalle kauppasopimuksen mukaisina.
48 Kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan kulutustavaroiden oletetaan olevan sopimuksen mukaisia, jos niiden laatu ja ominaisuudet ovat sellaisia kuin vastaavanlaisilla tavaroilla tavanomaisesti ja sellaisia kuin kuluttaja voi kohtuudella edellyttää ottaen huomioon muun muassa tavaroiden luonne.
49 Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisesta tavarasta eli moottoriajoneuvosta on muistutettava, että direktiivin 2007/46 3 artiklan 5 alakohdan määritelmän mukaan ”EY-tyyppihyväksynnällä” tarkoitetaan ”tyyppihyväksyntämenettelyä, jossa jäsenvaltio varmentaa, että ajoneuvon, järjestelmän, osan tai erillisen teknisen yksikön tyyppi on tämän direktiivin ja liitteessä IV tai XI lueteltujen säädösten sisältämien, sitä koskevien hallinnollisten säännösten ja teknisten vaatimusten mukainen”. Kyseisen liitteen IV, jonka otsikko on ”Ajoneuvojen EY‑tyyppihyväksyntää koskevat vaatimukset”, I osassa, jonka otsikko on ”Luettelo rajoittamattomina sarjoina valmistettavien ajoneuvojen EY‑tyyppihyväksyntää koskevista säädöksistä”, mainitaan asetus N:o 715/2007 otsikon ”Kevyiden hyötyajoneuvojen päästöt (Euro 5 ja Euro 6) / tietojen saatavuus” alla.
50 On syytä muistuttaa myös, että mainitun direktiivin 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettiin, että jäsenvaltiot saavat rekisteröidä ainoastaan sellaiset ajoneuvot, jotka täyttävät kyseisen direktiivin vaatimukset, ja sallia ainoastaan näiden myynnin tai käyttöönoton.
51 Lopuksi asetuksen N:o 715/2007 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että valmistajan on osoitettava, että kaikki yhteisössä myydyt, rekisteröidyt tai käyttöön otetut uudet ajoneuvot on tyyppihyväksytty tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisesti.
52 Tämän tuomion 49–51 kohdassa mainituista säännöksistä seuraa yhtäältä, että direktiivin 2007/46 soveltamisalaan kuuluville ajoneuvoille on suoritettava tyyppihyväksyntämenettely, ja toisaalta, että tyyppihyväksyntä voidaan myöntää vain, jos kyseessä oleva ajoneuvotyyppi täyttää asetuksen N:o 715/2007 säännökset ja erityisesti päästöjä koskevat säännökset, joihin kyseisen asetuksen 5 artikla kuuluu.
53 Lisäksi direktiivin 2007/46 18 artiklan 1 kohdan mukaan ajoneuvon EY-tyyppihyväksynnän haltijana valmistajan on toimitettava vaatimustenmukaisuustodistus, joka seuraa jokaista valmista, keskeneräistä tai valmistunutta, hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaisesti valmistettua ajoneuvoa. Kyseisen direktiivin 26 artiklan 1 kohdan mukaan tämä todistus on pakollinen ajoneuvon rekisteröintiä ja myyntiä tai käyttöönottoa varten.
54 Hankkiessaan hyväksytyn ajoneuvotyypin sarjaan kuuluvan ajoneuvon, joka näin ollen on varustettu vaatimustenmukaisuustodistuksella, kuluttaja voi ilman erityisiä sopimusehtojakin kohtuudella edellyttää, että asetusta N:o 715/2007 ja erityisesti sen 5 artiklaa noudatetaan.
55 Direktiivin 1999/44 2 artiklan 2 kohdan d alakohtaa on näin ollen tulkittava siten, että ajoneuvon, joka ei ole kyseisen 5 artiklan vaatimusten mukainen, laatu ja ominaisuudet eivät ole mainitussa 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla sellaisia kuin vastaavanlaisella tavaralla tavanomaisesti ja sellaisia kuin kuluttaja voi kohtuudella edellyttää.
56 Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 149 kohdassa, tätä tulkintaa ei kyseenalaista se, että kyseessä olevalle ajoneuvotyypille on myönnetty EY-tyyppihyväksyntä, jonka ansiosta kyseistä ajoneuvoa voidaan käyttää tieliikenteessä. Direktiivissä 2007/46 säädetään nimittäin tilanteesta, jossa ajoneuvon rakenteeseen kuuluvan laitteen lainvastaisuus esimerkiksi asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan vaatimusten kannalta paljastuu vasta kyseisen tyyppihyväksynnän jälkeen. Kyseisen direktiivin 8 artiklan 6 kohdassa säädetään, että hyväksyntäviranomainen voi peruuttaa ajoneuvon tyyppihyväksynnän. Lisäksi mainitun direktiivin 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä ja kolmannesta virkkeestä ilmenee, että kun valmistaja ilmoittaa EY-tyyppihyväksynnän myöntäneelle jäsenvaltiolle hyväksyntäasiakirjaan sisältyvien tietojen muutoksista, tämä jäsenvaltio voi tarvittaessa valmistajaa kuultuaan päättää, että on myönnettävä uusi EY-tyyppihyväksyntä.
57 Näin näyttää olevan nyt käsiteltävässä asiassa, koska ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että KBA on alun perin hyväksynyt pääasiassa kyseessä olevan ajoneuvotyypin ilman, että sille olisi ilmoitettu kytkentäjärjestelmän olemassaolosta. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee lisäksi, että jos KBA olisi tiennyt tästä järjestelmästä, se ei olisi antanut EY-tyyppihyväksyntää tälle ajoneuvotyypille.
58 Ensimmäiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että direktiivin 1999/44 2 artiklan 2 kohdan d alakohtaa tulkittava siten, että asetuksen N:o 715/2007 soveltamisalaan kuuluvan moottoriajoneuvon laatu ei ole sellainen kuin vastaavanlaisilla tavaroilla tavanomaisesti eikä sellainen, jota kuluttaja voi kohtuudella edellyttää, jos ajoneuvo on varustettu estolaitteella, jonka käyttö on kielletty kyseisen asetuksen 5 artiklan 2 kohdan nojalla, vaikka ajoneuvolla on voimassa oleva EY-tyyppihyväksyntä ja sitä voidaan näin ollen käyttää tieliikenteessä.
Toinen kysymys
59 Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että estolaitetta, joka takaa muun muassa kyseisessä asetuksessa säädettyjen päästöjen raja-arvojen noudattamisen vain lämpötilaikkunassa, jolloin osassa unionin aluetta takaisinkierrätys toimii täydellä teholla vain noin kuuden kuukauden ajan vuodessa, ei voida oikeuttaa kyseisen säännöksen nojalla.
60 Asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, että päästöjenrajoitusjärjestelmien tehokkuutta vähentävien estolaitteiden käyttö on kielletty. Tästä kiellosta on kuitenkin kolme poikkeusta, joista yksi on 5 artiklan 2 kohdan a alakohtaan sisältyvä poikkeus silloin, kun ”laite on perustellusti tarpeen moottorin suojaamiseksi vaurioitumiselta tai vahingolta ja ajoneuvon turvallisen toiminnan varmistamiseksi”.
61 Koska tämä säännös on poikkeus päästöjenrajoitusjärjestelmien tehokkuutta vähentävien estolaitteiden käytön kiellosta, sitä on tulkittava suppeasti (ks. vastaavasti tuomio 17.12.2020, CLCV ym. (Dieselmoottorin estolaite), C‑693/18, EU:C:2020:1040, 111 ja 112 kohta).
62 Ensinnäkin moottorin käsitteestä on julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 118 ja 119 kohdassa toteaman mukaisesti huomautettava, että asetuksen N:o 692/2008 liitteessä I tehdään nimenomainen erottelu moottorin ja pilaantumista rajoittavan järjestelmän välillä. Moottoria koskevat määräykset mainitaan nimittäin kyseisen liitteen 3.3.1.2 kohdassa, kun taas pilaantumista rajoittavan järjestelmän ominaisuuksia koskevat vaatimukset esitetään mainitun liitteen 3.3.1.3 kohdassa. Viimeksi mainitun kohdan a ja c alakohdassa mainitaan nimenomaisesti hiukkasloukut ja pakokaasujen takaisinkierrätys. Lisäksi kyseisen asetuksen 10 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan hiukkasloukkuja pidetään tätä asetusta sovellettaessa pilaantumista rajoittavina laitteina.
63 Näin ollen EGR-venttiili, EGR-jäähdytin ja dieselhiukkasloukku ovat moottorista erillisiä rakenneosia, joita lämpötilaikkunan on Porsche Inter Auton mukaan tarkoitus suojata. EGR-venttiili nimittäin sijaitsee moottorin poistoaukossa pakosarjan jälkeen. EGR-venttiili mahdollistaa avoinna ollessaan pakokaasujen ohjaamisen imusarjaan, jotta ne voidaan polttaa toiseen kertaan ja jäähdyttää lämmönvaihtimen eli EGR-jäähdyttimen avulla. Hiukkasloukku, joka sijaitsee ennen pakoputkea, puolestaan mahdollistaa ilman suodattamisen pienten epäpuhtaushiukkasten pidättämiseksi.
64 Siltä osin kuin seuraavaksi on kyse asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan a alakohtaan sisältyvistä vahingon ja vaurioitumisen käsitteistä, unionin tuomioistuin on katsonut, että päästöjenrajoitusjärjestelmän tehokkuutta vähentävän estolaitteen oikeuttaminen kyseisen säännöksen mukaisesti edellyttää, että sillä voidaan suojata moottoria äkillisiltä ja poikkeuksellisilta vahingoilta (tuomio 17.12.2020, CLCV ym. (Dieselmoottorin estolaite), C‑693/18, EU:C:2020:1040, 109 kohta).
65 Moottorin likaantumista ja vanhentumista ei siten voida missään tapauksessa pitää mainitussa säännöksessä tarkoitettuna vahingoittumisena tai vaurioitumisena, koska tällaiset tapahtumat ovat lähtökohtaisesti ennustettavissa ja erottamaton osa ajoneuvon tavanomaista toimintaa (tuomio 17.12.2020, CLCV ym. (Dieselmoottorin estolaite), C‑693/18, EU:C:2020:1040, 110 kohta).
66 Tätä tulkintaa tukee asetuksen N:o 715/2007 tavoite, joka on ympäristönsuojelun korkean tason takaaminen ja ilmanlaadun parantaminen unionissa, mikä edellyttää typen oksidien (NOx) päästöjen tosiasiallista vähentämistä ajoneuvojen tavanomaisen elinkaaren aikana. Kyseisen asetuksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kielto nimittäin menettäisi merkityksensä ja tehokkaan vaikutuksensa, jos valmistajilla olisi lupa varustaa ajoneuvot tällaisilla estolaitteilla pelkästään moottorin suojaamiseksi likaantumiselta ja vanhentumiselta (tuomio 17.12.2020, CLCV ym. (Dieselmoottorin estolaite), C‑693/18, EU:C:2020:1040, 113 kohta).
67 Näin ollen ainoastaan moottorin välittömän vaurioitumisen tai vahingoittumisen riskit, joista aiheutuu konkreettinen vaara ajoneuvoa kuljetettaessa, ovat asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla omiaan oikeuttamaan estolaitteen käytön.
68 Unionin tuomioistuimen 17.12.2020 antamassaan tuomiossa CLCV ym. (Dieselmoottorin estolaite) (C‑693/18, EU:C:2020:1040) vahvistamaa vaurioitumisen käsitteen tulkintaa ei voida kyseenalaistaa Saksan hallituksen ja Porsche Inter Auton väitteellä, jonka mukaan kyseisen käsitteen englanninkielisestä versiosta (damage) ja saksankielisistä versiosta (Beschädigung) ilmenee, ettei kyseinen käsite kata yksinomaan äkillisiä ja odottamattomia tapahtumia.
69 Yhtäältä on nimittäin julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 115 kohdassa pääasiallisesti toteamin tavoin niin, että vaikka kyseisen käsitteen englannin- ja saksankieliset määritelmät eivät saman sanan ranskankielisestä määritelmästä poiketen välttämättä merkitse, että vahinko johtuu äkillisestä tapahtumasta, ne eivät horjuta unionin tuomioistuimen omaksumaa sanan ”vaurioituminen” tulkintaa. Toisaalta on muistutettava, että unionin tuomioistuimen suppea tulkinta perustuu tämän tuomion 61 ja 66 kohdassa mainittuihin syihin.
70 Saksan hallitus, Porsche Inter Auto ja Volkswagen vetoavat kuitenkin siihen, että kyseessä oleva estolaite on oikeutettu, koska silloin, kun lämpötila on liian matala tai liian korkea, pakokaasujen kierrätyksen yhteydessä voi tapahtua karstoittumista, joka voi johtaa EGR-venttiilin virheelliseen asentoon eli esimerkiksi siihen, että venttiili ei enää avaudu tai sulkeudu asianmukaisesti, tai jopa kyseisen venttiilin täydelliseen juuttumiseen. Vahingoittunut tai virheellisessä asennossa oleva EGR-venttiili voi aiheuttaa vahinkoa moottorille itselleen ja johtaa muun muassa ajoneuvon tehon häviämiseen. Lisäksi on mahdotonta ennustaa ja laskea, mistä ajankohdasta lähtien EGR-venttiili ei enää toimi, koska tämä kynnys voidaan ylittää äkillisesti ja odottamatta, vaikka kyseinen venttiili huollettaisiin säännöllisesti. Ajoneuvon tehon häviäminen, joka ilmenee äkillisesti ja odottamatta, vaikuttaa ajoneuvon turvalliseen toimintaan esimerkiksi lisäämällä huomattavasti vakavan liikenneonnettomuuden riskiä ohitustilanteessa.
71 Lisäksi Porsche Inter Auto ja Volkswagen väittävät, että pakokaasujen takaisinkierrätysjärjestelmän osien likaantuminen, joka aiheuttaa EGR-venttiilin toimintahäiriön, joka voi johtaa jopa venttiilin juuttumiseen, voi aiheuttaa hiukkasloukun ja moottorin tulipalon ja sen jälkeen koko ajoneuvon tulipalon, mikä vaarantaisi ajoneuvon turvallisen toiminnan.
72 Tästä on todettava, että jo asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan sanamuodosta ilmenee, että jotta estolaitteen tarve kuuluisi kyseisessä säännöksessä säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan, tarpeen on oltava perusteltu paitsi moottorin suojaamiseksi vaurioitumiselta tai vahingolta myös ajoneuvon turvallisen toiminnan varmistamiseksi. Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 106 kohdassa, kun otetaan huomioon se, että kyseisessä säännöksessä käytetään konjunktiota ”ja”, sitä on tulkittava siten, että siinä säädetyt edellytykset ovat kumulatiivisia.
73 Sen vuoksi ja koska kyseistä poikkeusta on tämän tuomion 61 kohdassa korostetuin tavoin tulkittava suppeasti, pääasiassa kyseessä olevan kaltainen estolaite voi olla oikeutettu mainitun poikkeuksen nojalla vain, jos osoitetaan, että kyseinen laite on välttämättä tarpeen, jotta voidaan välttää pakokaasujen takaisinkierrätysjärjestelmän jonkin rakenneosan toimintahäiriöstä johtuvat moottorin vaurioitumisen tai vahingoittumisen välittömät riskit, jotka ovat niin vakavia, että niistä aiheutuu konkreettinen vaara mainitulla laitteella varustettua ajoneuvoa ajettaessa. Kuten julkisasiamies on korostanut ratkaisuehdotuksensa 126 kohdassa, tämän seikan tarkistaminen kuuluu kuitenkin pääasiassa tosiseikkojen arviointiin, joka kuuluu yksinomaan ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle.
74 Vaikka lisäksi on totta, että asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ei aseteta nimenomaisesti muita edellytyksiä kyseisessä säännöksessä säädetyn poikkeuksen soveltamiseksi, on kuitenkin niin, että estolaite, jonka pitäisi moottorin suojaamiseksi vaurioitumiselta tai vahingolta ja ajoneuvon turvallisen toiminnan varmistamiseksi toimia tavanomaisissa liikenneolosuhteissa suurimman osan vuodesta, olisi selvästi ristiriidassa kyseisen asetuksen tavoitteen kanssa, josta poikkeaminen sallitaan mainitussa säännöksessä vain tarkoin määritellyissä tilanteissa, ja johtaisi myös siihen, että ajoneuvojen typen oksidien (NOx) päästöjen rajoittamisen periaatetta sellaisenaan loukattaisiin suhteettomasti.
75 Kun otetaan huomioon tälle 5 artiklan 2 kohdan a alakohdalle annettava suppea tulkinta, tällaista estolaitetta ei näin ollen voida oikeuttaa kyseisen säännöksen nojalla.
76 Sen hyväksyminen, että tämän tuomion 74 kohdassa kuvatun kaltainen estolaite voisi kuulua asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan, johtaisi siihen, että kyseistä poikkeusta sovellettaisiin suurimman osan vuotta unionin alueella vallitsevissa todellisissa ajo-olosuhteissa, jolloin kyseisessä 5 artiklan 2 kohdassa vahvistettua tällaisten estolaitteiden kiellon periaatetta voitaisiin käytännössä soveltaa harvemmin kuin mainittua poikkeusta.
77 Porsche Inter Auto ja Volkswagen sekä Saksan hallitus vetoavat lisäksi siihen, että estolaitteen tarpeellisuuden käsite ei edellytä parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa ja että on otettava huomioon teknisen kehityksen taso EY‑tyyppihyväksynnän ajankohtana arvioitaessa, onko tämä tarve perusteltu moottorin suojaamiseksi ja ajoneuvon turvallisen toiminnan varmistamiseksi asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Niiden mukaan on tältä osin riidatonta, että lämpötilaikkunan mukaan toimivan EGR-järjestelmän käyttö eriasteisesti sen mukaan, milloin ajoneuvo on tyyppihyväksytty, on tekniikan kehityksen tason mukaista. Lisäksi tähän säännökseen sisältyvän ilmaisun ”on tarpeen” tulkinnassa on otettava huomioon tarve punnita ympäristöä koskevia intressejä valmistajien taloudellisten intressien kanssa.
78 Tältä osin on korostettava julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 129 kohdassa toteamin tavoin yhtäältä, että asetuksen N:o 715/2007 johdanto-osan seitsemännestä perustelukappaleesta ilmenee, että unionin lainsäätäjä on epäpuhtauksien päästöjen raja-arvot määrittäessään ottanut huomioon valmistajien taloudelliset intressit ja erityisesti kustannukset, joita yrityksille aiheutuu tarpeesta noudattaa näitä arvoja. Valmistajien on siten mukauduttava ja sovellettava teknisiä laitteita, joilla kyseisiä arvoja kyetään noudattamaan, koska kyseisessä asetuksessa ei velvoiteta käyttämään tiettyä teknologiaa.
79 Kuten toisaalta tämän tuomion 66 kohdassa on todettu, asetuksen N:o 715/2007 tavoite, joka on ympäristönsuojelun korkean tason varmistaminen ja ilmanlaadun parantaminen unionissa, edellyttää typen oksidien (NOx) päästöjen tehokasta vähentämistä ajoneuvojen tavanomaisen elinkaaren aikana (tuomio 17.12.2020, CLCV ym. (Dieselmoottorin estolaite), C‑693/18, EU:C:2020:1040, 113 kohta). Jos estolaite katsottaisiin kyseisen asetuksen 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla sallituksi esimerkiksi pelkästään sillä perusteella, että tutkimuskustannukset ovat korkeat, tekninen laite on kallis tai ajoneuvoa on huollettava useammin ja kyseiset huollot ovat käyttäjälle kalliimpia, kyseinen tavoite vaarantuisi.
80 Sen vuoksi ja koska kyseistä säännöstä on tämän tuomion 61 ja 73 kohdassa muistutetuin tavoin tulkittava suppeasti, on katsottava, että estolaite on mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla ”tarpeen” ainoastaan silloin, kun tämän laitteen tai sillä varustetun ajoneuvon EY-tyyppihyväksynnän ajankohtana millään muulla teknisellä ratkaisulla ei voida välttää sellaisia moottorin vaurioitumisen tai vahingoittumisen välittömiä riskejä, joista aiheutuu konkreettinen vaara ajoneuvoa ajettaessa.
81 Toiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että estolaite, joka takaa muun muassa kyseisessä asetuksessa säädettyjen päästöjen raja-arvojen noudattamisen vain lämpötilaikkunassa, voidaan oikeuttaa kyseisen säännöksen nojalla vain siinä tapauksessa, että osoitetaan, että mainittu laite on välttämättä tarpeen, jotta voidaan välttää pakokaasujen takaisinkierrätysjärjestelmän jonkin rakenneosan toimintahäiriöstä johtuvat moottorin vaurioitumisen tai vahingoittumisen välittömät riskit, jotka ovat niin vakavia, että niistä aiheutuu konkreettinen vaara samalla laitteella varustettua ajoneuvoa ajettaessa. Asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan ei missään tapauksessa voi kuulua estolaite, jonka pitäisi moottorin suojaamiseksi vaurioitumiselta tai vahingolta ja ajoneuvon turvallisen toiminnan varmistamiseksi toimia tavanomaisissa liikenneolosuhteissa suurimman osan vuodesta.
Kolmas kysymys
82 Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 1999/44 3 artiklan 6 kohtaa tulkittava siten, että tavaran virhettä, joka johtuu siitä, että ajoneuvossa on estolaite, jonka käyttö on kielletty asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan nojalla, voidaan pitää vähäisenä, jos kuluttaja olisi ostanut kyseisen ajoneuvon siinäkin tapauksessa, että hän olisi tiennyt kyseisen laitteen olemassaolosta ja toiminnasta.
83 Direktiivin 1999/44 2 artiklan 3 kohdan mukaan kyseistä artiklaa sovellettaessa virhettä ei katsota olevan, jos kuluttaja sopimuksentekohetkellä tiesi tai hänen olisi kohtuudella pitänyt tietää virheestä tai jos virhe on johtunut kuluttajan toimittamista aineista tai tarvikkeista.
84 Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 158 kohdassa, tätä säännöstä ei kuitenkaan voida soveltaa pääasiaan, koska asiassa ei ole kiistetty sitä, että kyseessä olevan ajoneuvon myynnin ajankohtana DS ei tiennyt väitetystä virheestä eikä voinut kohtuudella tietää tästä virheestä.
85 Sitä vastoin se, onko virhe direktiivin 1999/44 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitetulla tavalla vähäinen vai ei, mistä riippuu se, onko kuluttajalla oikeus vaatia sopimuksen purkamista, ei edellytä tällaista subjektiivista osatekijää.
86 Näin ollen sillä seikalla, että kuluttaja myöntää tavaran ostettuaan, että hän olisi ostanut kyseisen tavaran siinäkin tapauksessa, että hän olisi tiennyt tällaisesta virheestä, ei ole merkitystä ratkaistaessa, onko virhettä pidettävä vähäisenä.
87 Tätä täsmennystä on käytettävä perusteena ratkaistaessa, onko direktiivin 1999/44 3 artiklan 6 kohtaa tulkittava siten, että tavaran virhettä, joka muodostuu siitä, että ajoneuvossa on estolaite, jonka käyttö on kielletty asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan nojalla, voidaan pitää vähäisenä.
88 Koska direktiivissä 1999/44 ei määritellä käsitettä ”vähäinen virhe”, tämän käsitteen merkitys ja soveltamisala on määriteltävä sen tavanomaisen arkikielessä käytetyn merkityksen mukaisesti ottaen huomioon asiayhteys, jossa sitä käytetään, ja tavoitteet, joihin sillä lainsäädännöllä, jonka osa se on, pyritään (ks. vastaavasti tuomio 9.7.2020, Constantin Film Verleih, C‑264/19, EU:C:2020:542, 29 kohta ja tuomio 3.6.2021, Unkari v. parlamentti, C‑650/18, EU:C:2021:426, 83 kohta).
89 Kun ensinnäkin otetaan huomioon käsitteen ”vähäinen” tavanomainen merkitys, käsite ”vähäinen virhe” viittaa virheeseen, joka on merkitykseltään vähäinen.
90 Tämän jälkeen on todettava asiayhteydestä, jossa tätä käsitettä käytetään, että direktiivin 1999/44 3 artiklan 3, 5 ja 6 kohdassa vahvistetaan sellaisten oikaisutapojen selkeä järjestys, joihin kuluttajalla on oikeus, jos tavara on virheellinen (tuomio 23.5.2019, Fülla, C‑52/18, EU:C:2019:447, 58 kohta).
91 Kyseisen direktiivin 3 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään siten, että kuluttaja voi ensi sijassa vaatia myyjää korjaamaan tai vaihtamaan tavaran, jollei tämä ole mahdotonta tai epäsuhtaista (tuomio 23.5.2019, Fülla, C‑52/18, EU:C:2019:447, 59 kohta).
92 Kuluttaja voi direktiivin 1999/44 3 artiklan 5 kohdan nojalla vaatia sopimuksen purkamista ainoastaan, jos kuluttajalla ei ole oikeutta vaatia virheellisen tavaran korjaamista eikä vaihtamista tai jos myyjä ei ole käyttänyt kumpaakaan näistä oikaisutavoista kohtuullisen ajan kuluessa tai aiheuttamatta kuluttajalle huomattavaa haittaa, paitsi jos tavaran virhe on saman direktiivin 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti vähäinen (tuomio 23.5.2019, Fülla, C‑52/18, EU:C:2019:447, 60 kohta).
93 Direktiivin 1999/44 tavoitteista on lopuksi todettava, että kyseisen direktiivin johdanto-osan 1 ja 10–12 perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivillä pyritään oikeudenmukaiseen tasapainoon kuluttajan ja myyjän intressien välillä takaamalla kuluttajalle sopimuksen heikompana osapuolena täydellinen ja tehokas suoja sitä vastaan, että myyjä täyttää sopimusvelvoitteensa virheellisesti, ja samalla mahdollistetaan se, että ne taloudelliset seikat, joihin myyjä vetoaa, otetaan huomioon (ks. vastaavasti tuomio 16.6.2011, Gebr. Weber ja Putz, C‑65/09 ja C‑87/09, EU:C:2011:396, 75 kohta ja tuomio 23.5.2019, Fülla, C‑52/18, EU:C:2019:447, 41 ja 52 kohta).
94 Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 160 kohdassa, sopimuksen purkamista, joka on järein kuluttajan käytettävissä oleva virheen oikaisutapa, voidaan näin ollen vaatia vain tilanteessa, jossa virhe on riittävän merkittävä.
95 Siltä osin kuin käsiteltävässä asiassa on kyse siitä, että ajoneuvossa on estolaite, jonka käyttö on kielletty asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan nojalla, tämän tuomion 49–52 kohdasta ilmenee, että ajoneuvotyyppiä, jossa on tällainen laite, ei voida tyyppihyväksyä. Lisäksi on todettava, ettei tällainen ajoneuvo voi noudattaa kyseisen asetuksen liitteessä I säädettyjä päästöjen raja-arvoja. Mainitun asetuksen johdanto-osan ensimmäisessä, neljännessä, viidennessä ja kuudennessa perustelukappaleessa korostetaan ympäristönsuojelun tärkeyttä ja dieselajoneuvojen typen oksidien (NOx) päästöjen huomattavan vähentämisen välttämättömyyttä ilmanlaadun parantamiseksi ja päästöjen raja-arvojen noudattamiseksi.
96 Näin ollen sitä, että ajoneuvossa on estolaite, jonka käyttö on kielletty asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan nojalla, ei voida pitää direktiivin 1999/44 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuna vähäisenä virheenä.
97 Kolmanteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että direktiivin 1999/44 3 artiklan 6 kohtaa on tulkittava siten, että tavaran virhettä, joka johtuu siitä, että ajoneuvossa on estolaite, jonka käyttö on kielletty asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan nojalla, ei voida pitää vähäisenä, vaikka kuluttaja olisi ostanut kyseisen ajoneuvon siinäkin tapauksessa, että hän olisi tiennyt kyseisen laitteen olemassaolosta ja toiminnasta.
Oikeudenkäyntikulut
98 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25.5.1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY 2 artiklan 2 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20.6.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 soveltamisalaan kuuluvan moottoriajoneuvon laatu ei ole sellainen kuin vastaavanlaisilla tavaroilla tavanomaisesti eikä sellainen, jota kuluttaja voi kohtuudella edellyttää, jos ajoneuvo on varustettu estolaitteella, jonka käyttö on kielletty kyseisen asetuksen 5 artiklan 2 kohdan nojalla, vaikka ajoneuvolla on voimassa oleva EY-tyyppihyväksyntä ja sitä voidaan näin ollen käyttää tieliikenteessä.
2) Asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että estolaite, joka takaa muun muassa kyseisessä asetuksessa säädettyjen päästöjen raja-arvojen noudattamisen vain ulkolämpötilan ollessa 15–33 °C, voidaan oikeuttaa kyseisen säännöksen nojalla vain siinä tapauksessa, että osoitetaan, että kyseinen laite on välttämättä tarpeen, jotta voidaan välttää pakokaasujen takaisinkierrätysjärjestelmän jonkin rakenneosan toimintahäiriöstä johtuvat moottorin vaurioitumisen tai vahingoittumisen välittömät riskit, jotka ovat niin vakavia, että niistä aiheutuu konkreettinen vaara mainitulla laitteella varustettua ajoneuvoa ajettaessa. Asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan ei missään tapauksessa voi kuulua estolaite, jonka pitäisi moottorin suojaamiseksi vaurioitumiselta tai vahingolta ja ajoneuvon turvallisen toiminnan varmistamiseksi toimia tavanomaisissa liikenneolosuhteissa suurimman osan vuodesta.
3) Direktiivin 1999/44 3 artiklan 6 kohtaa on tulkittava siten, että tavaran virhettä, joka johtuu siitä, että ajoneuvossa on estolaite, jonka käyttö on kielletty asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan nojalla, ei voida pitää vähäisenä, vaikka kuluttaja olisi ostanut kyseisen ajoneuvon siinäkin tapauksessa, että hän olisi tiennyt kyseisen laitteen olemassaolosta ja toiminnasta.
Allekirjoitukset