Kanne 2.3.2012 - Ranska v. komissio

(Asia T-135/12)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Ranskan tasavalta (asiamiehet: E. Belliard, G. de Bergues, J. Gstalter ja J. Rossi)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kannekirjelmällään kantaja vaatii Ranskan tasavallan France Télécomille myöntämän tuen, joka liittyy France Télécomissa työskentelevien valtion virkamiesten eläkkeiden rahoitustavan uudistukseen, toteamisesta sisämarkkinoille soveltuvaksi tietyin edellytyksin (valtiontuki nro C 25/2008 (ex NN 23/2008)) 20.12.2011 tehdyn komission päätöksen K(2011) 9403 lopullinen kumoamista.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste jakautuu kahteen osaan ja perustuu SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkomiseen sen vuoksi, että komissio on katsonut, että France Télécomissa työskentelevien valtion virkamiesten eläkkeiden rahoitustavan uudistus oli valtiontukea. Kantaja tuo esiin, että

komissio oli virheellisesti katsonut, että France Télécomin valtiolle maksaman vastikkeen alentaminen ei poista France Télécomille vuoden 1990 lain voimaantulon jälkeen aiheutunutta rakenteellista haittaa ja että toimenpiteellä annetaan kyseiselle yritykselle etu

toissijaisesti komissio on virheellisesti katsonut, että France Télécom on saanut etua vuodesta 1996 lukien siitä huolimatta, että mainittu yritys on maksanut poikkeuksellisen kiinteämääräisen maksun.

Toinen kanneperuste perustuu toissijaisesti SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan rikkomiseen sen vuoksi, että komissio on edellyttänyt, että riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa asetettua edellytystä on noudatettava, jotta kyseinen toimenpide soveltuu sisämarkkinoille.

Ensimmäisessä osassa kantaja väittää, että komissio on rikkonut SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaa, kun se on katsonut, ettei kilpailuedellytykset varmistavaa maksuosuutta saavutettu esillä olevassa asiassa sen vuoksi, että muita kuin yhteisiä riskejä ei otettu huomioon France Télécomin vuoden 1996 lain voimaantulon jälkeen maksaman vastikkeen laskemisessa.

Toisessa osassa kantaja väittää toissijaisesti, että komissio on rikkonut SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaa, koska se on kieltäytynyt arvioimasta kilpailuedellytykset varmistavan maksuosuuden riittämättömyyttä France Télécomin maksaman poikkeuksellisen kiinteämääräisen maksun suhteen ja koska se on todennut, ettei mainittua yritystä ollut ennen vuotta 2043 saatettu täysin vastaavaan tilanteeseen kuin missä sen kilpailijat ovat.

Kolmas kanneperuste perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen siltä osin kuin komissio ei ole suostunut hyväksymään 7:ää prosenttia poikkeuksellisen kiinteämääräisen maksun diskonttokoroksi.

____________