Valitus, jonka Polwax S.A. on tehnyt 24.8.2023 unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T‑585/20, Polwax v. Euroopan komissio, 14.6.2023 antamasta tuomiosta
(asia C‑541/23 P)
Oikeudenkäyntikieli: puola
Asianosaiset
Valittaja: Polwax S.A. (edustajat: asianajajat M. Taborowski ja P. Hoffman)
Muut osapuolet: Euroopan komissio ja ORLEN S.A., aiemmin Polski Koncern Naftowy Orlen S.A.
Vaatimukset
unionin yleisen tuomioistuimen 14.6.2023 asiassa T‑585/20 antama tuomio on kumottava kokonaisuudessaan
komission 14.7.2020 asiassa M.9014 antama päätös on kumottava, komissio on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan valittajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, ja väliintulijan on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan1
vaihtoehtoisesti, jos unionin yleinen tuomioistuin katsoo, ettei se voi ratkaista asiaa lopullisesti,
asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen ja oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valituksensa tueksi valittaja on esittänyt yhdeksän valitusperustetta:
Ensimmäisessä valitusperusteessa valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen ja ilmeisen arviointivirheen sekä vääristänyt valittajan kantaa todetessaan, että valittajan olisi asianosaisena pitänyt esittää mahdolliseen kilpailuongelmaan liittyen ”vakavasti otettavia seikkoja” tilanteessa, johon tätä arviointiperustetta ei olisi pitänyt soveltaa, ja lisäksi vaatiessaan valittajaa esittämään ”vakavasti otettavia seikkoja”, jotka osoittavat, että komission tuotantoketjun alkupään markkinoita (raakaparafiinimarkkinoita) koskevassa arviossa tarkastelemat tuotteet eivät ole kysyntä- tai tarjontapuolen korvaavia tuotteita, vaikka yrityskeskittymien valvonnasta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 139/2004 ei aseteta tällaista velvoitetta kolmansille osapuolille, sekä todetessaan, että valittajan menettelyssä esittämiä tietoja ei voida pitää tällaisina ”vakavasti otettavina seikkoina”. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen jättäessään tarkastelematta tuotantoketjun alkupään markkinoiden yksittäisten segmenttien dynamiikkaa ja hyväksyessään sen, ettei komissio ole tosiasiallisesti perustellut tuotantoketjun alkupään markkinoiden jaottelun tai segmentoinnin puuttumista.
Toisessa valitusperusteessa valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on vääristänyt valittajan kantaa ja näin ollen hylännyt valittajan kanneperusteen, joka koskee tuotantoketjun loppupään markkinoiden (parafiinivahamarkkinoiden) määrittelyä, ja lisäksi hyväksynyt sen, ettei komissio ole tosiasiallisesti perustellut tuotantoketjun loppupään markkinoiden jaottelun tai segmentoinnin puuttumista.
Kolmannessa valitusperusteessa valittaja esittää, että unionin yleinen tuomioistuin on ymmärtänyt väärin valittajan väitteen maahantuodun raakaparafiinin merkityksestä markkinakilpailulle ja siten arvioinut valittajan väitteen oikeudellisesti virheellisellä tavalla.
Neljännessä valitusperusteessa valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt ilmeisiä virheitä arvioidessaan keskittymän taloudellisia vaikutuksia, kun se on ilmeisen virheellisesti todennut, että Orlenilla ei ole valmiuksia eikä kannustinta raakaparafiinin saannin estämiseen Puolassa ja että puolalainen raakaparafiini voidaan korvata maahantuodulla raakaparafiinilla.
Viidennessä valitusperusteessa valittaja esittää, että unionin yleinen tuomioistuin on vääristellyt valittajan perusteluita toteamalla, ettei valittaja ole moittinut komissiota sen seikan huomiotta jättämisestä, ettei Orlen ole Lotosin potentiaalinen kilpailija.
Neljännessä valitusperusteessa valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen ja jättänyt noudattamatta omaa aikaisempaa oikeuskäytäntöään, kun se on tarkastellut keskittymää ei-horisontaalisten sulautumien arviointia yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen nojalla koskevien suuntaviivojen (jäljempänä vertikaaliset suuntaviivat) valossa, vaikka näitä suuntaviivoja ei sovelleta keskittymiin, joiden vertikaaliset vaikutukset liittyvät läheisesti niiden horisontaaliseen ulottuvuuteen – ja Lotoksen ja Orlenin sulautumisen tuloksena syntynyttä parafiinivahamarkkinoiden keskittymää olisi näin ollen tarkasteltava horisontaalisten sulautumien arvioinnista yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen nojalla annettujen suuntaviivojen valossa.1
Seitsemännessä valitusperusteessa valittaja esittää, että vaikka katsottaisiinkin, että kyseistä keskittymää arvioitaessa on sovellettava vertikaalisia suuntaviivoja, unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt niitä soveltaessaan useita ilmeisiä arviointivirheitä.
Kahdeksannessa valitusperusteessa valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen hylätessään valittajan vaatimuksen, joka koski asiantuntijalausunnon hankkimista, ja todetessaan, ettei tämä vaatimus vastaa asian selvittämistoimien tarkoitusta.
Yhdeksännessä valitusperusteessa valittaja esittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, ettei riidanalaisen päätöksen jälkeisillä tapahtumilla ole merkitystä keskittymän arvioinnin kannalta, vaikka nämä tapahtumat osoittavat, että komission päätöksessä annetut perustelut olivat virheellisiä.
____________
1 Yrityskeskittymän julistamisesta sisämarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi 14.7.2020 annettu komission päätös (Asia M.9014 – PKN Orlen / Grupa Lotos) (tiedoksi annettu numerolla C(2020) 4651) (EUVL 2021, C 196, s. 8).
1 EUVL 2008, C 265, s. 6.
1 EUVL 2004, C 31, s. 5.