Valitus, jonka Peter Schönberger on tehnyt 8.1.2014 virkamiestuomioistuimen asiassa F-14/12, Schönberger v. tilintarkastustuomioistuin, 5.11.2013 antamasta tuomiosta

(Asia T-26/14 P)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Peter Schönberger (Luxemburg, Luxemburg) (edustaja: Rechtsanwalt O. Mader)

Muu osapuoli: Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuin

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan virkamiestuomioistuimen asiassa F-14/12, Schönberger vastaan tilintarkastustuomioistuin, 5.11.2013 antaman tuomion

hyväksymään kantajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa seitsemään valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste: Valittajan mukaan virkamiestuomioistuin ei lausunut ensimmäisestä kanneperusteesta, jonka mukaan vuoden 2011 ylennyskierroksella avoinna olleiden vain kolmen ylennykseen soveltuvan viran määrä oli kymmenen virkaa pienempi kuin henkilöstösäännöissä vuosille 2007–2011 säädetty viiden vuoden keskiarvo

Toinen valitusperuste: Valittaja väittää, että valituksenalaisessa tuomiossa vääristellään asianosaisten asemaa, kun siinä todetaan, että vuodet 2010–2014 muodostavat riidanalaisen viiden vuoden ajanjakson

Kolmas valitusperuste: Valittaja väittää, että sen puolustautumisoikeuksia on loukattu, koska hänelle ei annettu mahdollisuutta ottaa kantaa virkamiestuomioistuimen merkitykselliseksi katsomaan viiden vuoden ajanjaksoon.

Neljäs valitusperuste: Valittaja vetoaa perustelujen puuttumiseen siltä osin kuin valituksenalaisessa tuomiossa ei perustella, miksi viiteajanjaksoksi on otettava viiden vuoden ajanjakso 2010–2014.

Viides valitusperuste: Valittajan mukaan virkamiestuomioistuimen tulkinta henkilöstösäännöistä on vastoin lainsäätäjän selvästi ilmaisemaa tahtoa aloittaa uusi viiden vuoden ajanjakso vuonna 2014.

Kuudes valitusperuste: Valittaja väittää, että virkamiestuomioistuin loukkasi perustellun luottamuksen periaatetta, koska se nojautui tuomiossaan sellaiseen henkilöstösääntöjen tulkintaan, jonka vastaaja oli nimenomaisesti hylännyt.

Seitsemäs valitusperuste: Valittaja väittää, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on sovellettu virheellisesti ja toisin kuin vakiintuneessa oikeuskäytännössä.