Yhdistetyt asiat T-29/14 ja T-31/14
Telefónica Gestión Integral de Edificios y Servicios SL, aiemmin Taetel SL,
ja
Banco Santander SA, aiemmin Banco Popular Español SA,
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu kahdeksas jaosto) 21.2.2024
Valtiontuet – Espanjan viranomaisten myöntämä tuki eräille taloudellisille etuyhteenliittymille ja niiden sijoittajille – Tiettyihin alusten hankintaa koskeviin rahoitusleasingsopimuksiin sovellettava verojärjestelmä (Espanjan tax lease -järjestelmä) – Päätös, jolla tuki todetaan osittain sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja jossa määrätään sen osittaisesta takaisin perimisestä – Oikeusriita on menettänyt osittain kohteensa – Lausunnon antamisen osittainen raukeaminen – Uusi tuki – Takaisinperintä – Sopimuslausekkeet, jotka suojaavat edunsaajia lainvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperinnältä – Toimivallan jako komission ja kansallisten viranomaisten välillä
1. Kumoamiskanne – Komission valtiontukipäätöksestä nostettu kanne – Oikeussuojan tarve – Riidanalaisen päätöksen osittainen kumoaminen toisen kyseisestä päätöksestä nostetun kanteen yhteydessä – Kanne, jossa vaaditaan kumoamaan riidanalaisen päätöksen osia, jotka on jo kumottu – Kanne on menettänyt osittain kohteensa – Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa
(SEUT 263 artikla)
(ks. 22–34 ja 41–49 kohta)
2. Kumoamiskanne – Komission valtiontukipäätöksestä nostettu kanne – Oikeussuojan tarve – Riidanalaisen päätöksen osittainen kumoaminen toisen kyseisestä päätöksestä nostetun kanteen yhteydessä – Kanne, jossa vaaditaan kumoamaan riidanalaisen päätöksen osia, joita ei ole kumottu – Oikeussuojan tarve on säilynyt
(SEUT 263 artikla)
(ks. 50, 51 ja 53–61 kohta)
3. Valtiontuet – Käsite – Tiettyjen taloudellisten etuyhtymien ja niiden sijoittajien hyväksi toteutetut verotukselliset toimenpiteet – Tiettyihin alusten hankintaa koskeviin rahoitusleasingsopimuksiin sovellettava verojärjestelmä – Verojärjestelmä, joka muodostuu useista tosiasiallisesti ja oikeudellisesti toisiinsa liittyvistä toimenpiteistä – Kyseisten toimenpiteiden erillistä arviointia ei voida hyväksyä
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
(ks. 67–71 kohta)
4. Valtiontuet – Sääntöjenvastaisen tuen takaisinperintä – Aikaisemman tilanteen palauttaminen – Ulottuvuus – Sopimuslausekkeet, joissa määrätään sääntöjenvastaisen tuen takaisinperinnän kustannusten siirtämisestä muille henkilöille – Komissio on kieltänyt takaisinperinnän kustannusten siirtämisen ja määrännyt perimään sääntöjenvastaisen tuen takaisin tuensaajilta – Komission ja jäsenvaltioiden välisen toimivallan jaon loukkaaminen – Elinkeinovapautta ja omistusoikeutta ei ole loukattu
(SEUT 107 ja SEUT 108 artikla)
(ks. 85–105, 110, 111 ja 114–123 kohta)
Tiivistelmä
Tässä tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin hylkää kumoamiskanteet, jotka Telefónica Gestión Integral de Edificios y Servicios SL ja Banco Santander SA nostivat päätöksestä, jossa Euroopan komissio luokitteli valtiontuiksi useita Espanjan tax lease ‑järjestelmään (jäljempänä ETL), jota sovelletaan tiettyihin alusten hankintaa koskeviin rahoitusleasingsopimuksiin, sisältyviä verotuksellisia toimenpiteitä.(1) Näin tehdessään se arvioi, onko oikeusriita menettänyt kohteensa sen seurauksena, että riidanalainen päätös kumottiin osittain unionin tuomioistuimen tuomiolla Espanja ym. v. komissio (C-649/20 P, C-658/20 P ja C-662/20 P).(2) Unionin yleinen tuomioistuin ottaa kantaa myös uuteen kysymykseen, joka koskee sitä, ylittikö komissio sillä valtiontukien alalla olevan toimivallan rajat, kun se riidanalaisessa päätöksessä kielsi yksityisten välisiin sopimuksiin sisältyvät korvauslausekkeet, jotka suojaavat tuensaajia sääntöjenvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperinnältä.(3)
Käsiteltävissä asioissa komissio oli saanut ETL:n soveltamisesta tiettyihin rahoitusleasingsopimuksiin useita kanteluja, joista ilmeni, että kyseinen järjestelmä antoi varustamoille mahdollisuuden ostaa espanjalaisilla telakoilla rakennettuja aluksia 20–30 prosentin hinnanalennuksella. Komission mukaan ETL:n tarkoituksena oli luoda veroetuja taloudellisille etuyhtymille ja niiden sijoittajille, jotka puolestaan siirsivät osan näistä eduista varustamoille, jotka olivat ostaneet uuden aluksen.
Riidanalaisessa päätöksessä, joka annettiin heinäkuussa 2013, komissio totesi, että ETL:n muodostaneista viidestä verotuksellisesta toimenpiteestä kolme oli SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, koska ne perustuivat osittain sisämarkkinoille soveltumattomaan valikoivaan veroetuun. Koska tätä tukea oli myönnetty 1.1.2002 lähtien ilmoittamisvelvollisuuden vastaisesti,(4) komissio velvoitti kansalliset viranomaiset perimään sen takaisin sijoittajilta eli taloudellisten etuyhtymien jäseniltä (jäljempänä takaisinperintämääräys).
Riidanalaisesta päätöksestä nostettiin useita kumoamiskanteita. Telefónica Gestión Integral de Edificios y Serviciosin ja Banco Santanderin nostamien kanteiden käsittelyä lykättiin siihen saakka, kunnes Espanjan kuningaskunnan, Lico Leasing SA:n ja Pequeños y Medianos Astilleros Sociedad de Reconversión SA:n (jäljempänä PYMAR) nostamista kanteista oli annettu lopullinen ratkaisu. Unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen tuomiolla Espanja ym. v. komissio.(5) Komissio valitti tästä tuomiosta unionin tuomioistuimeen, joka kumosi sen tuomiolla komissio v. Espanja ym. (C-128/16 P)(6) ja palautti asiat unionin yleiseen tuomioistuimeen.
Asian palauttamisen johdosta antamassaan tuomiossa Espanja ym. v. komissio(7) unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Espanjan kuningaskunnan, Lico Leasingin ja PYMARin nostamat kanteet. Se hylkäsi kanneperusteen, jossa riitautettiin ETL:n valikoivuus, ja totesi lähinnä, että se, että verohallinnolla on laaja harkintavalta hyväksyä varhennettu poisto, on riittävä peruste katsoa, että ETL on kokonaisuudessaan valikoiva. Se hylkäsi myös kanneperusteet, jotka koskivat tuen takaisinperintään sovellettavien periaatteiden eli luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteiden loukkaamista. Erityisesti viimeksi mainittujen osalta se katsoi, ettei komissio tehnyt oikeudellista virhettä määrätessään perimään tuen kokonaisuudessaan takaisin ainoastaan taloudellisten etuyhtymien sijoittajilta, vaikka osa kyseisestä veroedusta oli siirretty kolmansille osapuolille eli varustamoille.
Unionin tuomioistuin, jolle tehtiin tästä tuomiosta useita erillisiä valituksia, hyväksyi tuomiolla Espanja ym. v. komissio (C-649/20 P, C-658/20 P ja C-662/20 P)(8) Espanjan kuningaskunnan esittämän valitusperusteen, joka koski valituksenalaisen tuomion puutteellista perustelemista tuen takaisinperinnän osalta, ja hylkäsi valitukset muilta osin. Koska unionin tuomioistuin kumosi tämän tuomion osittain ja katsoi voivansa itse ratkaista lopullisesti valitusten ne osat, jotka oli yhä tutkittava, se totesi arviointinsa päätteeksi, että riidanalainen päätös on kumottava, koska siinä nimetään taloudelliset etuyhtymät ja sijoittajat ainoiksi kyseisen tuen saajiksi ja määrätään perimään tuki kokonaisuudessaan takaisin ainoastaan taloudellisten etuyhtymien sijoittajilta.
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio
Unionin yleinen tuomioistuin tarkastelee aluksi kysymystä siitä, ovatko kantajien nostamat kanteet jääneet vaille kohdetta sen seurauksena, että unionin tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen osittain tuomiolla Espanja ym. v. komissio (C-649/20 P, C-658/20 P ja C-662/20 P), ja muistuttaa, että oikeudenkäynnin kohteen on oltava olemassa tuomioistuimen ratkaisun julistamiseen saakka sillä uhalla, että lausunnon antaminen asiassa raukeaa, mikä edellyttää sitä, että kanne voi tuottaa kantajalle etua.
SEUT 263 artiklan nojalla nostettujen kanteiden osalta on siten todettu, että riidanalaisen päätöksen kumoamisesta oikeudenkäynnin aikana seuraa, että kanne on menettänyt kohteensa siltä osin kuin kyse on vaatimuksista, joissa vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista. Riidanalaisen päätöksen kumoamisen johdosta kantaja nimittäin saavuttaa sen ainoan tuloksen, jonka se voisi kanteellaan saavuttaa, eikä unionin tuomioistuinten ratkaisulla ole siten enää merkitystä. Näin on myös silloin, kun riidanalaisen päätöksen osittainen kumoaminen tuottaa sen tuloksen, johon kantaja on tietyssä kanteen osassa pyrkinyt, jolloin tästä osasta ei ole enää tarpeen lausua.
Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että kantajien nostamat kanteet ovat jääneet vaille kohdetta siltä osin kuin niillä pyritään riitauttamaan taloudellisten etuyhtymien ja niiden sijoittajien nimeäminen ainoiksi ETL:n tuensaajiksi ja kyseisten sijoittajien nimeäminen ainoiksi takaisinperintämääräyksen kohteena oleviksi yrityksiksi sekä riidanalaisessa päätöksessä näiltä osin esitetyt perustelut ja taloudellisten etuyhtymien sijoittajilta palautettavaksi vaadittavan määrän laskentamenetelmä.
Yhtäältä nimittäin riidanalainen päätös on jo kumottu unionin tuomioistuimen tuomiolla Espanja ym. v. komissio (C-649/20 P, C-658/20 P ja C-662/20 P) siltä osin kuin siinä nimetään taloudelliset etuyhtymät ja niiden sijoittajat ainoiksi ETL:n tuensaajiksi ja määrätään perimään tuki kokonaisuudessaan takaisin näiltä sijoittajilta. Kantajat eivät myöskään ole osoittaneet, että väite, jolla ne riitauttavat telakoiden jättämisen ETL:n tuensaajien ja takaisinperimismääräyksen kohteena olevien yritysten ulkopuolelle, voisi, vaikka sen oletettaisiin olevan perusteltu, tuottaa niille hyötyä, joka on suurempi kuin niiden unionin tuomioistuimen tuomiosta saama hyöty.
Toisaalta riidanalaisessa päätöksessä sijoittajilta palautettavaksi vaadittavan määrän laskemiseksi esitetty menetelmä on, koska se perustuu virheelliseen oletukseen, jonka mukaan etu on perittävä kokonaisuudessaan takaisin ainoastaan taloudellisten etuyhtymien sijoittajilta, vanhentunut kyseisen tuomion johdosta.
Sitä vastoin kantajien vaatimuksista on yhä lausuttava siltä osin kuin niissä vaaditaan kumoamaan ne riidanalaisen päätöksen osat, joita unionin tuomioistuin ei kumonnut 2.2.2023 annetussa tuomiossa Espanja ym. v. komissio (C‑649/20 P, C‑658/20 P ja C-662/20 P). Riidanalainen päätös on nimittäin yhä pätevä siltä osin kuin siinä todetaan, että ainakin taloudellisten etuyhtymien ja niiden sijoittajien saama tuki on sääntöjenvastaista ja sisämarkkinoille soveltumatonta, ja velvoitetaan Espanjan kuningaskunta perimään kyseinen tuki tai osa siitä takaisin näiltä sijoittajilta. Lisäksi on todettava, ettei se, että riidanalaisessa päätöksessä esitettyä takaisin perittävien määrien laskentamenetelmää on muutettava kyseisen tuomion valossa, muuta mitenkään sitä, että itse takaisinperimisvelvoite pysyy edelleen voimassa.
Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin ensinnäkin hylkää kanneperusteen, jonka mukaan ETL:n muodostavat verotukselliset toimenpiteet yksittäin tarkasteltuina on luokiteltu virheellisesti uusiksi tuiksi.
Näin ollen kantajien väitteet, joilla riitautetaan näiden verotuksellisten toimenpiteiden luokittelu uusiksi tuiksi, niiden valikoivuus ja edun olemassaolo, perustuvat virheelliseen oletukseen, jonka mukaan kyseisiä toimenpiteitä olisi arvioitava erikseen SEUT 107 artiklan kannalta eikä siten, että otetaan huomioon ETL kokonaisuutena.
Nämä verotukselliset toimenpiteet nimittäin liittyvät toisiinsa oikeudellisesti lähinnä siksi, että varhennettuun poistoon vaaditaan veroviranomaisten lupa, ja tosiasiallisesti siksi, että verohallinnon lupa varhennettuun poistoon annetaan yksinomaan tonnistoverojärjestelmään tukikelpoisista aluksista tehtyjen leasingsopimusten yhteydessä. Tämän yhteyden takia unionin yleinen tuomioistuin katsoi tuomiossa Espanja ym. v. komissio (T-515/13 RENV ja T-719/13 RENV), että kun otetaan huomioon, että yksi niistä toimenpiteistä, joiden kautta ETL:stä kokonaisuudessaan voitiin hyötyä, eli varhennettua poistoa koskeva lupa on valikoiva, komissio ei tehnyt virhettä katsoessaan riidanalaisessa päätöksessä, että järjestelmä on kokonaisuudessaan valikoiva. Tuomiossa Espanja ym. v. komissio (C-649/20 P, C-658/20 P ja C-662/20 P) unionin tuomioistuin vahvisti tämän päätelmän ja implisiittisesti myös sen, että ETL:ää arvioitaessa on lähdettävä siitä, että se on kokonaisuudessaan tukijärjestelmä.
Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin hylkää kanneperusteen, jonka mukaan komissio ylitti sillä valtiontukien alalla olevan toimivallan rajat, kun se kielsi yksityisten välisiin sopimuksiin sisältyvät korvauslausekkeet, jotka suojaavat tuensaajia sääntöjenvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperinnältä.
Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että riidanalaisen päätöksen 4 artiklan 1 kohdassa tehty täsmennys, jonka mukaan Espanjan kuningaskunnan on perittävä tuki takaisin tuensaajilta ”ilman, että nämä voivat siirtää takaisinperinnän kustannukset muille henkilöille”, on muotoiltu väljästi eikä sitä ole nimenomaisesti rajoitettu korvauslausekkeisiin. Nämä lausekkeet eivät myöskään koske erityisesti tilannetta, jossa sääntöjenvastainen tai sisämarkkinoille soveltumaton valtiontuki peritään takaisin, vaan ne koskevat yleisemmin seurauksia, joita aiheutuu siitä, että toimivaltaiset viranomaiset eivät mahdollisesti hyväksy ETL:stä saatavia veroetuja tai että näiden etujen pätevyys kyseenalaistetaan viranomaisten hyväksynnän jälkeen.
Riidanalaisen päätöksen tietyissä perustelukappaleissa komissio kuitenkin yksilöi konkreettisemmin ne korvauslausekkeiden erityiset näkökohdat, joista sen mukaan aiheutuu ongelmia sääntöjenvastaisten ja sisämarkkinoille soveltumattomien valtiontukien takaisinperinnässä. Se täsmensi, että takaisinperinnän tavoite, joka on palauttaa aikaisempi tilanne ja erityisesti poistaa kilpailun vääristymä, joka on aiheutunut sääntöjenvastaisesta ja sisämarkkinoille soveltumattomasta tuesta saadusta kilpailuedusta, voisi kuitenkin korjaamattomalla tavalla vaarantua, jos yksityiset osapuolet voisivat sopimusmääräysten avulla muuttaa komission tekemien takaisinperintää koskevien päätösten vaikutuksia. Tästä seuraa, että riidanalaisen päätöksen 4 artiklan 1 kohdassa tehty täsmennys on ymmärrettävä siten, että se koskee ainoastaan korvauslausekkeita siltä osin kuin niiden voidaan tulkita suojelevan sääntöjenvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman tuen saajia tuen takaisinperinnältä.
Komissio ei myöskään ole todennut, että nämä korvauslausekkeet ovat pätemättömiä, sillä toimivalta tähän kuuluu tarvittaessa kansallisille tuomioistuimille. Komission riidanalaisessa päätöksessä tekemällä täsmennyksellä nimittäin pyritään ainoastaan selventämään Espanjan kuningaskunnalle kuuluvaa velvollisuutta periä tuki takaisin tuensaajilta, jotta tuen maksamista edeltänyt tilanne voitaisiin palauttaa.
Tästä seuraa, ettei komissio ylittänyt sillä valtiontukien alalla olevan toimivallan rajoja.(9) Vaikka nimittäin pitää paikkansa, että takaisinperiminen on toteutettava jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti,(10) kyseisten menettelyjen on kuitenkin mahdollistettava komission päätöksen välitön ja tehokas täytäntöönpano. Mikään ei siten estänyt komissiota täsmentämästä riidanalaisessa päätöksessä, että Espanjan kuningaskunnan on varmistettava, että tuensaajat maksavat takaisin tuet, joista ne ovat tosiasiallisesti hyötyneet, ilman, että ne voivat siirtää takaisinperinnän kustannuksia toiselle sopimuspuolelle. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, että korvauslausekkeista sovittiin ETL:n osallistujien välisissä puitesopimuksissa ja että verohallinto otti nämä sopimukset huomioon hyväksyessään varhennetun poiston.