Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 19.1.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-771/20, KS ja KD v. neuvosto ym., 10.11.2021 antamasta määräyksestä

(asia C-44/22 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komisiso (asiamiehet: Y. Marinova ja J. Roberti di Sarsina)

Muut osapuolet: KS, KD, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH)

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa valituksenalaisen määräyksen kokonaisuudessaan

toteaa, että unionin tuomioistuimilla on yksinomainen toimivalta käsitellä asia

palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä voi ratkaista tutkittavaksi ottamista koskevan kysymyksen ja pääasian

päättää tästä menettelystä ja aikaisemmista menettelyistä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista myöhemmin

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa tueksi neljä valitusperustetta.

Ensimmäinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen i) kun se ei ole katsonut SEU 24 artiklan ja SEUT 275 artiklan mukaista Euroopan unionin tuomioistuimen toimivallan rajoittamista poikkeukseksi Euroopan unionin tuomioistuimen yleisestä toimivallasta, ii) kun se ei ole tulkinnut tätä poikkeusta suppeasti, toisin kuin Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä on tehty, ja iii) kun se on tulkinnut tässä asiayhteydessä virheellisesti tuomioita H ¹ , SatCen ² ja Elitaliana ³ siten, että niissä ei vahvisteta Euroopan unionin tuomioistuimen toimivaltaa tässä tapauksessa.

Toinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se ei ole katsonut vaatimusta vahingonkorvauskanteeksi, joka koskee väitettyjä perusoikeuksien loukkauksia, ja kun se ei ole tulkinnut Euroopan unionin tuomioistuimen toimivallan rajoituksia unionin primaarioikeuteen kuuluvien ihmisoikeuksien ja oikeusvaltiota koskevien vaatimusten valossa; ne ovat Euroopan unionin tuomioistuimen toimivallan perusta tässä tapauksessa.

Ensimmäinen osa: Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on katsonut, että kantajien riitauttamat toimet, toiminnot tai laiminlyönnit kuuluvat operaatioon liittyviin poliittisiin ja strategisiin kysymyksiin ja koskevat YUTP:n (unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan) määritelmää tai täytäntöönpanoa sen sijaan, että se olisi katsonut ne toimiksi, toiminnoiksi tai laiminlyönneiksi, joista on seurannut väitetyistä ihmisoikeusrikkomuksista aiheutunut vahinko YUTP:n puitteissa.

Toinen osa: Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se ei ole tulkinnut SEU 24 artiklaa ja SEUT 275 artiklaa perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisten unionin perusoikeuksien ja -vapauksien ja perussopimuksissa vahvistettujen oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevien unionin perusarvojen (SEU 2 artikla, 3 artiklan 5 kohta, 6 artiklan 1 ja 3 kohta, 21 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 23 artikla, SEUT 19 artikla sekä perusoikeuskirjan 47 artikla) valossa.

Kolmas valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on tulkinnut virheellisesti tuomiota Bank Refah ¹ ja kun se ei ole katsonut vahingonkorvausvaatimuksen olevan itsenäinen kanne, johon ei sovelleta Euroopan unionin tuomioistuimen toimivallasta tehtävää poikkeusta SEUT 268 artiklan ja 340 artiklan toisen kohdan nojalla.

Neljäs valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se ei ole varmistanut unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä ja kun se on vienyt kantajilta mahdollisuuden tehokkaaseen oikeussuojaan.

Ensimmäinen osa: Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se ei ole katsonut, että unionin tuomioistuimilla on yksinomainen toimivalta ratkaista asia.

Toinen osa: Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on vienyt kantajilta mahdollisuuden tehokkaaseen oikeussuojaan ja jättänyt kantajat tosiasiallisesti vaille minkäänlaista mahdollisuutta perusoikeuksiensa suojaamisen varmistamiseksi.

____________

¹ Unionin tuomioistuimen 19.7.2016 antama tuomio H v. neuvosto ym., C-455/14 P, EU:C:2016:569.

¹ Unionin yleisen tuomioistuimen 25.10.2018 antama tuomio KF v. SatCen, T-286/15, EU:T:2018:718; unionin tuomioistuimen 25.6.2020 antama tuomio SatCen v KF, C-14/19 P, ECLI:EU:C:2020:492; unionin yleisen tuomioistuimen 10.7.2020 antama määräys KF v. SatCen, T-619/19, ei julkaistu, EU:T:2020:337; unionin tuomioistuimen 14.10.2021 antama määräys KF v. SatCen, C-464/20 P, ei julkaistu, ECLI:EU:C:2021:848.

¹ Unionin tuomioistuimen 12.11.2015 antama tuomio Elitaliana v. Eulex Kosovo, C-439/13 P, EU:C:2015:753.

¹ Unionin tuomioistuimen 6.10.2020 antama tuomio Bank Refah Kargaran v. neuvosto, C-134/19 P, EU:C:2020:793.