Kanne 21.3.2013 - Pesquerias Riveirenses ym. v. neuvosto

(Asia T-180/13)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantajat: Pesquerias Riveirenses, SL (Ribeira, Espanja); Pesquerias Campo de Marte, SL (Ribeira); Pesquera Anpajo, SL (Ribeira); Arrastreros del Barbanza, SA (Ribeira); Martínez Pardavilla e Hijos, SL (Ribeira); Lijo Pesca, SL (Ribeira); Frigoríficos Hermanos Vidal, SA (Ribeira); Pesquera Boteira, SL (Ribeira); Francisco Mariño Mos y Otros, CB (Ribeira); Juan Antonio Pérez Vidal y Hermano, CB (Ribeira); Marina Nalda, SL (Ribeira); Portillo y Otros, SL (Ribeira); Vidiña Pesca, SL (Ribeira); Pesca Hermo, SL (Ribeira); Pescados Oubiña Perez, SL (Ribeira); Manuel Pena Graña (Ribeira); Campo Eder, SL (Ribeira); Pesquera Laga, SL (Ribeira); Pesquera Jalisco, SL (Ribeira); Pesquera Jopitos, SL (Ribeira); ja Pesca Julimas, SL (Ribeira) (edustaja: asianajaja J. Tojeiro Sierto)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan 21.1.2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 40/2013 siltä osin kuin siinä tarkastellaan yhdessä koillis-Atlantin mustakitaturskakannan pohjoisia ja eteläisiä osatekijöitä mustakitaturskaa koskevan TAC:n (total allowable catch, suurimmat sallitut saaliit) käyttöönottamiseksi liitteissä IA ja IB (sivut 84 ja 103; EU L 23, 25.1.2013, s. 54/153)

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 39 artiklan rikkomiseen

Kantajat väittävät tältä osin, että SEUT 39 artiklassa mainitaan yhtenä yhteisen maatalous- ja kalastuspolitiikan tavoitteena varojen järkiperäinen hallinnoiminen ja että riidanalaisella asetuksella rikotaan kyseistä määräystä, koska se, että siinä ei eroteta toisistaan Pohjois-Atlantin mustakitaturskakannan pohjoista ja eteläistä osatekijää, ei vastaa sitä, mitä varojen järkiperäisellä hallinnoimisella on ymmärrettävä. Kantajat eivät kiellä sitä, että pohjoisen osatekijän tilanne edellyttää kalastuksenhoidolta rajoittavia toimenpiteitä, mutta tämä ei kuitenkaan ole tilanne eteläisen osatekijän osalta, jonka lajeja ei kalasteta liikaa. Tällaisella menettelyllä loukataan lisäksi syrjintäkiellon periaatetta, joka edellyttää unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sitä, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tilanteita ei kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella.

Toinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen (EY) N:o 2371/2001 2 artiklan 1 kohdan sekä New Yorkin vuoden 1995 sopimuksen 6 artiklan rikkomiseen

Kantajat väittävät tältä osin, että elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 2 artiklan 1 kohdassa mainitaan ennalta varautumisen periaate pariaatteena, jonka olisi oltava perustana kalavarojen säilyttämistä ja kestävää hyödyntämistä koskevien toimenpiteiden toteuttamiselle, ja että sama periaate sääntelee "hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen" (New York, 1995, EYVL L 189, 3.7.1998, s. 14-41), johon Euroopan unioni ja sen silloiset jäsenvaltiot liittyivät 19.12.2003 ja joka tuli voimaan 18.1.2004, 6 artiklaa. Kantajat katsovat, että se, miten mustakitaturskakantaa hallinnoidaan Koillis-Atlantilla riidanalaisella asetuksella - siltä osin kuin siinä ei eroteta toisistaan kannan pohjoista ja eteläistä osatekijää - edellyttää saaliiden vähentämistä eteläisellä osatekijällä niin voimakkaasti ja syrjivällä tavalla, että se johtaa "vaaraan", joka olisi edellyttänyt ennalta varautumisen periaatteen soveltamista.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen

Kantajat ovat tässä yhteydessä sitä mieltä, että se, miten EU on hallinnoinut mustakitaturskakanta Pohjois-Atlantilla vuoden 2013 osalta (riidanalainen neuvoston asetus) - siltä osin kuin se ei ole tehnyt eroa pohjoisen ja eteläisen osatekijän välillä - johtaa eteläisen osatekijän osalta traumaattisiin toimenpiteisiin (TAC:n vähentäminen), joilla ylitetään se, mikä on tarpeen pyrityn tavoitteen (mustakitaturskakannan elvyttäminen Koillis-Atlantilla) saavuttamiseksi, ja sillä loukataan näin ollen suhteellisuusperiaatetta.

____________