Language of document : ECLI:EU:T:2022:261

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)

27 päivänä huhtikuuta 2022 (*)

Sopimussuhteen ulkopuolinen unionin vastuu – Jäsenvaltioiden poliisiviranomaisten ja muiden lainvalvontaviranomaisten yhteistyö – Rikollisuuden torjunta – Europol välittää tietoja jäsenvaltiolle – Väitetty tietojen lainvastainen käsittely – Asetus (EU) 2016/794 – 50 artiklan 1 kohta – Aineeton vahinko

Asiassa T‑436/21,

Leon Leonard Johan Veen, kotipaikka Oss (Alankomaat), edustajanaan asianajaja T. Lysina,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirasto (Europol), asiamiehenään A. Nunzi, avustajinaan asianajajat G. Ziegenhorn ja M. Kottmann,

vastaajana,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Svenningsen (esittelevä tuomari) sekä tuomarit R. Barents ja C. Mac Eochaidh,

kirjaaja: E. Coulon,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa esitetyn,

ottaen huomioon, etteivät asianosaiset ole kolmen viikon kuluessa siitä, kun niille on ilmoitettu kirjallisen käsittelyn päättymisestä, pyytäneet järjestämään suullista käsittelyä, ja päätettyään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdan nojalla ratkaista asian ilman suullista käsittelyä,

on antanut seuraavan

tuomion

1        SEUT 268 artiklaan perustuvassa kanteessaan kantaja Leon Leonard Johan Veen vaatii korvausta vahingosta, joka hänelle on väitetysti aiheutunut siitä, että Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirasto (Europol) on käsitellyt hänen henkilötietojaan lainvastaisesti.

 Asian tausta

2        Slovakian poliisi pyysi 1,5 tonnin metamfetamiinilastin takavarikoinnin jälkeisissä tutkinnoissa Europolilta apua Europolista sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta 11.5.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/794 (EUVL 2016, L 135, s. 53) 3 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan 1 kohdan a, b ja h alakohdan perusteella ja ilmoitti Europolille erityisesti, että kantajaa epäiltiin osallistumisesta kyseisen aineen kauppaan.

3        Jäsenvaltioiden toimittamien ja asetuksen 2016/794 17 artiklan 1 kohdan a alakohdan, 18 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan a, c ja d alakohdan sekä 31 artiklan mukaisesti käsiteltyjen tietojen perusteella Europol tarkisti tietoja ristiin kyseisen direktiivin 18 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti ja laati sen jälkeen kertomuksen (jäljempänä kertomus).

4        Kyseinen kertomus, jonka luottamuksellisuustaso oli ”Europol turvallisuusluokittelematon – Perussuojataso”, välitettiin ainoastaan Ranskan tasavallalle, Alankomaiden kuningaskunnalle, Slovakian tasavallalle ja United States Drug Enforcement Administrationille (huumevirasto, Amerikan yhdysvallat).

5        Kyseisessä englanniksi laaditussa kertomuksessa kantajan nimi mainitaan seuraavassa kohdassa:

”Both, Leon Leonard Johan Veen and [A] came into noticed in several Dutch investigations concerning suspicious transactions. In addition, Leon Leonard Johan Veen had been reported also in a Swedish investigation concerning drugs trafficking and a Polish investigation concerning fraud.” (Sekä Leonard Johan Veen että [A] tulivat esiin useissa Alankomaissa tehdyissä tutkinnoissa epäiltyjen tekojen yhteydessä. Leonard Johan Veen mainittiin myös Ruotsissa tehdyssä huumekauppaa koskevassa tutkinnassa ja Puolassa tehdyssä petosta koskevassa tutkinnassa.)

 Asianosaisten vaatimukset

6        Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        velvoittaa Europolin maksamaan hänelle 50 000 euroa

–        velvoittaa Europolin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

7        Europol vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

8        Käsiteltävänä olevassa kanteessa kantaja väittää Europolin menetelleen vahingollisesti laittomien tietojenkäsittelytoimien vuoksi ja vaatii SEUT 268 ja SEUT 340 artiklan sekä asetuksen 2016/794 50 artiklan 1 kohdan nojalla 50 000 euron suuruista korvausta tästä menettelystä aiheutuneesta aineettomasta vahingosta.

9        Asetuksen 2016/794 50 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella yksilöllä, jolle on aiheutunut vahinkoa laittoman tietojenkäsittelytoimen vuoksi, on oikeus saada korvausta kärsimästään vahingosta joko Europolilta SEUT 340 artiklan mukaisesti tai siltä jäsenvaltiolta, jossa vahinko on aiheutunut, sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

10      Koska kantaja on nostanut kanteen Europolia vastaan unionin yleisessä tuomioistuimessa, hänen kanteensa on tutkittava SEUT 268 ja SEUT 340 artiklan perusteella.

 Tutkittavaksi ottaminen

11      Europol katsoo, että kanne on jätettävä tutkimatta kannekirjelmän epäselvyyden ja epätäsmällisyyden vuoksi.

12      Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan, jota sovelletaan unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävään menettelyyn kyseisen perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla, ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdan mukaan kannekirjelmässä on mainittava oikeudenkäynnin kohde sekä perusteet ja perustelut, joihin asiassa vedotaan, ja yhteenveto kyseisistä perusteista. Näiden mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista kanteen ilman muita tietoja. Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, ilmenevät johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmästä (ks. määräys 11.3.2021, Techniplan v. komissio, T‑426/20, ei julkaistu, EU:T:2021:129, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

13      Jotta nämä selkeyttä ja täsmällisyyttä koskevat edellytykset täyttyisivät, kannekirjelmästä, jossa vaaditaan unionin toimielimen aiheuttamiksi väitettyjen vahinkojen korvaamista, on ilmettävä seikat, todisteet ja näytön esittämistä koskevat pyynnöt, joiden perusteella kantajan riitauttama toimielimen menettely voidaan yksilöidä, syyt, joiden nojalla kantaja katsoo, että tämän menettelyn ja aiheutetuksi väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys, ja tämän vahingon laatu ja sen laajuus (ks. vastaavasti tuomio 7.10.2015, Accorinti ym. v. EKP, T‑79/13, EU:T:2015:756, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

14      Käsiteltävässä asiassa kannekirjelmästä ilmenee, että kantaja vaatii korvausta vahingosta, joka hänelle on väitetysti aiheutunut kahdesta Europolin menettelytavasta, nimittäin yhtäältä hänen henkilötietojensa mainitsemisesta kertomuksessa (ensimmäinen vaatimus) ja toisaalta tämän kertomuksen liittämisestä häntä vastaan Slovakiassa aloitetun rikosoikeudenkäynnin tutkinta-aineistoon (toinen vaatimus), ja että hän vetoaa näiden menettelytapojen laittomuuteen sellaisten oikeussääntöjen, joilla annetaan yksityisille oikeuksia, muun muassa säännösten, joilla pyritään takaamaan hänen henkilötietojensa kunnioittaminen, perusteella.

15      Näin ollen on todettava, että kanteen kohde ja kantajan kannekirjelmässä esittämät kanneperusteet ilmenevät riittävän ymmärrettävästi kannekirjelmästä. Tämän vahvistaa myös se, että Europol pystyi vastaamaan kyseisiin kanneperusteisiin.

16      Europolin oikeudenkäyntiväitteestä, joka perustuu kantajan esittämien väitettyjä laittomia menettelytapoja ja väitettyä vahinkoa koskevien todisteiden riittämättömyyteen, on lisäksi todettava, etteivät tällaiset kysymykset kuulu vahingonkorvausvaatimuksen tutkittavaksi ottamisen vaan sen perusteltavuuden arviointiin (ks. vastaavasti tuomio 29.9.2021, Kočner v. Europol, T‑528/20, ei julkaistu, valitus vireillä, EU:T:2021:631, 39 kohta).

17      Näin ollen on katsottava, että kanne täyttää unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdassa määrätyt edellytykset, joten se on otettava tutkittavaksi.

 Pääasia

18      Aluksi on muistutettava, että SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukaan sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella unioni korvaa toimielintensä ja henkilöstönsä tehtäviään suorittaessaan aiheuttaman vahingon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.

19      Yhtäältä tästä seuraa, että SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa unionin tuomioistuimille myönnetään toimivalta ainoastaan sellaisissa kanteissa, joissa vaaditaan korvausta unionin toimielinten ja henkilöstön tehtäviään suorittaessaan aiheuttamasta vahingosta eli vahingosta, joka voi aiheuttaa sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun (määräys 9.7.2019, Scaloni ja Figini v. komissio, T‑158/18, ei julkaistu, EU:T:2019:491, 19 kohta ja tuomio 29.9.2021, Kočner v. Europol, T‑528/20, ei julkaistu, valitus vireillä, EU:T:2021:631, 59 kohta).

20      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 40 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetulla toimielimen käsitteellä ei tarkoiteta yksinomaan SEU 13 artiklan 1 kohdassa lueteltuja unionin toimielimiä, vaan siihen sisältyvät myös kaikki muut perussopimuksilla perustetut unionin elimet ja laitokset, joiden tarkoituksena on myötävaikuttaa unionin tavoitteiden toteuttamiseen (ks. tuomio 16.12.2020, neuvosto ym. v. K. Chrysostomides & Co. ym., C‑597/18 P, C‑598/18 P, C‑603/18 P ja C‑604/18 P, EU:C:2020:1028, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), myös unionin virastot ja siten Europol (ks. vastaavasti tuomio 29.9.2021, Kočner v. Europol, T‑528/20, ei julkaistu, valitus vireillä, EU:T:2021:631, 60 kohta).

21      Toisaalta SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu sopimussuhteen ulkopuolinen unionin vastuu edellyttää seuraavien edellytysten täyttymistä: unionin toimielimen moitittu menettely on lainvastaista, vahinko on tosiasiassa syntynyt ja toimielimen menettelyn ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys (tuomio 16.12.2020, neuvosto ym. v. K. Chrysostomides & Co. ym., C‑597/18 P, C‑598/18 P, C‑603/18 P ja C‑604/18 P, EU:C:2020:1028, 79 kohta).

22      Koska nämä kolme vastuun syntymisen edellytystä ovat kumulatiivisia, yhden edellytyksen täyttymättä jääminen on riittävä peruste hylätä vahingonkorvauskanne (tuomio 25.2.2021, Dalli v. komissio, C‑615/19 P, EU:C:2021:133, 42 kohta).

23      Kumpaakin vaatimusta on tarkasteltava edellä mainittujen periaatteiden perusteella.

 Ensimmäinen vaatimus

24      Kantaja vaatii korvausta vahingosta, jonka se katsoo aiheutuneen siitä, että Europol mainitsi kertomuksessaan virheellisesti ja näyttämättä toteen, että hän oli ollut Ruotsissa huumekauppaa koskevan tutkinnan kohteena ja Puolassa petosta koskevan tutkinnan kohteena, vaikka kyseisissä valtioissa ei ole vireillä mitään häntä koskevaa tutkintaa.

25      Kantajan mukaan näiden häntä koskevien virheellisten ja todistamattomien tietojen mainitseminen on laiton tietojenkäsittelytoimi, jolla loukataan hänen Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (jäljempänä perusoikeuskirja) taattuja oikeuksiaan yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen, henkilötietojensa suojaan sekä syyttömyysolettamaan. Kyseisistä tiedoista saa nimittäin sellaisen käsityksen, että hän on kaupannut huumeita tai tehnyt petoksen.

26      Kantajan mukaan tämä loukkaaminen on laitonta erityisesti siksi, ettei hän ole saanut tilaisuutta ilmaista kantaansa kertomukseen sisältyvistä tiedoista, ettei kertomusta ennen ollut tehty tuomioistuimen tai riippumattoman hallintoviranomaisen päätöstä ja ettei Europolilla ollut mitään todisteita häntä koskevien tietojen paikkansapitävyydestä.

27      Kantaja katsoo, että häntä on siksi kohdeltu epäoikeudenmukaisesti ja että tämä on vahingoittanut hänen kunniaansa, mainettaan ja yksityiselämäänsä, erityisesti suhdetta hänen kumppaniinsa ja poikaansa.

28      Europol kiistää kantajan väitteet.

29      Ensinnäkin edellytyksestä, joka koskee Europolin syyksi luettavan menettelyn laittomuutta, on todettava, että kantajan väite, jonka mukaan kertomuksessa mainitaan laittomasti kaksi Ruotsissa ja Puolassa tehtyä häntä koskevaa tutkintaa, perustuu kyseisen kertomuksen virheelliseen ymmärtämiseen.

30      Toisin kuin kantaja väittää, kyseisen kertomuksen riidanalaisessa kohdassa ei nimittäin sen kömpelöstä englanninkielisestä muotoilusta ja kantajan tulkintatavasta huolimatta todeta, että kantaja on ollut kahden tutkinnan kohteena Ruotsissa ja Puolassa, vaan ainoastaan, että hänen nimensä mainittiin näiden kahden tutkinnan yhteydessä, kuten seuraavasta kertomuksen sanamuodosta ilmenee: ”In addition, Leon Leonard Johan Veen had been reported also in a Swedish investigation concerning drugs trafficking and a Polish investigation concerning fraud.” (Leonard Johan Veen mainittiin myös Ruotsissa tehdyssä huumekauppaa koskevassa tutkinnassa ja Puolassa tehdyssä petosta koskevassa tutkinnassa.) Europol selitti vastinekirjelmässä lisäksi, että jos se haluaa ilmaista kansallisille poliisiviranomaisille osoitetussa kertomuksessa, että henkilö on tai on ollut epäiltynä tutkinnassa, se ilmoittaa tästä nimenomaisesti ja yksiselitteisesti muun muassa käyttämällä esimerkiksi ilmaisuja ”epäilty” tai ”tutkimuksen kohteena”.

31      Kantaja väittää siksi virheellisesti, että Europol mainitsi laittomasti kertomuksessaan, että hän oli ollut kahden tutkinnan kohteena Ruotsissa ja Puolassa, ja että Europol oli siten katsonut hänen osallistuneen huumekauppaan tai petokseen.

32      Joka tapauksessa sellaisen henkilön, jonka sukunimen tai henkilötietoja kyseinen virasto on kerännyt tai tallentanut, henkilötietojen mainitseminen Europolin kertomuksessa ei voi sellaisenaan olla laitonta menettelyä, joka voi aiheuttaa Europolin vastuun.

33      Kuten asetuksen 2016/794 3 artiklan 1 kohdasta, luettuna yhdessä sen johdanto-osan 12 ja 13 perustelukappaleen kanssa, ilmenee, Europol on nimittäin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisen rikoksia koskevan tietojenvaihdon keskipiste, jonka tavoitteena on tukea ja tehostaa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten toimintaa ja keskinäistä yhteistyötä vähintään kahteen jäsenvaltioon vaikuttavien tiettyjen vakavan rikollisuuden muotojen ehkäisyssä ja torjunnassa.

34      Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ja asetuksen 2016/794 4 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti Europolin tehtävänä on muun muassa kerätä, säilyttää, käsitellä, analysoida ja vaihtaa tietoja, rikoksia koskevat tiedustelutiedot mukaan lukien, sekä ilmoittaa jäsenvaltioille viipymättä niitä koskevista tiedoista ja rikosten keskinäisistä yhteyksistä, ja tämä ilmoittaminen voi olla kyseisen asetuksen 22 artiklan nojalla jopa pakollista.

35      Tätä tarkoitusta varten asetuksen 2016/794 18 artiklan 1 ja 2 kohdassa, luettuina yhdessä sen johdanto-osan 24 ja 25 perustelukappaleen kanssa, Europolille annetaan valtuudet käsitellä tietoja, myös henkilötietoja, erityisesti tarkistamalla tietoja ristiin eri henkilöryhmiä koskevien tietojen keskinäisten yhteyksien tai muiden merkityksellisten yhteyksien havaitsemiseksi.

36      Asetuksen 2016/794 18 artiklan 4 kohdassa Europol velvoitetaan noudattamaan kyseisessä asetuksessa säädettyjä tietosuojatakeita. Kuten kyseisen asetuksen VI luvusta, jonka otsikko on ”Tietosuojatakeet”, ja sen johdanto-osan 40 perustelukappaleesta ilmenee, tämä suoja on itsenäinen ja mukautettu henkilötietojen käsittelyn erityispiirteisiin lainvalvonta-alalla, mikä mahdollistetaan EU-sopimukseen ja EUT‑sopimukseen liitetyssä, henkilötietojen suojasta rikosoikeuden alalla tehtävän oikeudellisen yhteistyön ja poliisiyhteistyön aloilla annetulla julistuksella N:o 21.

37      Tässä yhteydessä asetuksen 2016/794 38 artiklan 2, 4, 5 ja 7 kohdassa, luettuina yhdessä sen johdanto-osan 47 perustelukappaleen kanssa, täsmennetään henkilötietojen suojaa koskeva vastuujako erityisesti Europolin ja jäsenvaltioiden välillä.

38      Europol vastaa täten muun muassa kyseisen asetuksen 28 artiklassa tarkoitettujen yleisten tietosuojaperiaatteiden noudattamisesta, lukuun ottamatta tietojen paikkansapitävyyttä ja ajantasaisuutta koskevaa vaatimusta, sekä kaikesta suorittamastaan tietojenkäsittelystä, lukuun ottamatta sellaista kahdenvälistä tietojenvaihtoa, jossa käytetään Europolin infrastruktuuria. Jäsenvaltiot vastaavat puolestaan Europolille toimittamiensa henkilötietojen laadusta ja niiden siirron lainmukaisuudesta.

39      Kantaja ei ole esittänyt käsiteltävässä asiassa mitään seikkaa, joka osoittaisi, että mainitessaan kertomuksessa hänen nimensä tai henkilötietojaan Europol laiminlöi jotain asetukseen 2016/794 perustuvaa velvollisuuttaan, mistä sen voidaan katsoa olevan vastuussa kyseisen asetuksen 38 artiklan, luettuna yhdessä sen 50 artiklan 1 kohdan kanssa, nojalla.

40      Kantaja ei vastaavasti väitä eikä etenkään osoita, että tarkistaessaan käytettävissään olleita häntä koskevia tietoja ristiin ja välittäessään ne tämän jälkeen luottamuksellisesti vain tietyille lainvalvontaviranomaisille Europol toimi asetuksen 2016/794 18 artiklan 5 kohdassa määritellyn kyseisen asetuksen soveltamisalan ulkopuolella tai ylitti sille muun muassa kyseisen asetuksen 18 artiklan 2 kohdassa annetut valtuudet.

41      Siltä osin kuin kantaja antaa ymmärtää, että kertomukseen sisältyvät häntä koskevat tiedot ovat virheellisiä, on todettava, ettei hän ole väittänyt, ettei hänen nimensä tullut esiin mainittujen tutkintojen yhteydessä.

42      Vaikka nämä tiedot olisivat virheellisiä, hän ei ole millään tavoin näyttänyt toteen, että Europolin voitaisiin katsoa olevan vastuussa tästä virheellisyydestä. Kuten edellä 38 kohdassa todettiin, Europolin ei nimittäin voida katsoa olevan vastuussa jäsenvaltion välittämien tietojen mahdollisesta virheellisyydestä. Kantaja ei ole kuitenkaan esittänyt vähäisintäkään näyttöä, jonka perusteella Europolin voitaisiin edes olettaa väärentäneen Ruotsin ja Puolan viranomaisten välittämiä tietoja.

43      Siltä osin kuin kantaja väittää lopuksi, ettei Europol kuullut häntä, ennen kuin se mainitsi kertomuksessa hänen henkilötietojaan tai käsitteli näitä tietoja ilman tuomioistuimen tai riippumattoman hallintoviranomaisen etukäteen antamaa lupaa, riittää kun todetaan, ettei asetuksessa 2016/794 säädetä tällaisista velvoitteista.

44      Etenkin Europolin velvoittaminen kuulemaan kaikkia henkilöitä ennen heidän henkilötietojensa mainitsemista yksinomaan tietyille poliisi- ja lainvalvontaviranomaisille tarkoitetussa kertomuksessa voisi vaarantaa asetuksen 2016/794 tehokkaan vaikutuksen ja kyseisten viranomaisten toiminnan, jota kyseisellä asetuksella on tarkoitus tukea ja tehostaa.

45      Lisäksi on hylättävä väitteet, joiden mukaan on rikottu perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa sekä 48 artiklan 1 kohtaa, jotka koskevat yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista, henkilötietojen suojaa sekä syyttömyysolettamaa.

46      Perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan rikkomista koskevista väitteistä on huomautettava, että 52 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla, mikä tarkoittaa erityisesti sitä, että itse siinä oikeusperustassa, joka mahdollistaa puuttumisen näihin oikeuksiin, on määritettävä asianomaisen oikeuden käyttämiselle asetettavien rajoitusten laajuus ja että säännöstössä, joka sisältää toimenpiteen, jossa tällainen puuttuminen sallitaan, on kuitenkin säädettävä selkeistä ja täsmällisistä kyseessä olevan toimenpiteen laajuutta ja soveltamista koskevista säännöistä, joissa asetetaan vähimmäisvaatimukset, jotta henkilöillä, joiden henkilötietoja on siirretty, on riittävät takeet, joiden avulla heidän henkilötietojaan voidaan tehokkaasti suojata väärinkäytön vaaroilta (ks. tuomio 24.2.2022, Valsts ieņēmumu dienests (Henkilötietojen käsittely verotusta varten), C‑175/20, EU:C:2022:124, 54 ja 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47      Kuten asetuksen 2016/794 johdanto-osan 76 perustelukappaleessa todetaan, kyseinen asetus laadittiin etenkin siksi, että voidaan varmistaa perusoikeuskirjan 8 ja 7 artiklassa tunnustettujen henkilötietojen suojaa ja yksityisyyttä koskevien oikeuksien kunnioittaminen sekä noudattaa oikeutettua ja välttämätöntä tavoitetta, joka on vähintään kahteen jäsenvaltioon vaikuttavan tai jopa unionin ulkorajat ylittävän vakavan rikollisuuden tehokas torjunta.

48      Kuten erityisesti asetuksen 2016/794 VI luvusta, luettuna yhdessä sen johdanto-osan 50 perustelukappaleen kanssa, ilmenee, unionin lainsäätäjä laati tässä yhteydessä selkeitä ja täsmällisiä sääntöjä Europolille annettujen valtuuksien ulottuvuudesta, asetti sen toiminnalle henkilötietojen suojaa koskevia vähimmäisvaatimuksia sekä perusti riippumattomia, avoimia ja tilivelvollisia valvontarakenteita.

49      Koska kantaja ei ole osoittanut, että Europol laiminlöi velvoitteitaan mainitessaan kertomuksessa hänen henkilötietojaan, mitään perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan rikkomista ei voida siksi todeta.

50      Väitettä, jonka mukaan syyttömyysolettamaa koskevaa perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohtaa on rikottu, ei perustella millään tavoin. Tämä väite ei siten täytä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdassa määrättyjä edellytyksiä, minkä vuoksi se on jätettävä tutkimatta.

51      Edellä esitetyn perusteella kantaja ei ole ensimmäisen vaatimuksen yhteydessä osoittanut Europolin menetelleen lainvastaisesti.

52      Toiseksi edellytyksistä, jotka koskevat väitetyn vahingon tosiasiallista syntymistä sekä tämän vahingon ja Europolin menettelytavan välisen syy-yhteyden olemassaoloa, on joka tapauksessa todettava, että kantaja väitti ainoastaan, että kertomus oli syyttäjän, tutkijan, kansallisen tuomioistuimen ja menettelyn osapuolten, joita hän ei mainitse nimeltä, ”saatavilla”.

53      Koska kantaja ei ole osoittanut, että Europolin kyseiseen kertomukseen soveltamaa luottamuksellisuutta koskevaa järjestelmää oli rikottu tai että se oli muiden kuin niiden saatavilla, joille se oli osoitettu, hän ei voi perustellusti väittää, että hänen henkilötietojensa mainitseminen kertomuksessa on vahingoittanut hänen mainettaan tai kunniaansa.

54      Samankaltaisista syistä ja koska kantaja ei ole esittänyt todisteita väitteensä tueksi, hän ei ole osoittanut myöskään sitä, että kyseisten tietojen mainitseminen kertomuksessa vahingoitti hänen suhdettaan hänen kumppaniinsa ja lapseensa, joilla unionin yleiselle tuomioistuimelle toimitettujen tietojen perusteella ei ollut oikeutta tutustua kyseiseen kertomukseen.

55      Edellä esitetyn perusteella ensimmäinen vahingonkorvausvaatimus on hylättävä perusteettomana.

 Toinen vaatimus

56      Kantaja vaatii korvausta vahingosta, jonka se katsoo aiheutuneen siitä, että Europol liitti kyseisen kertomuksen häntä vastaan Slovakiassa aloitetun rikosoikeudenkäynnin asiakirja-aineistoon, koska hän katsoo, että häntä kohdeltiin myös tästä syystä epäoikeudenmukaisesti ja että tämä on vahingoittanut hänen kunniaansa, mainettaan ja oikeuttaan perhe-elämään.

57      Europol kiistää kantajan väitteet ja väittää erityisesti, ettei se ole liittänyt kertomusta kyseisen rikosoikeudenkäynnin asiakirja-aineistoon.

58      Tästä on todettava, ettei kantaja ole esittänyt vähäisintäkään näyttöä siitä, että kertomuksen liitti kyseisen rikosoikeudenkäynnin asiakirja-aineistoon tosiasiallisesti Europol eivätkä Slovakian lainvalvontaviranomaiset.

59      Lisäksi kannekirjelmän 17 kohdasta ilmenee nimenomaisesti, että kantaja itse toteaa Europolin välittäneen kertomuksen Slovakian poliisiviranomaisille.

60      Tätä toteamusta tukevat myös asetuksen 2016/794 logiikka ja Europolille kyseisellä asetuksella perustetussa lainvalvontayhteistyötä koskevassa järjestelmässä annettu tehtävä.

61      Asetuksen 2016/794 3 artiklan 1 kohdasta nimittäin ilmenee, että Europolin tehtävänä on tukea ja tehostaa jäsenvaltioiden niiden toimivaltaisten viranomaisten toimintaa, joilla tarkoitetaan kyseisen asetuksen 2 artikla a alakohdassa ”kaikkia jäsenvaltioiden poliisiviranomaisia ja muita lainvalvontaviranomaisia, jotka ovat kansallisen lainsäädännön mukaan vastuussa rikosten ehkäisemisestä ja torjunnasta”.

62      Toisin kuin kantaja väittää ja ottaen huomioon hänen unionin yleiselle tuomioistuimelle toimittamansa todisteet Europolin ei voida katsoa siksi liittäneen kertomusta häntä vastaan Slovakiassa aloitetun rikosoikeudenkäynnin asiakirja-aineistoon.

63      Europolin ei voida siten katsoa olevan vastuussa vahingosta, jonka väitetään aiheutuneen kertomuksen liittämisestä rikosoikeudenkäynnin asiakirja-aineistoon.

64      Kaiken edellä esitetyn perusteella toinen vahingonkorvausvaatimus on hylättävä perusteettomana, ja kanne on hylättävä kokonaisuudessaan, eikä näytön esittämistä, prosessinjohtotoimia ja asian selvittämistoimia koskevista kantajan pyynnöistä eikä etenkään niiden tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymisestä ole tarpeen lausua, koska unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että sillä on asian asiakirja-aineiston perusteella riittävät tiedot, jotta se voi ratkaista asian.

 Oikeudenkäyntikulut

65      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, hänet on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut Europolin vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Leon Leonard Johan Veen velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Svenningsen

Barents

Mac Eochaidh

Julistettiin Luxemburgissa 27 päivänä huhtikuuta 2022.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: slovakki.