Language of document : ECLI:EU:C:2015:33

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

MELCHIOR WATHELET

22 päivänä tammikuuta 2015 (1)

Asia C‑519/13

Alpha Bank Cyprus Ltd

vastaan

Senh Dau Si,

Alpha Panareti Public Ltd,

Susan Towson,

Stewart Cresswell,

Gillian Cresswell,

Julie Gaskell,

Peter Gaskell,

Richard Wernham,

Tracy Wernham,

Joanne Zorani ja

Richard Simpson

(Ennakkoratkaisupyyntö – Anotato Dikastirio Kyprou (Kypros))

Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Oikeudenkäyntiasiakirjojen ja muiden asiakirjojen tiedoksianto siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa – Asetus (EY) N:o 1393/2007 – 8 artikla – Kieltäytyminen vastaanottamasta asiakirjaa – Velvollisuus antaa tiedoksi asetuksen liitteessä II oleva vakiolomake, jolla vastaanottajalle ilmoitetaan hänen oikeudestaan kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa – Tiedoksiannon pätevyys, jos lomaketta ei käytetä – Mahdollisuus jälkikäteiseen tiedoksiantoon vastaanottajan asianajajan välityksellä






I       Johdanto

1.        Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty seitsemässä valitusasiassa, jotka koskevat kiinnelainan loppuosan perintää ja joissa valittajana on pankkitoimintaa harjoittava yhtiö Alpha Bank Cyprus Ltd (jäljempänä Alpha Bank) ja sen vastapuolina ovat kiinteistöjen ostajat sekä Alpha Panareti Public Ltd, toinen yhtiö, joka antoi lainasta vakuuden.(2)

2.        Ennakkoratkaisupyyntö koskee oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (’asiakirjojen tiedoksianto’) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 kumoamisesta 13.11.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1393/2007(3) tulkintaa.

3.        Asetuksen 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytyminen”, mainitaan, että asiakirjan vastaanottajalle on ilmoitettava ”[asetuksen] liitteessä II olevaa vakiolomaketta käyttäen”, että tämä voi kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa, jollei se ole joko laadittu tietyillä kielillä tai jollei mukana ole käännöstä jollekin kyseisistä kielistä.

4.        Ennakkoratkaisupyyntö koskee erityisesti sitä, onko vakiolomake pakollinen ja mitä seuraamuksia on siitä, ettei lomaketta ole käytetty asiakirjan tiedoksiantamisessa.

II     Asetus N:o 1393/2007

5.        Kyseisen asetuksen 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytyminen”, säädetään seuraavaa:

”1. Vastaanottavan viranomaisen on ilmoitettava vastaanottajalle liitteessä II olevaa vakiolomaketta käyttäen, että tämä voi kieltäytyä vastaanottamasta tiedoksiannettavaa asiakirjaa tiedoksiannon yhteydessä tai palauttamalla asiakirjan vastaanottavalle viranomaiselle viikon kuluessa, jollei se ole joko laadittu jollakin seuraavista kielistä tai jollei mukana ole käännöstä jollekin seuraavista kielistä:

a)      kieli, jota vastaanottaja ymmärtää;

b)      vastaanottavan jäsenvaltion virallinen kieli tai, jos jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, sen paikkakunnan virallinen kieli tai jokin sen paikkakunnan virallisista kielistä, missä tiedoksianto tapahtuu.

2. Kun vastaanottava viranomainen saa tiedon siitä, että vastaanottaja kieltäytyy vastaanottamasta asiakirjaa 1 kohdan nojalla, sen on ilmoitettava siitä välittömästi lähettävälle viranomaiselle 10 artiklassa tarkoitettua todistusta käyttäen sekä palautettava pyyntö ja asiakirjat, joista pyydetään käännöstä.

3. Jos vastaanottaja on kieltäytynyt vastaanottamasta asiakirjaa 1 kohdan mukaisesti, asiakirjan tiedoksianto voidaan oikaista toimittamalla vastaanottajalle tämän asetuksen säännösten mukaisesti asiakirja ja sen käännös jollekin 1 kohdassa tarkoitetuista kielistä. Siinä tapauksessa asiakirjan tiedoksiantopäivä on päivä, jona asiakirja ja sen käännös toimitetaan tiedoksi vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Jos asiakirja on kuitenkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti annettava tiedoksi tietyn ajan kuluessa, määräytyy hakijaan nähden noudatettava tiedoksiantopäivä 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritettävän alkuperäisen asiakirjan tiedoksiantopäivän mukaan.

– –”

III  Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

6.        Kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevissa seitsemässä valitusasiassa valittajan vastapuolina ovat Kyproksen tasavallan alueella sijaitsevien kiinteistöjen ostajat sekä niiden myyjä Alpha Panareti Public Ltd.(4) Kiinteistöt ostettiin kiinnelainalla, jonka myöntänyt Alpha Bank pyrki kyproslaisessa tuomioistuimessa nostamallaan kanteella perimään kiinnelainan loppuosaa ostajilta sekä myyjältä eli Alpha Panareti Public Ltd:ltä, joka antoi lainasta vakuuden.

7.        Koska ostajat(5) asuivat pysyvästi ulkomailla, Alpha Bank haki ex parte -hakemuksella(6) jokaisesta kanteesta tuomioistuimen määräyksen, jossa annettiin lupa haasteen(7) ja haasteeseen liitetyn ilmoituksen(8) oikeaksi todistetun jäljennöksen sekä niiden käännösten tiedoksiantoon tuomioistuimen tuomiopiirin ulkopuolella (jäljempänä riidanalainen määräys). Kussakin riidanalaisessa määräyksessä määrättiin lisäksi, että mainittujen asiakirjojen tiedoksiannon on tapahduttava asetuksessa N:o 1393/2007 vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

8.        Kullekin vastaajalle annettiin Englannissa tiedoksi seuraavat asiakirjat:

–        haasteen ja siihen liittyvän ilmoituksen oikeaksi todistetut jäljennökset kreikan ja englannin kielillä

–        oikeaksi todistettu jäljennös riidanalaisesta määräyksestä vain kreikan kielellä ja

–        oikeaksi todistettu jäljennös kääntäjän valaehtoisesta vakuutuksesta, että hän on kääntänyt alkuperäiset asiakirjat oikein.

9.        Kunkin seitsemän asian vastaajat ilmoittivat vastaavansa asiassa varauksella ja vaativat riidanalaisten määräysten ja niiden tiedoksiantojen kumoamista tai katsomista pätemättömiksi. Vastaajat väittivät, että asetuksen N:o 1393/2007 ja Kyproksen siviiliprosessilain mukaan jokaisen kanteen osalta olisi pitänyt antaa tiedoksi myös seuraavat asiakirjat:

–        ex parte -hakemuksen jäljennös

–        riidanalaisen määräyksen käännös englannin kielelle

–        asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan mukainen vakiolomake, joka on kyseisen asetuksen liitteessä II

–        selittävä kirje tiedoksiannettavista asiakirjoista.

10.      Alpha Bank väitti ensimmäisessä oikeusasteessa, että koska vastaajat olivat saaneet asianmukaisesti tiedon kanteesta ja sen kohteesta sekä kanteeseen vastaamisen määräajoista, he eivät voineet vedota tiedoksiannon virheellisyyteen. Alpha Bankin mukaan vastaajat yrittivät tiedoksiannon pätemättömäksi toteamista koskevilla vaatimuksillaan välttää tiedoksiantoa.

11.      Ensimmäisen asteen tuomioistuin katsoi vaatimukset jokaisen seitsemän kanteen osalta perustelluiksi. Se totesi, että laiminlyönti kaikkien välttämättömien asiakirjojen ja englannin kielelle tehtyjen käännösten, erityisesti riidanalaisten määräysten käännöksen, tiedoksiantamisessa merkitsee Kyproksen siviiliprosessilain ja asetuksen N:o 1393/2007 rikkomista, koska asiakirjojen vastaanottaja menettää mahdollisuuden saada tiedon niiden sisällöstä. Se katsoi, että mainittua asetusta on rikottu myös, koska vastaajille ei annettu tiedoksi asetuksen liitteessä II olevaa vakiolomaketta, josta he olisivat saaneet tiedon oikeudestaan kieltäytyä vastaanottamasta riidanalaista määräystä kreikaksi, jollei sen mukana ole vaadittua käännöstä englannin kielelle. Tällä perusteella ensimmäisen asteen tuomioistuin kumosi haasteen ja siihen liittyvän ilmoituksen sekä riidanalaisen määräyksen tiedoksiannot jokaisen seitsemän kanteen osalta.

12.      Alpha Bank valitti näistä seitsemästä ratkaisusta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.

13.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi erillisessä ratkaisussaan virheelliseksi sen ensimmäisen oikeusasteen ratkaisujen osan, joka koski tiedoksiantojen pätemättömäksi toteamista kansallisen lainsäädännön rikkomisesta johtuvista syistä, koska sen mukaan kaikki tällaiset laiminlyönnit olisi pääasioiden olosuhteissa voitu korjata asetuksen N:o 1393/2007 hengen mukaisesti. Se katsoi, että ”huolimatta niistä monista ongelmista, joita havaittiin tavassa, jolla tiedoksianto tapahtui, tiedoksiannettavaksi lähetetyistä asiakirjoista ei ilmene, että vastapuolet olisivat tosiasiallisesti erehtyneet, sillä he esittivät vaatimuksensa oikea-aikaisesti tuomioistuimessa. Vastapuolet eivät sitä paitsi määritelleet väitetyn erehdyttämisensä luonnetta eivätkä varsinkaan heille mahdollisesta erehdyttämisestä aiheutuneita seurauksia”.

14.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoi lisäksi, ettei se kumoa tiedoksiantoa, ellei unionin tuomioistuin katso, että asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II olevan vakiolomakkeen tiedoksianto on välttämätöntä kaikissa tapauksissa, kun asiakirjoja annetaan tiedoksi mainitun asetuksen nojalla, ja että lomakkeen tiedoksiannon mahdollista laiminlyöntiä ei voida korjata, vaan se johtaa tiedoksiannon pätemättömäksi toteamiseen.

15.      Näin ollen Anotato Dikastirio Kyprou (Kypros) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)       Onko asetuksen N:o 1393/2007 mukaisen vakiolomakkeen tiedoksianto välttämätöntä kaikissa tapauksissa vai voiko siitä olla poikkeuksia?  

2)      Jos katsotaan, että tiedoksianto on välttämätöntä kaikissa tapauksissa, onko sen laiminlyönti käsiteltävässä asiassa tiedoksiannon pätemättömyysperuste?

3)      Jos ei ole, voiko tiedoksianto tapahtua asetuksen N:o 1393/2007 hengen mukaisesti tiedoksiannolla vastapuolien, jotka ovat ilmoittaneet vastaavansa asiassa varauksella, asianajajalle, jolla on vastaavanlainen velvollisuus ottaa tiedoksianto vastaan asiakkaidensa puolesta, vai onko tiedoksiannon tapahduttava uudella tiedoksiannolla asetuksessa N:o 1393/2007 säädettyä menettelyä noudattaen? ”

IV     Asian käsittely unionin tuomioistuimessa

16.      Alpha Bank, vastapuolet, Kyproksen, Saksan, Kreikan, Espanjan ja Itävallan hallitukset sekä Euroopan komissio ovat jättäneet kirjallisia huomautuksia. Alpha Bank, vastapuolet, Kyproksen, Saksan ja Espanjan hallitukset sekä komissio esittivät suulliset huomautuksensa 27.11.2014 pidetyssä istunnossa.

V       Asian tarkastelu

      Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

1.       Osapuolten lausumat

17.      Ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään Anotato Dikastirio haluaa lähinnä selvittää, onko asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklaa tulkittava siten, että vastaanottavan viranomaisen(9) on järjestelmällisesti käytettävä tämän asetuksen liitteessä II olevaa vakiolomaketta antaessaan asiakirjoja tiedoksi vastaanottajalle.

18.      Vastapuolet katsovat, ettei asetuksessa N:o 1393/2007 säädetä mitään poikkeuksia oikeuteen saada liitteessä II oleva vakiolomake. He väittävät, että Euroopan unionin lainsäätäjä on tietoisesti ottanut käyttöön tämän lomakkeen, jotta varmistetaan ja suojataan vastaanottajien perusoikeus tiedonsaantiin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Alpha Bank sitä vastoin väittää, että vakiolomake on tarpeeton, jos haaste on käännetty vastaanottavan viranomaisen kielelle.

19.      Kreikan hallitus on sillä kannalla, ettei asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklassa eikä missään muussakaan artiklassa säädetä poikkeusta, joka vapauttaisi vastaanottavan viranomaisen velvollisuudesta käyttää asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vakiolomaketta. Espanjan hallituksen mukaan asetuksen N:o 1393/2007 sanamuoto ei jätä sijaa epäilyksille: 8 artiklassa nimittäin edellytetään, että siinä säädetyt tiedot toimitetaan asetuksen liitteessä II olevalla vakiolomakkeella. Myös Itävallan hallitus katsoo, että vakiolomakkeen tiedoksianto on välttämätöntä kaikissa tapauksissa.

20.      Kyproksen hallitus väittää, että vaikka asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II olevan vakiolomakkeen käyttö on lähtökohtaisesti pakollista kaikissa tapauksissa, kun oikeudenkäyntiasiakirjoja annetaan tiedoksi, tuomiossa Weiss und Partner (C‑14/07, EU:C:2008:264) näytetään kuitenkin sallivan poikkeus tähän yleiseen velvollisuuteen, jos vastapuoli jo tuntee tiedoksi annetun asiakirjan sisällön.

21.      Komission mukaan vakiolomakkeella on lähinnä tiedottava tarkoitus, ja sitä vaaditaan silloin, kun oikeudenkäyntiasiakirja annetaan tiedoksi kielellä, jota vastaaja ei ymmärrä. Jos siis asiakirja on annettu tiedoksi jollakin asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista kielistä, lomake menettää merkityksensä eikä sitä tarvitse käyttää. Komissio huomauttaa, että nyt tarkasteltavassa tapauksessa vastaanottajalla ei olisi ollut oikeutta kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa, jos vakiolomake olisi toimitettu tiedoksiannon mukana.

22.      Saksan hallituksen mukaan vastaanottavan viranomaisen on liitettävä tiedoksiantoon asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II oleva vakiolomake ainoastaan silloin, kun asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa ei ole käännetty jollekin 8 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa mainituista kielistä. Sen mukaan 8 artiklan 1 kohdassa säädetty ilmoitusvelvollisuus merkitsee ”erityistä tutkintavelvollisuutta vastaanottavalle viranomaiselle”, joka tekee oman selvityksensä sille viranomaisena tai tuomioistuimena ominaisen asiantuntemuksen perusteella. Näin ollen Saksan hallitus katsoo, että vastaanottavan viranomaisen on kaikissa tapauksissa selvitettävä, onko asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle vastaanottajalle ilmoitettava vakiolomaketta käyttäen, että hänellä on oikeus kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa. Saksan hallituksen mukaan riidanalaista määräystä on pidettävä asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna asiakirjana, sillä käännöksen puuttuessa ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että määräyksellä on prosessioikeudellisesti olennainen sisältö, mikä oikeuttaisi asettamaan vastaanottavalle viranomaiselle erillisen ilmoitusvelvollisuuden tämän säännöksen nojalla.

2.       Arviointi

23.      Mielestäni asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan soveltamisala on selvä ja täysin yksiselitteinen. Asetuksen liitteessä II olevan vakiolomakkeen käyttö on välttämätöntä kaikissa tapauksissa, kun oikeudenkäyntiasiakirjoja annetaan tiedoksi,(10) poikkeuksetta ja riippumatta siitä, millä kielellä tiedoksiannettava asiakirja on laadittu tai toimitetaanko sen mukana käännös.(11)

24.      Ensinnäkin asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 1 kohdan sanamuodon(12) perusteella siinä edellytetään selvästi ja poikkeuksetta, että vastaanottava viranomainen käyttää kyseistä lomaketta asiakirjojen tiedoksiannon yhteydessä.

25.      Asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 1 kohdassa ei siten anneta vastaanottavalle viranomaiselle mahdollisuutta itse päättää lomakkeen käytön tarpeellisuudesta sen mukaan, millä kielellä tiedoksiannettava asiakirja on laadittu, onko se laadittu kielellä, jota vastaanottaja ymmärtää – mikä ei tavallisesti ole edes viranomaisen tiedossa –, tai jollakin vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä, tai onko asiakirjan mukana käännös jollekin näistä kielistä.

26.      Ilmaisu ”jollei se ole joko laadittu jollakin seuraavista kielistä tai jollei mukana ole käännöstä jollekin seuraavista kielistä” ei nimittäin ole edellytyksenä itse vakiolomakkeen käytölle vaan ainoastaan vastaanottajan oikeudelle kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa.

27.      Asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II olevaa vakiolomaketta on siten käytettävä automaattisesti annettaessa asiakirjoja tiedoksi vastaanottajille, vaikka tämä osoittautuisikin turhaksi esimerkiksi vastaanottajan kielitaidon takia tai erityisesti siksi, että tiedoksiannettava asiakirja on laadittu vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä. Lisättäköön, että edes viimeksi mainitussa tapauksessa ei mielestäni voida pitää kohtuuttomana velvollisuutta lähettää asiakirjan mukana tämä yhden ainoan sivun pituinen lomake täytettynä vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen paikkakunnan virallisista kielistä, missä tiedoksianto tapahtuu.

28.      Asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II oleva vakiolomake ja sen käyttövelvollisuus merkitsevät toiseksi uudistusta edelliseen asetukseen eli oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa 29.5.2000 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 1348/2000(13) nähden. Tämä uudistus on mielestäni osoitus unionin lainsäätäjän tahdosta tehostaa ja nopeuttaa(14) jäsenvaltioiden välillä siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa lähetettävien oikeudenkäyntiasiakirjojen ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ja turvata samalla vastaanottajan puolustautumisoikeudet.(15)

29.      Vakiolomakkeen pakollisella käytöllä pyritään estämään nyt tarkasteltavan kaltaiset ikävät tilanteet, joissa kreikankieliseen asiakirja-aineistoon, jonka kaikista muista asiakirjoista on toimitettu käännökset, sisältyy yhden ainoan sivun mittainen asiakirja eli riidanalaisen määräyksen oikeaksi todistettu jäljennös, joka on toimitettu ainoastaan kreikaksi eli kielellä, jota vastapuolet eivät (välttämättä) ymmärrä tai joka ei ole vastaanottavan valtion virallinen kieli (englanti).(16)

30.      Näin ollen vastaanottavilla viranomaisilla ei mielestäni ole mitään harkintavaltaa päättää kyseisen lomakkeen käytöstä.(17) Lisäksi asetuksen N:o 1393/2007 itsenäinen ja yhdenmukainen tulkinta edellyttää, että vakiolomaketta käytetään järjestelmällisesti asiakirjojen tiedoksiannon yhteydessä.(18) Asetusta nimittäin sovelletaan kaikkiin unionin jäsenvaltioihin,(19) ja tiedoksiannettavaksi lähetetään asiakirjoja yli 20 mahdollisella kielellä. Tästä syystä vastaanottavien viranomaisten on jo käytännön syistä mahdotonta kaikissa tapauksissa tarkistaa tiedoksiannettavia asiakirjoja ja sitä, onko niistä toimitettu käännökset.

31.      Asetuksen N:o 1393/2007 soveltamisesta Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle 4.12.2013 antamassaan kertomuksessa(20) (jäljempänä kertomus) komissio tarkastelee tarvetta käyttää asetuksen liitteessä II olevaa vakiolomaketta tapauksissa, joissa tiedoksiannettava asiakirja on laadittu vastaanottavan jäsenvaltion kielellä ja joissa vastaanottajalla ei tästä syystä ole perusteita kieltäytyä tiedoksiannosta mainitun asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla. Kertomuksessa huomautetaan, että näissä tapauksissa vakiolomakkeen mukaan liittäminen voi saada vastaanottajat luulemaan, että heillä on oikeus kieltäytyä siitä.

32.      Katson kuitenkin, että N:o 1393/2007 liitteessä II olevassa vakiolomakkeessa on annettu tiedoksiannettavan asiakirjan vastaanottajalle selvät ohjeet ja että sen sanamuoto on niin selkeä, ettei siitä voi erehtyä. Lomakkeessa nimittäin mainitaan nimenomaisesti, että vastaanottaja voi ”kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa, jollei se ole kirjoitettu jollakin kielellä, [jota hän ymmärtää], tai tiedoksiantopaikan virallisella kielellä tai yhdellä niistä, tai jollei mukana ole käännöstä jollekin näistä kielistä”.(21) Kieltäytymisoikeus ei siis ole missään yhteydessä vakiolomakkeen olemassaoloon.(22)

33.      Näiden seikkojen perusteella katson, että asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklaa on tulkittava siten, että mainitun asetuksen liitteessä II olevan vakiolomakkeen toimittaminen vastaanottajalle asiakirjan tiedoksiannon yhteydessä on välttämätöntä kaikissa tapauksissa, poikkeuksetta ja riippumatta kielestä, jolla tiedoksiannettava asiakirja on laadittu, ja siitä, onko kyseisen asiakirjan mukana käännös kielellä, jota vastaanottaja ymmärtää, tai vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai, jos jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, sen paikkakunnan virallisella kielellä tai jollakin sen paikkakunnan virallisista kielistä, missä tiedoksianto tapahtuu.

      Toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys

34.      Toisessa ja kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessään, jotka esitetään siinä tapauksessa, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan ehdottamallani tavalla, kansallinen tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, onko vakiolomakkeen tiedoksiannon laiminlyönti peruste asiakirjan tiedoksiannon pätemättömyydelle ja kuinka tällainen laiminlyönti voidaan korjata.

35.      Asetuksessa N:o 1393/2007 ei säädetä, mitä oikeudellisia seuraamuksia on sillä, ettei asetuksen liitteessä II olevaa vakiolomaketta ole toimitettu. Siinä ei varsinkaan säädetä, että tämä laiminlyönti on peruste asiakirjan tiedoksiannon pätemättömyydelle.(23) Koska asetuksessa N:o 1348/2000 on yhtä vähän viitteitä siitä, mitä seuraamuksia on tiedoksiannon toimittamisesta muulla kuin siinä määritellyillä kielillä, kuin asetuksessa N:o 1393/2007 on vakiolomakkeen käyttämättä jättämisestä, tähän kysymykseen saadaan hyödyllistä apua ensiksi mainittua asetusta koskevasta oikeuskäytännöstä.

36.      Tuomion Leffler (C‑443/03, EU:C:2005:665) 51 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin lausuu, että koska asetuksessa N:o 1348/2000 (joka on korvattu asetuksella N:o 1393/2007) ei säädetä tiettyjen tosiseikkojen seurauksista, kansallisen tuomioistuimen on lähtökohtaisesti sovellettava kansallista lainsäädäntöään samalla varmistaen unionin oikeuden tehokas vaikutus. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan tämä sääntelemättömyys voi ”johtaa siihen, että [kansallinen tuomioistuin] tarvittaessa syrjäyttää sen vastaisen kansallisen säännön tai tulkitsee puhtaasti valtion sisäistä tilannetta silmällä pitäen laadittua kansallista sääntöä siten, että sitä voidaan soveltaa kysymyksessä olevaan rajat ylittävään tilanteeseen”.(24)

37.      Saman tuomion 65 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin toteaa vielä, että jotta asetuksen tehokas vaikutus säilytettäisiin, on huolehdittava siitä, että kysymyksessä olevan asian asianosaisten oikeuksia suojellaan parhaalla mahdollisella tavalla ja tasapuolisesti.(25)

38.      Tiedoksiannettavien asiakirjojen vastaanottajien oikeuksista on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksella N:o 1393/2007 tavoiteltuihin tehokkuuden ja nopeuden tavoitteisiin ei saada pyrkiä heikentämällä jollain tavoin asiakirjojen vastaanottajien puolustautumisoikeuksia, jotka johtuvat Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa vahvistetusta oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin,(26) mikä edellyttää erityisesti sitä, että vastaanottajalla on käytettävissään ”riittävästi aikaa valmistautua vastaamaan asiassa”.(27)

39.      Lähettävän osapuolen oikeuksista ja asetukselle N:o 1393/2007 asetetusta tehokkuuden ja nopeuden tavoitteesta on todettava, ettei niitä saa vaarantaa sellaisista puhtaasti muodollisista syistä, jotka eivät vaikuta vastaanottajien puolustautumisoikeuksiin.

40.      Näin kävisi, jos vakiolomakkeen puuttuminen johtaisi asiakirjan tiedoksiannon pätemättömyyteen, vaikka voitaisiin esimerkiksi osoittaa, että asiakirjan vastaanottaja ymmärtää kieltä, jolla asiakirja on laadittu, tai että se on laadittu vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä. Tuomion Leffler (C‑443/03, EU:C:2005:665) 52 kohdassa unionin tuomioistuin luonnehtii vastaavanlaisia tapauksia ”puhtaasti viivyttelynhaluksi tai ilmeiseksi väärinkäytöksi”.(28)

41.       Jos siis asiakirjan tiedoksiannon mukana ei toimiteta asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II olevaa vakiolomaketta, kansallisen tuomioistuimen(29) asia on selvittää, onko asiakirja laadittu kielellä, jota vastaanottaja ymmärtää, tai vastaanottavan valtion virallisella kielellä.(30)

42.      Tämän ratkaisuehdotuksen 9 ilmenee, että jokaisen seitsemän pääasian vastapuolet väittävät, ettei heille annettu tiedoksi tiettyjä asiakirjoja ja käännöksiä, vaikka näin olisi pitänyt tehdä.

43.      Lopuksi on vielä tarkasteltava tiedoksiannettavan asiakirjan käsitettä, jota asetuksessa N:o 1393/2007 ei määritellä sen enempää kuin liitteitäkään, joiden lukumäärä ja luonne vaihtelevat huomattavasti eri oikeusjärjestyksissä.(31)

44.      Tuomion Weiss und Partner (C‑14/07, EU:C:2008:264) 73 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että jos tiedoksiannettava asiakirja on – kuten pääasioissa – haaste, vastaajan on kyettävä sen perusteella vetoamaan oikeuksiinsa lähettävässä valtiossa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä sekä voitava varmasti yksilöidä vaatimuksen kohde ja syy sekä kehotus saapua tuomioistuimeen.(32) Yhteisöjen tuomioistuin toteaa vielä, että ”asiakirjat, joilla on vain todisteen tehtävä ja jotka eivät ole välttämättömiä vaatimuksen kohteen ja syyn ymmärtämiseksi, eivät ole – – haasteen olennainen osa”.

45.      Ensi näkemältä ja jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selvityksestä muuta ilmene, haasteen oikeaksi todistetun jäljennöksen tiedoksiantaminen kreikan ja englannin kielillä on mahdollistanut sen, että vastapuolet ovat nyt käsiteltävissä pääasioissa voineet varmasti yksilöidä vaatimuksen kohteen ja syyn.

46.      Pääasioiden haasteissa ja riidanalaisissa määräyksissä(33) vahvistettujen asiassa vastaamisen määräaikojen välillä näyttää kuitenkin olevan merkittävä ero. Esimerkiksi Sin tapauksessa haasteessa vahvistettu määräaika on 10 päivää ja riidanalaisessa määräyksessä – joka annettiin tiedoksi ainoastaan kreikan kielellä – vahvistettu määräaika 60 päivää, mikä vastapuolten mukaan on johtanut heitä harhaan. Istunnon aikana ei kuitenkaan kiistetty ja unionin tuomioistuimeen jätetystä asiakirja-aineistosta ilmenee (mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin vahvistettava), että riidanalaisessa määräyksessä vahvistettu määräaika on jokaisessa pääasiassa sama kuin siihen liitetyssä ilmoituksessa.(34) Tämä ilmoitus on annettu vastapuolille tiedoksi sekä kreikan että englannin kielellä.

47.      Jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tämän ratkaisuehdotuksen 45 ja 46 kohdassa esitettyjen näkemysten vastaisesti toteaisi (mitä se ei ilmeisesti ole tehnyt), että asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II olevan vakiolomakkeen toimittamatta jättäminen ja riidanalaisen määräyksen kääntämättömyys tai epävarmuus asiassa vastaamisen määräajoista ovat tosiasiallisesti loukanneet vastapuolten puolustautumisoikeuksia, nämä laiminlyönnit olisi korjattava mahdollisimman pian(35) toimittamalla vakiolomake ja puuttuva käännös asetuksessa N:o 1393/2007 vahvistettujen tiedoksiantosääntöjen mukaisesti,(36) mikä vahvistaisi automaattisesti riidanalaisessa määräyksessä asetetun asiassa vastaamisen määräajan.

48.      Katson Espanjan hallituksen esittämien huomautusten mukaisesti, että tässä on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan palauttamaan laiminlyöntiä edeltänyt tilanne.(37) Mahdollisia laiminlyöntejä ei nimittäin voida korjata antamalla tiedoksiannettava asiakirja ja vakiolomake tiedoksi vastapuolten asianajajalle. Tällainen tiedoksianto ei olisi asetuksessa N:o 1393/2007 vahvistettujen sääntöjen mukainen.(38)

49.      Päinvastainen päätelmä kyseenalaistaisi mielestäni asetuksen N:o 1393/2007 itsenäisen ja yhdenmukaisen tulkinnan ja soveltamisen.(39)

50.      Nämä näkökohdat huomioon ottaen katson, että asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II olevan vakiolomakkeen tiedoksiannon laiminlyönti haasteen tiedoksiannon yhteydessä ei ole peruste tiedoksiannon pätemättömyydelle, kunhan asiakirjan vastaanottajalle on annettu tilaisuus vedota oikeuksiinsa lähettäneessä valtiossa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä. Laiminlyönnit, jotka loukkaavat tiedoksiannettavan asiakirjan vastaanottajan puolustautumisoikeuksia, on korjattava mahdollisimman pian ja asetuksessa N:o 1393/2007 määriteltyjä tiedoksiantosääntöjä noudattaen.

VI     Ratkaisuehdotus

51.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Anotato Dikastirio Kyproun esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

Oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (’asiakirjojen tiedoksianto’) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 kumoamisesta 13.11.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1393/2007 8 artiklaa on tulkittava siten, että mainitun asetuksen liitteessä II olevan vakiolomakkeen toimittaminen vastaanottajalle asiakirjan tiedoksiannon yhteydessä on välttämätöntä kaikissa tapauksissa, poikkeuksetta ja riippumatta kielestä, jolla tiedoksiannettava asiakirja on laadittu, ja siitä, onko kyseisen asiakirjan mukana käännös kielellä, jota vastaanottaja ymmärtää, tai vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai, jos jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, sen paikkakunnan virallisella kielellä tai jollakin sen paikkakunnan virallisista kielistä, missä tiedoksianto tapahtuu.

Asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II olevan vakiolomakkeen tiedoksiannon laiminlyönti haastetta tiedoksi annettaessa ei ole peruste tiedoksiannon pätemättömyydelle, kunhan asiakirjan vastaanottajalle on annettu tilaisuus vedota oikeuksiinsa lähettäneessä valtiossa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä. Laiminlyönnit, jotka loukkaavat tiedoksiannettavan asiakirjan vastaanottajan puolustautumisoikeuksia, on korjattava mahdollisimman pian ja asetuksessa N:o 1393/2007 määriteltyjä tiedoksiantosääntöjä noudattaen.


1 – Alkuperäinen kieli: ranska.


2 – Alpha Panareti Public Ltd on vakuuden antajana kaikissa seitsemässä valitusasiassa.


3 – EYVL L 324, s. 79.


4 – Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että tämä Kyproksen oikeuden mukaan perustettu yhtiö ei ole Alpha Bankin omistuksessa.


5 – Myyjä on sijoittautunut Kyprokselle.


6 – Hakemus, joka tehdään ilmoittamatta siitä vastapuolelle.


7 – Ennakkoratkaisupyyntöön liitetyissä oikeudenkäyntiasiakirjoissa tästä käytetään nimitystä ”writ”.


8 – Ennakkoratkaisupyyntöön liitetyissä oikeudenkäyntiasiakirjoissa tästä käytetään nimitystä ”notice of writ” (jäljempänä ilmoitus).


9 – Pääasioissa tiedoksiannot toimitettiin asetuksen N:o 1393/2007 4 artiklan 1 kohtaan noudattaen eli asetuksen 2 artiklan mukaisesti nimetyltä viranomaiselta toiselle (”lähettävältä” viranomaiselta (Kypros) ”vastaanottavalle” viranomaiselle (Yhdistynyt kuningaskunta)).


10 – Ks. asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 4 kohta. Unionin tuomioistuimelle esitetyt ennakkoratkaisukysymykset koskevat erityisesti haasteita. Kun tarkastellaan asetuksen soveltamisalaa, siinä säädetään ainoastaan kahdesta tilanteesta, joissa oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksi antaminen jäsenvaltioiden välillä on jätetty sen soveltamisalan ulkopuolelle, eli yhtäältä silloin, kun asiakirjan vastaanottajan asuinpaikka tai tavanomainen oleskelupaikka ei ole tiedossa, ja toisaalta silloin, kun tämä on nimennyt virallisen edustajan oikeudenkäyntijäsenvaltiossa. Muissa tilanteissa, joissa oikeudenkäyntiasiakirjan vastaanottaja asuu ulkomailla, asiakirjan tiedoksi antaminen kuuluu väistämättä asetuksen soveltamisalaan, ja se on näin ollen toimitettava asetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan samassa asetuksessa säädetyillä keinoilla. Ks. vastaavasti tuomio Alder (C‑325/11, EU:C:2012:824), 24 ja 25 kohta.


11 – Tuomion Alder (C‑325/11, EU:C:2012:824) 37 kohdassa unionin tuomioistuin toteaa, että ”[asetuksen N:o 1393/2007] 4 artiklan 3 kohdassa ja 5 artiklan 1 kohdassa, luettuna sen johdanto-osan 12 perustelukappaleen valossa, säädetään siitä, että oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksi antaminen on suoritettava käyttäen vakiolomaketta, joka on käännettävä vastaanottajan ymmärtämälle kielelle tai vastaanottavan jäsenvaltion viralliselle kielelle tai, jos kyseisessä valtiossa on useita virallisia kieliä, ainakin yhdelle tiedoksiantopaikkakunnan virallisista kielistä”.


12 – Ks. vastaavasti muut kieliversiot, erityisesti espanja ”el organismo receptor informará al destinatario”, tšekki ”přijímající subjekt vyrozumí adresáta”, saksa ”die Empfangsstelle setzt den Empfänger – – in Kenntnis”, kreikka ”ηυπηρεσία παραλαβής ενημερώνει τον παραλήπτη”, englanti ”the receiving agency shall inform the addressee”, ranska ”l’entité requise informe”, iiri ”cuirfidh an ghníomhaireacht fála an seolaí ar an eolas”, italia ”l’organo ricevente informa il destinatario”, hollanti ”de ontvangende instantie stelt degene voor wie het stuk is bestemd – – in kennis”, portugali ”a entidade requerida avisa o destinatário”, slovakki ”prijímajúci orgán – – informuje adresáta” ja suomi ”vastaanottavan viranomaisen on ilmoitettava vastaanottajalle”.


13 – EYVL L 160, s. 37.


14 – Ks. asetuksen N:o 1393/2007 4 artiklan 1 kohta, jonka mukaan ”oikeudenkäyntiasiakirjat on lähetettävä suoraan ja viipymättä”. Ks tuomio Alder (C‑325/11, EU:C:2012:824, 34 kohta). Ks. vastaavasti tuomiot Weiss und Partner (C‑14/07, EU:C:2008:264, 46 kohta) ja Roda Golf & Beach Resort (C‑14/08, EU:C:2009:395, 54 kohta), jotka liittyvät asetukseen N:o 1348/2000. Kuten komissio huomauttaa, ”asetuksen N:o 1393/2007 johdanto-osan toisesta, kuudennesta ja seitsemännestä perustelukappaleesta ilmenee, että sen tavoitteena on parantaa ja nopeuttaa sellaisten siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa jäsenvaltioiden välillä lähetettävien oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa, jotka on annettava tiedoksi toisessa jäsenvaltiossa, ja taata vastaajan oikeussuoja”.


15 – Puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen tärkeydestä asiakirjojen tiedoksiannon yhteydessä ks. tuomio Weiss und Partner (C‑14/07, EU:C:2008:264, 47 ja 48 kohta).


16 – Kuten Itävallan hallitus lisäksi toteaa, ”vakiolomakkeen lähettäminen tiedoksiannettavan asiakirjan mukana ei hidasta tiedoksiantomenettelyä. Päinvastoin olisi pelättävissä virheitä ja viivästyksiä, jos jouduttaisiin joka kerta erikseen selvittämään, onko sovellettava poikkeusta. On syytä pitää mielessä, että tiedoksiantopyyntöjen määrä on huomattava ja että jokaista tiedoksiantomenettelyä on tästä syystä yksinkertaistettava mahdollisimman pitkälle”. Katson Espanjan hallituksen tapaan, että ”lomakkeen käyttö takaa paitsi lähetyksen nopeuden myös sen varmuuden”.


17 – Lisäksi asetuksessa N:o 1393/2007 määritellään nimenomaisesti tapaukset, joissa vastaanottavilla viranomaisilla on harkintavaltaa. Ks. esimerkiksi asetuksen 7 artiklan 1 kohta, jonka mukaan vastaanottavan viranomaisen ei tarvitse toimittaa asiakirjan tiedoksiantoa lähettävän viranomaisen pyytämää erityistä menettelyä noudattaen, jos kyseinen menettely on vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön vastainen. Ks. vastaavasti myös asetuksen N:o 1393/2007 12–15 artikla.


18 – Tuomion Leffler (C‑443/03, EU:C:2005:665) 46 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin toteaa asetusta N:o 1393/2007 edeltäneestä asetuksesta N:o 1348/2000, että ”se, että on valittu asetuksen eikä komission alun perin ehdottama direktiivin muoto, osoittaa, miten tärkeänä yhteisön lainsäätäjä pitää sitä, että kyseisen asetuksen säännökset ovat välittömästi sovellettavia, ja sitä, että niitä sovelletaan yhdenmukaisesti”. Ks. myös tuomio Weiss und Partner (C‑14/07, EU:C:2008:264, 60 kohta).


19 – Asetuksen N:o 1393/2007 1 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 3 kohdassa säädetään, että ”tässä asetuksessa ’jäsenvaltiolla’ tarkoitetaan jäsenvaltioita lukuun ottamatta Tanskaa”. Asetuksen soveltaminen on kuitenkin ulotettu koskemaan myös Tanskan kuningaskuntaa Brysselissä 19.10.2005 allekirjoitetun Euroopan yhteisön ja Tanskan kuningaskunnan välisen oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa tehdyn sopimuksen mukaisesti (EUVL L 300, s. 55).


20 – COM(2013) 858 final. Komission kertomuksessa arvioidaan asetuksen N:o 1393/2007 soveltamista vuosina 2008–2012. Kyseisen asetuksen 24 artiklan mukaan komission on arvioitava sen soveltamista viimeistään 1.5.2011 ja sen jälkeen viiden vuoden välein ja tarvittaessa ehdotettava siihen muutoksia. Komissio ilmoittaa tiedonannossa aloittaneensa vuonna 2011 selvityksen tiedonkeruuta ja asetuksen N:o 1393/2007 soveltamisen arviointia varten. Tätä kysymystä on käsitelty myös Euroopan siviili- ja kauppaoikeudellisen verkoston kokouksissa, ja komissio kertoo ottaneensa arvioinnissaan huomioon kansalaisilta saapuneet kirjeet, valitukset ja vetoomukset sekä unionin tuomioistuimen kyseisestä asetuksesta antamat ennakkoratkaisut.


21 – Kursivointi tässä.  


22 – Ks. edellä 26 kohta.


23 – Ks. vastaavasti tuomio Leffler (C‑443/03, EU:C:2005:665, 37 ja 39 kohta).


24 – Ks. vastaavasti myös tuomiot Simmenthal (106/77, EU:C:1978:49, 16 kohta), Factortame ym. (C‑213/89, EU:C:1990:257, 19 kohta), Courage ja Crehan (C‑453/99, EU:C:2001:465, 25 kohta) ja Muñoz ja Superior Fruiticola (C‑253/00, EU:C:2002:497, 28 kohta). Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin toteaa tuomion Leffler (C‑443/03, EU:C:2005:665) 39 kohdassa, että ”useiden [asetuksen] säännösten perusteella voidaan ainakin ajatella, että käännöksen puute on korjattavissa”. Muistutan, että vaikka aiemmassa asetuksessa edellytettiin käännöstä, siinä ei säädetty lomakkeesta mitään.


25 – Ks. myös tuomio Leffler (C‑443/03, EU:C:2005:665, 52 kohta) sekä tuomio Weiss und Partner (C‑14/07, EU:C:2008:264, 76 kohta).


26 – Ks. vastaavasti tuomio Weiss und Partner (C‑14/07, EU:C:2008:264, 47 kohta) ja tuomio Alder (C‑325/11, EU:C:2012:824, 35 kohta).


27 – Ks. tuomio Leffler (C‑443/03, EU:C:2005:665), 52 kohta.


28 – Asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee selvästi, että asiakirjan vastaanottaja voi kieltäytyä vastaanottamasta sitä ainoastaan, jos se ole laadittu jollakin asetuksessa mainituista kielistä tai jollei mukana ole käännöstä jollekin kyseisistä kielistä. Ks. myös asetuksen N:o 1393/2007 johdanto-osan kymmenes perustelukappale, jonka mukaan ”asetuksen tehokkuuden varmistamiseksi mahdollisuus kieltäytyä asiakirjojen tiedoksiannosta olisi rajoitettava poikkeuksellisiin tilanteisiin”.


29 – Ks. vastaavasti asetuksen N:o 1393/2007 19 artikla.


30 – Käsiteltävässä asiassa englannin kielelle.


31 – Ks vastaavasti tuomio Weiss und Partner (C‑14/07, EU:C:2008:264, 41–45 kohta).


32 – ”Tositteiden kääntäminen voi vaatia pitkän ajan, vaikka tällaisia käännöksiä ei missään tapauksessa tarvita oikeudenkäynnissä, joka on vireillä lähettävän valtion tuomioistuimessa tuon valtion kielellä” (ks. tuomio Weiss und Partner (C‑14/07, EU:C:2008:264), 74 kohta). Asetuksen N:o 1393/2007 tavoite parantaa ja nopeuttaa asiakirjojen tiedoksiantoa vaarantuisi, jos vaadittaisiin käännöksiä asiakirjojen liitteistä.


33 – Huomattakoon, että Kyproksen lainsäädäntö velvoittaa antamaan riidanalaisen määräyksen tiedoksi vastapuolille.


34 – Tästä seuraa, että Sin tapauksessa riidanalaisessa määräyksessä ja kannekirjelmään liitetyssä ilmoituksessa vahvistettu määräaika, jonka kuluttua vastaaja velvoitettiin vastaamaan asiassa, oli 60 päivää.


35 – Ks. vastaavasti tuomio Leffler (C‑443/03, EU:C:2005:665, 64 kohta).


36 – Ks. tästä tuomio Leffler (C‑443/03, EU:C:2005:665, 63 kohta). Ks. vastaavasti asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 3 kohta.


37 – Tästä kysymyksestä on huomautettava, että nyt tarkasteltavien asiakirjojen tiedoksiantohetkellä pääasioiden vastapuolet asuivat ulkomailla. Koska he eivät tuona ajankohtana nimenneet itselleen virallista edustajaa jäsenvaltiossa, jossa oikeudenkäynti on vireillä (eli Kyproksella), asetuksen N:o 1393/2007 1 artiklan 1 kohdan mukaan asiakirjojen tiedoksianto kuului – ja kuuluu edelleen – kyseisen asetuksen soveltamisalaan. Ks. vastaavasti tuomio Alder (C‑325/11, EU:C:2012:824, 24 ja 25 kohta).


38 – Tuomio Alder (C‑325/11, EU:C:2012:824, 29–32 kohta). Siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa tiedoksi annettavien oikeudenkäyntiasiakirjojen toimitustavat on määritelty tyhjentävästi asetuksessa N:o 1393/2007 käyttöön otetussa järjestelmässä.


39 – Ks. myös asetuksen N:o 1393/2007 johdanto-osan kahdeksas perustelukappale, jonka mukaan tätä ”asetusta ei pitäisi soveltaa asiakirjan tiedoksiantamiseen osapuolen viralliselle edustajalle jäsenvaltiossa, jossa asiaa käsitellään, riippumatta kyseisen osapuolen asuinpaikasta”.