UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
5 päivänä helmikuuta 2018 (*)
Oikeus tutustua asiakirjoihin – Asetus (EY) N:o 1049/2001 – SEUT 101 artiklan soveltamismenettelyä koskevan komission asiakirja-aineiston sisällysluettelo – Asiakirjaan tutustumista koskevan oikeuden epääminen – Perusteluvelvollisuus – Velvollisuus ilmoittaa oikeussuojakeinoista – Tutkintatoimien tarkoitusten suojaa koskeva poikkeus – Yleinen luottamuksellisuusolettama
Asiassa T-611/15,
Edeka-Handelsgesellschaft Hessenring mbH, kotipaikka Melsungen (Saksa), edustajinaan E. Wagner ja H. Hoffmeyer, asianajajat,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi F. Clotuche-Duvieusart, L. Wildpanner ja A. Buchet, sittemmin Clotuche-Duvieusart, Buchet ja F. Erlbacher ja lopuksi Clotuche-Duvieusart ja Buchet,
vastaajana,
jossa on kyse yhtäältä SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta sen komission 3.9.2015 antaman päätöksen kumoamiseksi, jolla kantajalta evätään oikeus tutustua SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamismenettelystä 4.12.2013 annetun komission päätöksen (asia AT.39914 – Euro Interest Rate Derivatives – (EIRD) – Sovintomenettely) ei-luottamukselliseen versioon ja sen hallinnollisen asiakirja-aineiston sisällysluetteloon, ja toisaalta SEUT 265 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta sen toteamiseksi, että komissio on lainvastaisesti jättänyt laatimatta päätöksestä C(2013) 8512 final ja kyseistä menettelyä koskevasta sisällysluettelosta ei-luottamuksellisen version,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Prek sekä tuomarit F. Schalin ja M. J. Costeira (esittelevä tuomari),
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantajana oleva Edeka-Handelsgesellschaft Hessenring mbH on yritys, joka toimii enimmäkseen Hessenin osavaltiossa (Saksa) pääasiallisesti elintarvikkeiden tukku- ja vähittäiskaupan alalla.
2 Euroopan komissio antoi SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamismenettelyn, jonka kohteena oli pankkien välillä erityisesti euromääräisten korkojohdannaisten (Euro Interest Rate Derivatives, EIRD) alalla muodostettuja kartelleja koskeva tutkimus (jäljempänä EIRD-menettely), yhteydessä 4.12.2013 päätöksen, jossa se määräsi sakon neljälle sen kanssa yhteistyössä sovintomenettelyssä toimineelle pankille, joiden sakkoja alennettiin tämän johdosta (jäljempänä EIRD-päätös). Komission tutkimus EIRD-menettelyn osalta oli vielä kesken tämän asian kannekirjelmän jättämisajankohtana.
3 Edeka Verband kaufmännischer Genossenschaften eV (jäljempänä Edeka Verband) pyysi 3.12.2014 päivätyssä kirjeessään kantajan lukuun oikeutta saada tutustua komission asiakirja-aineistoon EIRD-menettelyssä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43) säädetyn mukaisesti. Komissio kirjasi tämä pyynnön viitteellä GESTDEM 2015/429 (jäljempänä ensimmäinen menettely).
4 Edeka Verband uudisti 12.3.2015 päivätyssä kirjeessä pyyntönsä saada tutustua kaikkiin vuodesta 2006 alkaen laadittuihin asiakirjoihin, jotka sisälsivät tietoja tavasta, jolla kartellin jäsenet olivat manipuloineet euriborkoron suuruutta.
5 Komission kilpailun pääosasto (PO) hylkäsi 31.3.2015 päivätyllä kirjeellä Edeka Verbandin esittämän asiakirjapyynnön (jäljempänä ensimmäisessä menettelyssä annettu alkuperäinen päätös) asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen luetelmakohdan ja 3 kohdan sekä saman asetuksen 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädettyyn poikkeukseen liittyvän yleisen luottamuksellisuusolettaman perusteella. Se kieltäytyi myös antamasta oikeutta tutustua pyydettyihin asiakirjoihin osittain.
6 Edeka Verband pyysi 8.4.2015 päivätyssä kirjeessä komission pääsihteeristöä käsittelemään ensimmäisessä menettelyssä annetun alkuperäisen päätöksen uudelleen. Se totesi erityisesti, että kieltäytyminen myöntämästä osittaista tutustumisoikeutta oli suhteetonta ja että kilpailun pääosaston olisi pitänyt myöntää tutustumisoikeus vähintäänkin komission asiakirja-aineiston sisällysluetteloon EIRD-menettelyssä (jäljempänä sisällysluettelo).
7 Komission pääsihteeri vahvisti 27.4.2015 antamallaan päätöksellä ensimmäisessä menettelyssä annetun alkuperäisen päätöksen (jäljempänä ensimmäisessä menettelyssä annettu vahvistava päätös). Kieltäytyminen antamasta oikeutta tutustua EIRD-menettelyn asiakirja-aineiston asiakirjoihin mukaan lukien sisällysluettelo perustui pääasiallisesti ensinnäkin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa ja 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin poikkeuksiin menettelyn osallistuvien yritysten taloudellisten etujen, tutkintatoimien tarkoituksen ja toimielimen päätöksentekomenettelyn suojaamiseksi. Näiden asiakirjojen sisältämien tietojen julkinen ilmaiseminen vaarantaisi nimittäin käynnissä olevat tutkimukset ja sillä rikottaisiin luottamuksellisuutta, puolustautumisoikeuksia ja tutkimuksen kohteena olevien osapuolten taloudellisia etuja koskevia sääntöjä. Asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epääminen perustui toiseksi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmanteen luetelmakohtaan perustuvaan yleiseen luottamuksellisuusolettamaan ja yhtäältä asetuksen N:o 1049/2001 ja toisaalta [SEUT 101 ja SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) ja [SEUT 101 ja SEUT 102] artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 773/2004 (EUVL 2004, L 123, s. 18) sääntöjen ja eri tavoitteiden johdonmukaiseen tulkintaan ja soveltamiseen. Tämä olettama esti antamasta oikeutta tutustua pyydettyihin asiakirjoihin sisällysluettelo mukaan lukien kokonaisuudessaan tai osittain. Asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epääminen perustui kolmanneksi siihen, että asetuksessa N:o 1049/2001 tarkoitettua ylivoimaista yleistä etua asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemiseen ei ollut, koska tämä etu ei voinut olla kantajan intressi vahingonkorvauskanteen nostamiseen. Sisällysluettelosta todettiin, että se on tämän asian, jota ei ollut saatettu loppuun, asiakirja-aineiston osa, joten tämä asiakirja kuului yleisen luottamuksellisuusolettaman alaan, mikä oli esteenä sille, että asiakirja olisi annettu tutustuttavaksi kokonaisuudessaan tai osittain.
8 Kantajan neuvonantaja pyysi 13.7.2015 päivätyllä kirjeellä kantajan nimissä ja tämän lukuun oikeutta saada tutustua EIRD-päätökseen ja sisällysluetteloon. Pyyntö kirjattiin viitteellä GESTDEM 2015/4023 (jäljempänä toinen menettely).
9 Komission kilpailun pääosasto vastasi 29.7.2015 päivätyssä kirjeessä pyyntöön ja ilmoitti, että Edeka Verband oli jo esittänyt aikaisemmin asiakirjapyynnön kantajan lukuun ja että tutustuttavaksi pyydetyt kaksi asiakirjaa eli EIRD-päätös ja sisällysluettelo kuuluivat jo tämän ensimmäisen pyynnön ja siten ensimmäisessä menettelyssä annetun vahvistavan päätöksen (jäljempänä toisessa menettelyssä annettu alkuperäinen päätös) piiriin. Kilpailun pääosasto katsoi tässä samassa päätöksessä pääasiallisesti, että pyydetyt kaksi asiakirjaa kuuluivat sellaisten asiakirjojen kokonaisuuteen, joihin tutustumista koskeva oikeus oli jo evätty ensimmäisessä menettelyssä ja että aikaisemman pyynnön epäämisen perusteeksi ensimmäisessä menettelyssä annetussa alkuperäisessä päätöksessä ja vahvistavassa päätöksessä esitetyt argumentit soveltuivat näin ollen mutatis mutandis tähän toiseen pyyntöön.
10 Kantaja pyysi 10.8.2015 päivätyllä kirjeellä komission pääsihteeristöä käsittelemään toisessa menettelyssä annetun alkuperäisen päätöksen uudelleen.
11 Komission pääsihteeri vahvisti 3.9.2015 päivätyssä kirjeessä toisessa menettelyssä annetun alkuperäisen päätöksen (jäljempänä riidanalainen päätös).Komission pääsihteeri muistutti aluksi riidanalaisen päätöksen 1 kohdassa siitä, että ensimmäisessä menettelyssä annetussa alkuperäisessä päätöksessä ja vahvistavassa päätöksessä oli evätty tutustumisoikeus kaikkiin EIRD-menettelyä koskeviin asiakirjoihin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa ja 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyjen poikkeusten eli luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen, tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten ja toimielimen päätöksentekomenettelyn suojan perusteella. Riidanalaisen päätöksen 2 kohdassa komission pääsihteeri muistutti siitä, että toisessa menettelyssä annetussa alkuperäisessä päätöksessä oli täsmennetty, että kantajan pyytämät asiakirjat eli EIRD-päätöksen ei-luottamuksellinen versio ja sisällysluettelo kuuluivat sellaiseen EIRD-menettelyä koskevaan asiakirjakokonaisuuteen, jonka osalta tutustumista koskeva oikeus oli jo evätty ensimmäisen menettelyn, jossa Edeka Verband oli toiminut kantajan lukuun, yhteydessä. Lisäksi hän muistutti siitä, että komissio ei ollut vielä saattanut loppuun EIRD-päätöksen ei-luottamuksellisen version valmistelua ja että EIRD-menettelyä jatkettiin sellaisia osapuolia vastaan, jotka eivät olleet valmiita sovintoratkaisuun. Lisäksi komission pääsihteeri katsoi riidanalaisen päätöksen 3 kohdassa ensinnäkin, että EIRD-päätöksestä ei edelleenkään ollut ei-luottamuksellista versiota ja että näin ollen oli mahdotonta hyväksyä sellaista asiakirjaa, jota ei ollut olemassa, koskeva asiakirjapyyntö, toiseksi, että sisällysluetteloon tutustumisesta esitetty pyyntö kuului ensimmäisen menettelyn, jonka yhteydessä kantaja oli jo saanut ensimmäisessä menettelyssä annetussa alkuperäisessä päätöksessä ja vahvistavassa päätöksessä yksityiskohtaisen selityksen pyynnön epäämisen syistä, piiriin, ja kolmanneksi, että riidanalaisessa päätöksessä pelkästään vahvistettiin ensimmäisessä menettelyssä päätetty tutustumisoikeuden epääminen ja että tämä epääminen oli tullut lopulliseksi, koska siitä ei ollut nostettu kannetta säädetyssä määräajassa.
Oikeudenkäyntimenettely, kanteen nostamisen jälkeiset tapahtumat ja asianosaisten vaatimukset
12 Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 2.11.2015 toimittamallaan kannekirjelmällä nyt esillä olevan kanteen.
13 Kantaja vaatii kannekirjelmässä, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– toissijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin komissio on evännyt siinä oikeuden tutustua EIRD-päätöksen tai EIRD-menettelyä koskevan asiakirja-aineiston sisällysluettelon siihen osaan, jonka osalta yritykset, joita ne koskevat, eivät olleet – tai eivät olleet enää – vedonneet luottamuksellisuuteen
– ainakin toteaa, että komissio on lainvastaisesti jättänyt laatimatta EIRD-päätöksestä tai EIRD-menettelyä koskevasta sisällysluettelosta ei-luottamuksellisen version ja toimittamatta sen kantajalle
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
14 Komissio esitti 18.1.2016 oikeudenkäyntiväitteen unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan perusteella.
15 Kantaja toimitti 1.3.2016 huomautuksensa komission esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä.
16 Laiminlyönnin toteamista koskeva vaatimus jätettiin tutkimatta ja komission esittämä oikeudenkäyntiväite hylättiin muilta osin 26.10.2016 annetulla määräyksellä Edeka-Handelsgesellschaft Hessenring v. komissio (T-611/15, ei julkaistu, EU:T:2016:643). Oikeudenkäyntikuluista määrättiin päätettäväksi myöhemmin.
17 Komissio julkaisi 28.10.2016 internetsivuillaan väliaikaisen ei-luottamuksellisen version EIRD-päätöksestä.
18 Komissio toimitti 8.12.2016 vastineensa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon.
19 Kantaja esitti 23.1.2017 erillisellä asiakirjalla hakemuksen, jossa se vaati unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 2 kohdan nojalla tuomioistuinta toteamaan, että lausunnon antaminen raukeaa osittain.
20 Kantaja jätti 23.1.2017 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon myös vastauksensa, jossa se täsmensi, että se pysytti voimassa vaatimuksensa riidanalaisen päätöksen kumoamisesta siltä osin kuin päätöksessä evätään oikeus tutustua sisällysluetteloon.
21 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti jakoi 2.2.2017 käsiteltävän asian uudelleen toiselle esittelevälle tuomarille.
22 Komissio jätti 10.3.2017 huomautuksensa kantajan hakemuksesta, jossa se vaati osittaista lausunnon antamisen raukeamisesta.
23 Komissio toimitti myös vastauskirjelmänsä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 10.3.2017.
24 22.6.2017 annetussa määräyksessä Edeka-Handelsgesellschaft Hessenring v. komissio (T-611/15, ei julkaistu, EU:T:2017:440) päätettiin, että lausunnon antaminen vaatimuksesta, joka koski riidanalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin siinä oli evätty oikeus tutustua EIRD-päätöksen ei-julkiseen versioon, raukeaa. Oikeudenkäyntikuluista määrättiin päätettäväksi myöhemmin.
25 Unionin yleinen tuomioistuin (toinen jaosto) päätti ratkaista asian työjärjestyksensä 106 artiklan 3 kohdan nojalla ilman asian käsittelyn suullista vaihetta.
Oikeudellinen arviointi
26 Aivan aluksi on palautettava mieleen, että edellä 16 ja 24 kohdassa mainittujen määräysten jälkeen kanteen kohteena on ainoastaan vaatimus, joka koskee riidanalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin siinä evätään oikeus tutustua sisällysluetteloon.
27 Kantaja esittää kanteensa tueksi yhdeksän uutta kanneperustetta, jotka ovat pääpiirteittäin seuraavat: ensimmäinen kanneperuste koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä; toisen kanneperusteen mukaan velvollisuutta ilmoittaa kantajan käytettävissä olleista oikeussuojakeinoista on laiminlyöty; kolmas kanneperuste koskee asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan rikkomista; neljäs kanneperuste asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan rikkomista; viides kanneperuste asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan rikkomista; kuudes kanneperuste asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan rikkomista; seitsemäs kanneperuste asiakirjoihin tutustumista koskevan perusoikeuden loukkaamista; kahdeksas kanneperuste asiakirjoihin tutustumista koskevan perusoikeuden ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista ja yhdeksäs kanneperuste SEUT 101 artiklan rikkomista.
28 Ottaen huomioon kanneperusteet ja argumentit, joihin kantaja on vedonnut, unionin yleinen tuomioistuin katsoo asianmukaiseksi ryhmitellä ja järjestellä ne uudelleen.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä
29 Kantaja väittää ensimmäisessä kanneperusteessaan pääasiallisesti, että riidanalaisella päätöksellä loukataan SEUT 296 artiklan toisessa alakohdassa ja asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä vahvistettua perusteluvelvollisuutta. Kantajan mukaan riidanalaiseen päätökseen ei sisälly niitä syitä, joiden johdosta oikeus tutustua pyydettyyn asiakirjaan on evätty, vaan siinä ainoastaan viitataan siihen, että kantaja oli jo saanut yksityiskohtaisen selityksen pyynnön epäämisen syistä ensimmäisessä menettelyssä annetussa alkuperäisessä päätöksessä, ensimmäisessä menettelyssä annetussa vahvistavassa päätöksessä ja toisessa menettelyssä annetussa alkuperäisessä päätöksessä. Viittaus näissä päätöksissä esitettyihin syihin ei ole riittävä. Ensinnäkin nämä kaksi menettelyä ovat erillisiä ja niiden adressaatteina ovat eri oikeushenkilöt ja näin ollen niitä on tarkasteltava toisistaan erillään, kuten jo 26.10.2016 annetusta määräyksestä Edeka-Handelsgesellschaft Hessenring v. komissio (T-611/15, ei julkaistu, EU:T:2016:643) ilmenee. Toiseksi epäämisen syyt olisi pitänyt esittää riidanalaisessa päätöksessä itsessään sen takia, että perusteluvelvollisuus on SEU 6 artiklan 1 kohdan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 47 artiklan ensimmäisen kohdan määräysten mukaan osa perustavanlaatuista oikeutta hyvään hallintoon ja perustavanlaatuista oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, koska muuten kantaja ei voisi käyttää oikeuttaan oikeussuojaan parhaimmissa olosuhteissa eivätkä unionin tuomioistuimet voisi harjoittaa laillisuusvalvontaa.Riidanalaiseen päätökseen ei myöskään sisälly minkäänlaista itsenäistä epäämisperustetta, joka koskisi sisällysluetteloon tutustumisesta esitettyä pyyntöä.
30 Komissio kiistää kantajan väitteet.
31 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen toimen luonteen mukaan, ja perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt ja toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut kyseisen SEUT 296 artiklan mukaiset vaatimukset, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio 7.7.2011, Valero Jordana v. komissio, T-161/04, ei julkaistu, EU:T:2011:337, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
32 Oikeuskäytännöstä käy myös ilmi, että viittauksen muodossa esitetyt perustelut voivat olla hyväksyttyjä (ks. vastaavasti tuomio 19.11.1998, parlamentti v. Gaspari, C-316/97 P, EU:C:1998:558, 27 kohta; tuomio 11.5.2000, Pipeaux v. parlamentti, T-34/99, EU:T:2000:125, 18 kohta ja tuomio 12.5.2016, Zuffa v. EUIPO (ULTIMATE FIGHTING CHAMPIONSHIP), T-590/14, ei julkaistu, EU:T:2016:295, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi oikeuskäytännössä on jo katsottu, että toimessa tehtyä viittausta erilliseen toimeen on arvioitava SEUT 296 artiklan valossa ja ettei viittauksen käyttämisellä jätetä noudattamatta Euroopan unionin toimielimille asetettua perusteluvelvollisuutta (tuomio 30.3.2000, Kish Glass v. komissio, T-65/96, EU:T:2000:93, 51 kohta).
33 Kuten edellä olevasta 11 kohdasta käy ilmi, käsiteltävässä asiasta on ensinnäkin todettava, että riidanalaisessa päätöksessä katsottiin, että sisällysluetteloon tutustumisesta esitetty pyyntö kuului jo ensimmäisen menettelyn, jossa ”[Edeka Verband] toimi kantajan lukuun”, ja että riidanalaisessa päätöksessä näin ollen pelkästään vahvistettiin ensimmäisessä menettelyssä päätetty tutustumisoikeuden epääminen. Toiseksi riidanalaisessa päätöksessä katsotaan, että ensimmäisessä menettelyssä päätetty asiakirjapyynnön epääminen perustui asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa ja 3 kohdassa säädettyihin poikkeuksiin. Kolmanneksi riidanalaisessa päätöksessä korostetaan, että siinä oli viitattava ensimmäisessä menettelyssä annettuun alkuperäiseen päätökseen ja vahvistavaan päätökseen, ja täsmennetään, että kantaja oli jo saanut näissä päätöksissä yksityiskohtaisen selityksen epäämisen syistä.
34 Kuten edellä olevasta 7 kohdasta käy ilmi, on todettava ensinnäkin, että ensimmäisessä menettelyssä annetussa vahvistavassa päätöksessä, johon riidanalaisessa päätöksessä viitataan, täsmennetään, että kieltäytyminen antamasta oikeutta tutustua EIRD-menettelyn asiakirja-aineiston asiakirjoihin sisällysluettelo mukaan lukien perustui asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa ja 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyihin poikkeuksiin. Toiseksi ensimmäisessä menettelyssä annetussa vahvistavassa päätöksessä todetaan, että asiakirjoihin tutustumista koskevan täysimääräisen tai osittaisen oikeuden epääminen perustui asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmatta luetelmakohtaa koskevaan yleiseen luottamuksellisuusolettamaan ja yhtäältä asetuksen N:o 1049/2001 ja toisaalta asetusten N:o 1/2003 ja N:o 773/2004 sääntöjen ja eri tavoitteiden johdonmukaiseen tulkintaan ja soveltamiseen. Kolmanneksi ensimmäisessä menettelyssä annetussa vahvistavassa päätöksessä korostetaan, että asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epääminen perustui siihen, että asetuksessa N:o 1049/2001 tarkoitettua ylivoimaista yleistä etua asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemiseen ei ollut, koska tämä etu ei voinut olla kantajan intressi vahingonkorvauskanteen nostamiseen.
35 Tästä seuraa, että riidanalaisessa päätöksessä itsessään on yhtäältä toistettu edellä 33 kohdassa mainitut syyt ja toisaalta viitattu edellä 34 kohdassa mainittuihin syihin, jotka sisältyvät ensimmäisessä menettelyssä annettuun vahvistavaan päätökseen.
36 Viittauksesta ensimmäisessä menettelyssä annetun vahvistavan päätöksen perusteluihin on todettava, että tässä tapauksessa riidanalainen päätös ei todellakaan ole kantajan kannalta toimi, jolla tämä vahvistava päätös pelkästään vahvistetaan, kuten 26.10.2016 annetun määräyksen Edeka-Handelsgesellschaft Hessenring v. komissio (T-611/15, ei julkaistu, EU:T:2016:643) 61 kohdassa on jo todettu.
37 Asiakirja-aineistosta käy kuitenkin ilmi, että ensimmäisessä menettelyssä annettu alkuperäinen päätös ja siinä annettu vahvistava päätös ovat syntyneet kantajalle tutussa asiayhteydessä. Kantaja kuvasi nimittäin asiakirjapyynnössään ensimmäisen menettelyn kulkua. Lisäksi käsiteltävässä tapauksessa ei ole kiistetty, että ensimmäisessä menettelyssä annettu vahvistava päätös oli saatettu kantajan tietoon ennen kuin tämä oli esittänyt asiakirjapyyntönsä toisessa menettelyssä (ks. vastaavasti määräys 26.10.2016, Edeka-Handelsgesellschaft Hessenring v. komissio, T-611/15, ei julkaistu, EU:T:2016:643, 52 kohta).
38 Näin ollen riidanalaisessa päätöksessä tehdyllä viittauksella ensimmäisessä menettelyssä annetussa vahvistavassa päätöksessä oleviin perusteluihin ei ensimmäisen ja toisen menettelyn itsenäisestä luonteesta huolimatta voida käsiteltävän asian olosuhteissa loukata perusteluvelvollisuutta.
39 Lisäksi kannekirjelmän sisältö vahvistaa sen, että nämä viittauksen muodossa esitetyt perustelut ovat luonteeltaan riittäviä. Kantajan tämän kanteen yhteydessä esittämät seikat koskevat nimittäin riidanalaisen päätöksen perusteluita, kuten myös ensimmäisessä menettelyssä annetun vahvistavan päätöksen perusteluita, joihin riidanalaisessa päätöksessä viitataan.
40 Toisin kuin kantaja väittää, riidanalaiseen päätökseen sisältyy lisäksi syyt erityisesti sisällysluetteloon tutustumisesta esitetyn pyynnön epäämiselle. Komissio esittää nimittäin riidanalaisen päätöksen 2 ja 3 kohdassa, että sisällysluettelo kuuluu sellaiseen EIRD-menettelyä koskevaan asiakirjakokonaisuuteen, johon tutustumista koskeva oikeus oli jo evätty ensimmäisen menettelyn, jossa Edeka Verband toimi – komission mukaan – kantajan lukuun, yhteydessä. Toisaalta kantaja oli jo saanut ensimmäisessä menettelyssä annetussa vahvistavassa päätöksessä yksityiskohtaisen selityksen niistä syistä, joiden johdosta sisällysluettelon tutustuttavaksi antamisesta kieltäydyttiin (ks. edellä 7 ja 11 kohta).
41 Joka tapauksessa riidanalaisen päätöksen perustelut mukaan lukien viittauksen muodossa esitetyt perustelut ovat riittävät, jotta kantaja pystyi niiden perusteella saamaan selville ne sitä vastaan käytetyt syyt, joiden perusteella tutustumisoikeus evättiin, ja riitauttamaan ne tehokkaasti unionin tuomioistuimissa. Koska riidanalaisen päätöksen perustelut eivät voineet olla esteenä kantajan oikeudelle saada oikeussuojaa eivätkä unionin yleisen tuomioistuimen suoritettavana olevalle riidanalaisen päätöksen laillisuuden valvonnalle, ei voida katsoa, että riidanalaista päätöstä annettaessa olisi loukattu perusteluvelvollisuutta osana perustavanlaatuista oikeutta hyvään hallintoon ja perustavanlaatuista oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.
42 Edellä olevista seikoista seuraa, että riidanalainen päätös täyttää SEUT 296 artiklan toisessa alakohdassa ja asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä asetetut vaatimukset.
43 Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.
Toinen kanneperuste, joka koskee velvollisuutta ilmoittaa kantajalle tämän käytettävissä olleista oikeussuojakeinoista
44 Kantaja esittää, että riidanalaiseen päätökseen ei sisälly mitään ilmoitusta sen käytettävissä olleista oikeussuojakeinoista, millä loukataan SEU 6 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan määräyksissä vahvistettua oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ja asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan 1 kohdan kolmannessa virkkeessä vahvistettua oikeutta ilmoitukseen tuomioistuimissa käytettävissä olevista oikeussuojakeinosta. Lisäksi tämän osalta ensimmäisen menettelyn aikana annettuja tietoja ei voida ottaa huomioon riidanalaisen päätöksen laillisuuden tutkinnassa, koska näissä kahdessa menettelyssä on eri hakijat ja adressaatit.
45 Komissio kiistää kantajan väitteet.
46 Aluksi on palautettava mieleen, että asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan 1 kohdassa asetetaan nimenomaisesti asianomaiselle toimielimelle, joka kokonaan tai osittain kieltäytyy antamasta pyydettyä asiakirjaa tutustuttavaksi, velvollisuus ”ilmoittaa hakijalle tämän käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista, toisin sanoen mahdollisuudesta nostaa asiasta kanne toimielintä vastaan tuomioistuimessa ja/tai kannella oikeusasiamiehelle [SEUT 263 ja SEUT 228] artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti”.
47 Käsiteltävässä tapauksessa on todettava, että erona ensimmäisessä menettelyssä annettuun vahvistavaan päätökseen riidanalaiseen päätökseen ei sisälly mitään ilmoitusta kantajan käytettävissä olleista oikeussuojakeinoista. Komissio on nimittäin tulkinnut riidanalaista päätöstä siten, että siinä pelkästään vahvistettiin ensimmäisessä menettelyssä päätetty tutustumisoikeuden epääminen, ja tämän tulkinnan vuoksi mitään oikeussuojakeinoja ei ollut käytettävissä (ks. edellä 11 kohta).
48 Kuten 26.10.2016 annetun määräyksen Edeka-Handelsgesellschaft Hessenring v. komissio (T-611/15, ei julkaistu, EU:T:2016:643) 61 kohdasta käy ilmi, riidanalainen päätös ei ole kantajan kannalta toimi, jolla ensimmäisessä menettelyssä annettu vahvistava päätös pelkästään vahvistetaan, ja se voi siis olla SEUT 263 artiklan mukaisen kanteen kohteena.
49 Käsiteltävän tapauksen olosuhteissa – ja kun otetaan huomioon erityisesti riidanalaisessa päätöksessä tehty viittaus ensimmäisessä menettelyssä annetun vahvistavan päätöksen perusteluihin – ei kuitenkaan voida katsoa, että se, että riidanalaisessa päätöksessä on rikottu komissiolle asetettua velvollisuutta viitata asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin oikeussuojakeinoihin, olisi sellainen lainvastaisuus, joka johtaisi riidanalaisen päätöksen kumoamiseen tältä osin. Kantaja pystyi nimittäin joka tapauksessa siitä huolimatta, että ilmoitus riidanalaista päätöstä vastaan käytettävissä olleista oikeussuojakeinoista puuttui, saamaan niistä tiedon ja nostamaan kyseessä olevan kumoamiskanteen.
50 Tästä seuraa, että tässä tapauksessa se, että kantajalle jätettiin ilmoittamatta tämän käytettävissä olleista oikeussuojakeinoista, ei voi olla sellainen olennaisen menettelymääräyksen rikkominen, joka voi johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen, koska tällainen laiminlyönti ei ole vaikuttanut ollenkaan kantajan oikeusasemaan.
51 Näin ollen toinen kanneperuste on hylättävä tehottomana.
Kolmas, neljäs ja yhdeksäs kanneperuste, jotka koskevat asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen luetelmakohdan ja SEUT 101 artiklan rikkomista
52 Kun otetaan huomioon väitteet, joihin kantaja vetoaa, on syytä ryhmitellä kolmas, neljäs ja yhdeksäs kanneperuste uudelleen ja jakaa ne kahteen osaan. Ensimmäinen osa koskee yleisen luottamuksellisuusolettaman puuttumista ja asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen luetelmakohdan rikkomista. Toinen osa koskee tutustuttavaksi pyydetyn asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemista edellyttävän ylivoimaisen edun olemassaoloa ja SEUT 101 artiklan rikkomista.
Kolmannen, neljännen ja yhdeksännen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee yleisen luottamuksellisuusolettaman puuttumista ja asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen luetelmakohdan rikkomista
53 Kantaja väittää pääasiallisesti, että riidanalaisessa päätöksessä rikotaan epäämällä siltä kokonaan oikeus tutustua sisällysluetteloon asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuja poikkeussäännöksiä, joita on tulkittava suppeasti. Ensinnäkään yleistä luottamuksellisuusolettamaa ei voida soveltaa käsiteltävässä tapauksessa, koska asiakirjapyyntö ei koske kaikkia asiakirja-aineiston asiakirjoja vaan yhtä ainoaa konkreettisesti määriteltyä asiakirjaa. Sisällysluettelo ei kuulu luonteensa puolesta kartelleja koskevan menettelyn asiakirja-aineiston asiakirjoihin, joita varten yleinen luottamuksellisuusolettama on otettu käyttöön, vaan se on päinvastoin asiakirja, jonka osalta on ”punnittava tapauskohtaisesti niitä intressejä, jotka oikeuttavat tällaisten asiakirjojen toimittamisen tai suojelemisen”. Koska sisällysluettelossa ainoastaan laaditaan luettelo asiakirja-aineistoon sisältyvistä asiakirjoista, tämän asiakirjan antamisella tutustuttavaksi ei voida vahingoittaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa suojeltuja etuja. Komissio ei lisäksi ole esittänyt syitä, joiden johdosta sisällysluettelon tutustuttavaksi antamisesta kieltäytyminen oli välttämätöntä niiden etujen suojelemiseksi, joita asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa säädetyt poikkeukset koskevat.
54 Komissio kiistää kantajan väitteet.
55 Aluksi on palautettava mieleen käsiteltävässä tapauksessa sovellettava lainsäädäntö ja oikeuskäytännössä vahvistetut asiakirjajulkisuutta koskevat periaatteet.
56 SEUT 15 artiklan 3 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 42 artiklan mukaan kaikilla unionin kansalaisilla sekä kaikilla luonnollisilla henkilöillä, jotka asuvat jossain jäsenvaltiossa, tai kaikilla oikeushenkilöillä, joilla on sääntömääräinen kotipaikka jossain jäsenvaltiossa, on oikeus tutustua unionin toimielinten, elinten ja laitosten asiakirjoihin SEUT 15 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti annettavilla asetuksilla määriteltyjen periaatteiden ja edellytysten mukaisesti.
57 Tämän perusteella asetuksella N:o 1049/2001 pyritään myöntämään yleisölle mahdollisimman laaja oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin samalla kun tähän oikeuteen sovelletaan, kuten erityisesti kyseisen asetuksen 4 artiklassa säädetystä poikkeusjärjestelmästä ilmenee, tiettyihin yleiseen tai yksityiseen etuun liittyviin syihin perustuvia rajoituksia (ks. tuomio 27.2.2014, komissio v. EnBW, C‑365/12 P, EU:C:2014:112, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
58 Erityisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetään poikkeusjärjestelmästä, jonka mukaan toimielimet saavat kieltäytyä antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi jotain kyseisellä artiklalla suojelluista eduista (tuomio 21.9.2010, Ruotsi ym. v. API ja komissio, C‑514/07 P, C‑528/07 P ja C‑532/07 P, EU:C:2010:541, 71 kohta).
59 Koska näillä poikkeuksilla kuitenkin poiketaan periaatteesta, jonka mukaan yleisöllä on oltava mahdollisimman laaja oikeus tutustua asiakirjoihin, niitä on tulkittava ja sovellettava suppeasti (ks. tuomio 21.7.2011, Ruotsi v. MyTravel ja komissio, C-506/08 P, EU:C:2011:496, 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
60 Sen perustelemiseksi, että toimielin päättää olla antamatta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaisemista on pyydetty, ei näin ollen lähtökohtaisesti riitä, että tämä asiakirja kuuluu jonkin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 ja 3 kohdassa mainitun toiminnan alaan. Kyseisen toimielimen on myös selitettävä, millä tavoin tähän asiakirjaan tutustuminen voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa jollain tässä artiklassa säädetyllä poikkeuksella suojeltua etua (tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco/neuvosto, C‑39/05 P ja C‑52/05 P, EU:C:2008:374, 49 kohta ja tuomio 27.2.2014, komissio v. EnBW, C‑365/12 P, EU:C:2014:112, 64 kohta).
61 Unionin tuomioistuin on kuitenkin todennut, että kyseinen toimielin voi käyttää tältä osin perusteluina yleisiä olettamia, joita sovelletaan tiettyihin asiakirjojen luokkiin, koska samankaltaiset toteamukset saattavat olla sovellettavissa luonteeltaan samanlaisia asiakirjoja koskeviin tiedonsaantipyyntöihin (tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, C-39/05 P ja C-52/05 P, EU:C:2008:374, 50 kohta).
62 Kun kyse on erityisesti SEUT 101 artiklan soveltamismenettelyä koskevaan hallinnolliseen asiakirja-aineistoon sisältyvistä asiakirjoista, unionin tuomioistuimet ovat katsoneet, että komissiolla on oikeus olettaa ilman, että se toteuttaa asiakirjakohtaista ja konkreettista tutkintaa kunkin asiakirjan osalta, että niiden sisältämien tietojen ilmaiseminen lähtökohtaisesti vahingoittaisi sekä tarkastus- ja tutkintatoimien tarkoitusten suojaa että tällaisessa menettelyssä mukana olevien yritysten taloudellisten etujen suojaa, jotka liittyvät tällaisessa asiayhteydessä läheisesti toisiinsa (ks. tuomio 27.2.2014, komissio v. EnBW, C‑365/12 P, EU:C:2014:112, 79 ja 93 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 13.9.2013, Alankomaat v. komissio, T-380/08, EU:T:2013:480, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
63 Tällaisen yleisen olettaman hyväksymisellä ei kuitenkaan suljeta pois mahdollisuutta osoittaa, että tietty asiakirja, jonka sisältämien tietojen ilmaisemista on pyydetty, ei kuulu kyseisen olettaman alaan tai että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan viimeisen lauseen nojalla on olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää kyseisen asiakirjan ilmaisemista (ks. tuomio 27.2.2014, komissio v. EnBW, C‑365/12 P, EU:C:2014:112, 100 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
64 Aivan aluksi on myös todettava, että asiakirja, jonka tutustuttavaksi antamisesta käsiteltävässä tapauksessa on kieltäydytty, on komission hallinnollisen asiakirja-aineiston sisällysluettelo EIRD-menettelyssä, joka on SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamista koskeva menettely.
65 Asiakirja-aineistosta käy lisäksi ilmi, että sinä ajankohtana, jona kantaja esitti asiakirjapyynnön, EIRD-menettelyä ei ollut vielä saatettu loppuun (ks. edellä 2, 8 ja 11 kohta).
66 Lisäksi riidanalainen päätös todella perustui olettamaan, jonka mukaan sisällysluettelon sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi lähtökohtaisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyllä poikkeuksella suojeltuja tutkintatoimien tarkoituksia (ks. edellä 7 ja 11 kohta).
67 Sitä, ovatko kantajan esittämät väitteet perusteltuja, on tarkasteltava näiden alustavien huomautusten valossa.
68 Ensimmäiseksi on hylättävä kantajan väite, jonka mukaan yleistä luottamuksellisuusolettamaa ei voida soveltaa käsiteltävässä tapauksessa, koska asiakirjapyyntö koskee yhtä ainoaa asiakirjaa.
69 Tästä on korostettava, että asiassa, jossa unionin tuomioistuin hyväksyi yleisen luottamuksellisuusolettaman olemassaolon SEUT 101 artiklan soveltamismenettelyyn liittyvän hallinnollisen asiakirja-aineiston asiakirjojen osalta, oli todellakin kyse siitä, että kyseinen asiakirjapyyntö ei koskenut yhtä ainoaa asiakirjaa vaan asiakirjojen kokonaisuutta (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2014, komissio v. EnBW, C-365/12 P, EU:C:2014:112, 69 kohta). Lisäksi suuressa osassa niitä asioita, joissa oikeuskäytännössä on hyväksytty yleisten luottamuksellisuusolettamien soveltaminen, oli myös kyse asiakirjojen kokonaisuuteen kohdistuvista asiakirjapyynnöistä (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2014, komissio v. EnBW, C-365/12 P, EU:C:2014:112, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
70 Toisin kuin kantaja väittää 7.7.2015 annetun tuomion Axa Versicherung v. komissio (T-677/13, EU:T:2015:473) perusteella, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ei kuitenkaan käy ilmi, että tutustumisoikeuden epäämistä koskevaa yleistä olettamaa sovellettaisiin ainoastaan silloin kun asiakirjapyyntö koskee asiakirja-aineiston kokonaisuutta, kuten unionin tuomioistuin on korostanut 14.7.2016 antamansa tuomion Sea Handling v. komissio (C-271/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:557) 41 kohdassa.
71 Unionin tuomioistuin ja unionin yleinen tuomioistuin ovat lisäksi hyväksyneet yleisten luottamuksellisuusolettamien soveltamisen siitä riippumatta, kuinka monta asiakirjaa asiakirjapyyntö koski, ja jopa silloin, kun pyyntö koski vain yhtä ainoaa asiakirjaa (ks. vastaavasti tuomio 14.7.2016, Sea Handling v. komissio, C‑271/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:557, 41 kohta; tuomio 25.9.2014, Spirlea v. komissio, T-306/12, EU:T:2014:816, 74 ja 75 kohta ja tuomio 25.10.2013, Beninca v. komissio, T-561/12, ei julkaistu, EU:T:2013:558, 1, 24 ja 32 kohta).
72 Tutustumisoikeuden epäämistä koskevan yleisen olettaman soveltamisen peruste on nimittäin laadullinen eli se, että asiakirjat liittyvät samaan menettelyyn, eikä määrällinen eli se, kuinka suureen asiakirjojen määrään asiakirjapyyntö kohdistuu (ks. vastaavasti tuomio 25.9.2014, Spirlea v. komissio, T-306/12, EU:T:2014:816, 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
73 On totta, että edellä 70–72 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö koskee sellaisten asiakirjojen osalta esitettyjä asiakirjapyyntöjä, jotka liittyvät menettelyihin, jotka eroavat nyt käsiteltävässä tapauksessa kyseessä olevasta menettelystä. Kuitenkin tästä oikeuskäytännöstä seuraavaa periaatetta, eli sitä, että yleistä luottamuksellisuusolettamaa voidaan soveltaa siitä riippumatta, kuinka monta asiakirjaa asiakirjapyyntö koskee, ja jopa myös silloin, kun pyyntö koskee vain yhtä ainoaa asiakirjaa, voidaan soveltaa käsiteltävässä tapauksessa analogisesti.
74 Riippumatta siitä, kuinka monta asiakirjaa asiakirjapyyntö koskee, oikeutta tutustua SEUT 101 artiklan soveltamismenettelyn asiakirjoihin ei nimittäin voida myöntää ottamatta huomioon samoja tiukkoja sääntöjä, joita asetuksissa N:o 1/2003 ja N:o 773/2004 säädetään tällaisen menettelyn yhteydessä saatujen tai vahvistettujen tietojen käsittelylle.
75 Toiseksi on hylättävä kantajan väite, jonka mukaan sisällysluettelo ei voi kuulua yleisen luottamuksellisuusolettaman alaan tämän asiakirjan erityisen luonteen takia.
76 On totta, että sisällysluettelo on asiakirja, jolla on erityisiä ominaisuuksia sikäli, että sillä ei ole omaa sisältöä, koska siinä ainoastaan laaditaan tiivistelmä asiakirja-aineiston sisällöstä. Se on kuitenkin ensinnäkin asiakirja, jolla järjestetään kyseistä menettelyä koskeva asiakirja-aineisto ja joka kuuluu siten menettelyyn liittyvien asiakirjojen kokonaisuuteen. Toiseksi se on asiakirja, jossa luetteloidaan, nimetään ja yksilöidään kaikki asiakirja-aineistoon sisältyvät asiakirjat. Kolmanneksi sisällysluettelo antaa siitä syystä, että siinä viitataan jokaiseen asiakirja-aineistoon sisältyvään asiakirjaan, kuvan asiakirja-aineiston asiakirjakokonaisuudesta ja tuo esiin tiettyjä tietoja näiden asiakirjojen sisällöstä. Neljänneksi – kuten komissio on todennut – sisällysluettelon perusteella on mahdollista nähdä kaikki komission kartellimenettelyssä suorittamat toimenpiteet. Näin ollen kartelleja koskevan asiakirja-aineiston sisällysluetteloon voi sisältyä merkityksellisiä ja täsmällisiä tietoja asiakirja-aineiston sisällöstä.
77 Tästä seuraa, että toisin kuin kantaja väittää, sisällysluetteloon sisältyvien seikkojen ilmoittamisella voidaan – samoin kuin varsinaisten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemisella – vahingoittaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetuilla poikkeuksilla suojeltuja etuja varsinkin silloin, jos se johtaa siihen, että kolmannen tietoon annetaan arkaluonteisia kaupallisia tietoja tai tietoja käynnissä olevasta tutkinnasta. Lisäksi kantajan 15.12.2011 annettuun tuomioon CDC Hydrogene Peroxide v. komissio (T-437/08, EU:T:2011:752) perustuva väite ei voi menestyä, koska tämä tuomio on annettu ennen 27.2.2014 annettua tuomiota komissio v. EnBW (C‑365/12 P, EU:C:2014:112), jossa hyväksyttiin yleinen luottamuksellisuusolettama, jota voidaan soveltaa SEUT 101 artiklan soveltamismenettelyä koskevaan hallinnolliseen asiakirja-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin (ks. edellä 62 kohta).
78 Lisäksi on todettava, että niitä perusteita, joiden johdosta unionin tuomioistuin hyväksyi 27.2.2014 antamassaan tuomiossa komissio v. EnBW (C-365/12 P, EU:C:2014:112) tällaisen yleisen luottamuksellisuusolettaman, voidaan soveltaa myös tällaisen asiakirja-aineiston sisällysluetteloon.
79 Tästä on palautettava aluksi mieleen, että unionin tuomioistuin on todennut, että poikkeuksia asiakirjoihin tutustumista koskevaan oikeuteen, joista säädetään erityisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa, ei voida silloin, kun asiakirjapyynnössä tarkoitetut asiakirjat kuuluvat tietyn unionin oikeuden alan, kuten SEUT 101 artiklan soveltamismenettelyssä, piiriin, tulkita ottamatta huomioon erityissäännöksiä, joilla säännellään oikeutta saada tutustua näihin asiakirjoihin (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2014, komissio v. EnBW, C‑365/12 P, EU:C:2014:112, 83 kohta).
80 Unionin tuomioistuin on katsonut vielä, että SEUT 101 artiklan soveltamismenettelyn yhteydessä tietyillä asetusten N:o 1/2003 ja N:o 773/2004 säännöksillä säännellään rajoittavasti edellä mainittua menettelyä koskevaan asiakirja-aineistoon sisältyvien asiakirjojen käyttöä, koska niissä säädetään, että SEUT 101 artiklan soveltamismenettelyn osapuolilla ei ole rajoittamatonta oikeutta tutustua komission asiakirja-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin ja ettei kolmansilla – poikkeuksena kantelijat – ole tällaisen menettelyn yhteydessä oikeutta tutustua komission asiakirja-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin (ks. vastaavasti 27.2.2014, komissio v. EnBW, C‑365/12 P, EU:C:2014:112, 86 ja 87 kohta).
81 Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut, että se, että myönnetään yleinen oikeus tutustua asetuksen N:o 1049/2001 perusteella SEUT 101 artiklan soveltamismenettelyn asiakirja-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin, olisi ollut omiaan vaarantamaan tasapainon, jonka unionin lainsäätäjä on halunnut taata asetuksissa N:o 1/2003 ja N:o 773/2004 yhtäältä sen velvollisuuden, jonka mukaan asianomaiset yritykset toimittavat komissiolle mahdollisesti arkaluonteisia kaupallisia tietoja, jotta komissio voi todeta kartellin olemassaolon ja arvioida sen kyseisen artiklan mukaisuuden, ja toisaalta sen vahvistettua suojaa koskevan takeen välillä, joka liittyy salassapitovelvollisuuden ja liikesalaisuuksien suojan nojalla komissiolle näin toimitettuihin tietoihin (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2014, komissio v. EnBW, C‑365/12 P, EU:C:2014:112, 90 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
82 Unionin tuomioistuin on korostanut, että oikeus tutustua hallinnolliseen asiakirja-aineistoon SEUT 101 artiklan soveltamismenettelyn yhteydessä ja asetukseen N:o 1049/2001 perustuva oikeus tutustua asiakirjoihin eroavat tosin oikeudellisesti toisistaan. Ne johtavat kuitenkin unionin tuomioistuimen mukaan toiminnalliselta kannalta katsottuna toisiinsa rinnastettaviin tilanteisiin (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2014, komissio v. EnBW, C‑365/12 P, EU:C:2014:112, 89 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
83 Tästä oikeuskäytännöstä seuraa, että SEUT 101 artiklan soveltamismenettelyn hallinnolliseen asiakirja-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin sovellettava yleinen luottamuksellisuusolettama perustuu pääasiallisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädettyjen asiakirjajulkisuuden poikkeusten tulkintaan, jossa on otettava huomioon asetuksissa N:o 1/2003 ja N:o 773/2004 säädetyt tiukat säännöt tällaisen menettelyn yhteydessä saatujen tai vahvistettujen tietojen käsittelyn osalta.
84 Toisin sanoen tämä olettama perustuu lähtökohtaan, jonka mukaan kyseisessä menettelyssä vahvistetaan erityinen järjestelmä kyseisten asiakirjojen tutustuttaviksi saamiselle. Tällaisen järjestelmän olemassaolon perusteella voidaan olettaa, että lähtökohtaisesti näiden asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen voisi vahingoittaa menettelyn, johon asiakirjat kuuluvat, tarkoitusta (ks. vastaavasti julkisasiamies Cruz Villalónin ratkaisuehdotus neuvosto v. Access Info Europe, C‑280/11 P, EU:C:2013:325, 75 kohta).
85 Kuten komissio toteaa, käsiteltävässä tapauksessa se tosiseikka, että asiakirja, jonka sisältämien tietojen ilmaisemista pyydetään, kuuluu SEUT 101 artiklan soveltamismenettelyä koskevaan asiakirja-aineistoon, riittää oikeuttamaan sen, että sovelletaan tällaista menettelyä koskevien asiakirjojen yleistä luottamuksellisuusolettamaa, siitä riippumatta, kuinka monta asiakirjaa pyyntö koskee (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 14.7.2016, Sea Handling v. komissio, C-271/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:557, 41 kohta).
86 Näin ollen riidanalaisessa päätöksessä on todettu aivan oikein, että sisällysluettelo kuului SEUT 101 artiklan soveltamismenettelyn hallinnolliseen asiakirja-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin sovellettavan yleisen luottamuksellisuusolettaman alaan.
87 Kolmanneksi on hylättävä kantajan väite, jonka mukaan komissio ei ole esittänyt käsiteltävässä tapauksessa syitä, joiden takia tutustuttavaksi pyydetyn asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen voi vahingoittaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetuilla poikkeuksilla suojattuja etuja.
88 Kuten komissio on todennut, kyseisen toimielimen on nimittäin silloin, kun tutustumisoikeuden epäämistä koskevaa yleistä olettamaa sovelletaan, pelkästään esitettävä, mihin yleisluonteisiin näkemyksiin se perustaa olettamansa, jonka mukaan asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemisella vahingoitettaisiin jotakin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetyillä poikkeuksilla suojatuista eduista, ilman, että se olisi velvollinen arvioimaan konkreettisesti kunkin asiakirjan sisältöä (ks. vastaavasti tuomio 21.9.2010, Ruotsi ym. v. API ja komissio, C‑514/07 P, C‑528/07 P ja C‑532/07 P, EU:C:2010:541, 76 kohta).
89 Käsiteltävässä tapauksessa on todettava, että riidanalaisessa päätöksessä on esitetty, että yleinen luottamuksellisuusolettama, johon oli vedottu, perustui yhtäältä tutkintatoimien tarkoitusten suojaamiseen EIRD-menettelyn yhteydessä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen mukaisesti ja toisaalta tämän asetuksen sääntöjen tulkitsemiseen johdonmukaisesti asetuksissa N:o 1/2003 ja N:o 773/2004 säädettyjen erityissääntöjen kanssa. Lisäksi komissio täsmensi, että sisällysluettelo oli EIRD-menettelyä, jota ei ollut vielä saatettu loppuun, koskevan hallinnollisen asiakirja-aineiston osa ja että tutustuttaviksi pyydettyjen asiakirjojen, sisällysluettelo mukaan lukien, sisältämien tietojen julkinen ilmaiseminen voisi vaarantaa käynnissä olevat tutkimukset ja sillä voitaisiin rikkoa luottamuksellisuutta, puolustautumisoikeutta ja tutkimuksen kohteena olevien osapuolten taloudellisia etuja koskevia sääntöjä (ks. edellä 7 ja 11 kohta).
90 Edellä olevista seikoista seuraa, että koska riidanalaisessa päätöksessä on tukeuduttu olettamaan, jonka mukaan sisällysluettelon sisältämien tietojen ilmaisemisella vahingoitettaisiin lähtökohtaisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyllä poikkeuksella suojattuja tutkintatoimien tarkoituksia, sillä ei rikota tätä artiklaa.
91 Tästä seuraa, että kolmannen, neljännen ja yhdeksännen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä perusteettomana.
Kolmannen, neljännen ja yhdeksännen kanneperusteen toinen osa, joka koskee tutustuttavaksi pyydetyn asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemista edellyttävän ylivoimaisen edun olemassaoloa ja SEUT 101 artiklan rikkomista
92 Kantaja esittää kolmannen, neljännen ja yhdeksännen kanneperusteen toisessa osassa ensinnäkin pääasiallisesti, että asiassa on olemassa ylivoimainen yleinen etu saada tutustua sisällysluetteloon ”kartellista aiheutuvan vahingon korvaamista koskevan kanteen nostamismahdollisuuksien” tutkimista varten. Yhtäältä kartellista aiheutuvan vahingon korvaamista koskevat kanteet edustavat ylivoimaista yleistä etua, koska ne vahvistavat ”unionin kilpailusääntöjen toimivuutta” ja edistävät ”näin toimivan kilpailun ylläpitämistä unionissa”.Toisaalta kantaja pystyy vasta sisällysluetteloon tutustuttuaan muodostamaan mielipiteensä siitä, voivatko siinä luetellut asiakirjat olla tarpeen mahdollisen vahingonkorvauskanteen tukemista varten. Toiseksi kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan SEUT 101 artiklaa, koska sisällysluettelon tutustuttavaksi antamisesta kieltäytyminen estää sitä käytännössä tehokkaasti käyttämästä sillä tämän artiklan nojalla olevaa oikeutta vahingonkorvaukseen.
93 Komissio kiistää kantajan väitteet.
94 Aluksi on palautettava mieleen, että edellä 63 kohdassa olevasta oikeuskäytännöstä seuraa, että yleisen luottamuksellisuusolettaman hyväksymisellä ei suljeta pois mahdollisuutta osoittaa, että tietty asiakirja, jonka sisältämien tietojen ilmaisemista on pyydetty, ei kuulu tämän olettaman alaan tai että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan viimeisen lauseen nojalla on olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää kyseisen asiakirjan ilmaisemista.
95 Tästä on todettava, että kenellä tahansa on oikeus vaatia hänelle SEUT 101 artiklan rikkomisesta aiheutuneen vahingon korvaamista. Tällainen oikeus vahvistaa nimittäin unionin kilpailusääntöjen toimivuutta edistäen näin toimivan kilpailun ylläpitämistä unionissa (ks. tuomio 27.2.2014, komissio v. EnBW, C‑365/12 P, EU:C:2014:112, 104 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
96 On kuitenkin niin, että oikeuskäytännön mukaan sen, joka vetoaa ylivoimaisen yleisen edun olemassaoloon, on vedottava konkreettisesti niihin seikkoihin, jotka edellyttävät kyseisten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemista (ks. vastaavasti tuomio 29.6.2010, komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, C‑139/07 P, EU:C:2010:376, 62 kohta). Pelkästään yleisluonteisten näkemysten esittäminen ei riitä osoittamaan, että ylivoimainen yleinen etu ohittaa syyt, jotka oikeuttavat epäämään kyseisten asiakirjojen ilmaisemisen (ks. tuomio 25.9.2014, Spirlea v. komissio, T-669/11, EU:T:2014:814, 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
97 On erityisesti todettava, että henkilön, joka haluaa saada korvauksen SEUT 101 artiklan rikkomisen vuoksi kärsimästään vahingosta, on osoitettava tarpeensa saada tutustua tiettyihin komission asiakirja-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin, jotta komissio voi tapauskohtaisesti punnita niitä intressejä, jotka oikeuttavat tällaisten asiakirjojen toimittamisen tai niiden suojelemisen, ottaen huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat (ks. tuomio 27.2.2014, komissio v. EnBW, C-365/12 P, EU:C:2014:112, 107 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
98 Ellei tällaista tarvetta ole, intressi saada korvaus SEUT 101 artiklan rikkomisen vuoksi kärsitystä vahingosta ei voi muodostaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua ylivoimaista yleistä etua (ks. tuomio 27.2.2014, komissio v. EnBW, C‑365/12 P, EU:C:2014:112, 108 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
99 Lisäksi etua, joka muodostuu yksistään yksityisen yrityksen SEUT 101 artiklan rikkomisen yhteydessä kärsimästä vahingosta, ei voida luokitella ”yleiseksi” (ks. vastaavasti tuomio 14.7.2016, Sea Handling v. komissio, C-271/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:557, 97 ja 98 kohta ja tuomio 20.3.2014, Reagens v. komissio, T‑181/10, ei julkaistu, EU:T:2014:139, 142 kohta).
100 Käsiteltävässä asiassa on todettava, että komissio on katsonut riidanalaisessa päätöksessä toisaalta, että oli syytä olettaa, että sisällysluettelon sisältämien tietojen ilmaiseminen saattaa vahingoittaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan mukaista tutkintatoimien suojaa. Toisaalta komissio on katsonut, ettei mikään asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan viimeisessä lauseessa tarkoitettu ylivoimainen yleinen etu edellyttänyt sisällysluettelon sisältämien tietojen ilmaisemista, koska tämä etu ei voinut olla kantajan intressi vahingonkorvauskanteen nostamiseen (ks. 7 ja 11 kohta edellä).
101 Kantajan väitteillä ei voida kyseenalaistaa tätä arviointia.
102 Ensinnäkin on todettava, että kantaja on ainoastaan vedonnut siihen, että se pystyi sisällysluettelossa oleviin tietoihin tutustumisen perusteella muodostamaan mielipiteensä siitä, ”o[li]vatko siinä luetellut asiakirjat tarpeen mahdollisen vahingonkorvauskannevaatimuksen tukemista varten”. Tämä – hyvin yleinen – argumentti ei kuitenkaan riitä osoittamaan, miten sisällysluettelon tutustuttavaksi antamisesta kieltäytyminen estäisi kantajaa käyttämästä tehokkaasti oikeuttaan vahingonkorvauksen saamiseen. Kantaja ei näin ollen esitä mitään tukea päätelmälleen, jonka mukaan sisällysluetteloon tutustuminen on välttämätöntä, jotta se pystyy nostamaan tällaisen vahingonkorvauskanteen.
103 Tällaisissa olosuhteissa intressi saada vahingonkorvausta mahdollisesti SEUT 101 artiklan rikkomisen takia kärsitystä vahingosta, ei voi olla asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan viimeisessä lauseessa tarkoitettu ylivoimainen yleinen etu.
104 Toiseksi on todettava, kuten komissio esittää, että riidanalaisella päätöksellä ei voida rikkoa SEUT 101 artiklaa, koska päätös ei perustu tähän määräykseen vaan asetuksen N:o 1049/2001 säännöksiin.
105 Kantaja ei ole näin ollen onnistunut osoittamaan, että asiakirja, jonka sisältämien tietojen ilmaisemista on pyydetty, jäisi yleisen luottamuksellisuusolettaman soveltamisalan ulkopuolelle ja että on olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemista.
106 Tästä seuraa, että kolmannen, neljännen ja yhdeksännen kanneperusteen toinen osa on hylättävä. Näin ollen kolmas, neljäs ja yhdeksäs kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.
Seitsemäs ja kahdeksas kanneperuste, jotka koskevat asiakirjoihin tutustumista koskevan perusoikeuden ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista
107 Yhtäältä kantaja esittää, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädettyjä poikkeuksia ei sovelleta käsiteltävässä asiassa ja näin ollen riidanalaisella päätöksellä loukataan asiakirjoihin tutustumista koskevaa perusoikeutta, josta on määrätty SEU 6 artiklan 1 kohdan, perusoikeuskirjan 42 artiklan ja SEUT 15 artiklan 3 kohdan määräyksissä sekä asetuksen N:o 1049/2001 2 artiklan 1 kohdan säännöksissä. Toisaalta kantaja vetoaa asiakirjoihin tutustumista koskevaa perusoikeutta koskevien määräysten ja säännösten rikkomiseen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, koska komissio epäsi jopa oikeuden tutustua sisällysluettelon siihen osaan, jonka osalta ei ollut esitetty luottamuksellisuutta koskevaa pyyntöä.
108 Komissio kiistää kantajan väitteet.
109 Asiakirjojen tutustumista koskevasta perusoikeudesta on riittävää todeta – kuten edellä 57 ja 58 kohdassa on esitetty –, että tähän oikeuteen sovelletaan tiettyihin yleiseen tai yksityiseen etuun liittyviin syihin perustuvia rajoituksia, kuten erityisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetystä poikkeusjärjestelmästä ilmenee. Kuten edellä olevasta 90 kohdasta käy ilmi, käsiteltävässä tapauksessa on niin, että tutustuttavaksi pyydettyä asiakirjaa koskivat tietyt yleiseen etuun liittyviin syihin perustuvat rajoitukset ja se kuului erityisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädettyyn poikkeukseen perustuvan yleisen luottamuksellisuusolettaman alaan.
110 Väitteestä, jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta on loukattu sen takia, että pyydettyä asiakirjaa kieltäydyttiin antamasta tutustuttavaksi osittain, on riittävää todeta, että EIRD-asiakirja-aineistoon kuuluvia asiakirjoja ei koske velvollisuus antaa tietoja asiakirjojen sisällöstä kokonaisuudessaan tai osittain, koska ne kuuluvat tämän tuomion 78 kohdassa tarkoitetun yleisen luottamuksellisuusolettaman alaan (ks. vastaavasti tuomio 28.6.2012, komissio v. Éditions Odile Jacob, C-404/10 P, EU:C:2012:393, 133 kohta ja tuomio 14.7.2016, Sea Handling v. komissio, C-271/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:557, 63 kohta).
111 Tästä seuraa, että riidanalaisesta päätöksestä ei voida katsoa, että sitä annettaessa olisi loukattu asiakirjoihin tutustumista koskevaa perusoikeutta ja suhteellisuusperiaatetta.
112 Seitsemäs ja kahdeksas kanneperuste on näin ollen hylättävä perusteettomina.
Viides ja kuudes kanneperuste, jotka koskevat asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan rikkomista
113 Kantaja väittää viidennellä ja kuudennella kanneperusteellaan pääasiallisesti, että sisällysluettelo ei ole asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädetyissä poikkeuksissa tarkoitettu asiakirja ja että riidanalaisella päätöksellä näin ollen rikotaan näitä poikkeussäännöksiä.
114 Komissio kiistää kantajan väitteet.
115 Tästä on ensinnäkin riittävää todeta, että riidanalainen päätös ei perustu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädettyyn poikkeukseen. Näin ollen kantajan tämän säännöksen rikkomisen perusteella esittämä väite on tehoton.
116 Toiseksi on todettava, että – kuten komissio esittää – kantaja pelkästään vetoaa siihen seikkaan, että kyseessä oleva asiakirja ei kuulu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn poikkeuksen piiriin, täsmentämättä kuitenkaan millään tavalla tätä kannanottoa. Kantaja ei nimittäin selitä, miten sisällysluetteloa ei voitaisi katsoa ”asiakirjaksi, jonka toimielin on laatinut sisäiseen käyttöön”.
117 Joka tapauksessa mahdollisilla oikeudellisilla virheillä tai arviointivirheillä, joita komissio on tehnyt pannessaan täytäntöön asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdassa säädettyjä poikkeuksia, ei ole käsiteltävässä asiassa vaikutusta riidanalaisen päätöksen laillisuuteen, koska on katsottu, että komissiolla oli oikeus olettaa, että sisällysluettelo kuului tämän asetuksen 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan poikkeuksen piiriin.
118 Tästä seuraa, että riidanalaisesta päätöksestä ei voida missään tapauksessa katsoa, että sitä annettaessa olisi rikottu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohtaa.
119 Näin ollen viides ja kuudes kanneperuste on hylättävä, koska ensimmäinen niistä on tehoton ja toinen perusteeton.
120 Kaikista edellä olevista seikoista seuraa, että kanne on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
121 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Saman työjärjestyksen 137 artiklassa määrätään, että jos lausunnon antaminen asiassa raukeaa, unionin yleinen tuomioistuin määrää oikeudenkäyntikuluista harkintansa mukaan.
122 Käsiteltävässä asiassa osittainen lausunnon antamisen raukeaminen johtuu siitä, että komissio julkaisi internetsivustollaan EIRD-päätöksen väliaikaisen ei-luottamuksellisen version kanteen nostamisen jälkeen. Tämä julkaiseminen ei ole kuitenkaan vastaus kantajan asiakirjapyyntöön mutta sillä täytetään komissiolle asetuksen N:o 1/2003 30 artiklassa asetettu julkistamisvelvollisuus. Lisäksi asiakirja-aineistosta käy ilmi, että tätä EIRD-päätöksen ei-luottamuksellista versiota ei vielä ollut olemassa riidanalaisen päätöksen antamisajankohtana.
123 Kun otetaan huomioon edellä olevat olosuhteet, se seikka, että laiminlyönnin toteamista koskeva vaatimus on jätetty tutkimatta ja että kantaja on hävinnyt kumoamista koskevan vaatimuksensa muilta osin, kantaja on määrättävä vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut ne kulut mukaan lukien, joista edellä 16 ja 24 kohdassa mainituissa määräyksissä määrätään päätettäväksi myöhemmin, komission vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Edeka-Handelsgesellschaft Hessenring mbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 5 päivänä helmikuuta 2018.
Allekirjoitukset