UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
27 päivänä marraskuuta 2019 (*)
Oikeus tutustua asiakirjoihin – Asetus (EY) N:o 1049/2001 – Frontexin keskisellä Välimerellä vuonna 2017 toteuttamaan merioperaatioon liittyvät asiakirjat – Operaatiossa käytetyt alukset – Tutustumisoikeuden epääminen – Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohta – Yleisen edun suojaa yleisen turvallisuuden alalla koskeva poikkeus
Asiassa T‑31/18,
Luisa Izuzquiza, kotipaikka Madrid (Espanja) ja
Arne Semsrott, kotipaikka Berliini (Saksa),
edustajinaan asianajajat S. Hilbrans ja R. Callsen sekä J. Pobjoy, barrister,
kantajina,
vastaan
Euroopan raja- ja merivartiovirasto (Frontex), asiamiehinään H. Caniard ja T. Knäbe, avustajinaan asianajajat B. Wägenbaur ja J. Currall,
vastaajana,
jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta kanteesta, jossa vaaditaan kumoamaan Frontexin 10.11.2017 tekemä päätös CGO/LAU/18911c/2017, jolla on evätty oikeus tutustua asiakirjoihin, jotka sisältävät tietoja Frontexin keskisellä Välimerellä yhteisessä Triton-operaatiossa 1.6.–30.8.2017 käyttämän kunkin aluksen nimestä, lippuvaltiosta ja tyypistä,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: P. Nihoul, joka hoitaa jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit J. Svenningsen ja U. Öberg (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies P. Cullen,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 2.7.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Euroopan raja- ja merivartiovirasto (jäljempänä Frontex) perustettiin vuonna 2004, ja sitä säännellään nykyisin eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/399 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 863/2007, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 ja neuvoston päätöksen 2005/267/EY kumoamisesta 14.9.2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/1624 (EUVL 2016, L 251, s. 1).
2 Asetuksen N:o 2016/1624 1 artiklan mukaan eurooppalaisen raja- ja merivartioston, jonka muodostavat asetuksen 3 artiklan mukaan Euroopan raja- ja merivartiovirasto ja rajaturvallisuudesta vastaavat jäsenvaltioiden viranomaiset, tehtävänä on varmistaa Euroopan yhdennetty rajaturvallisuus ulkorajoilla, ja tähän ”sisältyy muuttoliikkeeseen liittyviin haasteisiin ja mahdollisiin tuleviin uhkiin vastaaminen näillä rajoilla ja siten osaltaan vakavaan rajat ylittävään rikollisuuteen puuttuminen niin, että voidaan varmistaa sisäisen turvallisuuden korkea taso unionissa perusoikeuksia täysimääräisesti noudattaen samalla, kun taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus sen alueella”.
3 Frontex avustaa jäsenvaltioiden raja- ja merivartiostoviranomaisia muun muassa koordinoimalla niitä vastaanottavan jäsenvaltion ja muiden jäsenvaltioiden välisillä yhteisillä operaatioilla. Säännöt, jotka koskevat sitoumusta, resursseja, henkilöstöä, kalustoa ja infrastruktuureja, joita osallistujat käyttävät, laaditaan kutakin operaatiota koskevassa toimintasuunnitelmassa.
4 Frontex käynnisti Triton-operaation marraskuun 2014 alussa sen jälkeen, kun se oli saanut Euroopan komissiolta lisämäärärahan.
5 Triton-operaatiolla oli tarkoitus parantaa rajaturvallisuuden valvontaa yhteispartioinnin ja jäsenvaltioiden käyttöön antaman laitteiston avulla. Sen toiminta-alue kattoi Italian ja Maltan aluevedet sekä näiden kahden jäsenvaltion etsintä- ja pelastusalueet, ulottuen 138 meripeninkulmaan asti Sisiliasta etelään.
6 Triton 2017 ‑operaatio alkoi 1.1.2017 ja päättyi 31.1.2018.
7 Asetuksen N:o 2016/1624 74 artiklan 1 kohdan mukaan ”[Frontex] toimii [Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston] asetuksen (EY) N:o 1049/2001 [(EYVL 2001, L 145, s. 43)] mukaisesti käsitellessään hakemuksia, joissa pyydetään saada tutustua sen hallussa oleviin asiakirjoihin”.
8 Lisäksi asetuksen N:o 2016/1624 8 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Virasto tiedottaa toimeksiantonsa piiriin kuuluvista asioista omasta aloitteestaan. Se antaa yleisölle paikkansapitäviä ja kattavia tietoja toiminnastaan.
Tiedotustoimet eivät saa haitata 1 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä etenkään siten, että annettaisiin operatiivisia tietoja, joiden julkistaminen vaarantaisi operaatioiden tavoitteen saavuttamisen. Tiedotustoimet on toteutettava rajoittamatta 50 artiklan soveltamista sekä hallintoneuvoston hyväksymien asiaa koskevien tiedotus- ja viestintäsuunnitelmien mukaisesti.”
9 Asetuksen N:o 2016/1624 74 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”[Frontex] tiedottaa tehtäviensä piiriin kuuluvista asioista omasta aloitteestaan. Se julkistaa merkityksellisiä tietoja, mukaan lukien – – vuotuinen toimintakertomus, ja varmistaa erityisesti, että yleisölle ja kaikille asianomaisille osapuolille annetaan pikaisesti puolueetonta, kattavaa, luotettavaa ja helppotajuista tietoa sen työstä – –. Se tekee näin paljastamatta operatiivisia tietoja, joiden julkistaminen vaarantaisi operaatioiden tavoitteen saavuttamisen.”
10 Kantajat Luisa Izuzquiza ja Arne Semsrott pyysivät 1.9.2017 päivätyllä sähköpostiviestillä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43) 6 artiklan 1 kohdan nojalla Frontexilta oikeutta tutustua asiakirjoihin, jotka sisälsivät Frontexin keskisellä Välimerellä yhteisessä Triton-operaatiossa 1.6.–30.8.2017 käyttämien kaikkien alusten nimet, lippuvaltiot ja tyypit.
11 Frontex epäsi 8.9.2017 päivätyssä ja samana päivänä kantajille tiedoksi annetussa kirjeessä oikeuden tutustua pyydettyihin asiakirjoihin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen, joka koskee yleisen edun suojaa yleisen turvallisuuden alalla, perusteella.
12 Tässä kirjeessä Frontex totesi seuraavaa:
”Pyydettyyn asiakirjaan sisältyvät tiedot mahdollistaisivat yhdessä julkisesti saatavilla olevien tietojen kuten verkkosivustolla www.marinetraffic.com olevien kaltaisten tietojen kanssa sen, että partiointialusten sijainti paljastuisi.
Mikäli muuttajien salakuljetusta ja ihmiskauppaa harjoittavat rikollisverkostot saisivat nämä tiedot haltuunsa, ne voisivat saada tiedon partiointialueista ja ‑aikatauluista, minkä avulla ne voisivat mukauttaa toimintatapojaan rajavalvonnan kiertämiseksi ja näin ollen ylittää ulkorajan ja päästä laittomasti Euroopan unionin jäsenvaltion alueelle.
Rajavalvonnan tarkoituksena on torjua laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa ja torjua jäsenvaltioiden sisäiselle turvallisuudelle ja yleiselle turvallisuudelle aiheutuvaa uhkaa.”
13 Kantajat tekivät 29.9.2017 päivätyllä kirjeellä asetuksen N:o 1049/2001 7 artiklan 2 kohdan nojalla uudistetun hakemuksen.
14 Uudistetussa hakemuksessaan kantajat väittivät, että ensinnäkin kunkin EUH:n (Euroopan ulkosuhdehallinto) Sophia-operaatioon käytetyn aluksen nimi, lippu ja tyyppi oli julkaistu ennakoivasti verkossa ja kyseiset tiedot olivat laajalti esillä tiedotusvälineissä, että toiseksi kunkin Triton 2016 ‑operaatioon käytetyn aluksen nimi, lippu ja tyyppi oli tuolloin saatavilla verkossa, ja että kolmanneksi Frontex oli julkaissut ennakoivasti Twitter-tilillään 12.9.2017 osan pyydetyistä tiedoista.
15 Frontex pyysi 17.10.2017 päivätyllä sähköpostiviestillä viidentoista työpäivän pituista lisäaikaa asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan 2 kohdan perusteella.
16 Frontex vahvisti 10.11.2017 tehdyssä päätöksessä CGO/LAU/18911c/2017 (jäljempänä riidanalainen päätös), että pyydetyt asiakirjat kieltäydyttiin luovuttamasta sillä perusteella, että ”yksityiskohtien ilmaiseminen tällä hetkellä käynnissä olevissa operaatioissa käytetystä teknisestä kalustosta vahingoittaisi yleistä turvallisuutta”.
17 Frontex toisti riidanalaisessa päätöksessä seuraavaa:
– ”– – pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen perusteella, yhdistettynä ne tietyillä verkkosivustoilla tai merenkulkuun liittyvien työkalujen avulla julkisesti saatavilla oleviin tietoihin, [voisi] olla mahdollista saada tieto partiointialusten nykyisestä sijainnista”
– ”muuttajien salakuljetusta ja ihmiskauppaa harjoittavat rikollisverkostot saisivat näiden tietojen avulla tiedon alusten partiointialueista ja ‑aikatauluista”, minkä ”avulla nämä rikollisverkostot voisivat mukauttaa toimintatapojaan rajavalvonnan kiertämiseksi ja näin ollen ylittää ulkorajan ja päästä laittomasti Euroopan unionin jäsenvaltion alueelle”.
Oikeudenkäynti ja asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset
18 Kantajat nostivat nyt käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.1.2018 toimittamallaan kannekirjelmällä.
19 Frontex toimitti vastineensa 27.3.2018.
20 Kantajat toimittivat vastauksensa 30.5.2018.
21 Frontex toimitti vastauksensa 20.7.2018.
22 Frontex pyysi 1.10.2018 asian käsittelemistä yleisön läsnä olematta unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 109 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kantajat jättivät asian käsittelemistä yleisön läsnä olematta koskevaa pyyntöä koskevat huomautuksensa 24.10.2018.
23 Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi asian käsittelemistä yleisön läsnä olematta koskevan pyynnön 30.4.2019 tekemällään päätöksellä.
24 Unionin yleinen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen ja esitti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 89 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimina kirjallisia kysymyksiä asianosaisille. Asianosaiset vastasivat näihin kysymyksiin asetetussa määräajassa.
25 Unionin yleinen tuomioistuin määräsi työjärjestyksen 91 artiklan c alakohdassa määrätyllä asian selvittämistoimella Frontexin esittämään ”kaikki asiakirjat, jotka sisältävät 1.6.–30.8.2017 toteutetussa Triton-operaatiossa käytettyjen alusten nimiä, lippuja ja tyyppejä koskevat tiedot”, mutta se täsmensi, että työjärjestyksen 104 artiklan mukaisesti niitä ei toimitettaisi kantajille. Frontex esitti tähän selvittämistoimeen antamassaan vastauksessa yhden ainoan asiakirjan, joka sisälsi kaikki vaaditut tiedot, asetetussa määräajassa.
26 Asianosaisten suulliset lausumat ja asianosaisten unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 2.7.2019 pidetyssä istunnossa.
27 Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja
– joka tapauksessa velvoittaa Frontexin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
28 Frontex vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Kanteen tutkittavaksi ottaminen
29 Frontex katsoo, että kanne on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että riidanalaisiin asiakirjoihin tutustumista koskevaa hakemusta edelsi ja sitä seurasi joukko muita hakemuksia, jotka kantajat olivat esittäneet erikseen (vastinekirjelmän 33 kohta) ja jotka koskevat ainakin osittain samoja tietoja. Nyt käsiteltävällä kanteella kantajat pyrkivät Frontexin mukaan todellisuudessa kiertämään kanteisiin sovellettavia määräaikoja, koska muiden hakemusten hylkäämispäätöksistä on tullut lainvoimaisia, koska niitä ei ole kyseenalaistettu unionin yleisessä tuomioistuimessa.
30 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimet tai päätökset voivat olla kumoamiskanteen kohteena silloin, kun niillä on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 9 kohta ja määräys 2.9.2009, E.ON Ruhrgas ja E.ON Földgáz Trade v. komissio, T-57/07, ei julkaistu, EU:T:2009:297, 30 kohta).
31 Sitä vastoin kumoamiskanne, joka on nostettu sellaisesta päätöksestä, jolla ainoastaan vahvistetaan aikaisempi päätös, jota ei ole riitautettu määräajassa, on jätettävä tutkimatta (ks. tuomio 11.1.1996, Zunis Holding ym. v. komissio, C‑480/93 P, EU:C:1996:1, 14 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys 16.3.1998, Goldstein v. komissio, T-235/95, EU:T:1998:56, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
32 Tältä osin on todettava, että vastineen 33 kohdassa mainituista samankaltaisista hakemuksista ainoastaan 19.6.2017 tehty hakemus johti ennen riidanalaista päätöstä tehtyyn eli 30.6.2017 tehtyyn päätökseen. Riidanalainen päätös voi siis olla vahvistava ainoastaan tämän päätöksen osalta.
33 Riidanalainen päätös ei kuitenkaan ole vahvistava 30.6.2017 tehtyyn päätökseen nähden.
34 Kuten kantajat nimittäin korostavat, nämä kaksi asiakirjoihin tutustumista koskevaa hakemusta koskevat erilaisia tietoja. Kyseiseen 30.6.2017 tehtyyn päätökseen johtanut 19.6.2017 tehty hakemus koski oikeutta tutustua Frontexin yhteisissä Triton- ja Poséidon-operaatioissa käyttämien alusten luetteloon, joka sisälsi yksityiskohtaisia tietoja laivastosta mukaan lukien alusten nimet, kutsutunnukset, yksilöllinen meriradionumero (MMSI), kotisatama, matkanopeus, alustyyppi ja polttoainekapasiteetti, kun taas 1.9.2017 tehty hakemus, joka johti riidanalaisen päätöksen antamiseen, koski näiden alusten nimeä, tyyppiä ja lippua 1.6. ja 30.8.2017 välisenä aikana.
35 Vaikka 19.6.2017 tehtyyn hakemukseen sisältyi selvästi samat tiedot kuin ne, joita pyydettiin 1.9.2017, eli Triton-operaatiossa käytettyjen alusten nimet, liput ja tyypit, näiden hakemusten kohteena olivat eri ajanjaksot. Siinä missä 19.6.2017 pyydetyt tiedot koskivat tämän hakemuksen tekemispäivänä käytettyjä aluksia, 1.9.2017 tehty hakemus koski 1.6. ja 30.8.2017 välisenä ajanjaksona eli kyseisen hakemuksen jättämishetkellä jo päättyneen ajanjakson aikana käytettyjä aluksia. Lisäksi ensimmäisen hakemuksen teki Arne Semsrott, kun toisen tekivät molemmat kantajat.
36 Näin ollen on todettava, että 1.9.2017 tehty hakemus on erilainen kuin 19.6.2017 tehty hakemus, joten riidanalaista päätöstä ei voida pitää 30.6.2017 tehdyn päätöksen vahvistavana päätöksenä.
37 Näin ollen kanne on otettava tutkittavaksi.
Asiakysymys
38 Kantajat vetoavat viiteen kanneperusteeseen.
39 Ensimmäiseen kanneperusteeseen sisältyy kaksi osaa. Kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantajat katsovat, että Frontex on rikkonut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäistä luetelmakohtaa, koska se ei ole tutkinut, kuuluiko jokainen pyydetty asiakirja yleistä turvallisuutta koskevan poikkeuksen alaan, kun taas kanneperusteen toisessa osassa kantajat moittivat Frontexia perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämisestä.
40 Neljä muuta kanneperustetta ovat seuraavat:
– asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäistä luetelmakohtaa on rikottu, koska päätös on perustunut ilmeisen virheellisiin tosiseikkoihin: Triton-operaatiossa käytettäviä aluksia ei voida jäljittää operaation aikana yleisesti saatavilla olevin keinoin
– asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäistä luetelmakohtaa on rikottu, koska tietojen ilmaiseminen aiemman ajanjakson aikana käytetyistä aluksista ei automaattisesti vaikeuta rajavalvontaa
– asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäistä luetelmakohtaa on rikottu, koska osa pyydetyistä tiedoista on jo julkaistu
– asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohtaa on rikottu siltä osin kuin mahdollinen vaara siitä, että rikollisverkostot kiertävät rajavalvontaa, ei oikeuta kieltäytymään ilmoittamasta kyseessä olevien alusten tyyppiä tai lippua koskevia tietoja.
41 Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa tutkitaan viimeiseksi.
Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan rikkomista siltä osin kuin Frontex ei ole tutkinut, kuuluiko jokainen pyydetty asiakirja yleistä turvallisuutta koskevan poikkeuksen soveltamisalaan
42 Kantajat arvostelevat Frontexia siitä, ettei se ole riidanalaisessa päätöksessä tutkinut erikseen kutakin asiakirjaa, joka sisältää pyydetyt tiedot, sen määrittämiseksi, kuuluivatko asiakirjat asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen alaan.
43 Frontex katsoo, että ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa ei ole perusteltu, ja korostaa, että kantajat eivät ole pyytäneet oikeutta tutustua tiettyihin asiakirjoihin vaan tietoihin, jotka sisältyvät asiakirjoihin, joita ei ole määritetty.
44 Tästä on todettava, että kantajat ovat 1.9.2017 päivätyssä kirjeessään pyytäneet saada tutustua ”asiakirjoihin, jotka sisältävät tietoja” kaikkien Frontexin 1.6. ja 30.8.2017 välisenä ajanjaksona keskisellä Välimerellä toteuttaman Triton 2017 ‑operaation yhteydessä käyttämien alusten nimistä, tyypeistä ja lipuista.
45 Tällaisen pyynnön osalta on huomautettava, että asetuksen N:o 1049/2001 2 artiklan 1 kohdan mukaan tutustumispyynnön on koskettava asiakirjoja ja saman asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan hakemus saada tutustua asiakirjoihin on esitettävä ”riittävän täsmällisesti, jotta [pyydetty] asiakirja on toimielimen tunnistettavissa”.
46 Asetuksen N:o 1049/2001 6 artiklan 2 kohdan mukaan ”jos hakemus ei ole riittävän täsmällinen, toimielin pyytää hakijaa täsmentämään hakemustaan ja avustaa hakijaa tässä esimerkiksi antamalla tietoja julkisten asiakirjarekisterien käytöstä”.
47 Asetuksen N:o 1049/2001 6–8 artiklassa säädetyn menettelyn tavoitteena on lähtökohtaisesti mahdollistaa näihin asiakirjoihin tutustumista koskevien hakemusten nopea ja helppo käsittely ja toissijaisesti välttää hyvän hallinnon periaatteen mukaisesti se, että toimielimelle aiheutuu suhteetonta työtaakkaa (tuomio 3.5.2018, Malta v. komissio, 2.10.2014, T-653/16, EU:T:2018:241, 77 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 2.10.2014, Strack v. komissio, C‑127/13 P, EU:C:2014:2250, 25, 27 ja 28 kohta).
48 Lisäksi asetuksen N:o 1049/2001 11 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”toteuttaakseen käytännössä [mainitun] asetuksen mukaiset kansalaisten oikeudet, kukin toimielin takaa yleisölle pääsyn asiakirjarekisteriin”.
49 Nyt käsiteltävässä asiassa Frontex ei ole pitänyt asiakirjarekisteriä asetuksen N:o 1049/2001 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Se ei ole myöskään pyytänyt kantajia täsmentämään asiakirjoihin tutustumista koskevaa hakemusta eikä ole avustanut heitä tässä. Frontex ei myöskään näytä tarjonneen muita keinoja, jotka olisivat auttaneet kantajia löytämään, kuvailemaan tai määrittelemään asian kannalta merkityksellisiä asiakirjoja.
50 Frontex toimitti vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen selvittämistoimeen asiakirjan, joka sisälsi kaikki kantajien pyytämät tiedot. Istunnossa se ilmoitti, että se oli ottanut nämä tiedot sähköisestä tietokannasta ja koonnut ne unionin yleiselle tuomioistuimelle toimitettavaan asiakirjaan.
51 Unionin tuomioistuin on tältä osin todennut, että vaikka oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin koskee ainoastaan olemassa olevia ja kyseessä olevan toimielimen hallussa olevia asiakirjoja, sähköisten tietokantojen kohdalla ero olemassa olevan asiakirjan ja uuden asiakirjan välillä on tehtävä sellaisen kriteerin perusteella, joka on sopeutettu näiden tietokantojen teknisiin erikoispiirteisiin ja joka sopii yhteen asetuksen N:o 1049/2001, jolla pyritään – kuten sen johdanto-osan neljännestä perustelukappaleesta ja 1 artiklan a alakohdasta käy ilmi – takaamaan mahdollisimman laaja oikeus tutustua asiakirjoihin, tavoitteen kanssa (tuomio 11.1.2017, Typke v. komissio, C‑491/15 P, EU:C:2017:5, 31 ja 35 kohta).
52 Kaikki tiedot, jotka voidaan poimia sähköisestä tietokannasta sen tavanomaisen käytön yhteydessä ennalta ohjelmoitujen hakutyökalujen avulla, on luokiteltava olemassa olevaksi asiakirjaksi siitä huolimatta, että näitä tietoja ei ole vielä saatu näkyviin tuossa muodossa tai että toimielinten henkilöstö ei ole tehnyt koskaan hakuja niiden osalta (tuomio 11.1.2017, Typke v. komissio, C‑491/15 P, EU:C:2017:5, 37 kohta).
53 Tästä oikeuskäytännöstä seuraa, että – toisin kuin kantajat väittävät – toimielimet voivat asetuksen N:o 1049/2001 vaatimusten täyttämiseksi laatia asiakirjan tietokannassa olevista tiedoista olemassa olevia hakutyökaluja käyttämällä (tuomio 11.1.2017, Typke v. komissio, C‑491/15 P, EU:C:2017:5, 38 kohta).
54 Kun tällaisia tietoja sisältävä asiakirja laaditaan, kyseessä olevan toimielimen tai viraston ei tarvitse käsitellä erikseen kutakin asiakirjaa, josta pyydetyt tiedot ovat peräisin, koska olennaista – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – on se, että kyseessä olevat tiedot ovat olleet tällaisen käsittelyn kohteena.
55 Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä.
Toinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan rikkomista siltä osin kuin päätös perustuu ilmeisen virheellisiin tosiseikkoihin
56 Kantajat kiistävät, että – kuten Frontex on 8.9.2017 päivätyssä kirjeessään ja riidanalaisessa päätöksessä todennut – olisi mahdollista seurata Triton ‑operaatiossa käytettäviä aluksia yleisölle avoimien merenkulkua koskevien verkkosivustojen kuten marinetraffic.com ‑sivuston välityksellä. Triton ‑operaatiossa käytetyissä aluksissa on käytössä laitteisto, jossa on automaattinen tunnistusjärjestelmä (AIS), joka mahdollistaa erityisesti aluksen nimen, sijainnin, nopeuden ja reittisuunnitelman ilmoittamisen radiolähetyksen välityksellä asemille tai satelliitteihin. Ne eivät kuitenkaan lähetä AIS‑tietoja operaatiota suorittaessaan, jotta niitä ei voitaisi havaita. Tämän käytännön vuoksi käytössä olevien alusten tunnistetiedot eivät auta kolmansia saamaan tietoonsa näiden alusten partiointialueita tai ‑käytäntöjä, kun ne suorittavat tehtävää esimerkiksi rajavalvontaa varten. Kantajien mukaan Frontexin riidanalaisessa päätöksessä esittämä peruste ei näin ollen vastaa todellisuutta.
57 Frontex katsoo, ettei väite ole perusteltu.
58 Tältä osin on muistutettava, että asetuksella N:o 1049/2001 pyritään antamaan yleisölle mahdollisimman laaja oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin, kuten sen johdanto-osan neljännestä perustelukappaleesta ja 1 artiklasta ilmenee (tuomio 1.2.2007, Sison v. neuvosto, C‑266/05 P, EU:C:2007:75, 61 kohta; ks. myös tuomio 7.2.2018, Access Info Europe v. komissio, T-851/16, EU:T:2018:69, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
59 Tätä oikeutta kuitenkin koskevat tietyt yleiseen tai yksityiseen etuun liittyviin syihin perustuvat rajoitukset (tuomio 1.2.2007, Sison v. neuvosto, C‑266/05 P, EU:C:2007:75, 62 kohta ja tuomio 7.2.2018, Access Info Europe v. komissio, T‑851/16, EU:T:2018:69, 35 kohta).
60 Tarkemmin sanottuna – ja asetuksen N:o 1049/2001 johdanto-osan 11 perustelukappaleen mukaisesti – mainitun asetuksen 4 artiklassa säädetään poikkeusjärjestelmästä, jonka nojalla toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi kyseisellä artiklalla suojattuja etuja (tuomio 7.2.2018, Access Info Europe v. komissio, T-851/16, EU:T:2018:69, 35 kohta).
61 Koska näillä poikkeuksilla poiketaan periaatteesta, jonka mukaan yleisöllä on oltava mahdollisimman laaja oikeus tutustua asiakirjoihin, niitä on tulkittava ja sovellettava suppeasti (tuomio 1.2.2007, Sison v. neuvosto, C‑266/05 P, EU:C:2007:75, 63 kohta ja tuomio 7.2.2018, Access Info Europe v. komissio T‑851/16, EU:T:2018:69, 36 kohta), joten ainoastaan se seikka, että asiakirja koskee poikkeuksella suojattua etua, ei riitä perustelemaan kyseisen poikkeuksen soveltamista (tuomio 27.2.2014, komissio v. EnBW, C‑365/12 P, EU:C:2014:112, 64 kohta ja tuomio 7.2.2018, Access Info Europe v. komissio, T-851/16, EU:T:2018:69, 36 kohta).
62 On nimittäin niin, että kun kyseinen toimielin päättää evätä oikeuden tutustua asiakirjaan, joka sitä on pyydetty luovuttamaan, sen on lähtökohtaisesti selitettävä, millä tavoin tähän asiakirjaan tutustuminen voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa etua, jota suojataan sillä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetyllä poikkeuksella, johon kyseinen toimielin vetoaa. Tällaisen vahingoittamisen vaaran on lisäksi oltava kohtuullisesti ennakoitavissa, eikä se saa olla täysin hypoteettinen (tuomio 3.7.2014, neuvosto v. in ’t Veld, C‑350/12 P, EU:C:2014:2039, 52 kohta ja tuomio 7.2.2018, Access Info Europe v. komissio, T-851/16, EU:T:2018:69, 37 kohta).
63 Unionin tuomioistuin on kehittänyt oikeuskäytännössään erityisjärjestelmän, joka koskee asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjä yleiseen edun suojaan liittyviä poikkeuksia, erityisesti yleisen turvallisuuden, puolustus- ja sotilasasioiden, kansainvälisten suhteiden sekä unionin tai jäsenvaltion finanssi-, raha- tai talouspolitiikan osalta.
64 Näistä eduista unionin tuomioistuin on katsonut, että kyseisten yleisten etujen erityisen arka ja olennainen luonne yhdessä sen kanssa, että toimielin on asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan velvollinen olemaan antamatta oikeutta tutustua asiakirjaan, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen yleisölle vahingoittaisi näitä etuja, johtaa siihen, että päätös, joka toimielimen on siten tehtävä, on monitahoinen ja arkaluonteinen ja edellyttää aivan erityistä huolellisuutta ja että nyt käsiteltävässä asiassa tällainen päätös vaatii näin ollen harkintavaltaa (tuomio 1.2.2007, Sison v. neuvosto, C‑266/05 P, EU:C:2007:75, 35 kohta ja tuomio 7.2.2018, Access Info Europe v. komissio, T-851/16, EU:T:2018:69, 38 kohta).
65 Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa tarkoitettujen poikkeusten suppeaa tulkintaa koskeva periaate ei siis unionin tuomioistuimen mukaan estä sitä, että – siltä osin kuin kyse on mainitun artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista yleistä etua koskevista poikkeuksista – kyseisellä toimielimellä on laaja harkintavalta määritettäessä sitä, vahingoittaako tietyn asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen yleisölle tässä säännöksessä suojattuja etuja, ja vastaavasti unionin yleisen tuomioistuimen suhteessa päätökseen, jolla toimielin on evännyt oikeuden tutustua tiettyyn asiakirjaan jonkin edellä mainitun poikkeuksen perusteella, harjoittaman laillisuusvalvonnan on kohdistuttava ainoastaan siihen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (tuomio 1.2.2007, Sison v. neuvosto, C‑266/05 P, EU:C:2007:75, 64 kohta ja tuomio 7.2.2018, Access Info Europe v. komissio, T-851/16, EU:T:2018:69, 40 kohta).
66 Näin ollen nyt käsiteltävässä asiassa on määritettävä, onko Frontex antanut riidanalaisessa päätöksessä uskottavia selityksiä siitä, miten oikeus tutustua riidanalaisiin asiakirjoihin voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa unionin yleistä turvallisuutta, ja voidaanko Frontexilla asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten osalta olevan laajan harkintavallan rajoissa väitettyä vahingoittamista pitää kohtuullisesti ennakoitavissa olevana eikä täysin hypoteettisena (ks. vastaavasti tuomio 7.2.2018, Access Info Europe v. komissio, T-851/16, EU:T:2018:69, 41 kohta).
67 Nyt käsiteltävässä asiassa kanneperusteessa kyseenalaistetaan Frontexin riidanalaisessa päätöksessä esittämän sen väitteen aineellinen paikkansapitävyys, jonka mukaan on niin, että jos pyydetyt tiedot ilmaistaan, ne voidaan yhdistää tietoihin, jotka ovat saatavilla tietyillä verkkosivustoilla tai merenkulkuun liittyvien työkalujen avulla, jotta saataisiin tieto Tritoniin osallistuvien alusten sijainnista.
68 Kantajat vetoavat tässä yhteydessä erityisesti siihen, ettei Triton 2017 ‑operaatioon osallistuvien alusten sijaintia ole mahdollista seurata osoitteessa www.marinetraffic.com, johon Frontex on viitannut 8.9.2017 päivätyssä kirjeessään, koska nämä alukset kytkevät transponderinsa pois päältä operaation aikana, mistä seuraa, etteivät ne lähetä signaalia, jonka avulla ne voitaisiin paikallistaa kyseisellä sivustolla.
69 Tältä osin on todettava, että Frontexin istunnossa esittämien lausumien mukaan Frontexin järjestämissä operaatioissa käytettävien alusten transpondereita ei ole systemaattisesti kytketty pois päältä kyseisten ajanjaksojen aikana.
70 Päinvastoin Frontexin lausumista ilmenee, että – toisin kuin kannekirjelmässä on todettu – aluksiin asennetut transponderit ovat välillä päällä, ja päätös niiden päälle tai pois kytkemisestä kuuluu kunkin aluksen kapteenille. Viimeksi mainitun tehtävänä on nimittäin määrittää niiden erityisten olosuhteiden, joiden puitteissa alus liikennöi, perusteella se, onko turvallisuussyistä aiheellista välttää se, että alus voidaan paikallistaa, vai onko päinvastoin esimerkiksi yhteentörmäyksen välttämiseksi tai hädässä olevien henkilöiden pelastamiseksi tarpeellista, että aluksen sijainti näkyy muiden alusten tutkissa.
71 Lisäksi Frontexin mukaan kantajien pyytämät tiedot riittävät – vaikka AIS-järjestelmää ei käytetä – paikallistamaan aluksen ja seuraamaan sitä, kun tietoja käytetään yhdessä matalan teknologian (low-tech) keinojen, kuten aluksen liikkeiden rannikolta tai yhdestä tai useammasta muusta aluksesta tapahtuvan tarkkailun kanssa, tai yhdessä korkean teknologian (high-tech) keinojen, kuten esimerkiksi droonien kanssa, sillä näiden kahdenlaisten keinojen käyttäminen on yleistä avomerellä tai muilla merialueilla toimivien rikollisryhmien keskuudessa.
72 Salakuljettajilla, jotka tietäisivät alusten sijainnin, olisi tarvittavat tiedot sellaisten tarkastusten välttämiseksi, joiden tarkoituksena on estää laiton rajojen ylittäminen.
73 Se mahdollisuus, että salakuljettajat voivat paikallistaa tällaiset alukset, on yleiseen turvallisuuteen liittyvä riski tilanteessa, jossa nämä salakuljettajat eivät epäröi hyökätä – joskus sota-aseiden kanssa – näitä aluksia vastaan, tai ryhtyvät toimiin, jotka voivat vaarantaa miehistön ja kaluston.
74 Näin ollen on todettava, että kantajien esittämistä väitteistä huolimatta Frontexin riidanalaisessa päätöksessä esittämät selitykset ovat uskottavia ja osoittavat, kuten edellä 62 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä edellytetään, että yleisen turvallisuuden osalta on olemassa sellainen ennakoitavissa oleva eikä pelkästään hypoteettinen riski, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa mainitun poikkeuksen soveltaminen on perusteltua sen laajan harkintavallan rajoissa, joka edellä 63–65 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan on annettava Frontexille tämän poikkeuksen täytäntöön panemiseksi.
75 Näin ollen toinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
Kolmas kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan rikkomista siltä osin kuin tietojen ilmaiseminen aiemman ajanjakson aikana käytetyistä aluksista ei automaattisesti vaikeuta rajavalvontaa
76 Kantajat katsovat, että Frontex on tehnyt ilmeisen arviointivirheen evätessään heiltä oikeuden tutustua pyydettyihin tietoihin, koska nämä tiedot koskivat 1.6. ja 30.8.2017 välistä ajanjaksoa, joka oli jo päättynyt hakemusta jätettäessä ja siis myös riidanalaista päätöstä tehtäessä.
77 Frontex riitauttaa kanneperusteen.
78 Esillä olevassa asiassa asiakirjoihin tutustumista koskeva hakemus jätettiin 1.9.2017 ja se koski 1.6. ja 30.8.2017 välistä ajanjaksoa.
79 Ajanjakso, johon pyydetyt tiedot liittyivät, oli kyllä päättynyt silloin, kun hakemus jätettiin. On kuitenkin niin, että se liittyi pidempään aikaväliin, jonka kuluessa Triton 2017 ‑operaatio oli toteutettava ja joka puolestaan päättyi 31.1.2018.
80 Koska Triton 2017 ‑operaatio oli edelleen käynnissä hakemuksen jättämishetkellä, oli yhä olemassa vaara siitä, että rikolliset käyttävät pyydettyjä tietoja tähän operaatioon 30.8.2017 jälkeen käytettävien alusten paikallistamiseksi.
81 Tältä osin ei ole mitään syytä katsoa, kuten kantajat esittävät, että Triton 2017 ‑operaatioon käytettävän laivaston alukset vaihdettaisiin 31.8. ja 1.9.2017 välisenä aikana.
82 Frontex ei siis ole tehnyt tältä osin ilmeistä arviointivirhettä, kun se on evännyt oikeuden tutustua riidanalaisiin asiakirjoihin.
83 Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.
Neljäs kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan rikkomista siltä osin kuin osa pyydetyistä tiedoista on jo julkaistu
84 Kantajat katsovat, että Frontex on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se ei ole antanut heille oikeutta tutustua osaan pyydetyistä tiedoista, vaikka nämä tiedot oli jo aiemmin julkaistu.
85 Kantajat väittävät ensinnäkin, että komissio on julkaissut 2.2.2017 Euroopan unionin poliittisen strategian keskuksen (EPSC) strategisessa muistiossa nro 22 merivoimat, joita oli käytetty Triton 2016 ‑operaatiossa, toiseksi, että komissio on vuonna 2016 ja EUH vuonna 2017 julkaissut samassa asiakirjassa tietoja, jotka koskevat Sophia EUNAVFOR MED ‑operaatiossa käytettyjä aluksia, ja kolmanneksi, että Frontex on vuonna 2017 julkaissut Twitterissä usean Triton 2017 ‑operaatiossa käytetyn aluksen nimen, lipun ja tyypin.
86 Tältä osin on todettava, että kantajien mainitsemat julkaistut tiedot ja kantajien 1.9.2017 pyytämät tiedot eivät ole keskenään vertailukelpoisia.
87 Ensinnäkin komission 2.2.2017 EPSC:n strategisessa muistiossa nro 22 julkaisemat tiedot liittyivät Triton 2016 ‑operaatioon, joka oli päättynyt, kun taas kantajien 1.9.2017 pyytämät tiedot liittyivät Triton 2017 ‑operaatioon, joka oli yhä käynnissä.
88 Lisäksi on todettava, että Sophia EUNAVFOR MED ‑operaatio ei ole Frontexin johtama operaatio vaan operaatio, jonka poliittisesta valvonnasta ja strategisesta johdosta vastaa poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea, jonka puheenjohtajana toimii EUH, Euroopan unionin neuvoston ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan alaisuudessa.
89 Tästä operaatiosta julkaistut tiedot koskivat joka tapauksessa vuoden 2016 tietoja.
90 Vaikka pitääkin paikkansa, että tietyt Frontexin Twitterissä vuonna 2017 julkaisemat tiedot koskivat Triton 2017 ‑operaation yhteydessä käytettyjä aluksia, nämä tiedot olivat vähäisiä ja liittyivät eri ajanjaksoihin niin, että niitä ei voida verrata kaikkiin kantajien 1.9.2017 pyytämiin tietoihin, jotka koskivat Triton-operaatiossa 1.6.–30.8.2017 käytettyjä kaikkia aluksia.
91 Tästä on huomautettava, että vaikka Frontexin on asetuksen N:o 2016/1624 8 artiklan 3 kohdan ja 74 artiklan 2 kohdan nojalla tiedotettava yleisölle toimeksiantojensa piiriin kuuluvista asioista, se ei voi paljastaa operatiivisia tietoja, joiden julkistaminen vaarantaisi toimeksiantojen tavoitteen saavuttamisen.
92 Nyt käsiteltävässä asiassa Frontex on julkaissut tiedot, joihin kantajat vetoavat, ilmoitusvelvollisuutensa puitteissa, mikä merkitsee sitä, että ensin on tarkistettu, että tietojen ilmaiseminen oli sopusoinnussa kaikkien toimeksiantoon liittyvien tehtävien kanssa ja että tätä mahdollista tietojen ilmaisemista on punnittu suhteessa yleiseen turvallisuuteen liittyviin tarpeisiin.
93 Näin ollen sen, että Frontex on lähettänyt Twitterissä lyhyitä viestejä, jotka ovat sisältäneet tiettyjä tietoja, jotka se on valinnut ilmoitusvelvollisuutensa puitteissa, ei voida katsoa muodostavan ennakkotapausta, joka velvoittaisi sen toimittamaan tietoja, joiden se katsoo vaarantavan yleisen turvallisuuden.
94 Kantajat väittävät lisäksi, että yleisö saattoi komission julkaisemien Triton 2016 ‑operaatiota koskevien tietojen perusteella saada täsmällisen tiedon ainakin seuraavan vuoden aikana operaatioon käytettävien alusten lukumäärästä ja tyypistä.
95 Tämä väite on hylättävä. Millään perusteella ei nimittäin ajankohtana, jona vuoden 2016 tietoja levitettiin, voitu päätellä, että vuonna 2017 järjestettäisiin operaatio, johon osallistuisi sama määrä saman tyyppisiä aluksia. Yleisöllä ei siten ole vuonna 2016 ilmaistujen tietojen perusteella voinut olla tarkkoja tietoja siitä, millä tavoin vuoden 2017 operaatio järjestettäisiin.
96 Kantajien pyytämät tiedot eivät myöskään koske ainoastaan Triton 2017 ‑operaation aikana käytettyjen alusten lukumäärää ja tyyppiä, vaan myös niiden nimeä ja lippua, jotka ovat tärkeitä tietoja alusten tunnistamisessa.
97 Näin ollen neljäs kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
Viides kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohdan rikkomista siltä osin kuin mahdollinen vaara siitä, että rikollisverkostot kiertävät rajavalvontaa, ei oikeuta kieltäytymään ilmoittamasta kyseessä olevien alusten tyyppiä tai lippua koskevia tietoja
98 Kantajat katsovat, että Frontex on rikkonut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohtaa, kun se ei ole myöntänyt niille oikeutta tutustua Triton 2017 ‑operaatiossa käytettyjen alusten lippua ja tyyppiä koskeviin tietoihin.
99 Kantajien mukaan on nimittäin niin, että vaikka tilanteessa, jossa pyydetyt tiedot olisi ilmaistu, olisi olemassa vaara siitä, että rikollisverkostot kiertävät rajavalvontaa, tämä ei oikeuttaisi kieltäytymään ilmoittamasta kyseessä olevien alusten lippua ja tyyppiä koskevia tietoja. Alusten tunnistaminen verkkosivustoilla nimittäin tapahtuu aluksen nimen perusteella, joten aluksen lippua ja tyyppiä koskevien tietojen ilmaiseminen ei riitä yksilöimään aluksia.
100 Tältä osin on todettava, ettei asiassa ole kiistetty sitä, että verkkosivustolla www.marinetraffic.com, jonka Frontex on maininnut 8.9.2017 päivätyssä kirjeessään, alusten tunnistaminen tapahtuu aluksen nimen perusteella.
101 Frontex on kuitenkin vedonnut vastauksessaan siihen, että on olemassa muita keinoja seurata aluksia, erityisesti matalan teknologian ratkaisuja, kuten esimerkiksi se, että aluksen liikkeitä tarkkaillaan rannikolta tai yhdestä tai useammasta muusta aluksesta, tai korkean teknologian ratkaisuja, kuten droonien käyttäminen.
102 On selvää, että alusten lippua ja tyyppiä koskevien kaltaiset tiedot ovat myös hyödyllisiä tietoja näiden muiden keinojen käyttämiseksi.
103 Näin ollen Frontexilla on ollut oikeus evätä riidanalaisessa päätöksessä oikeus tutustua alusten nimiin ja muihin pyydettyihin tietoihin eli Triton 2017 ‑operaatiossa käytettyjen alusten lippuihin ja tyyppeihin.
104 Viides kanneperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.
Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa
105 Kantajat väittävät, ettei Frontex ole selittänyt riidanalaisessa päätöksessä, miten aluksen nimeä, tyyppiä ja lippua koskevat tiedot mahdollistaisivat sen, että kolmannet voivat seurata sitä tietyillä verkkosivustoilla.
106 Frontex katsoo, että ensimmäisen kanneperusteen toinen osa on perusteeton.
107 Tästä on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklassa edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen antaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden (ks. tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
108 Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 53 kohta ja tuomio 14.10.2009, Bank Melli Iran v. neuvosto, T‑390/08, EU:T:2009:401, 82 kohta).
109 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että Frontex on riidanalaisessa päätöksessä esittänyt syyt, joiden vuoksi pyydettyjä tietoja ei voitu luovuttaa. Se on tältä osin väittänyt, että jos pyydetyt tiedot ilmaistaisiin, olisi mahdollista, että yhdistämällä ne yleisön tietyillä verkkosivustoilla tai merenkulkuun liittyvien työkalujen avulla saatavilla oleviin tietoihin saataisiin selville partiointialusten sijainti, ja muuttajien salakuljetusta ja ihmiskauppaa harjoittavat rikollisverkostot saisivat näiden tietojen avulla tiedon alusten partiointialueista ja ‑aikatauluista, minkä avulla ne voisivat mukauttaa toimintatapojaan rajavalvonnan kiertämiseksi ja näin ollen ylittää ulkorajan ja päästä laittomasti Euroopan unionin jäsenvaltion alueelle.
110 Näiden selvitysten perusteella kantajat voivat ymmärtää ne syyt, joiden vuoksi heiltä evättiin oikeus tutustua pyydettyihin tietoihin, ja unionin yleinen tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa, koska ne osoittavat, miten salakuljetusverkostot voivat käyttää pyydettyjä tietoja yhdessä helposti saatavilla olevien tietojen kanssa sellaisen tilanteen aikaansaamiseksi, jossa yleisen turvallisuuden vaarantuminen ei ole täysin hypoteettista vaan kohtuullisesti ennakoitavissa.
111 Kantajat väittävät kuitenkin, että riidanalaisessa päätöksessä Frontexin olisi pitänyt ilmoittaa, miten pyydettyjä tietoja olisi voitu käyttää yhdessä verkkosivustojen ja työkalujen tai muiden julkisesti saatavilla olevien lähteiden kanssa Triton ‑operaatioon osallistuvien alusten mahdollisen tulevan sijainnin määrittämiseksi.
112 Tästä on todettava, että vastaajana olevan toimielimen tai viraston, jota pyydetään ilmaisemaan tiettyjä tietoja, ei tarvitse riidanalaisen toimen perusteluissa paljastaa seikkoja, jotka, mikäli mainitut tiedot julkaistaisiin, vahingoittaisivat yleistä etua, jota poikkeus, johon tämä toimielin tai virasto vetoaa, koskee (ks. vastaavasti tuomio 7.2.2018, Access Info Europe v. komissio, T-852/16, EU:T:2018:71, 114 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
113 Jos tällainen velvollisuus olisi olemassa, toimielin tai virasto, joka esittäisi nämä selvitykset pyydettyjen tietojen käytöstä, saisi itse aikaan tilanteen, jossa yleinen turvallisuus, jonka suojaaminen on yksi sen tehtävistä, vaarantuisi sen omalla toiminnalla.
114 Näin ollen on katsottava, että riidanalainen päätös täyttää perusteluvelvollisuuden vaatimukset.
115 Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa on siis hylättävä perusteettomana.
116 Näin ollen kanne on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
117 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
118 Koska kantajat ovat hävinneet asian ja Frontex on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantajat on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut Frontexin vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Luisa Izuzquiza ja Arne Semsrott velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 27 päivänä marraskuuta 2019.
Allekirjoitukset