Asia T‑219/10

Autogrill España, SA

vastaan

Euroopan komissio

Valtiontuet – Yhtiöveroa koskevat säännökset, joiden nojalla Espanjassa verotuksellisesti asuvat yritykset voivat vähentää kuluna liikearvon, joka seuraa omistusosuuksien hankkimisesta ulkomailla verotuksellisesti asuvista yrityksistä – Päätös, jolla kyseinen järjestelmä luokitellaan valtiontueksi, todetaan tuki yhteismarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään tuen takaisinperimisestä – Valtiontuen käsite – Valikoivuus – Toimenpiteellä suosittujen yritysten ryhmää ei ole määritetty – EY 87 artiklan 1 kohdan noudattamatta jättäminen

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu toinen jaosto) 7.11.2014

1.      Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Verovähennystä koskeva toimenpide – Arviointiperusteet

(EY 87 artiklan 1 kohta)

2.      Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Poikkeaminen yleisestä verojärjestelmästä – Erilainen kohtelu sellaisten yritysten välillä, jotka ovat toisiinsa rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa – Näyttötaakan laajuus

(EY 87 artiklan 1 kohta)

3.      Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Arviointi, joka perustuu käyttöön otetun oikeudellisen järjestelmän valikoivuuteen ottamatta huomioon toimenpiteen vaikutuksia, ei riitä osoittamaan valikoivuutta

(EY 87 artiklan 1 kohta)

4.      Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Poikkeaminen yleisestä verojärjestelmästä – Arviointi on tehtävä vertaamalla yritystä saman jäsenvaltion muihin yrityksiin eikä muiden jäsenvaltioiden yrityksiin

(EY 87 artiklan 1 kohta)

5.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Komission päätös, jolla tukijärjestelmä todetaan soveltumattomaksi yhteismarkkinoille – Sellaisen yrityksen nostama kanne, joka on hyötynyt kyseisessä järjestelmässä myönnetystä tuesta, joka on perittävä takaisin – Tutkittavaksi ottaminen – Sillä, ettei kantaja ole esittänyt vaatimuksia, jotka koskevat päätöksen oikeudellisen perustan kumoamista, ei ole vaikutusta tutkittavaksi ottamisen kannalta

(EY 230 artiklan neljäs kohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 33 kohta)

2.      Toimenpiteen valikoivuutta koskevan kriteerin avulla on mahdollista erottaa valtiontuet jäsenvaltioiden soveltamista yleisistä vero- tai talouspoliittisista toimenpiteistä. Jotta valikoivuutta koskeva edellytys täyttyisi, sellaisten yritysten ryhmä, joita kyseinen toimenpide hyödyttää yksinomaisesti, on näin ollen joka tapauksessa määritettävä.

EY 87 artiklan 1 kohdan mukaan on ratkaistava, onko tietyssä oikeudellisessa järjestelmässä jokin kansallinen toimenpide omiaan suosimaan jotakin yritystä tai tuotannonalaa verrattuna muihin, jotka ovat kyseisellä järjestelmällä tavoitellun päämäärän kannalta siihen rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa. Silloin kun kyseinen toimenpide huolimatta siitä, että se merkitsee poikkeamista yleisestä tai normaalista verojärjestelmästä, on potentiaalisesti kaikkien yritysten hyödynnettävissä, ei voida ryhtyä yleisen tai normaalin järjestelmän tavoitteen kannalta vertaamaan sitä, mikä on sellaisten yritysten oikeudellinen ja tosiasiallinen tilanne, jotka voivat hyötyä toimenpiteestä, suhteessa sellaisten yritysten oikeudelliseen ja tosiasialliseen tilanteeseen, jotka eivät voi hyötyä siitä. Tästä seuraa, että tällaisessa tilanteessa mainitun toimenpiteen valikoivuus ei voi perustua pelkästään sen toteamiseen, että on otettu käyttöön poikkeus yleisestä tai normaalista verojärjestelmästä.

Lisäksi on todettava, että komission tehtävänä on osoittaa, että toimenpiteellä aikaansaadaan erilaista kohtelua yritysten, jotka ovat toimenpiteen tavoitteen kannalta toisiinsa rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa, välille.

(ks. 34 ja 43–46 kohta)

3.      Se, että tietty verotoimenpide on valikoiva sillä perusteella, että se hyödyttää ainoastaan tiettyjä yritysryhmiä, jotka tekevät tietynlaisia investointeja ulkomaille, ei mahdollista sen osoittamista, että kyseinen toimenpide olisi valikoiva. EY 87 artiklan 1 kohdassa tehdään nimittäin ero valtioiden toimenpiteiden vaikutusten perusteella. Sitä, onko kyseistä toimenpidettä pidettävä valtiontukena esimerkiksi sen takia, että se on valikoiva, on näin ollen arvioitava toimenpiteen vaikutusten perusteella. Tältä osin sen hyväksyminen, että tietty verotoimenpide on valikoiva, tutkimatta sen vaikutuksia, voisi johtaa siihen, että mitä tahansa verotoimenpidettä, josta hyötymiselle on asetettu edellytyksiä, on pidettävä valikoivana, vaikka edunsaajayrityksillä ei olisi mitään sellaista ominaisuutta, jonka perusteella ne voitaisiin erottaa muista yrityksistä, lukuun ottamatta sitä, että ne kykenevät täyttämään toimenpiteen soveltamiselle asetetut edellytykset.

(ks. 63–65 ja 68 kohta)

4.      EY 87 artiklan 1 kohdassa ilmaistua valikoivuutta koskevaa edellytystä voidaan arvioida ainoastaan yhden jäsenvaltion tasolla, ja se voi perustua ainoastaan erilaiseen kohteluun kyseisen valtion yritysten tai tuotannonalojen välillä.

Näin ollen sillä, että tietyllä toimenpiteellä suositaan yhdessä jäsenvaltiossa verovelvollisia yrityksiä verrattuna toisissa jäsenvaltioissa verovelvollisiin yrityksiin erityisesti, koska sillä helpotetaan sitä, että yhteen jäsenvaltioon sijoittautuneet yritykset hankkivat omistusosuuksia ulkomaille sijoittautuneiden yritysten pääomasta, ei ole merkitystä valikoivuutta koskevan arviointiperusteen tarkastelun kannalta.

(ks. 71 ja 72 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 86–88 kohta)