Language of document : ECLI:EU:C:2010:146

Yhdistetyt asiat C-317/08–C-320/08

Rosalba Alassini ym.

vastaan

Telecom Italia SpA ym.

(Giudice di pace di Ischian esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

Ennakkoratkaisupyyntö – Tehokkaan oikeussuojan periaate – Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut – Direktiivi 2002/22/EY – Yleispalvelu – Kuluttajien ja operaattoreiden väliset riidat – Velvollisuus etsiä sovintoratkaisua muuten kuin tuomioistuinteitse

Tuomion tiivistelmä

1.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut – Yleispalvelu ja käyttäjien oikeudet – Direktiivi 2002/22 – Tuomioistuimen ulkopuoliset riitojenratkaisumenettelyt

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22 34 artikla)

2.        Yhteisön oikeus – Periaatteet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan

1.        Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22 (yleispalveludirektiivi) 34 artiklaa on tulkittava niin, että sen kanssa ei ole ristiriidassa jäsenvaltion sellainen säännöstö, jossa on säädetty sähköisten viestintäpalvelujen alalla loppukäyttäjien ja kyseisten palvelujen tarjoajien välillä syntyneiden ja tällä direktiivillä myönnettyjä oikeuksia koskevien riitojen osalta velvollisuudesta etsiä sovintoratkaisua muuten kuin tuomioistuinteitse, mikä on edellytyksenä sille, että tällaisia riitoja koskevat kanteet otetaan tutkittaviksi tuomioistuimessa.

Tämän direktiivin 34 artiklan 1 kohdassa asetetaan jäsenvaltioille tavoitteeksi ottaa käyttöön tuomioistuimen ulkopuoliset menettelyt sellaisten ratkaisemattomien riitojen käsittelemiseksi, joiden osapuolina on kuluttajia ja jotka koskevat mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä. Näin ollen se seikka, että kansallisessa säännöstössä on sen lisäksi, että siinä on otettu käyttöön tuomioistuimen ulkopuolinen sovittelumenettely, tehty pakolliseksi siihen turvautuminen ennen kuin asia voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi, ei ole seikka, joka vaarantaisi edellä mainitun tavoitteen saavuttamisen. Tällainen säännöstö on päinvastoin omiaan vahvistamaan yleispalveludirektiivin tehokasta vaikutusta, kun siinä taataan tuomioistuimen ulkopuolisen riitojenratkaisumenettelyn järjestelmällinen luonne.

(ks. 45 ja 67 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteen sekä tehokkaan oikeussuojan periaatteen kanssa ei ole ristiriidassa sellainen kansallinen säännöstö, jossa velvoitetaan sähköisten viestintäpalvelujen alalla loppukäyttäjien ja kyseisten palvelujen tarjoajien välillä syntyneiden ja yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetulla direktiivillä 2002/22 (yleispalveludirektiivi) myönnettyjä oikeuksia koskevien riitojen osalta ensin turvautumaan tuomioistuimen ulkopuoliseen sovittelumenettelyyn, jos tämä menettely ei johda osapuolia sitovaan päätökseen, se ei viivästytä merkittävästi kanteen nostamista tuomioistuimessa, se keskeyttää kyseisten oikeuksien vanhentumisen menettelyn aikana eikä aiheuta kustannuksia osapuolille tai se aiheuttaa vain vähäisiä kustannuksia näille, edellyttäen, että sähköinen viestintätapa ei kuitenkaan ole ainoa keino päästä kyseisen sovittelumenettelyn piiriin ja että välitoimet ovat mahdollisia niissä poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa ne ovat välttämättömiä tilanteen kiireellisyyden vuoksi.

Tällaisessa kansallisessa säännöstössä on tosin käytössä lisäetappi asian saattamiselle tuomioistuimen käsiteltäväksi, kun siinä asetetaan tuomioistuimessa nostettujen, sähköisen viestinnän alaa koskevien kanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytykseksi sovintoratkaisun etsiminen. Tämä edellytys saattaa vaikuttaa tehokkaan oikeussuojan periaatteeseen, joka on vahvistettu uudelleen Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa.

Perusoikeudet eivät kuitenkaan ole ehdottomia, vaan niitä voidaan rajoittaa, kunhan rajoitukset tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia kyseisellä toimenpiteellä tavoiteltuja tavoitteita eikä niillä puututa perusoikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojattujen oikeuksien keskeistä sisältöä. Koska kansallisilla säännöksillä pyritään sähköisen viestinnän alaa koskevien riitojen nopeampaan ja kustannuksiltaan edullisempaan ratkaisemiseen sekä tuomioistuinten työtaakan vähentämiseen, niillä tavoitellaan siten yleisen edun mukaisia legitiimejä päämääriä. Tällaisen tuomioistuimen ulkopuolisen riitojenratkaisumenettelyn käyttöön ottaminen ei ole edellä mainitut kyseisen menettelyn toimintaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt huomioon ottaen myöskään suhteetonta tavoiteltuihin päämääriin nähden yhtäältä, koska ei ole olemassa vähemmän sitovaa vaihtoehtoa pakolliselle menettelylle, sillä puhtaasti vapaaehtoinen tuomioistuimen ulkopuolinen riitojenratkaisumenettely ei ole yhtä tehokas keino mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi, ja toisaalta, koska näiden tavoitteiden ja sovintoratkaisun etsimistä muuten kuin tuomioistuinteitse koskevan velvollisuuden aiheuttamien mahdollisten epämukavuuksien välillä ei ole ilmeistä epäsuhtaa.

(ks. 54–59, 61–65 ja 67 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)