Yhdistetyt asiat C‑226/13, C‑245/13, C‑247/13 ja C‑578/13
Stefan Fahnenbrock ym.
vastaan
Helleenien tasavalta
(Landgericht Wiesbadenin ja Landgericht Kielin esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Oikeudenkäyntiasiakirjojen ja muiden asiakirjojen tiedoksianto – Asetus (EY) N:o 1393/2007 – 1 artiklan 1 kohta – Siviili- tai kauppaoikeudellisten asioiden käsite – Valtion vastuu julkisen vallan toimista (acta iure imperii)
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 11.6.2015
1. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Kansallisen tuomioistuimen toimivalta – Oikeusriidan tosiseikkojen selvittäminen ja arviointi – Ennakkoratkaisukysymyksen tarpeellisuus ja esitettyjen kysymysten merkityksellisyys – Kansallisen tuomioistuimen arviointi asiasta
(SEUT 267 artikla)
2. Ennakkoratkaisukysymykset – Asian saattaminen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi – Kysymys siitä, onko ennakkoratkaisu tarpeen kansalliselle tuomioistuimelle, jotta tämä voi ratkaista asian – Käsite – Sovellettavien unionin oikeuden menettelysäännösten tulkinta kuuluu käsitteen alaan
(SEUT 267 artiklan toinen kohta)
3. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Oikeudenkäyntiasiakirjojen ja muiden asiakirjojen tiedoksianto – Asetus N:o 1393/2007 – Soveltamisala – Siviili- ja kauppaoikeudelliset asiat – Käsite – Itsenäinen tulkinta
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1393/2007 1 artiklan 1 kohta)
4. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Oikeudenkäyntiasiakirjojen ja muiden asiakirjojen tiedoksianto – Asetus N:o 1393/2007 – Tavoitteet
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1393/2007)
5. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Oikeudenkäyntiasiakirjojen ja muiden asiakirjojen tiedoksianto – Asetus N:o 1393/2007 – Soveltamisala – Siviili- ja kauppaoikeudelliset asiat – Käsite – Kanteet, jotka valtion joukkovelkakirjojen haltijoina olevat yksityishenkilöt ovat korvauksen saamiseksi nostaneet velkakirjat liikkeeseen laskenutta valtiota vastaan, kuuluvat käsitteen alaan
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1393/2007 1 artiklan 1 kohta)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 25–29 kohta)
2. SEUT 267 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua käsitettä ˮantaa päätöksenˮ on tulkittava laajasti, jotta voidaan välttää se, että lukuisat menettelylliset kysymykset on jätettävä tutkimatta ja ettei unionin tuomioistuin voi antaa niitä koskevaa tulkintaa. Tämä käsite on näin ollen ymmärrettävä siten, että se kattaa kokonaisuudessaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamaan tuomioon johtavan menettelyn, jotta unionin tuomioistuin voi arvioida kaikkien niiden unionin oikeuden menettelysäännösten tulkintaa, joita kansallisen tuomioistuimen on sovellettava antaakseen tuomionsa.
(ks. 30 kohta)
3. Oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa ja asetuksen N:o 1348/2000 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 1393/2007 1 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kyseistä asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa. Kyseisessä asetuksessa ei kuitenkaan määritellä mainitussa säännöksessä tarkoitettujen käsitteiden ”siviili- ja kauppaoikeudellinen asia” ja ”acta iure imperii” sisältöä eikä ulottuvuutta. Siviili- ja kauppaoikeudellisen asian käsitettä on täten pidettävä itsenäisenä käsitteenä, jonka tulkinnassa on käytettävä perustana erityisesti kyseisen asetuksen tavoitteita ja järjestelmää.
(ks. 37–39 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 40 kohta)
5. Oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa ja asetuksen N:o 1348/2000 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 1393/2007 1 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kanteet, joilla vaaditaan korvausta hallintaoikeuden ja omaisuudensuojan loukkauksesta, sopimuksen täytäntöönpanoa ja vahingonkorvausta ja jotka valtion joukkovelkakirjojen haltijoina olevat yksityishenkilöt ovat nostaneet velkakirjat liikkeeseen laskenutta valtiota vastaan, kuuluvat mainitun asetuksen soveltamisalaan siltä osin kuin ei ole ilmeistä, etteivät ne selvästikään ole siviili ‑tai kauppaoikeudellisia asioita.
Sen toteamiseksi, voidaanko asetusta N:o 1393/2007 soveltaa, riittää nimittäin se, että asiaa käsittelevä tuomioistuin toteaa, ettei ole ilmeistä, ettei sen käsiteltävänä oleva asia ole siviili‑ tai kauppaoikeudellinen asia. Kysymys siitä, onko haasteessa kyse tässä asetuksessa tarkoitetusta siviili‑ ja kauppaoikeudellisesta asiasta, on välttämättä ratkaistava jo ennen kuin muut oikeudenkäynnin asianosaiset kuin kantaja saavat mainitun asiakirjan tiedoksi, koska tämän saman asiakirjan tiedoksiannon menettelytavat riippuvat juurikin mainittuun kysymykseen annettavasta vastauksesta. Asianomaisen tuomioistuimen on näin ollen rajoituttava tarkastelemaan alustavasti käytettävissään olevia väistämättä puutteellisia tietoja voidakseen todeta, onko tämä asia siviili‑ tai kauppaoikeudellinen asia vaiko kyseisen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävä asia sen 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti, eikä tämän tarkastelun tulos voi tietenkään ennakolta määrittää myöhempiä ratkaisuja, jotka asiaa käsittelevän tuomioistuimen on annettava muun muassa oman toimivaltansa sekä kyseessä olevan asian asiakysymyksen osalta.
Sellaisten kanteiden osalta, joilla vaaditaan korvausta ja jotka valtion joukkovelkakirjojen haltijoina olevat yksityishenkilöt ovat nostaneet velkakirjat liikkeeseen laskenutta valtiota vastaan, on tutkittava, onko asianosaisten väliselle oikeussuhteelle tunnusomaista velallisena olevan valtion julkisen vallan käyttö siten, että se vastaa yksityisten välisiin suhteisiin sovellettaviin yleisiin oikeussääntöihin nähden poikkeuksellisen laajan vallan käyttämistä. Joukkovelkakirjojen liikkeeseen laskeminen ei kuitenkaan välttämättä edellytä yksityisten välisiin suhteisiin sovellettaviin sääntöihin nähden poikkeuksellisen laajan vallan käyttämistä. Mahdollisuudesta vaihtaa valtion joukkovelkakirjoja on lisäksi todettava yhtäältä, että se, että tämä mahdollisuus otettiin käyttöön lailla, ei sellaisenaan ole ratkaisevaa sen toteamiseksi, että valtio on käyttänyt julkista valtaansa, ja toisaalta, ettei ole ilmeistä, että kyseisen lain säätäminen johti suoraan ja välittömästi kyseessä olevien joukkovelkakirjojen rahoitusehtojen muutokseen ja että siitä siten aiheutui väitetty vahinko asianomaisille henkilöille.
(ks. 44–46, 49, 51, 53, 55–57 ja 59 kohta sekä tuomiolauselma)