JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
HENRIK SAUGMANDSGAARD ØE
26 päivänä toukokuuta 2016 (1)
Asia C‑230/15
Brite Strike Technologies Inc.
vastaan
Brite Strike Technologies SA
(Ennakkoratkaisupyyntö – rechtbank Den Haag (Haagin alioikeus, Alankomaat))
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuinten toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano – Asetus (EY) N:o 44/2001 – 71 artikla – Erityistä oikeudenalaa koskevan sopimuksen sovellettavuus – Immateriaalioikeuksia koskeva Benelux-maiden sopimus – Kyseistä asetusta myöhemmin voimaan tullut mutta aiempien sopimusten sisällön toistava sopimus – Asetus N:o 44/2001 – 22 artiklan 4 alakohta – Benelux-tavaramerkkiä koskeva riita-asia – Kaikkien kolmen Benelux-maan tai ainoastaan yhden Benelux-maan tuomioistuinten toimivalta – Toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämisessä mahdollisesti sovellettavat perusteet
I Johdanto
1. Rechtbank Den Haagin (Haagin alioikeus, Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisukysymys koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001,(2) jota kutsutaan yleensä ”Bryssel I ‑asetukseksi”, 22 artiklan 4 alakohdan sekä 71 artiklan tulkintaa.
2. Ennakkoratkaisupyynnön taustalla on ennakkoratkaisua pyytäneessä alankomaalaisessa tuomioistuimessa vireillä oleva asia, jossa on selvitettävä, millä tuomioistuimella on alueellinen toimivalta ratkaista Yhdysvaltain oikeuden mukaan perustetun yhtiön nostama kanne, jossa vaaditaan julistamaan Luxemburgin oikeuden mukaan perustetun yhtiön omistama Benelux-tavaramerkki mitättömäksi.
3. Erityisesti rajat ylittävissä tavaramerkin pätevyyttä koskevissa riita-asioissa, joissa ovat vastakkain yksityiset, sovellettavat toimivaltasäännöt sisältyvät sekä asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohtaan että 25.2.2005 tehdyn immateriaalioikeuksia (tavaramerkit ja mallit) koskevan Benelux-maiden sopimuksen(3) (jäljempänä BVIE) 4.6 artiklaan, joten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, mikä on näihin kahteen oikeussääntöön sisältyvien säännösten ja määräysten välinen suhde silloin, kun niiden aineelliset, alueelliset ja ajalliset soveltamisalat risteävät keskenään.
4. Asetuksen N:o 44/2001 71 artiklan mukaisesti asetuksen voimaantulo ei ole kyseenalaistanut niiden, tuomioistuinten toimivaltaa erityisillä oikeudenaloilla sääntelevien sopimusten soveltamista, joiden osapuolia unionin jäsenvaltiot jo ovat. Unionin tuomioistuinta pyydetään ratkaisemaan, onko BVIE:tä pidettävä edellä mainitun artiklan perusteella ensisijaisena, kun otetaan huomioon, että se on tullut voimaan kyseistä asetusta myöhemmin mutta siinä ja erityisesti sen 4.6 artiklassa toistetaan aiempien Benelux-maiden sopimusten sisältö.
5. Jos unionin tuomioistuin katsoo, että asetuksen N:o 44/2001 säännösten on oltava ensisijaisia BVIE:n määräyksiin nähden, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää sitä määrittämään, voidaanko kyseisen asetuksen 22 artiklan 4 alakohdan perusteella katsoa, että kolmen Benelux-maan tuomioistuimilla on yhdenvertainen kansainvälinen toimivalta pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa riita-asiassa, ja ellei näin ole, se pyytää unionin tuomioistuinta määrittämään, millä perusteilla voidaan nimetä se jäsenvaltio, jonka tuomioistuimilla on yksinomainen toimivalta, mahdollisesti BVIE:n 4.6 artiklaa soveltaen.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Asetus N:o 44/2001
6. Asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetään toimivaltaa koskevasta yleissäännöstä, jonka mukaan ”kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimissa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu”.
7. Mainitun asetuksen II luvun 6 jakson otsikko on ”Yksinomainen toimivalta”, ja siihen kuuluvan 22 artiklan 4 alakohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että ”seuraavilla tuomioistuimilla on asianosaisten kotipaikasta riippumatta yksinomainen toimivalta: – – asiassa, joka koskee patentin, tavaramerkin, mallin tai muiden senkaltaisten tallettamista tai rekisteröintiä edellyttävien oikeuksien merkitsemistä rekisteriin tai oikeuksien pätevyyttä, sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, missä tallettamista tai rekisteröintiä on pyydetty tai tallettaminen tai rekisteröinti on tapahtunut tai missä se yhteisön säädöksen tai kansainvälisen sopimuksen määräysten mukaan katsotaan tapahtuneeksi”.
8. Edellä mainitun 4 alakohdan toisessa alakohdassa säädetään, että ”jollei eurooppapatenttien myöntämisestä Münchenissä 5 päivänä lokakuuta 1973 allekirjoitetun yleissopimuksen[(4)] mukaisesta Euroopan patenttiviraston toimivallasta muuta johdu, jokaisen jäsenvaltion tuomioistuimet ovat asianosaisten kotipaikasta riippumatta yksinomaisesti toimivaltaisia tutkimaan kaikki sanotun valtion osalta myönnettyjen eurooppalaisten patenttien rekisteröintiä tai pätevyyttä koskevat asiat”.(5)
9. Saman asetuksen VII luvun otsikko on ”Asetuksen suhde muihin säädöksiin”, ja siihen sisältyvässä 71 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tämä asetus ei vaikuta tuomioistuinten toimivaltaa tai tuomioiden tunnustamista taikka täytäntöönpanoa erityisillä oikeudenaloilla säänteleviin sopimuksiin, joiden osapuolia jäsenvaltiot ovat.
2. Yhdenmukaisen tulkinnan varmistamiseksi 1 kohtaa sovelletaan seuraavasti:
a) Tämä asetus ei estä erityistä oikeudenalaa koskevan yleissopimuksen osapuolena olevan valtion tuomioistuinta vetoamasta kyseisen sopimuksen mukaisiin perusteisiin toimivaltansa osalta silloinkin, kun vastaajan kotipaikka on sellaisessa jäsenvaltiossa, joka ei ole tuon sopimuksen osapuoli. Asiaa käsittelevän tuomioistuimen on kuitenkin sovellettava tämän asetuksen 26 artiklaa.
– –”(6)
10. Asetus N:o 44/2001 on kumottu asetuksella (EU) N:o 1215/2012,(7) jota kutsutaan yleensä ”uudelleenlaadituksi Bryssel I ‑asetukseksi”, mutta sitä ei sovelleta asioissa, jotka on pantu vireille tuomioistuimessa ennen 10.1.2015, kuten on pääasiassa.(8) Asetuksen N:o 44/2001 2 artiklan 1 kohtaan, 22 artiklan 4 alakohtaan ja 71 artiklaan sisältyvät toimivaltasäännöt on toistettu asetuksen N:o 1215/2012 4 artiklan 1 kohdassa, 24 artiklan 4 alakohdassa ja 71 artiklassa pienin muutoksin, jotka eivät kyseenalaista ensin mainittujen säännösten yleistä sisältöä.(9) Asetuksella (EU) N:o 542/2014(10) muutettiin viimeksi mainittua asetusta merkittävämmin lisäämällä siihen 71 a–71 d artikla, joilla säännellään niitä yhteyksiä,(11) joita kyseisellä asetuksella on sekä yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehtyyn sopimukseen(12) että Benelux-maiden tuomioistuimesta tehtyyn sopimukseen.(13)
B BVIE
11. BVIE:llä kumottiin sen 5.2 artiklan mukaisesti 1.9.2006 alkaen yhtäältä Brysselissä 19.3.1962 allekirjoitettu tavaramerkkejä koskeva Benelux-maiden sopimus,(14) jonka liitteenä oli Benelux-maiden yhtenäinen tavaramerkkilaki (Eenvormige Beneluxwet op de merken),(15) ja toisaalta Brysselissä 25.10.1966 allekirjoitettu malleja koskeva Benelux-maiden sopimus,(16) jonka liitteenä oli Benelux-maiden yhtenäinen mallilaki (Eenvormig Beneluxwet inzake Tekeningen of Modellen).(17)
12. Johdanto-osansa mukaisesti BVIE:llä on seuraavia tarkoituksia:
– korvataan tavaramerkkien ja mallien alalla annetut Benelux-maiden sopimukset, yhtenäiset lait ja muutospöytäkirjat yhdellä sopimuksella, jossa määrätään samalla kertaa sekä tavaramerkkioikeudesta että mallioikeudesta järjestelmällisellä ja avoimella tavalla,
– määrätään nopeista ja tehokkaista menettelyistä Benelux-maiden lainsäädännön mukauttamiseksi yhteisön lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin, jotka kolme sopimuspuolta ovat jo ratifioineet, ja
– korvataan Benelux-maiden tavaramerkkivirasto ja Benelux-maiden mallivirasto Benelux-maiden henkisen omaisuuden (tavaramerkit ja mallit) järjestöllä, joka huolehtii tehtävistään päättävien ja toimeenpanevien elintensä, joilla on sekä omaa toimivaltaa että täydentävää toimivaltaa, kautta.(18)
13. BVIE:n 4.6 artiklassa, jonka otsikko on ”Alueellinen toimivalta”, toistetaan olennaisilta osin BMW:n 37 §(19) ja BTMW:n 29 §,(20) ja siinä määrätään riita-asioista, joissa vastakkain ovat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, seuraavaa:(21)
”1. Ellei tuomioistuimen alueellisesta toimivallasta ole tehty nimenomaista sopimusta, alueellinen toimivalta määräytyy tavaramerkkien ja mallien alalla vastaajan kotipaikan perusteella tai sen paikan perusteella, jossa riidanalainen velvollisuus on syntynyt tai täytetty tai on täytettävä. Toimivaltaa ei määritetä milloinkaan pelkästään tavaramerkin tai mallin talletus- tai rekisteröintipaikan perusteella.
2. Kun edellä luetellut perusteet eivät riitä alueellisen toimivallan määrittämiseen, kantaja voi saattaa asian oman kotipaikkansa tai asuinpaikkansa tuomioistuimen käsiteltäväksi tai, ellei kantajan koti- tai asuinpaikka ole Benelux-alueella, vapaavalintaisesti joko Brysselissä, Haagissa tai Luxemburgissa toimivan tuomioistuimen käsiteltäväksi.
3. Tuomioistuimet soveltavat omasta aloitteestaan edellä 1 ja 2 kappaleessa määriteltyjä sääntöjä ja toteavat toimivaltansa nimenomaisesti.
– –”
III Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa
14. Brite Strike Technologies SA, jonka kotipaikka on Luxemburgissa (Luxemburg), oli jättänyt 4.2.2010 sanamerkkiä ”Brite Strike” koskevan hakemuksen saadakseen sen rekisteröityä Benelux-tavaramerkiksi BBIE:ssä, jonka toimipaikka on Haagissa.
15. Brite Strike Technologies Inc., joka on Yhdysvaltain oikeuden mukaan perustettu yhtiö ja jonka tuotteiden jälleenmyyjä Brite Strike Technologies SA on ollut, nosti 21.9.2012 kanteen viimeksi mainittua vastaan rechtbank Den Haagissa ja vaati kyseisen tavaramerkin julistamista mitättömäksi BVIE:n 2.4(22) ja 2.28(23) artiklan perusteella vedoten siihen, että vastaaja oli rekisteröinyt tavaramerkin vilpillisessä mielessä ja vastoin sen oikeuksia kyseisen merkin ensimmäisenä tunnettuna käyttäjänä Benelux-maiden alueella.
16. Brite Strike Technologies SA on esittänyt alueellisen toimivallan puuttumista koskevan väitteen, jonka mukaan kanne olisi pitänyt nostaa Luxemburgissa, jossa sen oma toimipaikka sijaitsee, koska se on vastaajana, eikä Haagissa, joka on kyseisen tavaramerkin rekisteröintipaikka.
17. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kyseisen prosessiväitteen ratkaisemiseksi on selvitettävä, onko BVIE:n 4.6 artiklassa määrättyä toimivaltasääntöä, jonka perusteella se ei olisi toimivaltainen ratkaisemaan kyseistä riita-asiaa,(24) pidettävä ensisijaisena verrattuna asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohdassa säädettyyn toimivaltasääntöön, jonka perusteella se voisi sen sijaan todeta olevansa toimivaltainen.
18. Rechtbank Den Haag lainaa tässä yhteydessä Gerechtshof Den Haagin (Haagin toisen asteen tuomioistuin) 26.11.2013 antamaa tuomiota,(25) jossa viimeksi mainittu tuomioistuin katsoi, että asetuksessa N:o 44/2001 säädettyjä toimivaltasääntöjä oli pidettävä ensisijaisina BVIE:n toimivaltasääntöihin nähden sillä perusteella, että vaikka BVIE kuuluu aineelliselta kannalta aiempien Benelux-maiden säädöstekstien jatkumoon ja vaikka vastaavat toimivaltasäännöt ovat täysin samanlaiset, kyseinen sopimus on mainitun asetuksen voimaantuloa myöhempi, joten sen 4.6 artiklaa ei voida pitää asetuksen 71 artiklassa tarkoitettuna erityissäännöksenä.(26)
19. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo kuitenkin, että mainitulle 71 artiklalle annettavaan merkitykseen liittyy epäselvyyksiä, samoin kuin siihen, miten asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohtaa tulisi tarvittaessa soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa riita-asiassa, joka koskee Benelux-tavaramerkin pätevyyttä.
20. Näin ollen rechtbank Den Haag päätti 13.5.2015 tekemällään välipäätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen 20.5.2015, lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko BVIE (mahdollisesti Gerechtshof Den Haagin 26.11.2013 antaman tuomion 28–34 kohdassa mainituilla perusteilla) katsottava myöhemmäksi sopimukseksi niin, ettei BVIE:n 4.6 artiklaa voida katsoa erityissäännökseksi – – asetuksen [N:o 44/2001] 71 artiklan mukaisessa merkityksessä?
Jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi:
2) Seuraako – – asetuksen [N:o 44/2001] 22 artiklan 4 alakohdasta, että sekä belgialaisella, alankomaalaisella että luxemburgilaisella tuomioistuimella on kansainvälinen toimivalta ratkaista riita-asia?
3) Jos ei, miten silloin käsiteltävänä olevan asian kaltaisessa tapauksessa on määritettävä, onko kansainvälinen toimivalta belgialaisella, alankomaalaisella vai luxemburgilaisella tuomioistuimella? Voidaanko tätä kansainvälisen toimivallan (tarkempaa) määrittämistä varten (sittenkin) soveltaa BVIE:n 4.6 artiklaa?”
21. Ainoastaan Euroopan komissio esitti kirjallisia huomautuksia. Istuntoa asianosaisten kuulemiseksi ei ole pidetty.
IV Asian tarkastelu
A Asetuksen N:o 44/2001 71 artiklan tulkinta
1. Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen kohde
22. Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta lähinnä ratkaisemaan, millainen on BVIE:n 4.6 artiklassa määrättyjen toimivaltasääntöjen ja asetuksessa N:o 44/2001 säädettyjen toimivaltasääntöjen välinen suhde kyseisen asetuksen 71 artiklaan nähden, kun kyseisten kahden oikeussäännön soveltamisalat eivät ole täysin samat mutta risteävät kuitenkin niin alueellisesti, ajallisesti kuin aineellisestikin.
23. Pääasiassa on kyse Benelux-tavaramerkin pätevyydestä, joten asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohta vaikuttaa olevan se säännös, jota ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin aikoo aivan erityisesti soveltaa käsiteltävässä asiassa oman toimivaltansa perustelemiseksi, vaikka huomauttaakin, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimet saattaisivat olla toimivaltaisia, jos tämän sijaan sovellettaisiin BVIE:n 4.6 artiklaa. Se on muotoillut ensimmäisen kysymyksensä kuitenkin niin, että kysymys kattaa kaikki asetuksen N:o 44/2001 säännökset. Minustakaan kyseisten kahden kansainvälisen oikeussäännön keskinäiseen suhteeseen liittyvä ongelma ei ilmene ainoastaan suhteessa 22 artiklan 4 alakohtaan. On nimittäin mahdollista, että myös kyseiseen säädökseen sisältyvät muut toimivaltasäännöt kilpailevat erilaisissa tilanteissa BVIE:n 4.6 artiklan toimivaltasääntöjen kanssa tavaramerkkien tai mallien suojaamiseen liittyvässä oikeudenkäyntimenettelyssä.(27) Tätä mahdollisuutta ei siis pidä sivuuttaa tarkasteltaessa käsiteltävässä asiassa esitettyä ensimmäistä kysymystä, vaan kysymykseen on pyrittävä vastaamaan yleispätevällä tavalla.
24. Asetuksen N:o 44/2001 71 artiklan tavoitteena on säilyttää niiden toimivaltasääntöjen soveltaminen, jotka sisältyvät jäsenvaltioiden keskenään tai kolmansien maiden kanssa tekemiin ”erityisiä oikeudenaloja” koskeviin sopimuksiin.(28) BVIE:n aineellinen soveltamisala on kuitenkin luonteeltaan erityinen mainitun asetuksen soveltamisalaan nähden. Täsmennän tässä yhteydessä, että päinvastoin kuin otsikon perusteella voisi luulla, BVIE:n soveltamisala ei ulotu kaikkiin immateriaalioikeuksiin, vaan se rajoittuu ainoastaan tavaramerkkeihin ja malleihin.(29) Asetus N:o 44/2001, erityisesti sen 22 artiklan 4 alakohta, kattaa puolestaan laajemman kirjon immateriaalioikeuksia.(30) Edellä mainitussa 71 artiklassa säädetystä varauksesta pitäisi tavallisesti kuitenkin seurata, että pääasiassa sovelletaan BVIE:n 4.6 artiklassa määrättyjä toimivaltasääntöjä, ei kyseisen asetuksen 22 artiklan 4 alakohtaan sisältyvää toimivaltasääntöä.
25. Unionin tuomioistuin on kuitenkin tulkinnut 71 artiklan sanamuotoa siten, että ”tuomioistuimen toimivaltaa – – koskevat säännöt, joista määrätään erityisissä sopimuksissa, joiden sopimuspuolia jäsenvaltiot olivat jo kyseisen asetuksen voimaan tullessa, aiheuttavat lähtökohtaisesti sen, ettei kyseisen asetuksen samaa kysymystä koskevia säännöksiä ole sovellettava”, kun oikeusriita kuuluu tällaisen sopimuksen soveltamisalaan.(31) Tällainen suppea tulkinta perustuu unionin tuomioistuimen mukaan siihen, että toisin kuin mainitussa 71 artiklassa, jossa käytetään ilmausta ”joiden osapuolia jäsenvaltiot ovat”, Brysselin yleissopimuksen 57 artiklassa, johon ensin mainittu artikla perustuu, käytettiin ilmausta ”joiden osapuolia jäsenvaltiot ovat tai joiden osapuoliksi ne myöhemmin tulevat” ja täsmennettiin näin, ettei kyseinen yleissopimus ole esteenä, toisin kuin asetus N:o 44/2001, muiden sellaisten tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen soveltamiselle, joihin sopimuspuolina olevat valtiot saattavat sitoutua myös tulevaisuudessa erityisiä sopimuksia tehdessään.(32)
26. Rechtbank Den Haag tiedustelee unionin tuomioistuimelta, miten näitä keskinäisiä suhteita koskevia periaatteita olisi sovellettava käsiteltävässä asiassa, kun otetaan huomioon, että BVIE on tehty kiistatta asetuksen N:o 44/2001(33) voimaantulon jälkeen, mutta sen tarkoituksena on ollut lähinnä yhdistää kaksi Benelux-maiden sopimusta, jotka puolestaan oli tehty ennen kyseistä päivää.(34) Toisin sanoen se kysyy, onko BVIE katsottava asetusta myöhemmäksi sopimukseksi, mistä seuraisi, kuten Gerechtshof Den Haag on katsonut toisen asian(35) yhteydessä, että pääasiassa on sovellettava asetuksen säännöksiä, ei BVIE:n määräyksiä.
27. Komissio ehdottaa, että ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että voimaantulopäivänsä vuoksi BVIE ei kuulu asetuksen N:o 44/2001 71 artiklassa säädetyn varauksen ajalliseen soveltamisalaan ja että näin ollen BVIE:n 4.6 artiklassa olevat toimivaltasäännöt eivät ole ensisijaisia kyseisen asetuksen toimivaltasääntöihin nähden. Olen puolestani sitä mieltä, että vaikka BVIE on muodollisesti asetusta N:o 44/2001 myöhempi, siihen sisältyvät erityiset toimivaltasäännöt ovat aineellisesti aiempia asetuksen toimivaltasääntöihin nähden, joten niiden on oltava ensisijaisia viimeksi mainittuihin verrattuna jäljempänä esitetyistä syistä.
2. Asetuksen N:o 44/2001 71 artiklan säännösten soveltaminen suhteessa BVIE:ssä määrättyihin toimivaltasääntöihin
a) Asetuksen N:o 44/2001 71 artiklassa säädetyn aiempien erityisten sopimusten ensisijaisuuden periaatteen ulottuvuus
28. Asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 25 perustelukappaleessa mainitaan, että asetuksen 71 artiklassa säädetty luonteeltaan erityisten sopimusten ensisijaisuus on perusteltua, jotta ”jäsenvaltioiden tekemiä kansainvälisiä sitoumuksia kunnioitettaisiin”. Kuten komissio tuo esiin, kyseisessä johdanto-osan perustelukappaleessa tarkoitetaan lähinnä kolmansien maiden kanssa tehtyjä sopimuksia.(36) Ei ole kuitenkaan kiistetty, etteikö 71 artiklassa säädetty varaus voisi kattaa myös pelkästään jäsenvaltioiden välillä tehdyt sopimukset, kuten Benelux-maiden sopimukset.
29. Korostan tässä yhteydessä, että toisin kuin monissa muissa yksityisoikeuden alan oikeudelliseen yhteistyöhön liittyvissä asetuksissa, asetukseen N:o 44/2001 ei sisälly säännöstä siitä, että kyseisellä asetuksella olisi ”jäsenvaltioiden välillä etusija yksinomaan kahden tai useamman jäsenvaltion välillä tehtyihin sopimuksiin nähden siltä osin kuin sopimukset koskevat tällä asetuksella säänneltyjä asioita”,(37) mikä johtaa jäsenvaltioiden välisten sopimusten syrjäytymiseen – toisin kuin kolmansien maiden kanssa tehtyjen sopimusten – vaikka ne olisivat samalla kertaa sekä erityisiä että aiempia kyseiseen asetukseen nähden.
30. Tämä asetuksen N:o 44/2001 erityinen ominaisuus käy vielä selvemmin ilmi, kun otetaan huomioon, että asetus laadittiin kokonaan uudelleen vuonna 2012 ja vaikka kyseisen 71 artiklan ulottuvuuden arviointiin oli havaittu liittyvän käytännön ongelmia,(38) unionin lainsäätäjä ei muuttanut viimeksi artiklan sisältöä.(39) Asetuksen N:o 44/2001 korvanneen asetuksen N:o 1215/2012 71 artiklaa on tietenkin täydennetty merkittävästi asetuksella N:o 542/2014(40) rajoittamatta kuitenkaan periaatetta, jonka mukaan asetuksessa N:o 1215/2012 säädetyistä toimivaltasäännöistä voidaan poiketa luonteeltaan erityisissä, myös pelkästään jäsenvaltioiden välillä tehdyissä sopimuksissa määrättyjen toimivaltasääntöjen perusteella.
31. Toinen asetuksen N:o 44/2001 71 artiklan tavoite, joka on mielestäni merkittävämpi nyt käsiteltävässä asiassa, on kiinnittää asianmukaista huomiota siihen seikkaan, että erityisissä sopimuksissa määrättyjä toimivaltasääntöjä laadittaessa on otettu huomioon kyseisten erityisten oikeudenalojen erityispiirteet ja että näillä säännöillä on siis hyödyllinen käyttötarkoitus, joka on syytä säilyttää.(41) Tämä koskee aivan erityisesti immateriaalioikeuksien alaan sovitettuja kansainvälisten sopimusten toimivaltasääntöjä, joita asetuksen laatijat eivät halunneet syrjäyttää.(42)
32. Totean edellä esitetyn perusteella, että asetuksen N:o 44/2001 71 artiklan laatimisen tarkoituksena on ollut säilyttää sellaisiin erityisiä oikeudenaloja koskeviin sopimuksiin, joita jäsenvaltiot ovat tehneet ennen asetuksen voimaantuloa, sisältyvien toimivaltasääntöjen soveltaminen, niiltä osin kuin kyseisten sääntöjen sisältö on sovitettu paremmin kyseessä olevalle erityiselle oikeudenalalle, edellyttäen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, että ne ovat oikeudellisessa yhteistyössä siviili- ja kauppaoikeuden alalla unionissa sovellettavien periaatteiden mukaisia.(43) Nähdäkseni tällaista BVIE:n 4.6 artiklaa suosivaa lähestymistapaa on sovellettava, kun otetaan erityisesti huomioon artiklan sisältö.
b) Asetuksen N:o 44/2001 voimaantuloa aiempiin erityisiä oikeudenaloja koskeviin sopimuksiin sisältyvien toimivaltasääntöjen toistaminen BVIE:ssä
33. Sekä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin että komissio mainitsevat, että BVIE on korvannut kolmessa Benelux-alueen muodostavassa jäsenvaltiossa vuodesta 1971 lukien tavaramerkkien ja vuodesta 1975 lukien mallien osalta voimassa olleet sopimukset tekemättä niiden sisältöön merkittäviä aineellisia muutoksia. Erityisesti BVIE:n 4.6 artiklassa, joka on ainoa käsiteltävässä asiassa merkityksellinen määräys,(44) toistetaan aiempiin sopimuksiin sisältyneet toimivaltasäännöt täsmällisesti tekemällä niihin ainoastaan terminologisia mukautuksia, jotka olivat välttämättömiä siksi, että uusi sopimus koski samalla kertaa sekä tavaramerkkejä että malleja.(45)
34. Komissio väittää, että ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastaamisen kannalta on kuitenkin merkityksetöntä, että BVIE:n määräykset ovat tällä tavoin analogisia korvaamiensa Benelux-maiden sopimusten määräysten kanssa. Minä sen sijaan olen sitä mieltä, että on olennaista ottaa huomioon, että mainitun 4.6 artiklan hyväksyessään BVIE:n osapuolina olevat kolme valtiota ovat pelkästään säilyttäneet niiden erityismääräysten sisällön, joita sovellettiin jo ennen asetuksen N:o 44/2001 voimaantuloa, muuttamatta mitenkään tätä sisältöä.
35. Koska yhtenä asetuksen N:o 44/2001 71 artiklan tarkoituksena on antaa mahdollisuus soveltaa kyseisen alan erityispiirteisiin parhaiten sopivia sääntöjä,(46) on nähdäkseni perusteltua, että BVIE:n 4.6 artiklassa toistetut toimivaltasäännöt ovat ensisijaisia asetuksessa säädettyihin toimivaltasääntöihin nähden. Kuten komissio myöntää, BVIE:ssä pyritään muun muassa asettamaan erityisiä sääntöjä, joissa otetaan huomioon Benelux-tavaramerkin erityisominaisuudet eli se, että kyseessä on yksi ainoa merkki, jota ei jaeta kyseisten jäsenvaltioiden kesken ja joka ei liity erityisesti mihinkään niistä. BVIE:n 4.6 artiklassa toistetut toimivaltasäännöt sopivat nimittäin mielestäni paremmin Benelux-tavaramerkkiä koskevan riita-asian käsittelyyn kuin asetuksessa N:o 44/2001 säädetyt toimivaltasäännöt.
36. Tämä käy ilmi erityisesti kyseisen asetuksen 22 artiklan 4 alakohdan säännöstä, jota ei ole laadittu pääasiassa kyseessä olevien kaltaisia riita-asioita varten, toisin kuin BVIE:n 4.6 artikla. Palaan myöhemmin niihin rajoituksiin, joita liittyy 22 artiklan 4 alakohdan mahdolliseen soveltamiseen käsiteltävässä asiassa, mutta mainitsen jo nyt tämän kielteisen toteamuksen pääperusteet. Korostan tässä yhteydessä yhtäältä, että kyseisen säännöksen sanamuodon perusteella ei voida määrittää suoraan, mikä tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan tämäntyyppisen riita-asian,(47) kun taas BVIE:n 4.6 artiklassa luetellaan joukko täsmällisempiä toimivallan määräytymisperusteita.(48) Toisaalta viimeksi mainitussa artiklassa ei jätetä mahdollisuutta, toisin kuin asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohdassa, käyttää pelkästään tavaramerkin talletus- tai rekisteröintipaikkaa toimivallan määräävänä perusteena, jotta vältetään toimivallan keskittyminen yhteen Benelux-maahan.(49) Tuon vielä esiin, että unionin lainsäätäjä on itsekin pyrkinyt antamaan asetuksesta N:o 44/2001 poikkeavia toimivaltasääntöjä, kun unionin tasolla on otettu käyttöön tällaisia immateriaalioikeuksia, joilla on yhtenäinen vaikutus useissa jäsenvaltioissa.(50)
37. Katson lisäksi, ettei BVIE:n 4.6 artiklan toimivaltasääntöjen soveltaminen käsiteltävässä asiassa ole millään tavalla vastoin niitä olennaisia periaatteita, joihin jäsenvaltioiden välinen oikeudellinen yhteistyö siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa perustuu ja joiden noudattamista unionin tuomioistuin valvoo silloin, kun tällä alalla sovelletaan luonteeltaan erityisiin kansainvälisiin sopimuksiin sisältyviä sääntöjä – päinvastoin.(51) Kun huomioon otetaan niiden erityispiirteet ja erityisesti se, että niissä nimetään Benelux-tavaramerkin pätevyyttä koskevan kanteen ratkaisemiseen sopivin tuomioistuin täsmällisemmällä ja tasapainoisemmalla tavalla kuin asetuksen N:o 44/2001(52) 22 artiklan 4 alakohdassa, voidaan BVIE:n 4.6 artiklan sääntöjen todeta olevan toimivaltasääntöjen kannalta merkityksellisten periaatteiden mukaisia.(53)
38. En myöskään ole komission kanssa samaa mieltä siitä, että jos unionin tuomioistuin päättäisi katsoa, että BVIE:n 4.6 artiklan on oltava ensisijainen asetuksen N:o 44/2001 kilpaileviin säännöksiin nähden, olisi tämä vastoin SEUT 3 artiklan 2 kohdassa määrättyä ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä täsmennettyä sääntöä, jonka mukaisesti jäsenvaltiot eivät pysty enää tekemään vapaasti keskenään sopimuksia, jotka voisivat ”vaikuttaa yhteisiin sääntöihin”, kuten asetuksessa N:o 44/2001 säädettyihin, tai ”muuttaa niiden ulottuvuutta”, sillä unionilla on tällä alalla yksinomainen toimivalta.(54) On totta, että unionin tuomioistuin on myös vahvistanut kolmansien maiden kanssa tehdyn sopimuksen yhteydessä rajoittumatta kuitenkaan nimenomaisesti kyseiseen yksittäistapaukseen, että kyseisen asetuksen 71 artiklan 1 kohdalla ”ei anneta jäsenvaltioille mahdollisuutta ottaa uusia erityisiä sopimuksia tekemällä tai jo voimassa olevia sopimuksia muuttamalla käyttöön sääntöjä, joilla olisi etusija asetuksen N:o 44/2001 sääntöihin nähden”.(55)
39. Olen kuitenkin sitä mieltä, että koska BVIE:n 4.6 artiklassa määrätyissä toimivaltasäännöissä ainoastaan toistetaan asetuksen N:o 44/2001 voimaantuloa aiempien tavaramerkkejä koskevan Benelux-maiden sopimuksen ja malleja koskevan Benelux-maiden sopimuksen määräykset yhdistämällä näiden kahden sopimuksen tekstit, ei voida katsoa, että BVIE:n tekeminen olisi vaikuttanut kyseisen asetuksen säännöksiin tai muuttanut niiden ulottuvuutta, eikä BVIE:tä voida pitää myöskään ”uutena erityisenä sopimuksena” tai ”jo voimassa olevan sopimuksen muutoksena” edellä mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.
40. Tässä erityisessä tilanteessa, jossa kaksi asetusta N:o 44/2001 aiempaa Benelux-maiden sopimusta on laadittu uudelleen kyseistä asetusta myöhemmin allekirjoitetun ja ratifioidun Benelux-maiden sopimuksen yhteydessä, asetuksen 71 artiklassa säädetylle erityisten sopimusten ensisijaisuuden periaatteelle on nähdäkseni annettava enemmän painoarvoa kuin niille näkökohdille, joissa muotoa pidetään ensisijaisena sisältöön nähden. Komission puolustama kanta johtaisi kyseenalaiseen lopputulokseen: jäsenvaltioita estettäisiin tekemästä muutoksia pelkästään kieliasuun tai puhtaasti muotoon, jotka on mielestäni erotettava aineellisista muutoksista, jotka on kielletty edellä mainitussa oikeuskäytännössä.
41. Ehdottamaani asetuksen N:o 44/2001 71 artiklan ei-muodollista tulkintaa voidaan mielestäni perustella unionin oikeuden ensisijaisuuteen perustuvilla yleisluonteisemmilla näkökohdilla. SEUT 350 artiklasta(56) käy nimittäin ilmi, että Benelux-maiden tekemät alueelliset erityissopimukset on säilytettävä, mikäli niiden avulla voidaan saavuttaa Benelux-järjestelmän tavoitteet paremmin kuin unionin oikeuden säännöksillä ja määräyksillä ja jos ne ovat välttämättömiä Benelux-järjestelmän moitteettoman toiminnan takaamiseksi.(57) Olen sitä mieltä, että tässä tilanteessa on todella aiheellista, jopa välttämätöntä, että kaikki kolme Benelux-maata säilyttävät BVIE:n 4.6 artiklassa aiemmin hyväksymänsä erityiset toimivaltasäännöt kyseisten maiden välillä olemassa olevan yhtenäisen tavaramerkkijärjestelmän sujuvan ja tasapainoisen toiminnan varmistamiseksi.(58) Tämä näkemys perustuu siihen seikkaan, että yhtäältä tällä järjestelmällä, joka on korvannut kokonaan kyseisten valtioiden omat lainsäädännöt tällä alalla,(59) ei ole toistaiseksi vastaavaa unionin oikeudessa,(60) ja toisaalta asetuksen N:o 44/2001 säännösten soveltaminen ei johtaisi tässä erityisessä asiayhteydessä yhtä tyydyttävään tulokseen kuin mainitun 4.6 artiklan soveltaminen.
42. BVIE:n on siis mielestäni katsottava olevan erityistä oikeudenalaa koskeva sopimus, jonka osapuolia jäsenvaltiot ovat, asetuksen N:o 44/2001 71 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä, ja näin kyseisen sopimuksen 4.6 artiklaan sisältyvien toimivaltasääntöjen on oltava ensisijaisia kyseisen asetuksen toimivaltasääntöihin nähden, mikäli niiden soveltamisalat risteävät. Näin ollen ehdotan, että ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että kyseistä 71 artiklaa on tulkittava siten, että kun rajat ylittävä riita-asia kuuluu sekä kyseisen asetuksen että BVIE:n soveltamisalaan, jäsenvaltio voi mainitun artiklan 1 kohdan mukaisesti soveltaa kyseisen sopimuksen 4.6 artiklassa määrättyjä tuomioistuimen toimivaltaa koskevia sääntöjä.
B Asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohdan tulkinta
1. Toisen ja kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen kohde
43. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää toisen ja kolmannen kysymyksen vain toissijaisesti ja ainoastaan siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin vastaisi ensimmäiseen kysymykseen, että asetuksen N:o 44/2001 säännösten on oltava ensisijaisia BVIE:n 4.6 artiklaan sisältyvään toimivaltasääntöön nähden. Näin ei kuitenkaan mielestäni pitäisi käydä. Jos unionin tuomioistuin vahvistaa tulkinnan, jollaista ehdotan kyseisen asetuksen 71 artiklalle, näihin kahteen kysymykseen ei tarvitse vastata. Täydellisyyden vuoksi esitän kuitenkin aiheesta seuraavat huomautukset.
44. Ensinnäkin on täsmennettävä, että näiden kysymysten välisen yhteyden vuoksi ne olisi syytä käsitellä yhdessä, jos niihin vastataan, sillä ne molemmat koskevat nähdäkseni asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohdan merkitystä ja laajuutta pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa riita-asiassa.
45. Jos oletetaan, että 22 artiklan 4 alakohdassa säädettyä toimivaltasääntöä on sovellettava käsiteltävän kaltaisessa riita-asiassa, joka koskee Benelux-tavaramerkin mahdollista mitättömyyttä, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on epäselvää, miten tässä nimenomaisessa asiayhteydessä olisi ymmärrettävä ilmaus ”sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, missä tallettamista tai rekisteröintiä on pyydetty”, joka on kyseisen säännöksen mukaisesti merkityksellinen liittymäperuste tavaramerkkien pätevyyden alalla.
46. Toista kysymystä perustellakseen se tuo esiin lähinnä, että Benelux-tavaramerkin rekisteröintihakemus koskee yhtenäisellä tavalla koko Benelux-aluetta, joten jokaisen Benelux-alueen muodostavan jäsenvaltion tuomioistuimet eli belgialaiset, luxemburgilaiset ja alankomaalaiset tuomioistuimet voisivat olla yhteisesti toimivaltaisia mainitun 22 artiklan 4 alakohdan sanamuodon perusteella.
47. Siltä varalta, ettei unionin tuomioistuin yhdy tähän tulkintaan, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää sitä kolmannessa kysymyksessään täsmentämään yhtäältä, mikä kyseisistä kolmesta jäsenvaltiosta on yksin kansainvälisesti toimivaltainen kyseisellä alalla, ja toisaalta, voidaanko BVIE:n 4.6 artiklassa määrättyjä alueellisen toimivallan määrääviä tekijöitä soveltaa tässä vaiheessa kyseisen valtion määrittämiseksi.
48. Komissio suosittelee huomautuksissaan mielestäni perustellusti, että toiseen kysymykseen vastataan, että asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohtaa on tulkittava siten, että Benelux-tavaramerkin rekisteröintiä tai pätevyyttä koskevassa riita-asiassa niin belgialainen, alankomaalainen kuin luxemburgilainenkin tuomioistuin on kansainvälisesti toimivaltainen tutkimaan asian. Komissio ei ota kantaa kolmanteen kysymykseen. Esitän tästä aiheesta kaksi huomautusta.
2. Benelux-tavaramerkin pätevyyttä koskevan riita-asian ratkaisemiseen toimivaltaiset tuomioistuimet sovellettaessa asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohtaa
a) Asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohtaan sisältyvän toimivaltasäännön sisältö
49. Muistutan, että – kuten asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan alussa säädetään – kaikille kyseisen artiklan 1–5 alakohdassa luetelluille toimivaltasäännöille yhteisiä erityispiirteitä ovat, että niitä sovelletaan asianosaisten kotipaikasta riippumatta(61) ja että niissä säädetään luonteeltaan sekä yksinomaisesta että pakottavasta toimivallasta, joka vaikuttaa samalla kertaa erityisellä tavalla sekä asianosaisiin että tuomioistuimiin.(62) Koska niissä poiketaan näin paitsi kyseisen asetuksen 2 artiklan vastaajaa suosivasta yleissäännöstä, myös mahdollisuudesta tehdä vapaaehtoinen tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus, jollaista tarjotaan lähtökohtaisesti asianosaisille,(63) kyseisiä erityissäännöksiä on näin ollen tulkittava suppeasti.(64)
50. Toisin kuin komissio toteaa kirjallisissa huomautuksissaan,(65) asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohdassa, jossa tarkoitetaan kaikkia jäsenvaltion tuomioistuimia, nimetään ainoastaan jäsenvaltio, jonka tuomioistuimilla on aineellinen toimivalta kyseisen säännöksen nojalla, mutta siinä ei kuitenkaan jaeta toimivaltaa kyseisen jäsenvaltion sisällä, kuten unionin tuomioistuin on aiemmin tuomiossaan todennut.(66)
51. Asetuksen 22 artiklan 4 alakohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että kun rajat ylittävä riita-asia koskee tavaramerkin kaltaisen tallettamista tai rekisteröintiä edellyttävän teollisoikeuden merkitsemistä rekisteriin tai pätevyyttä, kansainvälinen toimivalta on yksinomaan ”sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, missä tallettamista tai rekisteröintiä on pyydetty tai tallettaminen tai rekisteröinti on tapahtunut tai missä se yhteisön säädöksen tai kansainvälisen sopimuksen määräysten mukaan katsotaan tapahtuneeksi”. Saman 4 alakohdan toisessa alakohdassa lisätään, että Euroopan patenttisopimuksen soveltamisalaan kuuluvaa eurooppapatenttia koskevalla erityisellä alalla ”jokaisen jäsenvaltion tuomioistuimet ovat – – yksinomaisesti toimivaltaisia tutkimaan kaikki sanotun valtion osalta myönnettyjen eurooppalaisten patenttien rekisteröintiä ja pätevyyttä koskevat asiat”.(67)
52. Tällaisesta, kahdessa kyseisessä alakohdassa säädetyllä yksinomaisella liittymällä jäsenvaltioon, jota kyseisen oikeuden myöntäminen koskee suoraan, on hyvin täsmällinen tarkoitus. Se vastaa lainsäätäjän tahtoa noudattaa tuomioistuimen ja riita-asian läheisyyden sekä asianmukaisen lainkäytön helpottamisen tavoitteita, jotka mainitaan asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 12 perustelukappaleessa lähtökohtaisesti vastaajan kotipaikan mukaan määräytyvästä tuomioistuinten toimivallasta poikkeamisen perusteina.
53. Sen valtion tuomioistuimet, joissa kyseisellä oikeudella on oikeusvaikutuksia, katsotaan ”parhaiksi”(68) ratkaisemaan kyseisen oikeuden rekisteröintiä tai pätevyyttä koskevat riita-asiat siihen sovellettavan lainsäädännön perusteella, joka on yleensä sen saman valtion lainsäädäntö, jonka alueella oikeudella on suoja.(69) Kuten komissio korostaa, perinteisesti immateriaalioikeuksien turvaamisen ja kansallisen itsemääräämisoikeuden välillä on ollut vahva yhteys.(70) Myös unionin tuomioistuin on tuonut tästä esiin, että patentin kaltaisten oikeuksien myöntäminen edellyttää kansallisen hallintoviranomaisen toimia ja niihin liittyvät riita-asiat on jätetty monissa jäsenvaltioissa niihin erikoistuneiden tuomioistuinten ratkaistaviksi.(71)
54. Kun huomioon otetaan pääasiassa kyseessä olevaan immateriaalioikeuteen liittyvät huomattavat erityispiirteet, on tämän lainsäädännön ja oikeuskäytännön perusteella tutkittava, miten asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohtaa koskevia säännöksiä olisi mahdollisesti sovellettava tässä tapauksessa.
b) Asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohdan mahdollinen soveltaminen käsiteltävässä asiassa
55. Täsmennän alkuun, että jos unionin tuomioistuin ratkaisee asian vastoin ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen ehdottamaani ratkaisua eli siten, että asetusta N:o 44/2001 on sovellettava pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa riita-asiassa, on nähdäkseni selvää, että sanamuotonsa puolesta 22 artiklan 4 alakohdassa säädetty toimivaltasääntö, eivät kyseisen asetuksen muihin säännöksiin sisältyvät säännöt,(72) määrittää, mikä tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan kyseisen Benelux-tavaramerkin pätevyyden.
56. Kyseisen 22 artiklan 4 alakohdan soveltamisalaan kuuluvia riita-asioita koskevan tuomioistuimen toimivallan jakamisessa määräävä tekijä on se tiivis yhteys, jonka on oltava olemassa riitautetun immateriaalioikeuden ja sen alueen välillä, jolla kyseisellä oikeudella on suoja.(73) Benelux-tavaramerkin kaltaisen oikeuden yhtenäinen vaikutus muodostaa erityistapauksen, koska se on voimassa kolmessa Benelux-maassa ja sillä on niissä yhtenäinen suoja,(74) joten mielestäni asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohdan ensimmäisessä alakohdassa viitattua aluetta olisi pidettävä tässä tapauksessa koko Benelux-alueena,(75) joka on rinnastettavissa yhden jäsenvaltion alueeseen, kuten unionin tuomioistuin on todennut analogisissa asiayhteyksissä.(76) Katson siis, että erityisesti Benelux-tavaramerkin kohdalla kyseisten kolmen valtion alueet on nimetty yhteisesti ja jokaisen valtion tuomioistuimet ovat mahdollisesti toimivaltaisia, joten niitä kaikkia voidaan pitää ”parhaina” soveltamaan kyseisten valtioiden käyttöön ottamaa yhtenäistä järjestelmää asianomaisen tavaramerkin kohdalla.
57. Korostan, että tuomioistuinten toimivallan kansallista jakamista koskevaa sääntöä, josta on säädetty nimenomaisesti eurooppapatentin osalta 22 artiklan 4 alakohdan toisessa alakohdassa, ei pidä soveltaa Benelux-tavaramerkkiin, sillä kyseiset järjestelmät ovat täysin erilaisia.(77) Eurooppapatentti eroaa nimittäin Benelux-tavaramerkistä siten, että se ei muodosta yhtenäistä oikeutta vaan se vastaa joukkoa kansallisia patenttioikeuksia.(78) Komissio toteaakin, että oikeudellisesti kyseessä ovat edelleen erilaiset patentit, joilla säilyy yksilöllinen yhteys asianomaiseen kansalliseen alueeseen. Tämä on syy siihen, että tuomiovalta jää siihen valtioon, jonka alueella eurooppapatentille on haettu suojaa, kuten käy myös tiukasti kansallisten immateriaalioikeuksien kohdalla.
58. Erityisistä toimivaltasäännöistä onkin säädetty yhteisön ja sittemmin unionin tasolla käyttöön otettuja yhtenäisiä immateriaalioikeuksia varten nimenomaan siksi, että Brysselin yleissopimuksessa määrätyt ja asetuksessa N:o 44/2001 toistetut toimivaltasäännöt eivät sovellu täysin tällaisten immateriaalioikeuksien erityisiin ominaisuuksiin. Tilanne on ollut tämä yhteisömallin,(79) yhteisön tavaramerkin,(80) josta on tullut sittemmin EU-tavaramerkki, sekä vaikutukseltaan yhtenäisen eurooppapatentin(81) kohdalla.
59. Komissio toteaa kirjallisissa huomautuksissaan, että poikkeusjärjestelmät eivät kuitenkaan johda siihen, että toimivaltaiseksi voisi tulla sellaisen valtion tuomioistuin, jossa immateriaalioikeus ei ole voimassa.(82) Korostan puolestani, että kyseiset säännökset ja erityisesti EU-tavaramerkin pätevyyttä koskevat säännökset johtavat kyseisen asetuksen 22 artiklan 4 alakohtaan sisältyvän säännön täydelliseen syrjäytymiseen, sillä niissä säädetään keskusviraston toimivallasta, kun kyseessä ovat pääasiassa esitetyt mitättömyysvaatimukset, ja erikoistuneen tuomioistuimen toimivallasta, kun kyseessä ovat vastakanteessa esitetyt mitättömyysvaatimukset (erityisesti loukkaamiskanteen yhteydessä), ja nämä tuomioistuimet ovat lähtökohtaisesti sen jäsenvaltion tuomioistuimia, jossa vastaajalla on kotipaikka.(83)
60. Olen komission tavoin sitä mieltä siitä, että tässä ehdotettu 22 artiklan 4 alakohdan suppea tulkinta johtaa siihen, että kyseisten kolmen unionin jäsenvaltion tuomioistuimet voivat olla yhtä lailla toimivaltaisia käsittelemään Benelux-tavaramerkin mitättömyyskannetta, eikä tällainen tulkinnan tulos vaikuta parhaalta mahdolliselta asetuksen N:o 44/2001 tavoitteiden kannalta.(84) Jos kyseisen asetuksen katsotaan tästä huolimatta olevan sovellettavissa tällaiseen kanteeseen, kyseinen tulkinta johtuu nähdäkseni sekä 22 artiklan 4 alakohdan sanamuodosta että sen perustasta ja myös tässä kyseessä olevan immateriaalioikeuden erityisistä ominaisuuksista.(85)
61. Tätä kielteistä toteamusta täytyy mielestäni myös nyansoida hieman, sillä todennäköisesti vastaavia asioita saatetaan käytännössä usein rechtbank Den Haagin käsiteltäväksi, kuten pääasiassa, sillä se on Benelux-tavaramerkin talletus- ja rekisteröintipaikka.(86) Vaikuttaa siltä, että jos kantaja voisi valita, minkä Benelux-valtion tuomioistuinten käsiteltäväksi se asiansa saattaa, voisi vastaaja joutua vastaamaan kielellä, jota se ei hallitse, ja se voisi myös aiheuttaa oikeuspaikkakeinottelun (”forum shopping”) riskin. Tällaisella valinnanvapaudella on kuitenkin yleissääntöön verrattuna vähemmän vakavia aineellisia seurauksia Benelux-tavaramerkkiin liittyvässä erityisessä asiayhteydessä, sillä Benelux-tavaramerkkiin sovellettava säännöstö on yhdenmukaistettu kokonaan kyseisten jäsenvaltioiden välillä ja sitä tulkitaan yhtenäisellä tavalla.(87)
c) BVIE:n 4.6 artiklan täydentävän soveltamisen mahdottomuus
62. Niiden rajoitusten ratkaisemiseksi, joihin asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohdan mahdollinen soveltaminen Benelux-tavaramerkin kaltaista vaikutuksiltaan yhtenäistä immateriaalioikeutta koskevassa riita-asiassa johtaa,(88) ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii mahdollisuutta soveltaa ilmeisesti liitännäisesti BVIE:n 4.6 artiklaan sisältyviä alueellista toimivaltaa koskevia sääntöjä sen määrittämiseksi, minkä Benelux-maan tuomioistuimilla on tarkalleen ottaen toimivalta tällä alalla.(89)
63. Korostan alustavasti, että BVIE:n 4.6 artiklassa luetellaan runsas joukko peräkkäisiä toimivaltasääntöjä,(90) jotka sisältönsä puolesta eroavat selvästi asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohdassa säädetystä luonteeltaan yksinomaista toimivaltaa koskevasta säännöstä. On lisättävä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan 22 artiklan 4 alakohdan kaltaisia asetuksen N:o 44/2001 säännöksiä on tulkittava itsenäisesti, ei jäsenvaltioiden oikeuden yhteydessä.(91)
64. Katson tästä huolimatta, että kaikki viittaaminen – myös täydentävällä tavalla tapahtuva – BVIE:n kyseiseen määräykseen on suljettava pois, jos unionin tuomioistuin toteaa, että asetuksen N:o 44/2001 on syrjäytettävä kyseinen määräys 71 artiklansa nojalla. Nimittäin tällöin ainoastaan asetuksen N:o 44/2001 säännöksiä voitaisiin soveltaa sellaisten toimivaltaa ja menettelyä koskevien ristiriitojen ratkaisemisessa, joita pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa riita-asioissa voisi ilmetä.
65. Se, että kantaja voisi nähdäkseni saattaa asian erotuksetta minkä tahansa Benelux-maan tuomioistuinten käsiteltäväksi, jos kyseisen asetuksen 22 artiklan 4 alakohtaa olisi sovellettava tällaisessa riita-asiassa, aiheuttaa hankaluuksia, jotka ovat kuitenkin voitettavissa, sillä kyseiseen asetukseen sisältyy ratkaisuja ongelman korjaamiseksi. Rinnakkaisten oikeudenkäyntien ollessa kyseessä kansainvälinen toimivalta siis jakautuisi kyseisten kolmen valtion kesken kyseisen asetuksen 27–30 artiklasta, joita sovelletaan jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä mahdollisesti tapahtuvan samanaikaisen vireilläolon ja samassa yhteydessä käsiteltävien kanteiden yhteydessä,(92) ilmenevän säännön mukaan, jossa ensisijaiseksi katsotaan tuomioistuin, jossa asia on pantu ensiksi vireille; tämä näkemys perustuu kyseisiin artikloihin liittyvään unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön.(93)
66. Jos unionin tuomioistuin pitää siis välttämättömänä vastata toiseen ja kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen, sen tulisi mielestäni vastata, että asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohtaa on tulkittava siten, että Benelux-tavaramerkin rekisteröintiä tai pätevyyttä koskevan, rajat ylittävän riita-asian tutkimiseen ovat toimivaltaisia jokaisen niiden kolmen jäsenvaltion – Belgian kuningaskunnan, Luxemburgin suurherttuakunnan ja Alankomaiden kuningaskunnan – tuomioistuimet, joiden alueella kyseisellä immateriaalioikeudella on vaikutuksia ja joiden alueella sitä on suojattava yhtenäisellä tavalla.
V Ratkaisuehdotus
67. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa rechtbank Den Haagin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 71 artiklaa on tulkittava siten, että kun rajat ylittävä riita-asia kuuluu sekä kyseisen asetuksen että Haagissa 25.2.2005 allekirjoitetun immateriaalioikeuksia (tavaramerkit ja mallit) koskevan Benelux-maiden sopimuksen soveltamisalaan, jäsenvaltio voi edellä mainitun asetuksen 71 artiklan 1 kohdan mukaisesti soveltaa kyseisen sopimuksen 4.6 artiklassa määrättyjä tuomioistuimen toimivaltaa koskevia sääntöjä.