Asia C-804/21 PPU
C
ja
CD
vastaan
syyttäjä
(Ennakkoratkaisupyyntö – Korkein oikeus)
Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 28.4.2022
Ennakkoratkaisupyyntö – Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely – Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalainen pidätysmääräys – Puitepäätös 2002/584/YOS – 23 artiklan 3 kohta – Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen myötävaikutusta koskeva vaatimus – 6 artiklan 2 kohta – Poliisiviranomainen – Poliisi ei ole tällainen oikeusviranomainen – Ylivoimainen este – Käsite – Luovuttamisen oikeudelliset esteet – Etsityn henkilön vireille panemat oikeuskeinot – Kansainvälistä suojelua koskeva hakemus – Kyse ei ole ylivoimaisesta esteestä – 23 artiklan 5 kohta – Luovuttamista varten säädettyjen määräaikojen päättyminen – Seuraukset – Vapaaksi päästäminen – Velvollisuus toteuttaa kaikki pakenemisen estämisen edellyttämät muut toimenpiteet
1. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Määräaika etsityn henkilön luovuttamiselle – Uuden luovuttamispäivän vahvistaminen, kun henkilöä ei ole kyetty luovuttamaan määräajassa ylivoimaisen esteen vuoksi – Ylivoimaisen esteen käsite – Suppea tulkinta – Oikeudelliset esteet, jotka johtuvat etsityn henkilön täytäntöönpanojäsenvaltion lainsäädännön perusteella vireille panemista oikeuskeinoista – Kyse ei ole ylivoimaisesta esteestä – Seuraukset – Luovuttamiselle asetetut määräajat eivät keskeydy
(Neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 23 artiklan 3 kohta)
(ks. 44–49, 51 ja 58 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
2. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen myötävaikutusta koskeva vaatimus – Täytäntöönpanojäsenvaltion poliisiviranomaisen osuus menettelyssä – Tehtävän antamista poliisiviranomaiselle ei voida hyväksyä – Seuraukset – Eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön luovuttamiselle asetetun määräajan päättyminen – Henkilön vapaaksi päästäminen – Täytäntöönpanojäsenvaltion velvollisuus jatkaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanomenettelyä – Täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen velvollisuus ryhtyä kaikkiin henkilön pakenemisen estämisen edellyttämiin toimenpiteisiin, vapaudenmenetyksen käsittäviä toimenpiteitä lukuun ottamatta
(Neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, johdanto-osan kahdeksas ja yhdeksäs perustelukappale, 6 ja 7 artikla, 15 artiklan 1 kohta ja 23 artikla)
(ks. 61–63, 66–69 ja 71–76 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)
Tiivistelmä
Romanian oikeusviranomainen antoi toukokuussa 2015 eurooppalaiset pidätysmääräykset kahdesta Romanian kansalaisesta C:stä ja CD:stä vapaudenmenetyksen käsittävien rangaistusten täytäntöönpanoa varten. Heidät pidätettiin ja otettiin säilöön Suomessa vuonna 2020 näiden eurooppalaisten pidätysmääräysten perusteella. Huhtikuussa 2021 Suomen korkein oikeus määräsi heidät luovutettavaksi Romanian viranomaisille, ja Suomen keskusrikospoliisi vahvisti ensimmäiseksi luovuttamispäiväksi 7.5.2021. Luovuttaminen kuitenkin epäonnistui kyseisten henkilöiden korkeimmalle oikeudelle osoittaman muutoksenhaun vuoksi. Ennen muutoksenhaun hylkäämistä 31.5.2021 korkein oikeus oli näet väliaikaisesti kieltänyt luovuttamispäätösten täytäntöönpanon. Seuraavaksi luovuttamispäiväksi vahvistettiin 11.6.2021, mutta sitä siirrettiin uudelleen, koska kuljetusten järjestäminen lentoteitse sovitun aikataulun mukaisesti oli mahdotonta. Luovuttaminen ei onnistunut kesäkuun 2021 lopulle vahvistettuna kolmantenakaan luovuttamispäivänä, koska C ja D olivat hakeneet kansainvälistä suojelua Suomessa.
C ja D vaativat Helsingin käräjäoikeudessa, että heidät vapautetaan ja että luovuttamista lykätään heidän kansainvälistä suojelua koskevien hakemustensa vuoksi. Käräjäoikeus katsoi, etteivät hakemukset täyttäneet tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä. Korkein oikeus, jonka käsiteltävänä on muutoksenhaku näistä Helsingin käräjäoikeuden päätöksistä, pohtii tässä yhteydessä ensiksi ylivoimaisen esteen käsitettä, joka sallii puitepäätöksen 2002/584(1) 23 artiklan 3 kohdan mukaan sen, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön luovuttamista lykätään. Tilanteessa, jossa Suomen lainsäädäntö muodostuu luovuttamisen esteeksi, korkein oikeus pohtii erityisesti sitä, voidaanko tällaisia oikeudellisia esteitä, kuten kieltoa panna luovuttamispäätökset täytäntöön tuomioistuinmenettelyn aikana tai kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekemistä, pitää tässä säännöksessä tarkoitettuna ylivoimaisena esteenä. Toiseksi se pohtii menettelyä, jota on noudatettava arvioitaessa ylivoimaisen esteen olemassaoloa, siksi, että keskusrikospoliisilla on keskeinen rooli luovuttamisen täytäntöönpanossa.
Unionin tuomioistuin on toimittamassaan kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä vastannut kieltävästi ensimmäiseen esitetyistä kysymyksistä, todeten, ettei ylivoimaisen esteen käsite kata eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön vireille panemista täytäntöönpanojäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvista oikeuskeinoista johtuvia luovuttamisen oikeudellisia esteitä, kun täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on tehnyt lopullisen luovuttamispäätöksen(2). Lisäksi unionin tuomioistuin on katsonut, että täytäntöönpanojäsenvaltio ei ole noudattanut puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vaatimusta eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen myötävaikutuksesta, kun se on antanut poliisiviranomaisen tehtäväksi tarkistaa ylivoimaisen esteen olemassaolon ja eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön säilössäpidon edellytykset sekä päättää mahdollisesta uudesta luovuttamispäivästä, vaikka asianomaisella henkilöllä onkin oikeus milloin tahansa saattaa asia täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen käsiteltäväksi, jotta se lausuisi näistä seikoista.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin tuomioistuin on muistuttanut ensimmäiseksi siitä, että ylivoimaisen esteen käsite edellyttää, että tilanteessa vallitsevat sellaiset epätavalliset ja ennalta arvaamattomat olosuhteet, joihin siihen vetoava ei ole voinut vaikuttaa ja joiden seurauksia ei olisi voitu välttää kaikesta noudatetusta huolellisuudesta huolimatta. Ennalta arvaamattomana seikkana ei kuitenkaan voida pitää sitä, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena oleva henkilö turvautuu täytäntöönpanojäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen puitteissa oikeuskeinoihin riitauttaakseen luovuttamisensa pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion viranomaisissa tai että luovuttaminen tämän vuoksi viivästyy. Luovuttamisen oikeudellisia esteitä, jotka johtuvat tämän tyyppisistä oikeuskeinoista, ei näin ollen voida pitää puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna ylivoimaisena esteenä. Kun täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on tehnyt lopullisen päätöksen kyseisen henkilön luovuttamisesta, kyseisen jäsenvaltion viranomaisilla ovat edelleen velvollisuus luovuttaa kyseinen henkilö pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion viranomaisille mainituissa määräajoissa, koska puitepäätöksen 23 artiklassa säädettyjen luovuttamista koskevien määräaikojen ei voida katsoa keskeytyneen tällaisten täytäntöönpanojäsenvaltiossa vireille pantujen menettelyjen vuoksi.
Toiseksi unionin tuomioistuin on korostanut, että jäsenvaltion poliisiviranomaiset eivät kuulu puitepäätöksen 2002/584 6 artiklassa tarkoitetun oikeusviranomaisen käsitteen alaan. Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen myötävaikutusta, jota edellytetään puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdassa ylivoimaisen esteen olemassaolon arvioimiseksi ja mahdollisen uuden luovuttamispäivän vahvistamiseksi, ei näin ollen voida antaa poliisiviranomaisen tehtäväksi. Näin on siksi, että riippumatta siitä, onko ylivoimainen este todellinen, tällaisen viranomaisen myötävaikutus näiden kahden päätöksen syntymiseen ei täytä kyseisessä säännöksessä säädettyjä muodollisia vaatimuksia. Näin ollen tilanteessa, jossa täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen myötävaikutusta ei ole ollut, kyseisen puitepäätöksen 23 artiklan 2–4 kohdassa säädettyjä määräaikoja ei voida ylivoimaisen esteen perusteella. Tällöin on katsottava, että nämä määräajat ovat päättyneet, mikä merkitsee sitä, että asianomainen henkilö on päästettävä vapaaksi. Tästä täytäntöönpanojäsenvaltioon kohdistuvasta velvollisuudesta ei ole säädetty tällaisen tilanteen varalta poikkeuksia. Pelkästään puitepäätöksen 2002/584 23 artiklassa vahvistettujen luovuttamismääräaikojen päättyminen ei kuitenkaan voi poistaa täytäntöönpanojäsenvaltiolta velvollisuutta jatkaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanomenettelyä ja luovuttaa etsitty henkilö, koska asianomaisten viranomaisten on sovittava uudesta luovuttamispäivästä. Siinä tapauksessa, että asianomainen henkilö päästetään vapaaksi, täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava kaikki tarpeellisiksi katsomansa toimenpiteet henkilön pakenemisen estämiseksi, vapaudenmenetyksen käsittäviä toimenpiteitä lukuun ottamatta.
Unionin tuomioistuin muistuttaa tuomiossaan erityisesti siitä, että puitepäätöksen 2002/584 23 artiklassa säädetään määräajoista, joita sovelletaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa varten etsittyjen henkilöiden luovuttamiseen, kun täytäntöönpanosta vastaava viranomainen on tehnyt lopullisen päätöksen kyseisten henkilöiden luovuttamisesta. Jos luovuttaminen estyy ylivoimaisen esteen vuoksi, tällaista määräaikaa voidaan 23 artiklan 3 kohdan nojalla jatkaa. Jos etsittyä henkilöä ei luovuteta puitepäätöksessä säädetyn määräajan kuluessa, hänet on päästettävä vapaaksi 23 artiklan 5 kohdan nojalla.