YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS

22 päivänä lokakuuta 2001 (1)

Välitoimimenettely - Fumus boni juris - Kiireellisyys - Yhteisön rahoitustuen peruuttaminen

Asiassa T-141/01 R,

Entorn, Societat Limitada Enginyeria i Serveis, kotipaikka Barcelona (Espanja), edustajanaan asianajaja M. C. Belard-Kopke Marques-Pinto, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään L. Visaggio ja S. Pardo Quintillán, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii, että yhteisön rahoitustuen peruuttamisesta 4 päivänä maaliskuuta 1999 tehdyn komission päätöksen C (1999) 534 täytäntöönpanoa lykätään,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on antanut seuraavan

määräyksen

Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet

1.

    Komissio on myöntänyt asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamista koskevista säännöksistä Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston ohjausosaston osalta 19 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4256/88 (EYVL L 374, s. 25) 8 artiklan nojalla 26.11.1993 tekemällään päätöksellä C (93) 3394 (jäljempänä tuen myöntämispäätös) kantajalle, josta käytettiin nimitystä ”Entorn SL”, rahoitustukea hankkeeseen nro 93.ES.06.030, joka oli nimeltään ”Sumakin viljelyä uusin viljelymenetelmin koskeva esittelyhanke” (jäljempänä hanke). Asiakirja-aineistosta ilmenee, että J. Tasias Valls oli kantajayhtiön toimitusjohtajana kantajan ainoa laillinen edustaja, jolla oli oikeus tehdä kantajaa sitovia oikeustoimia.

2.

    Hankkeen kokonaiskustannukset olivat 1 381 132 ecua, ja yhteisön rahoitustuen enimmäismääräksi oli vahvistettu 1 035 849 ecua.

3.

    Komissiolle ilmoitettiin 30.11.1993 päivätyllä kirjeellä, että ”Entorn S.L:n” osoite ja pankkiyhteystiedot olivat muuttuneet. Kirjeen oli allekirjoittanut henkilö nimeltä ”A. López Gargallo”.

4.

    Komissiolle ilmoitettiin 29.3.1994 päivätyllä kirjeellä, jonka oli allekirjoittanut J. Tasias Valls, ”Entorn S.L:n” uudesta osoitteesta Sevillassa (Espanja). Tässä kirjeessä D. García Rodríguez ja J. Tasias Valls esiteltiin henkilöinä, joilla oli tekninen vastuu ja vastuu hankkeesta.

5.

    Tuen myöntämispäätöksen liitteessä 2 olevien määräysten mukaisesti maksettiin 30.11.1993 päivätyssä kirjeessä mainitulle pankkitilille kaksi ennakkosuoritusta, joiden määrä oli yhteensä 725 094 ecua.

6.

    Komissio lähetti 10.7.1997 Entorn S.L:lle Sevillaan kirjeen, jossa ilmoitettiin, että komission virkamiehet olivat päättäneet aloittaa komission asetuksen N:o 4256/88 8 artiklan nojalla jo myöntämän rahoitustuen teknisen ja kirjanpidollisen tarkastamisen.

7.

    Tarkastukset, joissa olivat läsnä J. Tasias Valls ja D. García Rodríguez, tehtiin hankkeen täytäntöönpanopaikalla Sevillassa 24-25.7.1997.

8.

    Komissio ilmoitti 3.4.1998 päivätyllä kirjeellä ”Entorn (Sumac)” -yhtiölle sen Sevillan osoitteeseen niistä toteamuksista, jotka se oli tehnyt paikan päällä suorittamiensa tarkastusten perusteella. Komissio totesi, että oli paljastunut seikkoja, jotka saattoivat olla sääntöjenvastaisuuksia, ja se ilmoitti päättäneensä aloittaa tuen myöntämispäätöksen liitteessä 2 olevassa 10 kohdassa sekä asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta rakennerahastojen toiminnan yhteensovittamisen osalta toisaalta keskenään ja toisaalta Euroopan investointipankin tai muiden rahoitusvälineiden kanssa 19 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88 (EYVL L 374, s. 1) 24 artiklassa tarkoitetun menettelyn. ”Entorn (Sumac)” -yhtiölle ilmoitettiin myös, että siihen mennessä suoritetut tukimäärät saatettaisiin vaatia maksettaviksi takaisin. Lopuksi tätä yhtiötä pyydettiin toimittamaan kuuden viikon määräajassa selvitys siitä, että tuen myöntämispäätöksestä johtuvat velvoitteet oli täytetty.

9.

    Komissio sai vastauksen 24.5.1998 päivätyllä kirjeellä, joka oli lähetetty Sevillasta ja jonka oli allekirjoittanut D. García Rodríguez, joka tuolloin oli vastuussa hankkeen teknisestä toteuttamisesta.

10.

    Komissio teki 4.3.1999 päätöksen (riidanalainen päätös), joka annettiin kantajalle tiedoksi 10.4.1999 ja joka osoitettiin myös Espanjan kuningaskunnalle. Tällä päätöksellä komissio peruutti kyseisen rahoitustuen ja määräsi kantajan ja niiden, jotka mahdollisesti olivat oikeudellisesti vastuussa kantajayhtiön veloista, palauttamaan jo maksetut ennakot 60 päivän kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta. Riidanalaisen päätöksen perustelut ovat seuraavat:

”1)    Tukea haki ENTORN SL -niminen yhtiö, jonka kotipaikka oli Barcelonassa; yhteisön tuki myönnettiin tälle yhtiölle, kun taas Entorn Trading Limited -niminen yhtiö oli perustettu Dublinissa ja sille oli Biego-nimisen henkilön pyynnöstä avattu Sevillassa sivuliike nimellä ENTORN SL; kaikki komission hanketta varten suorittamat maksut osoitettiin tälle viimeksi mainitulle yhtiölle; tämä toimenpide esitettiin komissiolle vain edunsaajan johdon sijaintipaikan muutoksena, vaikka siinä todellisuudessa on kyse hankkeen edunsaajan muuttumisesta ilman komission hyväksymistä;

2)    edellä mainitun edunsaajan ilmoittamaan kotipaikkaan tehdyn tarkastuskäynnin aikana todettiin, että kyseinen paikka kuuluu MB Consultores y Auditores -nimiselle yhtiölle; tarkastajat eivät voineet tutustua yhteenkään hanketta koskevaan tositteeseen tai hallinnolliseen taikirjanpidolliseen asiakirjaan, vaikka komissio edellyttää [tuen myöntämispäätöksen] liitteessä 2 olevassa 5 ja 6 kohdassa, että hanketta koskevan asiakirja-aineiston on oltava kokonaisuudessaan komission yksikköjen käytettävissä yhtiön kotipaikalla; tarkastajat totesivat samalla, että komissiolle esitettyjen eri asiakirjojen nimikirjoitukset oli hankkeen yhteydessä väärennetty ja ettei ainuttakaan niistä laitteistoista, joiden valokuva on hanketta koskevan loppuraportin teknisessä liitteessä, ollut käytetty tässä yhteydessä;

3)    lopuksi tilinpäätösjäljennöksestä, joka esitettiin Espanjan valtiovarainministeriölle ENTORN SL -yhtiön veroilmoituksen yhteydessä, ilmenee, että hankkeen kustannukset olivat noin 23 miljoonaa [espanjan pesetaa (ESP)], kun taas ilmoitetut kokonaiskustannukset ovat 233 623 004 ESP;

komissio katsoo, että tässä tilanteessa on aiheellista peruuttaa tuki ja periä hanketta varten tähän mennessä suoritetut rahamäärät asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 3 kohdan mukaisesti takaisin;

komisso katsoo, että yhtiöihin sovellettavan kansallisen oikeuden mukaan yhtiön osuudenomistajat ovat vastuussa yhtiön veloista;

- - .”

11.

    Asiakirja-aineistosta ilmenee, että Entorn Trading Limited -yhtiön prokuravaltuutetuksi ilmoitettiin D. García Rodríguez, joka tässä ominaisuudessa perusti Espanjaan Entorn Sociedad Limitida-Sucursal en Espana -nimisen sivuliikkeen (jäljempänä Entorn S.L. Sucursal). Sen osoite Sevillassa oli sama kuin se osoite, joka komissiolle oli ilmoitettu 30.11.1993 päivätyllä kirjeellä. Sivuliike siirrettiin helmikuussa 1996 Teneriffalle, minkä jälkeen se lienee hävinnyt.

12.

    Asiakirja-aineiston perusteella voidaan todeta siltä osin kuin kyseessä on J. Tasias Vallsin osallistuminen hankkeeseen siitä teknisesti vastuussa olevana henkilönä, että hän esitti suorittamistaan palveluista useita laskuja Codema SA -nimisen yhtiön välityksellä Entorn S.L. Sucursalille ja että Codema sai 18.1.1994 ensimmäisen näitä laskuja koskevan maksun. Asiakirja-aineiston mukaan Codema omistaa 99,98 prosentin osuuden kantajayhtiöstä ja J. Tasias Valls 0,02 prosentin osuuden. J. Tasias Valls on Codeman pääosakas ja johtaja ja häntä vastaan on nyt esitetty rikossyytteitä Espanjassa.

13.

    Kantaja on nostanut EY 230 artiklan nojalla 20.6.2001 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen saadakseen riidanalaisen päätöksen kumotuksi.

14.

    Kantaja on tehnyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 25.6.2001 jättämällään erillisellä asiakirjalla nyt käsiteltävänä olevan hakemuksen, jossa se vaatii riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä.

15.

    Komissio on esittänyt 9.7.2001 huomautuksensa tästä hakemuksesta.

16.

    Asianosaisten selitykset on kuultu 12.9.2001. Kantaja on suullisessa käsittelyssä jättänyt asiakirjan, joka sisältää kantajayhtiön vuoden 2000 tilinpäätöksen sekä 1.1.-30.6.2001 välisen ajanjakson tilinpäätöksen.

Oikeudelliset seikat

17.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi EY 242 ja EY 243 artiklan ja Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisesta 24 päivänä lokakuuta 1988 tehdyn neuvoston päätöksen 88/591/EHTY, ETY, Euratom (EYVL L 319, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 8 päivänä kesäkuuta 1993 tehdyllä neuvoston päätöksellä 93/350/Euratom, EHTY, ETY (EYVL L 144, s. 21), 4 artiklan nojalla määrätä riidanalaisen toimen täytäntöönpanon lykättäväksi tai päättää tarpeellisista välitoimista, mikäli se katsoo olosuhteiden tätä edellyttävän.

18.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdassa määrätään, että välitoimihakemuksessa on ilmoitettava ne seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua (fumus boni juris). Nämä edellytykset ovat päällekkäisiä, joten välitoimihakemus on hylättävä, jos jokin niistä ei täyty. Tarvittaessa välitoimista päättävä tuomioistuin myös vertaa edustettuina olevia intressejä (asia T-222/99 R, Martinez ja de Gaulle v. parlamentti, määräys 25.11.1999, Kok. 1999, s. II-3397, 22 kohta ja asia T-17/00 R, Rothley ym. v. parlamentti, määräys 2.5.2000, Kok. 2000, s. II-2085, 37 kohta).

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

Fumus boni juris

19.

    Kantaja väittää, että riidanalainen päätös ensinnäkin perustuu tosiseikkojen virheelliseen arviointiin, että sitä ei toiseksi ole perusteltu riittävästi ja johdonmukaisesti ja että kolmanneksi sillä rikotaan kyseisen päätöksen hyväksymistä varten määrättyjä olennaisia menettelymääräyksiä ja loukataan yhteisön oikeuden yleistä periaatetta, jolla taataan puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen kaikissa sellaisissa menettelyissä, joita käydään jotain henkilöä vastaan ja joka uhkaa johtaa tälle henkilölle vahingolliseen toimeen.

20.

    Kantaja katsoo tosiseikkojen väitetyn virheellisen arvioinnin osalta, että koska komissio hyväksyi myönnetyn rahoitustuen edunsaajayksikön muuttumisen ja maksoi rahoitustuesta Entorn S.L. Sucursalille kaksi tuen myöntämispäätöksen mukaistaennakkoa, se antoi, vaikkakin hiljaisesti, hyväksymisensä sille, että kantaja vastedes lakkasi olemasta rahoitustuen edunsaaja eikä kantajaa voitu enää pitää vastuussa hankkeen täytäntöönpanosta. Tästä seuraa kantajan mukaan, ettei kantaja voi olla riidanalaisen päätöksen adressaatti. Kantaja korostaa tältä osin, ettei se ole koskaan siirtänyt kotipaikkaansa Barcelonan ulkopuolelle, minkä kaupparekisteritiedot vahvistavat.

21.

    Riidanalaisen päätöksen puutteellisten ja epäjohdonmukaisten perustelujen osalta kantaja väittää, että komission olisi pitänyt esittää selvästi ja johdonmukaisesti ne syyt, joiden vuoksi se katsoi, että oli perusteltua samaistaa kantaja tuen myöntämispäätöksen todelliseen adressaattiin ja tämän seurauksena rahoitustuen edunsaajaan, jonka vastattavana hankkeen täytäntöönpano oli.

22.

    Kun lisäksi on kysymys päätöksestä, jolla kantajaa rankaistaan ankarasti - kantajalta vaaditaan 725 094 euron takaisinmaksua - komissiolla on kantajan käsityksen mukaan velvollisuus esittää asianmukaiset perustelut, jotka selvästi ja kiistattomasti osoittavat, että kantaja oli tosiasiallisesti saanut kyseessä olevat rahamäärät. Kantajan mukaan riidanalaisessa päätöksessä ei ole nojauduttu tällaisiin perusteluihin.

23.

    Kantaja katsoo, ettei kantajan ja Entorn S.L. Sucursalin toiminimien ilmeinen samankaltaisuus riitä osoittamaan yhden ainoan yksikön olemassaoloa.

24.

    Lisäksi riidanalaisessa päätöksessä ei kantajan mukaan ole sellaista asianmukaista perustelua, jonka nojalla oli perusteltua suorittaa maksut tuen myöntämispäätöksen liitteessä 2 olevan 4 kohdan 2 alakohdan ensimmäisen ja toisen luetelmakohdan mukaan yksikölle, joka oli oikeudellisesti eri yksikkö kuin kantaja. Huolellisen hallinnon periaate olisi edellyttänyt, että komissio tällaisessa tilanteessa olisi ilmaissut tapahtuneen muutoksen selvästi kantajalle.

25.

    Lopuksi kantaja katsoo, että riidanalainen päätös on tehty rikkomalla olennaisia muotomääräyksiä ja loukkaamalla puolustautumisoikeuksia koskevaa perustavanlaatuista periaatetta. Kyseinen päätös on kantajan mukaan tehty erityisesti noudattamatta niitä muotomääräyksiä, joista on määrätty tuen myöntämispäätöksen liitteessä 2 olevassa 10 kohdassa eli ilman, että kantaja on voinut käyttää sopivimmiksi ja asianmukaisimmiksi katsomiaan puolustautumiskeinoja ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.

26.

    Kantaja toteaa, ettei sitä itse asiassa milloinkaan pyydetty esittämään kirjallisesti huomautuksiaan sen jälkeen kun yhteisön virkamiehet olivat suorittaneet kyseiset tarkastukset. Kantaja myöntää olevan totta, että kantajayhtiön toimitusjohtaja oli tarkastuksissa läsnä. Hän oli kuitenkin läsnä hankkeen teknisenä vastuuhenkilönä. Kantaja katsoo, että komissio oli velvollinen pyytämään kantajalta ja J. Tasias Vallsilta lisäselvityksiä poistaakseen kyseisten yhtiöiden eli kantajan ja Entorn S.L. Sucursalin tunnistamiseen liittyvät epäilyt.

27.

    Komissio kiistää, että se olisi hiljaisesti tai nimenomaisesti hyväksynyt hanketta koskevan rahoitustuen edunsaajan muuttumisen pelkästään jo siitä syystä, ettei sille ollut koskaan ilmoitettu tällaisesta muutoksesta. Komission marrakuussa 1993 ja maaliskuussa 1994 saamista ilmoituksista, joilla sille annettiin tiedoksi pankkitilinumeroiden ja kotipaikkaosoitteiden muutokset, ilmenee komission mukaan vain pelkkien yhteystietojen muuttuminen.

28.

    Komissio toteaa, ettei kantaja tässä tilanteessa voi väittää vapautuneensa hankkeen täytäntöönpanoa koskevasta vastuusta. Lisäksi komission mukaan ilmoittamatta jätetty hankkeen edunsaajan muuttuminen on asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu huomattava muutos ja oikeuttaa näin ollen pienentämään tukea tai peruuttamaan sen.

29.

    Perustelujen väitetyn puutteellisuuden osalta komissio katsoo, ettei tuen peruuttamista ollut tarpeen perustella enempää kuin on tehty riidanalaisessa päätöksessä, jossa selitetään, että kantaja on yhteisön rahoitustuen edunsaaja, että se on vastuussa hankkeen täytäntöönpanosta ja että se on tuen myöntämispäätöksen adressaatti. Komissio ei myöskään ole hyväksynyt edunsaajan muuttumista eikä se edes ollut tietoinen uuden yhtiön perustamisprosessista. Komissiota on näin ollen johdettu tahallisesti harhaan, jotta vaikeutettaisiin hankkeen täytäntöönpanoon vaikuttavista sääntöjenvastaisuuksista johtuvien vastuiden kohdistamista.

30.

    Riidanalaista päätöstä tehtäessä noudatettavien olennaisten muotomääräysten väitetyn rikkomisen sekä puolustautumisoikeuksien perustavanlaatuisen periaatteen loukkaamisen osalta komissio huomauttaa, että 3.4.1998 päivätty kirje, jossa kantajalle annettiin mahdollisuus ilmaista kantansa niistä seikoista, joilla oli tarkoitus perustella yhteisön rahoitustuen peruuttaminen, lähetettiin Sevillan osoitteeseen. Komissio toteaa tämän osoitteen olleen se, joka komissiolle oli ilmoitettu osoitteena, josta käsin hanketta johdettiin, ja joka vastasi paikkaa, jossa hankkeen tarkastaminen tapahtui ja jossa komission tarkastajat tapasivat J. Tasias Vallsin. Komissio katsoo, että kun otetaan huomioon ne siteet, jotka yhdistävät kantajan ja Entorn S.L. Sucursalin ja niiden omistajat, hallituksen jäsenet tai prokuravaltuutetut, komissiota ei voida arvostella siitä, että se oli käyttänyt Sevillan osoitetta ilmoittaessaan huomautusten esittämistä koskevasta pyynnöstä. Komissio toteaa käyttäneensä tätä osoitetta kaikessa edunsaajalle tarkoitetussa kirjeenvaihdossaan siitä lähtien, kun kyseinen osoite oli sille ilmoitettu.

Kiireellisyys

31.

    Kantaja väittää, että kyseessä olevien välitoimien kiireellisyys johtuu siitä, että on välttämätöntä estää yrityksen toimintojen lopettaminen lopullisesti riidanalaisen päätöksen kohteena olevan 725 094 euron välittömän takaisinmaksun vuoksi.

32.

    Kantaja toteaa nimittäin olevansa rajavastuuyhtiö, joka on yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-152/88 R, Sofrimport v. komissio, 10.6.1988 antamassamääräyksessä (Kok. 1988, s. 2931) tarkoitetulla tavalla pienikokoinen yritys, joka työllistää tuskin kymmentä työsopimussuhteista työntekijää. Yrityksen osuuspääoma on kantajan mukaan 30 050 euroa.

33.

    Kantaja ilmoittaa taloudellisen tilanteensa kehittyneen myönteisesti yhtiön 4.6.1993 tapahtuneen perustamisen jälkeen. Kantaja toteaa erityisesti, että sen tilivuoden 1994 liikevaihto oli 30 373 833 Espanjan pesetaa (ESP) (182 550,41 euroa) ja voitto 2 899 905 ESP (17 428,78 euroa). Kantajan mukaan sen tilivuoden 1999 yhtiöverosta ilmenee, että tämän yhtiön kokonaisliikevaihto oli 138 387 025 ESP eli 831 722 euroa. Tilivuoden 1999 voitto oli 7 652 264 ESP eli 45 991,03 euroa. Kantaja katsoo, että yrityksen liikevaihtoa ja voittoja koskevat tiedot osoittavat sen vakavan ja korjaamattoman vahingon, joka kantajalle aiheutuisi, jos se olisi velvollinen maksamaan välittömästi takaisin riidanalaisesta päätöksestä johtuvat 725 094 euroa.

34.

    Kun otetaan huomioon se, että 725 094 euroa vastaa yrityksen lähes koko liikevaihtoa ja on melkein viisitoista kertaa yrityksen vuoden 1999 voitto, riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano aiheuttaisi välittömästi yrityksen toiminnan loppumisen, koska yritys ei kykenisi maksamaan välittömästi kyseistä rahamäärää vaarantamatta korjaamattomalla tavalla yrityksen eloonjäämisen mahdollisuuksia, kunnes ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ratkaissut pääasian.

35.

    Kantaja korostaa lisäksi, että Espanjan rajavastuuyhtiöitä koskevan lain 104 §:stä ja Espanjan kauppalaista ilmenee, että mikäli riidanalainen päätös pantaisiin täytäntöön, kantajayhtiö olisi velvollinen lopettamaan toimintansa. Yritys olisi tässä tapauksessa nimittäin purettava, koska yrityksen tappiot alentaisivat sen osuuspääoman alle puoleen.

36.

    Sen mahdollisuuden osalta, että kantajayhtiön osuudenomistajat voisivat mahdollisesti panostaa yhtiöön pääomaa, kuten komissio on väittänyt, kantaja muistuttaa, että Espanjan yhtiölain 1 §:n mukaan osuudenomistajien vastuu on selvästi rajattua. Heillä ei kantajan mukaan ole henkilökohtaista vastuuta yrityksen veloista. Kantaja toteaa, ettei ole myöskään mahdollista, että jokin rahoitusyksikkö tai kolmas taho voisi antaa vakuuden vaaditun rahamäärän maksamisesta.

37.

    Kun otetaan huomioon, että riidanalaisen päätöksen vaikutukset yhtiöön olisivat suhteettoman suuria, kantaja katsoo, että kyseisen päätöksen on näytetty aiheuttavan kantajalle sellaisen vakavan ja korjaamattoman vahingon, että vaadittua välitointa on pidettävä kiireellisenä.

38.

    Komissio väittää, ettei kantaja ole esittänyt konkreettisia tietoja, joiden perusteella voitaisiin arvioida, mitkä olisivat ne täsmälliset seuraukset, jotka aiheutuisivat riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämättä jättämisestä. Komissio toteaa, että kantaja on myöntänyt, että sen taloudellinen tila on ollut hyvä aina yhtiön perustamisesta lähtien. Komission mukaan kantajayhtiön liikevaihtoa ja voittoakoskevat tiedot osoittavat, että yhtiön taloudellinen kehitys on sen perustamisesta lähtien ollut jatkuvasti myönteinen.

39.

    Komissio toteaa myös, että oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että arvioitaessa yhtiön taloudellista tilannetta sen taloudellisen elinkelpoisuuden tutkimisen yhteydessä huomioon voidaan ottaa sen konsernin ominaisuudet, johon kyseinen yhtiö omistuspohjansa perusteella kuuluu. Kantaja ei kuitenkaan ole esittänyt mitään tietoja omistajiensa taloudellisesta kapasiteetista.

40.

    Lisäksi komissio katsoo, että väitetty kantajan toiminnan lopettamista koskeva uhka on täysin hypoteettinen ja että siltä voitaisiin välttyä, jos kantaja esittäisi komissiolle asianmukaisesti perustellun lisämaksuajan saamista tai porrastettua maksuaikataulua tarkoittavan pyynnön.

Välitoimista päättävän tuomioistuimen arviointi asiassa

41.

    Aluksi on muistettava, että yhteisön oikeuden mukainen tukijärjestelmä perustuu erityisesti siihen, että edunsaaja suorittaa ne velvollisuudet, joiden noudattamiseen sen oikeus saada tukea perustuu. Jos edunsaaja ei täytä kaikkia näitä velvollisuuksia, asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohdassa annetaan komissiolle valtuus harkita uudestaan niiden velvollisuuksiensa laajuutta, jotka sille kuuluvat tuen myöntämispäätöksen perusteella (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat T-551/93 ja T-231/94-T-234/94, Industrias Pesqueras Campos ym. v. komissio, tuomio 24.4.1996, Kok. 1996, s. II-247, 161 kohta).

42.

    Yhteisön rahoitustuen hakijoiden ja edunsaajien on varmistuttava muun muassa siitä, että ne toimittavat komissiolle luotettavia tietoja, jotka eivät ole omiaan johtamaan komissiota harhaan, koska muutoin valvonta- ja näyttöjärjestelmä, jolla tarkistetaan tuen myöntämisen edellytysten täyttyminen, ei voisi toimia moitteettomasti. Mikäli luotettavat tiedot puuttuvat, rahoitustukea voitaisiin myöntää hankkeille, jotka eivät täytä vaadittuja edellytyksiä. Tästä seuraa, että tuen hakijoiden ja edunsaajien tiedonanto- ja lojaalisuusvelvollisuus kuuluvat kiinteästi EMOTR:n tukijärjestelmään ja ovat olennaisia seikkoja tämän järjestelmän moitteettoman toimimisen kannalta.

43.

    Käsiteltävänä olevassa tapauksessa kantaja rahoitustuen edunsaajana ei kuitenkaan ilmoittanut komissiolle väitetystä hankkeen täytäntöönpanon luovuttamisesta eikä myöskään varmistunut siitä, että kolmas henkilö olisi tehnyt tätä koskevan ilmoituksen komissiolle. Päinvastoin, kuten kantaja on myöntänyt välitoimihakemuksessaan, J. Tasias Valls ei ryhtynyt kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin osoittaakseen selvästi ja lopullisesti komissiolle, että kantaja oli luopunut hankkeen täytäntöönpanosta.

44.

    Näin ollen on todettava, että ensi näkemältä ei ole olemassa yhtään sellaista seikkaa, joka vahvistaisi kantajan väitteen, jonka mukaan komissio on hyväksynytsen, että kantaja lakkasi olemasta rahoitustuen edunsaaja, ja että riidanalainen päätös tämän takia perustui virheelliseen arviointiin.

45.

    Riidanalaisen päätöksen perustelujen puutteellisuutta koskevan väitteen osalta riittää, kun todetaan, että ensi näkemältä komission voidaan katsoa ilmoittaneen riittävän selvästi sekä ne syyt, joiden vuoksi se katsoi kantajan johtaneen sitä harhaan hankkeen edunsaajan suhteen, että myös syyn, jonka vuoksi kantajan, jolle tuen myöntämispäätös osoitettiin, voidaan katsoa olevan vastuussa riidanalaisessa päätöksessä todetusta sääntöjenvastaisuudesta.

46.

    Sen kantajan väitteen osalta, että komissio on loukannut kantajan puolustautumisoikeuksia, riittää, kun ensi näkemältä todetaan komission 3.4.1998 päivätyllä kirjeellään nimenomaan pyytäneen kantajaa toimittamaan todisteet siitä, että tuen myöntämispäätöksestä johtuvat velvollisuudet oli täytetty.

47.

    Lopuksi on todettava, ettei kantaja ensi näkemältä voi arvostella komissiota siitä, että komissio käytti Sevillan osoitetta ilmoittaessaan huomautusten esittämistä koskevasta pyynnöstään. Tältä osin on muistettava, että kantaja ei ollut ilmoittanut komissiolle väitetystä hankkeen täytäntöönpanon luovuttamisesta. Kantajayhtiön toimitusjohtaja, olemalla erityisesti läsnä komission suorittamissa tarkastuksissa, voimisti kantajan väittämää komission erehtymistä eli lisäsi komission uskoa siihen, että kantajan osoite oli todellakin Sevillan osoite.

48.

    Näistä syistä vaadittu täytäntöönpanon lykkääminen ei ole ilmeisen perusteltua niiden väitteiden nojalla, joihin kantaja on vedonnut.

49.

    Vaikka kantajan väitteiden oletettaisiin olevan sellaisia, että niiden vuoksi vaadittu täytäntöönpanon lykkääminen olisi ilmeisen perusteltua, on joka tapauksessa todettava, että kiireellisyyttä koskevat edellytykset eivät täyty.

50.

    Tältä osin on pidettävä mielessä erityisesti edellä 12 kohdassa esitetyt kantajayhtiön osuudenomistajia koskevat tiedot. Niistä ilmenee, että kantaja on rajavastuuyhtiö, josta Codema omistaa 99,98 prosentin osuuden ja J. Tasias Valls 0,02 prosentin osuuden ja että tämä viimeksi mainittu on Codeman pääosakas ja sen johtaja.

51.

    On muistettava, että arvioitaessa kantajayhtiön taloudellista tilannetta sen taloudellisen elinkelpoisuuden tutkimisen yhteydessä huomioon voidaan ottaa erityisesti sen konsernin ominaisuudet, johon kantajayhtiö omistuspohjansa perusteella kuuluu (asia C-12/95 P, Transacciones Marítimas ym. v. komissio, määräys 7.3.1995, Kok. 1995, s. I-467, 12 kohta; asia T-18/96 R, SCK ja FNK v. komissio, määräys 4.6.1996, Kok. 1996, s. II-407, 35 kohta ja asia T-13/99 R, Pfizer Animal Health v. neuvosto, määräys 30.6.1999, Kok. 1999, s. II-1961, 155 kohta, vahvistettu asiassa C-329/99 P (R), Pfizer Animal Health, 18.11.1999 annetulla määräyksellä, Kok. 1999, s. I-8343, 67 kohta).

52.

    Tämä näkökanta perustuu siihen ajatukseen, että kyseisen yrityksen objektiiviset intressit eivät ole riippumattomia niiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden intresseistä, joilla on määräysvalta yrityksessä ja että väitetyn vahingon vakavaa ja korjaamatonta luonnetta arvioitaessa on näin ollen otettava huomioon se konserni, jonka nämä henkilöt muodostavat. Tällaisen intressien samansuuntaisuuden perusteella on erityisesti perusteltua, että kyseisen yrityksen intressiä jatkaa toimintaansa ei arvioida erillään siitä intressistä, joka niillä, jotka käyttävät siinä määräysvaltaa, on yrityksen jatkumisen kannalta (ks. asia T-241/00 R, Le Canne v. komissio, määräys 15.1.2001, Kok. 2001, s. II-37, 40 kohta).

53.

    Merkitystä ei siten ole sillä seikalla, että kyseessä olevan yrityksen pääasiallisena omistajana ja siinä määräysvaltaa käyttävänä tahona on luonnollinen henkilö, joka ei itse muodosta yritystä (ks. asia C-335/99 P (R), HFB ym. v. komissio, määräys 14.12.1999, Kok. 1999, s. I-8705, 64 kohta ja em. asia Le Canne v. komissio, määräyksen 42 kohta).

54.

    Käsiteltävänä olevassa asiassa on syytä todeta, että vaikka kantajayhtiön tilinpäätöstiedoista ilmenee, että se on pienikokoinen yritys, jonka taloudelliset voimavarat ovat vähäiset, kantaja ei ole toimittanut omistajiensa eli Codeman ja J. Tasias Vallsin taloudellisesta tilanteesta minkäänlaisia tietoja, joiden perusteella voitaisiin konkreettisesti arvioida, onko kyseisillä omistajilla intressiensä turvaamiseksi riittävät voimavarat.

55.

    Lopuksi on todettava, että kantaja ei ole komission kanssa yhteisymmärryksessä pyrkinyt saamaan aikaan järjestelyä, jonka perusteella kantaja voisi antamaansa pankkitakausta vastaan joko olla maksamatta vaadittua rahamäärää takaisin ennen pääasian ratkaisemista tai maksaa annetun lisämääräajan tai porrastetun aikataulun mukaisesti. Tältä osin on muistettava, että kun otetaan huomioon yhteisön perustavanlaatuinen intressi huolehtia siitä, että yhteisön maksamien tukien käytössä, kun asian ensiarvio antaa aiheen vakaviin olettamuksiin, ilmenevät vakavat sääntöjenvastaisuudet tutkitaan ja että niiden osalta määrätään seuraamuksista, välitoimista päättävä tuomari ei missään tapauksessa voi määrätä päätöksen täytäntöönpanoa lykättäväksi ilman, että asianomainen asettaa vakuuden tai antaa pankkitakauksen (ks. asia T-143/99 R, Hortiplant v. komissio, määräys 16.7.1999, Kok. 1999, s. II-2451, 30 kohta).

56.

    Edellä esitetystä seuraa, että kantaja ei ole pystynyt näyttämään toteen, että sille ilman vaadittua täytäntöönpanon lykkäämistä aiheutuisi vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa.

57.

    Välitoimihakemus on näin ollen hylättävä.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on määrännyt seuraavaa:

1)    Välitoimihakemus hylätään.

2)    Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Annettiin Luxemburgissa 22 päivänä lokakuuta 2001.

H. Jung

B. Vesterdorf

kirjaaja

presidentti

1: Oikeudenkäyntikieli: espanja.