Asia T-318/09

Audi AG ja Volkswagen AG

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Hakemus sanamerkin TDI rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Ehdoton hylkäysperuste – Kuvailevuus – Käyttöön perustuvan erottamiskyvyn puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 3 kohta – Asetuksen N:o 207/2009 75 artikla ja 76 artiklan 1 kohta)

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan käyttää osoittamaan tavaran ominaisuuksia

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkki, jolta puuttuu erottamiskyky – Poikkeus – Erottamiskykyiseksi tuleminen käytön perusteella

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 3 kohta)

1.      Sanamerkkiä TDI, jonka rekisteröimistä yhteisön tavaramerkiksi haetaan Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaan 12 kuuluville ”moottoriajoneuvoille ja niiden rakenneosille”, voidaan käyttää yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla osoittamaan kyseisessä rekisteröintihakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden ja palvelujen olennaisia ominaisuuksia.

Kyseinen sanamerkki, joka on lyhenne sanoista ”turbo diesel injection” tai ”turbo direct injection”, osoittaa moottoriajoneuvojen osalta niiden laatua, koska se, että varusteena on turbo diesel injection- tai turbo direct injection -moottori, on moottoriajoneuvon olennainen ominaisuus. Moottoriajoneuvojen rakenneosien osalta sanamerkillä TDI osoitetaan niiden tyyppiä.

Sanamerkki TDI on kuvaileva kyseessä olevien tavaroiden osalta koko unionissa. Koska moottoriajoneuvoja nimittäin lähtökohtaisesti markkinoidaan samoilla nimityksillä kaikkialla sisämarkkinoilla, unionin eri osien välillä ei ole eroa siinä, miten kohdeyleisö ymmärtää kyseisen merkin merkityksen sekä kyseisen merkin ja tavaramerkkiä koskevan rekisteröintihakemuksen kattamien tavaroiden välisen suhteen.

(ks. 18 ja 19 kohta)

2.      Tavaramerkki voidaan rekisteröidä yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 3 kohdan nojalla vain, jos esitetään todisteet siitä, että se on tullut käytön perusteella erottamiskykyiseksi siinä osassa unionia, jossa sillä ei alun perin ollut erottamiskykyä. Kyseisen artiklan 2 kohdassa tarkoitettu unionin osa voi tapauskohtaisesti muodostua vain yhdestä jäsenvaltiosta.

Jotta rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki voidaan rekisteröidä asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 3 kohdan nojalla, sen on siis oltava tullut käytön perusteella erottamiskykyiseksi unionin kaikissa niissä jäsenvaltioissa, joissa sillä ei alun perin ollut erottamiskykyä. Lisäksi tiettyjen jäsenvaltioiden osalta esitetyt todisteet eivät todista, että merkki olisi tullut erottamiskykyiseksi unionin muissa jäsenvaltiossa.

(ks. 46 ja 47 kohta)