Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Yves Franchet'n ja Daniel Bykin 27.11.2003 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

    (Asia T-391/03)

    Oikeudenkäyntikieli: ranska

Yves Franchet ja Daniel Byk ovat nostaneet 27.11.2003 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajat ovat asianajajat Georges Vandersanden ja Laure Levi.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

─    kumoaa Euroopan komission 18.8.2003 tekemän päätöksen, jossa kieltäydytään kantajien esittämästä pyynnöstä saada tutustua tämän toimielimen hallussa oleviin eri asiakirjoihin, ja joka annettiin tiedoksi 21.8.2003, sekä komission 1.10.2003 tekemän päätöksen, jossa hylätään kantajien 8.9.2003 esittämä vahvistava pyyntö

─    velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Kantajat esittivät nimittävälle viranomaiselle pyynnön saada tutustua komission hallussa oleviin eri asiakirjoihin, jotka koskevat Eurostatin puitteissa todettuja tiettyjä sääntöjenvastaisuuksia koskevia tutkimuksia. Tämä kanne koskee tästä pyynnöstä kieltäytymistä.

Vastaaja vetoaa kahteen poikkeukseen, joista on säädetty Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1049/2001, sekä tuomioistuimessa tapahtuvan asian käsittelyn suojaamiseen ja tarkastukseen, tutkintaan ja sisäiseen tarkastukseen liittyvän toiminnan tarkoitusten suojaamiseen.

Väitteidensä tueksi kantajat katsovat, että asetusta N:o 1049/2001, erityisesti sen 2 ja 4 artiklaa on rikottu, että asiakirjoihin tutustumisen perustavanlaatuista oikeutta on loukattu, että on tapahtunut ilmeinen arviointivirhe, että päätöksen perustelut ovat virheelliset ja ristiriitaiset ja että suhteellisuusperiaatetta on loukattu.

Tältä osin kantajat katsovat, että vastaaja myös soveltaa virheellisellä tavalla liian laajasti poikkeuksia, joihin se on vedonnut, mikä on ristiriidassa vakiintuneen oikeuskäytännön kanssa. Käytännössä esillä olevassa asiassa ei ole oikeuskäytännössä tarkoitettua käsittelyä tuomioistuimessa ja lisäksi OLAF on hallinnollinen yksikkö, joka laatii hallinnollisia asiakirja-aineistoja ja kertomuksia.

Lopuksi kantajat väittävät, että komissio ei arvioinut pyyntöjä konkreettisesti, asiakirjoille ominaisten seikkojen valossa niihin poikkeuksiin nähden, joihin on vedottu, ja että komissio ei vertaillut esillä olevia etuja hyödyllisellä tavalla.

____________