Yhdistetyt asiat T-392/03, T-408/03, T-414/03 jaT-435/03

Regione Siciliana

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Kumoamiskanne – EAKR – Taloudellisen tuen peruuttaminen – Jo maksettujen suoritusten takaisinperiminen – Viivästyskorkojen suorittamista koskevat vaatimukset – Kuittaus – Alueellinen tai paikallisyhteisö – Asia, joka ei koske asianomaista suoraan – Tutkimatta jättäminen

Määräyksen tiivistelmä

1.      Kumoamiskanne – Kannekelpoiset toimet – Käsite – Toimet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia

(EY 230 artikla)

2.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet

(EY 230 artiklan neljäs kohta)

1.      Toimia tai päätöksiä, jotka voivat olla EY 230 artiklassa tarkoitetun kumoamiskanteen kohteena, ovat ainoastaan sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttamalla tämän oikeusasemaa selvästi.

Komission kirjeillä, jotka koskevat viivästyskorkojen perimistä laskuista, joista jokin jäsenvaltio vastaa ja jotka on osoitettu sille, jotka eivät ole sellaisenaan viivästyskorkojen maksamista koskevia vaatimuksia ja joissa ei lasketa niitä konkreettisesti ja joissa ainoastaan täsmennetään korkojen laskemista koskevia voimassa olevia yhteisön oikeussääntöjä ja selitetään, miksi komissio ei ole suorittanut viran puolesta kuittausta kyseisissä laskuissa olevien saatavien ja kyseiselle jäsenvaltiolle osoitettavien suoritusten kesken, ei ole sellaisia sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin.

(ks. 36–39 kohta)

2.      Kirje, jolla komissio ilmoittaa, että tietyt saatavat – jotka muodostuvat Euroopan aluekehitysrahastosta tietyille hankkeille myönnetyn tuen, jonka lopullisena saajana oli alueellinen yhteisö, peruuttamisen seurauksena palautettavista määristä ja viivästyskoroista – ja komission velat jäsenvaltiolle kuitataan keskenään, on päätös, jonka lopullisena adressaattina on kyseinen jäsenvaltio, vaikka komissio onkin virallisesti osoittanut sen kyseiselle alueelliselle yhteisölle ja antanut sen tiedoksi kyseisen jäsenvaltion valtiovarainministeriölle.

Yhtäältä jäsenvaltio on näet kyseisten velkojen ja saatavien haltija ja toisaalta sillä on harkintavaltaa ja se saattaa päättää olla vaatimatta kyseiseltä alueelliselta yhteisöltä kaikkea tai osaa kyseisessä kirjeessä mainituista summista sekä päävelan että viivästyskorkojen osalta.

Näin ollen ei voida katsoa, että tämä päätös koskisi kyseistä alueellista yhteisöä suoraan, ja sen nostama kanne on jätettävä tutkimatta.

(ks. 43–47 kohta)