Asia C‑260/13

Sevda Aykul

vastaan

Land Baden-Württemberg

(Verwaltungsgericht Sigmaringenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 2006/126/EY – Ajokorttien vastavuoroinen tunnustaminen – Jäsenvaltion kieltäytyminen tunnustamasta sen alueella päihdyttävien aineiden vaikutuksen alaisena ajoneuvoa kuljettaneen henkilön ajokorttia, jonka on myöntänyt toinen jäsenvaltio

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 23.4.2015

1.        Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Asiaan vaikuttavien unionin oikeutta koskevien näkökohtien määrittäminen – Kysymysten muotoileminen uudelleen

(SEUT 267 artikla)

2.        Liikenne – Tieliikenne – Ajokortti – Direktiivi 2006/126 – Ajokorttien vastavuoroinen tunnustaminen – Jäsenvaltion kieltäytyminen tunnustamasta toisen jäsenvaltion myöntämän ajokortin pätevyyttä sen haltijan syyllistyttyä rikkomukseen ensiksi mainitun jäsenvaltion alueella – Sallittavuus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/126 2 artiklan 1 kohta ja 11 artiklan 4 kohdan toinen alakohta)

3.        Liikenne – Tieliikenne – Ajokortti – Direktiivi 2006/126 – Ajokorttien vastavuoroinen tunnustaminen – Ajo-oikeuden uudelleen saamiseen sovellettavat edellytykset toisen jäsenvaltion myöntämän ajokortin pätevyyden tunnustamisesta kieltäytymisen jälkeen – Jäsenvaltioiden harkintavalta – Rajat – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen – Asian arvioimisen kuuluminen kansalliselle tuomioistuimelle

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/126 11 artiklan 4 kohdan toinen alakohta)

1.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 42 ja 43 kohta)

2.        Ajokorteista annetun direktiivin 2006/126 2 artiklan 1 kohtaa ja 11 artiklan 4 kohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että jäsenvaltio, jonka alueella toisessa jäsenvaltiossa myönnetyn ajokortin haltija oleskelee tilapäisesti, kieltäytyy tunnustamasta tämän ajokortin pätevyyttä sen vuoksi, että kyseisen ajokortin myöntämisen jälkeen ajokortin haltija on tämän valtion alueella syyllistynyt rikkomukseen, josta ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan on seurauksena soveltumattomuus moottoriajoneuvon kuljettamiseen.

Jäsenvaltiolle annettu oikeus peruuttaa ajokortin haltijan ajo-oikeus tämän valtion alueella merkitsee nimittäin kyllä ajokorttien vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen rajoittamista, mutta tämä rajoitus, jolla voidaan pienentää liikenneonnettomuuksien tapahtumisen todennäköisyyttä, on kuitenkin omiaan parantamaan liikenneturvallisuutta, mikä on kaikkien kansalaisten edun mukaista.

(ks. 70 ja 71 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3.        Jäsenvaltio, joka ajokorteista annetun direktiivin 2006/126 11 artiklan 4 kohdan nojalla kieltäytyy ajokortin pätevyyden tunnustamisesta, on toimivaltainen määräämään edellytykset, jotka toisen jäsenvaltion myöntämän ajokortin haltijan on täytettävä saadakseen uudelleen ajo-oikeuden sen alueella. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava, kieltäytyykö asianomainen jäsenvaltio omia sääntöjään soveltaessaan tosiasiallisesti määräämättömäksi ajaksi toisen jäsenvaltion myöntämän ajokortin tunnustamisesta. Tältä kannalta sen tehtävänä on tutkia, pysyvätkö ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyt edellytykset suhteellisuusperiaatteen mukaisesti sen rajoissa, mikä on asianmukaista ja välttämätöntä direktiivillä 2006/126 tavoitellun päämäärän eli liikenneturvallisuuden parantamisen saavuttamiseksi.

(ks. 84 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)