EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(kolmas jaosto)

17 päivänä syyskuuta 2014

Asia F‑12/13

CQ

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Konferenssitulkkeina toimivat toimihenkilöt (AIC) – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteiden ehtojen 90 artikla – Työpaikkakiusaaminen – Henkilöstösääntöjen 12 a artikla – Työpaikkakiusaamista ja sen ehkäisemistä käsittelevän neuvoa-antavan komitean sisäiset säännöt – Mainitun komitean työskentelyn luottamuksellisuus – Ilmeiset arviointivirheet

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa CQ vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 8.5.2012 päivätyn päätöksen, jossa Euroopan parlamentin työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen katsoi työpaikkakiusaamista ja sen ehkäisemistä käsittelevän neuvoa-antavan komitean (jäljempänä työpaikkakiusaamista käsittelevä komitea tai komitea) lausunnon mukaisesti, ettei kantaja ollut väliaikaisen toimihenkilön tehtävissään joutunut yksikönpäällikkönsä häneen kohdistaman työpaikkakiusaamisen kohteeksi.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. CQ vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan parlamentin oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Konferenssitulkkeina toimivat toimihenkilöt – Henkilöstösääntöjen mukainen järjestelmä – Ylimääräiset sopimussuhteiset toimihenkilöt

(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 3 b ja 90 artikla)

2.      Virkamiehet – Työpaikkakiusaaminen – Käsite – Toiminta, jonka tarkoitus tai vaikutus on asianomaisen uskottavuuden heikentäminen tai hänen olosuhteidensa heikentäminen työssä – Toiminnan jatkuvuuden vaatimus – Toiminnan tahallisuuden vaatimus – Ulottuvuus – Kiusaajan pahantahtoisen aikomuksen vaatimusta ei ole

(Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohta)

3.      Virkamiehet – Lomat – Vuosiloma – Lomahakemus – Sellaista määräaikaa ei ole, jonka kuluessa hallinnon on käsiteltävä lomahakemus

(Henkilöstösääntöjen 57 artiklan ensimmäinen kohta)

4.      Virkamiehet – Työpaikkakiusaaminen – Käsite – Vuosilomahakemusten käsittelyssä tapahtunut viivästys, joka ei kuulu työpaikkakiusaamisen käsitteen soveltamisalaan – Edellytykset

(Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohta)

5.      Virkamiehet – Oikeudet ja velvollisuudet – Osallistuminen kielikurssille yksikön edun mukaisesti – Velvollisuudet poissaolotapauksessa

6.      Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Täytäntöönpano työpaikkakiusaamista koskevissa asioissa – Sisäinen tutkimus, joka koskee väitettyä työpaikkakiusaamista – Oikeudenkäyntimenettely – Kantelun kohteena olleelle asianosaiselle myönnetty toinen kuuleminen – Puolustautumisoikeuksia ei ole loukattu

(Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohta)

1.      Siitä, että Euroopan parlamentti ottaa palvelukseen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelusuhteen ehtojen 90 artiklan nojalla konferenssitulkkina toimivan toimihenkilön, seuraa välttämättä, että kyseisellä henkilöllä on sopimussuhteisen toimihenkilön asema ja erityisesti muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 3 b artiklassa tarkoitetun sopimussuhteisen toimihenkilön asema, koska näiden palvelussuhteen ehtojen 90 artikla on osa 5 lukua, jonka otsikko on ”3 a artiklassa tarkoitettuja sopimussuhteisia toimihenkilöitä koskevat erityissäännökset”.

(ks. 74 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio Cantisani v. komissio (F‑71/10, EU:F:2012:71, 60 kohta)

2.      Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdassa määritellään työpaikkakiusaaminen niin, että sillä tarkoitetaan sopimatonta käytöstä, jonka osoittaminen edellyttää kahden kumulatiivisen edellytyksen täyttymistä. Ensimmäinen edellytys koskee puheita, tekoja, eleitä tai kirjoituksia, joiden esiintyminen on pysyvää, toistuvaa tai järjestelmällistä, mikä edellyttää, että työpaikkakiusaamisella on ymmärrettävä tarkoitettavan menettelyä, joka kestää välttämättä tietyn aikaa ja edellyttää toistuvia tai jatkuvia toimia, jotka ovat tahallisia. Toinen kumulatiivinen edellytys on, että nämä puheet, teot, eleet tai kirjoitukset loukkaavat henkilön persoonaa tai ihmisarvoa tai hänen fyysistä tai psyykkistä koskemattomuuttaan. Koska adjektiivi ”tahallinen” koskee ensimmäistä edellytystä eikä jälkimmäistä, tästä voidaan tehdä kaksi päätelmää. Yhtäältä kyseisessä artiklassa tarkoitettujen puheiden, tekojen, eleiden tai kirjoitusten on oltava tahallisia, millä suljetaan tahaton käytös tämän määräyksen soveltamisalan ulkopuolelle. Toisaalta ei sitä vastoin edellytetä, että näiden puheiden, tekojen, eleiden ja kirjoitusten tarkoituksena olisi ollut loukata jonkun henkilön persoonaa, ihmisarvoa taikka fyysistä tai henkistä koskemattomuutta. Jo se riittää, että hänen toimistaan on objektiivisesti aiheutunut tällaisia seurauksia, siltä osin kuin ne ovat olleet tahallisia.

Koska kyseisten toimien on henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdan nojalla oltava sopimattomia, tästä seuraa, että työpaikkakiusaamiseksi luonnehtiminen edellyttää, että se vastaa riittävästi objektiivista todellisuutta siinä mielessä, että puolueeton ja järkevä, herkkyydeltään tavanomainen ja samoissa olosuhteissa toimiva tarkkailija pitäisi sitä kohtuuttomana ja moitittavana.

(ks. 76–78 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio Q v. komissio (F‑52/05, EU:F:2008:161, 134 ja 135 kohta), jota unionin yleinen tuomioistuin ei ole kumonnut tältä osin tuomiossa komissio v. Q (T‑80/09 P, EU:T:2011:347); tuomio Skareby v. komissio (F‑42/10, EU:F:2012:64, 65 kohta) ja em. tuomio Cantisani v. komissio (EU:F:2012:71, 89 kohta)

3.      Jos virkamiehellä on henkilöstösääntöjen 57 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla kalenterivuoden aikana oikeus vähintään 24:n ja enintään 30 työpäivän pituiseen vuosilomaan, tässä säännöksessä ei kuitenkaan aseteta hallinnolle ehdottomia määräaikoja, joita virkamiesten ja toimihenkilöiden lomahakemusten käsittelemisessä olisi noudatettava.

(ks. 112 kohta)

4.      Mitä tulee vuosilomahakemusten käsittelemiseen liittyvän työpaikkakiusaamisen ilmenemiseen, esimiehiä ei voida arvostella vuosilomahakemuksen hyväksymisessä mahdollisesti tapahtuneesta viivästyksestä, kun tämä viivästys johtuu toisesta yksiköstä ja kun hakemus on joka tapauksessa käsitelty ajoissa. Asia on täten kun asianomainen toimihenkilö vastaanottaa vahvistuksen siitä, että hakemus on hyväksytty, kaksi viikkoa ennen hakemuksen kohteena ollutta jaksoa.

Mitä tulee yksikönpäällikön muistutukseen, jonka mukaan lomahakemukset on tehtävä vähintään viisi työpäivää ennen haetun loman alkamista, sitä ei voida sellaisenaan arvostella, koska se on tehty yksikön moitteettoman toiminnan vuoksi.

Mitä tulee yksikönpäällikön toimihenkilölle tekemästä muistutuksesta, jonka mukaan hänen on käytettävä jäljellä oleva vuosilomansa ennen hänen väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksensa päättymistä, ei sitäkään voida arvostella sellaisenaan, koska päinvastoin asianmukainen henkilöstöhallinto edellyttää, että työntekijät ilmoittavat vuosilomistaan ja käyttävät ne siten, että vältetään niiden siirtäminen seuraaville vuosille tai työsopimuksen päättyessä käyttämättä jääneistä vuosilomista maksettavat korvaukset.

(ks. 116–118 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: em. tuomio Q v. komissio (EU:F:2008:161, 180 kohta)

5.      Ilmoittautuminen tavanomaisella työajalle järjestettävälle kielikurssille yksikön edun mukaisesti edellyttää, että asianomainen perustelee välittömästi poissaolonsa kurssilta esimiehelleen ja yksikölle, joka on vastuussa näistä kielikurssista.

Kun asianomainen virkamies tai toimihenkilö on tehnyt esimiehelleen asianmukaisen ilmoituksen kielikurssilta poissaolonsa syistä, hänen tehtävänään on ryhtyä itse vaadittuihin hallinnollisiin toimenpiteisiin kyseisestä kielikurssista vastaavalle koulutusyksikölle ja varmistaa tämän jälkeen, että hänen hallinnolliseen tilanteeseensa tehtiin asianmukaiset muutokset sekä vastata myös tälle yksikölle mahdollisista poissaoloista.

(ks. 120 ja 121 kohta)

6.      Kun on kyse sisäisestä tutkimuksesta, joka koskee väitettyä työpaikkakiusaamista ja joka on toteutettu Euroopan parlamentin työpaikkakiusaamista ja sen ehkäisemistä käsittelevän neuvoa-antavan komitean sisäisten sääntöjen mukaisesti, työpaikkakiusaamista käsittelevän komitean työskentelyä eivät sido sellaiset tiukat menettelysäännöt, joissa sitä vaaditaan kuulemaan kantelijaa toisen kerran kun se ei katso sen olevan tarpeellista. Sen tehtävä on neuvoa-antava, eikä sen lausunto ole kyseiselle asianosaiselle vastainen toimi. Lisäksi oletettu uhri ja oletettu kiusaaja eivät ole työpaikkakiusaamista käsittelevässä komiteassa samassa asemassa. Väitetyn kiusaajan on voitava puolustautua, kuten kyseisten sisäisten sääntöjen 10 artiklan toisessa alakohdassa täsmennetään, komiteaan tehdyn kantelun yhteydessä. Näissä olosuhteissa siitä, että väitetylle kiusaajalle on annettu ylimääräinen mahdollisuus vastata häntä vastaan esitettyihin väitteisiin, ei käy ilmi, että työpaikkakiusaamista käsittelevä komitea loukkasi väitetyn kiusaamisen uhrin puolustautumisoikeuksia tai että se rikkoi puolueettomuuden velvollisuutta.

(ks. 147 kohta)