Asia C‑117/15

Reha Training Gesellschaft für Sport- und Unfallrehabilitation mbH

vastaan

Gesellschaft für musikalische Aufführungs- und mechanische Vervielfältigungsrechte eV (GEMA)

(Landgericht Kölnin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Immateriaalioikeudet – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/29/EY – 3 artiklan 1 kohta – Direktiivi 2006/115/EY – 8 artiklan 2 kohta – Yleisölle välittämisen käsite – Kuntoutuskeskuksen toiminnanharjoittajan suorittama televisiovastaanotinten asentaminen siinä tarkoituksessa, että potilaat voisivat katsoa televisiolähetyksiä

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 31.5.2016

1.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivit 2001/29 ja 2006/115 – Yleisölle välittäminen – Käsite, joka lähtökohtaisesti merkitsee samaa molemmissa direktiiveissä – Televisiolähetysten levittäminen kuntoutuskeskuksen toiminnanharjoittajan tiloihinsa asentamien televisiovastaanotinten välityksellä – Arviointi molempien direktiivien suhteen samalla kertaa ja samojen arviointiperusteiden mukaan

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/115 8 artiklan 2 kohta)

2.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivit 2001/29 ja 2006/115 – Yleisölle välittäminen – Käsite – Televisiolähetysten levittäminen kuntoutuskeskuksen toiminnanharjoittajan tiloihinsa asentamien televisiovastaanotinten välityksellä kuuluu mainitun käsitteen alaan

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/115 8 artiklan 2 kohta)

1.        Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohtaa on sovellettava niin, ettei se vaikuta vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla annetun direktiivin 2006/115 8 artiklan 2 kohdan soveltamiseen. Tältä osin ei ole mitään perustetta katsoa, että unionin lainsäätäjä olisi halunnut antaa yleisölle välittämisen käsitteelle eri merkityksen kyseisten direktiivien asiayhteydessä. Kyseisillä direktiiveillä suojattujen oikeuksien erilaisuudella ei nimittäin voida peitellä sitä tosiasiaa, että mainittujen direktiivien sanamuotojen mukaan kyseisten oikeuksien perustana oleva tapahtuma on sama, toisin sanoen suojattujen teosten välittäminen yleisölle.

Tästä seuraa, että asiaan, jossa on väitetty, että televisiolähetysten levittäminen kuntoutuskeskuksen toiminnanharjoittajan tiloihinsa asentamien televisiovastaanotinten välityksellä vaikuttaa tekijänoikeuksiin ja monien tahojen, joita asia koskee, suojattuihin oikeuksiin, etenkin säveltäjien, sanoittajien ja musiikinkustantajien mutta myös esittäjien, äänitteiden tuottajien sekä kirjallisten teosten tekijöiden ja kustantajien oikeuksiin, on sovellettava sekä direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohtaa että direktiivin 2006/115 8 artiklan 2 kohtaa ja että kyseisissä kahdessa säännöksessä olevalle käsitteelle ”yleisölle välittäminen” on annettava sama merkitys. Näin ollen sitä, onko mainittu tilanne yleisölle välittämistä, on arvioitava sekä direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdan että direktiivin 2006/115 8 artiklan 2 kohdan nojalla ja samojen arviointiperusteiden mukaan, jotta muun muassa vältetään ristiriitaiset ja keskenään yhteensopimattomat tulkinnat, jotka vaihtelevat sovellettavan säännöksen mukaan.

(ks. 27 ja 31–34 kohta sekä tuomiolauselma)

2.        Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohtaa ja tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla annetun direktiivin 2006/115 8 artiklan 2 kohtaa on tulkittava niin, että televisiolähetysten levittäminen kuntoutuskeskuksen toiminnanharjoittajan tiloihinsa asentamien televisiovastaanotinten välityksellä on yleisölle välittämistä.

Ensinnäkin mainittu toiminnanharjoittaja tietoisesti välittää suojattuja teoksia potilailleen useisiin paikkoihin mainitussa laitoksessa asennettujen televisiovastaanotinten avulla.

Toiseksi kaikki mainitunlaisen kuntoutuskeskuksen potilaat muodostavat mainituissa säännöksissä tarkoitetun yleisön, koska kyseisistä potilaista muodostuva henkilöiden joukko ei ole liian pieni tai merkityksetön, kun otetaan huomioon erityisesti se, että mainitut potilaat voivat nauttia levitetyistä teoksista samanaikaisesti useissa paikoissa kyseisessä laitoksessa eivätkä he lähtökohtaisesti voisi tehdä niin ilman kyseisen keskuksen toiminnanharjoittajan heihin suuntaamia toimia. Siltä osin kuin kyse on tekijänoikeuteen ja lähioikeuksiin liittyvien maksujen maksamisesta siitä, että suojattuja teoksia saatetaan saataville mainitun keskuksen tiloissa, mainittuja potilaita ei selvästikään ole otettu huomioon silloin, kun suojatun teoksen saataville saattamiseen on alun perin annettu lupa, joten he muodostavat uuden yleisön.

Kolmanneksi televisiolähetysten levittämisellä televisiovastaanotinten välityksellä pyritään tarjoamaan muuta ajateltavaa kuntoutuskeskuksen potilaille heidän hoitonsa tai sitä edeltävän odotusajan aikana, joten lähetysten levittäminen on sellaisen lisäpalvelun tarjoamista, joka – vaikkei sillä olekaan mitään lääketieteellistä merkitystä – vaikuttaa suotuisasti laitoksen arvoon ja houkuttelevuuteen ja antaa sille siis kilpailuedun. Tästä seuraa, että televisiolähetysten levittämisellä mainitunlaisen kuntoutuskeskuksen toiminnanharjoittajan toimesta tavoitellaan voittoa, mikä voidaan ottaa huomioon määritettäessä mainitunlaisesta levittämisestä mahdollisesti maksettavan korvauksen määrää.

(ks. 54–65 kohta ja tuomiolauselma)