Language of document : ECLI:EU:F:2007:175

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS
(toinen jaosto)

17 päivänä lokakuuta 2007

Asia F-63/06

Luigi Mascheroni

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Hallinnon avustusvelvoite – Henkilöstösääntöjen 24 artikla – Esimiehen harjoittama henkinen ahdistelu – IDOC:n suorittama tutkimus – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jolla Mascheroni vaatii virkamiestuomioistuinta erityisesti kumoamaan nimittävän viranomaisen 14.7.2005 tekemän päätöksen, jolla on hylätty hänen 26.3.2004 esittämänsä avustuspyyntö, joka perustui hänen esimiehensä V. H :n väitettyyn kiusantekoon ja halventavaan käytökseen.

Ratkaisu: Kanne hylätään osittain selvästi perusteettomana ja jätetään osittain tutkimatta, koska sen tutkimisen edellytykset eivät selvästi täyty. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Kanne – Kohde – Hallintoviranomaiselle osoitettu määräys – Tutkimatta jättäminen

         (Henkilöstösääntöjen 91 artikla)

2.      Henkilöstö – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Ulottuvuus

         (Henkilöstösääntöjen 24 artikla)

3.      Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset

(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

1.      Virkamiestuomioistuimen tehtävänä ei ole henkilöstösääntöjen 91 artiklan nojalla nostetun kanteen yhteydessä osoittaa kehotuksia yhteisön toimielimille tai esittää periaatteellisia julkilausumia.

(ks. 23 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑94/92, X v. komissio, 9.6.1994 (Kok. H. 1994, s. I‑A‑149 ja II‑481, 33 kohta); asia T‑28/96, Chew v. komissio, 2.7.1997 (Kok. H. 1997, s. I‑A‑165 ja II‑497, 17 kohta); asia T‑134/99, Skrzypek v. komissio, 11.7.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑139 ja II‑633, 16 kohta) ja asia T‑14/03, Di Marzio v. komissio, 2.3.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑43 ja II‑167, 63 kohta).

2.      Henkilöstösääntöjen 24 artiklan ensimmäisen alakohdan mukaisen avustamisvelvollisuuden nojalla hallinnon on puututtava yksikön järjestyksen ja asianmukaisen toiminnan kanssa yhteensopimattomaan tapahtumaan kaikella tarvittavalla energialla ja vastattava tapaukseen liittyvien olosuhteiden edellyttämällä nopeudella ja huolellisuudella todetakseen tosiseikat ja tehdäkseen niistä asianmukaiset päätelmät kaikista seikoista tietoisena. Tätä tarkoitusta varten riittää, että toimielimeltään suojaa vaativa virkamies esittää edes vähäistä näyttöä siitä, että hyökkäykset, joiden kohteeksi hän väittää joutuneensa, ovat todellisia. Kyseisen toimielimen on tällaisten seikkojen perusteella toteutettava asianmukaiset toimenpiteet ja erityisesti tehtävä tutkimus todetakseen kantelun taustalla olevat tosiseikat yhteistyössä kantelun esittäjän kanssa.

Tutkinta- ja kurinpitotoimisto on komission sisäinen yksikkö, jonka tehtävänä on suorittaa hallinnollisia tutkimuksia, joiden tarkoituksena on todeta tosiseikat, joiden perusteella nimittävä viranomainen voi antaa kaikista seikoista tietoisena ratkaisun avustuspyynnöstä, eikä sen loppuraportti ole tässä yhteydessä missään tapauksessa avustuspyyntöä koskeva päätös vaan vastaus tosiseikkojen tutkimista koskevaan vaatimukseen, jonka tämä viranomainen on sille osoittanut.

(ks. 36, 40 ja 41 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 224/87, Koutchoumoff v. komissio, 26.1.1989 (Kok. 1989, s. 99, 15 ja 16 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑5/92, Tallarico v. parlamentti, 21.4.1993 (Kok. 1993, s. II‑477, 31 kohta) ja asia T‑136/98, Campogrande v. komissio, 5.12.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑267 ja II‑1225, 42 kohta).

3.      Kanteessa on yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla, jota sovelletaan virkamiestuomioistuimessa käytävään oikeudenkäyntiin kyseisen perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohdan ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla, ilmoitettava erityisesti riidan kohde, ja siihen on sisällyttävä yhteenveto kanneperusteista. Näiden seikkojen on oltava riittävän selviä ja täsmällisiä, jotta vastaaja kykenee valmistelemaan puolustuksensa ja virkamiestuomioistuin kykenee antamaan ratkaisun kanteesta, tarvittaessa ilman muita tietoja. Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeushallinnon takaamiseksi on välttämätöntä, jotta kanne voitaisiin tutkia, että olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, ilmenevät vähintään yhteenvedonomaisesti mutta johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi kannekirjelmän sanamuodosta.

Kantaja ei voi esimerkiksi tyytyä esittämään kanneperusteensa abstraktisti ja ainoastaan väittämään, että riidanalaisella toimella on rikottu jotain tiettyä henkilöstösääntöjen säännöstä, tukematta tätä väitettä tarkemmin ja selittämällä, mikä on kanteen taustalla oleva kanneperuste.

Vaikka kannekirjelmän sanamuotoa voidaan tältä osin tukea ja täydentää erityisten seikkojen osalta viittaamalla sen liitteenä olevien asiakirjojen otteisiin, yleisluontoinen viittaus muihin kirjelmiin, vaikka ne olisivat kannekirjelmän liitteenäkin, ei voi korjata sitä, että olennaiset oikeudellisten perustelujen osatekijät puuttuvat, sillä niiden on sisällyttävä kannekirjelmään. Virkamiestuomioistuimen tehtävänä ei ole etsiä ja yksilöidä liitteistä kanneperusteita ja perusteluja, joita se voisi pitää kanteen perustana.

(ks. 52, 53, 56 ja 57 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑16/91, Rendo ym. v. komissio, 18.11.1992 (Kok. 1992, s. II‑2417, 130 kohta); yhdistetyt asiat T‑33/89 ja T‑74/89, Blackman v. parlamentti, 16.3.1993 (Kok. 1993, s. II‑249, 64 ja 65 kohta); asia T‑85/92, De Hoe v. komissio, 28.4.1993 (Kok. 1993, s. II‑523, 20 kohta); asia T‑43/91, Hoyer v. komissio, 17.3.1994 (Kok. H. 1994, s. I‑A‑91 ja II‑297, 22 kohta); asia T‑154/98, Asia Motor Ranska ym. v. komissio, 21.5.1999 (Kok. 1999, s. II‑1703, 49 kohta); asia T‑277/97, Ismeri Europa v. tilintarkastustuomioistuin, 15.6.1999 (Kok. 1999, s. II‑1825, 29 kohta); asia T‑91/04, Just v. komissio, 8.12.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑395 ja II‑1801, 35 kohta); asia T‑92/04, Moren Abat v. komissio, 8.12.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑399 ja II‑1817, 31 kohta) ja asia T‑424/04, Angelidis v. parlamentti, 5.12.2006 (Kok. H. 2006, s. A-2-323 ja II-A-2-1649, 39–42 kohta).