Asia T-479/14
Kendrion NV
vastaan
Euroopan unioni, jota edustaa Euroopan unionin tuomioistuin
Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Kannekirjelmän täsmällisyys – Tutkittavaksi ottaminen – Perusoikeuskirjan 47 artikla – Oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto – Aineellinen vahinko – Maksamatta jätetylle sakolle kertyneet korot – Pankkitakauskulut – Aineeton vahinko – Syy-yhteys
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu kolmas jaosto) 1.2.2017
1. Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Oikeudenkäynnin kohteen yksilöinti – Yhteenveto kanneperusteista – Unionin toimielimen väitetysti aiheuttamien vahinkojen korvaamista koskeva kanne
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäinen kohta ja 53 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)
2. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Kumulatiiviset edellytykset – Yhden edellytyksen täyttymättä jääminen – Vahingonkorvauskanteen hylkääminen kokonaisuudessaan
(SEUT 340 artiklan toinen kohta)
3. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen – Oikeussääntö, jolla annetaan yksityisille oikeuksia – Käsite – Kohtuullisen ajan noudattamatta jättäminen unionin tuomioistuimissa asiaa ratkaistaessa – Kuuluminen käsitteen soveltamisalaan – Arviointiperusteet
(SEUT 340 artiklan toinen kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta)
4. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Todistustaakka
(SEUT 340 artiklan toinen kohta)
5. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen ja määrätään sakko – Täytäntöönpanokelpoisuus – Päätöksen riitauttaminen unionin tuomioistuimissa – Ei vaikutusta täytäntöönpanokelpoisuuteen
(SEUT 101, SEUT 263 ja SEUT 278 artikla sekä SEUT 299 artiklan ensimmäinen kohta)
6. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Syy-yhteys – Katkeaminen kantajan tai muiden henkilöiden moitittavan menettelyn vuoksi
(SEUT 340 artiklan toinen kohta)
7. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Syy-yhteys – Käsite – Pankkitakauskulut, jotka aiheutuvat yrityksen päätöksestä olla maksamatta komission määräämää sakkoa – Kohtuullisen ajan noudattamatta jättäminen unionin tuomioistuimissa kyseisen yrityksen kannetta ratkaistaessa – Syy-yhteyden olemassaolo – Edellytykset
(SEUT 340 artiklan toinen kohta)
8. Vahingonkorvauskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Rajat – Kielto lausua kanteen ulkopuolisesta seikasta – Velvollisuus noudattaa asianosaisten määrittelemiä riita-asian puitteita – Unionin tuomioistuinten mahdollisuus velvoittaa omasta aloitteestaan korvaamaan muulta kuin kanteessa mainitulta ajanjaksolta aiheutunut vahinko – Ei ole
(SEUT 268 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohta)
9. Vahingonkorvauskanne – Kohde – Kantajana olevan yrityksen johdolle ja työntekijöille väitetysti aiheutuneen vahingon korvaaminen – Yritystä ei ole valtuutettu nostamaan kannetta johdon ja työntekijöiden nimissä – Tutkimatta jättäminen
(SEUT 268 artikla)
10. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Todellinen ja varma vahinko – Todistustaakka
(SEUT 340 artiklan toinen kohta)
11. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vahinko – Korvattava vahinko – Aineeton vahinko, joka on aiheutunut siitä, että kantajan tilanteen epävarmuus on pitkittynyt, koska asiaa ei ole tuomioistuimessa ratkaistu kohtuullisessa ajassa – Kuuluminen soveltamisalaan
(SEUT 340 artiklan toinen kohta)
12. Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäynnin kesto ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa – Oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto – Kilpailusääntöjen rikkomista koskeva oikeusriita – Kohtuullisen ajan noudattamatta jättäminen – Seuraukset
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta)
13. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vahinko – Korvaaminen – Rahan arvon alentumisen huomioon ottaminen – Viivästyskorko – Laskutavat
(SEUT 340 artiklan toinen kohta; komission asetuksen N:o 1268/2012 83 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 111 artiklan 4 kohdan a alakohta)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 26 kohta)
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 35 ja 36 kohta)
3. Oikeudenkäynti unionin yleisessä tuomioistuimessa kilpailua koskevassa asiassa on perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan vastainen, kun sen kohtuullinen kesto on ylittynyt 20 kuukaudella, mikä merkitsee riittävän ilmeistä sellaisen unionin oikeussäännön rikkomista, jolla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille.
Asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättymisen, joka tapahtuu vastaajan jättäessä vastauskirjelmänsä, ja asian käsittelyn suullisen vaiheen aloittamisen väliseen ajanjaksoon sisältyvät nimittäin muun muassa yhteenvedon laatiminen asianosaisten lausumista, asioiden valmistelu, tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen arviointi sekä suullisen käsittelyn valmistelu. Kyseisen ajanjakson pituus riippuu siis erityisesti käsiteltävän oikeusriidan monimutkaisuudesta, asianosaisten menettelystä ja oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvien seikkojen ilmenemisestä.
Oikeusriidan monimutkaisuuden osalta on niin, että kanteet, jotka koskevat kilpailuoikeuden soveltamista komission päätöksellä, ovat muita monimutkaisempia, kun otetaan huomioon muun muassa riidanalaisen päätöksen pituus, asiakirja-aineiston laajuus ja tarve tehdä yksityiskohtainen arvio lukuisista ja monitahoisista tosiseikoista, jotka ovat usein tapahtuneet pitkän ajan kuluessa ja monissa eri paikoissa. Asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättymisen ja asian käsittelyn suullisen vaiheen aloittamisen välillä kulunut 15 kuukauden pituinen aika on lähtökohtaisesti pituudeltaan asianmukainen käsiteltäessä kilpailuoikeuden soveltamiseen liittyviä asioita. Kun unionin kilpailuoikeuteen perustuvasta komission yhdestä ja samasta päätöksestä nostetaan useita kanteita, ne on lähtökohtaisesti käsiteltävä samanaikaisesti silloinkin, kun kyseisiä kanteita ei ole yhdistetty. Samanaikainen käsittely on perusteltua erityisesti sen vuoksi, että mainitut kanteet liittyvät toisiinsa ja että on tarpeen varmistaa, että niiden tarkastelu ja niihin annettavat vastaukset ovat keskenään yhdenmukaisia. Liitännäisten asioiden samanaikaisella käsittelyllä voidaan siten oikeuttaa se, että asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättymisen ja suullisen vaiheen alkamisen välinen aika pitenee yhdellä kuukaudella kutakin käsiteltäväksi saatettua liitännäistä asiaa kohti. Käsiteltävässä asiassa kulunutta pidempää aikaa ei voida perustella asian tosiseikkojen, oikeudellisten seikkojen ja menettelyjen monimutkaisuudella, kun otetaan huomioon erityisesti se, että unionin yleinen tuomioistuin ei asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättymisen ja suullisen vaiheen alkamisen välisenä aikana ole kertaakaan keskeyttänyt tai viivästyttänyt menettelyä määräämällä prosessinjohtotoimia.
Asianosaisten menettelystä ja oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvien seikkojen ilmenemisestä kyseisessä asiassa on todettava, että asianosaisten menettely ja tällaisten seikkojen ilmeneminen eivät ole vaikuttaneet mitenkään asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättymisen ja suullisen vaiheen alkamisen välisen ajan pituuteen.
Se, että tämän asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättymisen ja suullisen vaiheen alkamisen välillä kului aikaa 46 kuukautta, tarkoittaa näin ollen, että asian käsittelyyn on sisältynyt 20 kuukauden perusteeton toimettomuusjakso.
(ks. 48, 49, 51, 52, 54, 55, 59–61 ja 63 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 64 ja 65 kohta)
5. SEUT 299 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan SEUT 101 artiklan soveltamismenettelyä koskeva komission päätös on täytäntöönpanoperuste, koska siitä aiheutuu maksuvelvollisuus sen vastaanottajille. Lisäksi kumoamiskanteen nostaminen tästä päätöksestä SEUT 263 artiklan nojalla ei vaikuta sen täytäntöönpanokelpoisuuteen, koska SEUT 278 artiklan mukaan unionin tuomioistuinten käsiteltävänä olevalla kanteella ei ole lykkäävää vaikutusta.
(ks. 71 kohta)
6. SEUT 340 artiklassa vahvistettu syy-yhteyttä koskeva vaatimus edellyttää, että riitautetun menettelyn on oltava vahingon määräävä syy. Toisin sanoen silloinkin, kun toimielimet ovat saattaneet myötävaikuttaa sen vahingon syntymiseen, jonka korvaamista on vaadittu, tällainen myötävaikutus saattaa olla liian kaukainen muille henkilöille, tapauksesta riippuen kantajalle, kuuluvan vastuun vuoksi.
(ks. 85 kohta)
7. Sellaiselle yhtiölle, jolle on määrätty seuraamuksia komission päätöksellä, joka on myöhemmin kumottu unionin tuomioistuimissa, pankkitakauksen hankkimisesta aiheutuneista kuluista syntynyt vahinko ei ole suora seuraus tämän päätöksen lainvastaisuudesta, koska se on aiheutunut yhtiön omasta valinnasta hankkia pankkitakaus voidakseen olla täyttämättä sakonmaksuvelvollisuutta riidanalaisessa päätöksessä asetetussa määräajassa. Asia on kuitenkin toisin silloin, kun oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto unionin tuomioistuimissa on ylittynyt, koska oikeudenkäynnin kohtuullisen keston ylittyminen ei ole ollut ennakoitavissa pankkitakauksen asettamisajankohtana ja koska kantaja on saattanut oikeutetusti odottaa, että sen kanne käsiteltäisiin kohtuullisessa ajassa. Oikeudenkäynnin kohtuullisen keston ylittyminen on toiseksi tapahtunut vasta sen jälkeen, kun kantaja oli alun perin päättänyt hankkia pankkitakauksen.
Tästä seuraa, että oikeudenkäynnin kohtuullisen keston ylittyminen unionin tuomioistuimissa on riittävän selvässä syy-yhteydessä kantajalle ennen kyseisen tuomion julistamista aiheutuneeseen vahinkoon, joka on muodostunut pankkitakauksesta aiheutuneiden kulujen maksamisesta tämän kohtuullisen keston ylittävältä ajalta. Pankkitakauksesta aiheutuneiden kulujen maksamisella sen jälkeen, kun kyseinen tuomio eli se tuomioistuinratkaisu, johon kohtuullisen keston ylittänyt oikeudenkäynti päättyi, oli annettu, ei ole riittävän suoraa syy-yhteyttä tähän ylitykseen, koska kyseisten kulujen maksaminen on aiheutunut kantajan kyseisen ylityksen jälkeen tekemästä omasta ja itsenäisestä päätöksestä olla maksamatta sakkoa, jättää hakematta riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäystä ja valittaa edellä mainituista tuomioista.
(ks. 86–88, 98 ja 99 kohta)
8. Oikeudenkäyntiä unionin tuomioistuimissa koskevista säännöistä ja erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklasta ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että lähtökohtaisesti asianosaiset määrittävät ja rajaavat oikeudenkäynnin eivätkä unionin tuomioistuimet voi ratkaista asiaa ultra petita. Unionin tuomioistuimet eivät siten voi poiketa kantajan vaatimuksesta eivätkä päättää viran puolesta velvoittaa korvaamaan vahinkoa, joka on aiheutunut kronologisesti eri ajankohtana kuin sinä, jona kantaja väittää kärsineensä vahinkoa.
(ks. 103 ja 104 kohta)
9. Kantajana olevan yrityksen johdolle ja työntekijöille väitetysti aiheutuneiden aineettomien vahinkojen korvaamista koskeva vaatimus on jätettävä tutkimatta, koska asiakirja-aineistosta ei ilmene, että yrityksen johto ja työntekijät olisivat valtuuttaneet kantajan nostamaan vahingonkorvauskanteen nimissään.
(ks. 118 kohta)
10. Jos kantaja ei vahingonkorvauskanteen yhteydessä esitä mitään seikkaa, joka osoittaisi sen kärsimän aineettoman vahingon olemassaolon ja laajuuden, sen on vähintäänkin osoitettava, että moitittu toiminta oli vakavuutensa takia sellaista, että se voi aiheuttaa kantajalle tällaista vahinkoa.
(ks. 121 kohta)
11. Se, että kantaja on joutunut kokemaan epävarmuutta muun muassa siitä, kuinka sen nostama kanne menestyisi, kuuluu olennaisena osana kaikkiin oikeudenkäyntimenettelyihin. Se, ettei asiaa ole ratkaistu kohtuullisessa ajassa, on kuitenkin omiaan aiheuttamaan kantajalle enemmän epävarmuutta kuin oikeudenkäyntimenettelyissä tavanomaisesti aiheutuisi. Tällainen pitkittynyt epävarmuus vaikuttaa väistämättä kyseisen yrityksen päätöksenteon suunnitteluun ja liikkeenjohtoon ja aiheuttaa aineetonta vahinkoa.
(ks. 126 ja 128 kohta)
12. Kun otetaan huomioon tarve varmistaa unionin oikeuden kilpailusääntöjen noudattaminen, unionin tuomioistuimet eivät voi pelkästään sillä perusteella, ettei tuomiota ole annettu kohtuullisessa ajassa, antaa kantajalle mahdollisuutta kyseenalaistaa sakon perusteltavuus tai suuruus, kun kaikki valitusperusteet, jotka koskevat toteamuksia kyseisen sakon suuruudesta ja siitä toiminnasta, josta sakko on määrätty seuraamukseksi, on hylätty.
Tästä seuraa, että se, ettei tuomiota ole annettu kohtuullisessa ajassa tutkittaessa kannetta komission päätöksestä, jolla yritykselle määrätään sakkoa unionin oikeuden kilpailusääntöjen rikkomisesta, ei voi johtaa kyseisellä päätöksellä määrätyn sakon kumoamiseen kokonaisuudessaan tai osittain.
(ks. 131 ja 132 kohta)
13. Velvollisuus maksaa viivästyskorkoa syntyy lähtökohtaisesti sen tuomion antopäivästä, jolla unioni on velvoitettu maksamaan vahingonkorvausta. Viivästyskorkojen vahvistamisessa on aiheellista ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun asetuksen N:o 966/2012 soveltamissäännöistä annetun asetuksen N:o 1268/2012 83 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 111 artiklan 4 kohdan a alakohta. Näiden säännösten mukaan korkokantana saamisiin, joita ei ole maksettu eräpäivään mennessä, käytetään Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa erääntymiskuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä julkaistua Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltamaa korkoa korotettuna kolmella ja puolella prosenttiyksiköllä.
(ks. 137 ja 138 kohta)