Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)
11 päivänä huhtikuuta 2024 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaaliturva – Siirtotyöläiset – Perhe-etuudet – Asetus (EY) N:o 883/2004 – 3 artikla – Sairausetuudet – Soveltamisala – Omaishoitovapaalla maksettava avustus – Jäsenvaltion kansalainen, joka asuu ja työskentelee toisessa jäsenvaltiossa ja hoitaa perheenjäsentään ensimmäisessä jäsenvaltiossa – Hoitoavustuksen liitännäisyys – 4 artikla – Yhdenvertainen kohtelu
Asiassa C‑116/23,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesverwaltungsgericht (liittovaltion hallintotuomioistuin, Itävalta) on esittänyt 23.2.2023 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 27.2.2023, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
XXXX,
jossa asian käsittelyyn osallistuu
Sozialministeriumservice,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja F. Biltgen sekä tuomarit N. Wahl ja M. L. Arastey Sahún (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: J. Richard de la Tour,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– XXXX, edustajinaan K. Mayr ja D. Menkovic,
– Itävallan hallitus, asiamiehinään J. Schmoll ja C. Leeb,
– Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek ja J. Vláčil,
– Euroopan komissio, asiamiehinään F. Clotuche-Duvieusart ja B.-R. Killmann,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 18 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 7 artiklan, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (EUVL 2004, L 166, s. 1) 3, 4, 7 ja 21 artiklan sekä tehokkuusperiaatteen tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat XXXX ja Sozialministeriumservice (sosiaaliministeriön yksikkö, Itävalta; jäljempänä ministeriön yksikkö) ja jossa on kyse siitä, että viimeksi mainittu kieltäytyi myöntämästä XXXX:lle omaishoitovapaalla maksettavaa avustusta (Pflegekarenzgeld).
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Asetus N:o 883/2004
3 Asetuksen N:o 883/2004 johdanto-osan 8, 9, 12 ja 16 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(8) Yhdenvertaisen kohtelun yleinen periaate on erityisen tärkeä työntekijöille, jotka eivät asu työskentelyjäsenvaltiossaan, mukaan lukien rajatyöntekijät.
(9) Yhteisöjen tuomioistuin on useaan otteeseen esittänyt kannan mahdollisuudesta etuuksien, tulojen ja tosiseikkojen rinnastamiseen. Periaate olisi omaksuttava nimenomaisesti ja sitä olisi kehitettävä noudattaen samalla tuomioistuinpäätösten sisältöä ja henkeä.
– –
(12) Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti olisi huolehdittava siitä, että tosiseikkojen tai tapahtumien rinnastamista koskeva periaate ei johda tuloksiin, jotka objektiivisesti katsottuna eivät ole perusteltuja, tai samanlaisten ja samaa kautta koskevien etuuksien päällekkäisyyteen.
– –
(16) Yhteisön sisällä ei ole periaatteessa perusteltua asettaa sosiaaliturvaan liittyviä oikeuksia riippuvaisiksi asianomaisen henkilön asuinpaikasta. Erityistapauksissa asuinpaikka kuitenkin voitaisiin ottaa huomioon, varsinkin kun on kyse erityisetuuksista, joilla on yhteys asianomaisen henkilön taloudelliseen ja sosiaaliseen ympäristöön.”
4 Kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä asetusta sovelletaan kaikkeen seuraavia sosiaaliturvan aloja koskevaan lainsäädäntöön:
a) sairausetuudet;
– –
h) työttömyysetuudet;
– –”
5 Kyseisen asetuksen 4 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Henkilöillä, joihin tätä asetusta sovelletaan, on samat jäsenvaltion lainsäädännön mukaiset etuudet ja velvollisuudet kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaisilla, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.”
6 Kyseisen asetuksen 5 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, ja erityiset täytäntöönpanosäännökset huomioon ottaen sovelletaan seuraavaa:
a) jos sosiaaliturvaetuuksien ja muiden tulojen saamisella on toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella tiettyjä oikeusvaikutuksia, tämän lainsäädännön asiaankuuluvia säännöksiä sovelletaan niin ikään, kun kyse on toisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella saaduista vastaavista etuuksista tai jossakin toisessa jäsenvaltiossa hankituista tuloista;
b) jos tietyillä seikoilla tai tapahtumilla on toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla oikeusvaikutuksia, kyseisen jäsenvaltion on otettava huomioon toisten jäsenvaltioiden alueella tapahtuneet samankaltaiset seikat tai tapahtumat ikään kuin ne olisivat tapahtuneet sen alueella.”
7 Asetuksen N:o 883/2004 7 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön taikka tämän asetuksen nojalla maksettavia rahaetuuksia ei saa pienentää, muuttaa, keskeyttää, peruuttaa tai tuomita menetettäviksi sen vuoksi, että etuudensaaja asuu tai hänen perheenjäsenensä asuvat muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa etuuksien myöntämisestä vastuussa oleva laitos sijaitsee.”
8 Kyseisen asetuksen 11 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisia. Kyseinen lainsäädäntö määritetään tämän osaston mukaisesti.
– –
3. Jollei 12–16 artiklasta muuta johdu,
a) henkilö, joka on palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana jossakin jäsenvaltiossa, on kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen;
– –”
9 Kyseisen asetuksen 21 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Vakuutettu ja hänen perheenjäsenensä, jotka asuvat tai oleskelevat muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, ovat oikeutettuja rahaetuuksiin, jotka toimivaltainen laitos antaa soveltamansa lainsäädännön mukaisesti. Toimivaltaisen laitoksen ja asuin- tai oleskelupaikan laitoksen välisen sopimuksen mukaisesti tällaiset etuudet voi kuitenkin myöntää asuin- tai oleskelupaikan laitos toimivaltaisen laitoksen kustannuksella toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.
– –”
Asetus (EU) N:o 492/2011
10 Työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5.4.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 492/2011 (EUVL 2011, L 141, s. 1) 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltion kansalaista ei työntekijänä saa kansalaisuutensa vuoksi saattaa toisen jäsenvaltion alueella kotimaisiin työntekijöihin verrattuna eri asemaan työ- ja palvelussuhteen ehtojen suhteen; tämä koskee erityisesti palkkausta, irtisanomista ja työttömyyden sattuessa paluuta saman alan työhön tai uudelleen työllistämistä.
2. Hänen on saatava samat sosiaaliset ja verotukseen liittyvät edut kuin kotimaisten työntekijöiden.”
Itävallan oikeus
Työsopimusoikeuden mukauttamisesta annettu laki (AVRAG)
11 Työsopimusoikeuden mukauttamisesta annetun lain (Arbeitsvertragsrechts-Anpassungsgesetz; BGBl. 459/1993), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä AVRAG), 14a §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Työntekijä voi kirjallisesti vaatia säännöllisen työajan lyhentämistä, työajan muuttamista tai palkatonta vapaata huolehtiakseen – – omaisensa saattohoidosta enintään kolmen kuukauden määräajaksi edellyttäen, että hän ilmoittaa tämän määräajan alkamisajan ja keston, ja näin on myös silloin, vaikka työntekijä ja kyseinen omainen eivät asu samassa taloudessa. – –”
12 Kyseisen lain 14c §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Edellyttäen, että työsuhde on kestänyt keskeytyksettä kolme kuukautta, työntekijä ja työnantaja voivat sopia kirjallisesti palkattomasta omaishoitovapaasta yhdestä kolmeen kuukauteen kestävän ajanjakson ajaksi, jotta työntekijä voi 14a §:ssä tarkoitetulla tavalla hoitaa tai avustaa omaistaan, joka omaishoitovapaan alkamispäivänä saa liittovaltion hoitoavustuslain [(Bundespflegegeldgesetz, jäljempänä BPGG; BGBl. 110/1993), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian oikeudenkäynnissä], 5 §:n mukaista tason 3 tai sitä korkeampaa hoitoavustusta. – –”
BPGG
13 BPGG:n 3a §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Itävallan kansalaiset, joiden vakinainen asuinpaikka on Itävallan alueella, voivat hakea tämän lain säännösten mukaista hoitoavustusta myös ilman 3 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettua perusetuutta, jollei jokin toinen jäsenvaltio ole asetuksen [N:o 883/2004] nojalla toimivaltainen hoitoon liittyvien etuuksien osalta – –
2. Itävallan kansalaisiin rinnastetaan:
1) ulkomaalaiset, joihin ei sovelleta mitään seuraavista kohdista, edellyttäen, että yhdenvertainen kohtelu johtuu kansainvälisistä yleissopimuksista tai unionin oikeudesta, tai
– –
3) henkilöt, joilla on unionin oikeuteen perustuva oleskeluoikeus – –
– –”
14 BPGG:n 21c §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Henkilöt, jotka ovat sopineet AVRAG:n 14c §:n mukaisesta omaishoitovapaasta – –, saavat omaishoitovapaan ajan, kuitenkin enintään kolmen kuukauden ajan, omaishoitovapaalla maksettavaa avustusta tämän jakson säännösten mukaisesti. – – Kyseisillä henkilöillä on oikeus omaishoitovapaalla maksettavaan avustukseen.
2. Ennen omaishoitovapaalla maksettavan avustuksen hakemista vapaalla olevan henkilön on täytynyt olla täydellä vakuutusturvalla vakuutettuna työntekijänä työssä, joka on keskeytynyt vapaan vuoksi, yhtäjaksoisesti kolmen kuukauden ajan – – Jollei tässä laissa tai 5 momentin nojalla annetussa asetuksessa toisin säädetä, omaishoitovapaalla maksettava avustus maksetaan työttömyysetuuden perusmäärän suuruisena – –
3. Henkilöt, jotka käyttävät omaisensa saattohoitoon tai vakavasti sairaan lapsen hoitoon perheenjäsenen terveydentilan vuoksi myönnettävää vapaata (Familienhospizkarenz)
1) AVRAG:n 14a §:n tai 14b §:n nojalla – –
– –
saavat perheenjäsenen terveydentilan vuoksi myönnettävän vapaan aikana tämän jakson mukaista omaishoitovapaalla maksettavaa avustusta. – –”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
15 Pääasian valittaja, joka on italian kansalainen ja työskennellyt Itävallassa vuodesta 2013 lähtien, sopi työnantajansa kanssa AVRAG:n 14c §:n 1 momentin mukaisesta omaishoitovapaasta ajanjaksolle 1.5.–13.6.2022 huolehtiakseen isästään, joka asui Italiassa.
16 Valittaja teki 10.5.2022 ministeriön yksikölle BPGG:n 21c §:n 1 momentin nojalla hakemuksen omaishoitovapaalla maksettavasta avustuksesta ajanjaksolle 10.5.–13.6.2022 sillä perusteella, että hänen isänsä tarvitsi terveydentilansa vuoksi ympärivuorokautista hoitoa. Viimeksi mainitulla, joka näytti saavan Italian lainsäädännön mukaista hoitoavustusta, oli sellainen hoidon tarve, että hänellä olisi ollut BPGG:n 3a §:n perusteella oikeus tason 3 hoitoavustukseen, jos hänen vakinainen asuinpaikkansa olisi ollut Itävallassa.
17 Pääasian valittajan isä kuoli 29.5.2022.
18 Ministeriön yksikkö hylkäsi 7.6.2022 tekemällään päätöksellä pääasian valittajan hakemuksen sillä perusteella, että hänen isänsä ei saanut Itävallan oikeuden mukaista hoitoavustusta, koska tällaisen avustuksen maksaminen hoidettavalle henkilölle on välttämätön edellytys sille, että hoitava henkilö voi saada asiaan sovellettavan Itävallan lainsäädännön mukaista omaishoitovapaalla maksettavaa avustusta.
19 Pääasian valittaja valitti tästä päätöksestä 7.7.2022 Bundesverwaltungsgerichtiin (liittovaltion hallintotuomioistuin, Itävalta), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, väittäen, että omaishoitovapaalla maksettava avustus ei ole liitännäinen suhteessa hoitoavustukseen, koska jälkimmäinen avustus myönnetään ja maksetaan hoidettavalle henkilölle, kun taas omaishoitovapaalla maksettava avustus myönnetään ja maksetaan hoitavalle henkilölle. Näin ollen viimeksi mainittu avustus on hoitavalle henkilölle myönnettävä sosiaalietuus, ja sen myöntäminen on sidoksissa tämän työpaikan sijaintiin. Tällaista avustusta on siten pidettävä asetuksen N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna sairausetuutena. Näin ollen on niin, että koska pääasian valittaja työskentelee Itävallassa, hän katsoo, että Itävallan lainsäädäntöä, jossa säädetään kyseisestä avustuksesta, sovelletaan häneen käsiteltävässä asiassa kyseisen asetuksen 11 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti ja että hänellä on oikeus saada kyseinen avustus, joka on luonteeltaan rahaetuus, kyseisen asetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti, vaikka hän oleskelisi toisen jäsenvaltion alueella.
20 Pääasian valittaja väittää lisäksi, että 7.6.2022 tehtyyn ministeriön yksikön päätökseen sisältyvä tulkinta sulkee olennaisilta osin pois sellaisten Euroopan unionin kansalaisten, jotka eivät ole Itävallan kansalaisia, oikeuden omaishoitovapaalla maksettavaan avustukseen, koska yleensä vain heidän vanhempansa asuvat Itävallan alueen ulkopuolella. Tällainen tulkinta merkitsisi siten SEUT 45 artiklan ja asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdan vastaista siirtotyöläisten välillistä syrjintää tai ainakin työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoitusta.
21 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa ensinnäkin, että vaikka pääasian asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että omaishoitovapaalla maksettava avustus voidaan luokitella asetuksen N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi sairausetuudeksi, on myös ajateltavissa, että tämä avustus on luonteeltaan työn väliaikaisesta keskeytymisestä maksettava avustus, jonka perusteella sitä voidaan pitää työttömyyskorvauksena.
22 Toiseksi siltä osin kuin on kyse omaishoitovapaalla maksettavan avustuksen luonnehtimisesta rahaetuudeksi, kyseinen tuomioistuin viittaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan hoitavalle henkilölle maksettavia etuuksia pidetään asetuksessa N:o 883/2004 tarkoitettuina sairausetuuksina. Kyseessä oleva avustus myönnetään hoitavalle henkilölle, mutta se hyödyttää viime kädessä hoidettavaa henkilöä, eikä sitä näin ollen ole luokiteltava rahaetuudeksi vaan luontoisetuudeksi, joka tarkoitettu yksinomaan Itävallassa asuvien henkilöiden hoitoa varten. Voidaan kuitenkin myös katsoa, että tämä avustus ei kuulu asetuksen (EY) N:o 883/2004 soveltamisalaan vaan että se riippuu hoitavan henkilön asemasta työoikeuden kannalta, jolloin avustus olisi maksettava, jos hoitava henkilö täyttää BPGG:n 21c §:n 1 momentin edellytykset, riippumatta hoidettavan henkilön asuinpaikasta.
23 Kolmanneksi kyseinen tuomioistuin pohtii, onko sillä, että pääasian valittaja on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen kymmenen vuotta sitten asettuessaan Itävaltaan, vaikutusta asetuksen N:o 883/2004 soveltamiseen ja onko näin ollen se, että hänelle kieltäydytään myöntämästä omaishoitovapaalla maksettavaa avustusta, esteenä vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttämiselle.
24 Neljänneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa BPGG:n 3a §:ssä säädetystä vaatimuksesta, jonka mukaan itävaltalainen hoitoavustus on tarkoitettu ainoastaan hoidettaville henkilöille, joiden vakinainen asuinpaikka on Itävallan alueella, että Itävallan kansalaisten on luonnollisesti helpompi täyttää tämä edellytys kuin muiden jäsenvaltioiden kansalaisten, kuten nyt käsiteltävässä asiassa pääasian valittajan isän, joka asui Italiassa ja näytti saavan Italian hoitoavustusta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy näin ollen, onko kyseessä asetuksen N:o 883/2004 4 artiklassa tarkoitettu välillinen syrjintä kansalaisuuden ja myös asuinpaikan perusteella, koska vaatimus, jonka mukaan hoidettavan henkilön on saatava Itävallan tason 3 tai sitä korkeampaa hoitoavustusta, jotta voidaan hakea omaishoitovapaalla maksettavaa avustusta, vaikuttaa pääasian valittajan kaltaisiin siirtotyöläisiin enemmän kuin Itävallan kansalaisiin, joiden vanhemmilla pääsääntöisesti on vakinainen asuinpaikka Itävallassa.
25 Viidenneksi kyseinen tuomioistuin haluaa tietää, että kun otetaan huomioon Verwaltungsgerichtshofin (ylin hallintotuomioistuin, Itävalta) oikeuskäytäntö, josta ilmenee, että kaikkien sosiaaliturvalaitosten on arvioitava hakemukset oikeuden vakuutetulle suotuisan sosiaalisen soveltamisen hengessä, missä määrin on otettava huomioon se, että pääasian valittaja täytti toisen suotuisamman kansallisen avustuksen eli BPGG:n 21c §:n 3 momentissa säädetyn perheenjäsenen terveydentilan vuoksi myönnettävästä vapaasta maksettavan avustuksen, joka ei edellytä itävaltalaisen hoitoavustuksen maksamista hoidettavalle henkilölle, saamisen edellytykset. Se pohtii, onko siitä huolimatta, että tätä oikeuskäytäntöä ei sovelleta ministeriön yksikköön, joka ei ole luonteeltaan sosiaaliturvalaitos, ja vaikka pääasian valittaja ei ole hakenut kyseistä perheenjäsenen terveydentilan vuoksi myönnettävästä vapaasta maksettavaa avustusta, kyseessä olevassa tilanteessa välillistä syrjintää, joka on muun muassa asetuksen N:o 883/2004 4 artiklan ja perusoikeuskirjan 7 artiklan vastaista.
26 Tässä tilanteessa Bundesverwaltungsgericht on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko omaishoitovapaalla maksettava avustus asetuksen N:o 883/2004 3 artiklassa tarkoitettu sairausetuus tai mahdollisesti jokin muu asetuksen N:o 883/2004 3 artiklassa tarkoitettu etuus?
2) Jos kyse on sairausetuudesta, onko omaishoitovapaalla maksettava avustus asetuksen N:o 883/2004 21 artiklassa tarkoitettu rahaetuus?
3) Onko omaishoitovapaalla maksettava avustus hoitavalle henkilölle vai hoitoa tarvitsevalle henkilölle maksettava etuus?
4) Kuuluuko asetuksen N:o 883/2004 soveltamisalaan tilanne, jossa omaishoitovapaalla maksettavaa avustusta hakenut henkilö, joka on Italian kansalainen, joka on asunut Itävallassa Ylä-Itävallan osavaltiossa vakinaisesti 28.6.2013 lähtien ja joka on työskennellyt Itävallassa samassa osavaltiossa 1.7.2013 alkaen yhtäjaksoisesti saman työnantajan palveluksessa – jolloin hakijan kohdalla ei ole viitteitä siitä, että hän olisi rajatyöntekijä –, ja joka on sopinut työnantajan kanssa omaishoitovapaasta menettelyn kannalta merkitykselliselle ajanjaksolle 1.5.–13.6.2022 hoitaakseen isäänsä, joka on Italian kansalainen ja asuu vakinaisesti Italiassa (Sassuolo), ja joka vaatii [ministeriön yksiköltä] omaishoitovapaalta maksettavaa avustusta?
5) Onko asetuksen N:o 883/2004 7 artikla tai unionin oikeuden eri määräyksiin tai säännöksiin (esim. SEUT 18 artikla ja asetuksen N:o 883/2004 4 artikla) sisältyvä syrjintäkielto esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa omaishoitovapaalla maksettavan avustuksen saamisen edellytykseksi asetetaan se, että hoitoa tarvitseva henkilö saa itävaltalaista tason 3 tai sitä korkeampaa hoitoavustusta?
6) Onko unionin oikeuteen sisältyvä tehokkuusperiaate tai unionin oikeuden eri määräyksiin tai säännöksiin (esim. SEUT 18 artikla ja asetuksen N:o 883/2004 4 artikla) sisältyvä syrjintäkielto nyt tarkasteltavan kaltaisessa tilanteessa esteenä sellaisen kansallisen lainsäädännön tai vakiintuneen oikeuskäytännön soveltamiselle, joka ei mahdollista hakemuksen, joka koskee omaishoitovapaalla maksettavaa avustusta, muuttamista hakemukseksi, joka koskee perheenjäsenen terveydentilan vuoksi myönnettävää vapaata, koska hakemuksen tekemisessä käytettiin yksiselitteisesti lomaketta, joka koskee omaishoitovapaalla maksettavaa avustusta, eikä lomaketta, joka on tarkoitettu perheenjäsenen terveydentilan vuoksi myönnettävän vapaan hakemiseen, ja koska työnantajan kanssa tehtiin myös yksiselitteisesti sopimus, jossa viitataan omaisen hoitoon eikä saattohoitoon, vaikka käsiteltävän asian perustana olevassa tilanteessa, jossa hoitoa tarvinnut isä on sittemmin kuollut, täyttyisivät lähtökohtaisesti myös edellytykset omaishoitovapaalla maksettavan avustuksen saamiselle perheenjäsenen terveydentilan vuoksi myönnettävää vapaata koskevien säännösten nojalla, jos työnantajan kanssa olisi vain tehty toisenlainen sopimus ja viranomaiselle olisi jätetty toisenlainen hakemus?
7) Onko asetuksen N:o 883/2004 4 artikla tai jokin muu unionin oikeuden säännös (esim. perusoikeuskirjan 7 artikla) esteenä kansalliselle lainsäädännölle (BPGG:n 21c §:n 1 momentti), jonka mukaan omaishoitovapaalla maksettavan avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että hoitoa tarvitseva henkilö saa itävaltalaista tason 3 tai sitä korkeampaa hoitoavustusta, vaikka muussa kansallisessa oikeussäännössä (mainitun lain 21c §:n 3 momentti), jota sovelletaan samassa tilanteessa, ei nimenomaisesti aseteta etuudelle tällaista ennakkoehtoa?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs kysymys
27 Ensimmäisellä, toisella, kolmannella ja neljännellä kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua sairausetuuksien käsitettä tulkittava siten, että se kattaa omaishoitovapaalla maksettavan avustuksen, jota maksetaan työntekijälle, joka avustaa tai hoitaa hoitoavustusta toisessa jäsenvaltiossa saavaa omaistaan ja jolle on myönnetty tällä perusteella palkatonta vapaata. Jos vastaus on myöntävä, kyseinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, kuuluuko tällainen avustus kyseisessä asetuksessa tarkoitetun rahaetuuksien käsitteen alaan.
Tutkittavaksi ottaminen
28 Vetoamatta muodollisesti siihen, että nämä kysymykset on jätettävä tutkimatta, Euroopan komissio väittää, ettei niillä ole merkitystä pääasian ratkaisun kannalta, koska SEUT 45 artiklaa ja asetuksen N:o 492/2011 7 artiklaa sovelletaan riippumatta siitä, kuuluuko pääasiassa kyseessä oleva omaishoitovapaalla maksettava avustus asetuksen N:o 883/2004 soveltamisalaan vai ei.
29 Tältä osin on palautettava mieliin täysin vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen tai jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 7.12.2023, Obshtina Razgrad, C‑441/22 ja C‑443/22, EU:C:2023:970, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että vastaus, jonka unionin tuomioistuin antaa näihin kysymyksiin, on merkityksellinen pääasian ratkaisemisen kannalta, muun muassa kyseessä olevan omaishoitovapaalla maksettavan avustuksen luonnehtimiseksi unionin oikeuden valossa. Näin ollen ei voida katsoa, että ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen pyytämä unionin oikeuden tulkinta ei ilmeisestikään ole sille tarpeen sen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisemiseksi.
31 Niinpä ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs kysymys voidaan ottaa tutkittaviksi.
Asiakysymys
32 Aluksi on korostettava, että asetuksen N:o 883/2004 soveltamisalaan kuuluvien etuuksien ja sen soveltamisalan ulkopuolelle jäävien etuuksien välinen ero perustuu ennen kaikkea kunkin etuuden tunnusomaisiin osatekijöihin ja erityisesti etuuden tavoitteisiin ja myöntämisedellytyksiin eikä siihen, pidetäänkö etuutta kansallisessa lainsäädännössä sosiaaliturvaetuutena (tuomio 15.6.2023, Thermalhotel Fontana, C‑411/22, EU:C:2023:490, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
33 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee siten, että etuutta voidaan pitää sosiaaliturvaetuutena, jos yhtäältä sen myöntäminen etuudensaajille perustuu tiettyyn laissa määriteltyyn asemaan kaikesta yksilöllisestä tarveharkinnasta riippumatta ja jos toisaalta etuus liittyy johonkin asetuksen N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohdassa nimenomaisesti mainittuun vakuutustapahtumaan. Nämä kaksi edellytystä ovat kumulatiivisia (tuomio 15.6.2023, Thermalhotel Fontana, C‑411/22, EU:C:2023:490, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Tämän tuomion edellisessä kohdassa mainitun ensimmäisen edellytyksen osalta on huomautettava, että se täyttyy, jos etuus myönnetään sellaisten objektiivisten kriteerien kannalta, jotka täyttyessään synnyttävät oikeuden etuuteen siten, ettei toimivaltainen viranomainen voi ottaa huomioon muita henkilökohtaisia olosuhteita (tuomio 15.6.2023, Thermalhotel Fontana, C‑411/22, EU:C:2023:490, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35 Nyt käsiteltävässä asiassa vaikuttaa siltä, että tämä ensimmäinen edellytys täyttyy, koska pääasiassa kyseessä oleva avustus myönnetään BPGG:n 21c §:n 1 momentin viimeisen virkkeen mukaisesti suoraan lain nojalla silloin, kun hakija saa omaishoitovapaata, ilman että ministeriön yksikkö ottaa huomioon muita hänen henkilökohtaisia olosuhteitaan.
36 Tämän tuomion 33 kohdassa mainitusta toisesta edellytyksestä on muistutettava, että kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa mainitaan nimenomaisesti ”sairausetuudet”, jotka ovat etuuksia, joiden keskeisenä tavoitteena on potilaan parantaminen siten, että hänelle annetaan hänen terveydentilansa kannalta tarpeelliset hoidot, ja siten ne kattavat vakuutustapahtuman, joka liittyy johonkin sairaudentilaan (ks. vastaavasti tuomio 15.6.2023, Thermalhotel Fontana, C‑411/22, EU:C:2023:490, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
37 Tältä osin unionin tuomioistuin on katsonut, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettuihin sairausetuuksiin rinnastetaan hoidettavan henkilön hoidon tarpeesta aiheutuvat kulut, jotka koskevat joko samanaikaisesti tai muutoin kyseiselle henkilölle annettavaa hoitoa ja hänen jokapäiväisen elämänsä parantamista, kuten muun muassa hänelle avustajien käyttämisestä aiheutuneet kulut, koska tällaisilla kustannuksilla pyritään parantamaan hoidon tarpeessa olevien henkilöiden terveydentilaa ja elämän laatua (ks. vastaavasti tuomio 5.3.1998, Molenaar, C‑160/96, EU:C:1998:84, 23 ja 24 kohta ja tuomio 25.7.2018, A (Vammaiselle tarkoitettu apu), C‑679/16, EU:C:2018:601, 43 ja 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
38 Nyt käsiteltävässä asiassa pääasiassa kyseessä olevan omaishoitovapaalla maksettavan avustuksen myöntäminen perustuu tosin hoitavan henkilön asemaan työntekijänä. Yhtäältä tämän etuuden myöntämisen edellytyksenä on kuitenkin se, että hoidettavalle henkilölle on Itävallan oikeuden mukaan myönnetty tietyn tasoinen hoitoavustus.
39 Toisaalta pääasiassa kyseessä olevan omaishoitovapaalla maksettavan avustuksen – vaikka se myönnetään ja maksetaan hoitavalle henkilölle palkattoman vapaansa aiheuttaman ansionmenetyksen korvaamiseksi – lopullisena tarkoituksena on myös ja pääasiallisesti mahdollistaa se, että hoitava henkilö voi tarjota hoidettavalle henkilölle tämän terveydentilan edellyttämää hoitoa, joten tämä avustus hyödyttää ennen kaikkea viimeksi mainittua henkilöä.
40 Näissä olosuhteissa on katsottava, että pääasiassa kyseessä oleva omaishoitovapaalla maksettava avustus kuuluu asetuksen N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun sairausetuuksien käsitteen alaan.
41 Sen kysymyksen osalta, onko tätä avustusta pidettävä kyseisessä asetuksessa tarkoitettuna rahaetuutena, on täsmennettävä, että kyseinen avustus on hoitavalle henkilölle määräajoin maksettava kiinteä rahasumma, jossa ei huomioida hoidon todellista kustannusta ja jonka tarkoituksena on korvata työntekijälle omaishoitovapaasta aiheutuva ansionmenetys ja vähentää tästä vapaasta aiheutuvia kustannuksia.
42 Tältä osin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että sellaisen kolmannen henkilön, jota hoitoa tarvitseva henkilö käyttää avustajanaan kotona, maksuista vastaaminen on itsessään luonnehdittava rahaetuudeksi, koska se on liitännäinen varsinaiseen hoitopalveluun nähden siten, että sillä pyritään helpottamaan hoitoon turvautumista (ks. vastaavasti tuomio 8.7.2004, Gaumain-Cerri ja Barth, C‑502/01 ja C‑31/02, EU:C:2004:413, 27 kohta).
43 Näin ollen pääasiassa kyseessä oleva omaishoitovapaalla maksettava avustus, joka on muun muassa liitännäinen varsinaiseen hoitoetuuteen nähden, on myös luonnehdittava asetuksessa N:o 883/2004 tarkoitetuksi rahaetuudeksi.
44 Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen, toiseen, kolmanteen ja neljänteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu sairausetuuksien käsite kattaa omaishoitovapaalla maksettavan avustuksen, jota maksetaan työntekijälle, joka avustaa tai hoitaa hoitoavustusta toisessa jäsenvaltiossa saavaa omaistaan ja jolle on myönnetty tällä perusteella palkatonta vapaata. Näin ollen tällainen avustus kuuluu myös kyseisessä asetuksessa tarkoitetun rahaetuuksien käsitteen alaan.
Viides kysymys
45 Aluksi on todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa viidennessä kysymyksessään SEUT 18 artiklaan.
46 Tässä yhteydessä on muistettava, että kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tätä silmällä pitäen tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen. Unionin tuomioistuin saattaa myös joutua ottamaan huomioon sellaisia unionin oikeussääntöjä, joihin kansallinen tuomioistuin ei ole ennakkoratkaisukysymyksessään viitannut (tuomio 7.9.2023, Groenland Poultry, C‑169/22, EU:C:2023:638, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
47 SEUT 18 artiklan osalta unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, että kyseistä määräystä voidaan soveltaa itsenäisesti ainoastaan sellaisiin unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluviin tapauksiin, joita varten EUT-sopimuksessa ei ole erityisiä syrjinnän kieltäviä määräyksiä (ks. vastaavasti tuomio 8.12.2022, Caisse nationale d’assurance pension, C‑731/21, EU:C:2022:969, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
48 Syrjintäkiellon periaate on kuitenkin pantu täytäntöön sosiaaliturvan alalla SEUT 45 artiklalla ja asetuksen N:o 883/2004 4 artiklalla sekä asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdalla (ks. vastaavasti tuomio 16.6.2022, komissio v. Itävalta (Perhe-etuuksien indeksointi), C‑328/20, EU:C:2022:468, 98 kohta).
49 Kun otetaan huomioon kaikki ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esiin tuomat seikat, on näin ollen katsottava, että kyseinen tuomioistuin tiedustelee viidennellä kysymyksellään lähinnä, onko SEUT 45 artiklan 2 kohtaa, asetuksen N:o 883/2004 4 artiklaa sekä asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan omaishoitovapaalla maksettavan avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että hoidettava henkilö saa tietyn tasoista hoitoavustusta kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla.
50 Tältä osin on muistutettava yhtäältä, että asetuksen N:o 883/2004 4 artiklan tarkoituksena on SEUT 45 artiklan mukaisesti taata yhdenvertaisuus sosiaaliturva-asioissa kansalaisuudesta riippumatta niin, että kaikki jäsenvaltioiden kansallisesta lainsäädännöstä tältä osin johtuva syrjintä poistetaan. Toisaalta asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että jäsenvaltion kansalaisen on työntekijänä saatava muiden jäsenvaltioiden alueella samat sosiaaliset ja verotukseen liittyvät edut kuin kotimaisten työntekijöiden (ks. vastaavasti tuomio 16.6.2022, komissio v. Itävalta (Perhe-etuuksien indeksointi), C‑328/20, EU:C:2022:468, 93 ja 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
51 Asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdalla työntekijän asemassa oleviin muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin ulotettu sosiaalisen edun käsite kattaa kaikki työsopimukseen liittyvät tai siihen liittymättömät edut, jotka tunnustetaan yleensä kotimaisille työntekijöille pääasiallisesti näiden objektiivisen työntekijäaseman perusteella tai pelkästään sillä perusteella, että näiden vakinainen asuinpaikka on valtion alueella, ja käsitteen laajentamisella niin, että se ulottuu työntekijän asemassa oleviin muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin, voidaan näin ollen katsoa helpotettavan heidän liikkumistaan unionin alueella ja näin heidän kotoutumistaan vastaanottavaan jäsenvaltioon Kyseisessä säännöksessä olevaa viittausta sosiaalisiin etuihin ei voida tulkita suppeasti (tuomio 16.6.2022, komissio v. Itävalta (Perhe-etuuksien indeksointi), C‑328/20, EU:C:2022:468, 95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
52 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että tietyt etuudet voivat olla sekä asetuksen N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja sairausetuuksia että asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sosiaalista etua (ks. vastaavasti tuomio 16.6.2022, komissio v. Itävalta (Perhe-etuuksien indeksointi), C‑328/20, EU:C:2022:468, 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
53 Näin ollen se, että pääasiassa kyseessä oleva omaishoitovapaalla maksettava avustus hyödyttää, kuten tämän tuomion 39 kohdassa todetaan, ensisijaisesti hoidettavaa henkilöä, ei vaikuta sen luonnehdintaan asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi sosiaaliseksi eduksi siltä osin kuin avustuksen on tarkoitus turvata sellaisen työntekijän toimeentulo, joka ei harjoita mitään ammattitoimintaa vapaansa aikana ja joka ei näin ollen saa lainkaan palkkaa.
54 Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, koska – kuten tämän tuomion 48 kohdassa on todettu – sekä asetuksen N:o 883/2004 4 artiklassa että asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdassa konkretisoidaan SEUT 45 artiklaan kirjattu yhdenvertaisen kohtelun periaate sosiaaliturvan alalla. Näitä kahta säännöstä on näin ollen lähtökohtaisesti tulkittava samalla tavalla ja SEUT 45 artiklan mukaisesti (tuomio 16.6.2022, komissio v. Itävalta (Perhe-etuuksien indeksointi), C‑328/20, EU:C:2022:468, 98 kohta).
55 Näin ollen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan asuinpaikkaan perustuva erottelu, joka saattaa koitua pikemminkin muiden jäsenvaltioiden kansalaisten vahingoksi, koska ulkomailla asuvat henkilöt ovat useimmiten muiden valtioiden kansalaisia, on sellaista kansalaisuuteen perustuvaa välillistä syrjintää, joka voitaisiin hyväksyä ainoastaan, jos se on objektiivisesti perusteltua (tuomio 16.6.2022, komissio v. Itävalta (Perhe-etuuksien indeksointi), C‑328/20, EU:C:2022:468, 99 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
56 Nyt käsiteltävässä asiassa pääasiassa kyseessä olevan omaishoitovapaalla maksettavan avustuksen myöntämisen edellytyksenä on BPGG:n 21c §:n 1 momentin, luettuna yhdessä AVRAG:n 14c §:n 1 momentin ja BPGG:n 3a §:n kanssa, mukaan se, että hoidettava henkilö saa Itävallan oikeuden mukaista tason 3 tai sitä korkeampaa hoitoavustusta. Tämä omaishoitovapaalla maksettava avustus myönnetään siis vain siinä tapauksessa, että Itävallan viranomaiset ovat toimivaltaisia maksamaan hoitoavustusta hoidettavalle henkilölle. Näin ollen suoraa yhteyttä jäsenvaltioon, jossa hoidettavien henkilöiden vakinainen asuinpaikka on, on pidettävä toteen näytettynä.
57 Tästä seuraa, että se, että omaishoitovapaalla maksettava avustus on liitännäinen sovellettavan Itävallan lainsäädännön nojalla myönnettyyn hoitoavustukseen nähden, on omiaan vaikuttamaan enemmän siirtotyöläisiin, kuten pääasian valittajaan, jonka isä asuu toisessa jäsenvaltiossa, kuin Itävallan kansalaisiin, joiden perheen ja muun muassa vanhempien vakinainen asuinpaikka on pääsääntöisesti Itävallassa.
58 Tämä omaishoitovapaalla maksettavan avustuksen liitännäisyys merkitsee siten kansalaisuuteen perustuvaa välillistä syrjintää, joka voidaan hyväksyä vain, jos se on objektiivisesti perusteltua.
59 Unionin tuomioistuin on tältä osin todennut toistuvasti, että jotta tällainen välillinen syrjintä olisi oikeutettua, sen on oltava omiaan takaamaan hyväksyttävän tavoitteen toteuttaminen, eikä se saa ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi (ks. tuomio 16.6.2022, komissio v. Itävalta (Perhe-etuuksien indeksointi), C‑328/20, EU:C:2022:468, 104 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
60 Vaikka ennakkoratkaisupyyntöön ei sisälly mitään seikkaa, joka mahdollisesti oikeuttaisi sen, että omaishoitovapaalla maksettava avustus on liitännäinen Itävallan lainsäädännön nojalla myönnettyyn tason 3 tai sitä korkeampaan hoitoavustukseen nähden, komissio viittaa kuitenkin kirjallisissa huomautuksissaan kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän taloudellisen tasapainon säilyttämistä koskevaan tavoitteeseen.
61 Tältä osin on korostettava, että unionin tuomioistuin on jo todennut, että asetuksella N:o 883/2004 ei oteta käyttöön yhteistä sosiaaliturvajärjestelmää vaan annetaan erillisten kansallisten järjestelmien jäädä edelleen voimaan. Jäsenvaltiot säilyttävät toimivaltansa sosiaaliturvajärjestelmiensä järjestämisen osalta ja – koska alaa ei ole unionin tasolla yhdenmukaistettu – kunkin jäsenvaltion on lainsäädännössään määritettävä muun muassa ne edellytykset, joiden täyttyessä oikeus sosiaalietuuksiin syntyy (tuomio 15.9.2022, Rechtsanwaltskammer Wien, C‑58/21, EU:C:2022:691, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
62 Siltä osin kuin – kuten komissio toteaa kirjallisissa huomautuksissaan – hoitotarpeen taso voi olla osoitus asianomaisen henkilön tarvitseman hoidon asteesta, joka voi mahdollisesti merkitä sitä, että hoitavan henkilön on mahdotonta jatkaa ammattitoimintaansa, tavoite rajoittaa julkisista varoista rahoitettujen etuuksien saamista tapauksiin, joissa hoidontarve on tasolla 3 tai sitä korkeampi, vaikuttaa hyväksyttävältä.
63 Samanaikaisesti on otettava huomioon, että tällainen hoitotarvetta, joka on tasolla 3 tai sitä korkeampi, koskeva edellytys voi täyttyä myös silloin, kun hoitoavustus myönnetään toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Tältä osin on muistutettava, että asetuksen N:o 883/2004 5 artiklassa, luettuna yhdessä asetuksen yhdeksännen perustelukappaleen kanssa, vahvistetaan oikeuskäytännössä esitetty etuuksien, tulojen ja tosiseikkojen rinnastamisen periaate, jonka unionin lainsäätäjä on halunnut sisällyttää mainitun asetuksen tekstiin, jotta kyseistä periaatetta kehitettäisiin noudattaen unionin tuomioistuimen ratkaisujen sisältöä ja henkeä (tuomio 12.3.2020, Caisse d’assurance retraite et de la santé au travail d’Alsace-Moselle, C‑769/18, EU:C:2020:203, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
64 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin viime kädessä arvioitava erityisesti tämän tuomion 61–63 kohdassa esitettyjen perusteluiden valossa ja kaikkien käytettävissä olevien merkityksellisten seikkojen perusteella onko, kun otetaan huomioon unionin oikeudessa hyväksytyt tämän tuomion 59 kohdassa tarkoitetut oikeuttamisperusteet, erityisesti kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän taloudellisen tasapainon vakavan järkkymisen mahdollisen vaaran osalta (ks. vastaavasti tuomio 28.4.1998, Kohll, C‑158/96, EU:C:1998:171, 41 kohta ja tuomio 15.9.2022, Rechtsanwaltskammer Wien, C‑58/21, EU:C:2022:691, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), kyseessä olevan omaishoitovapaalla maksettavan avustuksen liitännäisyys Itävallan lainsäädännön nojalla myönnettyyn tason 3 tai sitä korkeampaan hoitoavustukseen nähden perusteltua. Pääasiassa kyseessä oleva kansalaisuuteen perustuva välillinen syrjintä, sellaisena kuin se on todettu tämän tuomion 58 kohdassa, voi olla oikeutettu vain, jos sillä pyritään tavoitellun päämäärän saavuttamiseen johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla (ks. vastaavasti tuomio 8.12.2022, Caisse nationale d’assurance pension, C‑731/21, EU:C:2022:969, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), minkä selvittäminen on myös kansallisen tuomioistuimen asia.
65 Edellä esitetyn perusteella viidenteen kysymykseen on vastattava, että SEUT 45 artiklan 2 kohtaa, asetuksen N:o 883/2004 4 artiklaa ja asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan omaishoitovapaalla maksettavan avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että hoitoa saava henkilö saa tietyntasoisen hoitoavustuksen kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, sikäli kuin tämä edellytys ei ole objektiivisesti perusteltu sellaisen hyväksyttävän tavoitteen perusteella, joka koskee muun muassa kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän taloudellisen tasapainon säilyttämistä, eikä se ole oikeasuhteinen keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
Kuudes ja seitsemäs kysymys
66 Kuudennella ja seitsemännellä kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta lähinnä sitä, onko asetuksen N:o 883/2004 4 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle tai oikeuskäytännölle, jossa yhtäältä omaishoitovapaalla maksettavan avustuksen ja perheenjäsenen terveydentilan vuoksi myönnettävää vapaata koskevan avustuksen myöntämiselle asetetaan erilaiset edellytykset ja jossa toisaalta ei sallita muuttaa omaishoitovapaata koskevaa hakemusta perheenjäsenen terveydentilan vuoksi myönnettävää vapaa koskevaksi hakemukseksi.
67 Tältä osin SEUT 48 artiklasta, jossa määrätään jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen yhteensovittamisesta eikä niiden yhdenmukaistamisesta ja jonka perusteella asetus N:o 883/2004 annettiin, ilmenee, että kyseisellä määräyksellä ei puututa eri jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien aineellisiin ja menettelyllisiin eroihin eikä siten näihin järjestelmiin kuuluvien henkilöiden oikeuksien välillä vallitseviin eroihin, ja kullakin jäsenvaltiolla on edelleen toimivalta määrittää lainsäädännössään unionin oikeutta noudattaen sosiaaliturvajärjestelmän etuuksien myöntämisen edellytykset (tuomio 25.11.2021, Finanzamt Österreich (Avustustyöntekijän perheavustukset), C‑372/20, EU:C:2021:962, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
68 Asetuksella N:o 883/2004 ei siten luoda yhteistä sosiaaliturvajärjestelmää vaan annetaan erillisten kansallisten järjestelmien jäädä edelleen voimaan, ja asetuksen tarkoituksena on ainoastaan näiden järjestelmien yhteensovittaminen sen takaamiseksi, että henkilöiden oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen voidaan tosiasiallisesti käyttää. Näin ollen jäsenvaltiot säilyttävät toimivaltansa sosiaaliturvajärjestelmiensä järjestämisen osalta (tuomio 25.11.2021, Finanzamt Österreich (Avustustyöntekijän perheavustukset), C‑372/20, EU:C:2021:962, 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
69 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee yhtäältä, että BPGG:n 21c §:n 3 momenttiin perustuvan, perheenjäsenen terveydentilan vuoksi myönnettävää vapaata koskevan avustuksen myöntämisedellytykset eroavat kyseisen pykälän 1 momentissa säädetyistä pääasiassa kyseessä olevan omaishoitovapaalla maksettavan avustuksen myöntämisedellytyksistä, koska BPGG:n 21c §:n 3 momentissa ei edellytetä, että hoidettava henkilö saa Itävallan tason 3 tai sitä korkeampaa hoitoavustusta, kuten BPGG:n 21c §:n 1 momentissa säädetään.
70 Toisaalta pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa ministeriön yksikkö ei näytä olevan Verwaltungsgerichtshofin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan velvollinen arvioimaan omaishoitovapaalla maksettavaa avustusta koskevaa hakemusta oikeuden hakijalle suotuisan sosiaalisen soveltamisen hengessä, vaikka hakija täyttäisi suotuisamman kansallisen avustuksen eli BPGG:n 21c §:n 3 momentin mukaisen perheenjäsenen terveydentilan vuoksi myönnettävästä vapaasta maksettavan avustuksen saamisen edellytykset.
71 Kuten Itävallan hallitus toteaa kirjallisissa huomautuksissaan, sellaisen kahden sosiaaliturvaetuuksia koskevan oikeuden erilainen muotoilu, joilla kummallakin on eri tavoitteet, sekä se, miten näihin oikeuksiin voidaan vedota toimivaltaisissa kansallisissa viranomaisissa, kuuluvat kuitenkin yksinomaan kansallisen oikeuden alaan.
72 Omaishoitovapaalla maksettavan avustuksen ja perheenjäsenen terveydentilan vuoksi myönnettävästä vapaasta maksettavan avustuksen myöntämisedellytysten erilaisella muotoilulla ei ole syrjiviä vaikutuksia niiden henkilöiden vahingoksi, jotka ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.
73 Edellä esitetystä seuraa, että kuudenteen ja seitsemänteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 883/2004 4 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle tai oikeuskäytännölle, jossa yhtäältä omaishoitovapaalla maksettavan avustuksen ja perheenjäsenen terveydentilan vuoksi myönnettävää vapaata koskevan avustuksen myöntämiselle asetetaan erilaiset edellytykset ja jossa toisaalta ei sallita muuttaa omaishoitovapaata koskevaa hakemusta perheenjäsenen terveydentilan vuoksi myönnettävää vapaata koskevaksi hakemukseksi.
Oikeudenkäyntikulut
74 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohdan a alakohtaa
on tulkittava siten, että
kyseisessä säännöksessä tarkoitettu sairausetuuksien käsite kattaa omaishoitovapaalla maksettavan avustuksen, jota maksetaan työntekijälle, joka avustaa tai hoitaa hoitoavustusta toisessa jäsenvaltiossa saavaa omaistaan ja jolle on myönnetty tällä perusteella palkatonta vapaata. Näin ollen tällainen avustus kuuluu myös kyseisessä asetuksessa tarkoitetun rahaetuuksien käsitteen alaan.
2) SEUT 45 artiklan 2 kohtaa, asetuksen N:o 883/2004 4 artiklaa sekä työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5.4.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohtaa
on tulkittava siten, että
ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan omaishoitovapaalla maksettavan avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että hoitoa saava henkilö saa tietyntasoisen hoitoavustuksen kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, sikäli kuin tämä edellytys ei ole objektiivisesti perusteltu sellaisen hyväksyttävän tavoitteen perusteella, joka koskee muun muassa kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän taloudellisen tasapainon säilyttämistä, eikä se ole oikeasuhteinen keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
3) Asetuksen N:o 883/2004 4 artiklaa
on tulkittava siten, että
se ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle tai oikeuskäytännölle, jossa yhtäältä omaishoitovapaalla maksettavan avustuksen ja perheenjäsenen terveydentilan vuoksi myönnettävää vapaata koskevan avustuksen myöntämiselle asetetaan erilaiset edellytykset ja jossa toisaalta ei sallita muuttaa omaishoitovapaata koskevaa hakemusta perheenjäsenen terveydentilan vuoksi myönnettävää vapaata koskevaksi hakemukseksi.
Allekirjoitukset