Kanne 28.5.2020 – ACMO ym. v. SRB

(asia T-330/20)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: ACMO Sàrl (Luxemburg, Luxemburg) ja 69 muuta kantajaa (edustajat: asianajajat T. Soames ja N. Chesaites sekä solicitor R. East)

Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston 17.3.2020 tekemän päätöksen SRB/EES/2020/52, jossa määritetään se, onko korvausta myönnettävä niille osakkeenomistajille ja velkojille, joiden suhteen Banco Popular Espanol S.A:ta koskevat kriisinratkaisutoimet on toteutettu (riidanalainen päätös), 2 artiklan ja/tai

kumoamaan riidanalaisen päätöksen 1 artiklan ja/tai

kumoamaan riidanalaisen päätöksen 3 artiklan ja/tai

toissijaisesti kumoamaan riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan, ja

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaiseen päätökseen ja erityisesti sen määrittämiseen, ettei korvausta myönnetä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014¹ 76 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti (2 artikla) velkojille (mukaan lukien kantajat), liittyy ilmeisiä arviointivirheitä ja oikeudellisia virheitä ja niillä loukataan siten kantajien omistusoikeutta. Kantajat väittävät erityisesti, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto teki ilmeisiä arviointivirheitä ja oikeudellisia virheitä perustaessaan riidanalaisen päätöksen Deloitte Réviseurs d’Entreprisesin (Deloitte) laatimaan arvostuskertomukseen (3 arvostusta koskeva kertomus) ja siitä tehtyyn riidanalaisen päätöksen liitteenä olevaan ”selvennykseen”, joissa todetaan, etteivät kantajat olisi saaneet takaisinperittyjä varoja, jos Banco Popular olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn Espanjassa.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätökseen antaa 3 arvostuksen tekeminen Deloitten tehtäväksi liittyi ilmeisiä arviointivirheitä ja/tai oikeudellisia virheitä, koska Deloitte ei täyttänyt asetuksen (EU) N:o 806/2014 20 artiklan 16 kohdassa tarkoitettua riippumattomuutta koskevaa perusedellytystä.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan yhteinen kriisinratkaisuneuvosto siirsi sääntöjenvastaisesti asetukseen (EU) N:o 806/2014 perustuvan päätösvaltansa Deloittelle ja loukkasi periaatetta, joka on vahvistettu unionin oikeuskäytännössä merkittävässä asiassa 9/56 Meroni.²

____________

¹ Yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014, L 225, s. 1).

² Tuomio 13.6.1958, Meroni v. korkea viranomainen, asia 9/56, EU:C:1958:7.