YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)
17 päivänä syyskuuta 1998 (1)
Liikenne Julkisen palvelun velvoitteet Hakemus palveluvelvoitteen osan
lakkauttamiseksi
Asiassa C-412/96,
jonka korkein hallinto-oikeus (Suomi) on saattanut EY:n perustamissopimuksen
177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä
kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa, jossa valittajina ovat
Kainuun Liikenne Oy
ja
Oy Pohjolan Liikenne Ab,
ennakkoratkaisun julkisten palvelujen käsitteeseen rautatie-, maantie- ja
sisävesiliikenteessä olennaisesti kuuluvia velvoitteita koskevista jäsenvaltioiden
toimenpiteistä 26 päivänä kesäkuuta 1969 annetun neuvoston asetuksen (ETY)
N:o 1191/69 (EYVL L 156, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 20.6.1991
annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1893/91 (EYVL L 169, s. 1), ja
erityisesti sen 1 artiklan 3 kohdan sekä 4 artiklan tulkinnasta,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Ragnemalm sekä tuomarit
R. Schintgen, G. F. Mancini, P. J. G. Kapteyn (esittelevä tuomari) ja G. Hirsch,
julkisasiamies: P. Léger,
kirjaaja: apulaiskirjaaja H. von Holstein,
ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
Kainuun Liikenne Oy ja Oy Pohjolan Liikenne Ab, edustajanaan asianajaja
Ari Heinilä, Helsinki,
Suomen hallitus, asiamiehenään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston
osastopäällikkö, suurlähettiläs Holger Rotkirch,
Belgian hallitus, asiamiehenään ulkoasiain-, ulkomaankauppa- ja
kehitysyhteistyöministeriön pääneuvonantaja Jan Devadder,
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen
pääneuvonantaja Allan Rosas ja oikeudellisen yksikön virkamies Laura
Pignataro,
ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,
kuultuaan Kainuun Liikenne Oy:n ja Oy Pohjolan Liikenne Ab:n, edustajanaan
Linja-autoliiton lakimies Pekka Aalto, Suomen hallituksen, asiamiehenään
ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston lainsäädäntöneuvos Tuula Pynnä, sekä
komission, asiamiehinään Allan Rosas ja Laura Pignataro, 29.1.1998 pidetyssä
istunnossa esittämät suulliset huomautukset,
kuultuaan julkisasiamiehen 26.3.1998 pidetyssä istunnossa esittämän
ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
- 1.
- Korkein hallinto-oikeus on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 13.12.1996
tekemällään välipäätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen
23.12.1996, EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla kaksi
ennakkoratkaisukysymystä julkisten palvelujen käsitteeseen rautatie-, maantie- ja
sisävesiliikenteessä olennaisesti kuuluvia velvoitteita koskevista jäsenvaltioiden
toimenpiteistä 26 päivänä kesäkuuta 1969 annetun neuvoston asetuksen (ETY)
N:o 1191/69 (EYVL L 156, s. 1; jäljempänä asetus), sellaisena kuin se on
muutettuna 20.6.1991 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1893/91 (EYVL
L 169, s. 1), ja erityisesti sen 1 artiklan 3 kohdan sekä 4 artiklan tulkinnasta.
- 2.
- Nämä kysymykset on esitetty valitusasiassa, jossa kaksi kuljetusyritystä, Kainuun
Liikenne Oy ja Oy Pohjolan Liikenne Ab, ovat hakeneet muutosta Oulun
lääninhallituksen päätökseen, jolla on hylätty niiden hakemus niille myönnetyn
liikenneluvan mukaista henkilöliikennettä koskevan liikennöintivelvoitteen
osittaisesta lakkauttamisesta.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
- 3.
- Asetuksen tavoitteena on poistaa erot, jotka ilmenevät jäsenvaltioiden asettamina,
kuljetusyrityksiin kohdistuvina julkisten palvelujen käsitteeseen olennaisesti
kuuluvina velvoitteina ja jotka ovat sellaisia, että ne saattavat olennaisesti vääristää
kilpailunedellytyksiä, mutta asetuksessa todetaan kuitenkin, että joissakin
tapauksissa on välttämätöntä pitää voimassa tällaiset velvoitteet riittävien
liikennepalvelujen varmistamiseksi.
- 4.
- Asetuksen 1 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten
viranomaisten on lakkautettava kaikki asetuksessa tarkoitetut julkisten palvelujen
käsitteeseen olennaisesti kuuluvat rautatie-, maantie- ja sisävesiliikennettä koskevat
velvoitteet.
- 5.
- Asetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaan sellaisten riittävien liikennepalvelujen
varmistamiseksi, joissa otetaan erityisesti huomioon sosiaaliset tekijät ja
ympäristötekijät sekä kaupunki- ja aluesuunnittelu, tai joiden tarkoituksena on
tarjota määrähintoja tietyille matkustajaryhmille, jäsenvaltioiden toimivaltaiset
viranomaiset voivat kuitenkin tehdä kuljetusyrityksen kanssa sopimuksia julkisista
palveluista, ja tällaisten sopimusten edellytyksistä ja tarkemmista ehdoista säädetään
asetuksen V jaksossa.
- 6.
- Asetuksen 3 artiklassa säädetään seuraavaa:
1. Jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset päättävät pitää julkisen palvelun
velvoitteen voimassa kokonaan tai osittain ja jos tämä voidaan toteuttaa
useammalla kuin yhdellä tavalla, joista jokaisen avulla voidaan samoilla ehdoilla
varmistaa riittävät liikennepalvelut, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on
valittava yhteisölle halvin tapa.
2. Liikennepalvelujen riittävyys on arvioitava ottamalla huomioon:
a) yleinen etu;
b) mahdollisuus käyttää muita liikennemuotoja ja näiden liikennemuotojen
kyky täyttää kyseinen liikennetarve;
c) kuljetusmaksut ja -ehdot, jotka voidaan tarjota käyttäjille.
- 7.
- Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan kuljetusyritysten asiana on hakea
jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta julkisen palvelun velvoitteen
lakkauttamista kokonaan tai osittain, jos tällainen velvoite aiheuttaa niille
taloudellista haittaa.
- 8.
- Asetuksen 5 artiklassa säädetään muun muassa, että liikennöinti- tai
kuljetusvelvoitteen on katsottava aiheuttavan taloudellista haittaa, jos se
taloudellisen rasituksen väheneminen, joka voitaisiin saavuttaa lakkauttamalla
kyseinen velvoite joko kokonaan tai osittain, on suurempi kuin kyseisestä
lakkauttamisesta aiheutuva tulojen väheneminen sen liikennöinnin tai
liikennöintiryhmän osalta, johon velvoite kohdistuu.
- 9.
- Asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa säädetään vielä, että päätöksissä, joilla pidetään
voimassa tai lakkautetaan julkisen palvelun velvoite joko kokonaan tai osittain, on
määrättävä niistä aiheutuvien taloudellisten rasitusten hyvittämisestä; tällaisen
hyvityksen suuruus on määrättävä asetuksessa säädettyjä yhteisiä menettelyjä
noudattaen.
- 10.
- Asetuksen 7 artiklan mukaan velvoitteen voimassa pitämisestä tehtävään
päätökseen voidaan liittää ehtoja, joiden tarkoituksena on parantaa kyseisen
velvoitteen kohteena olevan toiminnan tuottoa.
- 11.
- Asetus tuli Suomessa voimaan 1.1.1994 sen johdosta, että Suomi oli mukana
Euroopan talousalueesta tehdyssä sopimuksessa.
Pääasian vaiheet
- 12.
- Suomen liikenneministeriö myönsi 21.12.1993 Kainuun Liikenne Oy:lle ja Oy
Pohjolan Liikenne Ab:lle 1.1.199431.12.2003 voimassa olevan linjaliikenneluvan
linjalle KajaaniRukatunturi (noin 275 km). Tämä lupa oikeutti ne harjoittamaan
tietyn aikataulun mukaista henkilöliikennettä linja-autolla tällä reitillä.
- 13.
- Suomen liityttyä Euroopan talousalueeseen ja asetuksen tultua Suomessa voimaan
liikenneministeriö kehotti linjaliikennettä linja-autolla harjoittavia yrityksiä
tekemään kesäkuusta 1995 lähtien ajettavaa liikennettä koskevat hakemukset
toimivaltaiselle viranomaiselle 1.9.1994 mennessä. Hakemuksissa oli vaadittava sen
liikenteen lakkauttamista, jota yritykset eivät olleet valmiit ajamaan vain
asiakastuloin.
- 14.
- Pääasian valittajat hakivat tästä syystä liikennöintivelvoitteensa osittaista
lakkauttamista linjalla KajaaniRukatunturi siten, että reiteiksi jäisivät
KajaaniPeranka ja KajaaniSuomussalmi. Hakemuksen mukaan koko liikenne on
tappiollista. Pääasian valittajat kuitenkin totesivat olevansa valmiita jatkamaan
linjan liikennöintiä sekä neuvottelemaan lääninhallituksen kanssa julkisen palvelun
sopimuksesta, jonka mukaan sitä osaa linjasta, jonka osalta ne olivat hakeneet
liikennöintivelvoitteen lakkauttamista, tuettaisiin julkisilla varoilla.
- 15.
- Oulun lääninhallitus hylkäsi 9.1.1995 tekemällään päätöksellä tämän hakemuksen
sillä perusteella, että pääasian valittajat eivät olleet asetuksen 5 artiklassa säädetyllä
tavalla osoittaneet, että ne katkaisemalla kyseiset vuorot Perankaan ja
Suomussalmelle voisivat päästä taloudellisesti edullisempaan tulokseen kuin
jatkamalla liikennöintiä entisin lupaehdoin. Lääninhallituksen mukaan pääasian
valittajilla oli oikeus lakkauttaa kyseiset vuorot kokonaan. Sitä vastoin
liikennöintivelvoitteen lakkauttaminen vain osittain ei ollut tässä tapauksessa oikea
lähestymistapa, koska kyseinen liikenne oli tarkoituksenmukaista hoitaa yhtenäisenä
linjana KajaaniRukatunturi.
- 16.
- Pääasian valittajat ovat hakeneet korkeimmassa hallinto-oikeudessa muutosta
Oulun lääninhallituksen päätökseen vaatien sen kumoamista. Valituksessaan ne
viittaavat asetuksen säännöksiin, joista niiden mukaan ilmenee, että
lääninhallituksella ei ollut oikeutta olla hyväksymättä niiden hakemusta linjan
osittaisesta lakkauttamisesta.
- 17.
- Kansallisen tuomioistuimen mukaan on katsottava, että pääasian valittajat ovat
osoittaneet asetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti esittämillään laskelmilla, että
niille aiheutuu lakkautettavaksi vaaditun reitin osan liikennöinnistä asetuksen
4 artiklassa tarkoitettua taloudellista haittaa, koska liikennöintivelvoitteen
osittaisesta lakkauttamisesta seuraava taloudellisen rasituksen väheneminen olisi
suurempi kuin tästä lakkauttamisesta aiheutuva tulojen väheneminen.
- 18.
- Lisäksi kansallinen tuomioistuin toteaa, että kun kuljetusyritys haluaa supistaa
voimassa olevaan lupaan perustuvaa liikennettä, kansallisessa lainsäädännössä
säädetty menettely on sellainen, että kuljetusyrityksen hakemuksesta liikennelupa
ensin peruutetaan ja sen jälkeen myönnetään uusi lupa supistetulle liikenteelle.
Tämän menettelyn mukaan on mahdollista vielä ennen luvan myöntämistä
supistetulle reitille kilpailuttaa vanha reitti, jos sen ylläpitoa pidetään tarpeellisena.
Kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltainen viranomainen voi sitä paitsi
omasta aloitteestaan peruuttaa luvan henkilöliikennelain 20 §:ssä (662/94)
säädetyillä edellytyksillä.
- 19.
- Kansallinen tuomioistuin toteaa lopuksi, että uusien yrittäjien alalle pääsyn
mahdollistamiseksi, liikenteen tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi ja riittävien
kuljetuspalvelujen ylläpitämiseksi mahdollisimman vähäisellä julkisella tuella sekä
ostopalvelujen tehokkaaksi kilpailuttamiseksi saattaa Suomen olosuhteissa
osoittautua välttämättömäksi, että lupaviranomaisilla tulkitaan yhteisön oikeuden
sitä estämättä olevan joko toimivalta hylätä sellainen vaatimus julkisen palvelun
velvoitteen osittaisesta lakkauttamisesta, joka koskee liikenteen järjestämisen
kannalta epätarkoituksenmukaisen pientä osaa kuljetusyrityksen
liikennöintivelvoitteesta, tai mahdollisuus viranomaisen omasta aloitteesta
kansallisen lainsäädännön mukaisesti peruuttaa liikennöintivelvoitteen osittaista
lakkauttamista pyytäneen kuljetusyrityksen liikennelupa siltä osin kuin luvan
peruuttaminen on tarpeen liikenteen tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi.
- 20.
- Tässä tilanteessa korkein hallinto-oikeus päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää
yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
1) Onko palveluvelvoiteasetusta (asetus (ETY) N:o 1191/69 sellaisena kuin se
on muutettuna asetuksella N:o 1893/91) ja erityisesti sen 4 artiklaa suhteessa
1 artiklan 3 kohtaan tulkittava niin, että se oikeuttaa kuljetusyrityksensaamaan lakkautetuksi minkä tahansa suuruisen osan palveluvelvoitteestaan,
esimerkiksi vain yhden liikennöintilinjan tietyn osan?
2) Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on kokonaan tai ehdollisesti
myönteinen, jolloin korkein hallinto-oikeus mahdollisesti palauttaa asian
lääninhallitukselle uudelleen käsiteltäväksi, on asian lopullista ratkaisemista
varten kysyttävä, seuraako palveluvelvoiteasetuksessa kuljetusyritykselle
annetusta oikeudesta saada palveluvelvoite osittain lakkautetuksi myös se,
että viranomaisella kansallisen lainsäädännön mukaan oleva toimivalta
peruuttaa liikennelupa liikenteen tarkoituksenmukaiseksi
uudelleenjärjestämiseksi estyy tai supistuu niiltä osin kuin kysymys on
osittaisesta lakkauttamisesta aiheutuvasta uudelleen järjestelyn tarpeesta.
Alustavat toteamukset
- 21.
- Pääasian valittajat katsovat, että kansallisen tuomioistuimen esittämä selvitys
kansallisen lainsäädännön sisällöstä on virheellinen, ja esittävät lisäkysymyksiä,
joihin yhteisöjen tuomioistuimen niiden mielestä myös tulisi vastata niiden
näkemysten asianmukaiseksi huomioon ottamiseksi.
- 22.
- On aluksi syytä todeta, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan
kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida kansallisten säännösten ulottuvuus
ja soveltamistapa (ks. mm. asia C-194/94, CIA Security International, tuomio
30.4.1996, Kok. 1996, s. I-2201, 20 kohta).
- 23.
- Pääasian valittajien esittämien lisäkysymysten osalta on syytä todeta, että
perustamissopimuksen 177 artiklan mukaan kansallisen tuomioistuimen, ei pääasian
asianosaisten, on saatettava asia yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Yksin
kansalliselle tuomioistuimelle kuuluu päättää yhteisöjen tuomioistuimelle
esitettävistä kysymyksistä, eivätkä asianosaiset voi muuttaa niiden sisältöä (ks. mm.
asia 44/65, Singer, tuomio 9.12.1965, Kok. 1965, s. 1191 ja 1198).
- 24.
- Vastaaminen pääasian valittajien huomautuksissaan esiintuomiin lisäkysymyksiin
olisi lisäksi yhteensopimatonta yhteisöjen tuomioistuimelle perustamissopimuksen
177 artiklassa annetun tehtävän samoin kuin sen velvollisuuden kanssa, joka
yhteisöjen tuomioistuimella on sen takaamiseksi, että jäsenvaltioiden hallituksille
ja asianosaisille annetaan mahdollisuus esittää huomautuksensa EY:n
tuomioistuimen perussäännön 20 artiklan mukaisesti, kun otetaan huomioon se
seikka, että tämän säännöksen mukaan ainoastaan ennakkoratkaisupyynnön
esittämistä koskevat päätökset annetaan tiedoksi asianosaisille (ks. mm. asia
C-352/95, Phytheron International, tuomio 20.3.1997, Kok. 1997, s. I-1729,
14 kohta).
Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
- 25.
- Ensimmäisellä kysymyksellään, jota on luettava toisen ennakkoratkaisukysymyksen
näkökulmasta, kansallinen tuomioistuin pyrkii ennen kaikkea selvittämään,
annetaanko asetuksessa ja erityisesti sen 1 artiklan 3 kohdan sekä 4 artiklan
säännöksissä kuljetusyritykselle oikeus saada julkisen palvelun velvoitteensa osittain
lakkautetuksi.
- 26.
- On aivan aluksi syytä tuoda esiin, että asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan
kuljetusyritys voi tehdä hakemuksen julkisen palvelun velvoitteensa lakkauttamisesta
kokonaan tai miltä tahansa sen osalta, mutta että missään tämän asetuksen
säännöksessä ei aseteta jäsenvaltioille velvollisuutta hyväksyä tällainen hakemus,
vaikka yritys osoittaisikin tämän velvoitteen voimassa pitämisen aiheuttavan sille
asetuksen 5 artiklassa tarkoitettua taloudellista haittaa.
- 27.
- Asetuksen 1 artiklan 4 kohdasta ja 3 artiklasta sitä vastoin seuraa, että
jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus pitää kokonaan tai osittain
voimassa sellaiset julkisen palvelun velvoitteet, jotka arvioidaan välttämättömiksi
riittävien liikennepalveluiden varmistamiseksi.
- 28.
- Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 4045 kohdassa korostanut, tätä
tulkintaa tukevat sekä asetuksen päämäärät että sen yleinen rakenne.
- 29.
- Asetuksessa ei näin ollen anneta kuljetusyritykselle oikeutta saada julkisen palvelun
velvoitteensa osittain lakkautetuksi.
- 30.
- Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 4851 kohdassa tuonut esiin,
päätettäessä julkisen palvelun velvoitteen voimassa pitämisestä on kuitenkin
noudatettava tiettyjä, erityisesti asetuksen 3 artiklasta, 6 artiklan 2 kohdasta ja
7 artiklasta ilmeneviä sääntöjä.
- 31.
- Kuten tämän tuomion 27 kohdassa on todettu, julkisen palvelun velvoitteen
voimassa pitäminen kokonaan tai osittain on sitä paitsi sallittua vain riittävien
liikennepalveluiden varmistamiseksi.
- 32.
- Asetuksessa ei kuitenkaan määritellä riittävien liikennepalveluiden varmistamisen
käsitettä. Asetukseen on ainoastaan sisällytetty joitakin tämän käsitteen arvioinnissa
käytettäviä tekijöitä.
- 33.
- Asetuksen N:o 1191/69 toisessa perustelukappaleessa todetaankin, että
liikennepalvelujen riittävyyttä on arvioitava kuljetusalalla vallitsevan kysynnän ja
tarjonnan sekä yhteisön tarpeiden perusteella.
- 34.
- On lisäksi syytä panna merkille asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa täsmennettävän,
että liikennepalvelujen riittävyys on arvioitava ottamalla huomioon yleinen etu,
mahdollisuus käyttää muita liikennemuotoja ja näiden liikennemuotojen kyky
täyttää kyseinen liikennetarve sekä kuljetusmaksut ja -ehdot, jotka voidaan tarjota
käyttäjille. Jos useammalla kuin yhdellä tavalla voidaan samoilla ehdoilla varmistaa
riittävät liikennepalvelut, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on asetuksen
3 artiklan 1 kohdan mukaan valittava yhteisölle halvin tapa.
- 35.
- Edellä esitetyn perusteella jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on laaja
harkintavalta sen arvioimisessa, edellyttääkö riittävien liikennepalveluiden
varmistaminen julkisen palvelun velvoitteen voimassa pitämistä, kunhan asetuksen
3 artiklan vaatimuksia noudatetaan.
- 36.
- Ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on näin ollen vastattava, että asetusta
ja erityisesti sen 1 artiklan 3 kohtaa sekä 4 artiklaa on tulkittava siten, ettei niillä
aseteta jäsenvaltioille velvollisuutta hyväksyä kuljetusyrityksen hakemusta sen
julkisen palvelun velvoitteen lakkauttamisesta osittain, vaikka yritys osoittaisikin
tämän velvoitteen voimassa pitämisen aiheuttavan sille taloudellista haittaa.
Hakemuksen hylkääminen saadaan kuitenkin perustaa ainoastaan riittävien
liikennepalvelujen varmistamistarpeeseen. Asetuksen 3 artiklan mukaisesti tätä
käsitettä on arvioitava ottamalla huomioon yleinen etu, mahdollisuus käyttää muita
liikennemuotoja ja näiden liikennemuotojen kyky täyttää kyseinen liikennetarve
sekä kuljetusmaksut ja -ehdot, jotka voidaan tarjota käyttäjille. Jos useammalla kuin
yhdellä tavalla voidaan samoilla ehdoilla varmistaa riittävät liikennepalvelut,
jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on valittava niistä yhteisölle halvin
tapa.
Toinen ennakkoratkaisukysymys
- 37.
- Ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus huomioon ottaen toiseen kysymykseen
ei ole tarpeen vastata.
Oikeudenkäyntikulut
- 38.
- Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Suomen ja Belgian
hallituksille ja komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä
korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen
tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian
käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää
oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)
on ratkaissut korkeimman hallinto-oikeuden 13.12.1996 tekemällään välipäätöksellä
esittämät kysymykset seuraavasti:
Julkisten palvelujen käsitteeseen rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä
olennaisesti kuuluvia velvoitteita koskevista jäsenvaltioiden toimenpiteistä
26 päivänä kesäkuuta 1969 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 1191/69,
sellaisena kuin se on muutettuna 20.6.1991 annetulla neuvoston asetuksella (ETY)
N:o 1893/91, ja erityisesti sen 1 artiklan 3 kohtaa sekä 4 artiklaa on tulkittava
siten, ettei niillä aseteta jäsenvaltioille velvollisuutta hyväksyä kuljetusyrityksen
hakemusta sen julkisen palvelun velvoitteen lakkauttamisesta osittain, vaikka
yritys osoittaisikin tämän velvoitteen voimassa pitämisen aiheuttavan sille
taloudellista haittaa. Hakemuksen hylkääminen saadaan kuitenkin perustaa
ainoastaan riittävien liikennepalvelujen varmistamistarpeeseen. Asetuksen
N:o 1191/69 3 artiklan mukaisesti tätä käsitettä on arvioitava ottamalla huomioon
yleinen etu, mahdollisuus käyttää muita liikennemuotoja ja näiden
liikennemuotojen kyky täyttää kyseinen liikennetarve sekä kuljetusmaksut ja
-ehdot, jotka voidaan tarjota käyttäjille. Jos useammalla kuin yhdellä tavalla
voidaan samoilla ehdoilla varmistaa riittävät liikennepalvelut, jäsenvaltioiden
toimivaltaisten viranomaisten on valittava niistä yhteisölle halvin tapa.
RagnemalmSchintgen
Mancini
Kapteyn Hirsch
|
Julistettiin Luxemburgissa 17 päivänä syyskuuta 1998.
R. Grass
H. Ragnemalm
kirjaaja
kuudennen jaoston puheenjohtaja